Eipä ole tullut paljon topiceja aloiteltua, mutta kun Haku-toiminto väittää minulle, että Viikate nimisestä soitin- ja lauluyhtyeestä ei ole keskusteltu, niin sen asian koitan korjata.
Tänä päivänä tämä nelikko lienee tuttu jo suurimmalle osalle rock-musiikkia kuuntelevista suomalaisista, sen verran on bändi saanut kunnioitusta ja radiosoittoa uran edetessä.
Pitkä matka on kuljettu siitä Lyijykomppaniaa kunnioittavasta Viikate veljesten projektista. Tai siis tokihan Lyijykomppaniaa edelleen kunnioitetaan, perskele, mutta oma juttu on löytynyt siinä matkalla. Vaikka toisaalta voi ajatella niinkin, että ensimmäisten levyjen synkästä jynkytyksestä on kuljettu tuoni-iskelmän kautta takaisin tähän viimeisimmän levyn rouheampaan soitantaan vaikka matkalta onkin tarttunut monenlaista mukaan... Tulevaisuudestahan ei sitten kovin moni tiedäkään.
Oma juttu lieneekin se tärkein asia Viikatteen menestyksessä, sillä bändillä on minusta ehkä tunnistettavin soundi mitä näiltä tämän hetken raskailta bändeiltä löytyy. Koko paketti on komeasti kasassa ja asiat hoidetaan viimeisenpäälle, ei hutiloiden. Kaikki osa-alueet bändissä tukevat toisiaan, siis. Kaarlen kitarointi on niin kaiutettuna kuin särölläkin äärimmäisen hienoa kuultavaa ja Simeonin hieman huojuva rumpalointi sopii bändiin paljon paremmin kuin millintarkka paukutus. Talkoomiehistä miehistöön siirtyneet Arvo ja Ervo taas ovat osoittaneet livenä, että herrat ovat enemmän kun miehet paikallaan yhtyeessä, tulevaisuus näyttää millaiseksi levyttäväksi yksiköksi yhtye muodostuu tässä enemmän "bändi" muodossa.
Tuotteliaan yhtyeen maineessa olevan Viikate on kuitenkin säilyttänyt tasonsa kaikista pikkujulkaisuista huolimatta, eikä mitään sekundaa ole laitettu pihalle, enkä usko että tullaan laittamaankaan, sillä sen verran armoitettu johtaja ja biisintekijä Kaarle on bändille.
Itseä bändissä on aina viehättänyt sen kertakaikkinen Suomalaisuus joka huokuu niin musiikista kuin musitakin elementeistä. Ilo ei juhli näissä biiseissä ja hyvät hetket ovat kaukainen muisto tahi haave. Sanoitukset ovat niin tyylitajulla tehtyjä, että ei voi kuin ihailla sitä, miten kynä voi pysyä kädessä ja tuottaa rivitolkulla silkkaa hienoutta. "Kyllä sitä suoran nuhteen kestää, vaan vihjailut on erikseen." Ja siltikin, vaikka kaikki on synkkää ja kylmää, on huumorikin siellä jossain, vaikkei itsestään hirmuisesti huutelekaan. Myös se, että bändi ammentaa selkeästi maaseudusta ja siitä ajasta kun miehet vielä olivat miehiä ja hevoset tekivät työt joita nykyyän hoitaa traktori, on tehnyt suuren vaikutuksen. Johtuen luultavsti siitä, että lähes koko ikäni olen asunut maalla, ja sinne palaan kunhan aika on sopiva. Nykyään tosin tämä suuntaus on ollut ehkä hieman vähenemään päin.
Tuolla tuli mainittu niistä tyylillisistä nyansseista, mutta meikäläiselle on Viikate maistunut kaikissa muodoissaan aina, vaikka täytyykin sanoa, että useammin ne tuoni-iskelmää huokuvat ja rautalankavetoiset kappaleet tässä taloudessa soivat. Toisaalta, eipä siinä tyylillisessä liukumisessa se linja kuitenkaan niin pitkä ole, että materiaali mitenkään erityisen erilaista olisi.
Juttua voisi kirjoitella enemänkin, mutta jotenkin tämä tekstintuottaminen on nyt kovin kankeaa. Lisäillään kommentteja jos saadaan keskutelua aikaan.
Kaikenkaikkiaan sellainen bändi, jollaisia ei ihan joka vuosi tule ja toivottvasti uraa on vielä pitkälti edessä.
Viikate
Moderator: The Killer Krew
-
Made of Iron
- Kisälli
- Posts: 565
- Joined: Fri Feb 20, 2004 16:44
- Location: Jyväskylä
Hyvä kirjoitus Taival!
Kyllä Viikate on ehdottomasti kovimpia orkestereita mitä maa päällään kantaa, meikäläiselle heti Maidenin jälkeen se kovin.
Itsekkin olen alunperin maalaispoikia ja ehkä jo senkin takia Viikate-meininki lähellä sydäntä onkin. Koko paketti on tosiaan viimeisenpäälle ja livenäkin Viikate taittaa varsin mallikkaasti.
Levyistä suosikkini taitaa olla Kaajären rannat sen masentavan yleistunnelman vuoksi. Saas nähdä miten tuon alakulon kanssa oikein käy, sen tuntuu vähenevän levy levyltä. Toivottavasti seuraavalla levyllä on taas astetta surkeampi tunnelma. Toki Unholan Urut tyylinen reippailukin toimii hienosti, ei siinä mitään.
Ja kivi itkee vihreää on mahtavin instrumentaali ikinä.
Kyllä Viikate on ehdottomasti kovimpia orkestereita mitä maa päällään kantaa, meikäläiselle heti Maidenin jälkeen se kovin.
