Helloween / Kiske

[tailgunner]

Early Albums To Be Reissued
HELLOWEEN's entire pre-Nuclear Blast catalog will reportedy be reissued via Sanctuary during 2006. The albums will apparently be remastered and will contain bonus tracks, including b-sides and other rarities.

The following albums will be re-released on January 30, 2006

Walls Of Jericho
Keeper Of The Seven Keys Part I
Keeper Of The Seven Keys Part II
Pink Bubbles Go Ape

www.helloween.org

En tiedä onko jo vanhempaa tietoa, mutta tämänpäivän aikana on viralliselle sivulle tämä uutinen ilmestynyt

[tsorl]

Tässä vielä biisilista noihin Expanded Edisjooneihin:

"Walls of Jericho" (originally issued in 1985) Expanded Edition

CD 1:
01. Starlight
02. Murderer
03. Warrior
04. Victim Of Fate
05. Cry For Freedom
06. Walls Of Jericho
07. Ride The Sky
08. Reptile
09. Guardians
10. Phantoms Of Death
11. Metal Invaders
12. Gorgar
13. Heavy Metal (Is The Law)
14. How Many Tears
15. Judas

CD 2 (Bonus Tracks)
01. Murderer (Remix)
02. Ride The Sky (Remix)
03. Intro/Ride The Sky (Live)
04. Guardians (Live)
05. Oernst Of Life
06. Metal Invaders (1984)
07. Surprise Track

"Keeper of the Seven Keys Part I" (originally issued in 1987) Expanded Edition:
01. Initation
02. I'm Alive
03. A Little Time
04. Twilight Of The Gods
05. A Tale That Wasn't Right
06. Future World
07. Halloween
08. Follow The Sign

Bonus Tracks:
09. Victim Of Fate (Single B-Side)
10. Starlight (Remix)
11. A Little Time (Altern. Version)
12. Halloween (Video Edit)

"Keeper of the Seven Keys Part II" (originally issued in 1988) Expanded Edition:

CD 1:
01. Invitation
02. Eagle Fly Free
03. You Always Walk Alone
04. Rise And Fall
05. Dr. Stein
06. We Got The Right
07. March Of Time
08. I Want Out
09. Keeper Of The Seven Keys
10. Save Us

CD 2 (Bonus Tracks):
01. Savage (Singe B-Side)
02. Livin' Ain't No Crime (Single B-Side)
03. Don't Run For Cover (Single B-Side)
04. Dr. Stein (Remix)
05. Keeper Of The Seven Keys (Remix)

"Pink Bubbles Go Ape" (originally issued in 1991) Expanded Edition:

CD 1:
01. Pink Bubbles Go Ape
02. Kids Of The Century
03. Back On The Streets
04. Number One
05. Heavy Metal Hamsters
06. Goin' Home
07. Someone's Crying
08. Mankind
09. I'm Doin' Fine Crazy Man
10. The Chance
11. Your Turn

Bonus Tracks:
12. Blue Suede Shoes (Single B-Side)
13. Shit And Lobster (Single B-Side)
14. Les Hambourgeois Walkways (Single B-Side)
15. You Run With The Pack (Single B-Side)

[Sad wings of destiny]

Fuck off uusintajulkaisut. Nyt pitäisikin nopeasti ostaa cdonilta nuo vanhat painokset ja sitten ehkä myöhemmin nuo uudelleenjulkaisut noiden bonareiden takia.

[Pentelesh]

Maiden paidat maksoi kesällä samanverran Prahassa ja Suomessa.

Ei kyllä maksanut. Ei ainakaan pitkähihaiset. Reilu 20euroa oli Prahassa halvempi.

Siinähän meitä 5 henkilöä sen joutui toteamaan, että paidat oli sisällä yhtä kalliita kuin suomessakin. Siellä ulkonahan ne piraattikauppiaat myi paitoja halvalla.

Tai sitten sää löysit jonkun halpislaarin sieltä.

[Iivis]

^T-paidat saattoi ollakin samaa hintaluokkaa kutakuinkin, mutta pitkähihainen paita EI TODELLAKAAN. Se maksoi euroissa vajaa 40euroa Prahassa ja täysin sama paita Helsingissä 60euroa. Vertailun vuoksi, hinta pitkähihaisesta paidasta Dublinissa oli 45euroa. Hammersmithissa ei kyseistä paitaa enää ollut edes myynnissä. Hammerissa myytiin muuten 15punnalla kaikki jäljellä olevat nimikkopaidat; Dublin ja UK.

[MS]

Tampere ei ollut hyvä. Vuoden 2004 konsertti oli huomattavasti parempi, koska:

- yleisö oli paremmin mukana ja äänekkäämpää.
- soitto toimi huomattavasti intensiivisemmin.
- kokonaisuutena settilista toimi paremmin. Muistaakseni kaksi ei niin hyvin toiminutta kappaletta settilistassa. Muuten lähes täydellinen kokonaisuus.
- huomattavasti paremmat soundit heti alusta lähtien.
- yleisölaulatukset toimivat paremmin ja olivat parempia.

Uuden levyn pitkät kappaleet olivat pettymyksiä, koska eivät toimineet niin hyvin livenä. Tilalla olisi voinut soittaa lyhyempiä kappaleita uudelta levyltä, jotka olisivat aivan varmasti toimineet paremmin.

Valoshow ja lavasteet eivät mielestäni toimineet konaisuutena niin hyvin ja isoja kurpitsoja ei nähty. Mielestäni korokkeet eivät toimi Pakkahuoneella missä katto ei ole niin hirveän korkea.

Muuten sinällään päivä oli melkoisen erikoinen. Kaikkea tuli nähtyä ja turistioppaana oltua. Tähän saattaa mahdollisesti liittyä Helloween orkesteri tai ei ehkä koko orkesteri. Jottei mennä Seiskan tasolle niin jääkööt asia tähän. Andi 'Invisible Man' Deristä ei tullut taaskaan tavattua. Muissa levyissä alkaakin olla jo muiden jäsenten nimmarit, mutta Andi uupuu.

Maanantai ei ole missään nimessä paras konserttipäivä ja varsinkaan, kun keli on vielä huono.

