Rautaneito.com

Tästä legendaarisesta, mutta varsin aliarvostetusta NWOBHM-bändistä ei ole täällä tainnut ollut aikaisemmin topicia. Itse voin myöntää olevani vasta alkutekijöissäni Saxonin suhteen, joten suosittelut ja kaikki tieto on tervetullutta. Tämä on sen verran old school kamaa, että ainakin asalle pitäisi olla erittäin tuttua kamaa, vai olenko väärässä?

Itse omistan Saxonilta vasta Denim & Leather levyn vuodelta 1981 ja tuo todellakin on loistava albumi ja oman tyylilajinsa eliittiä. Ei ole pituudellakaan pilattu, vaan albumi kestää vähän reilut 38 minuuttia. Varmasti yksi syy siihen, että täytekamaa ei levyltä löydy. Nimikkobiisi toimii kaikessa koomisuudessaankin mahtavasti ja on levyn parasta antia. Kannattaa ostaa Denim And Leather, se tuskin tuottaa pettymystä tämän tyylisestä kamasta pitäville. Vaikutteita on siis otettu lähinnä Uriah Heepistä, Deep Purplesta ja erityisesti vanhemmasta Judas Priestistä.

Myös Innocence Is No Excuse albumi tuli juuri kuunneltua muutamaan otteeseen, kun lainasin sen kirjastosta. Ei mielestäni lähellekään Denim & Leatherin tasoinen kokonaisuus, muttei kuitenkaan huono. Sanoisin että erityylistä Saxonia, huomattavasti popahtavampaa tuntuisi olevan. Edelleenkin Uriah Heep vaikutteita löytyy, mutta myös Def Leppardin 80-luvun materiaali kuulostaa uhkaavan läheiseltä. Tosin tekihän Leppard ihan hyvää musaa vielä kasarikaudella. Eniten tästä Innocence Is No Excuse albumista tulee itselleni mieleen Judas Priestin Turbo. Otetaan huomioon, että kyseinen albumi on vuodelta 1985, voidaan siis miettiä ovatko Juudakset saaneet tästä inspiraatiota omaan musiikkiinsa. Kaiken kaikkiaan levy saisi näiden muutaman kuuntelun jälkeen minulta arvosanaksi 8-, eli levy vähän lässähtää niihin muutamiin heikkoihin biiseihin eikä niitä erinomaisia vetojakaan ole kuin muutama. Toisaalta paria-kolmea biisiä lukuunottamatta kaikki biisit ovat vähintäänkin hyviä. Remasteroidun version balladi "Do It All For You" on kaikessa kliseisyydessäänkin hyvä biisi omaan kategoriaansa. Päälimmäisenä levyltä mieleen jäi silti Devil Rides Out, Rock N' Roll Gypsy, Broken Heroes ja Raise Some Hell. Denim And Leather puolestaan saa arvosanaksi 9 - 9,5, eli selvästi parempi kokonaisuus näistä kahdesta kuulemastani.

Nyt sitten mietteitä bändistä ja etenkin sen albumeista. Mitkä oikeasti ovat tutustumisen arvoisia ja mitä kannattaa välttää kuin ruttoa?

Itselläni on myös tuo Denim And Leather minkä ostin Prahasta. Ja on kyllä aivan loistavaa heavymetal/hardrockia. Pahemmin tässä ei pysty nyt sanomaan, muuta kuin että tuo levy mikä nytkin soi on silkkaa parhautta. Vois katella ens viikolla Tampereelta Swampista lisää levyjä mukaan.

Tähän loppuun en nyt keksi heittää muuta kuin UG-piireistä tutun; "SAXON! SAXON! SAXON!"

Kaikki varmaan tietääkin jo, mutta pistän kuitenkin: http://www.mp3.com/saxon/artists/4609/summary.html <Tuolta mp3:sesta saa kätevästi kaikenlaista musaa... SIt saa kuunneltua pari biisiä. Mulla on ittelläni Unleash the Beast joka on kuuntelemistani paras Saxon-levy.

Lainaanpa aluksi törkeästi itseäni.

