Rautaneito.com

En löytänyt tälle erittäin kovalle kasaribändille topiccia niin aattelin perustaa sellasen...Eli metal heart on vitun kova levy ja biisi, im a rebel on hiukan vaisumpaa matskua. Mitä ootte ite mieltä?

Kova bändi ja Balls To The Wall kovin bändin albumi, ei juurikaan heikkoa materiaalia levyllä. Myös levyt Restless And Wild sekä Metal Heart ovat erinomaisia.

Tuskassa näin viime vuonna ja oli kova. London Leatherboys!

Kyllähän Accept on kovaa tavaraa Metal Heartin ja Russian Roulletten perusteella. Etenkin Metal Heart on niin kova levy että heikompaa huippaa.
Ainutlaatuisen rosoäänen omaava UDO tuli nähtyä tuolla Jalometallissa 19.9, eikä keikka kyllä jättänyt ketään kylmäksi!

Seuraavaa Accept-keikkaa odotellessa

Kyllähän Accept uppoaa täysillä. Tällä hetkellä löytyy vasta I'm A Rebel, Balls To The Wall, Metal Heart ja Russian Roulette. Itse pidän kaikista noista levyistä. Eniten tunteita herettää I'm A Rebel joka oli ensimmäinen Accept levyni, pidän levyn rauhallisuudesta ja tunnelmasta joka on muihin levyihin verrattuna aika rauhallinen. Balls to the wallista, metal heartista ja russian rouletista en osaa sanoa parasta, sillä kaikki nuo kolme levyä ovat täyttä kultaa.

Vitun kova bändi, U.D.O.:n ohella kuuluu meikäläisen TOP-5:een.

Balls to the wall, Russian Roulette ja Metal Heart aivan tolkuttoman kovia levyjä. Udo on Brucen ja Halfordin ohella lempparivokalistini. Wolf Hoffmann on kova kepittäjä, sääli että tietyt erimielisyydet Udon kanssa hajottivat Acceptin.

Parhaat biisit: Midnight Mover, Metal Heart, Balls to the wall ja Winter Dreams. Kaikki heavy metalin klassikkoja.

Onneksi U.D.O soittaa keikoillaan vielä Acceptin biisejäkin. Aina kun Suomeen bändi eksyy,kannattaa tsekata.

Johan nyt on perhana. Mun vanhana (sic!) Accept-fanina olisi ilman muuta pitänyt tämä epäkohta huomata ja avata threadi itse.

Saksalainen täsmähevi on aina paikallaan, ja minun tapauksessani juuri Accept oli se bändi, joka tälle raskaalle tummalle tielle houkutteli. Tarkemmin sanottuna kesätöissä Orituvan alekasettilaarista bongattu Metal Masters (I'm a Rebel / Breaker) -tupla. Se soikin sitten jatkuvasti, mm RUK:n ykköskomppanian kakkostuvassa öisin korvalappuhärvelistä erään kylmän talven '85-'86. Sori vaan, tupakaverit. Hittolainen, kun tuleekin flashbackeja.

Joutuu varmaan kaivamaan nauhan riekaleet esiin. Tallessahan se nimittäin tietenkin on. Niinkuin taitaa olla se pyöritinkin. Pitääkin järjestää nostalgiapläjäys ja mennä kuistille nukkumaan soittimen kanssa, kunhan talvi tästä saa ja peitto jäätyy seinään, niin on sitten autenttinen tilanne. Pierun- ja hienhajun joutunee jättämään pois.

Accept on minulle "se bändi". Kertaakaan en ole keikalta joutunut lähtemään pettyneenä, olivat odotukset sitten olleet kuinka korkealla tahansa. Parhaiten ehkä mieleen ovat jääneet Roskilde '94, Tavastia joskus 9jotain ja "jäähyväiskiertueen" Tulliklubin yli kaksituntinen orgasmi.

Onneksi U.D.O. tarjoaa vielä hoitoa pahimpiin livevieroitusoireisiin, varsinkin kun remmissä on myös Stefan Kaufmann, vaikkakin eri roolissa kuin Acceptin aikana.

