Rautaneito.com

Huomasin, ettei foorumi sisällä yhtäkään topikkia Rushista, vaikka kyseessä on oikein kelpo hard rock/progebändi. Oma Rushin kuunteluni lähti liikkeelle, kun aikanaan ostin 2112:n. Leuka hieman loksahti auki, niin hyvältä se aikanaan kuulosti. Kuitenkin 2112 on levyn ainoa todella hyvä biisi. Muut ovat vähän täytettä ( b-puolella kun ovat olleet ).

No Rushin kuuntelu jäi sitten taas pitkäksi aikaa ja nyt muutama viikko sitten ostin a farewell to kingsin. Aivan loistava levy, hyvin tasainen. Kaverilla on tullu myös kuunneltua ja tänään ostin sitte ton Rushin. Helvetin hyvää tä perusrock Rush:kin.

Seuraavaksi hankitalistalla sitten tuo Rush In Rio.

En sitten tiedä onko täällä bändistä kiinnostuneita ihmisiä lainkaan, mutta uskaltauduinpa perustamaan topicin.

Kyllä se niin on, että kun Tom Sawyer lähtee käyntiin ni pääsee isoltakin mieheltä itku. Rush on maailman paras bändi Vois lähtee Torontoon kattoon.

Purkkiliha wrote:Kuitenkin 2112 on levyn ainoa todella hyvä biisi. Muut ovat vähän täytettä ( b-puolella kun ovat olleet ).

Kuunteleppa Something for Nothing vielä muutamaan otteeseen. Silkkaa parhautta!

^Itse en kyllä ihan Torontoon asti lähtis, mutta Tukholma olisi kyllä ihan realistinen. Eikös ne viime kiertueella siellä poikenneet. Ovatko muuten koskaan olleet Suomessa?

QazKFD wrote:Kyllä se niin on, että kun Tom Sawyer lähtee käyntiin ni pääsee isoltakin mieheltä itku. Rush on maailman paras bändi Vois lähtee Torontoon kattoon.

Aivan samaa mieltä. Rush on kautta aikain mielestäni kärsinyt tietynlaisesta aliarvostuksesta ja jäänyt aina "isoveljiensä" varjoon. Liian progea ollakseen heavyä/rockia/whatever ja toisaalta liian edellämainittuja ollakseen progea. Mutta Rushin kohdalla on aina mainottava jopa kyllästymiseen asti A Show Of Hands -live ja Neil Peartin ilmiömäinen suoritus kattiloiden takana.

Tässähän jo herkistyy, lienee laitettava Exit...Stage Left soimaan.

Kyllä Rush kuuluu omiinkin suosikkeihin. Hyllystä löytyvät Hemispheres, Permanent Waves, Moving Pictures sekä Signals, kaikki ovat hienoja levyjä tosin Moving Pictures on ehkä se tasaisin noista.

Hieno bändi ja loistavat soittajat, varsinkin rumpali Neil Peartin ja basisti Geddy Leen yhteissoitto on jotain todella ihailtavaa.

Todella hieno bändi.
Vaikka pidän vanhasta rushista eniten niin paras levy kokonaisuutena on mielestäni
Counterparts. Hieno albumi ilman täytebiisejä.
Hankkikaa ihmeessä rush in rio ja r30 dvd paketit.
Noista saa loistavan kuvan Rushin livemeiningistä.
Olin Tukholman Globenissa katsomassa 2004 syksyllä.
Aivan mahtava keikka oli.

urho47 wrote:^Itse en kyllä ihan Torontoon asti lähtis, mutta Tukholma olisi kyllä ihan realistinen. Eikös ne viime kiertueella siellä poikenneet. Ovatko muuten koskaan olleet Suomessa?

Eivät ole koskaan täällä käyneet, lähimpänä ovat olleet 2004 Tukholmassa, ja sitä ennen kävivät Pohjoismaissa vuonna 1978... Minä olin tuolloin pari vuotta sitten Globenilla katsomassa, ja olihan se lähes uskonnollinen kokemus.

