Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Jussi K]

Riot - Liberty

ah, Bobby Jarzombekin tuplabasarit ja Mike DiMeon ääni Mark Realen riffien päälle Tony Harnell + Danny Vaughn Tykettosta vielä taustalaulajina!

[Iron Constable]

Monument - Midnight Queen

Renegades-levy kuuntelussa. Iski taas himo pistää "Maidenia" soimaan. Tykkään vaan niin pirusti näistä ralleista, jotakuta saattaa haitata maidenmaisuus, mutta minulle se on pelkkää plussaa. Tätä kuunnellessa voin aina kuvitella itseni 80-luvulle kuuntelemassa ekaa kertaa The Number Of The Beastia, samat fiilikset.

Nyt menossa Red Dragon. Yksinkertainen instrumentaali, mutta on tämä vaan niin nannaa

Tossa pojat fiilistelee lyhennetyn version lohikäärmeestä -> https://www.youtube.com/watch?v=uKdXxqxI4Yo

[Jussi K]

RIOT - Kick Down The Wall

jes, huutonetistä tuli työreissun aikana tämä Narita & Fire Down Under, joten ei puutu kokoelmasta enää kuin 1 Riotti, Army Of One

[Iron Constable]

RATT - Drive Me Crazy

Dancing Undercover (1986) menossa. Tähän ei kyllästy IKINÄ ! Edelleen 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen liki täyden kympin levy. Ratt:in alkuaikojen kolmen yhtä kovan suoran kolmas, edeltäjät Out Of The Cellar (1984) ja Invasion Of Your Privacy (1985) menevät samaan sarjaan. Neljäs, Reach For The Sky (1988) ei ole aivan yhtä hyvä, mutta erinomainen sekin. Sitten kävi miten kävi, vasta 2010 ilmestynyt Infestation palautti bändin magiikan.

Mutta joo, noi neljä ensiksi mainittua ovat soineet käytännössä tauotta ilmestymisistään saakka, satoja ellei tuhansia kertoja, enkä usko, että asianlaita muuttuu niin kauan kun hengitän ja kuulen. Jokin selittämätön koukku näissä on, joka viehättää aina uudestaan ja uudestaan. Kunkkukamaa

Tuosta Dancing Undercover, 35 minuuttia kultaa !!! https://www.youtube.com/watch?v=afqqKud_Wvs

[Jussi K]

^ minulle paras Ratt kun on toka levy Invasion.. niin kuulen jo tuosta Dancingista sen alamäen mikä Reachilla oli perään jo käsillä. Mutta postuumisti vasta 2000-luvulla noita kuulleena pidän kyllä Detonatoria parempana kuin kahta edellistä

ns: Pretty Maids - Kingmaker

paras biisi tähänastisista uuden levyn maistiaisista tämä, vaikka edustaakin taas raskaampaa PM:ia (vai kenties juuri siksi?)

[Iron Constable]

^Opinions, shmopinions

Loudness - Danger Of Love

Soldier Of Fortune (1989) menossa. Yksi kultakurkku Mike Vesceran parhaista suorituksista, ehkä jopa paras. Minun suosikkini Loudnessin tuotannossa, kahden ensimmäisen ohella. Tällä levyllä ei ole muuta kuin erinomaisia ja täydellisiä biisejä. Vesceran ääni, Akira Takasakin kitarasoolot ja melodiat, puhumattakaan rytmiryhmä Yamashitan (b) ja Higuchin (dr) RIP suorituksesta. Sounditkin ovat täydelliset, tuskin julkaisuvuonna paljon paremmin soundaavia levyjä ilmestyi.

Jos ette tunne, hävetkää, tuosta -> https://www.youtube.com/watch?v=p5IORVji-kk

Uhratkaa vähän reilu 45 minuuttia elämästänne keskittyneeseen kuunteluun ja kuolkaa parempina ihmisinä, sitten joskus kun on sen aika.

[Jussi K]

^ onkos muuten se Vesceran toinen Loudness-lätty yhtä kovassa kurssissa sielläpäin?

ns: Theocracy - Laying The Demon To Rest

bändiin tutustuttanutta toissa-albumia 2008 soittelen tässä töiden päätteeksi, tai 2011 reissue-digibookhan tämä oikeastaan on, japsibonarilla & liner noteseilla varustettuna. Mutta kiesus tätä kertsiä, aina vain, vuodesta toiseen!
#4, Ghost Ship ilmestyy perjantaina

[Iron Constable]

^On The Prowl on hyvä, mutta ei vedä vertoja Soldiersille. Hankin sen importtina joskus muutama vuosi sitten, kun ei muuten mistään löytynyt. Jos Soldiers on 11/10, niin Prowl on about 8/10.

