Rautaneito.com

Sori, mutta oli pakko

Ennen eilistä en ollut tutustunut tähän bändiin millään tavalla, mutta kun Konstaapeli hoki sitä Metal is Foreveria koko ajan, niin päätin kokeilla. Hain siis tuon biisin, ja helvetin hyvää jyystöä oli. Bändi ei mikään ruudinkeksijä ole, mutta hyvää heavya porukka vääntää mun mielestä. Mikä olisi hyvä aloituslevy tältä bändiltä ja miten levyt eroavat toisistaan? Ei varmaankaan kovinkaan radikaalisti. Siis meinaan sitä, että onko jokainen bändin levy ns. varma ostos? Muuten CDONissa kaikki Primal Fearin levyt maksavat 9.95 euroa, joten halvalla lähtee.

Kyllä mua on naurattanut nuo Lappiksen ja asan "Asking for some dollars for the HAIJEMAA!!" -jutut, mutta vihdoin sivuutin tuon jutun ja oikeasti aloitin tutustumisen tähän(kin) bändiin. Niin, kaikenlaiset mietteet Primal Fearista ovat lämpimästi tervetulleita tänne.

Sugar Daddy wrote:.
Kyllä mua on naurattanut nuo Lappiksen ja asan "Asking for some dollars for the HAIJEMAA!!" -jutut, mutta vihdoin sivuutin tuon jutun ja oikeasti aloitin tutustumisen tähän(kin) bändiin. Niin, kaikenlaiset mietteet Primal Fearista ovat lämpimästi tervetulleita tänne.

Ok, mietteeni bändistä:

" Dissing people everywhere...Ja asking for some dollars for the haijeMAA!".

Vittu mikä bändi. Niin huono että menee jopa loistavaksi

Nuclear Fire on helvetin kova levy, Devil's Groundilla ei kannata aloittaa, sisältää pari bändin klassikkoa kylläkin, mutta muuten aika "ylituotetun" kuuloinen. Muuten en ole kuullut kuin pari biisiä sieltä täältä.

Osta Nuclear Fire! Lappis kanssa, eikä yritetän edes nauraa siellä!

Debyytti löytyy promona, taisin 2 euroa aikanaan maksaa. Vasta muutama päivä sitten käytin soittimessa ja ei se nyt NIIN hirveää paskaa ollut. Sellaista Priest-vaikutteista tusinapoweria. Jos debyytistä on kehitytty, niin voisin jopa vapaaehtoisesti kuunnellakin. Mitään levyjä nyt en sentään ala ostamaan.

Sugar Daddy, my favourite Martian ! On aika johdattaa sinut uusille poluille, Primal Fearin ihmeelliseen maailmaan.

Osta NUCLEAR FIRE. Siinä on takuuvarma pläjäys. Et pety. Ethän ole pettynyt ennenkään

Primal Fear oli minullekin pitkään vain parin hyvän biisin bändi. Ostin aikoinaan Jaws of Death-levyn kuultuani Final Embrace-biisin, joka iski täysillä. Iskee muuten edelleen. Levy osoittautui kuitenkin kovin epätasaiseksi, puolet hyvää ja loput liian tusinatavaraa. Näin jatkui viisi vuotta, kunnes työkaverini maasutti mulle näitä uudempia Primal Fearin levyjä.

Annoin niille mahdollisuuden ja kappas, yhtäkkiä homma alkoi toimimaan. Tusinariffien ja soolojen seasta alkoi löytyä ideaa ja mitä enemmän kuunteli, sitä paremmalta kuulosti. Onhan niitä originaalimpia bändejä toki, Primal Fear kierrättää vanhoja juttuja ja kuulostaa välillä kovin standardituotteelta, mutta Ralf Scheepersin omintakeinen ja voimakas ääni antaa paljon anteeksi. Lisäksi Mat Sinner on ottanut enemmän ja enemmän vastuuta sävellystyöstä ja vanhan ketun näkemys tuottaa hedelmää.