Itsekkin olen alunperin maalaispoikia ja ehkä jo senkin takia Viikate-meininki lähellä sydäntä onkin. Koko paketti on tosiaan viimeisenpäälle ja livenäkin Viikate taittaa varsin mallikkaasti.
Levyistä suosikkini taitaa olla Kaajären rannat sen masentavan yleistunnelman vuoksi. Saas nähdä miten tuon alakulon kanssa oikein käy, sen tuntuu vähenevän levy levyltä. Toivottavasti seuraavalla levyllä on taas astetta surkeampi tunnelma. Toki Unholan Urut tyylinen reippailukin toimii hienosti, ei siinä mitään.
Ja kivi itkee vihreää on mahtavin instrumentaali ikinä.
^ Who? Me? No tattis...
Ja asiaan...
^^ Tosiaan, niistä levyistä. Kyllähän Noutajan Valssi ja Kaajärven Rannat ovat yleisfiilikseltään sellaista "duumia", että ei todellakaan kukkakedot mielessä pyöri. Suosikkilevyn nimeäminen on tältä bändiltä niin pirun vaikeaa, mutta kyllä pitkäsoitoista juurikin nuo kaksi ensimmäistä ovat ne miellyttävimmät.
Kaksi uudempaa (Surut Pois Ja Kukka Rintaan ja Unholan Urut) taas ovat ehkä sitten hieman vauhdikkaampia ja omaavat tietynlaista pelimannihenkeä tahi jotain muuta, jota on vaikea kuvailla. Hienoja levyjä silti, ei siitä miinkään pääse.
Luulen kuitenkin, että syy tällaiseen kehitykseen on keikkailu, ja onpa Kalle sellaista jossain joskus maininnutkin."Rähinäaltiimpia" ralleja on mieluisampi soittaa keikalla. Ensimmäisen pitkäsoiton aikoihin kun ei ollut tarkoitus keikkailla lainkaan ja ikinä ja Kaajärvi meni vielä Valssin tahdissa. Näiden jälkeen sitä keikkailukokemusta alkoikin sitten jo olla.
Ja kokonaan mainitsematta on vielä Vuoden Synkin Juhla, joka on vähän sellainen väliinputoaja (vaikka ilmestyikin ennen Kaata). Vaikka selkeästi enemmänhän se kallistuu tuonne alkupäätä kohti. Jostain syystä joululevyä ei vaan tule hirveästi kuunneltua muutenkuin, ylläripylläri, jouluna. Mutta silloin tällöin toki muutenkin.
Niistä keikoista vielä, että kun ensimmäisen kerran bändin näin livenä Pellavarockissa vuonna 2001, niin kyllähän meininki oli hapuilevampaa ja ujompaa kuin nykyään, vaan ihmekös tuo. Tekemällä oppii. Nykyäänhän V on vallan viihdyttävä livenä. Ja ennenkaikkea ihailen sitä, miten hyvin rautalanka ja (vielä levyjäkin rujompi) särö taipuvat niin sulavasti yhteen lifenäkin. Kaarlen välispiikit ovat myös aina oivaltavia pelkkien kiitoksien sijaan. Riippuen toki fiiliksestä. Kovin tuppasi kesällä Tammerfesteillä naurattamaan kun herra laulatti Kuolleen Miehen Kupletti-kappaleen sanat "Juotko jo viinaa?" yleisöllä ja vastasi itse: "No mielelläni." (Tai ainakin sinnepäin.)
Käsitelläänpä vielä sellainen aihe kuin Viikate ja cover-biisit.Valehtelematta nimittäin kehtaan sanoa, että V tekee minusta tyylitajuismmat ja muutenkin hienoimmat coverit ikinä ja missään. Esimerkkeinä käyköön esim. Motörheadin Iron Horse/Born To Loose (Rauta-Airot) ja Peer Güntin Losin' My Mind (Köysistä Parhain). Myös Mana Mana cover Vaarallista on kerrassaan "ihana" ja sitä herkkua on kuulemma luvassa lisää. Ja jos Kaarlen joskus ohimennen mainitsema Lyijykomppania tribuuttilevy toteutuu, niin silloin kyllä ostan jo ison pullon Leikattua Konjakkia, vain ja ainoastaan asian kunniaksi
Ja tulipas taas romaani... Käviköhän selkeäksi, että meikäläisellä on "pieni" fiksaatio bändiin.
Ja asiaan...
^^ Tosiaan, niistä levyistä. Kyllähän Noutajan Valssi ja Kaajärven Rannat ovat yleisfiilikseltään sellaista "duumia", että ei todellakaan kukkakedot mielessä pyöri. Suosikkilevyn nimeäminen on tältä bändiltä niin pirun vaikeaa, mutta kyllä pitkäsoitoista juurikin nuo kaksi ensimmäistä ovat ne miellyttävimmät.
Kaksi uudempaa (Surut Pois Ja Kukka Rintaan ja Unholan Urut) taas ovat ehkä sitten hieman vauhdikkaampia ja omaavat tietynlaista pelimannihenkeä tahi jotain muuta, jota on vaikea kuvailla. Hienoja levyjä silti, ei siitä miinkään pääse.
Luulen kuitenkin, että syy tällaiseen kehitykseen on keikkailu, ja onpa Kalle sellaista jossain joskus maininnutkin."Rähinäaltiimpia" ralleja on mieluisampi soittaa keikalla. Ensimmäisen pitkäsoiton aikoihin kun ei ollut tarkoitus keikkailla lainkaan ja ikinä ja Kaajärvi meni vielä Valssin tahdissa. Näiden jälkeen sitä keikkailukokemusta alkoikin sitten jo olla.
Ja kokonaan mainitsematta on vielä Vuoden Synkin Juhla, joka on vähän sellainen väliinputoaja (vaikka ilmestyikin ennen Kaata). Vaikka selkeästi enemmänhän se kallistuu tuonne alkupäätä kohti. Jostain syystä joululevyä ei vaan tule hirveästi kuunneltua muutenkuin, ylläripylläri, jouluna. Mutta silloin tällöin toki muutenkin.
