Rautaneito.com

Viimepäivien suht reipaan The House of Atreus Act II levyn kuuntelun innoittamana ajattelin pistää uutta topicia kasaan. Kyseessä on siis jenkki bändi Virgin Steele. Bändin ensimmäinen levy on julkaistu jo 1982, mutta itselleni bändi on suhteellisen uusi tuttavuus. Levyjäkään ei vielä ole muita kuin tuo jo ylempänä mainittu. Tosin laulaja David DeFeisin omaperäinen ääni on tuttu jo Avantasia levyiltä, ja sieltä asti on bändiin ollut tarkoitus tutustua, mutta vasta nyt olen saanut sen aikaiseksi.

Omat kokemukset bändistä siis rajoittuvat vain tuohon The House of Atreus Act II levyyn. Ja melkoinen eeposhan tuo levy on. 2cd:n paketti josta löytyy 23 biisiä. Toki mukana on aika paljon noin minuutin mittaisia "välisoittoja", joten normaaleita kappaleita ei ihan tuota määrää ole. Pituudestaan huolimatta levy on erittäin hienoa "eepistä metallia". Siihen kun vielä listätään David DeFeisin loistavat vokaalit, niin johan kelpaa kuunnella.

Nyt olisikin kiva kuulla mietteitä bändiin paremmin tutustuneilta, eli mitkä levyt on sitä parasta Virgin Steelea ja mitkä ei. Vai onko koko tuotanto pelkkää rautaa, vaiko pelkkää kuonaa?

http://www.virgin-steele.com/

edit: Äänestys lisätty äkkikuoleman estämiseksi.

Hanki Invictus. Ehdottomasti paras VS lätty. Ei pahemmin täytepiisejä ole. Myös vuoden -85 Noble Savage on pyörinyt useasti soittimessa. Mutta jos bändiin haluaa tutustua niin ehdottomasti Invictus tai vuoden 2002 kokoelma Hymns to Victory.

Kyllä Virgin Steele ainakin tänne tippuu todella kovaa. Itse Omistan levyt Marriage of Heaven and Hell Pt.1:stä eteenpäin. Olen jotain aiempiakin kappaleita kuullut mutta ei toiminut ainakaan minulle tuo rockimpi tyyli ollenkaan.

Noista välisoitoista sen verran, että vaikka ne pituudeltaan ovatkin vain tuota puolta minuuttia niin toimivat silti ja ovat paljon miellyttävämpää kuunneltavaa kuin välisoitot esim. Blind Guardianin Nightfall in Middle-Earthillä.

Urhoa komppaan siinä, että Invictus kannattaa hankkia ensimmäisenä, kun bändiin haluaa tutustua ja onhan tuolla levyllä myös ehdottomasti Virgin Steelen paras kappale Veni, Vidi, Vici. Rankkaisin myös House of Atreus Pt.1:n reilusti kakkososaa korkeammalle.Nuo Marriage of Heaven and Hellit kannattaa hankkia sitten kolmen edellä mainitun jälkeen.

Bändillä muuten aika mielenkiintoisesti on samat musiikilliset ja lyriikalliset teemat tulleet esiin viidellä viimeisellä albumilla. Esimerkiksi juuri tuo Marriage of Heaven and Hell theme, joka soi paikoittain vielä House of Atreuksillakin, vaikka levyillä ei muuten ole lyriikallisesti tai muuten juurikaan tekemistä toistensa kanssa.

Vanha päästetään nyt helpolla eli riittää yllä olevan viestin komppailu. Oikeastaan kaikki The Marriage of Heaven And Hell, Pt1 lähtien on hankkimisen arvoisia. Vanhemmista en osaa vielä sanoa kun en ole itsekään niitä kuullut.

Kuuluu niihin bändeihin, joiden tuotantoa hankin, kun sopivalla hinnalla on saatavilla. Itseltä löytyy kumpikin House of Atreus, Marriage of Heaven & Hell pt.2, Invictus ja kokoelma Hymns to Victory.

Atreukset ovat kovin hankalia levyjä aloittaa Virgin Steelen diggaaminen, hyviä biisejä toki niilläkin, mutta kokonaisuus on jopa VS:lle todella sotkuinen.