[Hese]

ns: Theocracy - Laying The Demon To Rest

bändiin tutustuttanutta toissa-albumia 2008 soittelen tässä töiden päätteeksi, tai 2011 reissue-digibookhan tämä oikeastaan on, japsibonarilla & liner noteseilla varustettuna. Mutta kiesus tätä kertsiä, aina vain, vuodesta toiseen!
#4, Ghost Ship ilmestyy perjantaina

Hieman tylsäksi kyllä jäi uusi Theocracy niin loistavan As The World Bleedsin jälkeen. Muutama menevä ralli mutta muuten vähän plääh.

[Lappis]

Sentenced - The Cold White Light

Mitä muuta bändiä voi suomalainen raskaan rockin ystävä kuunnella näin syksyisen ja sateisen marraskuun iskiessä päälle? Mikä muu bändi pystyy näihin suicide-fiiliksiin? Ei mikään, ei kukaan. Ja kenelle muulle kuin suomalaiselle voit sanoa, että " kuuntelen tässä Senareiden itsemurhabiisejä ja näistä tulee niiiiin hyvä fiilis.". Hitto kuin sairasta...

TCWL edelleen se helmistä helmin bändin tuotannossa. Down ja Frozen siinä perässä tiukasti tulee. Pitää tuo Crimson myös kuunnella, vaikka se ei tänne kolmen mainitun tasolle ylläkkään. Kelpo levy kuitenkin. Viimeisin tuli kuunneltua ja onhan se vähän laiskanpulskea. Pari hienoa vetoa löytyy toki sieltäkin.
Hieno, uniikki bändi, jota ei ikinä takaisin enää saada mutta jota tulee edelleen kaipailtua. Onneksi tuli nähtyä aikoinaan monen monituista keikkaa. Niitä on ihan kiva muistella nykyään, vaikka silloin ei tainnut arvostaa näkemäänsä samalla tavalla kuin nyt.

[Jussi K]

^ syysmusiikkia jos mikä, tai tuo TCWL assosioituu aina kevääseen/alkukesään kun tulee 2002 lakkiaiset & inttiinmeno mieleen tuosta julkaisuajankohdan vuoksi. Mutta kaveri oli eilen fasessa ihan oikeassa, että nyt on tapahtumassa siirtymä Crimsonista Frozeniin noin niinkuin kelin puolesta

ns: Theocracy - Laying The Demon To Rest

bändiin tutustuttanutta toissa-albumia 2008 soittelen tässä töiden päätteeksi, tai 2011 reissue-digibookhan tämä oikeastaan on, japsibonarilla & liner noteseilla varustettuna. Mutta kiesus tätä kertsiä, aina vain, vuodesta toiseen!
#4, Ghost Ship ilmestyy perjantaina

Hieman tylsäksi kyllä jäi uusi Theocracy niin loistavan As The World Bleedsin jälkeen. Muutama menevä ralli mutta muuten vähän plääh.

Näinpä se on kuulostanut täälläkin, ainakin la asti kerittyjen 3-4 kuuntelun perusteella juuri tältä

ns: Great White - In The Tradition

enpä uskoisi, ellen itse kuuntelisi paraikaa että tällä vuosituhannella useastakin syystä kurjassa jamassa olleet tukkajumalat ovat tehneet vielä 1999 näin hyvän hardrock-levyn, siihen maailmanaikaan! Jack Bladesilla on tuottajana varmaan iso merkitys tässä, tätäkin tunnelmapommia on ollut tekemässä jonkin country-biisinkirjoittajan kanssa, mutta vokalistinsa Jack Russell kuulostaa myös paremmalta kuin kasarin lopun menestysalbumeilla. Don Dokken on myös osallistunut joihinkin biiseihin, kuten nyt jo soivaan Wooden Jesusiin.