Niistä keikoista vielä, että kun ensimmäisen kerran bändin näin livenä Pellavarockissa vuonna 2001, niin kyllähän meininki oli hapuilevampaa ja ujompaa kuin nykyään, vaan ihmekös tuo. Tekemällä oppii. Nykyäänhän V on vallan viihdyttävä livenä. Ja ennenkaikkea ihailen sitä, miten hyvin rautalanka ja (vielä levyjäkin rujompi) särö taipuvat niin sulavasti yhteen lifenäkin. Kaarlen välispiikit ovat myös aina oivaltavia pelkkien kiitoksien sijaan. Riippuen toki fiiliksestä. Kovin tuppasi kesällä Tammerfesteillä naurattamaan kun herra laulatti Kuolleen Miehen Kupletti-kappaleen sanat "Juotko jo viinaa?" yleisöllä ja vastasi itse: "No mielelläni." (Tai ainakin sinnepäin.)
Käsitelläänpä vielä sellainen aihe kuin Viikate ja cover-biisit.Valehtelematta nimittäin kehtaan sanoa, että V tekee minusta tyylitajuismmat ja muutenkin hienoimmat coverit ikinä ja missään. Esimerkkeinä käyköön esim. Motörheadin Iron Horse/Born To Loose (Rauta-Airot) ja Peer Güntin Losin' My Mind (Köysistä Parhain). Myös Mana Mana cover Vaarallista on kerrassaan "ihana" ja sitä herkkua on kuulemma luvassa lisää. Ja jos Kaarlen joskus ohimennen mainitsema Lyijykomppania tribuuttilevy toteutuu, niin silloin kyllä ostan jo ison pullon Leikattua Konjakkia, vain ja ainoastaan asian kunniaksi
Ja tulipas taas romaani... Käviköhän selkeäksi, että meikäläisellä on "pieni" fiksaatio bändiin.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
Viikate on ehdottomasti yksi parhaista suomeksi lauletuista raskaamman musiikin edustajista. Se kiteyttää jo paljon bändin laadusta, mutta ainahan se on niin, että vähänkin persoonallisempaa sointia omaavat bändit ovat myös sellaisia, jotka saavat toisia raivon valtaan. Näin on käynyt Viikatteellekin. Ilmestymisjärjestyksessään täällä suunnassa soivat eniten Vuoden Synkin Juhla, Kaajärven Rannat, Surut Pois Ja Kukka Rintaan ja uusi Unholan Urut, joilla Viikate on jo ehtinyt uudistua runsaasti, mutta säilyttämään sen kaikkein omimman, maanläheisimmän ja suomalaisimman lähestymistapansa musiikkiin. Viikatteen joululevy nyt on ehdoton jouluklassikko, jonka tulisi löytyä joka kodista, mutta ehkäpä tuon silti nämä yleistiivistelmät esille varsinaisista levyistä.
KAAJÄRVEN RANNAT
Kaajärven Rannat on kokonaisuutena edelleen yksi Viikatteen tuotannon vahvimmista kokonaisuuksista, josta ei löydy paljoa valittamisen aihetta. Albumin tunnelma on erittäin vangitseva ja sille ei mahdu varsinaisesti yhtään huonoa tai turhaa kappaletta, vaikka kokonaisuus loppuaan kohti ehkä hieman tasoittuukin, mikä saattaa aiheuttaa lievää puutumista. Myös yksinkertaiset ratkaisut esimeriksi riffikitaroissa saattaa olla monelle ylitse pääsemätöntä, mutta sen sijaan että Viikatteen musiikissa lähtisi tonkimaan liikaa yksityiskohtia, on parempi keskittää huomio kaikkien ainesten muodostamalle kokonaisuudelle. Tällöin Viikatteen luoma upea tunnelma ja musiikilliset ansiot aina melodioista riffeihin nousevat yksi toisensa esille mainioiden sanoitusten kera, jolloin Kaajärven Rannatkin avautuu ihan erilaisella tavalla. Viikate on todellakin omiaan juuri meidän suomalaisten lähes aina ahdistuneille luonteille, sillä Viikatteen kaunis ilmaisu nostaa esille monia perimmäisiä suomalaisuuden aineksia ja pukee ne rehelliseen asuun.
SURUT POIS JA KUKKA RINTAAN
Surut pois ja kukka rintaan on tyylillisesti askel eteenpäin kohti uusia ulottuvuuksia tyylitajua kadottamatta, mutta pieni askel taaksepäin kokonaisuuden tiiviyden puolesta. Toki albumin materiaali on vaihtelevampaa kuin Kaajärven Rannoilla, mutta samalla muutamat selkeät väliinputoajat erottuvat joukosta selkeästi ja samalla maittavista melodioista huolimatta levyä kuunnellessa tulee hieman ikävä edeltäjän raskasta ilmapiiriä. Tämä ei kuitenkaan nouse missään nimessä ylitsepääsemättömäksi esteeksi, ei todellakaan, sillä Surut pois ja kukka rintaan on varsin hyvä kokonaisuus ja tarjoaa erilaisessa muodossa parhaita Viikate-aineksia, sekä piristäviä uusia tuulahduksia, joten paikallaan polkemista ei tarvitse pelätä. Perättäisten vuosien julkaisu kuuluu ehkä levyllä hieman, mutta tästä huolimatta Viikate on onnistunut rakentamaan tiiviillä julkaisutahdillaan mainioita albumeita toistensa perään ja vaikka monet lyttäävät yhtyeen tylsäksi perussuomimetalliksi, on Viikatteella jatkuvasti hallussaan aivan omaa viehätysvoimaansa.