Gravehill wrote: Saxon - Wheels of Steel

Byford luotsaama bändi ei ikinä noussut "supertähteyteen" monen muun aikalaisensa tapaan. Helvetin hyvää perus
HEAVY METALLIA bändi silti soittaa varmalla otteella. Biffillä on puolestaan menevää Rock-henkeä vokalisoinnissa, miehen
ääni on muutenkin parantunut vuosien saatossa ja sen todistaa uutukainenkin hyvin. Hail NWOBHM!

Ehdinkin jo ihmetellä, eikö kukaan laudalta kuuntele SAXONIA! Hyvä, että edes joku. Bändi on kyllä turhan aliarvostettu NWOBHM-
bändi vaikka kelpo Heavy Metal-levyjä löytyy. Biff Byfordin ääni tuntuisi jakavan porukan kahtia. Toiset pitävät miehen hieman tyypillisestä
"linjasta" poikkeavasta äänestä ja taas toiset eivät. Itse pidän kyllä miehen äänestä kovin, varsinkin Strong Arm of the Law-levyllä mies
on helvetin hyvässä terässä. Lionheart oli vahva osoitus siittä, että bändi tekee vielä yli 25 vuodenkin jälkeen helvetin hyvää metallia!
Ja Byfordin äänikin kuulostaa paremmalta kuin koskaan.

Mitäpä näihin lisäämään. Perushyvää Heavy Metallia. Vanhempi matsku ei ehkä ole niin nopeaa ja raskasta kuin muutamalla muulla NWOBHM-bändillä noihin aikoihin. Tulipa tuossa Priestin keikan aikoihin ostettua paikallisestä levykaupasta Strong Arm of the Law LP 6€. Wheels of Steel CD tuli aikoinaan ostettua CDON:sta mukavaan 7€ hintaan. Nyt, kun Maiden heittää pari keikkaa peräkkäisinä päivinä ja Priest heitti kolme keikkaa Suomessa, olisi mukava saada tämäkin NWOBHM-legenda tänne Pohjolaan!

Kyllähän Saxoniin ollaan täälläkin jonkin verran tutustuttu, ja laatua heviä ilman muuta. Hyllystä löytyy Denim and Leather, Crusader ja Saxon - A Collection of Metal kokoelma. Kokonaisuutena tuo DaL on parempi ja tasaisempi levy, mutta Crusaderilta löytyy meikän ehdoton suosikki Saxon biisi, eli kyseisen lätyn nimibiisi. Tuolla kokoelmalla sitten löytyy biisejä aika väliltä 1979-1988, eli silkkaa laatua koko levy täynnä. Bändi on ehdottomasti pakollinen tutustumisen kohde kaikille NWOBHM ystäville.

Pitääpäs nyt imutella muutama biisi kun niin suositellaan. Huomasin muuten juuri kun bändin sivuilla pyörin että Stratovariuksen rumpali Jörg Michael on ollut mukana uusimman Saxonin levyn teossa.

Jörg is the new drummer of Saxon! After playing the drums on the new Saxon album "Lionheart" (release date September 20th) Jörg also will join the Lionheart world tour which will be kicking off on September 22 in Kiel/Germany!

Itellänikin on ollut tuo paljon kehuttu Denim And Leather pölyttymässä hyllyssä jo hyvän aikaa. Ei kolahtanut kyllä sitten oikeastaan ollenkaan, mikä on kumma juttu siinä mielessä, että nää muut NWOBHM-bändit toimii mulla niin hyvin, ettei paremmasta väliä. Kyseinen levy on kuitenkin mielestäni aika mitäänsanomaton tekele, ja varsinkin tuo nimibiisi ei mee muuten kuin vitsinä alas, ei sitten millään. Ankeaa menoa.

Vaan löytyy niitä koviakin biisejä toisaalta. Etunenässä And The Bands Played On ja Strangers In The Night. Just nuo biisit olin silloin joskus kuullut ja luulin löytäväni bändissä hyvää perinteistä heviä, mutta pettymys oli edessä. Muita levyjä tuskin tulee hommattua, jos tuo DAL on just tätä bändin parasta osastoa.

