Rautaneito.com

Posted: **Wed Apr 16, 2008 18:37**

Kun kerran kuulijakunta on kasvanut Rautaneidossa yli kolmen, eli sen keskustelujen kannalta kriittisen pisteen, laitetaanpas pystyyn Pharaohille ihan ikioma topic!

Bändin biografia wrote:In late 1997, drummer Chris Black decided to prove wrong those who said heavy metal was a dead art. Nearby bassist Chris Kerns liked the odds. Guitarist Matt Johnsen meanwhile volunteered his wizardry, and the three went to work. By 1999, they had an album’s worth of material demoed and a powerful name: Pharaoh. There was a label ready to release two songs on a compilation. There was a cheap studio available for recording. But there was no singer.

From out of nowhere (actually, through a mutual friend), the phenomenal voice of Tim Aymar gave Pharaoh its final, defining element. An experienced singer (Control Denied, Psycho Scream) with power to spare, Tim dove right into the album the group had already begun to piece together. With all four bandmembers actively contributing, Pharaoh continued to work as a session project and eventually completed its full-length debut in late 2002.

The Italian label Cruz del Sur turned more than a few heads with the April 2003 release of Pharaoh’s first album, After the Fire. The response from the worldwide heavy metal underground was immediate and encouraging. After the Fire’s broad yet incisive songwriting attracted growing clusters of enthusiastic fans. Matt Johnsen’s taut riffing and explosive solo technique meshed with an aggressive, intuitive rhythm section to aptly demonstrate Pharaoh’s broad vocabulary. But it was the vocal performance of Tim Aymar bringing everything into focus, from the headbanging romp of “Heart of the Enemy” to the imaginative and intensive fan favorite “Now is the Time”.

Pleased with the modest success of After the Fire, the group picked up their individual pens to begin experimenting with the ideas that had been tested on the debut. By the end of 2004, the blueprints for an entire new album had been demoed, and the band was eager to return to its natural habitat: the studio.

Entitling its new album The Longest Night, Pharaoh spent much of 2005 at MCR Studios under the guidance of Matt Crooks, who had recently worked with Twisted Tower Dire and Division. Crooks’ skill and experience made possible a fresh and stylish Pharaoh album that changes with each song and grows with each successive listen. The vast, clear production highlights the band’s dashing musicianship as the album indulges the listener in songs both contemplative and confronting. Songs like “By the Night Sky” and “Endlessly” show a band that grows quickly and has a seemingly unlimited range. A scene-stealing guest spot from OHM guitarist Chris Poland adds to the depth of tech-tinged opener “Sunrise”, and distinctive album artwork from Jean-Pascal Fournier perfectly embodies the energy found within.

The Longest Night closes in as 2006 begins, and Cruz del Sur is ready to launch it like a flaming arrow straight into the hungry hearts of the metal faithful. A vast and adventurous album awaits the world, full of bold songwriting, larger-than-life guitar, and a performance that cements Tim Aymar’s standing as one of the most commanding voices in metal. Like no other album, The Longest Night is at once telepathic and electric, ancient and consummately evolved.

Tai sitten lyhyemmin: Kyse on yksinkertaisesti yhdysvaltalaisesta heavy/power-metal ryhmittymästä, jonka keulilla häärii eräs Control Deniedistakin tuttu kultakurkku Tim Aymar. Bändi on julkaissut tähän mennessä kolme albumia, joista viimeisin ilmestyi juuri tänä keväänä ja kaikki albumit ovat varmasti edelleen hyvin heikosti saatavilla Suomessa. Bändi vaikuttaisi paranevan paranemistaan jokaisella albumillaan, sillä siinä missä debyytti oli lupaavan hyvää jälkeä ja kakkoskiekko jo lähestulkoon timanttia, on kolmas albumi vähintään samalla tasolla ja ehkäpä jopa hieman pidemmällä.

Parempi katsoa kuin katoa ja parempi heittää samplella kuin kuvailla.

KUUNTELE SINÄKIN PHARAOHISI TÄÄLTÄ!