Yksi suurimmista, ellei jopa suurin suosikkini musiikkimaailmassa, Rush. Tarina lähtee liikkeelle yläasteelta, kun eräs nuori hevipuristi yrittää vähän laajentaa musiikkimakuaan, ja ostaa sokkona Moving Pictures -levyn bändin tutun nimen sekä kansitaiteen perusteella. Levy ei poistu soittimesta muutaman seuraavan viikon aikana ollenkaan. Rakastuin aika lailla totaalisesti siis bändiin, ja kaikki levyt ja viralliset dvd-julkaisut löytyvät hyllystä.

Rushissa minua viehättää tietysti hyvien biisien ohella se, miten kolme virtuoosimaista ja persoonallista muusikkoa osaa soittaa täydellisesti biisien ehdoilla. Liiaksi kikkailuksi homma ei (lähes) ikinä paisu, vaan aina herrat Geddy Lee, Alex Lifeson ja Neil Peart soittavat instrumenttiensa sijaan kappaleitaan, kuten sanonta kuuluu.

Suosikkilevyjä olisivat ehkäpä tuo edellämainittu Moving Pictures -klassikko, Hemispheres, Grace Under Pressure, Power Windows, Roll The Bones ja Counterparts. Vaikka hyviä ne on kaikki.

Neil Peartilta ilmestynyt uusi Rumpudvd: Anatomy Of A Drum Solo:

DISC ONE
Anatomy of a Drum Solo
Der Trommler” (recorded September, 2004, Frankfurt)
Neil’s analysis and discussion of “Der Trommler” and of his approach to soloing
Sidebar 1-Exclusive Hamburg solo ("Ich Bin Ein Hamburger")
Sidebar 2- “Exploration #1”


DISC TWO
Bonus Features, including: ”Exploration #2”
“O Baterista” (solo from Rush in Rio)
Interview with Paul Northfield, Rush co-producer and engineer, and Lorne Wheaton, Neil’s drum tech
Lorne Wheaton setting up and talking about Neil’s drumkit
Two Rush performances from the perspective of the drum cameras
A Previously Unreleased Solo from Rush’s 1994 Counterparts Tour
Special Features
Alternate Edits-During parts of Neil’s analysis of “Der Trommler,” the viewer can choose between two different edits, one with related playing examples in full screen and one with Neil in view while the playing example is shown in a separate inset. These spots are identified by an on-screen icon.
Audio-only bonus marimba tracks, “Momo’s Dance Party” and “Pieces of Eight,” composed and performed by Neil, which can be accessed at various points in the program.
Bonus Footage- A previously unreleased solo from the Rush Counterparts tour recorded March 27, 1994 at the Palace of Auburn Hills in Michigan.
Camera-Option - During Neil’s performance of “Der Tommler”, the viewer can choose between the program edit and two, isolated cameras, for different views.
Two Rush performances (“Tom Sawyer” and “Subdivisions”) recorded Frankfurt, September, 2004 from the perspective of the drum cameras.
Photo Gallery

Tälläinen setti siis. Kiinnostanee rumpaleita.

Pelastetaan topic kuolemalta turhalla postauksella.

Eihän mikään, mikä liittyy RUSHiin, ole turhaa. Kyllähän se Tukholman keikka oli melkoinen kokemus, kun oli yli 20 vuotta ajatellut, ettei tuota bändiä voi ikinä nähdä elävänä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun BETWEEN THE WHEELS pärähti soimaan, irtosi vanhalta mieheltä itku. Nykyään Suomessa asuva kanadalainen kaverini on edelleen hieman ****** **, kun silloinen Münchenin keikka jouduttiin perumaan. Hän näet asui silloin Sakasassa ja hänellä oli liput ko. keikalle.

Itselläni on hyllyssä kaikki levyt ja DVD:t, mukaanlukien brasilialainen painos A Show Of Handsistä. Odottelenkin vain milloin se 3 DVD:een boxi julkaistaan. (Eli Exit...Stage Left, Grace Under Pressure ja A Show Of Hands)

Risto Malinen wrote:Eihän mikään, mikä liittyy RUSHiin, ole turhaa.