[Sentinel]

Joopa joo, kyllä mie olen ihan tyytyväinen tähän Tampereen keikkaan. A Tale That Was Not Right, Occasion Aveneu ja I want Out oli parasta antia minun mielestä. Hyvä huumori oli bändillä , erityisesti Deriksellä ja Grosskopfilla. Hyvä asenne paikkaa aina pieniä soundipuutteita, joita keikan aikana oli kyllä ihan riittävästi.

Ainoa vaan että taasen kerrran paluumatkalla Vaasaan upposi 6x0,5 olutta.. eli taas vähä juupassa joutuu olemaan. 4:s päivä putkeen, jeejee... mutta huomenna en ota mitään perkele....

[Make#34]

Mitäs se Iivis eilen illalla tuohon aikaan kirjoittelee Eiks sun pitänyt olla ihan muualla vai passasitko ton maanantain reissun? No Hese tais lähtee. Entäs Zapper ?

[Voimanorja]

Hese, Zapper, Graphics??? ja Dante ainakin kävivät moikkaamassa mua siellä eturivissä!^^^

Keikka oli aivan pirun hyvä. Settilista mahtava ja uusimmat biisit toimi toosi hyvin! (pitkät myös, vaikka MS erimieltä olikin)
ainoa vaan että Occasionista oli alku "introt" poistettu kokonaan
Mutta mutta.. en nyt tässä vaiheessa aio enempiä sanoa.
Tulette lukemaan varmaankin pitkän selostuksen mun ja Kuukan juonista sun muusta...

Ai niin, viestin loppuun pitää taas vähän leijua:
Kolmantena olin turva-aidassa kiinni --> eturivin keskellä kooko keikka. Kiitos.

[Dante]

Kiitos Helloween! Kiitos! Koin yhden tähän astisen elämäni kohokohdista.
Ja kiitos Rautaneito-väki! Oli mukava tavata, vaikkakin vasta kentän puolella. Graphics, sullako oli ne miljoona paitaa päällekkäin. Ihan hullu setä
Mahtavaa, mahtavaa. Andi on Äijä.

Aikataulu ei itsellä ihan pitänyt. Suunnitelma oli: klo 19.00 ovilla -> paidan osto -> 1 bisse -> kentälle.
Mutta mites kävikään: klo 19.00 isäntä suihkussa. Jotain vaille kasi paikanpäällä -> paidat -> ryyppäämista baarin puolella puoli kymppiin -> kentälle.
Päästiin neljäteen riviin. Ensimmäisen aallon jälkeen oltiin kulkeuduttu kolmanteen riviin. Andi heittää vesipullon -> kaikki hyppää taakse päin perään ja samalla tipahdus neljänteen riviin. -> Aalto: tokaan riviin. Tokasta rivistä pidin kiinni eli käsillä puristin aitaa, kun sinne ylttyivät ja siinä pysyin lopun keikkaa.
Ääni tuli laulettu käheeksi ja niskat on rokattu rikki
Ainoa ongelma kentän puolella oli Nuoret Vihaiset Naiset (tm). Yksi ei päässyt käteni läpi mun eteen, niin pikkuprinsessaa harmitti niin paljon, että alkoi potkimaan polvella täysiä reiteen. Loppu kun survas vähä kantapäällä varpaille. Yrittihän se kello 5 suunnan prinsessa hakata ohimoa kyynärpäällä (eikä ollut vahinkoa) ja kampata toista jalkaa. Ähinä vaan kuulu, kun tää tyttö keskitti kaiken energian mun jalan kinkeemiseen
Mun vasemmalla puolella oli semmonen Maiden-fani, minkä kanssa heitettiin läppää siellä baarin puolella ja se sai yhdeltä tyttöseltä hammasta (kunnon väriset jäljet näky) ja sai tän muijan roikkuun hiuksiinsa.
Täytyy siis kaikki rokotteet varmistaa aina ennen keikkaa, jos on pienempikin käry, että siellä on näitä alta 18 v. herttaisia naisen alkuja

Bändin puolelta oli kyllä komee keikka. Hauskoja pelleilyitä välillä ja itse tykkäsin uuden levyn biiseistäkin livenä. Tosin mun kohdalla on varmaan niin, että vaikka soittaisivat Ukkon Nooaa, niin olisin haltioissani

[Iron Constable]

King For A Thousand Years oli ainakin Hesassa yksi kohokohdista. Erittäin hienosti toimi livenä, tyylikäs ja vaikuttava kokonaisuus heti alkuun. Occasion Avenue ei sitten toiminutkaan, sen voisi huoletta tiputtaa pois ja ottaa sen uusimman viimeisen biisin tilalle ja vaikka Get It Upin, niin johan lähtis.

Nyt kun puhutaan nimillä, niin kyllä ton aloitusraidan ohella parhaat menot irtosivat kaksikosta Mr.Torture & If I Could Fly. Ainakin minun ympärilläni meno muuttui noiden aikana vallan ballistiseksi. Power toimi myös mahtavasti, kuten aina. Plussaa sille, että vedettiin yleisölaulatukseton versio, niin pääsi parhaus valloilleen.

Hell Was Made In Heaven, Keeper ja I Want Out täytyy vielä mainita erikseen, loistavia kaikki tyynni. Hämmästelin myös sitä, miten hyvin Future World sopi Andin äänelle, todella hienosti vedetty.

Itselläni meno laantui A Tale That Wasn't Rightin, Occasionin ja Invisible Manin kohdalla ajoittain, mutta vain ajoittain. Balladivalintaa voisivat miettiä uusiksi, miksi heivata All Time Classic, In The Middle Of A Heartbeat, jossa Andi on loistava. Ei Talessa mitään vikaa ollut, mutta ei Kiskeä voi siinä kopsata.