UNHOLAN URUT
Viikatteella on kumma tapa säilyttää viehätyksensä vuodesta toiseen, vaikka yhtyeen ilmaisun piirteet muuntuvatkin albumilta toiselle. Unholan Urut ei ehkä tarjoa tajuntaa räjäyttävää materiaalia, joka saisi haukkomaan henkeään silkan kaiken kattavan nerokkuutensa takia, mutta kun anti on tällä tavalla tunnelmallista, tarttuvaa, rokkaavaa ja viehättävää aina sanoituksista musiikillisiin yksityiskohtiin, on albumin kokonaisuus ehdottomasti yhtyeen parhaimmistoon kuuluva. On tietenkin vaikeaa ajatella, millä tavalla Viikate voisi tehdä mullistavampia uudistuksia kadottamatta kuitenkaan keskeisimpiä punaisia rautalankojaan, minkä ansiosta onkin parempi, että homma toimii näin hienosti albumilta toiselle muutenkin. Ainakin tähän saakka Viikate on onnistunut säilyttämään karismansa ja työstämään toinen toistaan laadukkaampia levytyksiä. Unholan Urut onkin taattua Viikate laatua yhtyeen kuuntelijakunnalle ja saattaa olla uudessa ilmaisussaan mieleisempää jälkeä myös niille, jotka eivät ole yhtyeestä aiemmin pitäneet.
Eikä unohtaa pidä tälläkään kertaa myöskään viime keväänä tekemääni haastattelua Kaarle Viikatteen kanssa, jonka kanssa jutellessa tuli käytyä melkoisesti läpi kaikenlaista aina Unholan Urkujen perimmäisistä syövereistä miehen omiin musiikkiharrastuksiin. Ainakaan turhan rehenteleväksi ei miestä voi sanoa, vaatimattomaksi sen sijaan sitäkin enemmän.
KAAJÄRVEN RANNAT
Kaajärven Rannat on kokonaisuutena edelleen yksi Viikatteen tuotannon vahvimmista kokonaisuuksista, josta ei löydy paljoa valittamisen aihetta. Albumin tunnelma on erittäin vangitseva ja sille ei mahdu varsinaisesti yhtään huonoa tai turhaa kappaletta, vaikka kokonaisuus loppuaan kohti ehkä hieman tasoittuukin, mikä saattaa aiheuttaa lievää puutumista. Myös yksinkertaiset ratkaisut esimeriksi riffikitaroissa saattaa olla monelle ylitse pääsemätöntä, mutta sen sijaan että Viikatteen musiikissa lähtisi tonkimaan liikaa yksityiskohtia, on parempi keskittää huomio kaikkien ainesten muodostamalle kokonaisuudelle. Tällöin Viikatteen luoma upea tunnelma ja musiikilliset ansiot aina melodioista riffeihin nousevat yksi toisensa esille mainioiden sanoitusten kera, jolloin Kaajärven Rannatkin avautuu ihan erilaisella tavalla. Viikate on todellakin omiaan juuri meidän suomalaisten lähes aina ahdistuneille luonteille, sillä Viikatteen kaunis ilmaisu nostaa esille monia perimmäisiä suomalaisuuden aineksia ja pukee ne rehelliseen asuun.
SURUT POIS JA KUKKA RINTAAN
Surut pois ja kukka rintaan on tyylillisesti askel eteenpäin kohti uusia ulottuvuuksia tyylitajua kadottamatta, mutta pieni askel taaksepäin kokonaisuuden tiiviyden puolesta. Toki albumin materiaali on vaihtelevampaa kuin Kaajärven Rannoilla, mutta samalla muutamat selkeät väliinputoajat erottuvat joukosta selkeästi ja samalla maittavista melodioista huolimatta levyä kuunnellessa tulee hieman ikävä edeltäjän raskasta ilmapiiriä. Tämä ei kuitenkaan nouse missään nimessä ylitsepääsemättömäksi esteeksi, ei todellakaan, sillä Surut pois ja kukka rintaan on varsin hyvä kokonaisuus ja tarjoaa erilaisessa muodossa parhaita Viikate-aineksia, sekä piristäviä uusia tuulahduksia, joten paikallaan polkemista ei tarvitse pelätä. Perättäisten vuosien julkaisu kuuluu ehkä levyllä hieman, mutta tästä huolimatta Viikate on onnistunut rakentamaan tiiviillä julkaisutahdillaan mainioita albumeita toistensa perään ja vaikka monet lyttäävät yhtyeen tylsäksi perussuomimetalliksi, on Viikatteella jatkuvasti hallussaan aivan omaa viehätysvoimaansa.
UNHOLAN URUT
Viikatteella on kumma tapa säilyttää viehätyksensä vuodesta toiseen, vaikka yhtyeen ilmaisun piirteet muuntuvatkin albumilta toiselle. Unholan Urut ei ehkä tarjoa tajuntaa räjäyttävää materiaalia, joka saisi haukkomaan henkeään silkan kaiken kattavan nerokkuutensa takia, mutta kun anti on tällä tavalla tunnelmallista, tarttuvaa, rokkaavaa ja viehättävää aina sanoituksista musiikillisiin yksityiskohtiin, on albumin kokonaisuus ehdottomasti yhtyeen parhaimmistoon kuuluva. On tietenkin vaikeaa ajatella, millä tavalla Viikate voisi tehdä mullistavampia uudistuksia kadottamatta kuitenkaan keskeisimpiä punaisia rautalankojaan, minkä ansiosta onkin parempi, että homma toimii näin hienosti albumilta toiselle muutenkin. Ainakin tähän saakka Viikate on onnistunut säilyttämään karismansa ja työstämään toinen toistaan laadukkaampia levytyksiä. Unholan Urut onkin taattua Viikate laatua yhtyeen kuuntelijakunnalle ja saattaa olla uudessa ilmaisussaan mieleisempää jälkeä myös niille, jotka eivät ole yhtyeestä aiemmin pitäneet.