Posted: **Wed Apr 16, 2008 19:27**

Vielä ei pysty äänestämään, uusimman viisi ensimmäistä ovat jo selkärangassa, mutta Rats & Ropesta eteenpäin pitää edelleen opiskella, eivät meinaa aueta sitten millään. Yritys on toki kova. Ei tämä suuresti häviä The Longest Nightille, jos häviää ollenkaan. Lähinnä tuolla aukemisella tarkoitan sitä, että viimeiset neljä biisiä ovat vain hyviä, eivät vielä erinomaisia

No Remains on biiseistä siirtynyt piikkipaikalle, kun kuuntelukerrat ovat jossain parinkymmenen paremmalla puolen, joka itselleni tänä päivänä on vallan mahdoton määrä yhdelle levylle näin lyhyessä ajassa.

Tuota ykköslevyä ei ole vieläkään hallussa, kun ei ole tuosta lähikaupasta löytynyt, eikä pankkitunnuksillakaan ole pystynyt mistään ostamaan. Ollaan sitten ilman, prkl.

Pharaoh, Cage, Firewind ja Bloodbound. Siinä itselle kovimmat löydöt viime vuosilta, monta muuta on ihan lähellä, mutta nämä tuntuvat iskevän koviten.

EDIT: Nyt on tilaus vetämässä After The Firestä, kovasti piti kaivaa. Jos menee vituiksi, olen häpeissäni hiljaa, jos onnistuu, kerron muillekin.

Posted: **Wed Apr 16, 2008 21:08**

Pharaoh buumi sen kuin kasvaa!

Mutta mutta, ehdottomasti yksi parhaita uusia bändejä hevimetelin saralla mihin on tullut törmättyä. Ylistäviä arvosteluja tuli luettua jo joskus The Longest Nightin julkaisun jälkeen ja nimi pistettyä mieleen, mutta kunnolla tuli innostutta vasta Hammerin tai tsorl (en muista kumpi) hehkuttelujen jälkeen. Kaks uusin on kevyesti 4,5-5 tähden tuotoksia, joten vähän saman ongelman kanssa on tullut painittua kuin IC, että kumpi niistä nyt on parempi, mutta samakai tuo kun helvetin hyviä on molemmat. Debyyttikin on hyvä, mutta sen enempää siitä ei uskalla sanoa, kun en ole kerinnyt sitä tarpeeksi kuunnella.

Levyjä tosiaan voi olla Suomesta suoraan astetta hankalampi löytää, mutta ainakin Metal Bladen ja Cruz Del Surin verkkokaupoista irtoaa.

Posted: **Wed Apr 16, 2008 21:34**

Kaksi uusinta on ollut todella aktiivisessa kuuntelussa kaksi päivää. (Kaksi päivää sitten tutustuinkin orkesteriin.)

Be Gone -levy on iskenyt enemmän, joista kuunteluita on karttunut lähes puolet enemmän kuin The Longest Night -levystä. Molemmat levyt yltävät sinne 4,5/5 -arvosanaan, eli tasaisempia hetkiä löytyy, valitettavasti, molemmilta levyiltä.

Tim Aymar on kyllä ehdottomasti kovimpia laulajia ikinä, onneksi mies ei jättänyt mahtavaa ääntänsä pelkästään Control Deniedin hyödyntämäksi. Nuori bändi, toivottavasti bändillä on edessä vielä Maidenin diskografian verran levytyksiä.

Kovimmat kappaleet (järjestyksessä):

By the Night Sky
Speak to Me
Buried at Sea
Endessly
Cover Your Eyes and Pray
Rats And Rope
Sunrise

Katsellaan kuinka pitkään yhtye pitää maagisessa otteessan minut. Levyjä lähtee tilaukseen, jahka niitä saisi jokseenkin järkevissä hinnoissa.

Posted: **Wed Apr 16, 2008 21:40**

Tim Aymarin nimi ja ääni kiinnostaa, mutta se musa?
Jos IC diggailee, musanhan täytyy olla täyttä poweria ja se jos jokin on Aymarin äänen tuhlausta.
Eli määritelkää nyt tämän orkesterin musiikillinen puoli.

