Rautaneito.com

Eli tälle mainiolle bändille ei ollut omaa koloa johon tuulettaa tämän Yhdysvaltalaisen bändin hienoa uraa. Tällä viikolla areenan täyttänyt Avenged Sevenfold on perustettu 1999 Huntingon Beachissa Californiassa. Bändissä musisoivat tätä nykyä M Shadows (voc), Synyster Gates (gtr), Zacky Vengeance (gtr),Johnny Christ (b) ja Arin Ilejay (dr). Alkuperäisrumpali Rev Sullivanin kuoltua alkoholin ja reseptilääkkeiden yliannostukseen rummut hoitelli edellisellä Nightmare levyllä Mike Portnoy joka kannutti myös kiertueenkin ennen kuin Ilejay astui remmiin. A7X on julkaissut 6 studiolevyä joista viimeisin Hail To The King ja yhden livealbumin. Bändi lämppäsi "Mighty Maidenia" Suomen keikoilla vuonna 2008. Bändihän on soittanut myös Maiden tribuutilla "Flash Of The Blade" biisin. A7Xn nokkamies M Shadows on avoimesti kertonutkin Maidenin olevan yksi esikuvistaan. Kun kesällä pääsin tapaamaan M Shadowsia oli hänen ensimmäinen kysymyksensä minulle "Esiintyikö Maiden täällä äskettäin?". Siinä sitten juteltiin Maidenista. Ensi kosketus itsellä Avenged Sevenfoldiin oli juuri 2008 Maidenin lämppärinä. Iski kuin tuhat wolttia!

Keskiviikon keikka Jaffalla oli vetänyt lehterit täyteen. Bändi soittikin tiukasti ja soundit oli hyvöt katsomoon 110 jossa itsellä ja jälkikasvulla oli paikat. Lava oli pelkistetty, taustalla jättimäinen lepakko pääkallo joka sylki tulta ja räjähteitä minkä kerkesi. Show oli loistava. Itselle oli "must" biisit Nightmare, Critical Acclaim, Sheperd Of Fire, Hail To The King, Afterlife, This Means War josta tuli hieman mieleen Metallican Sad But True sekä Bat Country. Avenged on loistava bändi ja onkin ehdoteltu monasti tulevaksi suurten nimien joukkoon.

Watch Your Tongue Or Have It Cut From Your Head!

Radio Rockin pakkosyötöllä Carry On, Welcome to the Family ja Nightmare ovat tulleet tutuiksi, ja näistä jälkimmäisin on ihan hyvä kipakampi kappale. Uusin, Hail to the King -albumi, taas on aivan päättömän laiskaa ja puuduttavaa meininkiä. Ei oikein toimi, vaikka paikoitellen M. Shadows kuulostaakin periaatteessa suht miellyttävältä.

Itse "löysin" bändin uusimman myötä ja pidän tästä Karpaasin laiskaksi leimaamasta levystä oikein paljon. Aikaisempaa tuotantoa olen viime aikoina kuunnellut ja yllättävän hyviä levyjä sieltä löytyy, kyllähän bändin poljento nojaa vahvasti meikäläisen suosikkiaikoihin kasarille ja yllättävän monesta biisistä, eikä vähiten laulajan äänenvärin takia, tulee mieleen Metallica, nimenomaan siis Metallica hyvässä, ei ReLoad etc. pahassa.

Mitään kovin kuraa ei vielä ole vastaan tullut, peukut ylös, aion jatkaa tutustumista, hyvä bändi.

Avenged Sevenfold on bändi, jota en aiemmin voinut oikeastaan edes sietää, mutta josta olen uuden levyn myötä oppinut jopa hieman pitämään. Varovaisesti peukkua ylöspäin, sillä ainakin bändi tuntuisi olevan musiikillisessa kehityksessään matkalla oikeaan suuntaan. Siitäkin huolimatta, ettei uusin levy ole järin omaperäinen paketti, vaan vaikutteet kuuluvat aika selvästi. Toivon, että yhtye pystyy kehittämään samaa tyyliä, eli soittamaan perinteisempää heavya, mutta tehden kaiken vähän persoonallisemmin.

Hail to the King on siis hyvä levy. Ei mikään maailmaa mullistava kokonaisuus, mutta hyvä ja kappalemateriaaliltaan yllättävän tasainen. Tasaisuus on tämän levyn kohdalla sekä hyvä että huono juttu, sillä paikoin levy on vähän yllätyksetön ja itseään toistava. Biiseistä löytyy tosiaan sellaista Black Album -aikakauden Metallica-henkeä ja kitaroista sopivasti myös Maidenia. Soundimaailma on vähän liiankin moderni, mutta se ei liikaa häiritse, kun pääasia eli biisit kolahtavat. Coming Home, jota olen jo aiemmin ylistänyt, on mielestäni ainoa oikeasti erinomainen biisi, mutta myös Heretic pääsee lähes samaan huippubiisien aateloituun A-sarjaan. Requiem, This Means War, Doing Time ja Planets kolahtavat myös hyvin. Loput ovat enemmän sellaista ihan jees -osastoa. Vokalistin laulusuoritukset vaihtelevat, välillä yllättävän hyvää raspia ja äijäilyä, välillä turhan ponnetonta ja nössöltä kuulostavaa suun aukomista. Potentiaalia kaverin äänessä on paljon, ja parhaimmillaan M. Shadows osoittaa olevansa osaava laulaja.