Muutenkin on sanottava, että varsinkin kitara-osasto on bändissä kohdallaan. Maittavia riffejä viljellään tonneittain ja välillä intoudutaan sooloilemaan oikein mallikkaasti. Bändillä on aina ollut tapana työntää levyilleen paljon musiikkia ja kun paljon tekee, osuu välillä väkisinkin oikeaan. Musiikin luonne on myös muuttunut juuri siitä debyytistä todella paljon, ote on nykyään paljon rankempi ja parilla viimeisimmällä levyllä kokonaisuus on paljon tasaisempi ja paremmin hallussa.

Paikoittain hieman kasvotonta, mutta ehdottoman hyvin tehtyä metallia. Ja sanokoon kuka mitä tahansa, Ralffin ääni on niitä parhaita tässä genressä, äänialaa ja poweria piisaa vaikka parin laulajan tarpeiksi.

Nopeasti pisteytettynä Primal Fearin levyt asettuvat jotakuinkin näin:

Nuclear Fire 9
Devils Ground 9-
Jaws of Death 8+
Primal Fear 7½
Black Sun N/A

Black Sun on mulla vielä vaiheessa, vaikka olen sen pari kertaa kokonaan kuullutkin. Se oli silloin, kun ei vielä oikein pudonnut. Nyt pitää ottaa uusin korvin kuunteluun. Tullee menemään jonnekin Jaws of Deathin ja Devils Groundin välimaastoon. Sllä hinnalla, millä noita kaupataan, kaikki debyyttiä lukuunottamatta ovat hyviä ostoksia. Debyytti oli vielä hieman hiomatonta harjoittelua, hieman tulee mieleen Gamma Rayn debyytti, jolla myös Ralf aukoi suutaan.

Tässä samalla kuuntelen tuota NUCLEAT FIREä ja pistän kohta plussan tonne arvosanan perään. On melkoisen hyvää mättöä, saamarin tasainen levy, jolla ei ole yhtään edes keskinkertaista vetoa, joukosta erottuvat päätään pitempinä etenkin Now or Never, Nuclear Fire, Bleed for Me, Iron Fist in a Velvet Glove ja Red Rain. Aloituskolmikko on myös todella väkevää vääntöä. Siinähän ne melkein olivatkin.

Juurikin tuosta Nuclear Firesta olen lukenut kaikista ylistävimpiä kommentteja. Hyvä. Se lähtee siis CDONista tilaukseen muutaman viikon sisään. Muutaman viikon sisään siksi, että tilailin sieltä juuri eilen muuta.

Varmaan jotenkin alitajuisesti odotin IC:n kommentteja ennen kuin lisäilin mitään Primal Fearin levyä hankintalistaani. Niin nämä musiikkimaut mätsää. En varmasti pety, enhän ole pettynyt ennenkään

Enkä pettynyt. Nuclear Fire on ihan tajuttoman kova pläjäys munan kanssa tarjoiltua heavy metallia. Pitää kyllä sanoa, että ei tässä kovinkaan omaperäisillä vesillä kuljeta. Ralf Scheepers kuulostaa ihan Rob Halfordilta, varsinkin korkealta laulaessaan, mutta matalalta sitten taas toiselta Priestin laulajalta, eli Tim Owensilta. Mutta omaperäisyys helvettiin, musiikki potkii ja kovaa.

Levyllä ei ole yhtäkään huonoa biisiä, keskinkertaisuuksienkin etsimiseen tarvitaan kissoja ja koiria, ehkä myös leijonia. Eihän niitäkään taida itse asiassa olla. Huh huh, kun potkii! Olen samaa mieltä IC:n kanssa tuosta kitaratyöstä. Hyvää riffiä pukkaa koko ajan, maittavia Priest-tyyppisiä harmonioitakin löytyy. Kuitenkin Ralf Scheepers on mulle se avaintekijä Primal Fearissa (Lappis hiljaa ). Loistava laulaja varsinkin korkeissa vokaaleissa. Vetää paikka paikoin ihan yhtä kovin kuin itse "Metal God" Halford. Parhaimmaksi biisiksi nousee Iron Fist in a Velvet Glove vaikka melkein jokainen biisi voisi saada tuon saman statuksen.