Ei niin. Pitkänlinjan fanipoika (tai paremminkin "poika") ilmoittautuu. Rush on yksi niistä harvoista bändeistä, joka on onnistunut koko ajan muuttumaan musiikillisesti tekemättä silti yhtään varsinaista huonoa levyä koko uransa aikana. Saavutus sinänsä vuonna 1968 perustetulle bändille. Respect. Toki niitä hieman heikompiakin levyjä uralle mahtuu. Caress Of Steel ja Hold Your Fire ovat ainakin itselleni sellaisia. Kummallakin lätyllä löytyy hyvätkin hetkensä, vaan kokonaisuus kusee. Ensinmainitun lätyn biisi Bastille Day on jopa Rushin parhaimmistoa tuolta alkuaikojen kaudelta, mutta vastapainona sitten löytyykin myös aika nihkeää kikkailua. Rushia ei voi luokitella oikein mihinkään genreen, ja se on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Olkoon sitten vaikkapa "taiderockbändi vahvoin hard rock- ja progevaikuttein" tai jotain. Maailman paras bändi metallikuvioiden ulkopuolelta itselleni kuitenkin.

Olenkin tässä viime aikoina kuunnellut koko tuotannon taas pitkästä aikaa läpi ja huomannut bändin äärimmäisen loistavuuden oikein kunnolla taas uudestaan, ja samoin huomasin jo unohtaneeni joitakin helmiä joiltakin levyiltä. Mutta kai se on ihan luonnollista, kun levyjäkin on niin paljon ja kaikkia ei voi koko aikaa kuunnella.

Juuri eilen sain käsiini tämän tuoreen Rush-kirjan Chemistry, ja nyt kun olen sitä noin puoleen väliin lueskellut, en voi muuta kuin suositella sitä kaikille bändistä tosissaan kiinnostuneille. Varsinainen Rush-fanin raamattuhan tämä on.

Vielä en ole bändiä päässyt elävänä todistamaan, vaikka about 20 vuotta olen kuunnellut. Jos/kun bändi vielä Eurooppaan tulee, lienee pakko käydä tsekkaamassa.

DVD-boksia odotellaan fallos kovana täälläkin. Tuleepahan lopultakin tilaisuus päästää nuo vanhat VHS-versiot lepoon.

Voi kekkuli, rahaa taitaa taas palaa. Pakko saada haltuun Moving Pictures. Muutaman biisin tuolta kuulin ja kyllä vakuutuin. Mikä tuon rumpalin nimi oli, Neil Peart? Ei voi muuta sanoa miehen taidoista kuin: WAU! Tosiaankin pitää hankkia tuo Moving Pictures, kun sitä kaiken lisäksi myös parhaimpana ylistetään. Nyt vain sitä rahaa...

^
Neil Peart on kyllä äärettömän kova kannujensa takana ja juuri mm. Moving Pictures todistaa sen.
Kannattaa myös katsastaa jommankumman bändin kahdesta DVD tallenteista jos haluaa saada todellisen kuvan miehen taidoista.

Sugar Daddy wrote:Voi kekkuli, rahaa taitaa taas palaa. Pakko saada haltuun Moving Pictures. Muutaman biisin tuolta kuulin ja kyllä vakuutuin. Mikä tuon rumpalin nimi oli, Neil Peart? Ei voi muuta sanoa miehen taidoista kuin: WAU! Tosiaankin pitää hankkia tuo Moving Pictures, kun sitä kaiken lisäksi myös parhaimpana ylistetään. Nyt vain sitä rahaa...

Osta samalla myös kaksi sitä edeltävää levyä, A Farewell To Kings ja Hemispheres, niin pääset samalla keskelle Rushin kovinta progeilukautta. Siitä onkin sitten hyvä lähteä laajentamaan molempiin suuntiin. Nuo kolme levyä on ehkäpä paras kohta tuotannosta aloittaa Rushiin tutustuminen. Minun mielestäni.

