GhostTide
Posted: Wed Mar 28, 2012 22:22
Sain kuunneltavakseni tämän kotimaisen Porin suunnalta ponnistavan bändin kuuden biisin EP:n nimeltä The Lost Horizon.
Sen kummempia odotuksia ei ollut, koskapa en bändistä mitään tiennyt, ennenkuin tuttu kysäisi, kirjoittaisinko muutaman sanan Rautaneitoon, jos lähettäisi levyn. Mikäpäs siinä.
Äkkiseltään bändi ei ole aivan meikäläisen "genreä", mutta siinäpä jutun juju piileekin. Tätä bändiä kun on äärimmäisen vaikea "genrettää". Laulu on suurimmalta osin mörinää, sellaista kuolevan sammakon kurnutusta. Minähän en ole mikään asiantuntija sillä saralla, mutta alkujärkytyksen jälkeen homma tuntuu toimivan yllättävänkin hyvin. Tässä ei ole kysymys mistään kiljunnasta, vaan pohjalla mennään todella möreästi, seikka, joka pitää musiikin sopivan alakuloisena ja synkkänä.
Puhdasta laulua on joukossa sen verran, että mielenkiinto säilyy, vuorottelu sujuu luontevasti. Pääpaino on toki Mörrimöykky-laulannassa, mutta puhtaan laulun mukaantulo rytmittää levyä mukavasti. Laulaja hoitaa myös tämän nätimmän leiviskänsä kohtuullisesti, monessa kohtaa mieleen tulee laulun puolesta edesmenneen Sentencedin uran keskivaiheen levyt.
Itse biisit ovat mielenkiintoinen cocktail death/blackmetallia, blastbeatia taitaa esiintyä varsinaisesti vain yhdessä kuudesta biisistä. Muuten liikutaan monimutkaisemman metallin vesillä, eksytään jopa progehtavalle puolelle. Jos Sentencedin lisäksi haen mielleyhtymiä, tulee eittämättä mieleen Karhulan jo sekin edesmennyt metallipoppoo Manitou. Musiikissa on samanlaista koukkua ja asennetta.
Biisit ovat kestoiltaan maltillisia, kolme reilun kolmen minuutin rykäystä ja kolme välillä 4:30-6 minuuttia. Aika lailla keskitemmossa mennään koko ajan, lukuunottamatta viimeistä Thy Stream Of Bloodia, joka on selvästi levyn "sinkkuralli". Toki monipuolisissa kappaleissa temmot vaihtelevat jatkuvasti, mutta aika rauhallisesti ja enemmän alakuloisia tunnelmia maalaillen mennään pääosin. Lifegriever on levyn "balladi", jossa tunnelmoidaan välillä lähes jazzmaisissa tunnelmissa !
Kappaleiden välillä on pirun vaikea tehdä eroa, itse asiassa, huomasin ekan kuuntelun jälkeen laittavani levyn soimaan samantien uudestaan. Siksi paljon biiseissä on tavaraa ja ideaa, että "tätä lisää" efekti on aika selvä. Erityismaininta on annettava kitaroille, jotka soivat todella uljaasti ja monipuolisesti, teemoja riittää joka lähtöön, soolot ovat näppäriä ja kokonaisuudessa ei missään vaiheessa tule tunnetta, että jokin ei toimisi. Toimii vallan hyvin ja vakuuttavasti.
Äänite on soundeiltaan enemmän demotasoa, mutta riittävän laadukas kuitenkin. Miksaus on siinä mielessä onnistunut, että instrumentit erottuvat hyvin toisistaan, mitä nyt basso tapansa mukaan häviää vähän taustaan ja rummut kuulostavat hivenen ontoilta ja paperisilta. Kitarat ja laulu ovat sitävastoin in your face, eikä epäselvyyttä sanomasta jää missään vaiheessa.
Pakko tunnustaa, että tehtävänanto vähän kauhistutti, kun en oikeasti osaa olla epärehellinen näissä musiikkiasioissa. En kyllä missään muussakaan, toisaalta
Ilokseni totean, että Ghosttide pääsi tällä äänittellä mukaan ja matkaan, uskoisin kuuntelevani tätä hyvinkin monta kertaa lähiaikoina.
Jos sellaiset nimet kuin Sentenced ja Manitou ovat koskaan merkanneet mitään, kannattaa tutustua. Levyä kuvaa parhaiten ehkä sana: Monipuolinen. Mistään tilkkutäkistä ei ole kysymys, vaan oikeasti tuoreen ja valmiin kuuloisesta äänityksestä, jossa kaikki palaset ovat kohdallaan ja meno yllättävänkin valmiin tuntuista. Sen paremmin en tiedä, mutta ymmärsin, että Ghosttiden herrat ovat veivanneet musiikin saralla jo sen verran kauan, että mitään puolivillaista ei tarvitse julkaista.
Positiivinen yllätys, kertakaikkiaan. En kai minä tässä näppäimistöä muuten tähän malliin hakkaisi. Pistellään linkkejä myöhemmin lisää ja kommenttia jos on tarvis, loppuun pari tuubilinkit, niin voitte kuunnella ja kommentoida itse.