Kuunnelkaapa muuten levyn viimeinen biisi, Living for Metal. Yksi parhaista - ehkä jopa paras - metallin ylistysbiiseistä koskaan. Jos jätkät tätä veivaa joskus livenä, lienee Scheepersillä aikamoinen homma.
Living for Metaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaal!!

^Joo, samalle taajuudelle on meidän vastaanottimet viritetty. Sanottava tosiaan on, että kyllä on studiossa vokaalit viritetty niin äärimmilleen, että jos 100% työtä meinaa Ralf livenä tehdä, eivät kovin pitkät kiertueet ole mahdollisia. Hyvänä esimerkkinä tuo mainitsemasi Living for Metal, jossa lopussa rikotaan taas laseja, äänellä.

Jospa perustetaan Pro Ralf-kerho, johon Lappis otetaan kunniajäseneksi, tai maskotiksi. Ei, liian ruma maskotti. Ehkä tukijaksi/rahoittjaksi, kun nyt kohta ukko ui rahoissa Nowenin läpimurron myötä.

Iron Constable wrote:^Joo, samalle taajuudelle on meidän vastaanottimet viritetty. Sanottava tosiaan on, että kyllä on studiossa vokaalit viritetty niin äärimmilleen, että jos 100% työtä meinaa Ralf livenä tehdä, eivät kovin pitkät kiertueet ole mahdollisia. Hyvänä esimerkkinä tuo mainitsemasi Living for Metal, jossa lopussa rikotaan taas laseja, äänellä.

Jospa perustetaan Pro Ralf-kerho, johon Lappis otetaan kunniajäseneksi, tai maskotiksi. Ei, liian ruma maskotti.

Tämä olisi kunnia! Jos leikkaan hiukset ja laitan geelillä nätin, trendikkään hyppyritukan ja leikkaan parran. Sitähän toi äiti vieläkin hokee, että noin pitäisi tehdä, olin kuulemma kaunis poika silloin...

Ehkä tukijaksi/rahoittjaksi, kun nyt kohta ukko ui rahoissa Nowenin läpimurron myötä.

Joo, tuolla musatyylillä rahantuloa ei voi estää

Minulle Primal Fearin ykköslevy on ehdottomasti Devil's Ground. Vuoden 2004 kovin julkaisu peräti. Ei yhtään heikkoa vetoa, paitsi tuo In Metal nyt on hieman keskinkertainen. Bändi alkaa musiikillisesti pääsemään pois Judas Priestin varjosta. Lisää vain rankkoja vetoja tyyliin Sea of Flames ja Heart of a Brave.

Nuclear Fire ei kyllä kauaksi jää. Täynnä kovaa settiä sekin, mutta ei aivan yllä DGn tasolle. Nuclear Fire -biisi on kyllä lempikappaleeni koko PF-tuotannosta. Innolla odotan uutta parin kuukauden sisällä ilmestyvää levyä.

Ja kiitos bändille kun aloittaa kiertueen Helloweenin kanssa PÄIVÄN Hellon suomen vetojen jälkeen.

Kun täällä nyt puhutaan Ralffin livekirkaisuista, niin oliko kukaan katsomassa Tuskan vetoa? Minusta vaikutti että Metal Foreverissä käytettiin näissä FOREVER-FOREFFAA-FOREFFAA kohdissa ujonkin sortin efektiä tai nauhaa. Kun en usko että noin nopeasti pystyy kolme kertaa putkeen heittämään noin kovan kirkaisun. Huomasiko kukaan muu?

