Rautaneito.com

Scorpions vaikuttaisi olevan taas vedossa 10 vuoden tauon jälkeen mitä tulee biisiin nimeltä Blood too hot!!! Tsekatkaa täältä: http://www.metalexpress.no/jukebox.asp#


EDIT: Taisin innostua liian aikaisin....levy sinällään ihan ok mutta toi Blood too Hot osoittautui ainoaksi loistavaksi biisiksi, muut ihan ok tai keskitasoa....

Uuden levyn kuultuani en ollut pettynyt. Edellinen Eye to eye-levy oli niin heikko, että tämä on siihen verrattuna hyvää kamaa. Eikä uutukainen mikään huono ole niihin vanhoihinkaan verrattuna. Ihan Ok comeback.

Mielestäni Scorpions teki varsin näyttävän comebackin. Sillä, jos vertaa esim Pure Instinctiin, Eye To Eye:n tai Face To Heatiin on uusi levy melkoisen loistava. Aloituskolmikko, Blood Too Hot, My City My Town ja Through My Eyes ovat mielestäni erittäin hyviä biisejä. Syksyllä sitten tsekkaamaan Scorpionsin live-kunto.

Noh. Scorpions ei ole koskaan potkinut, eikä tule potkimaan...

^Kaksi ekaa levyä (Lonesome Crow ja Fly To The Rainbow) kuunteluun, niin alkaa potkimaan.

Nyt on kuunneltu tarpeeksi viiltävää analyysiä varten. Vetäisen (taas) pitkän kaavan kautta, kappale kappaleelta. Kaikkiaan ihan pätevä levy, mutta kovin epätasainen. Tulee vähän mieleen Maidenin Fear of the Dark, samalla tavalla rikkonainen levy. Pesee edellisen "oudon" levyn mennen tullen, mutta häviää mielestäni Pure Instinctille, joka oli materiaaliltaan tasaisempi, vaikkakin paljon kevyempi. Kasarikauden huippulevyjen tasolle ei yllä kuin hetkittäin. Silti, vanhoilta parroilta oiva näyttö siitä, että mukana ollaan vielä vahvasti. Solisti Klaus Meine on mainiossa vedossa, ärhäkämmässä ääntelyssä on havaittavissa hieman iän mukanaan tuomaa "räkäisyyttä" (vrt. Bruce Dickinson ja Dance of Death), mutta balladiosaston kaunis laulu hivelee korvaa aivan samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten. Asiaan.

New Generation: 8.5
-polkaisee homman käyntiin levyn raskaimmalla biisillä. Paranee mitä enemmän kuuntelee, lopun lapsikuoro on hieno efekti.

Love 'em or leave 'em: 8
-on myös parantanut ensikuuntelun jälkeen, elää pitkälti tarttuvan kertosäkeensä varassa, kuten useimmat tämän levyn hyvistä biiseistä.

Deep and dark: 9
-iskee heti, tässä on sitä jotakin. Sopivasti vaihtelevuutta ja todella simppeli=tarttuva kertosäe. Näitä kun olisi ollut lisää.

Borderline: 7-
-ei tämä huono ole. Sanalla sanoen tylsä. Liian monotoninen ja pitkä (4:53). Minuutti pois ja vähän lisää koukkua niin olisi ollut ok.

Blood too hot: 8.5
-kunnon rokkeri. Vauhtia, vaaratilanteita ja tarttuvuutta. Mitä muuta kaipaisi ?

Maybe I maybe You: 8
-balladiosastoa. Mutta voi helsvati millainen laulusuoritus. Kyllä Klaus on aivan kingi. Miehen ääni suorastaan hyväilee korvia. Siihen ei moni pysty. Sävellyksenäkin keskitasoa parempi. Scorppijoonit osaa nämä. Lopussa tulee vielä vähän jytyä peliin.

Someday is now: 7
-jotenkin väritön ja hajuton. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta mistään ei oikein saa kiinni.