Posted: **Wed Apr 16, 2008 21:51**

^Jos vaikka tosta Akimanin viestin linkistä kuuntelisit. Ja ihan silkkaa heavy metallia tämä on, kitaroiden ilotulitusta, eikä vähiten Iron Maiden-hengessä. Control Deniedissä Aymar sitäpaitsi kiljahteli paljon korkeammalta kuin tässä bändissä. Nyt mennään enemmän äänialan keskellä, mutta VOIMALLA.

Saanen muistuttaa herraa siitäkin, että minä kuuntelin rässiä sun muuta mäiskettä jo silloin, kun sinä vielä taputtelit hiekkakakkuja. Että älä nyt sentään noin rajusti yleistä poweriksi kaikkea, mistä meikäläinen diggaa.

Perkele

Posted: **Wed Apr 16, 2008 21:56**

^^ Power-komppia ja HHJJ-riffejä ei ainakaan Be Gone -levyllä ole. The Longest Night -levyllä parissa biisissä on vähän mainitsemiani "power-hetkiä", jotka kylläkin edustavat albumin keskivertokappaleita.

Aika ehtaa nykyajan HEAVY METALLIA edustaa Be Gone -levy. Riffikästä ilotulitusta, muttei sentään Iced Earthista tuttuja sahausriffejä levyltä löydy. Basso mukavan pinnalla. Aymar on vitun kova. Voimaa löytyy enemmän kuin darra-aamun ripulista. Laulutyylinä IC:n mainitsema "matalempi rekisteri", josta voima ei ainakaan puutu.

Yhteenveto: Ei mene Aymarin ääni hukkaan, Be Gone -levyn voin erityisesti suositella.

The Longest Nightilla tosin on "By the Night Sky" -kappale. Kovinta kamaa pitkään aikaan se.

Posted: **Wed Apr 16, 2008 21:59**

Lappiksella on tietenkin mykkä kone, mutta jos ei ole, eikä osaa Akimanin linkkiä painaa, niin tosta suht paskalla laadulla uusimman levyn Telepath-raita.

Komppaan Ipea siinä, että Control Deniediin verrattuna Aymar laulaa paljon voimallisemmin = paremmin, äijän ääni on tolla CD:n levyllä jotenkin ohkainen ja enemmän väkinäinen Pharaoh-raitoihin verrattuna. Tottakai se vaikuttaa, että nyt saa laulaa kunnon biisejä

kele.

http://www.youtube.com/watch?v=MPhiD2AjK3Y

NS : Control Denied - Expect The Unexpected

Posted: **Wed Apr 16, 2008 22:01**

^ Aika paha toi viimeinen heitto.

Tämä kone ei pitäisi olla mykkä loputtomiin. turhauttavaa, kun kajarit ja vehkeet ovat tuossa, mutta ajureita huutaa. En mä sellasta osaa damn it!

Posted: **Wed Apr 16, 2008 22:06**

^ Teletappi edustaa uutukaisen "mitäänsanomattominta" kappaletta, tosin puolivälistä kappaletta löytyy hyvä koukku.

np: By The Night Sky, nämä on bändin se kappale.

Ps. Jos joku on laittamassa Pharaon-levyistä tilausta, niin ilmoita mulle. Kimppatilaus on kivempi.

Posted: **Thu Apr 17, 2008 2:04**

Lukaisin läpi tuon oman viime kommenttini. Täynnä kielioppivirheitä:
Tämä kone ei pitäisi= NOT
Tämän koneen ei pitäisi= Better

Tuli riitaa tulevan vaimokkeen ja anopin kanssa. Onneksi on avaimet tänne tulevan vaimon kämppään.
Suomennettuna= Lappiksen temperamentti
Vielä enemmän suomennettuna= Vittu mitä paskaa, I am NOT the bad guy!!

Edit: Juttelin Anopin kanssa, onneksi on samanlainen ku mäkin; Se Siitä:D

Posted: **Thu Apr 17, 2008 9:43**

poolrules wrote:kunnolla tuli innostutta vasta Hammerin tai tsorl (en muista kumpi) hehkuttelujen jälkeen.

Control Deniedin Metal Archives -profiilin kautta vahingossa eksyin Pharaohin myspace-sivuille joskus viime jouluna ja bändihän koukutti välittömästi.