Kiitos :hail:

Laitoin tänään topicin innostamana Nuclear Fire levyn soimaan. On soinut nyt 6 kertaa ja ... PERKELE!

Ei kenelläkään olisi myydä mulle Running in the Dust-sinkkua? Mielellään sellainen versio, missä olisi normaali versio biisistä, sitten Wacken-00 veto ja radioMix?

Tosin ihan normaali sinkkukin kävisi. Jos ei muuta, ostakaa mulle moinen synttärilahjaksi. Olisi ihan tolkuttoman kova juttu

^^Aivan. Ihan vakavasti, vaikka vähän leikkiä välillä lasketaankin, kyllä esim. tuo Nuclear Fire on aivan millä mittapuulla tahansa kova levy. Ihan muutama levy on nimittäin tullut kuunneltua, eivätkä kaikki niistä todellakaan ansaitse kiitettävän statusta.

Hulluus valtaa alan, ensin Sugar Daddy, nyt Wanha Herra Maso, kukas sitten ? Voisit Lappis vetää kunnon analyysit vaikkapa Nuclear Firestä, jos saisit dissausta aikaiseksi, mitä epäilen, olisi todella mielenkiintoista lukea perustelut. Ja kovin lyhyet eivät riittäisikään.

Iron Constable wrote:Hulluus valtaa alan, ensin Sugar Daddy, nyt Wanha Herra Maso, kukas sitten ?

Mulla ei oo vielä yhtään Primal Fearin levyä.

Mutta katsellaan nyt. Ois kyllä melkoisen halvalla noita levyjä cdon:ssa. Pitänee kuitenkin ainakin sen aikaa odotella, että saisivat edellisen tilauksen toimitettua.

Antakaahan joku Nuclear-levy tänne niin kuunnellaan ja arvostellaan.

Mutta Primal Fear on kuitenkin jo tehnyt kovimman hittinsä

Jäi yksi oleellinen osa tuosta aiemmasta viestistä pois eli "laitoin pitkästä aikaa soimaan". Primal Fear on vanha tuttu mutta jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kun on muutama, heh, muukin levy kuunneltavana. Löytyyhän tuolta hyllystä Primal Fear - Primal Fear levystä hieno sikarirasiapainos, sellainen metalli(kovalla ämmällä)laatikko.

np: Iron Fist In A Velvet Glove (silkkaa parhautta)

Maso wrote: np: Iron Fist In A Velvet Glove (silkkaa parhautta)

Taitaa olla meillä kaikilla suosikkibiisi. Se on aivan pirun hyvä kokonaisuus. Iski heti ekalla kuuntelulla ja jäi kiinni kuin takiaispallo.

Yksi parhaista OIKEISTA vanhan koulukunnan hevibändeistä.

Oli pakko tutustua tuohon Running in the Dustiin Lappiksen ja Condemnedin hehkutusten takia ja aika kamalaa kuraa tuo kappale kyllä on. Eli eipä tuo Primal Fear toimi muussa kuin huumorimielessä

Kieltämättä aikamoista Priest worshippiä tämä Primal Fearin musiikki. Maihtoi Ralffia hieman potuttaa kun Ripper valittiin Halforidn manttelinperijäksi hänen sijastaan.

No joo, itse bändistä sen verran että joskus tuli kuultua tuo Devil's Ground levy ja ei kyllä iskenyt pätkääkään.

Eipä ole turhaan tuota Nuclear Firea täällä kehuttu. Ensimmäistä kierrosta sitä tässä parhaillaan pyörittelen ja hyvältä vaikuttaa. Soundit on hyvät ja kitara kaksikko vaikuttaa aika pätevältä parivaljakolta, sen verran mukavaa lead tilua välillä pukkaa. Nam! Eikä itse pääpirussa, eli Ralfissa mitään valittamista ole. Onhan ukko aina laulaa osannut, (vaikka Gamma Rayssa pidänkin enemmän Hansenin tulkinnoista). Tosin välillä paistaa hieman liikaakin läpi tuo Halford palvonta, sillä ainakin minusta Ralf kuulostaa paremmalta silloin kun äijä kuulostaa itseltään, eikä Robilta.