Ylös tämä topic, prkl. Naputtelin tuossa joutessani omaa minianalyysia näistä Rushin CD-tuotoksista. Jospa niistä olisi jotain apua bändiin vasta tutustuville.


Rush (1974)
- Lupaava alku, vaikka aikamoista Led Zeppelin-kloonausta tämä on. Finding My Way,In The Mood ja Working Man kuitenkin kelpo kamaa.

Fly By Night (1975)
- Siirtymäkauden levy Neil Peartin tultua kuvioihin, mutta kokonaisuutena jo huomattavasti vahvempi kuin debyyttialbumi.

Caress of Steel (1975)
- Jo ilmestyessään tämä oli floppi, ja on sitä vieläkin. Sisältää kuitenkin yhden Rushin parhaista biiseistä (Bastille Day), ja pari kuraroiskaisua (The Necromancer, The Fountain Of Lamneth). Ei ollut vielä tuo progempi ilmaisu hard rockareilla oikein hallussa.

2112 (1976)
- No nyt läks! Rushin parhaan kauden alkuräjähdys. Nimiraita ja Something For Nothing on mulle suorastaan überklassikoita.

All The World's A Stage (1976)
- Yksi kaikkien aikojen parhaista livealbumeista - olisipa tästä olemassa DVD!

A Farewell To Kings (1977)
- Ei yhtään heikkoa hetkeä.

Hemispheres (1978)
- Ei yhtään heikkoa hetkeä. Vain neljä biisiä, mutta ne kaikki on täydellisiä.

Permanent Waves (1980)
- Mitä ne "heikot hetket" muka on? Ei tällä albumilla sellaisia ole!

Moving Pictures (1981)
- Heikkous? Häh? Ei löydy. Uskomaton levy.

Exit... Stage Left (1981)
- Olisi muuten parempi livelätty, kuin All The World's A Stage ja Different Stages/Live, vaan kun ovat perkeleet miksanneet yleisön lähes kuulumattomiin. Se syö tunnelmaa vähän liikaa.

Signals (1982)
- Uusi aika alkaa. Subdivisions, New World Man... huh huh. Tappaa talossa ja puutarhassa.

Grace Under Pressure (1984)
- Rush-levyksi harvinaisen synkkä, vaan heikkoja hetkiä ei edelleenkään mukaan mahdu.

Power Windows (1985)
- Ylituotettu. Avausraita Big Money on jo pahaenteisen heikon kuuloinen, mutta onneksi matkalle mahtuu sentään vähän parempiakin raitoja.

Hold Your Fire (1987)
- Rushin heikoin levy. Aivan liian poppia meikäläiselle. Syntikoiden käytön lakipiste Rushin musiikissa - tämän jälkeen suunta alkoi taas muuttua.

A Show of Hands (1989)
- Rushin heikoin livelevy. Olisivatpa julkaisseet tämän vasta Preston jälkeen. Tämä olisi nimittäin ihan toisenlaista kuultavaa, jos Preston parhaimmistoa olisi mukana. Vaan kun ei niin ei. Prkl.

Presto (1989)
- Jo avausraidasta Show Don't Tell lähtien on selvää, että edellisen levyn popmeiningit on jätetty taakse, ja hyvä niin. Selkeä parannus pariin edelliseen studioalbumiin verrattuna, vaan ei tämä vielä kokonaisuutena sinne Rush-parhaimmistoon nouse...

Roll The Bones (1991)
- ...vaan tämäpä nousee. Kova levy, ja avauskolmikko Dreamline, Bravado ja Roll The Bones erittäin kova.

Counterparts (1993)
- Alusta loppuun silkkaa parhautta. Erilaista, kuin progeilukauden Rush, mutta todella hyvää. Huippuhetkiä liian monia lueteltavaksi.

Test For Echo (1996)
- Edelleen sitä hyvää Rushia, ei tosin aivan niin hyvä kuin Counterparts.

