Rautaneito.com

Vaikka metal for muthasin keskustelun aiheina olisikin brutaali jazz musiikki nostetaan esiin myös the real thing eli blues. Tämä alkuperäinen paholaisen musiikki, Amerikan etelän kuivilta pölyisiltä teiltä.

Wikipedia:
"Bluesin varhaisimmat juuret ovat Länsi-Afrikassa, josta väestöä kuljetettiin Yhdysvaltoihin orjatyövoimaksi varsinkin 1700-luvulla. Mississippi-joen suiston alueella asui erityisen paljon mustaa väestöä, sillä siellä maanviljely ja etenkin puuvillan kasvatus muodostivat pääosan alueen taloudesta. Blues kehittyi puuvillapeltojen työntekijöiden työlauluista (field hollers) köyhien mustien maatyöläisten ja pienviljelijöiden vapaa-ajan musiikiksi. Blues-traditio haaroittui moniksi eri tyylilajeiksi, jotka vaihtelivat alueittain. Bluesin synnyn tarkkaa ajankohtaa on yritetty asettaa eri lähteissä vuosien 1870 ja 1900 välille. Ensimmäinen konkreettinen tieto bluesista on vuodelta 1903, jolloin säveltäjä W. C. Handy kuuli mustan kitaransoittajan laulavan bluesia eräällä rautatieasemalla."

Robert Johnsonhan lyhyellä urallaan kertoili jokseenkin hevi tyylisiä tarinoita sielunsa myymisestä ja sen johdosta miestä jahtaavista hellhoundeista. Varsinkin 70-luvun britti blueshan on myös monesti mainittu herrojen Murray ja Smith toimesta isoksi vaikuttajaksi. täydentelen topicin aloitusta jahka otan tässä loman alkuun vielä pari whiskeyä ja innostun lisää. Mites on uponneeko neitolaisiin blues? tänne voi postailla mielipiteitään.

ja pistetään nyt linkiksi eräs kaikkien kovimmista "uusista nimistä" Seasick Steve! Live at Reading!

http://www.youtube.com/watch?v=4iwQbLRJ9ZA" onclick="window.open(this.href);return false;

On kaiketi sitten se aiempi topikki hävinnyt...

Eniwei, uppoaa kyllä, tietyssä mielentilassa erittäin toimivaa musaa. Muddy Waters, John Lee Hooker nyt näistä "oikeista" blues-muusikoista etunenässä. Toki esimerkiksi myös Whitesnaken alkupään bluesit toimii mulle todella hyvin. Samoin ZZ Topin alkupään tuotanto, John Mayall Claptonin kera, Cream, nuo nyt päällimmäisinä.

Uppoaaa! blues on tarina parhaimmillaan!
Artisteista kun puhutaan tykkään eritoten hepuista nimeltä: Lightnin' Hopkins, Eric clapton, b.b king (ei aina tarvii mennä nuotilleen asenne on tärkein, tämä heppu tietää!)

Tänne päin uppoaa kuin metrinen halko. Jos hevistä sanotaan että "hevi on paskimmillaankin parasta",mikä ei todellakaan pidä paikkaansa, niin Bluessin kohdalla se voisi jopa olla totta.

Hirveän laaja ei ole artisti tietoisuus tällä alalla, mutta kyllä sen hyvän biisin tunnistaa ilman nimiäkin. Hyllystä nyt löytyy vasta se perinteinen B.B Kuningas ja tietysti Gary Moore, jota puristi Blues piireissä ei varmaan saisi mainita

scorpions wrote:. Hyllystä nyt löytyy vasta se perinteinen B.B Kuningas ja tietysti Gary Moore, jota puristi Blues piireissä ei varmaan saisi mainita

Tilannetaju kohdallaan

Meinasin unohtaa erään suosikeistani, stevie ray vaughnanin! Aivan Loistava Blueskitaristi, tosin yhtään studioalbumia en omista mutta senkin edestä olen keikkoja katsellut

Heti alkuun täytyy sanoa, että en tiedä bluesista hevon helvettiäkään. Mutta eilen olin paikallisessa Bar Edgarissa katsomassa, kun chicagolainen Irving Louis Lattin kävi vetäsemässä setit, alkuun muutaman biisin yksin, sitten paikallisista muusikoista kootun bändin kanssa. Meikäläiselle upposi kyllä todella hyvin, aivan mahtava meininki. Irving oli saapunut alkuviikosta Loimaalle ja kovinkaan monia treenejä eivät olleet yhdessä vetäneet, mutta helposti olisi voinut luulla että ovat pidempäänkin yhdessä soittaneet, sen verran mallikkaasti homma rullasi.
Hemmetti vieköön, pakko kyllä kehaista Loimaan elävän musiikin yhdistyksen meininkiä (vaikka itsekin hallitukseen kuulun ) ja yhteistyötä Bar Edgarin kanssa, puolen vuoden sisään jo kolmas kerta kun baarissa esiintyy artisti/bändi ulkomailta, joka kerta ilman sisäänpääsymaksua. Ei kauheasti tehnyt mieli lähteä Seurahuoneelle katsomaan Cheekia 10 eurolla
Ehkäpä jossain vaiheessa kun ollaan tarpeeksi hakattu päätä seinään, alkavat ihmiset laajemminkin Loimaalla ymmärtämään elävän musiikin hienouden discokuonan sijaan.