Komppaan edellä olevia, INVICTUS heti tilaukseen, on aivan perhanan hyvä levy. Aivan ylivoimainen niistä, mitä olen kuullut. Itse asiassa, yksi parhaista kuulemistani levyistä ihan kaikki huomioon ottaen. Menee klassikkojen joukkoon että helisee vaan.

Defeis on minun kirjoissani jonkin sortin nero, uskomattomia kokonaisuuksia levyt ovat, kaverilla riittää ideaa pyörittää myyttistä historiaa ja ääni on todella persoonallinen. Toisaalta kaveri omaa balladeissa yhden upeimmista äänistä heavymaailmassa, tai ihan missä vain, toisaalta ääni sivaltaa kuin Manowarin Eric Adamsilla konsanaan. Mielenkiintoinen tuttavuus.

NS: Virgin Steele / Crown of Glory

Tuli ostettua Virgin Steelen kokoelma Hymns to Victory. Ihan pätevä kokoelma, hyviä biisejä ja Defeis on ihan mahtava! Kokoelmia en paljoa harrastele, mutta tämä poikkeaa. Muuten levyllä on tasaisen hyvää materiaalia, mutta mikä helvetti se Saturday Night on?! Ihan kaameaa kuraa, Saturday Night, is all right!! Hyi! Taitaa olla joku ennenjulkaisematon biisi, olisi saanut mielestäni jäädä kokonaan julkaisematta. Huono vitsi näinkin oivalta yhtyeeltä.

Mutta, latasin tuon Veni, Vidi, Vicin koneelle ihan siitä syystä, että kaikki sitä niin kehuivat. Äimistyin, olen vieläkin äimistynyt.

Tällä hetkellä rankkaan biisin ihan helposti 'parhaimmit biisit/sävellykset koskaan' -listalle. Pitkä, eeppinen, monipuolinen, raaka, koskettavan kaunis... Adjektiivit eivät riitä kuvaamaan tämän täydellisyyttä. Kyyneltä pukkaa silmään Defeisin laulaessa kauniisti orkesterin siivittelemänä.

Invictus on todellakin pakko-ostos mulle. Vaikka ihan tämän Veni, Vidi, Vicin takia. Plus, että luotan IC:n musamakuun sen verran paljon, että melko varauksetta uskallan levyn hankkia. Veni, Vidi, Vici ainakin sykähdytti. Voisin sanoa, että paras eeppinen power metal biisi koskaan. Ja tämä ei ole vähän sanottu.

^Siinä on vaan se vika tuossa INVICTUS levyssä, että tuo mainitsemasi biisi ei ole ollenkaan ainut tuon tasoinen rypistys, niitä on koko perhanan levy täynnä. Sitä ei voi kovin usein kuunnella, koska rupeaman jälkeen ei lähes mikään tunnu miltään. Niin leukaa aukovaa matskua on koko levy pullollaan. En ollenkaan ihmettele hehkutustasi, odotahan vaan kun saat levyn käsiisi ja keskityt kunnolla. Paras kun köytät itsesi soffaan, korkealta putoaminen sattuu aina.

Tekisi mieli kirjoittaa arvostelu tuosta, mutta en taida uskaltaa, on liian totaalinen kokemus ja menee ihan karmeaksi hehkutteluksi. Ehkä pienissä siivuissa ja joskus tulevaisuudessa.

Olin varma, että olin menettänyt kiinnostukseni power metalliin. Olin onnekseni taas väärässä! Invictus on pyörähtänyt soittimessa todella tiuhaan tahtiin muutaman päivän ajan. Ja, nyt on kyllä käsissä 16 raidan mittainen kultakimpale. Täydellinen, oikeasti, tämä on täydellinen! Defeis on tulkitsijana yksi parhaista koskaan ja sopii Virgin Steelen musiikkiin loistavasti. Mies myös säveltää lähes kaiken VS:n kappaleista itse, ja on kyllä osoitettava miehelle kunniaa, sillä jokainen biisi tällä levyllä on silkkaa parhautta.