Different Stages/Live (1998)
- Aivan kuten All The World's A Stage, yksi kaikkien aikojen parhaista livelevyistä. Bonuksena tuoreempien raitojen lisäksi sitten vielä se vanha 70-luvun Lontoon keikka. Which is nice.

Vapor Trails (2002)
- Pitkän odotuksen jälkeen tämä oli lievä pettymys, mutta on sittemmin ajan myötä osoittautunut mainioksi levyksi. Soundipuoli Rushiksi vähän erikoinen, mutta toimiva kokonaisuus tämäkin on.

Rush In Rio (2003)
- Olikos tämä nyt sitten rajoitetun painoksen livelevy vai ei? Ei just nyt muista. Anyway, überhyvän DVD:n keikka CD-muodossa lisättynä parilla extraraidalla on ihan mukava lisä levyhyllyyn.

Feedback (2004)
- Tämä on yllättäen mielestäni hyvä. Vaikka onkin pelkkiä covereita sisältävä levy.

R30 (2005)
- Taas yksi livelevy, ja hyvä sellainen, vaikkakin ehkä pari omaa biisiä lisää niiden coverien sijaan olisi ehkä ollut hyvä. Tämä on saatavissa ainoastaan osana R30-DVD:n erikoisversiota.

Sain Moving Picturesin tänään. Yksi kuuntelukerta takana. Olen sanaton

*Missäs se play-namiska taas olikaan? Aah, tuossa. Ja taas mennään!*

Heh, en olekaan sanaton, tuleehan sieltä yksi sana: uskomaton. Muuta en tästä levystä nyt osaa sanoa.

Täytyypä Neil PEartista muutama sana rykäistä.

Neil Peartin astuessa kuvioihin tapahtui ensinnäkin Rushin lyriikoissa aika suuri muutos. Peart on varmaan bändin kirjanoppinein ja sivistynein mies. Tässä lueskellessani sanoituksia huomasin, että lähes kaikista niistä löytyy eri ulottuvuuksia.

Neil Pearthan on ihan oikeasti alunperin jazz-rumpali, vaikka lähes kaikki nykyajan rumpalit väittävät omaavansa jazz-historian. En soita rumpuja, mutta Peartia kuunnellessa tekisi mieli omistaa rummut.

http://www.youtube.com/watch?v=Lub2o1pw ... il%20peart
Alku kannattaa katsoa.

http://www.andrewolson.com/Neil_Peart/neil_drumkits.htm
Kuvia Neilin rumpuseteistä eri levyillä.

Joo kyllä Rush on yksi kaikkien aikojen kovimmista proge (tjsp) bändeistä. Joka äijä on virtuoosi instrumenttiensa kanssa. Koko tuotanto löytyy hyllystä ja tuota Replay x3-pakettia odotellaan kieli pitkällä ... Vieläkin harmittaa kun ei tullut lähdettyä viime syksynä Tukholman keikalle . Tuskin tulen näkemään Rushia Suomen kamaralla koskaan ...

PS. Hienoa että edes 1 täällä on nähnyt bändin livenä . Oliko muuten sama setti kuin R30-dvdllä?

Setti oli sama kuin R30:lläkin, mutta en oikein ymmärrä sitä, että miksi tuollakaan DVD:llä EI ole koko settiä. Valitettavasti en tarkkaan muista mitä on jätetty pois. (Tosin en olisi muistanut aikaisemminkaan, vaikkakin en ollut Tukholmassa nauttinut mitään muita nautintoaineita kuin kiirettä [ei siis speediä, vaan RUSHia])

Minulle on tullut tässä reilun 2 vuosikymmenen aikaan sellainen käsitys, että keikka on sitä parempi, mitä vähemmän siitä muistaa (eli ilman mitään nautintoaineita) ja tuosta en muista edes settilistaa kunnolla. Minulle kun kaikki biisit RUShilta kelpaa, niin keikan aikana ei tule sellaisia suvantovaiheita, missä ehtisi koota ajatuksiaan. En edes muista kuinka pitkät setit olivat, kun ei tullut välillä kelloa vilkuiltua.