[Zapper]

Olipas perkeleen hyvä keikka Tampereellakin. Vähintäänkin samaa tasoa kuin Helsingissä ja siinä edessä moshattiin Hesen ja Graphicsin kanssa niskat kipeeksi ja laulettiin kurkut käheäksi. King For A 1000 Years on kyllä mahtava biisi livenä ja, kun siihen perään lähtee vielä Eagle Fly Free, niin alku oli täydellistä. Markuksen ja Danin rumpubattle oli kyllä hauskaa katseltavaa. Muita keikan kohokohtia olivat Keeper Of The Seven Keys, Power ja Future World. Invisible Man toimi livenä huomattavasti paremmin kuin levyllä ja itse pidän sitä erittäin hyvänä valintana settiin. Encoressa meininki sitten räjähti täysin, varsinkin I Want Outin aikana. Siinä on kyllä varmasti yksi maailman parhaimpia livebiisejä. Kyllä täytyy keikkojen jälkeen todeta, että Helloween on minulle se bändi numero yksi. Keikalta lähti mukaan Markuksen pleku, settilista ja joku toinen pleku, missä ei lukenut kenenkään nimeä.

Keikan jälkeen tapasimme bussin luona Saschan, Danin ja Markuksen. Siinä sitten kysyin nimmarit settilistaan ja otimme muutamia kuviakin. Sascha varsinkin oli mukava heppu ja jäi juttelemaan ulos hiukan pidemmäksi aikaa. Muut menivätkin sitten melko pikaisesti bussiin. Andia ja Weikiä odottelimme myös, mutta Weiki oli jonkun mukaan lähtenyt jo baariin ja siitä sitten kävimme läpi kaikki Pakkahuoneen vieressä olevat baarit, mutta emme löytäneet Weikiä. Joka tapauksessa oli hieno ilta ja hieno reissu, jonka kruunasi tapaaminen Saschan, Danin ja Markuksen kanssa. Kiitoksia vaan hyvästä matkaseurasta Heselle, Graphicsille ja hänen veljellensä. Pakkahuoneella tuli turistua myös Tipin ja Quasimodon kanssa jonkun aikaa ja Dantea ja Voimanorjaakin tuli morjestettua. UP THE PUMPKINS!

[Pentelesh]

Öööö, tuli vähän pitkä ja sekava. Ihan sama...

Helloween @ Kaapelitehdas Helsinki 26.11.2005

Laitetaas pohjustukseksi, Helloweenin uusin on mulle yksi vuoden levyjä. Sano toi espoon Hese mitä tahansa, niin kaikki biisit levyllä ovat kyllä erittäin hyviä ja yhtään heikkoa lenkkiä ei levyllä ole. Kyllähän tuota levyä on sen verran helvetisti kotona pyöritetty että emäntä on meinannut piilottaa levyt jos ei kiekko vaihdu soittimessa

Noh, kuitenkin koska itselleni kyseessä on bändi, joka on aina merkinnyt minulle enemmän kuin IM etsinyt settilistan etukäteen tietooni. Sinänsä joutui pettymään jo etukäteen, koska moni suosikkibiisini ei ollut soitettuna tällä kiertueella, etenkin Legacyn päättävä My Life For One More Day (jonka odotin soitettavan automaattisesti tällä kiertueella). Perfect Gentlemannin oleminen setissä oli otsin erittäin positiivinen yllätys, tosin sekin tippui pois.

Jeh, mutta itse keikkailtaan. Mestoille tuli saavuttua noin kello 20 juuri pari minuuttia ennen bloodpittiä. Condemnedin kanssa tulikin siinä saman tien lyötyä hynttyyt yhteen ja alettiin katsastamaan Damnpereen ylpeyttä(?). Yhden biisin jälkeen alkoi rokki ottaa päähän ja lähdettiin anniskelualueelle juomaan ”limonaadia”. Conde bongasi Iron Constablen aika nopeasti, ”limu” jonosta, ja siinä sitten turistiinkin tovi jos toinenkin. Myöhemmin paikalla pyörähteli myös Ipe, Charlotte, Hammer (?), Sentinel (?), sekä pari muuta. Storyteller soitteli hallin toisessapäässä kun nautiskelimme ”limpparia” ja turisimme turhia mm. Primal Fearin uusimmasta. Storyteller lopetti settinsä ja päätettiin Conden kanssa lähteä lavan lähelle katselemaan itsellemme rokkipoliisinpaikkoja. IC jäi vissiinkin kyydistä tässä vaiheessa, mutta mies löydettiin myöhemmin ”moshpitistä”.
AC/DC:n For Those About To rock lähti soimaan taustalla ja itselläni alkoi kasvaa fiilinki kokoajan, että tämän biisin jälkeen pamahtaa pari kurpitsaa. Valot sammui ja saman tien huutomyrsky käynnistyi etuosassa.

Meikäläisellä nousi fiilis ihan kattoo, kun näki roudarin kantavan akustista kitaraa rumpukorokkeen vasemmalle puolelle ja pian sinne Sachsa kapusikin ja samaanaikaan Andy toiselle puolelle rumpuja. King For A Thousand Years lähti käyntiin ja tuntui suomipoika nauttivan saamastaan musiikista ja saksanjannu suomipojan reaktiosta. Itse tuli ainakin laulettua kokobiisi (nuotin vierestä tosin). Ilmeisesti lauloimme niin kovaa, että PA sai tarpeekseen noin minuutin ennen kuin biisi loppuu ja päätti polttaa (ilmeisesti) sulakkeen. Lavan PA kuitenkin toimi normaalisti ja sieltä kuulinkin todella heikosti mitä bändi soitti. Andyhän ei huomannut tapahtunutta, ennen kuin Markus kävi sanomassa hänelle asiasta. Noin 5 minuutin Happy Happy Halloween –chanttayksen jälkeen, hommat oli taas kunnossa ja bändi marssi lavalle. Pari ystävällistä sanaa, ja Eagle Fly Free käyntiin. Vaikka olinkin hieman pettynyt settilistaan etukäteen, olin silti ihan pähkinöinä koko keikan ajan. IC:n kanssa tulikin tehtyä vähän pohjejumppaa koko keikan aikana. Soolotaistelut oli ihan mukavia seurata, etenkin rumpubattlessa oli jotain ideaakin. Metallica –vittuilu tuli varmaan kaikille selväksi, mutta kyllähän Dani näytti myös, että osaa polkea basariakin aika nopiaa Kitarasoolo oli mielestä jo hieman liian pitkä, mutta mutta siltikin viihdyttävä.
Rumpusoolosta siirtyminen suoraan Occasion Avenuehen tapahtui kyllä oikein hienosti. Itse odotin siinä vaiheessa vielä hieman lisää rumputulitusta, mutta bändi marssi samalla sisään ja sitten mentiin. Kaikki uuden levyn biisit toimi mielestäni erittäin hyvin livenä, vaikka yleisö ei oikein halunnut huutaa Mrs. Godin aikana sanoja. Hell Was Made In Heaven toimi livenä paljon paremmin kuin levyllä, vaikka se onkin yksi RDCE-levyn parhaimmistoa. Kiitos muuten kun jaksoit lukea tämän kirjoitelman. Vanhoista biiseistä Future Worldin vedätykset meni mielestäni hieman liian pitkäksi, etenkin pepsi-läpät oli vähän liikaa.
Andyn ääni alkoikin olemaan aika lopussa jo ensimmäisen encoren aikana. No, kyllähän mies kiljuikin lavalla tolkuttoman hyvin koko illan, eli annetaan anteeksi. Loppujen lopuksi, Summa summarum, helvetin hyvä ilta. Kiitokset IC:lle pulinoista ja seurasta, pikkasen oli niskat hartiat jumissa seuraavana päivänä