The Blood of Vengeance -intro avaa levyn raa-an tunnelmallisissa merkeissä, jonka jälkeen nimibiisi pamahtaa ilmoille elämää suuremman kertosäkeensä kera.

"Die, fall on your Sword, fall on your knees
Die like your Son nailed to his tree
Die by my Hand, die by my Sword
Right on this Site, Vultures defile"

Ai että, Invictus taistelee parhaimman aloitusbiisin tittelistä koskaan. Biisihän on tuolla jo omistamallani Hymns to Victorylla, mutta tässä se pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Aloituksen jälkeen seuraa nippu mahtavia biisejä, heikkoa lenkkiä ei löydy vaikka kunnolla yrittäisi etsiä. Mutta levyn kliimaksi on tottakai jo aiemmin hehkuttamani Veni, Vidi, Vici. Kun nimibiisi taistelee parhaimman aloitusbiisin tittelistä, Veni, Vidi, Vici ei vain taistele, vaan se ON paras kuulemani lopetusbiisi koskaan. Eilen kuuntelin levyn alusta loppuun kolme kertaa putkeen vain siksi, että kuulisin Veni, Vidi, Vicin taas uudestaan. Tällaisen eepoksen jälkeen levy ei voi tuntua pettymykseltä.

Tein juuri aamulla testin, jossa kokeilin toimiiko levy yhtä hyvin, jos jätän Veni, Vidi, Vicin kuuntelematta. Ja kyllä se niinkin toimii oikein mallikkaasti. Sanotaan, että kokonaisuus ilman sitä on 10-, mutta sen kanssa puhdas 10. Täydellinen lopetusbiisi täydelliselle levylle. Levy nousi kaikkien aikojen klassikoiden joukkoon, jopa yllättävän helposti. Sen siitä saa kun tekee musiikin parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Tästä voisi kirjoittaa vaikka kymmenen sivua, mutta toisaalta en ole koskaan ollut hyvä sanoissa. En vain osaa pukea tätä kunnolla sanoiksi, mutta tämä levy koskettaa minua syvällisesti. Levy siis todellakin jättää sanattomaksi, sellaista tunnetilaa harvoin koen. Mitä mä tekisinkään ilman musiikkia?

^

" From my hands into your hands

The true sword of kings

I now pass on

My father's father wore it

And thy father bore it

Saviour of kings

Salvation rings

Wield it in strenght, in pride and honour forever... "

Koska olen todella valikoiva power metallin suhteen, en elätellyt suuria toiveita tämänkään bändin kohdalla. Noh, kuitenkin sorruin puolivahingossa lataamaan The Marriage Of Heaven And Hell Part 1 levyn kolme ensimmäistä biisiä koneelle tutustumismielessä. Hyvältä kuulosti ja varsinkin laulaja DeFeis sai heti vakuuttuneeksi. Loistava lauluääni kertakaikkiaan! Täytyy alkaa katselemaan bändin levyjä, jos tulisi vaikka joku haalittua mukaan tässä lähiaikoina.

^Meinaatko, ettei yläpuolen hehkuttelu ole riittävää. Vieläköhän löytyisi volassa varaa vääntää lisää ylisanoja. Ei taida. Usko Daddya ja mua, kaappaa Invictus, Marriaget ja sitten lisää. Kyllä Virgin Steele on power genressä ihan sitä kirkkainta kärkeä, eikä sitä kai voi niin tarkkaan edes kategorisoida. Jotain powerin ja Manowar-asenteen sekoitusta höystettynä Defeisin uniikilla äänellä. Levythän eivät ole niinkään vain "levyjä", pikemminkin teoksia. Anna palaa Vasara !

Defeisia lainaten:

"I'm the sound of anger, a cannon in the wind
I'm the great avenger, you'll pay for your sins
You can run for cover, but I'll get you anyway
I'm the one who lights the way"

^Kyllähän tuota Invictusta on tosiaan "hieman" ylistetty tässä topicissa, joten oli pakko käydä poistamassa se kaupan hyllyltä. Joko putoan puun latvasta tai liityn ylistyskerhoon. Veikkaisin kyllä, etten ainakaan tule pahasti pettymään. DeFeisin äänen eilen loistavaksi todettuani ja muutaman mainion biisin bändiltä kuultuani, odotan Invictukselta paljon. Tänne tulen vielä postaamaan mahdollisen tuomioni levystä, kolikon kääntöpuolella ollessa suoranaisen fanipoika-hehkutuksen.