Rush on aina menny vähän ohi meitsiltä. Siis siten että kuulemani biisit on kyl miellyttäny, mut ne kuullut biisit on jääny aika vähiin. Nyt sit tän ketjun innoittama imin modernisti netistä kyseisen bändin tuotantoa (varmaan abaut kaikki levyt) ja hitto ylläri: putoaa.

Tänään on tullu kuunneltua tuota Söörin "mollaamaa" Hold Your Fireä, mikä omasta mielestäni on ihan shattanan kovaa möjöä. Tosin oonkin vähä tämmönen (hevi)popin ystävä. Että joo.

Pitää vielä syventää tätä Rush-ystävyyttä, jos vaikka tilais hullun lastin noita levyjä tässä joku päivä.

Purkkiliha wrote: Peart on varmaan bändin kirjanoppinein ja sivistynein mies.

Paitsi että on high schoolin kesken jättänyt kaveri. Ei siis "virallista" kirjanoppineisuutta eikä sivistystä laisinkaan. Mutta kukapa estää kouluja käymätöntäkään lukemasta paljon, ja sitä Peart on aina tehnyt. Saa sitä sivistystä muuallakin kuin koulun penkillä, jos on vain "päässä paukkuja" siihen hommaan.

Malinen wrote:Tänään on tullu kuunneltua tuota Söörin "mollaamaa" Hold Your Fireä, mikä omasta mielestäni on ihan shattanan kovaa möjöä. Tosin oonkin vähä tämmönen (hevi)popin ystävä. Että joo.

Hoho. Taisin ehkä kuitenkin hieman liian tiukasti tossa analyysinkaltaisessani sanoa. On se Hold Your Fire mielestäni edelleenkin Rushin uran heikoin hetki, mutta sisältää se kuitenkin muutamia hyviäkin biisejä. Rush kun tekee huonoimmillaankin parempaa musiikkia kuin moni muu.

Jos Bravewords.comiin on uskominen, Replay x3:n julkaisu siirtyy heinäkuulle (ainakin briteissä joten vaikuttaako tuo Suomenkin julkaisuun?) ... Toivottavasti ei. Jos kuitenkin niin ei mahda mitään .

http://www.bravewords.com/news/46852

Finnish Eddie wrote:Vieläkin harmittaa kun ei tullut lähdettyä viime syksynä Tukholman keikalle. Tuskin tulen näkemään Rushia Suomen kamaralla koskaan.

Tukholman keikkahan oli syyskuun 29. päivänä 2004, eli toissa vuonna. Yhtäkaikki varmasti olisi kannattanut lähteä, parhaita näkemiäni keikkoja ehdottomasti. Mukavana muistona seinää koristavat nyt suurennetut yhteiskuvat Geddy Leen ja Alex Lifesonin kanssa, heti Maidenin alapuolella .

Finnish Eddie wrote:Hienoa että edes 1 täällä on nähnyt bändin livenä.

Ainakin Globenissa vaikutti, että puolet porukasta oli tullut Suomesta .

Finnish Eddie wrote:Jos Bravewords.comiin on uskominen, Replay x3:n julkaisu siirtyy heinäkuulle (ainakin briteissä joten vaikuttaako tuo Suomenkin julkaisuun?) ... Toivottavasti ei. Jos kuitenkin niin ei mahda mitään .

http://www.bravewords.com/news/46852

Ainakin ReplayX3 oli eilen jo tilattavissa cdon.comista. Mut sehän ei tunnetusti sen firman kohdalla merkitse juuri mitään.

Heh siis tarkoitin että edes 1 Rautaneidon laudalta näki tuon ... Ja sattui pieni ajatusvihre eli Tukholman keikkahan olikin siis 2004 eikä 2005 ... Ei pitäisi väsyneenä kirjoittaa mitään tänne .