Settilista

1. Intro
2. King For A 1000 Years
3. Eagle Fly Free
4. Hell Was Made In Heaven
5. Keeper Of The Seven Keys
6. A Tale That Wasn't Right
7. Dani/Markus drum solo
8. Occasion Avenue
9. Mr. Torture
10. If I Could Fly
11. Sascha solo
12. Power
13. Future World
14. The Invisible Man
------------------
15. Mrs. God
16. I Want Out
------------------
17. Dr. Stein

[Graphics]

Ja kiitos Rautaneito-väki! Oli mukava tavata, vaikkakin vasta kentän puolella. Graphics, sullako oli ne miljoona paitaa päällekkäin. Ihan hullu setä

Heh, mulla oli ennestään jo yksi paita, mutta päätin vielä ostaa Legacy paidan extemporena, eikä sille oikein muuta paikkaa löytynyt kun sen toisen päälle Mutta usko huvikses, oli mulla jumalattoman kuuma Eturivissä oltiin, meininki jumalatonta, Saschan irvailut meikäläise kameralle Markuksen & Danin kanssa yhteiskuvaan, ei uiddu täydellinen maanantai!

[Dante]

Saschan irvailut meikäläise kameralle Markuksen & Danin kanssa yhteiskuvaan, ei uiddu täydellinen maanantai!

Ei sattuisi olemaan mahdollista ostaa kopioita keikkakuvista? Jos diginä, niin orkkis koossa olevia kuvia?
Mun kamera on semmonen mohlo, ettei sitä mihinkään keikalle saa vietyä ja jäi harmittamaan, kun moni sai (nähdäkseni) todella hienoja kuvia siinä meidänkin kohdalla.

Pyyntö koskee kaikkia paikalla kuvanneita.

[poolrules]

Tälläista kirjoittelin tuonne toiselle laudalle. Joten pistetään tännekin.

Entäs sitten se Helloween? No helvetin hyvähän se oli. King for 1000 toimi hyvin livenä ja oli vallan mainio avaaja keikalle, mutta perässä seurannut Eagles Fly Free räjäytti pankin. Voi jessus että meinas ääni lähteä sitä kertosäettä karjuessa, parhautta. Keikan ehkä kovimman vedon perään tulikin sitten keikan heikoin lenkki. Hell Was Made kun ei toiminut livenä hetkeäkään, ehdottomasti skippaukseen tuo biisi seuraavilla kiertueilla. Keeperi nyt on parhautta vaikka sitä hoilaisi paikallinen kirkkokuoro ja Tale yllätti ihan positiivisesti, ei mikään helmi kuitenkaan. Keeper ygösellä olis paljon parempiakin biisejä, tosin ovat Hansenin biisejä, niin ei taideta sen takia soittaa. Rumpu soolo oli kyllä hauskaa katseltavaa. Marcus on kunnon shöy mies! Occasion Avenue menetti hieman tehojaan, kun ne hienot kuorot ei kunnolla kuulunut. Mr. Torture yllätti erittäin positiivisesti, vaikka sitä alkuun vähän epäilin, sekä Power ja If I Could Fly oli silkkaa parhautta. Myös kitara soolo pelleily oli mainio. Tosin sitä Sachan osuutta olis voinut vähän lyhentää. Future World oli taas kerran sitä itseään eli parhautta, ja Invisble Man ihan kohtalainen, vaikkakin uudella levyllä olisi useita parempiakin biisejä. Encoret toimi, joten eipä niistä muuta.

Helvetin kova keikka kaikkiaan. Bändillä tuntui olevan hauskaa ja Weikin olin näkevinäni hymyilevän , ja muutenkin herra oli yllättävän pirteä. Yleisöä oli ihan kiitettävästi, kun ottaa huomioon sen, että oli jo kolmas Suomen keikka ja vieläpä maanantai päivä. Eli oisko Pakkahuone ollut noin puolillaan?

[Hese]