Itsekin hiljattain ostin Masters of Rock: Saxon -kokoelmalevyn. Ihan pätevää NWOBHM:ää, mutta jostain syystä ei sytytä ihan täpöillä, jotain jää vielä puuttumaan. Täytyy pikkaisen tutustua vielä enemmän, jos vaikka kolahtaisi kovempaa.

itse kyllä diggaan ihan täysillä Saxonia. Aivan sikahyvä. Se on jotenkin sellainen niin huolettoman oloinen, sellaista kunnon NWOBHM musiikkia. Ehkä se jokin siitä puuttuu, mutta kyllä sitä kuuntelen sata kertaa mieluummin kuin nykyajan paskaa.

Hieno bändi!
Suosittelen ehdottomasti Solid Ball of Rock levyä sekä erityisesti Greatest Hits LIVEä!!!
Kyllä toimii! Kaljaa koneeseen Saxon soimaan.

Sen verran voin sanoa, että viimeinen hyvä Saxonin levy on tullut ulos yli 20 vuotta sitten.

Kuuluu helposti hevin eliittiin. Koko 80-luku oli Saxonin osalta loistava, vaikkakin viimeiset kolme levyä ovatkin olleet aika mitäänsanomattomia.
Jos bändiin haluaa tutustua tarkemin, suosittelen lämpimästi Heavy Metal Thunder-kokoelmaa, jossa kaikki biisit ovat uudelleen soiteltu ja sovitettu. Aivan tajuttman kovaa kamaa, ei tule ikävä vanhoja nauhotuksia.

Niin ja jos näette josain Saxonin mussavideo-DVD:n, ostakaa se! Ne ovat niin huonoja, että Priestin videot ovat taidetta niihin verrattuna...

Joo Saxon oli kova 80-luvulla kun oli vielä alkuperäinen laulajakin messissä mutta kyllä sen kohtalo on tänäpäivänä aikas paljon sama kuin Scorpionsilla,Europella jne.. eli ratsastetaan vanhalla maineella ja jos jotain uutta tulee niin on se laadultaan aika kuraista,ainakin vanhempaan verratuna.
Ite vedetään bändiltämme Saxonilta "And the Bands played on" joka on yksinkertasuudessaan ihan Rock(-81).
Hommasin tossa taannoin Saxonilta jonkun halpis live dvd:n jossa laulo joku ihme räspikurkku joka ei istunu bändiin sitten yhtään,ihan kamalaa kuunneltavaa myös heidän uusimmat biisit...tai no...ei kamalaa mutta hyvin tylsää keskinkertasuudessaan.

Dogs Of War oli joskus lainassa kirjastosta ja sieltä potki perkeleesti sellainen biisin kuin Burning Wheels , on jo pitkään pitänyt tutustua Saxoniinkin...

Mulle saksonin parasta on aina edustannut Innocence Is No Excuce lätty joskus vuodelta 1983-84, ja varsinkin biisi Call Of The Wild on ihan helmi saakeli....

ko levy mulla on vain c-kassuna ja on nykyisin mun soitetuin kasetti
Kyllä tuli kuunneltua ainakaan myös rock the nations jne....

Saxonin soundi, tyyli, biisit, Biff Byforsin laulu olivat ihan kohdallaan, joyain jäi puuttumaan siitä suuresta kolauksesta, minkä saivat mulle aikaa mm maiden, dio, priest, helloween jne

Baldrick wrote:Joo Saxon oli kova 80-luvulla kun oli vielä alkuperäinen laulajakin messissä mutta kyllä sen kohtalo on tänäpäivänä aikas paljon sama kuin Scorpionsilla,Europella jne.. eli ratsastetaan vanhalla maineella ja jos jotain uutta tulee niin on se laadultaan aika kuraista,ainakin vanhempaan verratuna.
Ite vedetään bändiltämme Saxonilta "And the Bands played on" joka on yksinkertasuudessaan ihan Rock(-81).
Hommasin tossa taannoin Saxonilta jonkun halpis live dvd:n jossa laulo joku ihme räspikurkku joka ei istunu bändiin sitten yhtään,ihan kamalaa kuunneltavaa myös heidän uusimmat biisit...tai no...ei kamalaa mutta hyvin tylsää keskinkertasuudessaan.