[Iron Constable]

Civil War - Tombstone

Jopas on raikas ralli, varsinaista hevihumppaa. Tulee vähän mieleen Nils Patrikin touhut Wuthering Heightsin kanssa. Muutenkin tämä The Last Full Measure on aika tömäkkä tuotos, ei tosiaan ehkä pärjää debyytille, mutta pyyhkii Gods & Generalsilla lattiaa niukasti, mutta selvästi. Oikein hjuva

[Jussi K]

^ sama soi täälläkin; melkein harmitti eilen ensikuuntelulla The Last Full Measurea, että tuon video tuli katsottua kun olisi melkoinen matonnykäisy jalkojen alta ollut tuo kertsin mättökohta!

ns siis: CW & Savannah

USA:ta ja syvää etelää, aika moni biiseistä muuten menee edelleenkin sinne suuntaan, toki nimensähän osin jo velvoittaa + ekan levyn nimi ja jokaisen levyn kannet... mutta ihme etteivät jenkkirundia ole käyneet vielä tekemässä? Toki tuo ~200 keikan per vuosi rundaaminen oli suurimmalle osalle bändistä se syy lähteä Sabatonista, mutta onhan noita pieniä ja sivistyneitäkin kiertueita meikäläisetkin työssäkävijät tehneet siellä. Tämä biisi on yksi TLFM:n parhaista heti, vaikkakin tuntuu taas loppupuoliskolle kertyvän laadullisesti paremmat vedot.

[Hese]

Pretty Maids - Face The World

Voi jestas kun lähtee kovaa tämä uusi PM levy, Kingmaker. Viime perjantaina julkaistuista heittämällä paras. Hammerfall oli taas samaa tylsää paskaa kuin ennen Revolutionia, Civil War oli ihan okei ja uusi Dark Tranquillity yllätti positiivisesti mutta voiton vie tämä Kingmaker. Tänä perjantaina tuleekin ulos uusi Freedom Call johon on kyllä kovat odotukset kun Beyond oli niin helvetin hyvä, nämä kaksi sinkkubiisiä on kyllä toiminut todella kovaa!

[Iron Constable]

^Pretty Maids on hyvä. Yllättävän tömäkkä veto noin vanhalta bändiltä. Mikä minua häiritsi, oli se pikkuinen vuoristorata rajumpien rallien ja perinteisemmän Pretty Maidsin välillä, kun vedettiin kunnon hinkkauksesta heti melkein AOR:ään. Mutta yllättävän kova veto tuo Kingmaker on kokonaisuutena. Hammerfallin uuden kuuntelee ennemmin kuin selkäänsä ottaa, mutta aika laiskaa läpsyttelyä. Siellä täällä hyviä kohtia ja Cans tykittää ihan hyvin muutamassa veisussa, mutta aika lailla toistoa on, toistavat nyt jo itseään, eivät niinkään muita. (r)Evolution oli ja on oikein pirteä levy edellisen outolinnun jälkeen, mutta nyt tosiaan mentiin sieltä missä aita on matalimmillaan. Missä on kunnianhimo ?

Uusi Theocracy on taattua tavaraa ja tulee viihtymään kuuntelussa paljon, se on varma. Samaten uusi Serious Black tömähti tajuntaan liki yhtä hyvin kuin edellinen. Hyvää levyä pukkaa joka suunnasta, mikäs sen parempi.

Mutta jotta totuus ei unohtuisi, niin tossa sitä Pretty Maidsia, joka sai meikän originaalin c-kassunsa ostamaan joskus herran vuonna 1987...

https://www.youtube.com/watch?v=mWli7aNK_Pk

[Jussi K]

Ootte oikeassa, Kingmaker on kyllä kova, mitä pari kertaa olen ehtinyt kuunnella. Varsinkin kun ottaa huomioon kuinka kuraa edellinen, Motherland oli 3 vuotta sitten loistokkaan Pandemoniumin jälkeen. Jota samaan tapaan edelsi jämä-Wake Up To The Real World
Eivätpä ne sen toissavuotisen Louder Than Ever -kokoelman uudet biisitkään häävejä olleet, joten sitä suuremmalla syyllä yllätti tämä uusi.

ns: Freedom Call - Emerald Skies

ei tartte pettyä FC:iin, kuten arviosta näkyy loppuviikosta Jussi-takuu!

