Rautaneito.com

Tässä topic kaikenlaisista kirjoista keskustelua varten. Kerro mitä opuksia hyllystä tai mikä kirja on juuri parhaillaan työn alla. Suosittelut, kritiikit ja kysymykset kirjoista tänne siis! Vaikka otsikossa puhutaan vain miehistä, naisten pitää myös ehdottomasti kertoa lukemisistaan .

Alkaa Da Vinci-koodi olla loppusuoralla ja voin sanoa että kaikesta hehkutuksesta huolimatta se ei ole mikään loistokirja, hyvää ajanvietettä kylläkin. Enhän mä mikään jännäreiden suuri ystävä ole, mutta nuo historialliset viittaukset ja salaliittoteoriat ovat omiaan herättämään mielenkiintoni.

Fantasiaa on tullut aika paljon luettua ehkä vähän liikaakin, ja nyt pidän siitä taukoa, kun Jordanin Ajan Pyörä- saaga venähti niin pitkäksi että piti luovuttaa siellä jossain kolmannentoista osan paikkeilla.

Eli, Tom Clancyn Iskuryhmä Rainbow tuli viimeksi luettua. Noin tuhat sivua kertoen anti-terroristi -iskuryhmästä ja sen toimista ympäri maailmaa. Todella mielenkiintoista luettavaa, suosittelen.

Tolkien on lempikirjailijani, kaikki julkaistu tuotanto on tullut luettua. TSH tietysti ykkösenä, mutta jos haluaa hieman kevyempää(lue:miljoona kertaa lyhyempi) niin suosittelen teosta "Hobitti : Eli sinne ja takaisin".

Adamsin "Linnunradan käsikirja liftareille" on myöskin erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa pääosissa mm. itsetuhoinen, masentunut itsemurhaa suunnitteleva robotti. Tiukan paikan tullen tämä tyyppi mm. uhkailee ystäviään ruuvimeisseli kädessä, että kohta työnnän tämän päähäni!

Fantasiapuolta on tullut lueskeltua sieltä sun täältä enemmänkin, David Eddingsin sarjat on kaikki luettu. Suosittelen jos kärsivällisyyttä löytyy, näissä tapahtuu ehkä vähän vähemmän kuin tyypillisessä fantasiakirjallisuudessa, politiikkaa, hallinnollisia kiemuroita ja salajuonia sitäkin enemmän.

Kesällä tulee kyllä vähemmän luettua, kun pitää juoda kaljaa. No, kai sitä muutakin tulee tehtyä (mitä muka), mutta eiköhän säiden viiletessä ja veden sataessa vaakatasossa ala taas se kirjastossa ramppaaminen..

PS. Pystyttekö kuuntelemaan musiikkia ja lukemaan yhtä aikaa? Minä en.

Scifi-kirjallisuuden kuluttaja.
Viimeksi sain luettua Dickin Minority Reportin (novellikokoelma englannin kielellä) ja se toimi. Tosin se kauhuelementti usein puuttuu Philip K. Dickin jutuista ja se on se mitä eniten kaipaan.

Kuten jo aikaisemmin yleistopicissa mainitsin , olen Alien(s)/avP/Predator-friikki ja kaikki noiden elokuvasarjojen kirjat löytyy hyllystä + paljon muita aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Niissä on yhdistetty hienosti scifi ja kauhu ja toimintaa riittää. Näille siis haetaan haastajia: scifikauhu suositukset heti meikälle vaikka tähän topiciin (tai yv:na).

Nyt "työn alla" on Run to the Hills. Hiukan toistaa itseään tuo alkupuolisko kun joka äijä kertoo saman jutun hieman eri tavalla mutta mielenkiintoista tekstiä on. Asia joka vituttaa jo hieman enmmän on suomennos; kun Steve Harris sanoo "Mä olin ihan niinku dingdong ja tietsä sit se bonjas heti et pistetään dörtsi poseen..." niin se ei todellakaan toimi. Ruoskaa suomentajan perseelle ihan huolella vaikka kahvapäällä!

UTI mainitsi Linnunradan käsikirjan ja siinä vasta hieno kirja! Tuli joskus melkosta tukistusta kun nauroin sängyssä tuota lukiessani niin ettei vaimo saanut nukuttua. Ja vaimo vielä osti kirjan mulle (se missä on kaikki jatko-osatkin samoissa kansissa). Tulee muistaakseni huomenna elokuviin!