Molemmat omistamani Pharaoh-levyt The Longest Night ja Be Gone ovat olleet tehokuuntelussa, eikä keskinäisen paremmuuden ratkaiseminen ole tosiaankaan helppo tehtävä. Tuo The Longest Night iski välittömästi ensimmäisellä kuuntelulla, mutta hieman monipuolisempi Be Gone vaati enemmän sulattelua auetakseen täyteen loistoonsa. Tällä hetkellä uutukainen on noussut jo (lähes) yhtä kovaksi kokonaisuudeksi kuin edeltäjänsä. Voi olla, että tulee pian rinnalle ja menee vielä ohikin, sillä sen verran levy on nostanut osakkeitaan lähes joka kuuntelun jälkeen. Pitänee tuo debyyttialbumi vielä ostaa hyllyyn lähiaikoina, sillä sen verran on Pharaoh-hurmos päällä.

Tim Aymar on vokalistina kiistatonta parhaimmistoa. Nostaisin samaan kategoriaan Matt Barlow:n kanssa. Control Denied -levyn laulusuoritus sai alunperinkin innostumaan tutustumaan miehen muihinkin suorituksiin, eikä äijä ainakaan huonommin Pharaoh-miehityksessä laula. The Longest Night -levyllä Aymarin laulusuoritus on tähän mennessä parasta kuulemaani, sillä Aymar käyttää ko. levyllä ääntään monipuolisimmin (jos taasen biisit ovat monipuolisempia/monimutkaisempia Be Gonella ja ennen kaikkea Control Deniedin The Fragile Art of Existencella).

Parhaat Pharaoh-kappaleet ovat tällä hetkellä (debyyttilevyn biisejä ei siis vielä kuultuna):
No Remains
Sunrise
The Ghost
Fighting
Endlessly
By The Night Sky
Dark New Life
Speak To Me

Posted: **Thu Apr 17, 2008 21:13**

Kyllä mä nyt kuitenkin sanoisin, että The Longest Night vetää näistä kahdesta viimeisimmästä sen pidemmän korren. Be Gone pääsee lähelle, mutta kun laitetaan raakasti kappaleet rinnakkain, pieni ero syntyy. Kummastakin levystä puolet on sellaista tasaisen tanakkaa tavaraa, vailla ihan viimeisimpiä riemunkiljahduksia. Mutta, levyjen paremmissa puoliskoissa The Longest Night vetää sitten niukasti, mutta selvästi pitemmän korren. Be Gonelta ei vain yksinkertaisesti löydy kolmikkoa, joka pystyisi vastaamaan In The Violet Fire - By The Night Sky - Endlesslyn haasteeseen. Niin sairaan kova tuo kolmikko on.

Sanotaan, että Be Gonelta haasteeseen vastaavat No Remains - Dark New Life - Red Honor, häviten kuitenkin kolmannessa erässä maalilla, ilman jatkoaikaa.

The Longest Nightin seuraavaksi kovimmat raidat, eli Longest Night ja Fighting kisaavat Be Gonella ehkä Speak To Me:n ja Buried At Sea:n kanssa. Tässäkin parissa pisteet menevät ensin mainituille.

Kaikki loput biisit kummallakin levyllä asettuvat sitten ihan plussan sisään toisistaan. Se mikä tässä on hälyttävintä on se, että yhdellekään biisille en menisi vanhalla kouluarvostelulla antamaan 8½ heikompaa arvosanaa.

On on. Ja Pharaoh.

Englanninkielentaitoisille hyvä arvostelu, kaveri kaivaa aika lailla homman ytimen esiin, itse ajattelen levyistä aika samalla tavalla.

Michael Wuensch

To say I've been a wee-bit anxious for the release of Be Gone would be equivalent to saying Richard Simmons is a wee-bit fruity; it's an understatement of magnificent proportions. Honestly, this album ranks at the top of my list of most anticipated releases for 2008. Yep, I'm a Pharaoh zealot, and I wear that badge very proudly. As far as I'm concerned, along with a small handful of others, these dudes stand as our country's most ostensible champions valiantly waving the flag of tried-and-true traditional heavy metal, directly alongside conquerors such as Slough Feg and Manilla Road.