My city my town: 8-
-kotikaupungin ylistys. Välttää siirappisuuden juuri ja juuri, sen verran potkua löytyy. Saattaa vielä parantaa kunhan kuuntelee lisää.

Through my eyes: 9
-levyn toinen todellinen korvakarkki. Sopivan heavy ja melodiat hienosti kohdallaan. Tämä jäi heti kiinni kuin takiainen.

Can you feel it: 7
-no I can´t. Pätee sama kuin Someday is nowhin. Peruskamaa. Hauskana yksityiskohtana kappale tuo mieleen Stryper-yhtyeen myöhempää tuotantoa levyltä Against the law.

This time: 6.5
-levyn ainoa kitaristi Matthias Jabsin sävellys. Ja samalla huonoin biisi. Tarvinneeko enempää sanoa.

She Said: 7.5
-balladiosastoa. Alusta loppuun akustinen pehmoilu. Klasu laulaa taas hienosti, mutta sävellyksenä sen verran tavanomainen, ettei paljoa hetkauta.

Remember the good times: 8.5
-bonusbiisi ja samalla levyn ylläri. Mainio lopetus 60-luvun hengessä. Kappale kuulostaa onnistuneesti sekoitukselta Scorpionsia, Beach Boysia ja Status Quota. Sanoitus on myös mainio ja miksaus on alaviitteen kuuloinen (Retro Garage Mix).

Kun laskee keskiarvon arvosanoista, saa tulokseksi: 8-

Päävastuun sävellyksistä on levyllä ottanut Rudolf Schenker ja sanoitukset ovat pääosin Klaus Meinen käsialaa. Myös muut ovat osallistuneet sävellystyöhön uutta basistia lukuunottamatta. Vierastyövoimaa on käytetty myös. Ja kyllä, Klausin englanninääntämys tietyissä sanoissa jättää edelleen toivomisen varaa. Vai olisikohan se jo vähän niinkuin "signature" reilun 30 vuoden levytysuraa ajatellen.

Kyllä muuten pisti pännimään, että kun kävin Stockmannilla tänään ja ilokseni huomasin, että Scorpionsin uusin levy olisi siellä kuunneltavina, no menin sinne ja pyöräitin Scorppionsin uusimman käyntiin, mutta sehän ei suostunut toimimaan! Olisi ollut niin mukavaa kuulla, miltä Scorpions kuulostaa nykyään, mutta sitä iloa ei siten minulle voitu suoda.

SCORPIONS Suomeen syyskuussa ilmoitti Welldone:

"ROCKLEGENDA SCORPIONS KONSERTOI SYYSKUUSSA HELSINGISSÄ!
Konsertti sunnuntaina, 5.9.2004 Jäähalli, Helsinki
Ovet auki klo 18.30, konsertti alkaa noin klo 20.00

Tänä vuonna jo 20. albuminsa ”Unbreakable” julkaissut Scorpions saapuu Suomeen konsertoimaan syyskuussa. Laulaja-lauluntekijä Klaus Meine, kitaristi-säveltäjä Rudolf Schenker ja lead-kitaristi-säveltäjä Matthias Jabs ovat valloittaneet maailmaa jo 35 vuoden ajan, eikä meno näytä hiljenevän vieläkään.

Scorpionsin huimaan uraan kuuluuvat vahvat rock-balladit, kuten ” Still Loving You” ja ” When You Came Into My Life” ovat vakuuttaneet paatuneimmatkin hard-rockin vastustajat.
Klaus Meinen kirjoittamasta balladista ” Wind Of Change” tuli Berliinin muurin ja rautaesiripun kaatumisen symboli, kun Scorpions esitti kappaleen Potsdamer Platzilla vuosi muurin sortumisen jälkeen. Vielä muurin kaatumisen 10-vuotispäivänä vuonna 1999 Saksan hallitus kutsui bändin esittämään kappaleen Brandenburgin portilla166 sellistin kanssa.