Uutta levyäkin näyttäisi tyrkkäävän ulos noin kuukauden päästä (cdon:in mukaan 26.10), joten sitten pääsee kuulemaan missä vireessä Ralf tänä päivänä on.

Tästä linkistä voi kuunnella uuden levyn kaikista biiseistä minuutin mittaiset näytteet. Uusi levy tottelee nimeä Seven Seals, ja kansi on tämän näköinen. Ihan hyvältä kuulostaa. Kansikin on mielestäni hallitun tyylikäs, ainakin verrattuna edellisiin.

Sugar Daddy wrote:Tästä linkistä voi kuunnella uuden levyn kaikista biiseistä minuutin mittaiset näytteet. Uusi levy tottelee nimeä Seven Seals, ja kansi on tämän näköinen. Ihan hyvältä kuulostaa. Kansikin on mielestäni hallitun tyylikäs, ainakin verrattuna edellisiin.

Seven Sealsin julkaisupäivähän taitaa olla peräti tänään 24.10. eli albumia on varmaan näkynyt kaupoissa jo viime viikolla. Siinäpä on tarpeeksi syytä tämän topicin nostamiselle ylöspäin, sillä itselläni on ollut levy tässä jo jonkin aikaa kuuntelussa ja tietyt piirteet hahmottuivat erittäin nopeasti, albumin kokonaisuuden muovauduttua sen jälkeen yllättävänkin korkealle, enkä usko että se tulee sieltä enää laskeutumaan millään tavalla.

Tärkein muutos on juurikin se, jonka Ralf itse otti haastattelunkin yhteydessä esille, eli Primal Fearin siirtyminen hieman uusille ja jopa orkestraalisemmille urille Seven Sealsilla. Tällainen muutos oli kuulemma hyvinkin tarpeellinen tässä vaiheessa tuotantoa ja mies uhkui tyytyväisyytä uuteen materiaaliin, jota oli kuulemma syntynyt melkoisella tahdilla jopa hieman liikaakin. Tämä onkin juuri se tekijä, joka ainakin omalla kohdallani herätti jälleen kiinnostusta Primal Feariin, joka oli ainakin muutamien albumien ajan liikkunut hieman keskinkertaisemmilla tai vain tyydyttävillä teillä. Uusia virtauksia on virkeästi esillä, niitä hyödynnetään hienosti ja vanhat hyveet eivät ole kadonneet, joten eiköhän tästä tule tärkein Primal Fear albumi aikoihin. Levyarviota ja haastattelua luvassa lähiaikoina, joten en nyt ala tähän enempää tuntemuksiani purkamaan.

Kyllähän se alkaa vaikuttaa siltä, että Primal Fear tiukentaa otettaan Germaanimetallin kärkikaartissa. Sen verran tasaista materiaalia on pukattu ulos viime aikoina. Alkuaikojen levyissä on vielä jotain sanomista, mutta en ole lainkaan samaa mieltä Akimanin kanssa viimeisten parin levyn suhteen. Kaksi viimeistä ainakin ovat olleet erittäin kovia lättyjä.

Ja RALF senkun pysyy ja paranoo. Olen koko ajan odotellut, koska alkavat vanhuuden merkit kuulua äänessä, eivät ainakaan vielä.

Akiman wrote:Seven Sealsin julkaisupäivähän taitaa olla peräti tänään 24.10. eli albumia on varmaan näkynyt kaupoissa jo viime viikolla.

Airosta kysyin tänään ja sanoivat, että viime viikolla ois pitänyt tulla levyä, mutta eipä ole näkynyt. Arvelivat, että tämän viikon keskiviikkona saattais tulla. Onko kukaan törmännyt tuohon missään muussa kaupassa?