Eikä unohtaa pidä tälläkään kertaa myöskään viime keväänä tekemääni haastattelua Kaarle Viikatteen kanssa, jonka kanssa jutellessa tuli käytyä melkoisesti läpi kaikenlaista aina Unholan Urkujen perimmäisistä syövereistä miehen omiin musiikkiharrastuksiin. Ainakaan turhan rehenteleväksi ei miestä voi sanoa, vaatimattomaksi sen sijaan sitäkin enemmän.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
Varmaankin minulle se paras suomeksi veistelevä yhtye. Sävellykset ovat iskelmä-vaikutteineen hyvin mielenkiintoisia ja komeita, lyriikat taasen parhaimmillaan hurtin humoristisia tai kolkkoja ja haudan vakavia. Nämä yhdistettynä vielä Kaarlen puhuttelevaan ääneen tekevät Viikatteesta loistavan kokonaisuuden, joka sopii levylautaselle juuri näin syksyllä.
Täytyy myöntää, että Kuolleen Miehen Kupletti on ainoa suomekielinen heavy-kappale, joka on saanut minut liikuttumaan kyyneliin.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päätä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa"
Täytyy myöntää, että Kuolleen Miehen Kupletti on ainoa suomekielinen heavy-kappale, joka on saanut minut liikuttumaan kyyneliin.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päätä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa"
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
-
Made of Iron
- Kisälli
- Posts: 565
- Joined: Fri Feb 20, 2004 16:44
- Location: Jyväskylä
Muistaako kukaan mitä Kaarle toteaa ennen kappaletta Alakulotettuja tunnelmia vuoden 2000 Soundi cd:llä? Noutajan Valssillahan tämä alkuspiikki on jätetty pois. Kyseinen biisi oli ensimmäin mitä Viikatteelta kuulin ja nyt vaivaa ihan helevetisti, että mitä se Kalle siihen alkuun totesi.
Kuutamourakoiltahan löytyy mutama naseva kommenti, kuten "Hiljaisuuden jälkeen kukaan ei halunnut enää nauraa" ja "Oli tullut selväksi, ettei asioista selvittäisi enää puhumalla."
Kuutamourakoiltahan löytyy mutama naseva kommenti, kuten "Hiljaisuuden jälkeen kukaan ei halunnut enää nauraa" ja "Oli tullut selväksi, ettei asioista selvittäisi enää puhumalla."
-
daughter_of_slaughter
- Bändäri
- Posts: 228
- Joined: Tue Oct 04, 2005 18:02
- Location: kuopio
Viikate
Viikate kuuluu omiin suosikkibändeihini ehdotomasti. Kaajärven rannat on mielestäni heidän paras levy.Kaarle osaa tehdä kyllä niin masentavia lyriikoita että kateeksi käy.Viikatteen videot on kyllä omaa luokkaansa myös.
Heh, V-ryhmän "one-linerit" ovat ihan oma lukunsa.Made of Iron wrote:Muistaako kukaan mitä Kaarle toteaa ennen kappaletta Alakulotettuja tunnelmia vuoden 2000 Soundi cd:llä? Noutajan Valssillahan tämä alkuspiikki on jätetty pois. Kyseinen biisi oli ensimmäin mitä Viikatteelta kuulin ja nyt vaivaa ihan helevetisti, että mitä se Kalle siihen alkuun totesi.
Kuutamourakoiltahan löytyy mutama naseva kommenti, kuten "Hiljaisuuden jälkeen kukaan ei halunnut enää nauraa" ja "Oli tullut selväksi, ettei asioista selvittäisi enää puhumalla."
"Jumala näkee kaiken." Tiedätkös minkä levyn kannessa em. lukee?Tuossa Alakulotettuja Tunnelmia biisin alussa Kalle toteaa, että: "Pohjimmiltaanhan kaikki tarkoittavat vain hyvää." Tuo löytyy siis myös Alakulotettuja Tunnelmia MCD:ltä, joka oli Viikatteen ensimmäinen Ranka-julkaisu ja muutenkin pirun hyvä pikkulevy.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
-
Made of Iron
- Kisälli
- Posts: 565
- Joined: Fri Feb 20, 2004 16:44
- Location: Jyväskylä
Siellähän ko. teksti lukee, kunhan kyselin triviaa, kun ei se sieltä ihan ns. silmille hyppää.Made of Iron wrote:Eiköhän tuo "Jumala näkee kaiken" löydy Noutajan valssilta.
Onko Alakulotettuja tunnelmia biisi nauhoitettu uudestaan Noutajan valsille vai onko sama versio kuin tuolla MCD:llä?
Noista versioista en osaa kyllä sanoa. Minusta ne kuulostavat samalta, mutta toisaalta MCD:n kannessa lukee, notta se olisi äänitetty "maalishuhti 2000" ja Noutajan Valssin kansissa lukee, että se on tehty "heinänteon aikaan ja syyshämärissä 2000".
Minun veikkaus on, että sama setti, mutta voisihan tuota udella isänniltä itseltäänkin tuolta vieraskirjastaan...
Ja nythän se on sitä aikaa, että voi juoda muutaman oluen ja kuunnella Vuoden Synkintä Juhlaa... Kyllä se riemu tästä vielä ratkeaa. Tai ei. On kyllä fiilikseltään yksi musertavimpia levyjä mitä tässä maassa on tehty.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
-
Micki Nine
- Hell Rat
- Posts: 308
- Joined: Thu Jan 06, 2005 15:07
- Location: Hellsinki Rock City
Viikate uutisista hyvää iltaa.
