Uusi 2CD Legends Of The Shires soi tuossa töiden taustalla ja kuulostaa kyllä hyvältä taas, toisen uusvanhan vokalistin kanssa, siinä missä edellinen For The Journey ei toisena Damian Wilsonin paluunjälkeisenä enää vakuuttanut juurikaan. March Of Progress oli sitävastoin mainio jatke niiden Macin (rip) parin edellisen, bändiin ylipäätään tutustuttaneen klassikon jälkeen. Nyt tuntuu että ovat saaneet taas tekemisen innosta kiinni!
Kyllä on hieno levy ! Omaperäisintä matskua, mitä on vähään aikaan tullut kuultua. Bändi on alusta saakka tehnyt upeita ja omankuuloisia levyjä, mutta nyt on äijät nauttineet jotain todella outoa tätä tehdessään.
Tätä joutuu pyörittelemään todella paljon, että saa kunnon otteen. Perkule, aivan tässä liikuttuu, että tämmöistä vielä tehdään
Laulaja on vaihtunut, sinänsä harmi, kun tykkäsin edellisestä ihan pirusti, mutta uusikin toimii yllättävän hyvin. Suosittelen lämpimästi kaikkia kolmea edellistäkin levyä, eli Man Or Machine, Beneath The Surface ja iDentity.
^ ei oikein tännekään siitä huolimatta että kaikki kolme edellistä ovat olleet kuuntelussa & kaksi ekaa löytyy hyllystäkin asti; omakustannesarjaan tippumisesta johtuvat demosoundit eivät myöskään paranna tilannetta oli siinä parissa biisissä ideaa, varsinkin siinä minkä soundeja ja tunnelmaa oli jo introon otettu kuin suoraan Anthraxin 1993 Black Lodge-klassikosta!
Elkää huoliko, eivät nämä musiikkivideobiisit ole uusimman albumin parhaimmistoa, varsinkaan se ensimmäinen a Heart As Black As Coal. Mutta se pitää sanoa, että Phoenix on kuin yhdistelmä Jonnyn ekaa, Afterlifeä 2000 ja heidän edellistään The 8th Siniä kymmenen vuotta sitten. Ehkä ripaus '05 Grand Illusionia parin parhaan kappaleen voimin?
toimistotöiden lomassa on hyvä koettaa kuunnella tätä männäkevään Apexia paremmaksi, kun jotkut ovat jaksaneet sitä itseä paremmin pitää soitossa; jäi minusta ei-mitenkään-täydelliselle edeltäjälleen Time Stands Stillille jo samantien Brittney Slayes on kyvykäs vokalisti, mutta yltiöpäinen veisuunsa jää jotenkin rasittamaan näissä kanukkien teknisissä powerbiiseissä.
^Pieninä annoksina. Britneytä voisin haukata isompinakin, mutta ihan noin laulumielessä tosiaan pari-kolme biisiä kerrallaan ja maistuu hyvältä, sen verran hurjasti puhkuu koko levyn mitalta, että on tosiaan raskasta, niin, raskasta kuunneltavaa tunnin mitalla. Yks lemppareista kuitenkin, hyvää mättöä
Vai lemppareita jos ei pysty kuin 2-3 biisiä kerrallaan muuta kokonaan (& kerralla) kuunneltaviksi levyiksi ne yksittäiset kappaleet, niin ollaan _suosikkien_ lähteillä!
ns: Airbourne - Dirty Angel
hyvä tämä uusi Diamond Cuts b-puolikokis, kun ei vars. albumiin juurikaan eroa huomaa, vaikka ilmeisesti vain 2 kappaleista (Heavy Weight Lover & Money) oli ennenjulkaisemattomia. Ihmeen monta näitä ylläolevan tapaan jo 10 vuotta vanhoja biisejä mukana, debyytistä kun ehtinyt tulla niin monta versiota.