Hetkinen, missä vaiheessa Byfordin tilalla on ollut joku toinen laulaja?

Innocence is no excusen jälkeen alkoi hieman (itse asiassa melko paljon) taso laskea, mutta väittäisin että Lionheart on yksi bändin tiukimmista levyistä. Tuo levy palautti uskon bändiin ja siihen, että jatkossa voi tulla yhtä päteviä levyjä.

Mulla on semmonen live Dvd jossa bändi komeilee kannessa,semmonen missä oikeen mainostetaan"Oliver/dawson is back"jne ja siinä laulaa joku Blackie Lawless kakkonen joka ei mun mielestä istu kyllä ollenkaan bändiin,täysi räspikurkku..ei huono laulaja mutta omasta mielestäni ei istu kyllä Saxoniin.

^No se ei ole SAXON. Nimenomaan noiden kahden alkuperäisen soittajan oma projekti, kun meni sukset ristiin muiden kanssa.

Se oikea SAXON on ja pysyy Biff Byfordin komennossa hamaan hautaan asti. Älkää nyt perhana sekoittako niitä keskenään. No, Dawson/Oliver ilmeisesti juuri tuota yrittävätkin, laittaa kapulaa Byfordin luotsaaman SAXONin rattaisiin. Ottakaa asioista selvää, ennenkuin kommentoitte...

Olen kuunnellut Saxonia oikeastaan samalta istumalta kuin Maidenia haman 80-luvun alusta lähtien. Bändi teki silloin useamman hyvän levyn, mutta taantui 80/90-lukujen taitteessa hieman poppisemmille urille ja ura koki pienen kolauksen.

Viimeiset kolme-neljä levyä ovat olleet takuuvarmaa tavaraa ja bändi on myös viime vuosina heittänyt todella tiukkoja keikkoja ihan Maidenin malliin. Että ihan skeidaa jauhatte, jos väitätte, että Saxon on joku kehäraakkien kokoelma, joka kyhää onnettomia levyjä. Jotenkin jäi sellainen kuva, että täällä eräätkin ovat muodostaneet kuvan Saxonista kuultuaan joskus 15 vuotta sitten Ride like the Wind-coverin joltain Solid Ball of Rock-levyltä.

Viime vuosien tekeleistä kannattaa kuunnella ainakin Unleash The Beast ja Lionheart, hienoja levyjä ja yli viisikymppinen Byfordikin aivan huikeassa vedossa.

Kuunnelkaapa vaikka nuo yllämainitut levyt ja palataan sitten asiaan. Onhan se selvää, että Saxonkin on historiansa "uhri", jotain Crusader-levyn hurmiota tai huikeita kappaleita kuten Princess of the Night ja 747-Strangers in the Night ei enään tulla säveltämään, mutta mielestäni esim. levykokonaisuudet ovat 90-luvun puolenvälin jälkeen hioutuneet tasaisiksi esim. alkuaikojen tuotoksiin verrattuna. Legendaarisia levyjä epätasaisuuden merkeissä ovat sitten esim. Kurren mainitsema Innocence is no Excuse ja Rock the Nations, joilla on muutamia aivan loistavia veisuja, mutta toinen puoli on hirveää kuraa a´la Party ´till You Puke-biisi. Kuunnelkaa ja oksentakaa.

Mutta mainostavat silti bändiänsä Saxonina by the way...tota Dvd:tä kannattaa välttää...meinaa kyllä mä Mielumin aitoa Saxonia katon kun huonoa Wasp kopiota.

Kiitos Ironille tarkennuksesta.Täälä oppii paljon ja tässä lauseessa ei ole sitten tarkotus olla piiruakaan vittuilua että kukaan vedä herneitä nokkiinsa tai ymmärrä väärin,ihan vain sen takia mainitsin ja tarkensin.

Cheers!