Lukemista ja musan kuuntelua ei pysty vetään... paitsi Aliens-kirjoja ja ko. leffojen soundtrack hiljaa taustalle! LUKSUSTA!

Sen verran edittiä että: Ens marraskuussa ilmestyy uusi Alien-kirja : Aliens, The Original sin joka valottaa kuulemma aika paljon ekan leffan taustoja ja kertoo mm. sen miksi/mistä space jockey oli planeetalle saapunut. Ennakkotilauksessa on, amazonista.

Viimeksi tuli luettua Tolkienin - Hobitti: Sinne ja takaisin. Joskus viime jouluna tämän lukaisin, toki muitakin on tullut luettua samoihin aikoihin. Esimerkkinä Run to the Hills, mutta joulun jälkeen on ollut erittäin hiljaista kirja rintamalla. Miksei muidenkin?

Suosikki kirjailijani on ehdottomasti yhden kirjan lukeneena häneltä eli Tolkien. Hobitti kirja oli jotain niin ihmeellistä, upeaa ja maagista.

Itse olen kaikki kirjani lukenut joulun alla, kun ei todellakaan muuta tekemistä ole. Toki olen yrittänyt lukea muulloinkin, muttei ole onnistunut 20 sivua enempää. Tulee liikaa mieli lukea bändien sanoja josta päädyn kuuntelemaan bändien levyjä. Kesä on Festareiden, Alkoholin (Absinthin) kulta-aikaa, ei kirjojen.

UTI: Pystyn lukemaan levyjen lyriikkaa samalla, kun kuuntelen

Jees, kesä on parasta aikaa kirjojen lukemiselle ja seuraavat teokset on tullut ahimittua:

Stephen King - Musta Torni I: Revolverimies & Musta Torni II: Kolme Korttia Pakasta

Stephen King goes fantasy, ja millä tavalla ! Herra todistaa olevansa kyvykäs myös fantasian kirjoittamiseen, mutta mukaan sotkettuna löytyy myös westerniä ja kauhua. Herran kirjoitustapa ja -tyyli on tunnistettavissa koko ajan, King osaa toden totta maalailla maisemia ja luoda jännitystä sekä tunnelmaa. Nämä kaksi osaa eroavat toisistaan aikalailla sillä kun "Revolverimies" sijoittuu "Muuttuneeseen maailmaan", käy "Kolme Korttia Pakasta" läpi montaa eri maailmaa ja ajanjaksoa, jopa sitä kultaista 80-lukua. Suosittelen kaikille fantasian ja Kingin ystäville, kirjoja kannattaa aloitettuaan lukea sinnikäästi eteenpäin, ne aukeavat myöhemmiten (meikäläinenkin meinasi jättää kerran kesken), sillä aivan perinteistä Kingiähän nämä eivät ole. Loistavaa tavaa siltikin!

Itse luin kirjailijan itsensä hieman parantelemat ja muokkaamat, vuonna 2003 ilmestyneet laitokset, mutta esipuheen mukaan vanhatkin painokset ajavat asiansa, vaikka *director's cut* on yleensä se parempi. Seuraavat teokset odottavat minua kirjastossa, hop-laa!

Thomas Harris - Punainen Lohikäärme

Rikosjännäri psykoottisesta ihmisyöjästä, jonka etsimisessä auttaa toinen psykoottinen ihmisyöjä; the one and only: Hannibal Lecter . Elokuva versioita en ole nähnyt (kyllä, niitä on kaksi), mutta Anthony Hopkinsin roolihahmon kautta on helppo rakentaa tunnelma ja mielikuva kirjalle. Teksti poukkoilee poliisien ja itse kannibaalien näkökulmien välillä, jännitystä ja kliimaksia koko ajan rakentaen. Pieniä suvantovaiheita kirjassa on, mutta ne jäävät usein lyhyiksi. Hahmot on kirjoitettu hyvin ja ajatuksella, suosittelen kirjaa kaikkien hyvin rikosjännäreiden ystäville ja tietysti niille, jotka ihastuivat Hopkinsin roolisuoritukseen Uhrilampaissa tai Hannibalissa . Painotetaan nyt kuitenkin, että elokuvat perustuvat kirjoihin ja ne kannattaa katsella erillisinä taiteenlajeinaan ja teoksinaan.