Bluesista pidän, kuten miehen pitääkin. Pakko linkittää tämä tänne tuon ketjun otsikon vuoksi :

http://www.youtube.com/watch?v=DVtp58l3yrw" onclick="window.open(this.href);return false;

Muut osat löytyy siitä vierestä.

SPD10 wrote:chicagolainen Irving Louis Lattin kävi vetäsemässä setit, alkuun muutaman biisin yksin, sitten paikallisista muusikoista kootun bändin kanssa. Meikäläiselle upposi kyllä todella hyvin, aivan mahtava meininki. Irving oli saapunut alkuviikosta Loimaalle ja kovinkaan monia treenejä eivät olleet yhdessä vetäneet, mutta helposti olisi voinut luulla että ovat pidempäänkin yhdessä soittaneet, sen verran mallikkaasti homma rullasi.

Oli muuten juuri kyseinen kaveri vetämässä meidän koulussa blues-workshoppia. Mukava kaveri ja todella kova bluesäijä ei voi muuta sanoa. Pidettiin myös pienimuotoinen esiintyminen Lattinin kanssa, jossa hän soitti yksin muutaman biisin ja sen jälkeen esiteltiin workshopin tulokset. Kivaa oli.

Jeeves wrote:

SPD10 wrote:chicagolainen Irving Louis Lattin kävi vetäsemässä setit, alkuun muutaman biisin yksin, sitten paikallisista muusikoista kootun bändin kanssa. Meikäläiselle upposi kyllä todella hyvin, aivan mahtava meininki. Irving oli saapunut alkuviikosta Loimaalle ja kovinkaan monia treenejä eivät olleet yhdessä vetäneet, mutta helposti olisi voinut luulla että ovat pidempäänkin yhdessä soittaneet, sen verran mallikkaasti homma rullasi.

Oli muuten juuri kyseinen kaveri vetämässä meidän koulussa blues-workshoppia. Mukava kaveri ja todella kova bluesäijä ei voi muuta sanoa. Pidettiin myös pienimuotoinen esiintyminen Lattinin kanssa, jossa hän soitti yksin muutaman biisin ja sen jälkeen esiteltiin workshopin tulokset. Kivaa oli.

Irving Louis Lattin saapuu ensi kuussa taas Suomeen. Muista keikoistaan en tiedä, mutta lauantaina 24.9. esiintyy Bar Edgarissa, Loimaalla. Tuttuun tapaan taas vapaa pääsy ja halpaa kaljaa, bluesin ystävät sinne siis. Säestävänä bändinä toimii paikallisten, vanhempien herrojen mestariluokka Locombo. Mielenkiinnolla odotan kyllä itse kyseistä iltaa.

tuplapostaus

En ole mikään erityisen kova bluesmies, mutta etenkin vanhojen mestarien tuotokset miellyttävät korvaa - pääasiassa tunnelman puolesta. Omasta hyllystä löytyy pääasiassa vain niitä kaiken perinteisimpiä klassikoita, kuten Robert Johnsonin tuotanto ja satunnaisia levyjä mm. Howlin' Wolfilta, John Lee Hookerilta ja Taj Mahalilta.

Mutta yksi on aina ylitse muiden: Mississippi John Hurt.

Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan miehen v. 1928 äänityksiin. Soundinsa puolesta nuo taltioinnit ovat ikäisikseen ensiluokkaisia ja miehen sorminäppäily on harvinaisen soljuvaa ja omaperäistä. Näissä 1928 vuoden sessioissa äänitettiin muistaakseni ainoastaan 11 biisiä OKEH-levymerkille, jotka on julkaistu useaan otteeseen halpislafkojen toimesta. Suositeltavin painos on varmaankin Sony/Columbian julkaisu, joka myöskin lienee ainoa täysin virallinen versio.

Valitettavasti Hurtin varhainen tuotantoon hyvin rajallinen - vuoden 1928 jälkeen seuraavan kerran hänen soittoaan saatiin narulle vasta 60-luvun puolella. Mutta kuten useissa asioissa: laatu ennen kaikkea.