Onko tämä oikeasti hyvä bändi? Jotenkin mennyt koko bändi ohi? Aukko "sivistyksessä?
Kertokaas vähän bändistä ja suositelkaa jotain levyjä!

Thrashnator wrote:Onko tämä oikeasti hyvä bändi? Jotenkin mennyt koko bändi ohi? Aukko "sivistyksessä?
Kertokaas vähän bändistä ja suositelkaa jotain levyjä!

No jos vaikka aloittaisit tuosta ensimmmäisestä viestistä eteenpäin .

^^Kiitos Jukka kun jo vinkkasit, mutta pakko vielä kommentoida, että mitä helvettiä ? Eikä hiiri toimi vai pitivätkö aivot vapaapäivän ? Häh ?

Typerämpää postausta saa hakea, mieti nyt vähän mitä kirjoittelet. Tai lue vaikkapa aihe alusta saakka ennen älynväläyksiä.

Jos olet lukenut topicin ja kiinnostunut bändistä, näyttäisi siltä, että kohtuullinen kokoelma Virgin Steelen levyjä on ihan kohta käsien ulottuvilla sopuhintaan. Ainakin Cdon.com tarjoaa 1.11 alkaen levyjä hintaan 9.95 - 10.95 e/kpl. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että kampanja käynnistyy myös ihan tavallisissa kotimaisissa liikkeissä. Valikoimasta voi suositella ainakin Marriage of Heaven & Hell Pt 1 & 2, Book of Burning ja pienellä varauksella House of Atreus Pt. 1 & 2.

Vanhemmat levyt ovat sitten hieman erityyppisiä, enemmän rokkia ja vähemmän draamaa, tai jotain sinnepäin. Eivät huonoja toki. Valitettavasti ainakaan ceedeeonnista ei Invictusta saa midprice-hintaan.

Iron Constable wrote:Valitettavasti ainakaan ceedeeonnista ei Invictusta saa midprice-hintaan.

Varmaan täällä palstalla on hehkutettu sitä niin paljon, että on kovan menkin takia nostettu hintaa, sillä muutama viikko sitten se vielä irtosi hintaan 10.95€.

^Itse ostin Invictuksen Aironmusiikista hintaan 11,90, mutta taisi olla viimeinen kappale, sillä ei kaupan nettisivujen mukaan näyttäisi enää levyä varastossa olevan. Sorry.

Pitääpä ottaa tämäkin yhtye uudelleen käsittelyyn, pitkästä aikaa. Hommattava muutama levy hyllyyn, oli pari vuotta sitten house of atreus pt.2 mutta tuli myytyä pois tilapäisen mielenhäiriön takia. DeFeis on kyllä todella hyvä laulaja ja lyriikat on kyllä erinomaisia. Levyt ovat kuin näytelmä joka etenee biisi biisiltä, muistelisin ainakin näin house of atreuksen kohdalla. 1.11 joutuu kyllä iskemään todella ison tilauksen joka tulee sisältämään muutamat virgin steelen albumit hyvin todennäköisesti. Ensin tilataan ja sitten mietitään mistä rahat laskuun

Turhaan eivät ole Iron Constable ja kumppanit Virgin Steeleä kehuneet. Invictus levyn perusteella uskomattoman upeaa musiikkia, enkä joutunut todellakaan putoamaan sieltä puun latvasta, vaikka niitä ylistyssanoja tulikin etukäteen luettua vähintäänkin riittävästi.
Nyt on lähes pakko itsekin hieman hehkuttaa, vaikka saattaakin vielä tässä uutuuden huumassa tulla kehuttua jopa hieman liikaakin.