Huh, seuraavaksi minua odottaa Stephen King projektini (kaikki teokset, jokaisen välissä jonkin muu kirja) ja mahdollisesti täältä löytyvät uudet tuttavuudet.

Hei Pertsa, eiköhän laiteta samantien elokuva-topic pystyyn?

Enpä pahemmin ole kirjoja lukenut. Avaruusseikkailu 2001 muutamaan otteeseen ja joku Star Wars kirja, oiskohan ollu Jedin Etsintä. Niin ja tietty tuo Taru Sormusten Herrasta ja uusin painos Run To The Hillsistä (engl.).

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin työn alla on Tom Clancyn Red Storm Rising. Sotakirjallisuudessa on se mielenkiintoinen piirre, että kovinkaan moni kirja ei kuvaa millaista olisi nykyaikainen sodankäynti. Ainoita kirjoja, jotka tiedän ovat Tom Clancyn Myrsky Nousee (jonka englanninkielinen versio juuri tässä luettavana) ja Kunniavelka.

Toisaalta Clancy ei kuvaa kovinkaan tarkasti sodan inhimillistä kärsimystä, vaan keskittyy enemmänkin teknologiaan. Tästä jää kuva, että sodassa ei ollut ihmisuhreja, oli vain sukellusveneitä ja muuta kalustoa, jota tuhottiin. Sanottakoon vielä, että Clancy ei ole sotakirjailija, vaan jännityskirjailija. Clancy tunnetaan teknotrillerin luojana, eli kuvaa teknologiaa melko yksityiskohtaisesti.

Suosittelen kuitenkin Clancyn tuotantoa kaiklle "laitepornoon" haksahtaneille!

Tällä hetkellä luen Ken Folletin tositapahtumiin perustuva kirjaa On Wings of
Eagles joka keroo amerikkalaisten vankien elämästä Iranissa 70-luvun vallankumouksen keskellä. Erittäin mielenkiintoinen kirja tähän asti.

Juuri jännitys kirjallisuutta tulee ehkä luettua eniten ja sen lisäksi pidän myöskin John Grishamin asianajaja-romaaneista.

Fantasia on laji joka ei uppoa meikäläiseen yhtään, varsinkin nämä Potterit ja Tolkkienin romaanit jotka nykyjään ovat suuressa muodissa. En ole ikinä ymmärtänyt niiden hehkutusta mutta makuasioitahan nämä ovat, ei siitä sen enempää.

Phantom wrote:Tällä hetkellä luen Ken Folletin tositapahtumiin perustuva kirjaa On Wings of
Eagles...

Hauska yhteensattuma offtopicina tähän, Maiden-foorumi kun kuitenkin on kysessä. Can I Play With Madness muistaakseni taisi jossain vaiheessa olla ehdolla tuon nimisenä .

UTI wrote:Tolkien on lempikirjailijani, kaikki julkaistu tuotanto on tullut luettua. TSH tietysti ykkösenä, mutta jos haluaa hieman kevyempää(lue:miljoona kertaa lyhyempi) niin suosittelen teosta "Hobitti : Eli sinne ja takaisin".

Adamsin "Linnunradan käsikirja liftareille" on myöskin erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa pääosissa mm. itsetuhoinen, masentunut itsemurhaa suunnitteleva robotti. Tiukan paikan tullen tämä tyyppi mm. uhkailee ystäviään ruuvimeisseli kädessä, että kohta työnnän tämän päähäni!

Tässä puhutaan kyllä asiaa, vaikka ehkä yhtä lempikirjailijaa kuten tuo sinun Tolkien, pystykään nimeämään. Mutta tuossa on kyllä kaksi piinkovaa ja viihdyttävää kirjailijaa. Tolkienin pikkutarkka, hyvin realistisesti kuvattu fantasiamaailma tempaa mukaansa, kun taas Adamsin älyvapaa, mutta kuitenkin hienostunut huumori kirvoittaa naurut toistensa perään, aina.