Yhtyeellä onkin erityisen läheiset välit Itä-Euroopan maihin ja bändin mittavaan kansainväliseen uraan kuuluu mm. esiintyminen ensimmäisenä länsimaisena rock-yhtyeenä Neuvostoliitossa vuonna 1988. Krakovan konsertti Puolassa aiheutti lähes kansainvaelluksen, kun 750 000 puolalaista fania saapui katsomaan Scorpionsia vuonna 2000."

Korjataan nyt puutelistaa. Lippu permannolle 5.9 Hgin Jäähalliin on plakkarissa. Vielä oli tilaa permannollakin.

Enpä ole aikaisemmin osunut Scorppijoonien keikalle, taitaa olla korkea aika... Uusi levy on hyvin hallussa ja sitä rataa.

Katsotaan miten papat jaksaa, varsinkin kun edellisenä iltana meuhkaavat siellä Tuurin Miljoonarockissa. Saas nähdä jääkö lipunmyynti vaisuksi tuon toisen keikan takia, vai käykö kuten kaikille muillekin vanhoille staroille tänä päivänä, keikka myydään loppuun.

Rock ME like a hurricane ?

Joopa joo... Scorpions ei oo ikinä oikein iskeny paria kappaletta lukuunottamatta.

Kyllähän Scorpions rokkaa settiä. Uudesta levystä on nyt aika hankala sanoa oikeastaan yhtään mitään. love em.. kappaleen olen kuullut ja se nyt kuulosti ihan pätevältä rallilta. Sen pohjalta en kuitenkaan mitään arviota ala tekemään. Tutustun levyyn jahka ehdin. Ainakin ylemmistä kommenteista päätellen voisi olla kannattavaakin hommata kevy. Tutkitaan asiaa.

Katselin eilen saapuneen Acoustica Dvd:n. Vallan messevä paketti. En ole koskaan ollut erityinen akustisten keikkojen fani, mutta tähän juttuun oli panostettu.

Kaikki vanhat ja uudet hitit oli sovitettu täysin uusiksi, lavalla oli percussionisti ja kolmas lainakitaristi ynnä sello, kolme naispuolista taustalaulajaa ja kosketinsoittaja. Soittajat olivat ympäri maailmaa, Chilestä, Romaniasta, Belgiasta, Hollannista ja tietenkin Jabs, Schenker, Kottak ja Meine.

Klaus ei paljoa liikkunut vaan keskittyi tulkintaan, joka oli kertakaikkiaan huikeaa. Äijä oli todella loistava, leuka auki vaan kuuntelin. Äänen-ja kuvanlaatu Dvd:llä on erittäin hyvä, yleisö mukana (paljon kauniita naisia) ja sovitukset oikeastaan poikkeuksetta todella hyviä ja mietittyjä. Esim. Holiday oli todella erikoinen kun taas Always Somewhere aika uskollinen sähköiselle versiolle, henkeäsalpaavan hieno esitys. Erikseen on vielä mainittava Send Me An Angel, joka on jo levyllä yksi upeimmista balladeista ikinä, tämä akustinen versio Meinen upealla tulkinnalla veti vielä paremmaksi. Damn Good !!! Uudemmasta materiaalista rokkasi mieleenpainuvasti esim. When Love Kills Love. Tietenkin painopiste oli keikan luonteesta johtuen rauhallisemmassa materiaalissa, joka toimii akustisena paremmin, mutta esim. Tease Me Please Me ja Rhythm of Love toimivat hienosti.

Ikinä en ole parempaa ostosta kympillä tehnyt. Kaikille Scorpionsien vanhoille faneille voin suositella, sovitukset ovat niin ovelia, että on hauska kuunnella samalla kun alkuperäinen soi mielessä taustalla ja tulee mietittyä, voiko noinkin tehdä.

James Kottak oli aika eläväinen epeli rumpujensa takana, tuli vähän Nicko mieleen, Jabs näytti hattuineen lähinnä kiertelevältä romaanilta, Schenker oli naama peruslukemilla oma tyylikäs itsensä (hyvä patti vanhalla miehellä) ja Meine heitti kevyttä kommenttia trademark-baskerissaan, mutta keskittyi pääosin tulkintaan, jossa osoitti olevansa edelleen yksi maailman hienoimmista laulajista.