My first exposure to Pharaoh was actually 2006's uber-exalted The Longest Night -- an album I consider to be a shorthair away from unmitigated perfection. That being said, nothing would bring me greater pleasure today than to tell you kind folks that Be Gone topples that which the band delivered two years ago, but I'm afraid I just can't do that. As much as I've been enjoying this record over the past couple weeks, I'll be the first to admit it's rather different than The Longest Night, and not quite as impervious. BUT (and this is a but big enough to fill a bus driver's seat, folks), TLN was so ridiculously captivating, so unbelievably STRIKING, it very promptly rooted itself deep within my core of essentials, much the way Powerslave and Awaken the Guardian did for me back in the mid 80's. So, how does a band go about the daunting task of following up a bona fide classic? Well, I'd imagine you wipe the slate clean, go back to square one, let the mojo flow, and hope the results are well received. And in the case of Be Gone, I'd confidently say Pharaoh can cast any worries aside; this is an excellent album in its own right.

First and foremost, fans are gonna hear something quite a bit different this time around. There's a shift on Be Gone that leads the band further away from the cozy confines of Maidenville and closer to a land best described as...Pharaohio? (Somewhere between Randy Rhoad Island and Moshington). It's nothing to get too worked up over, however. Your brow will crook initially during the fairly sufficient moments when the band employs a more modern approach to the riffing: the foreign way the record (and "Speak to Me") begins, the main riff in "Dark New Life" and the fairly choppy attack at the heart of "Telepath", for example. Be Gone is also a smidge more straightforward as compared to the bands previous two releases. But the strangest thing afoot, and the sole element that still leaves me scratching my head, is the considerably odd way the record ends. The self-titled closing track has a very peculiar repeating keyboard bloop and a fairly progressive "stoppy-start" midsection that stands out like Steven Segal at your grandmother's book club meeting. (editing note: M.Johnsen has informed us through the lashes below that the curious "blooping" I've referenced above is actually a guitar creation. Pharaoh remains keyboardless.)

And the rest, you're wondering? Ahhhh, yes, the old Pharaoh lurks these halls as well, friends, so fret not. All the players are of course in peak musical condition, and the silvery guitars, warm textures and impassioned vocals are understandably spotlighted once again. Matt Johnsen must really suck at Guitar Hero, because in the real world, and particularly on this record, he proves himself a sheer melodic guitar marvel. Each song on Be Gone flashes multiple moments of some of the most nimble soloing I've heard in quite some time. And by hell, if I were amongst a troop of war-ready metalheads, I'd need little more than Tim Aymar's raucous, embattling vocal delivery to howl me into avid combat-frenzy.

Most importantly, there's enough exaltatious Pharaoh catchiness on Be Gone to stick each and every one of these tunes in your head for days. But the true gems of this endeavor -- the ones most likely to set adamantium roots and become an essential part of your day -- are surely "No Remains", "Red Honor" (this album's "By The Night Sky"), "Rats and Rope" (one of the most scorching cuts the band's ever written) and the emotive "Cover Your Eyes and Pray": all tunes destined for some sort of "Best of" comp. in the distant future.

It is my sincere hope that Pharaoh eventually become a paradigm by which future bands are measured. And with three quality releases now under their belt, they're well on their way to doing just that. Fans who have this record on pre-order can rest easy; your money is definitely well spent. Just give the new elements a little time to settle in, and I'm quite sure you'll be very pleased with the results. Be Gone is a great follow-up to the stellar Longest Night, and it certainly paints a very bright future for this exemplary band. Great stuff.

Posted: **Thu Apr 17, 2008 21:27**

^ Väärin. Be Gonen kolmikko: Buried at Sea - Rats and Rope - Cover Your Eyes and Pray ovat viivan paremmalla puolella vertaillessa The Longest Night -levyn mainitsemaasi kolmikkoa. The Kaksikko The Longest Nightilla pesee tosin kaikki mahdolliset kaksikot, milloin vain, missä vain.

The Longest Night 4,5/5
Be Gone 4,5/5

NP: By the Night Sky, seuraavaksi Endessly.