Joutunee herättämään levysoittimen, osa levyistä on vain vinyylinä. Paitsi Eat the Heatia ei ole ollenkaan. Se kun ei ole Acceptia. Nih.

-tarkempiaanalyysejämyöhemmin-PotD

Pikkupojasta asti on tullut diggailtua Acceptia aika kovasti aina I'm a rebelistä Russian Roulette levyyn asti. Voi vittu, miten kova I'm a rebel levy on! Harva varmaan diggaa tuosta levystä yhtän paljon kuin minä. Breaker levy on myös aika lailla yhtä kovaa matskua. Metal heart levyyn olen kyllästynyt jonkinveran. ihme etten ole kyllästynyt Russian Rouletteen pahemmin vieläkään.

Oli kyllä aivan mahtava Tuskassa se keikka. Biisivalinnat oli niin nappiin kuin vain olla ja voi.

Tästä bändistä olen vuosien saatossa lausunut kaiken tarvittavan. Yksi heavyn peruspilareista ja oman tämän genren diggailuni myös. Ihan alusta lähtien Acceptia on jauhettu Iron Maidenin ohella ja viimeksi tänään pyöräytin läpi Balls To The Wallin, nautinto oli suurinpiirtein sama kuin about 23 vuotta sitten, kun aloitimme yhteisen taipaleen tuon levyn kanssa. On muuten aivan pirun hyvät soundit omistamallani remasterilla.

Balls To The Wallsia edeltävät levyt ovat hieman raakileita omine hyvine hetkineen, Breaker ja Restless & Wild ovat melkein erinomaisia, mutta suora Balls-Metal Heart-Russian Roulette on syöpynyt kuuloelimiin ikuisiksi ajoiksi. Ovat pitkälti niitä levyjä, joille laskin koko tämän nykymuotoisen fanittamiseni perustan. Myöhemmät Acceptit eivät sitten mitään erikoista olleetkaan ja samalle tasolle yllä mainittujen kanssa asettaisin ehdottomasti U.D.O.:n soolotuotannosta levyt Animal House ja Faceless World, sekä pienin varauksin Mean Machine-levyn.

Totuuden nimissä on loppuun sanottava, että Acceptin debyyttilevy on luvattoman heikko, suorastaan *aska. On ihme, että tuollaisen levyn jälkeen saivat vielä tehdä seuraavan. Onneksi saivat, mutta pari kuuntelua tuon ekan osalta on riittänyt, ei toimi ei.

Tolkuton bändi. Ainakin ne kasarilevyt on pääasiassa parhautta. Restless And Wild etupäässä. Tuska 2005 keikka oli vitun kova, ja festarin ylivoimaisesti kovin kun festarin muut esiintyjät vetelivät lähinnä paskoja keikkoja. Enpä kyllä olis ihan heti uskonu itse näkeväni bändiä livenä tuolloin.

UDO:n omat säädötkin on ollu kohtuu kovaa kamaa.

Kyllähän Accept kuuluu perinteisen heavy metallin saralla ihan ykkösnimien joukkoon. UDO:n omaperäinen vokalisointi on aina edustanut ennen kaikkea todellista heavy metal asennetta. Hyllystä löytyy levykolmikko Balls To The Wall- Metal Heart- Russian Roulette, mutta lisääkin olisi tarkoitus hankkia. Erityisesti Metal Heart ja Balls To The Wall ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen, mutta myös Roulettelta löytyy useampiakin helmiä. Metal Heart tällä hetkellä kuulemistani SE Accept levy. Restless And Wildin ja Breakerin olen kuullut noista vanhemmista klassikkolevyistä ja ostoslistalla ovat kummitelleet siitä lähtien. Myös uudempi Accept matsku vaikuttaisi olevan odottamaani parempaa, sillä Objection Overruled ainakin on pääosin menevää paahtoa ja yksittäiset biisit Predatoriltakin ovat kuulostaneet ihan toimivalta. Kyllä suurin osa UDO:n laulamasta materiaalista toimii aina vähintään kohtuullisesti, vaikkeivat biisit aina niin killereitä olisikaan. UDO tekee niistä keskitason vedoista parempia ja hyvistä biiseistä suorastaan loistavia. Myös Reecen vokalisoima Eat The Heat levy sisältää muutamia laatubiisejä, mutta kokonaisuus on aika kasvoton.