Tänään aiheenamme:
Kaikki Spinefarmin kautta ilmestyneet ep:t sisältävä
"Parrun pätkiä" -kokoelma ilmestyy kauppoihin 22.2.2006!
Ikuisuudelta tuntuvan paketin kesto on 77.30 min
ja se sisältää kaikkiaan 21 kappaletta. Mukana on myös Kevyesti keskellä päivää -ep:n vinyyliversiolla ollut bonuskappale "Armahda lapset".
Kappalejärjestys on seuraava:
1. Kuolleen miehen kupletti (Kuolleen miehen kupletti -ep, 2004)
2. Kaakko
3. Katoan
4. Sirkkelimiehen viitonen
5. Vasten kuutamon siltaa -NIght of the vampire-
6. Kaiho de Gracè (Kevyesti keskellä päivää -ep, 2002)
7. Ei koiria
8. Reino Helismaa
9. Kevyesti keskellä päivää
10. Iltasoitto
11. Armahda lapset
12. Aimon virsi (Valkea ja kullas -ep, 2001)
13. Pieni vesimylly
14. Silmät sinestä
15. Kuulas
16. Mandshurian kummut
17. Alakulotettuja tunnelmia (Alakulotettuja tunnelmia -ep, 2000)
18. Taisto-vainaan valssi
19. Sepedeus
20. Siunattu hiljaisuudessa
21. Taivaallinen mies
STT
Jeps. Olihan tuon ilmestyminen vain ajan kysymys ja nyt se on tosi. Sinällään tuo ei hetkauta, sillä mukana on vain yksi kappale, jota ei löydy kokoelmasta, mutta tietäen kuinka kaivattua tavaraa nämä tuoreemmatkin EP:t ovat, niin ihan hyvä veto. Ja kyllähän tuo hankintaan menee kuitenkin. Levy kuitenkin sisältää pääosin silkkaa timanttia kappalemateriaalin puolesta.
Tänään aiheenamme:
Kaikki Spinefarmin kautta ilmestyneet ep:t sisältävä
"Parrun pätkiä" -kokoelma ilmestyy kauppoihin 22.2.2006!
Ikuisuudelta tuntuvan paketin kesto on 77.30 min
ja se sisältää kaikkiaan 21 kappaletta. Mukana on myös Kevyesti keskellä päivää -ep:n vinyyliversiolla ollut bonuskappale "Armahda lapset".
Kappalejärjestys on seuraava:
1. Kuolleen miehen kupletti (Kuolleen miehen kupletti -ep, 2004)
2. Kaakko
3. Katoan
4. Sirkkelimiehen viitonen
5. Vasten kuutamon siltaa -NIght of the vampire-
6. Kaiho de Gracè (Kevyesti keskellä päivää -ep, 2002)
7. Ei koiria
8. Reino Helismaa
9. Kevyesti keskellä päivää
10. Iltasoitto
11. Armahda lapset
12. Aimon virsi (Valkea ja kullas -ep, 2001)
13. Pieni vesimylly
14. Silmät sinestä
15. Kuulas
16. Mandshurian kummut
17. Alakulotettuja tunnelmia (Alakulotettuja tunnelmia -ep, 2000)
18. Taisto-vainaan valssi
19. Sepedeus
20. Siunattu hiljaisuudessa
21. Taivaallinen mies
STT
Jeps. Olihan tuon ilmestyminen vain ajan kysymys ja nyt se on tosi. Sinällään tuo ei hetkauta, sillä mukana on vain yksi kappale, jota ei löydy kokoelmasta, mutta tietäen kuinka kaivattua tavaraa nämä tuoreemmatkin EP:t ovat, niin ihan hyvä veto. Ja kyllähän tuo hankintaan menee kuitenkin. Levy kuitenkin sisältää pääosin silkkaa timanttia kappalemateriaalin puolesta.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
-
Made of Iron
- Kisälli
- Posts: 565
- Joined: Fri Feb 20, 2004 16:44
- Location: Jyväskylä
-
daughter_of_slaughter
- Bändäri
- Posts: 228
- Joined: Tue Oct 04, 2005 18:02
- Location: kuopio
Viikate
Voi piru, kun en viitsi tuota levyä muutaman biisin takia ostaa.Tais olla ehkä 5 biisiä jota ei levyhyllystä löydy.
-
Made of Iron
- Kisälli
- Posts: 565
- Joined: Fri Feb 20, 2004 16:44
- Location: Jyväskylä
Viikate - Vuoden synkin juhla
Jälleen ajankohtainen loistolevy. On se vaan mahtava bändi. Tästä ei tunnelma enää paljon synkemmäksi voi mennä...
"Lämmitä ei laatikot,
ei rusinatkaan luumukiisselin
Riisipuuron jäätyneen
nyt verannalta sisään kiikutin
Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa
vaik parempi kun pysytellyt
ois vaan paikallaan
ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa
vaik parempi kun pysytellyt
ois vaan paikallaan"
Jälleen ajankohtainen loistolevy. On se vaan mahtava bändi. Tästä ei tunnelma enää paljon synkemmäksi voi mennä...
"Lämmitä ei laatikot,
ei rusinatkaan luumukiisselin
Riisipuuron jäätyneen
nyt verannalta sisään kiikutin
Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa
vaik parempi kun pysytellyt
ois vaan paikallaan
ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa
vaik parempi kun pysytellyt
ois vaan paikallaan"
Laitetaanpa vielä tännekin, vaikka kai kaikki kiinnostuneet ovat tämän uutissivuilla nähneet, saadaan topic nostettua joulumasennuksista 
VIIKATE JATKAA RANGALLA JA ALOITTAA UUDEN LEVYN NAUHOITUKSET
VIIKATE ja Spinefarm jatkavat pitkää yhteistyötään ja siten myös seuraava V-pitkäsoitto ilmestyy Ranka-merkin kautta.