EDIT: Eishaaaaaaaaaatana! THE LONGEST NIGHT -kappale. Kertosäe ja eritoten ne vokaalit (konsonantteja unohtamatta). Kovempi kuin By the Night Sky??????

ÈDIT 2:..Onko tää muuten IC:n kanssa eka bändi (Secret Spheren kanssa), joita me yhdessä hehkutetaan enemmän kuin Nowenin lopettamista?

Posted: **Thu Apr 17, 2008 21:52**

^Onks Nowen lopettanut ? Kävithän kulta jo katsomassa Sphere-uutisen Suositteluja-puusta...

NS: Buried At Sea.

Jaa, tästä on Ipe hyvä alkaa yhteinen Taival hehkuttamisen saralla.

Se onkin pakko mennä välipalalle tämän jälkeen, kummatkin levyt putkeen, jalka on vispannut niin paljon, että tarttee näkkileipää. Huomenna, jos luoja suo, posti tuo, After The Firen. Ja eikun homma muuttuu vakavammaksi.

THE LONGEST NIGHT 10/10, mitään en levyllä muuttaisi, täydellinen

BE GONE 9½/10

Posted: **Fri Apr 18, 2008 12:36**

The Longest Night on se paras, uusin aivan kintereillä mutta yötaivaan mitalla TLN vie voiton.

Eka levy on vähän amatöörimäisempi ja tuhnumpi ja onkin äänitetty kai pätkittäin kolmen vuoden ajan. Johnsenin tuplakitarat hakevat vielä kovinta iskuaan ja Aymarkin vetelee vähän miten sattuu paikoitellen. Nimibiisi on kuitenkin erinomainen Somewhere in Time -henkinen eepos ja jo sen takia tuo levy kannattaa hankkia. Toki se kannattaa hankkia myös siksi, että sen kannessa lukee Pharaoh.

Onko kukaan kuullut bändin kahta Maiden-coveria, Aces High'ta ja Revelationsia? Löytyvät Maiden America- ja Slave To The Power -levyiltä. Nämä ovat siis ennen tuota ekaakin levyä äänitettyjä, kuinkahan kämäistä lie..?

Posted: **Fri Apr 18, 2008 13:36**

^Revelations-coveri on hallussa, ja nimenomaan kämänen lienee oikea sana kuvaamaan. Rummut varsinkin kuulostavat todella tökeröiltä, mutta kyllä coverista jotain hyvääkin paistaa läpi, eikä Aymar yhtään hassummin venyttele.

Helppo on kuitenkin Pharaohin wimppi-fanijoukkoon liittyä, sen verran on iskenyt viime aikoina, juurikin Helloween-foorumilta lähteneen innostuksen jälkeen. The Longest Nightia on vasta varaa kehua, ja sitä voikin sitten ylistää huikeaksi. Hieno uusi bändituttavuus jälleen kerran, Be Gone kuunteluun myöskin äärimmäisen nopsaan, hyväähän teitin kommentit siitäkin lupaavat.

Posted: **Fri Apr 18, 2008 17:24**

Haba wrote:^Revelations-coveri on hallussa, ja nimenomaan kämänen lienee oikea sana kuvaamaan. Rummut varsinkin kuulostavat todella tökeröiltä, mutta kyllä coverista jotain hyvääkin paistaa läpi, eikä Aymar yhtään hassummin venyttele.

OK, eipä siis mikään kiire noita kuulemaan. Ehkä sitten kun tämä kovin Pharaoh-noste on ohi, nyt suljen korvani ja mieleni kaikelta potentiaalisestikin huonolta Pharaoh-materiaalilta.

Posted: **Fri Apr 18, 2008 21:19**

Just pyörähti After The Firen nimibiisi käyntiin. Tää on ihan silkka mainos niille, jotka aikovat yhtyettä ihan originaalin levyn ostamisella kannattaa, löytyihän näitä nimittäin Suomestakin.

http://ektrorecords.com/shop/

Linkin takaa löytyy Porilainen herrasmies, jonka Ektro Records toimitti minulle After The Firen nopeasti ja varmasti, 13e postikuluineen. Varastosta näyttää löytyvän myös The Longest Night-levyä hintaan 12e sisältäen postikulut.