Keikkapaikka oli vanha luostari Lissabonissa ja vaikutti akustiikaltaan ja muutenkin tunnelmaltaan loistavalta. Yleisön määrää oli vaikea arvioida, mutta +1000 tai jotain. Riittävästi tunnelman luomiseen.

Iron Constable wrote: Katsotaan miten papat jaksaa, varsinkin kun edellisenä iltana meuhkaavat siellä Tuurin Miljoonarockissa. Saas nähdä jääkö lipunmyynti vaisuksi tuon toisen keikan takia, vai käykö kuten kaikille muillekin vanhoille staroille tänä päivänä, keikka myydään loppuun.

Itse olen menossa yleisön joukkoon 'meuhkaamaan' juuri tuolle Tuurin keikalle. Toivottavasti Scorpions heittää perinteensä mukaisesti hard rock voittoisempaa settiä suomalaisyleisön edessä, ja balladeita kuultaisiin vain muutamia. Pääasia on kuitenkin, että kovat live-biisit Dynamite ja Rock You Like A Hurricane löytyvät setistä.

Aina paranee. Zero Nine on buukattu lämppäriksi 5.9 Jäähallin keikalle. Kerrankin oikein mieluinen lämppäri. Edellisen kerran näin Zerot livenä about vuonna 1988 Kurikassa, Mietaan Nuorisoseurantalolla.

Asiaa. ->http://www.imperiumi.net/news_2.php?id=1091

Käsi ylös NYT jotka on menossa hesan keikalle !
*Nostaa käden ylös*

Iron Constable wrote:Aina paranee. Zero Nine on buukattu lämppäriksi 5.9 Jäähallin keikalle. Kerrankin oikein mieluinen lämppäri. Edellisen kerran näin Zerot livenä about vuonna 1988 Kurikassa, Mietaan Nuorisoseurantalolla.

Asiaa. ->http://www.imperiumi.net/news_2.php?id=1091

ja miä jossaa santalahtirockissa, Kotkassa 87 tms

harmi, että 5.9. pitää olla menossa ruotsiin duunikeikalle

Peke wrote:

Iron Constable wrote:Aina paranee. Zero Nine on buukattu lämppäriksi 5.9 Jäähallin keikalle. Kerrankin oikein mieluinen lämppäri. Edellisen kerran näin Zerot livenä about vuonna 1988 Kurikassa, Mietaan Nuorisoseurantalolla.

Asiaa. ->http://www.imperiumi.net/news_2.php?id=1091

ja miä jossaa santalahtirockissa, Kotkassa 87 tms

harmi, että 5.9. pitää olla menossa ruotsiin duunikeikalle

ja scorpionsin paras levy on love at first sting ´84

Näyttää vähän huolestuttavalta kun mainitulle keikalle on lippupalvelun mukaan vielä "paljon lippuja" jäljellä..Eikä täälläkään ole kovin moni nostanut käpälää pystyyn.

^ Ei Scorpions kuitenkaan niin suosittu bändi Suomessa enää ole, että pystyisivät soittamaan kahtena päivänä peräkäin suurelle yleisölle. Tämän illan Tuurin keikalle ehdittiin myydä ennakkoon yli 10 000 lippua ennen kuin Welldone buukkasi Skorpparit Helsinkiin. Tämä luonnollisesti nakertaa jäähallikeikan yleisömäärää.

Jos joku lautalaisista on tänäiltana suunnistamassa Kylälaupan suuntaan, niin siellä nähdään!