Elikkä joo, tulee täälläkin luettua, tosin tahti ei aivan päätä huimaa, kovin nopeasti kun en yhtä kirjaa lue kannesta kanteen. Lähes aina kuitenkin jokin opus on työn alla. Viimeksi taisin lukea Hemingwayn klassikon Jäähyväiset aseille. Oli ensitutustumiseni ko. mestarin tuotantoon, ja on kyllä arvostuksensa ansainnut. Suosittelen muillekin tuota teosta, jos vähääkään ensimmäinen maailmansota, sen kritisointi tahi sitten toisesta ääripäästä romantiikka kiinnostaa. Tai no, romantiikka on vähän huono sana, Hemingway kun ei turhan siirappisesti ainakaan kirjoita. Rakkaudesta kirjassa puhutaan kyllä, mutta tyyli on hyvinkin kylmää realismia, jopa lohduttomuuteen asti. Ja Hemingwayhan on tunnettu ns. jäävuori-tekniikastaan, eli siellä rivien välissä, "pinnan alla", kulkee se suurin osa juonesta. Täytyy vain vähän ajatella ja yhdistellä asioita.

Noiden mainitsemieni lisäksi suosikkikirjoja ovat mm. William Goldingin Kärpästen Herra, Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini ja vaikkapa Umberto Econ Ruusun nimi. Lovecraftin novellit uppoavat myös.

Heh, bongatkaa tuosta viestistä kirjat, joiden aiheet ovat myös Maidenin lyriikoihin päätyneet.

Viime aikoin on tullu luettua oikeastaan vain musiikkikirjallisuutta. Mötikkä, Run To The Hills, Motörheadin Lemmy kirja, Kissin maskin takaa, Rauta-aika ja HIM-kirja + mitä noita muita suomennoksia nyt on tullu. Yleensä kun kirjan alotan ni se tulee luettua nopeasti loppuun. Ehkäpä siksi sitä tuleekin niin harvoin luettua. Ehkä taas talvella seuraavan kerran. Tervon kirjoja luin joskus muutaman, niistä oikeastaan jäi mieleen vain Tuulikaappimaa. Diggasin kovasti (ainakin silloin) Tervon tyylistä kirjoittaa. Hyllystä löytyy myös Remestä ja jokunen vankila-aiheinen kirja. Jonkun Vonnegutin kirjankin luin joskus sekä tietysti linnunradankäsikirjan josta en muista enää muuta kuin sen että reilusti tuli repeiltyä. Uudestaanen viitti lukea joten pilaa sitä fiilistä mikäsiitä aikoinaan jäi. Moni kirja kiehtoo ja se tulee hankittua mutta sen lukeminen aina jää. Kuitenkin lähes kaikki kirjat on ollut hyviä lukuelämyksiä eikä sellasta "paskaa" oo onneksi osunu kohalle. Ehkä tän topiskinansiosta innostun taas jonkun tiiliskiven avaamaan. Niin, ja lehtiä tulee luettu aika paljon nykyään, oikeastaan tuon ammatin puolesta.

Mitäs mieltä olette James Ellroysta?Ainakin Los Angeles-trilogia tuli luettua suorastaan ahmimalla.Musta Dahlia jäi mieleeni erityisenä helmenä. Minuun
ne Kennedy-tarinat kolahtivat ehkä siksikin, että minua kiinnostaa nuo historian hämärät ja eri tapahtumien taustat. J. Edgar Hooverin taustapiruilu vähän kaikessa USA:n historian kannalta merkittävässä asiassa on kiintoisaa.
Mies kirjoittaa synkeitä tarinoita mielestäni äärettömän kiehtovasti

Ihanaa, kirjatopic...

Viimeksi luin Clive Barkerin Abaratin...
Lempikauhukirjailijani olikin vääntänyt vinkeän ensimmäisen osan fantasisarjaan... Ei ehkä ihan herran ominta "maastoa", mutta tunnistettava tyyli on silti tallella. Toivottavsti mies ei kuitenkaan jämähdä fantasioimaan vaan palaa kauhuhommiinkin taas. Tästä sarjasta on kuitenkin jo toinenkin osa suomennettu joten pitäähän se lukea sekin. Varsinkin kun ensimmäinen loppui vähän kesken.
Jos Barker ei ole tuttu, suosittelen tutustumaan vaikkapa Veren Kirjoihin... King ei ole mitään tähän mieheen verrattuna.

Nyt on alkutekijöissään Willian L. Shirerin kirja Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho: Kansallissosialistisen Saksan historia. Ja ilmeistikin osa 1.
Meikäläisellä aina ollut kumma fiksaato II Maailmansotaan ja Saksan toimintaan. Tämä kirja ainakin vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikka historiankirjat ovat välillä vähän kuivaa tekstiä. Mielenkiintoista on se, että kirja(t) ovat ilmestyneet jo 60-luvun alussa ja kirjoittaja on elänyt Natsi Saksan diktatuurissa, joten perspektiiviäkin löytyy muutoinkin kuin papereista lukemalla. Katsellaan.