Screaming For A Love-Bite on kuulemma meikäläisen vakio kännibiisi, joten onhan se ihan erikseen mainittava.

Maailman kovin perus-heavy bändi - samoin parhaimpia kännibändejä koskaan! Pesee Priestin 666-0, ihan millä asteikolla tahansa. Balls, Metal, Restless ja Russian löytyy hyppysistä. Parhaimpana oheisista pienen marginaalin erotuksena: Balls to the Wall. Hankinnassa on vielä ainakin: Breaker ja I'm Rebel - muut saavat muutaman kuuntelun perusteella jäädä kauppaan. Livenä en bändiä nähnyt, kun samoihin aikoihin katsastelin ANTHRAXin keikan Ilosaaressa. Väärinä päivinä esiityivät toverit, aina ei voi voittaa. UDO:n soolotuotannot kanssa hankinnassa - joskus.

1. Balls to the Wall 5/5
2. Metal Heart 5-/5
3. Restless and Wild 4/5
4. Russian Rulette 3,5/5

Living for Tonite ehkäpä maailman kovin kännikappale?

Kyllä se niin on että nämä German Leather boysit jakavat Asan alltime favourite listan kolmostilan ARIAN kanssa, heti Maidenin ja Manowarin vanavedessä. Uskomattoman timmiä musaa, Fast as a Shark on ehkä maailman hevein biisi, ja se kitaraduel siellä välissä on jumalainen! Vanhat miehet vetivät Tuskassa 2005 niin timanttisen setin, että nuoremmat uuden sukupolven bändit jäivät armotta saksalaisen panzerwagenin alle.

HAIL ACCEPT!

Pistetään vielä se pakollinen, eli FAST AS A SHARK!

METAL!!!!!!!!!!!!

Ei saatana... miten on mahdollista että JOKA KERTA kun ton kitaraduelin kuulee, saa hirveet sävärit, ja kylmät väreet pitkin selkää. Se kertoo siitä että jotain on tehty erittäin oikein!

Hei voisko joku laittaa Tuska 2005 keikan biisilistan... eli mitä accept siä soitti?

Vain biisejä vuosilta 1981-86.

Starlight
Living for Tonight
London Leatherboys
Metal Heart
Flash Rocking Man
Breaker
Head Over Heels
Neon Nights
Wolf Hoffman’s solo (Bolero, Hall of the Mountain King etc.)
Restless & Wild
Son of a Bitch
TV War
Turn Me on
Monster Man
Love Child
Fast As a Shark
------------------
Princess of a Dawn
I’m a Rebel
Balls to the Wall

Eräs kaikkien aikojen bändeistä minulle. Täyttymys oli toi keikka Tuskassa, meinas järki lähteä ja roskaa melkein pukkas silmään ihan selvin päin.
Parhaillaan uploadaan 118megan pakettia, jossa siis mun valokuvat ja videopätkiä tuolta kyseiseltä Tuska-keikalta.

Laitan linkin tänne heti kun on ladattu.
EDIT: Onhan vitun vaikeeta... Jostain syystä nää ilmaset filesharing-saitit on ihan saatanan hitaita tänään. Onko suosituksia?

Eipä kai ole juuri lisättävää noihin aikaisempiin hehkutuksiin.
SE levy on mulle ollut Metal Heart jonka mutsi ja faija toi c-kasettina Kreikasta -85 tai 86. Kaikki bändin materiaali toimii helevetin hyvin Eat the Heat levyyn asti. Eat the Heat on ihan ok mutta ei ole mulle Accept ilman Udoa. Objection Overruled oli vielä kunnon kamaa mutta sen jälkeiset tuotokset melkoista suttua.