...Ja kyllä minä Tykkään Saxonista,enhän ois muuten ehdottanutkaan And the Bands played on coveria Mr.Crowleylle.Saxon on mielestäni aliarvostettu bändi nykyään ainakin nuorison keskuudessa kun munkin tietämys kyseistä bändistä ei ole kovin laaja.

Konstaapeli ehti ensin.

Tosiaan tuo on kyllä säälittävää nimellä ratsastamista. Jannuthan rekisteröivät Saxon nimen itselleen ilman, että Byford asiasta mitään tiesi. Oikeuteenhan tuo meni jonka tuloksen nyt jokainen tietää. Hieman sama tilanne näyttäisi olevan Deiciden kohdalla.

EDIT: Tarkennusta

^^ No hätä. Mua pisti vain tuo yksi kommentti tuolla välissä vituttamaan, ei sun tekstisi. ^Gravehill sen sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi. Välttäkää kaikkea, missä lukee Oliver/Dawson. Byfordin luotsaamalla ainoalla oikealla on tarjolla viime vuosilta parikin loistavaa live-dvd:tä joilla on matskua vaikka muille jakaa. Löytyy ainakin CDONin valikoimista. Suosittelen.

Nimenomaan se tässä foorumissa on hyvää, että pystytään oikomaan vääriä luuloja jne. Olisihan se ikävää, jos esim. Baldrick luulisi Saxonin nykykunnon ja tyylin olevan tuota O/D-kyhäelmän tasoa, vaikka totuus on aivan toinen. Ei muuta kuin Lionheart kehiin Baldrick, kyllä lähtee.

Jep.Taitaa lähteä toi mun Oliwer/dawson kyllä vaihtoon heti kun divariin ehin.Kyllä Saxon on ollut mun ostoslistalla jo kauan,en omaa kuin yhen hikisen kokoelman..tosin siinä on pirun kovia biisejä ja suosikkini on Ride like the Wind josta mulla löytyy yksi hauska trivia.

Elikkäs kyseisen biisin on ainakin Roland ottanut tietyille malleilleen soittobiisiksi Van halenin Jumpin lisäksi noista rock biiseistä josta olin aika yllätynyt koska muuten yleensä noista koskettimien soittobiisi listoista löytyy vaan tommosta Abba ja Eagles osastoa,toki noissakaan bändeissä mitään vikaa ei ole.

Okei..takaisin aiheeseen

Iron Constable wrote:^. Legendaarisia levyjä epätasaisuuden merkeissä ovat sitten esim. Kurren mainitsema Innocence is no Excuse ja Rock the Nations, joilla on muutamia aivan loistavia veisuja, mutta toinen puoli on hirveää kuraa a´la Party ´till You Puke-biisi. Kuunnelkaa ja oksentakaa.

eh..... ehkä tarkemmat lukijat huomaisvat, että kyseenalaisen kunnian levyjen maininnasta kannan minä... Kurre ei ole saxonista kuullutkaan, mutta soittaa saxophonee helvetin hyvin, ootteko kuullut awesome

ja innocense rocks, sanokoon kuka mitä vaan, mutta rock the nations on aika kuraa

^Eh, kuten tarkemmat ovat huomanneet, minä alan käydä hajamielisemmaksi ja sekaisemmaksi koko ajan. Johtuneeko meneillään olevasta kesälomasta vai tosta saatanan selkäkivusta, joka iski kumartuessani nostamaan rättiä ! lattialta. Se suoristuminen meinaan kesti aika kauan ja nyt pitää varoa aika tarkkaan temppuja. Mitenkähän tässä käy Saunan riehumisten... Minä kun en osaa puolivillaisesti keikoille osallistua.

No se siitä, soita Peke sille Kurrellekin nuo Saxonit, ettei tarvi mun alkaa tekstiä muutella. Jos sen verran aiheesta, että ensimmäinen hankkimani Saxon-kassu oli live The Eagle has Landed. Sieltä löytyy ehkä maailmanhistorian venytetyin ei niin hyvä biisi, eli Wheels of Steel. Alkaa noiden kolmen sanan hokeminen kyllästyttää jonkun verran...