Warcry -> http://www.youtube.com/watch?v=08u6848WpRw
Renegade Tribe -> http://www.youtube.com/watch?v=TqOHhhb_ ... re=related
Sen kummempia odotuksia ei ollut, koskapa en bändistä mitään tiennyt, ennenkuin tuttu kysäisi, kirjoittaisinko muutaman sanan Rautaneitoon, jos lähettäisi levyn. Mikäpäs siinä.
Äkkiseltään bändi ei ole aivan meikäläisen "genreä", mutta siinäpä jutun juju piileekin. Tätä bändiä kun on äärimmäisen vaikea "genrettää". Laulu on suurimmalta osin mörinää, sellaista kuolevan sammakon kurnutusta. Minähän en ole mikään asiantuntija sillä saralla, mutta alkujärkytyksen jälkeen homma tuntuu toimivan yllättävänkin hyvin. Tässä ei ole kysymys mistään kiljunnasta, vaan pohjalla mennään todella möreästi, seikka, joka pitää musiikin sopivan alakuloisena ja synkkänä.
Puhdasta laulua on joukossa sen verran, että mielenkiinto säilyy, vuorottelu sujuu luontevasti. Pääpaino on toki Mörrimöykky-laulannassa, mutta puhtaan laulun mukaantulo rytmittää levyä mukavasti. Laulaja hoitaa myös tämän nätimmän leiviskänsä kohtuullisesti, monessa kohtaa mieleen tulee laulun puolesta edesmenneen Sentencedin uran keskivaiheen levyt.
Itse biisit ovat mielenkiintoinen cocktail death/blackmetallia, blastbeatia taitaa esiintyä varsinaisesti vain yhdessä kuudesta biisistä. Muuten liikutaan monimutkaisemman metallin vesillä, eksytään jopa progehtavalle puolelle. Jos Sentencedin lisäksi haen mielleyhtymiä, tulee eittämättä mieleen Karhulan jo sekin edesmennyt metallipoppoo Manitou. Musiikissa on samanlaista koukkua ja asennetta.
Biisit ovat kestoiltaan maltillisia, kolme reilun kolmen minuutin rykäystä ja kolme välillä 4:30-6 minuuttia. Aika lailla keskitemmossa mennään koko ajan, lukuunottamatta viimeistä Thy Stream Of Bloodia, joka on selvästi levyn "sinkkuralli". Toki monipuolisissa kappaleissa temmot vaihtelevat jatkuvasti, mutta aika rauhallisesti ja enemmän alakuloisia tunnelmia maalaillen mennään pääosin. Lifegriever on levyn "balladi", jossa tunnelmoidaan välillä lähes jazzmaisissa tunnelmissa !
Kappaleiden välillä on pirun vaikea tehdä eroa, itse asiassa, huomasin ekan kuuntelun jälkeen laittavani levyn soimaan samantien uudestaan. Siksi paljon biiseissä on tavaraa ja ideaa, että "tätä lisää" efekti on aika selvä. Erityismaininta on annettava kitaroille, jotka soivat todella uljaasti ja monipuolisesti, teemoja riittää joka lähtöön, soolot ovat näppäriä ja kokonaisuudessa ei missään vaiheessa tule tunnetta, että jokin ei toimisi. Toimii vallan hyvin ja vakuuttavasti.
Äänite on soundeiltaan enemmän demotasoa, mutta riittävän laadukas kuitenkin. Miksaus on siinä mielessä onnistunut, että instrumentit erottuvat hyvin toisistaan, mitä nyt basso tapansa mukaan häviää vähän taustaan ja rummut kuulostavat hivenen ontoilta ja paperisilta. Kitarat ja laulu ovat sitävastoin in your face, eikä epäselvyyttä sanomasta jää missään vaiheessa.
Pakko tunnustaa, että tehtävänanto vähän kauhistutti, kun en oikeasti osaa olla epärehellinen näissä musiikkiasioissa. En kyllä missään muussakaan, toisaalta
Ilokseni totean, että Ghosttide pääsi tällä äänittellä mukaan ja matkaan, uskoisin kuuntelevani tätä hyvinkin monta kertaa lähiaikoina.Jos sellaiset nimet kuin Sentenced ja Manitou ovat koskaan merkanneet mitään, kannattaa tutustua. Levyä kuvaa parhaiten ehkä sana: Monipuolinen. Mistään tilkkutäkistä ei ole kysymys, vaan oikeasti tuoreen ja valmiin kuuloisesta äänityksestä, jossa kaikki palaset ovat kohdallaan ja meno yllättävänkin valmiin tuntuista. Sen paremmin en tiedä, mutta ymmärsin, että Ghosttiden herrat ovat veivanneet musiikin saralla jo sen verran kauan, että mitään puolivillaista ei tarvitse julkaista.
Positiivinen yllätys, kertakaikkiaan. En kai minä tässä näppäimistöä muuten tähän malliin hakkaisi. Pistellään linkkejä myöhemmin lisää ja kommenttia jos on tarvis, loppuun pari tuubilinkit, niin voitte kuunnella ja kommentoida itse.
Warcry -> http://www.youtube.com/watch?v=08u6848WpRw
Renegade Tribe -> http://www.youtube.com/watch?v=TqOHhhb_ ... re=related