Järjestyksessään kuudennen levyn nauhoitukset on tarkoitus aloittaa kesän kuluessa tutussa SonicImage -studion tiilitalossa Kouvolan kasarminmäellä. Tällä kertaa kiirettä aiotaan pitää totuttua vähemmän itse äänityksissä, sillä kesään ja syksyyn on samalla saatu ujutettua myös joitain julkisia esiintymisiä.
Valmistuvan levyn musiikillisista linjauksista sekä vaikutteista yhtye toteaa, että "Unholan uruilla paikka paikoin saavutettuun kiihkeämpään tempoon sekä tunnelmaan pyritään myös tällä tulevalla äänitteellä. Taiteellisena ja musiikillisena ohjenuorana voisi pitää lausahdusta 'Kaakko:Göteborg-California: Kyllä suomalainen mies haisee!' Uusien kappaleiden työnimistä voi halutessaan myös nuuhkia tulevia tuulia. Käsittelyyn pääsevät ainakin rallit "Gothic Remu
", "Children of Kaajärvi" sekä "Kantala-groove". Tutuilla joskin aavistuksen karheammilla betoni-elementeillä ollaan siis edelleen rallissa mukana. Järjestyslukunsa sekä riuskan halonhakkuu -hengen mukaisesti levy kulkee nimellä Kuuset housuissa & katajat kapsäkissä!"
Julkaisuaikataulut selvinnevät myöhemmissä ajankohdissa, mutta jo tämän vuoden puolella on mitä suurin mahdollisuus päästä korvakontaktiin uuden V -materiaalin kanssa.
Tiiliseinien päälle kaatumista Viikate aikoo estää esiintymällä yleisölle tulevan kesän sekä syksyn aikana seuraavasti:
"Viikatteen Kesäkeitto `06":
la 17.06 Vantaa, Myötätuulirock
pe 23.06 Rauma, RMJ
la 24.06 Kalajoki, Kalajoen juhannus
pe 30.6 Helsinki, Virgin oil co.
la 01.07 Koria, Koria-roll
la 08.07 Aitoo, Kirkastusjuhlat
su 09.07 Turku, Ruisrock
ke 12.07 Lahti, Lahden yöt
to 13.07 Oulu, Rotuaari piknik
pe 14.07 Tampere, Tammerfest
la 15.07 Tampere, Tammerfest
su 16.07 Joensuu, Ilosaarirock
la 22.07 Hämeenlinna, Wanajafest
pe 28.07 Turku, DBTL
la 29.07 Heinola, Heinolan valot
to 10.08 Joutseno, Huumaa festarit
pe 18.08 Juva, Tuuliajolla `06
la 19.08 Joensuu, Kimmel night
"Hirvikärpäslätkä"- syksy ´06:
pe 01.09. Mikkeli, Vaakuna, Hämärä klubi
la 02.09. Pori, Club 19
pe 08.09. Helsinki, Tavastia
la 09.09. Turku, Klubi
pe 29.09. Tampere, Klubi
pe 20.10. Vesivehmaa, Jenkkapirtti
pe 03.11. Rovaniemi, Tivoli
la 04.11. Kemi, Hullu Pohjola
pe 10.11. Imatra, Woodoo
la 11.11. Juva, Hotelli Juva
pe 17.11. Vaasa, Hullu pullo
la 18.11. Oulu, Teatria
pe 24.11. Lappeenranta, Night Life
la 25.11. Kouvola, House of rock
VIIKATE JATKAA RANGALLA JA ALOITTAA UUDEN LEVYN NAUHOITUKSET
VIIKATE ja Spinefarm jatkavat pitkää yhteistyötään ja siten myös seuraava V-pitkäsoitto ilmestyy Ranka-merkin kautta.
Järjestyksessään kuudennen levyn nauhoitukset on tarkoitus aloittaa kesän kuluessa tutussa SonicImage -studion tiilitalossa Kouvolan kasarminmäellä. Tällä kertaa kiirettä aiotaan pitää totuttua vähemmän itse äänityksissä, sillä kesään ja syksyyn on samalla saatu ujutettua myös joitain julkisia esiintymisiä.
Valmistuvan levyn musiikillisista linjauksista sekä vaikutteista yhtye toteaa, että "Unholan uruilla paikka paikoin saavutettuun kiihkeämpään tempoon sekä tunnelmaan pyritään myös tällä tulevalla äänitteellä. Taiteellisena ja musiikillisena ohjenuorana voisi pitää lausahdusta 'Kaakko:Göteborg-California: Kyllä suomalainen mies haisee!' Uusien kappaleiden työnimistä voi halutessaan myös nuuhkia tulevia tuulia. Käsittelyyn pääsevät ainakin rallit "Gothic Remu
", "Children of Kaajärvi" sekä "Kantala-groove". Tutuilla joskin aavistuksen karheammilla betoni-elementeillä ollaan siis edelleen rallissa mukana. Järjestyslukunsa sekä riuskan halonhakkuu -hengen mukaisesti levy kulkee nimellä Kuuset housuissa & katajat kapsäkissä!"
Julkaisuaikataulut selvinnevät myöhemmissä ajankohdissa, mutta jo tämän vuoden puolella on mitä suurin mahdollisuus päästä korvakontaktiin uuden V -materiaalin kanssa.