No jos sitä itsekin laittelisi jotain viestiä eilisestä. Aluksi isot kiitokset Graphicsille, sen broidille ja Zapperille matkaseurasta. Oli prkln hauskaa.
Sitten itse reissuun, startattiin siinä neljän pintaan espoosta liikkeelle ja keli on kuin frankensteinin morsian. Kerran oli lähellä lähempi kontakti rekan kanssa kun iski vähän sohjoa eteen. Sitten fast forward..... ennen pakkahuonetta päädyimme vieressä olleeseen kuppilaan ja siellähän piti ottaa muutamat. Yhdeksän pintaan sitten keikkapaikalle ja lisää soppaa koneeseen. Juuri ennen keikkaa tuli sitten morjestettua condea sekä quatstikkotelaa (or what's his name) ja lavan edessä sitten dantea, voimista ja dejawu:ta? Niin ja MS pikaisesti. Jos jonku unohdin niin shit happens. Rauman bruce oli kyllä sellaisessa taistelukunnossa ettei mitään rajaa
No sitten itse keikkaan, aivan loistavaa meininkiä. Saattoi paikkakin vaikuttaa mutta mielestäni tampereen keikka oli parempi kuin hesassa. Edessä tuli oltua ja meno sen mukaista. Oli kyllä aika siisti fiilis kun allekirjoittaneelta sattui puuttumaan saschan pleku niin näytin dr. steinin aikana että jos saisin. Sascha näytti että saan plekun ja toisella heittoyrityksellä semmoisen sain. Ei kaukana ollut danin rumpukapulakaan. Markuksen plekun sain myös mutta koska sellainen jo oli annoin sen Graphicsille, kovalle Helloween fanille jolta se puuttui. Nyt kummaltakin löytyy kaikkien plekut. Oli kyllä siinä vaiheessa aika loistofiilikset, no eihän siinä. Paras oli vielä edessä.
Keikan jälkeen sitten jäimme vielä pakkahuoneelle parille josta siirryimme takaisin pakkahuoneen vieressä sijainneeseen baariin. Huomasimme että kiertuebussi oli vielä paikoillaan ja eihän siinä muuta kuin kaljat nopeasti naamariin ja bussille. Siinä sitte tuli muutamat muutkin tyypit paikalle ja hetken kuluttua ovesta ulos pamahtikin itse Sascha. Mies kävi viemässä tavarat autoon ja tuli juttelemaan mukavia meidän kanssa, todella asiallinen kaveri. Nimmarit ja valokuvat siinä tuli hommattua. Kohta pamahti sitten Dani paikalle jolla näytti olevan hieman kiire ja nimmarit ja valokuvat saatiin pikaisesti. Viimeisenä tuli pihalle Markus jolta samat setit. Weiki oli hävinnyt johonkin baariin ja lähikapakoissa ei miestä näkynyt. Deriksestäkään ei ollut havaintoa. Hetkinen siinä vielä odoteltiin jos olisi jompaa kumpaa herraa näkynyt mutta eivät sitten saapuneet. Oli Saschan, Danin ja Markuksen tapaamisen jälkeen fiilikset korkealla ja vieläkin tässä on aika pähkinöinä. Olo on kuin pikkupojalla joka sai uusia leluja Tämän jälkeen suuntana hotelli ja unta kuulaan. Aamulla sitten auto kohti espoota ja tässä sitä istutaan tunnilla koodaamassa, tai no ei jaksa innostaa. Ihan helvetin loistava reissu, onneksi tuli lähdettyä.

SASCHA!

[Iivis]

Mitäs se Iivis eilen illalla tuohon aikaan kirjoittelee Eiks sun pitänyt olla ihan muualla vai passasitko ton maanantain reissun? No Hese tais lähtee. Entäs Zapper ?

Eipä onnistunut vapaapäivän pitäminen duunista. Tuli liian lyhyellä varoitusajalla. Eikä sit kehdannut jo sovittuja miitinkejä mennä perumaan, että "Sori, oon Tampereella kattomas Helloweenia, katellaan myöhemmin ". Olisi ollut liikaa säätämistä. Halusta se ei ollut kiinni.

[QazKFD]

Ei perkele onks tää se Helloween?

Ai niin, viestin loppuun pitää taas vähän leijua:
Kolmantena olin turva-aidassa kiinni --> eturivin keskellä kooko keikka. Kiitos.

Viimesenä anniskelualueelta pois kun intro soi --> tokassa rivissä keskellä koko keikka. Kiitos, Zapper.


Ei mut mut, olipahan hyvä keikka. Pidin kyllä varsin paljon. King For a 1000 Years heti kärkeen kuulosti paremmalta kun kuvittelinkaan ja järkihän meinas lähteä jo Eagle Fly Freen alkutahdeissa. Uuden levyn toinen pitkä eli Occasion Avenue ei omasta mielestäni toiminut kovinkaan erikoisesti, tätä epäilin jo etukäteenkin jostain syystä.

Mitäs tuosta nyt kertois, kohokohtina nyt tietenkin Keeper of the Seven Keys, joka kyllä lunasti odotukset viimeisen päälle. Eagle Fly Free, Power ja Future World näistä varmoista kolisi myös varsin mukavasti, kuten odottaa sopikin. Mm. Hell Was Made in Heaven, Mr. Torture ja Mrs. God olivat etukäteen mietittynä semmoisia, mitkä eivät kyllä kiinnostaneet mutta kumminkin kun lähtivät liikkeelle niin ei paljon haitannut, sen verran hyvin fiilistä oli kuitenkin.

Tietty myös viimeiset encoret eli I Want Out ja Dr. Stein toimivat kuten hittibiisien kuuluukin, tosin alkoi olemaan kurkussa jo pientä kipua jonka takia joutui vähän palkeita säästämään.

Perfect Gentlemania vielä odottelin vähän, mutta eipä sitä tainnutkaan tulla kuin parilla ekalla keikalla ylipäänsä? Vai kuinka? Loppuviimein settilistasta voisi marmattaa edelleen vaikka kuinka, niin kuin ennen keikkaa teinkin, mutta yleensä on parempi iloita siitä herkusta mitä tarjoiltiin sen sijaan, että murehtisi mitä jäi saamatta.

Soundeista sen verran, että ihan kohtuulliselta kuulosti, ei nyt mitään elämää suurempaa, mutta ihan kohtalaiselta. Tulppien kanssa ei meinannut kuulla yhtään mitään, joten ne joutui heivaamaan pois jo ensimmäisen rallin aikana. Eivätkä ne nyt niin lujaa soittaneet, ettei olisi hyvinkin voinut ilman olla. Rumpusooloilun aikana tosin pari kertaa vihloi toista korvaa, mutta muuten ihan ok. Weikin soolot jäivät parissa kohtaa vähän pimentoon ainakin edessä, havaitsiko muut samaa?

Tampere ei ollut hyvä.

Hahah Sun elämäs on luultavasti aika vaikeaa.

Ja kiitos Rautaneito-väki! Oli mukava tavata, vaikkakin vasta kentän puolella.