The Prisoner wrote:Objection Overruled oli vielä kunnon kamaa mutta sen jälkeiset tuotokset melkoista suttua.

Sama juttu Rahikaisella. Meni jo poikain rymistely niin ideaköyhäksi, ettei ole paljon intoa ollut tarkemmin OO:n jälkeen tutustua.

Laitetaas tähän vielä meikäläisen ikisuosikki, eli Midnight Mover.

....ja tässä siis linkki Acceptin Tuska 2005 -kuviin ja videonpätkiin:

ACCEPT - TUSKA 2005

Kuvat ja videot otettu ihan tavallisella HP:n Photosmart 735 (ainakin 3 vuotta vanha) kameralla.
Enjoy!

Hoksasin tuossa äsken kun kuuntelin Acceptin Fash As a Sharkia että ihan kuin kertosäkeessä laulettais "Tässä sitä saa kitaraa rämpyttää, se kivaa..." Jotain tonne päin

Kiitos Prisoner kuvista ja videoista, tuntuu olleen kova keikka! Mukava olisi Accept vielä joskus livenä todistaa.

Mitäs olette muuten mieltä Helloweenin Fast As A Shark-versiosta? Alkuperäinen biisi todellakin on yksi kaikkien aikojen aikojen klassikoista, täydellinen kappale. Kurpitsojen coverointi onnistuu mielestäni hyvin, kumarretaan alkuperäiselle, muttei silti liikaa. Deris käyttää hienosti ääntään, voimaa ja raakuutta löytyy!

Haba wrote:Mitäs olette muuten mieltä Helloweenin Fast As A Shark-versiosta? Alkuperäinen biisi todellakin on yksi kaikkien aikojen aikojen klassikoista, täydellinen kappale. Kurpitsojen coverointi onnistuu mielestäni hyvin, kumarretaan alkuperäiselle, muttei silti liikaa. Deris käyttää hienosti ääntään, voimaa ja raakuutta löytyy!

Tämä RDCE-ajan bonusbiisi (kuten kaksi muutakin) äänitettiin vain Hollannissa haistapaska-sarjan tuotannolla, minkä kuulee täysin kurpitsalasinen fanipoikakin.. Paremmin Sharkin silti coverina vetää Rage Trapped!:illa 1992!

Nyt just lähtee soimaan tuo Animal House.

Joo, Kliseitä säästelemättättä!

Tekee mieleni sanoa että jos ei tästä levystä diggaa on ihan vammainen!
Enpähän fiksunana karvaturpana kuitenkaan sano kuin i' a madman i living a animal house!

Niin ja Fast as shark biisi on paras speed metal(HV) l biisi ikinä!
Ekan kerran kun kuulin ton biisin oliin WTF?! Moni on vieläkin!?

RANKKA!!

PERKELE , ACCEPT , METAL , ACCEPT , AAAARGH

Kauhea innostus isken täällä. Kaverilta lainassa Metal Heart sekä Balls to the Wall. Ballssi ollut aluksi kovemmassa kuuntelussa ja mitä tästä nyt sanomaan... Ei yhtään täytteeltä maistuvaa veisua ! Täydellinen metalli annos jokaisen minuutin edestä. Metal Heart ei ole vielä täysin avautunut , mutta lupaavalta vaikuttaa. Nämä täytyy ottaa itsekkin haltuun ja lisäksi vielä Restless and Wild. Siihen täytyy vielä tutustua kun mahdollisuus tulee. Fast as a Shark on toki tuttu veto.

Täysi hehkutus fiilis päällä Saksan pioneeria kohtaan... Huh huh

NP. Losers and Winners

Jukka wrote:Laitetaas tähän vielä meikäläisen ikisuosikki, eli Midnight Mover.

Ehkä kovin ikinä!

Bändi tosiaan kovinta bisse-heviä ikinä, ei voita Priest eikä mikään muukaan.
Hyllystä löytyy Balls to the Wall ja CDON:ista pukkaa Metal Hearttia, kovinta kamaa ikinä.

NW: Midnight Mover