Tilasin toissa-iltana, eilen klo 11.29 tuli viesti, että on postitettu ja tänään oli laatikossa. Maksu hoituu ihan normaalisti tilisiirtona verkkopankin kautta. Itsellä sattui olemaan Nordea kuten Ektrollakin, joten maksu näkyi heti ja homma hoitui nopeasti.

Että tuolta löytyi ainakin mulle, toivottavasti sullekin.

EDIT: Voi perkele, että After The Firen viimeinen biisi, Slaves, jyräytti kurat pöksyyn. Helposti pamahti bändin terävimpään neljännekseen. Muutenkin levy nosti osakkeitaan loppua kohti mennessä. Ekalla kuuntelulla ainoastaan Flash Of The Dark jäi jotenkin etäiseksi.

Aloitus/nimikkoraita on todellinen kumarrus Iron Maidenin suuntaan laukkoineen, mahtava biisi yhtä kaikki. Flash Of The Dark tosiaan kaipaa lisää kuuntelua ja sen perässä tulevat Forever Free ja Heart Of The Enemy lievästi parempina lisäluukutusta nekin. Sitävastoin Solar Flight, Now Is The Time ja Never, Not Again lukittuivat tajuntaan välittömästi, puhumattakaan tuon Slavesin ukkosvaikutuksesta.

Sanotaan lopullista vasta lisäkuunteluiden jälkeen, mutta kyllä potentiaalin tunnistaa, kun sen kuulee. Tää bändi nyt vaan tekee musiikkia ihan henkilökohtaisesti meikäläiselle. Jotenkin on semmoinen tunne, että aika samalle viivalle mennään noiden uudempien kanssa. Vähemmän päällekäyvää ja ehkä eniten kallellaan esikuviensa suuntaan, eli tavallaan vähiten sitä omaa itseään, mutta erittäin hyvältä kuulostaa silti. Näillä kolmella levyllä näkee aika selvän kehityskaaren kohti "omaa linjaa" ja hieman modernimpaa otetta. Sinänsä ihan sama, koska homma pelaa pelottavan hyvin kaikilla levyillä.

Posted: **Thu Apr 24, 2008 17:06**

Heitetäänpä löylyä Pharaohin suuntaan omalta osaltani ihan ensimmäiseksi näissä merkeissä.

Korroosio.fi haastattelussa: PHARAOH

Ja tämä on tietenkin omistettu rakkaille rautaneitolaisille!

Posted: **Thu Apr 24, 2008 19:39**

Harvinaisen itserakas kaveri.

Matt: Ihme kyllä tämä on jopa vaikeampi kysymys. Tietenkin tässä vaiheessa kuuluisi huutaa kovaan ääneen 'Pharaoh tietenkin!', mutta se olisi ihan liian tylsä ja itsestään selvä vastaus, vaikka tietenkin totta onkin!

Tosin ei se musiikkin hyvyyttä yhtään huononna, ainoastaan vain tälläiset Ynkkä-tyypit eivät ole sitä tyyppiä, jota arvostan.

..Mielenkiintoinen haastattelu silti. Menisin katsomaan jos Suomeen rantautuvat.

NP: Red Honor

Posted: **Thu Apr 24, 2008 20:06**

Ipe wrote:Harvinaisen itserakas kaveri. :?
Matt: Ihme kyllä tämä on jopa vaikeampi kysymys. Tietenkin tässä vaiheessa kuuluisi huutaa kovaan ääneen 'Pharaoh tietenkin!', mutta se olisi ihan liian tylsä ja itsestään selvä vastaus, vaikka tietenkin totta onkin!
Tosin ei se musiikkin hyvyyttä yhtään huononna, ainoastaan vain tälläiset Ynkkä-tyypit eivät ole sitä tyyppiä, jota arvostan.

..Mielenkiintoinen haastattelu silti. Menisin katsomaan jos Suomeen rantautuvat.