No perhana, en minä ainakaan mitään Dantea nähnyt vaikka Hesen, Zapperin ja Graphicsin kanssa tuli palloiltua oikeastaan ovelta saakka. Ensimmäisenä kun sisään pääsee, niin Hesen pärstä tuijottaa jo vastaan

Nyt kun puhutaan nimillä, niin kyllä ton aloitusraidan ohella parhaat menot irtosivat kaksikosta Mr.Torture & If I Could Fly.

Hmm.. If I Could Flyn aikana muuten tosiaan taisi täällä Tampereellakin tuota liikettä olla jonkin verran. Ihmettelin itsekin oikeen.

Markuksen ja Danin rumpubattle oli kyllä hauskaa katseltavaa.

Jep, toi oli nimittäin oikeastikin ihan hauskaa, jotenkin Helloweenmaisella tavalla. Yleensä tämmöset sooloiluhommat tuppaa olemaan aikamoisia haukotuspaloja, mutta tässä oli sentään vähän tuotu huumoria mukaan. En kyllä kiellä, ettenkö olisi kitarasooloilun aikana haukotellutkin, se tuntui nimittäin jo vähän turhan pitkältä.


Perhana kun on tekstiä tullut tähänkin lirpakkeeseen, ei jaksa kerralla edes lukee kaikkea. Täytynee kommentoida myöhemmin lisää jos virtaa löytyy.

[Dante]

No perhana, en minä ainakaan mitään Dantea nähnyt vaikka Hesen, Zapperin ja Graphicsin kanssa tuli palloiltua oikeastaan ovelta saakka. Ensimmäisenä kun sisään pääsee, niin Hesen pärstä tuijottaa jo vastaan

Jätkä on tietenkin ollu jo niin pää jäässä anniskelualueen jäljiltä, että oot pyöriny jossain lattialla sillä hetkellä kun pongasin Hesen & Co:n

edit: Ei kun taisit olla vielä anniskelualueella. Katosi siinä intron aikana kaikki Rautaneidot silmistä, kun pääsi porukka vauhtiin.

[QazKFD]

Jätkä on tietenkin ollu jo niin pää jäässä anniskelualueen jäljiltä, että oot pyöriny jossain lattialla sillä hetkellä kun pongasin Hesen & Co:n

No eeeii

Nestetankkaus oli itseasiassa varsin hyvä, jonkun neljä ölppyä ennen keikkaa ja pari lonkeroo vielä Pakkiksella. Ei mitään humalajuttuja vaan ihan terve fiiliksen nostatus. Keikan jälkeen vielä kaverin kanssa jälkipuinneissa yks naamariin.

Ei kun taisit olla vielä anniskelualueella. Katosi siinä intron aikana kaikki Rautaneidot silmistä, kun pääsi porukka vauhtiin.

No joo, lähdin sieltä Klubin puolelta kaverin messiin, kun se lähti hakemaan paitaa itelleen. Taisi Graphicsin suostuttelu upota Sitten törmäsiin taas toiseen kaveriin sattumalta ja siinä se sitten vähän menikin, hain yhden virvokkeen ja sen kesken alkoi jo introt soimaan. Hese, Zapper, Grapchis -akseli oli ilmeisesti jo edessä tuollon. Sattumalta näin sitten Zapperin siellä edessä ja kunnon sikarunttauksella eteenpäin Zapperia huutaen Naurattaa viäkin, mutta kiitti Zapper jeesistä, eteen pääsi.

[Graphics]

No joo, lähdin sieltä Klubin puolelta kaverin messiin, kun se lähti hakemaan paitaa itelleen. Taisi Graphicsin suostuttelu upota

No hyvä Eihän nyt kukaan itseään kunnioittava mies voi olla ostamatta niin helvetin hienoa paitaa

[Prince of the Dusk]

Tampere. Maanantai. Oudolta vaikuttava piisilista.

Kaikki ainekset koossa vähäväkistä ja tunnelmatonta konserttia
varten, keikkaa, jolta poistuttaisiin ääni kirkkaana, bändi nähneenä,
mutta harvoja elämyksiä rikkaampana.

Voi pojat (tytöt myös), olenpa iloinen, että Helloween osoitti
kaikki epäilykseni turhiksi!

Lämppäreistä en sano mitään, koska tarvoin sohjossa paikalle
sopivasti puoli kymmeneksi. Ei jonoa. Ensimmäinen yllätys vihjaili
itsestään jo alakerran vessassa, joka oli täynnä. Ylös kipaistuani
huomasin ilokseni väen lähteneen sankoin joukoin liikkeelle. Liekö
joulumieli vienyt voiton marraskuun ankeudesta.

Klubin tiskille suunnatessani tapasinkin uskolliset sotaratsuni ja
aseenkantajani, joiden kanssa taistelimme viimeksi
Hammerfall-Strato-linjalla voitokkaasti. Kuupallisen voimajuomaa
nautittuamme etulinjasta alkoikin jo kuulua sotatorvien kutsu.

Vanhoina (sic!) konkareina jätimme eturivin kahinat nuoremmille
ja jäimme toiseen aaltoon hieman keskilinjasta vasemmalle. Tilaa
oli hyvin ja tällainen kääpiökin näki kerrankin muutakin kuin
soittajien tukkalaitteet.

Piisilista osoittautui täsmälleen samaksi kuin Helsingin keikalla,
joten pikatreenit häthätää kyhätyllä levyllä maanantai-iltapäivän
työajanvarastustuokiossa kuntosalilla ja mp3-soittimella bussissa
matkalla keikalle osoittautuivat hyödylliseksi.

King For A 1000 Years

Toinen, musiikillinen yllätys tulikin heti keikan alkuun; etukäteen
toimimattomaksi arvelemani mammuttikappale alkoi reippaasti ja potki
hyvin koko kestonsa ajan. Vaikka en ole ehtinyt opetella uutta levyä
ulkoa (häpeä), se ei haitannut. Heilututti. Soundit olivat aluksi
melko puuroiset, mutta miksaaja oli pätevä, ja korjasi tasot kohdalleen
kiitettävän ripeästi.