Ehkä joskus otan muitakin levyjä kuunteluun, vaikka Spotifysta testaamani aiemman levyn Nightmare- ja Welcome to the Family -biisit jättivät ensi kuunteluilla vähän kylmäksi. Luulen, ettei Hail to the Kingiä vanhempi matsku ole ihan mun juttuni, mutta mahdollisuuden annan kyllä joskus. Nightmare oli vähän kuin jotain B-luokan Disturbedia, ja vaikka mä ihan Disturbedista pidän, niin Nightmare ei jotenkin innostanut. Ehkä pitää ottaa vielä toinen kuuntelu alle, kun nyt en ymmärrä biisin suosiota alkuunkaan.

Maidenin lämppärinä '08 Avenged Sevenfold lähinnä ärsytti itseäni. Ei kolahtanut silloin sitten alkuunkaan. Jotkin kitarasoolot ja yksittäiset hetket toimivat silloin, mutta pääasiassa kuulosti kertakaikkiaan vastenmieliseltä ja huonolta. Kuullessani Coming Home:n ensi kertaa (Iron Constable hehkutti ensin Nyt soi -topicissa, tack så mycket!) olin kuin kalikalla päähän lyöty. Mietin, että voiko kyseessä olla edes sama yhtye, kun kuulin modernin nykyscheissemetallin sijasta hyvin soitettua ja laulettua melodista vanhan koulukunnan heviä. Saa nähdä, aukeaako se vanhempi kama, kun nyt uudesta levystä varovaisesti innostuneena annan reilun mahdollisuuden.

Pakko nyt vielä sanoa, että bändin look on aika laimea (ainakin näkemissäni kuvissa). Muotikampauksia, lyhyitä hiuksia, suoralippaisia lippiksiä ja muuta rasittavaa nykymuotia... Silloin, kun mä olin ala-asteella, suoralippaisille lippiksille naurettiin. Näin se muoti muuttuu. Plussaa kuitenkin niistä Iron Maiden -paidoista, joissa välillä poseeraavat. Noh, onneksi musa pelittää ainakin uudella levyllä. Sehän se tärkein asia on kuitenkin.

tuorein video: http://www.youtube.com/watch?v=bT8FEOJEFcI

Nightmare toimi ainakin mulle lähes uutukaisen tavoin, ei ihan yhtä hyvä, mutta paljon parempi kuin odotin. Tänään (yritin) kuunnella ekaa Sounding The Seventh Trumpet-levyä, olisko neljännen biisin kohdalla luovutin. Karmeeta kuraa. Kyllä tuo tuotantonsa on vähän silleen, että mitä vanhempaan mennään, örinä ja älämölö lisääntyy ja mitä uudempaan tullaan, sitä enempi puhdasta laulua ja punaista lankaa soitossa. Eihän se örinä musasta aina huonoa tee, mutta kyllä ainakin toi vanhin tuotos on todella heikko viritys.

Tsekkailenpa nuo linkittämänne musavideot tältä yhtyeeltä seuraavaksi. Sen jälkeen otan Nightmare-levyn Konstaapelin kehujen jälkeen kuunteluun.

Iron Constable wrote:Tänään (yritin) kuunnella ekaa Sounding The Seventh Trumpet-levyä, olisko neljännen biisin kohdalla luovutin. Karmeeta kuraa. Kyllä tuo tuotantonsa on vähän silleen, että mitä vanhempaan mennään, örinä ja älämölö lisääntyy ja mitä uudempaan tullaan, sitä enempi puhdasta laulua ja punaista lankaa soitossa. Eihän se örinä musasta aina huonoa tee, mutta kyllä ainakin toi vanhin tuotos on todella heikko viritys.

Näin olen itsekin ajatellut. Kyllä mä muristusta kamasta tykkään, mutta mun käsitykseni hyvästä murina-/örinä-kamasta on enemmän kallellaan vanhaan Sepulturaan, Deathiin, Slayeriin ja vastaaviin. Uudemmista bändeistä parhaiten kolahtaa sellainen muristu matsku, joka on ottanut vaikutteensa edellä mainituilta bändeiltä, eli ainakin Lappiksen soittama (ja Nowen-bändin tapauksessa myös murisema) -osasto Nowen & Witheria kolahtaa upeasti.

Modernin ajan murina-osasto on useimmiten itselleni punainen vaate, sillä miehekkyys ja kunnon metalli sekä melodiat puuttuvat, ja tilalla on sitten jotain nu metal -bullshittiä. Sen verran tarkennan, että yllättävän monet ns. Göteborg-bändit kuitenkin toimivat omiin korviini. Useimmiten kuitenkin vähän äijämäisempi matsku siltä osastolta, eli esim. At the Gatesin musa ja Dark Tranquillityn The Gallery -levy. Kuitenkin myös on pakko myöntää, että Children of Bodomin uusin lätty oli tosi positiivinen yllätys, koska oli paljon kallellaan yhtyeen ensimmäisten levyjen suuntaan. Aina olen diggaillut Something Wildista, Hatebreederistä, Follow the Reaperista, joten myös Halo of Blood kolisee.

No joo, eksyin aiheesta, eli Avenged Sevenfoldista kaikkeen ihan muuhun. Aion kokeilla sitä vanhempaa Avengedia kyllä joskus, vaikka luultavasti se ei meikäläistä vakuuta.

Mitähän mie tässä ketjussa teen, kun en pidä nyky-nytkystä (poislukien Alter Bridge!), mutta tuossa on viime viikolta Ollilan perheen keikkareportaasi Hartwallilta.