^Tuotahan minä tuossa alussa spekuloin, yleisömäärää nimittäin. Ei ainakaan tungosta tule jäähalliin. Täytyy toivoa, että paikalla olisi edes permanto täynnä, että saataisiin jotain tunnelmaa. Vähän hirvittää myös se, että jos soittavat Tuurissa kymppitonnille ja sitten tulevat autioon jäähalliin, niin mikä on poikain suoritustaso. No, kai tuolla kokemuksella pystyy itsensä kokoamaan. Sitä paitsi, pari tuhatta jäähallissa on enemmän kuin suuressa osassa maailmaa ehkä Saksaa lukuunottamatta pystyvät keikalle ainoana suurena nimenä vetämään, kyseessä kun ei nyt välttämättä ole enää ihan niin IN nimi.

Ylihuomenna nähdään, menikö rahat hukkaan. Pistäkäähän Tuurin kävijät vaikka privana settilista jos ehditte, minä kun aina haluan sen tietää. Sweden Rockissa ainakin vetivät 5-6 parasta biisiä uudelta levyltä ja loput klassikoita, ihan Maidenin malliin, onhan nyt uusi levy ulkona.

On toi Skorpparit kyllä hyvä ja rento rockbändi. Tosi mielelläni kattelin eilen Tuurissa.

QazKFD wrote:On toi Skorpparit kyllä hyvä ja rento rockbändi. Tosi mielelläni kattelin eilen Tuurissa.

Hyvä keikka oli todellakin. Itse olin kaiken lisäksi ihan eturivin paikalla, joten fiilis oli katossa. Yllättävän energisessä kunnossa Scorpionsin "papat" olivat ja settilistakin oli melkoisen kova. Paria suosikkibiisiäni jäin kyllä kaipaamaan, mutta oli setissä muutama todella positiivinen yllätyskin. Settilistasta en kuitenkaan sen enempää rupea paljastamaan, jos joku tänään keikalle menevä haluaa pitää sen yllätyksenä.

^Jep, monia kovia kyllä jäi tulematta, mutta silti rokkasi niin pirusti. Koskaan ei ole Skorpparit ihan ykkösbändi ollut, mutta perkele kyllä tiukkaa oli.

Pistäkäähän ihmiset sitten arviota noista keikoista vaikka huomenissa....

Terske. Juuri kotiuduin Helsingistä. Hyvässä kunnossa oli Skorppijooni. Settilista ok, vain Dynamite jäi puuttumaan. Yleisöä oli jäähallissa n. 4500, ihan hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Perseestähän se porukka muuten oli, liian paljon Scorpionsia joskus v.1984 viimeksi diganneita. Siis sanalla sanoen vanhoja pieruja. Mä olen sentään vielä aika energinen.

James Kottak on kunnon rumpali, veti hauskimman/pätevimmän näkemäni rumpusoolon, hyvät äänitehosteet lähti miehestä, tuli mieleen The Muppet Shown Elukka, Animal. Ihan samanlaista menoa. Sitävastoin Jabsin "kitarasoolo" oli jotain ihan kauheaa. Ei helvetti.

Kaikkiaan aika kovaa menoa koko keikka, ihan oikea heavykonsertti, ne jotka tulivat kuuntelemaan lällyballadi Scorpionsia, saattoivat pettyä, vaikka Still Loving Youn ja Winds of Changen vetivätkin ynnä Holidayn akustisesti. Se oli niille oikeastaan ihan oikein. Uuden levyn biiseistä muuten Blood Too Hot jytisi todella verevästi, vanhoista The Zoo potki todella raskaasti. Ja viimeisenä Rokattiin Kuin Hurrikaanit, yes.

Lämppäri Zero Nine mainosti vähän uutta levyä (kaksi biisiä, molemmat todella hyviä, okei Kepa, ostan sen uuden levyn), soitti Pink Floyd-coverin, Angel-balladin sekä viimeiseksi pariksi Never Stop Running ja Banging on Drums jotka saivat allekirjoittaneen todella lämpimäksi. Välissä tuli vielä White Lines, To the Mountain ja Tango Del Dolor, joten nannaa saatiin ihan kivasti. Kaikkiaan oikein hyvä lämppäri.

Nyt unta kuulaan, aamulla pitää lähteä reissuun.