Invictus levyyn on siis keretty tutustumaan jo hieman pintapuolista raapaisua tarkemmin, joten on aika kertoa vähän mietteitä levystä ja bändistä yleensäkin. Koska levy ei ole kestoltaan ihan sieltä lyhyimmästä päästä, olen kokonaisuutenaan pyöräyttänyt sen läpi neljään otteeseen, mutta sitäkin keskittyneemmin.

Heti ensimmäisellä kuuntelukerralla kiinnitin huomiota laulaja David DeFeisin ääneen, josta tuli välittömästi mieleen Eric Adams. Paikoin mies kuulostaa melkein liikaakin Adamsilta, muttei siltikään häiritsevästi. Kuitenkin DeFeisin ääni on pääasiassa riittävän omaperäinen, monipuolinen ja kaiken kaikkiaan aivan loistava. Miestä on helppo pitää bändin sieluna, koska hän on tehnyt tälle Invictus levyllekin pääasiassa kaikki biisit lähes yksinään (joitain biisejä tosin kitaristi Pursino on ollut mukana tekemässä). Lisäksi DeFeis onnistuu erinomaisilla laulusuorituksillaan tuomaan biiseihin sen elämää suuremman tunnelman, joka erottaa bändin edukseen, muista saman tyylisistä, vaatimattomamman vokalistin omaavista yrittäjistä.

Itse levy ei todellakaan ole mitään muniinpuhaltelua, vaikka tämän bändin yhteydessä puhutaan ilmeisesti usein power metallista. Bändin muihin albumeihin en ole vielä tutustunut, mutta Invictus on mielestäni kyllä selvästi enemmän kunnon heavy metallia kuin power metallia. Tosin, kai tämä sitten on sitä ns. jenkki-poweria, joka eroaa pääasiassa selvästi eurooppalaisesta "HHJJ-tusinapowerista" edukseen. Laulaja käyttää ylärekisteriään oikeastaan varsin harvoin, mutta käyttäessään sitä, tekee sen todella taidokkaasti. Todella paljon lauluosuuksista vedetään niillä matalammilla, Eric Adams-tyylisillä vokaaleilla, joista ei ainakaan asennetta puutu.

Biisimateriaali on todellista voittokulkua läpi levyn, eikä yhtään edes keskinkertaista esitystä ole joukkoon eksynyt. Lyhyistä välisoitoista voi jokainen olla mitä mieltä tahansa (itselleni toimivat nekin), mutta itse varsinaiset biisit ovat tappokamaa. Jo mielenkiintoinen intro The Blood Of Vengeance luo mystisessä tunnelmassaan levylle loistavat puitteet. Heti sen jälkeen nimikkobiisi Invictus ja sitä seuraava Mind, Body, Spirit osoittavat laadullaan heti pelin hengen, ja päästävät lopulta kuulijan hetkeksi lepäämään rauhallisemman In The Arms Of The Death God nimisen instrumentaalin parissa. Matka jatkuu edelleen toinen toistaan loistavampien yksittäisten biisien, DeFeisin erinomaisten laulusuoritusten, addiktoivien kertosäkeiden ja bändin saumattoman yhteensoiton myötä kohti loppuhuipentumaa, levyn ehdotonta spektaakkelia: Veni, Vidi, Vici. Kyseinen biisi antaa levylle vähintäänkin sen ansaitseman päätöksen, ellei vielä enemmänkin. Järisyttävän upea kitarointi, kiehtova kertosäe (sekä oikeastaan kaikki biisin muutkin loistavat säkeistöt), DeFeisin uskomaton laulusuoritus ja korkeuksia tavoittelevan mahtipontinen tunnelma, säväyttävät joka kerralla ja jättävät hämmästyneen kuuntelijan haluamaan lisää tätä musiikillista ekstaasia. Jos suosikkibiisi pitäisi tältä mestariteokselta nimetä, olisi se ehdottomasti tämä levyn päättävä eepos. Muita biisejä en osaa vielä laittaa parhausjärjestykseen, niin tasaisen vahvassa rintamassa ne tulevat Veni, Vidi, Vicin jälkeen. Lyriikoihin en ole juuri kerennyt vielä perehtymään, mutta konseptimainen albumi vaikuttaisi olevan kyseessä.