Eagle Fly Free

Klassikko avasi Wanhan kaartin äänet ja lämmitti heilutuskäden ja
niskan täyteen taistelukuntoon. Taisivat siinä pohkeetkin saada
muutaman kerroksen portaiden edestä treeniä. Meteli oli infernaalinen,
ainakin meidän kolmen hengen minimoshpitissämme. Ilmeisesti Keeper-
legenda ei ole ihan jokaiselle nuoremmalle diggarille auennut, sen
verran hämmästyneitä katseita saimme ympäriltä. Todennäköisempänä
syynä taisi kuitenkin olla huonosti peitetty ihailu täydellisen täyteläistä
kiskeimitaatiotamme kohtaan. Kyä lähtee!

Hell Was Made In Heaven

En ole koskaan saanut ostetuksi Rabbitia, joten tämä oli minulle
täysin tuntematon kipale. Ruokottoman heilumisen sijasta keskityinkin
kuuntelemaan ja katselemaan. Ja - mikä ei tässä vaiheessa enää ollutkaan
yllätys - hyvältähän se kuulosti. Pitänee tutustua. Andi elävöittää
laulamistaan sanoituksiin liittyvillä eleillä, joita jotkut voisivat
pitää korneina. Minusta ne toimivat, tosin syynä saattaa olla se, että
olemme harrastaneet samaa jo ensimmäisestä Helloween-kerrasta lähtien
(ja siitä on kaaaaaauan). Jostain syystä se kuuluu erityisesti
Helloweenin yhteyteen.

Keeper Of The Seven Keys

Äskeinen pieni hengähdys- ja kurkunkaristelutauko tuli tarpeeseen, sillä
tämä Klassikkojen Klassikko vaatii (ja aiheuttaa!) täydellisen
omistautumisen. Onneksi Pakkahuoneella ei ole kristallikruunuja, niihin
olisi tullut säröjä "...and the fifth into the sea of ignorance"-kohdassa,
kun sedät kajauttivat kolmiäänisen kiekaisunsa (ja taas niitä katseita,
upeaa). Upea kappale, Weikathin sävellystä parhaimmillaan. Tämä styge on
pakko soittaa joka keikalla, Nasse-sedät ovat muuten hyvin, hyvin vihaisia.
Ja soitetaanhan se. Viesti on mennyt perille.

A Tale That Wasn't Right

Yllättävä valinta. Odottelin tässä välissä pääseväni toipumaan Keeperin
Cooperista, mutta vielä mitä! Jos keikalla on pakko soittaa slovari, olkoon
se sitten juuri tällainen. Pääsimme hämmästyttämään fanittajiamme esittelemällä
myös täyteläisen alarekisterimme. Enkä nyt tarkoita mitään tuhmaa. Andi veti
hienosti, Kiskeen verrattuna karhea ääni sopi juuri tähän kappaleeseen
mainiosti.

Dani/Markus rumpusoolo

Bändi selvästi uupui yrittäessään ylittää äänimyrskymme ja kaipasi tauolle.
Täytenumerojen aatelia. Perinteinen "rumpali pääsee kerrankin esiin, kun muut
vetävät henkeä takahuoneessa"-rymistelysessio on usein venyessään vähän tylsää
seurattavaa. Huumoripläjäys alkuun teki terää ja sai tauon tuntumaan lyhyemmältä.
Sitäpaitsi itselleen nauramisen kyky kaunistaa ketä tahansa, jopa totista
metallimestaria. Pisteet tästä erityisesti Markukselle, toki Dani teki työnsä
hyvin.

Occasion Avenue

Kappale, joka minusta toimi levyllä paremmin, eikä siltikään mitenkään
ihmeellisen hyvin. Ehkä kuuntelukertojen puutetta. Ystävällisesti keikan
puolenvälin paikkeille järjestetty huoltotauko. Aivan valtavan moni ei ollut
samaa mieltä, sen verran väljää puuterointitiloissa oli. Kurkun voitelu sujui
myös ripeästi, joten ehdin takaisin parahiksi kun koskettimien kutsu kuului.

Mr. Torture

Tästä yleisö selvästi tykkäsi. Toki mekin, mutta meillä konkareilla on sen
verran tukevammat holvit, että pankkia ei näillä eväillä räjäytetä. Dark Riden
liveosaston välttämättömyyskalustoa kuitenkin. Mukavasti uskollinen perinteisille
hauskoille Helloween-sanoituksille. Rise and Fall tulee liiemmin pinnistelemättä
mieleen. Käsi kävi, ja taisi siinä äänikin päästä pari kertaa nousemaan.

If I Could Fly

Tumma kyyti jatkuu. "Vie sie, mie vikisen", yleisö selvästi ajattelee. Dark Ride
on ilmeisen suosittu levy, ja miksikäs ei. Hankin sen vasta hiljattain, joten
kovin syvällinen suhde siihen ei ole päässyt vielä muodostumaan. Jotenkin se
kuitenkin tuntuu merkitsevän uutta lähentymistä hiljalleen etäämmäksi lipuneeseen
suosikkibändiin. Tasaisen pörssikurssin laskusuunnan kääntämistä uuteen nousuun.
Levyllä pliisahtavaan tunnelmapalaan oli saatu livenä mukavaa särmää.


Sascha/Dani kitara solo

Dani vei tämän erän kuusnolla. Tuollainen kitara on ihan pakko saada!
Vieläkin hymähtelyttää.

Power

Voimia, antakaa voimia. Tästä on alkava armoton loppurutistus. Lopusta tietenkin
on turha puhua, kun kuusi kappaletta on vielä tulossa. Sehän on ainakin kaksi
enemmän kuin Helloween soitti kun näin sen ensi kertaa. Ja niihin kuuteen mahtuu
75% kappaleista, joita silloin soitettiin. Tosin tässä kohtaa en täysin luota
hapertuneisiin muistikuviin, jotain sinnepäin kuitenkin. Oathilta on yleensä
kuultu tämän takuuveivauksen lisäksi myös We Burn, tällä kertaa piti tyytymän
yhteen, joten se oli syytä vetää sitäkin tarkemmin kotiin. Joka
pannuhuonehevilaulajan mielipiisi sävelkulun puolesta. Millintarkka tulkinta
stemmoineen herätti taas ansaittua ihailua ympärillä, ainakin mielikuvissa. Tässä
vaiheessa kaikki alkoivat jo olla niin täpinöissä, että kolme vanhaa äijää
itseään häpäisemässä ei jaksanut ketään kiinnostaa. Ja vaikka olisikin, niin
me ei piitata. Nyt avataan, pojat, ääni lopullisesti, sillä...