^ hyvä toki jos bändi kasvattaa suosiota, mutta mulle nuo 2 uusinta Bloodboundia on jättäneet Sabatonin soundeja peesaillessaan vähän valjun jälkimaun; hommansa oli kuitenkin Unholy Crossilla jo lähellä täydellistä!
ns: Impellitteri - Time Machine
2015 uusin, Venom on parantunut kuuntelu kuuntelulta tässä, kun niitä on reilun 2 vuoden aikana muutama sattunut, mutta tämänhetkisen tunteen mukaan ihan liian harvoin! Aikakoneesta piti tulla alunperin nimibiisi ja olisi sopinutkin hyvin, kun Rob Rockin lyriikat (Jehovah samalla levyllä..) ovat kerrankin erittäin järkeviä:
Every moment makes a memory
A song playing in your history
We are the soundtrack of your life
You love the music so it never dies
You feed the flames so you stay alive
Your passion burns for another day
You need a spark, so you recall the tune
Lifting you higher, gonna change your mood
The melody takes you for a ride
Like a needle running through your veins
You need the sound so you don't feel the pain
The music soothes your very soul
You found the way to transcend time
With the music in your mind
Ride the time machine
Flying through the history of your world
Ride the time machine
Sailing through the memories of your life
MITÄ riffittelyä vielä amerikan maestrolta tuon taustalle kyllä juoksulenkilläkin tossu nousi Venomin kanssa kevyeen! Piru kun ei löydy youtubesta originaalina, mutta tässä on eteläkorealaiselta Busan Rock -festivaalilta viimevuotista liveä kuitenkin; Jon Detten bassaritkin: kulkevat & yleisö arvostaa ansaitusti. Eikö tuolla päin henkilön virtuositeettimainen taito ole kovassa kurssissa?
Uusinta olen tässä pariin otteeseen hinkannut. Onhan tää kyllä melkoisen hyvä, kun olen paremmaksi kuunnellut. Pitää bongata settilistasta, mitä biisejä ne tältä vetää. Mitä nopeasti kurkkasin, niin Andin osuus Pumkins United keikalla on lauluista aika iso, mutta onhan se toki tehdystä matskustakin. Ei mua haittaa, se on rautainen ammattimies ja vetää aina hyvin. Johan mä oon siitä n. 23 vuotta tykännyt.
EDIT: Eipä taida keikalla tulla uusimmalta mitään, näytti olevan Are You Metal? ja Waiting For The Thunder vain uudemmista listalla.
^ jeps, eikä tarvitsisi tulla kumpaakaan noista viimeksimainituista jos minulta kysytään; olisipa jotakin ennen soittamatonta tai edes vähänsoitettua, jos kerran eivät taivu esim. Weikin rare-matskuun Kings Will Be Kingsin tai Midnight Sunin tapaan
MGGR on itellekin parasta Helloweenia tällä vuosituhannella (2001 alkaen) The Legacyn jälkeen, Gambling With The Devilin kanssa. Tuo WG-bonari Saschalta olisi kyllä ansainnut paikan jonkin albumin vähäpätöisemmän, kuten Clawsin, You Still Of Warin tai Heroesin tilalla!
vanhassa vara parempi; aika monessa ~1991 metallivideossa näytetään käytetyn mustavalkokuvausta muuten!
su edit: Primal Fear - Where Angels Die
uuden kokoelman kekseliäs slovari-kakkosceedee auttoi hoksaamaan miten 5 v. takaisella Unbreakablella oli tämä toinenkin hyvä balladi Born Againin lisäksi; aika aaooärräksi menee kyllä jo paikoin!
Saakelin hyvä biisi. Mä olen muutenkin hitaasti lämmennyt tälle saksalaiselle pumpulle, olen kuunnellut vuoden 2012 Cannibal Nationia erittäin paljon, samoin uusin Tales From Beyond on viihtynyt kuuntelussa yhä tiheämmin. Timekeeper, 20-vuotis juhlaboxi on sellaiseksi tosi onnistunut, sitä jaksaa myös veivata. Tämä jo kauan omistuksessa ollut Hollowed Be Thy Name, jo vuodelta 2002, toimii myös vuosi vuodelta paremmin. Jolta tämä hieno Ghost Townkin on.