[Iron Constable]

Kai Hansen and friends - All Or Nothing

Uusi XXX-Three Decades In Metal kuuntelussa. Tykkään. Simppeliä, vähän eri tyylilajeja, mutta silkkaa heviä alusta loppuun. Kaitsu kepittää ja laulaa hyvin, mukana Scheepers, Snider, Sammett, Kiske ja muutama uudempi kultakurkku, kuten myös esim. Weikath vetämässä levyn pisimmän piisin pisimmät tilutukset. Kallistun hyvän puolelle, iso peukku

[Hese]

ns: Freedom Call - Emerald Skies

ei tartte pettyä FC:iin, kuten arviosta näkyy loppuviikosta Jussi-takuu!

Hyvä! Meillä menee niin yksiin musamaku että tähän voi luottaa

[Jussi K]

^ nyt tietenkin tulee pettymys ja se M näköjään julkaisi sen arvelon jo

Kai Hansen and friends - All Or Nothing

Uusi XXX-Three Decades In Metal kuuntelussa. Tykkään. Simppeliä, vähän eri tyylilajeja, mutta silkkaa heviä alusta loppuun. Kaitsu kepittää ja laulaa hyvin, mukana Scheepers, Snider, Sammett, Kiske ja muutama uudempi kultakurkku, kuten myös esim. Weikath vetämässä levyn pisimmän piisin pisimmät tilutukset. Kallistun hyvän puolelle, iso peukku

Mie olen varmaan kuunnellut 2CD-version preproduction-Kai only -versiota enemmän, mutta ei siinä kauheasti eroa ole, niin tasan yhtä räkäisesti esim. Piet ja jopa Ralf on laitettu Enemies Of Funissa vetämään, että hyvä kun eroa kuulee. Pidän myös lätystä ihan, ei missään nimessä 5/5 kuten Infernon arviossa, mutta on hyvä nähdä että Kaitsun fanitus elää ja voi maassamme hyvin edelleen nuo loppupään greenday/offspring-henkiset rennommat rallit ovat tosiaan aivan virkistäviä, vaikka jotkin arviot on nähneet ne irrallisina alun metallisemmasta annista.

ns: Edguy - Falling Down

Kas, tämäkinhän oli hyvä biisi Theater Of Salvationilla, en muistanutkaan.

[Iron Constable]

Brainstorm - Memorial Roots (Re-Rooted)

Bändin paras levy. Uudelleenjulkaisu/miksaus, ei ole tehnyt ollenkaan pahaa, nyt on aivan loistavat soundit jne. Jos tämä oli alun perin loistava levy, niin nyt se on lloistava

[Jussi K]

^ Brainstorm on kyllä siitä erikoinen, etten mie ole ikinä saanut heiltä hyvistä biiseistä kiinni, lukuunottamatta Liquid Monsterin nimikkoa + saman ltd:n Priest-coveria Before The Dawn, vaikka silloin vuosituhannen alussa levynsä tsekkasinkin

ns: Blazon Stone - Voici La Grande Peur

No nyt! Ruotsalaisten RW-lämmittely ei ole tähän mennessä kahdella ekalla vakuuttanut täälläpäin, mutta kolmannella levyllä saadaan nyt sellaista materiaalia, mitä pitääkin. Ehkä lauluosaston parantumisella suurin merkitys tähän? + tietysti hyvillä biiseillä.

[Iron Constable]

^Eka oli Blazon Stonelta puolivillaista läpsyttelyä, jota ei pystynyt kuuntelemaan montaa kertaa, vaikka olisi halunnutkin. Toinen on minusta ollut oikein toimiva, on tullut kuunneltua tasaisesti, laulupuoli siinä tosiaan sakkaa. Kovalla laulajalla, olisi ollut erinomainen levy, nyt on vaan hyvä. Täytyypi tutustua tähän kolmanteen, ehdottomasti. Jos sävellyspuoli on kakkosen tasoa ja parempi laulaja, niin osuu täällä maaliinsa varmasti oikein hyvin.

EDIT: Mask Of Gold kuuntelussa tuolta Blazon Stonen uutukaiselta. Ei tää Forsbergkaan mikään huikea kultakurkku ole, mutta pesee kyllä edelliset yrittäjät. Kuulostaa taas siltä, että kyllä Priso tästä pikku ilolirut tirauttaa

[The Prisoner]

Oha se näi! Tosin edellinen levy oli kovempi ku tää, tämä siis parin kuuntelun jälkeen. Säästän loppuanalyyshin siihen saakka kunnes CD kolahtaa postiluukkuun.
Nyt soi WASP - The Headless Children joka on ihan saatanan kova levy millä vaan asteikolla.