Tiiliseinien päälle kaatumista Viikate aikoo estää esiintymällä yleisölle tulevan kesän sekä syksyn aikana seuraavasti:
"Viikatteen Kesäkeitto `06":
la 17.06 Vantaa, Myötätuulirock
pe 23.06 Rauma, RMJ
la 24.06 Kalajoki, Kalajoen juhannus
pe 30.6 Helsinki, Virgin oil co.
la 01.07 Koria, Koria-roll
la 08.07 Aitoo, Kirkastusjuhlat
su 09.07 Turku, Ruisrock
ke 12.07 Lahti, Lahden yöt
to 13.07 Oulu, Rotuaari piknik
pe 14.07 Tampere, Tammerfest
la 15.07 Tampere, Tammerfest
su 16.07 Joensuu, Ilosaarirock
la 22.07 Hämeenlinna, Wanajafest
pe 28.07 Turku, DBTL
la 29.07 Heinola, Heinolan valot
to 10.08 Joutseno, Huumaa festarit
pe 18.08 Juva, Tuuliajolla `06
la 19.08 Joensuu, Kimmel night
"Hirvikärpäslätkä"- syksy ´06:
pe 01.09. Mikkeli, Vaakuna, Hämärä klubi
la 02.09. Pori, Club 19
pe 08.09. Helsinki, Tavastia
la 09.09. Turku, Klubi
pe 29.09. Tampere, Klubi
pe 20.10. Vesivehmaa, Jenkkapirtti
pe 03.11. Rovaniemi, Tivoli
la 04.11. Kemi, Hullu Pohjola
pe 10.11. Imatra, Woodoo
la 11.11. Juva, Hotelli Juva
pe 17.11. Vaasa, Hullu pullo
la 18.11. Oulu, Teatria
pe 24.11. Lappeenranta, Night Life
la 25.11. Kouvola, House of rock
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Nyt kun syksy tulee, niin kaivellaas taas synkkyysarkistoja ja muistellaan, että Heinäveitti-bändikin on edelleen aktiivinen.
Kuten tuossa Jussi K. jo kertoikin, niin uusi levy on teossa ja työnimenään on tällä hetkellä: "Ratsastus, tarkkuusammunta & totuus". Sisältää kuulemma heviä. Jopa hevimpää kuin UU. Sitä en tiedä miellyttääkö se minua niin paljon kuin rautalankaosasto (jota on tänäänkin tullut pyöräyteltyä urakalla... Kevyesti Keskellä Päivää.
". Vaan keskeneräisiä hommia ei näytetä hulluille eikä herroille... Tosin enpä ole kumpaakaan. Vain tyhmä ja sokea. 
Asiasta aidanseipääseen... Jälleen tänään katselin tuon Leimu DVD-sinkulan ja ihmettelin, että koskas tuo laajahko V videoarkisto saataisiin kuvalevylle. Siinä sitä olisi illanrattoa.
Jatkakaa. Vuoden synkintä juhlaa odotellessa.
"Kylläpäs siinä taas kesti."
Kuten tuossa Jussi K. jo kertoikin, niin uusi levy on teossa ja työnimenään on tällä hetkellä: "Ratsastus, tarkkuusammunta & totuus". Sisältää kuulemma heviä. Jopa hevimpää kuin UU. Sitä en tiedä miellyttääkö se minua niin paljon kuin rautalankaosasto (jota on tänäänkin tullut pyöräyteltyä urakalla... Kevyesti Keskellä Päivää.
". Vaan keskeneräisiä hommia ei näytetä hulluille eikä herroille... Tosin enpä ole kumpaakaan. Vain tyhmä ja sokea. Asiasta aidanseipääseen... Jälleen tänään katselin tuon Leimu DVD-sinkulan ja ihmettelin, että koskas tuo laajahko V videoarkisto saataisiin kuvalevylle. Siinä sitä olisi illanrattoa.
Jatkakaa. Vuoden synkintä juhlaa odotellessa.
"Kylläpäs siinä taas kesti."
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
Hauskaa Enska-tribuuttia tuo työnimi taasen, onkos se Kaarle suurta suosikkiaan muualla tuotannossa tuonut esiin? Siis Night Of The Vampire -coverin coverin ( ) lisäksi.
En usko, että kovin paljoa Unholan Uruista eroaa kuitenkaan; mutta toisaalta onhan mastermind voinut katsoa tietyn polun loppuunkuljetuksi.. toivottavasti silti ei ole asia näin. Hieno orkesteri & lähemmäs kymmenkunta kertaa aina vain parempi livenä. Tänä kesänä eivät enää vain soittaneet parasta biisiään; debyytin Yönseutua
) lisäksi.En usko, että kovin paljoa Unholan Uruista eroaa kuitenkaan; mutta toisaalta onhan mastermind voinut katsoa tietyn polun loppuunkuljetuksi.. toivottavasti silti ei ole asia näin. Hieno orkesteri & lähemmäs kymmenkunta kertaa aina vain parempi livenä. Tänä kesänä eivät enää vain soittaneet parasta biisiään; debyytin Yönseutua
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Hallelujaa... Herrahan laittoi totuuden tiskiin. Yönseutu tosiaankin on se kaikkein kovin V-biisi, ikinä. Täydellistä parhautta. (Terveisiä Suomi24seen.)
Eipä tule mulle Enska-juttuja nyt muita mieleen äkkiseltään.
Kallella tosin oli joskus rokkihenkinen tribuuttibändi jonka nimi oli Liesituuletin. Mahtaako olla enää olemassa.
Eipä tule mulle Enska-juttuja nyt muita mieleen äkkiseltään.
Kallella tosin oli joskus rokkihenkinen tribuuttibändi jonka nimi oli Liesituuletin. Mahtaako olla enää olemassa.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
^ Joo miekin muistan tuon Hellacopters-tribuutin mainitun. Mahtoi siis Kalle olla tämän death n' roll -eralla toden teolla valloilleen päässeen Nicken fanikuntaa enemmänkin. Jos sitä ei nyt muka varhaisemmasta V-materiaalista paikoin kuule 
Lyijykomppanian kera tietysti.
Lyijykomppanian kera tietysti.Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
-
Made of Iron
- Kisälli
- Posts: 565
- Joined: Fri Feb 20, 2004 16:44
- Location: Jyväskylä