Noista vuoden 2002 jälkeisistä multa puuttuu 2004 ilmestynyt Among The Gods ja 2009 julkaistu Radical Peace. Kaksi ekaa, eli Savage Land ja Temple Of Two Suns ovat myös vielä kokemattomia. Täytynee ottaa kaikki haltuun, kun tämä työteliäs puurtaja tuntuu hiljalleen valtaavan paikan sydämen nurkasta.
^ ne kaks ekaa kai ne parhaat MR:t on, vaikkakin kovin geneerisiä mutta ihan laatutyötä sellaiseksi, vähän kuin Nocturnal Ritesin vastaavat 2 ihan ensimmäistä -tosin heillä ne jää heikoimpaan kolmannekseen tuota Cannibal Nationia en tosin ole edes kuullut.
ns: Iced Earth - Winter Nights
vanhempaa kampetta täälläkin soimassa, töiden piirustusohjelman raksuttaessa (toivottavasti) tallennusta... Joni, Matti & klassiset uusioversiot tasat 20 vuoden takaa. 2CD-pläjäyksestä ammentaa hyvin koko lounaanjälkeiseksi iltapäiväksi.
En oikein tiedä, tykkäänkö tästä. Paikoitellen oikein komeaa musisointia. Laulu-osasto on omituinen, välillä kuin Blaze Bayleyn mölinää silloin joskus pahimmillaan, välillä ihan ok ja toisinaan siltä väliltä. No, tämä on mulle ollut aina vähän vaikea pala tämä Jag Panzer, mutta yritinpä nyt tätä uutukaistakin. Kai tämän vielä toisen kerran joutuu pyörittämään kohtapuoliin, että vähän jäsentyy. Nyt on vähän hämmentynyt olo.
^ meitsi tykkää The Tyrantin äänestä (& uudesta levystä), mutta taisin mainitakin, että jakaa mielipiteet
ns: Iron Maiden - Powerslave (live '16)
mölinästä puheenollen, kuunnelkaas tätä uudelta BoS: Live Chapterilta ja erityisesti kertsin tullen onko Bruce vetänyt voima_norjaa pidempäänkin tuolleen peruna suussa?
edit loppuviikosta: Crimson Glory - Touch The Sun
Onpa siitäkin aikaa, kun Astronomicaa kuunnellut viimeksi. Julkaisunsa kynnykseltä, SFP-lehden 1999 viimeisestä nrosta luin tuossa Mapen tekemää haastista Jon Drenningin kanssa ja tuli hoksattua tämä pitkäksi venynyt tauko viimeisimmän CG-albumin diggailussa.
^^Viitatakseni edelliseen viestiini, tämä Jag Panzerin uutukainen on soinut yllättävänkin usein. Jotain tässä on, että jaksaa pyöritellä. Laulajakin miellyttää, kaveri vetää sen verran tosissaan ja pieteetillä, että on pakko antaa krediittiä ! Ei tää huono oo
^ samaa mieltä, että kelpo albumi on kyseessä; ei paljoa tehosoitosta kulu! Kuten eivät muutkaan Jag Panzerit.
ns: Magnum - Welcome To The Cosmic Cabaret
Impen arviossa uudesta levystä kehuttiin edellistä, Storm Baby-slovaria mutta tämä seuraava, nelosraita on ihan huikean hieno. Melkoista, jos levyn pisin on sen parhain; olisi ainakin mulle ensimmäinen kerta Magnumin tapauksessa. Ai niin, Tobias Sammet kuulostaa nimibiisissä Lost On The Road To Eternity aika karsealta, kuinka päreiksi sen ääni on jo alta nelikymppisenä päässyt? Bob Catley kellottaa käytännössä tuplasti vuosia vierellä ja kelpo kuosissa, rispekt.