EDIT: Niin, toi EP tulee nyt samaan aikaan ku koko levykin. https://blazonstone.bandcamp.com/album/ ... oarding-ep

[Iron Constable]

^Jolly good. Eikun Roger

Huomasin eilen iTunesissä sellaisen ominaisuuden, että sieltä löytyy koko kirjaston 25 soitetuinta. Mä olen tota käyttänyt jo vuosia ja kirjastossa on parikymmentätuhatta biisiä. Pikkasen jännitti, että mitähän sieltä oikein löytyy, että mikäkö se on ollut pop meikällä. Hämmästyin kyllä suuresti, mikä oli lopputulos. Seuraavat levyt olivat kuluneet kuuntelussa eniten iTunesin mukaan:

1. Metal Church - Generation Nothing
- Churchin edellinen, viimeinen, jolla laulaa Ronny Munroe. Selittynee sillä, että pidän Munroen suorituksesta todella paljon, se on sekä miehen paras, että yleensäkin parhaita laulullisia anteja heavy-genressä viime vuosina. Biisimatskussakaan ei ole valittamista ja Metal Church nyt on ollut suurimpia suosikkejani jo 1980-luvun alusta.

2. Mob Rules - Cannibal Nation
- Tämä oli kyllä jättiyllätys. Toki tiesin, että olen tätä kuunnellut, mutta että näin paljon ! Periaatteessa levy on perusläpsyttelyä, mutta jokin jännä koukku siinä on kokonaisuudessa, joka saa minut palaamaan levyn äärelle kerta toisensa jälkeen. Laulaja ei ole mitenkään erikoinen, mikä ehkä erottaa sen näistä muista listalle päässeistä. Jotain addiktiivista tähän on kuitenkin upotettu.

3. Artizan - Ancestral Energy
- No onhan tämä kova. Kaikki Artizanin levyt ovat soineet viime vuosina paljon, mutta tämä näköjään eniten. Jos sanon vaikka I Am The Storm, niin ei kai enempää tarvitse. Huikea levy alusta loppuun.

4. Civil War - The Killer Angels
- NP Johansson laulussa ja Rome Is Fallingin kaltaisia huikeita biisejä. Se on siinä, tätä en ihmettele lainkaan. Aiheutti melkoisen innostuksen alussa ja into on pysynyt korkealla myös ajan kuluessa.

Muilta levyiltä ei biisejä tuohon 25 soitetuimman kappaleen listalle ollut päässyt. Eniten soitettu biisi listalla on Metal Churchin Generation Nothingin pitkä, liki 9 minuuttinen Noises In The Wall. Näköjään wanhaa kettua edelleen viehättää tuollaiset voimakkaat, keskitempoiset, polveilevat sävellykset. Samaa sarjaa Watch The Children Preyn ja Maidenin vastaavien eeposten kanssa.

Mitä kertoo minusta, että tämä https://www.youtube.com/watch?v=sNZo0WufjMQ kappale on suosikkini kuuntelukertojen perusteella parinkymmenentuhannen biisin joukosta ? Kertokaa te !

[Jussi K]

^ Mob Rules on toinen miltä en ole ite koskaan onnistunut löytämään edes yhtä hyvää biisiä, jonkin Savatage-coverin vain joskus. Mutta kaikillahan meillä on 'outoutemme', kuten täällä esim. suuret suosikit (& "en oo koskaan nähnyt livenä" -ykköstoiveet) Heavenly ja Elvenking samalta, rakkaalta powerin kentältä. Tai esim. retrorokin puolelta Jess And The Ancient Ones tai ensi pe Oulussakin ensi kertaa keikkaileva Blues Pills

ns: Sons Of Liberty - Molon Labe

..ei siis Anarchy, vaikka melkein meinasin kirjoittaa, kun kesän/syksyn aikana tuli 7 kautinen sarja katottua ensi kertaa läpi & täten tapetilla nimi, vaikkakin jälkijunassa. Mutta tämän biisin, muistaakseni siistiä tarkoitusta englanniksi en muista. Kuitenkin 300-henkinen kappale on Spirit Of The Times EP:n paras sieltä 5 vuoden takaa, vaikka nimibiisi on puolestaan bonuksenakin Iced Earthin edellisen, Plagues Of Babylonin parhain(!)