Loppuun todettakoon, että jos melodinen hevi, loistavalla vokalistilla kiinnostaa, kannattaa ainakin tutustua tähän Invictus-levyyn. Itse vakuutuin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla ja joka kuuntelulla tuntuisi levy kuulostavan vieläkin paremmalta, jos se ylipäätään on kohta enää mahdollista. Vielä en pysty ennustamaan, kuinka hyvin levy tulee kestämään enempää kuuntelua, mutta tällä hetkellä nostaisin levyn jo lähes parhaimpien kuulemieni heavy metal/power metal julkaisuiden joukkoon. Täytyy laittaa hankintalistalle muitakin Virgin Steelen levyjä, että osaan jatkossa kertoa ajatuksia bändistä entistäkin asiantuntevammin.

Meinas kuulkaa isolta Sedältä päästä just itku kun en löytänytkään Invictusta. Sit muistui mieleen, että mulla se on sellainen jenkkiboksi-versio joka ei hyllyyn mahdu ja löytyihän se toisaalta. On tää helmi, voi vittu tää on helmi levy.

Keltaisesta Jäänsäkirjästä löytyi paljon Virgin Steelen levyjä 9,90€ hintaan, että sieltä vaan kiinnostuneet hakemaan levyt pois. Itse ostin tämän paljon kehutun Invictuksen ja hyvin toimi ensimmäisellä kuuntelulla. Täytyy palata asiaan, kunhan saan vähän enemmän kuuntelukertoja alle.

Hyvä hyvä. Taputtaa karvaisia käsiään.

Saadaan tämänkin aivan turhaan jonnekin marginaaliin jääneen loistobändin levyt liikkumaan. Pukkaavat pian Suomeen keikalle kun kuulevat, että levyt myyvät kuin saippua.

Hammer hehkutti ansiokkaasti tuossa aikaisemmin, on se mukava tietää, että jo parissa torpassa on löydetty VALO, joka loistaa tässä rännän ja loskan merkitsemässä tasavallassa.

" Trample to dust in the fire of lust
With fire we slay all who stand in our way
A covenant bound in the world underground
We slash and we strike see your head on a spike "

Zapper wrote:Keltaisesta Jäänsäkirjästä löytyi paljon Virgin Steelen levyjä 9,90€ hintaan, että sieltä vaan kiinnostuneet hakemaan levyt pois. Itse ostin tämän paljon kehutun Invictuksen ja hyvin toimi ensimmäisellä kuuntelulla. Täytyy palata asiaan, kunhan saan vähän enemmän kuuntelukertoja alle.

Hyvä, että kerkesin hakea Virginin levyt aina Marriage of Heaven and Hell pt. 1:sta uusimpaan House of Atreus pt. II:een ennen kuin alettiin mainostaa näitä

Itse pitää myöntää, että olen varsin innoissani tästä saippuaoopperametallibändistä (House of Atreusten tarina menee vähän yli, mutta toimii hemmetin hyvin ). Kaveri tutustutti Kingdom of the Fearless -kappaleen kautta bändiin ja ostin sitten Tuskasta House of Atreus I:n ja muutaman kuuntelun jälkeen tykästyin kovastikin. Varsinkaan Atreusten kohdalla ei kannata heti luovuttaa, jos levy hämää, sillä välisoittoja on yhtä paljon kuin kappaleitakin. Itse olin aina vähän kiusallisessa asemassa Virginin levyjä ostaessa, sillä nykyäänkin Kingdom of the Fearless on ylivoimaisesti parasta Virginiä (ja yksi parhaista kappaleista ikinä), joten aina hieman petyin, ettei samanlaista eeposta löytynyt muilta levyiltä.