Elikkäs kuten yleistopiskissa jo mainitsin, tällä hetkellä projektina on Michael Burleighn Kolmas Valtakunta joka kertoo natsien valtaannoususta sun muusta. Semmoinen tuhat sivuinen eepos, voittanut jotain britannian kirjapalkintoja nyt ei muista ulkoa. Olen jonkun verran lukenut sitä ja suosittelen jokaiselle joka on kiinnostunut toisesta maailmansodasta sekä natsien meiningeistä. On meinaa aika asiallista tekstiä, ei mitään fiktiota vaan pelkkää faktaa.

Hese wrote:Elikkäs kuten yleistopiskissa jo mainitsin, tällä hetkellä projektina on Michael Burleighn Kolmas Valtakunta joka kertoo natsien valtaannoususta sun muusta. Semmoinen tuhat sivuinen eepos, voittanut jotain britannian kirjapalkintoja nyt ei muista ulkoa. Olen jonkun verran lukenut sitä ja suosittelen jokaiselle joka on kiinnostunut toisesta maailmansodasta sekä natsien meiningeistä. On meinaa aika asiallista tekstiä, ei mitään fiktiota vaan pelkkää faktaa.

Täytynee sitten lukea tuo seuraavaksi kun historiaa jaksaa taas päntätä nykyisen mission jälkeen. Onkos tuo se vuonna 2004 ilmestynyt kirja, jossa Aatu patsastelee kannessa?

Taival wrote: Onkos tuo se vuonna 2004 ilmestynyt kirja, jossa Aatu patsastelee kannessa?

Juuri se kirja, loistavaa tekstiä. Maallikolle voi olla aluksi vähän ihmeellistä tekstiä mutta jos on yhtään perehtynyt aiheeseen ni kyllä saa tekstistä kaiken irti.

Hese wrote:

Taival wrote: Onkos tuo se vuonna 2004 ilmestynyt kirja, jossa Aatu patsastelee kannessa?

Juuri se kirja, loistavaa tekstiä. Maallikolle voi olla aluksi vähän ihmeellistä tekstiä mutta jos on yhtään perehtynyt aiheeseen ni kyllä saa tekstistä kaiken irti.

Jesh... Kettu kuittaa. Lukea pitää siis piakkoin tuo.
End of chat.

Nuorempana tuli luettua paljonkin. Nykyäänkin onneksi vielä edes satunnaisesti.

Suomikirjailijat ovat mun sanaista arkkua ruokkineet. Vanhoista legendoista Väinö Linnan, Heikki Turusen ja Arto Paasilinnan tuotanto on kaikki luettu.

Myös elämän kertoja menee sekä historiallisia dokumentti-opuksia. Historia puolelta luin viime vuonna 800-sivuisen amerikan historian ja saman kokoisen järkäleen neuvosto-venäjän vuosista. Kotoa löytyy suomen sodista ainakin 6 teosta, joita tulee luettua itselle ja lapsille ilta-saduksi ja kerrattua taistelukenttiä, joissa mun isoisä pelkäsi.

Viimeksi luettu kirja oli Ozzy Osbournen elämänkerta. Viimeksi luettuihin teoksiin mahtuu myös POKO Recordsin historiikki sekä Ilkka Remestä.

Koko elämäni aikana olen lukenut ihan valtavasti kirjoja.
Vaikuttavin teos on edelleen Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla trigoloria (luettu jo 4 kertaa) sekä ulkolaisista Nicky Cruzin Juokse poika juokse, jonka luin joskus teini-ikäisenä.

Lukeminen on hyvä asia... ja myös rentouttavaa
Suosikaa suomalaista.

Santerilla semmoinen eepos teonalla kuin KISS Maskin Takaa.
David Leaf&Ken Sharp.

Dikkailen kympillä kaikesta "reality" kirjallisuudesta, elikkä kyseinen eepos ajelee kovalevylleni kuin Alistair konsanaan.
Mielikuvitusta löytyy omasta takaa sen verran, ettei tarvitse muiden koviksen tuloksia enää serverille päntätä.

Yleistopicciin kirjoittamani lisäksi viime aikoina on eräs kirja vakuuttanut.