NP: Red Honor

Missään tapauksessa kommentissa ei kaikkine huutomerkkeineen ollut yhtään huumorin sävyjä. =)

Posted: **Thu Apr 24, 2008 20:31**

^ J-joo, paperihaastattelut eroaa videohaastatteluista. My bad.

Posted: **Thu Apr 24, 2008 21:24**

Tiedote! Julkaisuvapaa heti!

YHDYSVALTALAISEN PHARAOHIN KOLMAS ALBUMI "BE GONE" JULKAISTU 24.04.2008

PHARAOH
Tim Aymar : Laulu
Matt Johnsen : Kitarat
Chris Kerns : Basso
Chris Black : Rummut

BE GONE (kansitaide)
01. Speak To Me
02. Dark New Life
03. No Remains
04. Red Honor
05. Buried At Sea
06. Rats And Rope
07. Cover Your Eyes And Pray
08. Telepath
09. Be Gone

Melodista metallia soittavan yhdysvaltalaisen Pharaohin kolmas albumi Be Gone on julkaistu italialaisen Cruz del Sur Musicin kautta tänään torstaina 24.04.2008. Kolmannella albumillaan Pharaoh on edennyt jälleen hieman erilaisiin suuntiin verrattuna kaksi vuotta sitten ilmestyneeseen The Longest Nightsiin. Kaikkien jäsenten sävellyksiä sisältävä "Be Gone" on yhtä aikaa monipuolisinta ja saumattominta Pharaohia tähän saakka, minkä ohella Pharaoh on viennyt jatkuvasti eteenpäin päämääränsä soittaa voimakasta yhdistelmää melodisen metallin perinteisistä ja moderneista suunnista.

Pharaoh perustettiin vuonna 1997 ja alunperin bändillä oli tarkoituksena soittaa nimenomaan perinteistä heavy-metallia silkalla brittiläisellä hengellä. Vuosien varrella Pharaohista on muodostunut vankka yhdistelmä eri aikojen heavy- ja power-metallia, jolloin painotukset ovat vaihdelleet laajasti varsinkin amerikkalaisen power-metallin ja brittiläisen heavy-metallin suunnilla. Pharaohissa on kyse ennen kaikkea monipuolisista riffeistä, erittäin mieleenpainuvista melodioista, vahvoista melodisista vokalisoinneista ja tietenkin silkasta heavy-metallin vankimmasta perinteisestä olemuksesta. Pharaohin muodostavat kitaristi Matt Johnsen, basisti Chris Kerns, rumpali Chris Black ja myös Control Deniedista ja Psycho Screamista tutuksi tullut vokalisti Tim Aymar.

Be Gone on edeltäjänsä The Longest Nightin tavoin kerännyt laajasti ylistystä niin kuulijakunnan kuin mediankin tahoilta, minkä ohella Pharaoh on monesti nostettu esille yhtenä melodisen metallin tuoreemman aallon lupaavimmista ja parhaista nimistä.

NÄYTTEITÄ PHARAOHIN MYSPACESSA
PHARAOHIN KOTISIVUT

Cruz del Sur Musicilla ei ole toistaiseksi jakelua Suomessa, mutta järjestelyt levy-yhtiön julkaisujen ja juuri Pharaohin albumien saamiseksi myyntiin myös suomalaisiin levykauppoihin on aloitettu. Sitä odotellessa Pharaohin albumeita voi tilata esimerkiksi Metal Bladen verkkokaupasta, The Omega Orderista tai suoraan Cruz del Sur Musicilta.

Posted: **Fri Apr 25, 2008 18:54**

^ Ai niin, se virallinen julkaisupäivä onkin vasta tänään. Itsellä on ollut jo jonkin aikaa tuo rajoitettu digipack-painos, jonka saamisesta kiitokset kuuluu tsorlille!8)

Kiitokset myös Akimanille erittäin mielenkiintoisesta haastattelusta. Vaikka muutamat kysymykset olivat aika samanlaisia, niin kummasti Johnsenilla riitti kertomista. Metallisivistys vaikutti ainakin melodisemman kaman puolelta olleen kohdallaan.

Vielä aiheen vierestä kysymys tulevista haastatteluista, että milloinkas Korroosiosta päästään lukemaan sitä lupailtua ROOT-haastattelua?