David Defeistä ei voi muuta kuin kehua: mies laulaa niin hemmetin hyvin, ja plussaa tulee myös, että hän lausuu myös sanat "DIE", "VENGEANCE" ja "DEFIANCE" erittäin mainiosti. Eric Adamsiin yhtäläisyydet on tukkaa myöten aika selvät. Pursinosta on vaikea sanoa, kuinka taitava hän on, mutta minuun ainakin on iskenyt soitanto. Virgin tosin kummallisesti kierrättää kappaleittensa materiaalia myöhemmilläkin levyillä, kuten Emailath-kappaleen keskikohta on siirretty suoraan uusimman levyn lopetuskappaleeseen, ja Invictuksen Sword of the Godsin keskikohta myös House of Atreus pt. 1:n Agony and Shameen. Näitä on tosin hauska bongailla, mutta kummastuttaa silti. Mielenkiintoista oli myös Marriage of Heaven and Hellissa erään kappaleen (en nyt muista) sanoitukset, joissa muutamia sanoja, kuten Kingdom of the Fearless ja Child of Desolence muutamia esimerkkejä ollakseen, oli kirjoitettu isolla muista sanoista poiketen. Nämä ovat myös kappaleita House of Atreus -levyllä. Profetiaa...

Itse järjestäisin levyni tähän järjestykseen:

1. House of Atreus pt. 1
2. Invictus
3. House of Atreus pt. 2
4. Marriage of Heaven and Hell pt. 2
5. Marriage of Heaven and Hell pt. 1

Jos muutama sana pitää levyistä sanoa niin ensimmäisessä Atreuksessa iskee varsinkin synkkä meininki: tarina kostosta, sukumurhista ja kaikesta kivasta vaatii ympärilleen synkän tunnelman. Kun levyä kuuntelee niin kyllä se sanoma siitä perille tulee ilman lyriikoitakin. Muutama kaunis balladi myös levyllä: Gate of Kingsin alkusanat "There's a Rainbow, covered in blood" on aina yhtä tunnelmallinen ja nostattaa karvat pystyyn.

Jatko-osa Atreukselle on taas hyvin erilainen: levy on jopa aika positiivissävyinen kostotarina ensimmäisellä CD:llään. Hyvät fiilingit toki luo, mutta ei sitä samaa synkistelyä kuin ensimmäinen Atreus (paitsi ensimmäisen CD:n lopettava Summoning the Powers). Loistavia kappaleita lähes jokainen. Toinen CD on hyvin balladipainotteinen: kaksi balladia ja yksi semiballadi mahtuu mukaan, muutama rokkeri ja paljon välisoittoja.

Invictuksella on minusta melko reipas ja aggressiivinenkin meininki muihin levyihin verrattuna ja rumputyöskentelyä on ainakin mainiota. Nimikkokappale lukeutuu yksiin parhaista Virgin-kappaleista ja eivätpä muutkaan juuri huonommiksi jää. Levyn loppupuolella tulee kuitenkin muutama kappale, joissa ei itselleni ole kunnon jippoja, kuten ehkä hieman liian pitkä Whisper of Death ja Dominion Day.

Marriageja olen kuunnellut muita vähemmän. Ensimmäinen osa on makuuni ehkä hieman, no, rockahtava eikä näitä eeppisempiä Virgin-tavaramerkkejä näy. I Will Come For You ja Blood and Gasoline erottuvat ainakin eduikseen. Toisella Marriagella jo näkyy, että ollaan edetty paljon ja kreikkalaisia vaikutteita löytyy. Prometheus the Fallen, Emailath, Symphony of Steele ja Crown of Glory erottuvat edukseen kappaleina, jotka muistuttavat nyky-Virginia, mutta silti paljon on matkaa seuraavaan levyyn, Invictukseen.

Ja vielä kun saisi Virginia livenä, niin aijai.

Taas kerran kuuntelin Invictuksen oikein ajatuksella läpi, ja kyllä kyseessä on likimain täydellinen levytys. Ei ole heikkoa hetkeä tällä levyllä. Nyt pienen Virgin Steele -tauon jälkeen lähes jokainen biisi pisti kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Selvä Klassikko, isolla K:lla.

Ja kaikille, joilta tämä vielä puuttuu... ostoksille!! Kympillä lähtee CDON.COMista. Invictus kuuluu vakiona "autiolle saarelle" -listaan.

EDIT: Mikäköhän tämänkin postauksen funktio oli?