Olen tässä viime päivinä käynyt läpi kovalevyä ja kuunnellut tai yrittänyt kuunnella vähän oudompia virityksiä, mitä sinne on eksynyt. Sanotaanko näin, että osassa on joutunut luovuttamaan jo muutaman biisin jälkeen, mutta on sieltä sitten löytynyt noita unohdettuja helmiäkin kivasti.
Nyt juuri menossa bändin Heimdall levy Aeneid, joka on oikein pätevä pläjäys Heviä Metallia. Pistän takaraivoon muistiin ja kuuntelen jatkossa aina silloin tällöin.
liekö se sama portti mistä Kainuun HMP veisasi vuosia sitten? Ei, mutta jenkit ovat tehneet aika hyvän levyn heti tokallaan; kuin Grand Magusin ja Maidenin risteytystä ja tätä yo. esimerkkiä paljon nopeampi Blades In The Night on oma suosikkini.
Tähän asti Ghost on maistunut osittain, mutta nyt kun laittoivat lopullisen iskelmävaihteen päälle, iskee kuin miljuuna volttia. Erittäin hyvä levy, osuu omaan makuhermoon loistavasti. Se hermo kun on kääntynyt koko ajan enemmän seesteisempään suuntaan ja nykyään soitossa kuluu Leevi And The Leavings, Arttu Wiskari, Neljä Ruusua yms. sujuvasti Monumentin, Iron Maidenin, Night Demonin, Nightin yms. NWOBHM-tyylisten pläjäysten seassa. Perinteinen power-läpsyttely on pudonnut aktiivisesta kuuntelusta aika tyystin, valikoituja poikkeuksia lukuunottamatta, kuten myös raastavampi osasto. Varmaan suuren syklin kierto jossain vaiheessa taas osuu enemmälti Kreatoriin, Overkilliin yms., mutta jonkin aikaa ovat olleet aika vähällä kuuntelulla. Fiiliksen mukaan, musiikkia riittää.
positiivinen yllätys, kun luulin vko sitten tätä 1993 vain japanissa julkaistua samannimistä EP:tä ostaessani että sillä olisi vain 1-2 eksklusiivista raitaa. Mutta siellähän onkin ollut sikäläiselle kiertueelle, mitä ryydittämään tämäkin on myyntiin saatettu, ollut jälleen uusi vokalisti Mark Thompson-Smith ja täten kaikki neljä ml. myös tämä '95 Gary Bardenin levyttämänä tutuksi tullut iskelmämelodiapommi ovat uusia versioita!
Myös Tony O'Horan laulama, uskomattoman timanttinen 1998-2000 albumikaksikko Forever In Time & Nowhere To Hide tuli ostettua Sweden Rockista kahden uusimman PM:in kaveriksi hyllyyn, myöskin japanipainoksina, joten kokoelmansa alkaa olla pikkuhiljaa ihan hyvässä alussa
oli siinä parissa biisissä ideaa, varsinkin siinä minkä soundeja ja tunnelmaa oli jo introon otettu kuin suoraan Anthraxin 1993 Black Lodge-klassikosta!
muuta kokonaan (& kerralla) kuunneltaviksi levyiksi ne yksittäiset kappaleet, niin ollaan _suosikkien_ lähteillä! 
kyllä juoksulenkilläkin tossu nousi Venomin kanssa kevyeen! Piru kun ei löydy youtubesta originaalina, mutta tässä on eteläkorealaiselta Busan Rock -festivaalilta viimevuotista liveä kuitenkin; Jon Detten bassaritkin: kulkevat & yleisö arvostaa ansaitusti. Eikö tuolla päin henkilön virtuositeettimainen taito ole kovassa kurssissa?
tuota Cannibal Nationia en tosin ole edes kuullut.