Bernard Cromwell : Talvikuningas. Erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettu Kuningas Arthur pohdiskelu, joka ei säästä myyttistä hahmoa yhtään, vaan riepottelee tarinaa ajalta ennen Arthurin kuninkaaksi tuloa niiden tarinoiden perusteella, mitä olemassa on, kirjailijan vapautta hyväksikäyttäen. Kaiken muun ohella erittäin mielenkiintoinen kuvaus tuon ajan Britanniasta ja sen oloista ja uskomuksista. Saksit vs. Keltit ja sitä rataa. Lainauksena aika onnistunut tiivistelmä kirjasta:

Tarinat kuningas Arthurista, Graalin maljasta sekä Pyöreän pöydän ritareista ovat hyvin tunnettuja, ellei muuten, niin Monty Pythonista. Totuus tuskin oli yhtä ihmeellistä kuin taru, kiitos alati liioittelevan bardikunnan.
Talvikuningas kertoo Arthurin tarinan sen osan, joka tapahtui ennen hänen kuninkaaksi nousuaan. Kertojaminä on eräs hänen uskollisista sotureistaan. Arthurista ei ole oikeastaan yhtään mitään luotettavaa historiallista tietoa, mutta tarinassa on sovellettu kaikkea sitä, mitä ylipäätään voimme tietää tuosta ajasta (n. 480 jaa.) ja pohdittu, millaisia tarinoiden sankarit olisivat todellisuudessa voineet olla, ennen kuin runonlaulajat pääsivät heidän kohtaloihinsa käsiksi.
Ajankuva on todentuntuinen, henkilöt uskottavia ja eläydyttäviä ja taustalla häälyvä Arthurin legenda ja tutut henkilöt pitävät mielenkiintoa yllä. Druidien noituuden kuvailu on erityisen hauskaa luettavaa. Taistelukuvauksia ei ole liikaa, vaikka toki sotimisen ystäville on tarjolla kunnon loppumättö.

Paska homma tässä on se, että ilmeisesti vain 1. osa on suomennettu, jäi kaipaamaan lisää, mutta loput kaksi osaa pitää nauttia sitten alkuperäiskielellä.

Hyvä sonnit!
Hienosti lähti lukutopic lentoon! Yhden/kahden rivin vastauksia ei juurikaan ole ja asiaa taasen on v*tusti!

Sorry offtopic!

Jatketaan: Clive Barkerista soisi olevan anyplyyshia enempi jos jollain on kokemusta. Tuo kaapista ulos tuleminen selvittää hiukan miehen teoksia enemmän. Itselle ei ole uponnut kuin leffojen muodossa(Hellraiser, Lord of Illusions ja Nightbreed).

Barkerin teos nimeltä Damnation Game pehmeäkantisena(oliskohan Suomennettu Kadotuksen Peli tms.) vois irrota halvalla meikäläiseltä jos jotain kiinnostaa. YV:ta peliin.

Mites on putoaako muille "Suomen Tom Clancyn" eli Ilkka Remeksen kirjat? Itse olen kaikki paitsi uusimman lukenut, ja pitänyt erittäin paljon. Pitäis tuo uusinkin lukaista, jos vaan sen jostakin saisi käsiinsä. Jos joku sen on lukenut, niin kommenttia olis kiva kuulla.

Hese wrote:

Taival wrote: Onkos tuo se vuonna 2004 ilmestynyt kirja, jossa Aatu patsastelee kannessa?

Juuri se kirja, loistavaa tekstiä. Maallikolle voi olla aluksi vähän ihmeellistä tekstiä mutta jos on yhtään perehtynyt aiheeseen ni kyllä saa tekstistä kaiken irti.

Itseltä löytyy ihan omistuskappaleena moinen opus, todella loistava kirja. Varoituksen sana paikallaan siinä mielessä, että vaatii kyllä mielenkiintoa ja kärsivällisyyttä. Mutta ehdottomasti yksi parhaita aiheesta julkaistuja tietokirjoja.

^^ Kyllä iskee remeksen kirjat, on noita tuolla hyllyssä vissiin ainakin viisi kappaletta. Hyviä kirjoja kirjoittaa ei voi mitään. Ruttokellot oli todella hyvä kirja, itselläni on tuo uusin kirja mutta en ole vielä siihen ehtinyt syventyä.