Future World

...kies' avita, että tämä kappale vie aina keikalla ekstaasiin! I Want Outin
ohella Helloweenin pakkopullaa. Jos vaikka vain jompi kumpi jää soittamatta, on
varmaa, että keikkabussi ei olisi enää pyörillään kun artistit piilopaikastaan
uskaltavat palata. Ilmeisesti pojat eivät ole veisuun aivan täysin kyllästyneitä,
sen verran antaumuksella sitä tarjoiltiin, ainakin sen minkä eturivin käsimuurin
takaa huurtuneilta silmälaseilta erotin. Pakolliset laulatukset voisi sijoittaa
lukemattomilla tavoin huonommin. Kurkku alkoi ilmoitella, että seuraavana
päivänä ei tarvitse kuvitella mitään runoja lausuvansa. Paita kastui, ja melkein
housutkin.

The Invisible Man
Mrs. God

Uuden platan lyhyemmät lohkaisut niputetaan tässä yhteen, vaikka väliin mahtuikin
bändin poistuminen lavalta ja ukkoköörimme aloittama "Happy, happy Halloween,
Halloween, HELLOWEEN..."-rallatus. Minkäs hemmetin takia sitä ei yhdytty mukaan,
tä? Kovin vaisua oli paluukosiskelu tässä vaiheessa. Pettyivätkö jotkut Invisible
Maniin niin pahasti? Minusta nämä olivat keikan loppurytistysvaiheeseen ainoa
oikea valinta (jos sitä uutta kiekkoa nyt pitää niin kovasti soittaa). Molemmat
ovat sopivan mittaisia reipaskulkuisia kappaleita. Mikä tärkeintä, molemmissa on
helppo ja iskevä kertosäe, jota pystyy vetämään täysillä mukana, vaikka koko
sanoitus ei olisikaan hallussa. Tunnelma ei siis päässyt laskemaan, pikemminkin
päinvastoin. Osa oli varmaan silkkaa odotuksen jännitystä, sillä tässä vaiheessa
alkoi olla aika selvää, että setti tulisi noudattamaan hyvin tarkasti Helsingin
järjestystä (vaka kyähäm me Tampereella mölyttäis se kentlemanniki siältä
lopuks).

I Want Out

Joulu tuli (me myös)! Ääni meni! Täytyyhän tässä piisissä olla jotain korkeampaa
voimaa, ei sitä muuten soittaisi Helloweenin lisäksi Kai Hansen (tekijän
oikeudella, toki), Sonata Arctica, Kotipelto ja lukemattomat muut. Kun se toimii,
ei siihen kannata koskea. Eikä koskettu. Juuri niin kuin se livenä pitää vetää,
mitään siitä poistamatta tai mitään siihen lisäämättä. Tähänkään ei ole mitään
lisättävää.

Toinen tauko, ja nyt alkoi jo muualtakin kuulua happyhalloweenittelyä. Näin.
Hoilotus on toiseksi paras kutsuhuuto, mitä bändille voi esittää, ja Helloweenin
tapauksessa tietenkin sopivin *).

Dr. Stein

Tulikin ilmeisesti amerikkalaistyyppinen joulu, kun lahjoja sataa vielä
joulupäivänä. Ensimmäinen Helloweenilta aikanaan kolahtanut kappale silloin
uunituoreelta levyltä (tuliko missään vaiheessa mainittua, ettemme ole ulkoisesta
olemuksestamme huolimatta enää ihan poikasia?). Olisin liikuttunut jos en olisi
ollut niin liikkunut. Ihmisen pää on roskis, jonne kertyy kaikenlaista tuiki
tarpeellista tietoa, kuten 17 vuotta vanhojen laulujen sanat pilkuntarkasti.
Tässä tilanteessa niistä olikin huomattavasti enemmän hyötyä kuin Cocco Billin
"Erralta menietta vinkkeipä jepulis"-hokemista, jotka nekään eivät sinnikkäästä
huuhtelusta huolimatta ole suostuneet liukenemaan muistamattomiin. Jostain
äänikin tuli vielä sen verran takaisin (särö oli niin minimaalinen, että raavaat
miehet puhkesivat kyyneliin), että sen sai poljettua lopullisesti suohon. Tiesin
joutuvani tilaamaan taksin viittomakielellä, mutta en ollut huolestunut.
Osoitteen kertominen huoletti enemmän. Mutta "NYT HUUDETAAAAN"! Lopputahtien
vaimetessa voi vain todeta, minkä Marco Hietala kappaleen lopuksi kiteyttää niin
loistavasti: Perrrrkele!

Kentlemannia ei sitten tullut, mutta tuli jonkinlainen uusi yhteys. Helloween
on tässä päässyt jäämään vähän paitsioon viime vuosina. Ei enää.

Pari irtohavaintoa:
- Mikäli ihmisen voi tunnistaa valokuvasta pään muodon perusteella, olisin
aika varma, että keskellä eturivissä heilui Hesen kuuppa.

- En viitsinyt rynniä frisbeiden ja plekujen perässä lattioilla, mutta ennen kuin
valot syttyivät, huomasin edessäni vaalean kolmion lattialla. Astuin sen päälle
odottelemaan ryysiksen vähenemistä. Juuri kun kumarruin noukkimaan Markuksen
plektraa poponi alta, Dante käveli siitä edestä. Kun sain natkuvan selkäni
suoraksi taas, oli jo myöhäistä huudella perään. Notta virtuaalimoro. Mulla ei
ollut RN-paita päällä, kun virallinen esiliina ja esittelymestari IC ei ollut
mukana. Ikä ei näemmä paranna ujoutta, ainakaan ihan äkkiä.

Ja nyt treenaamaan Sonataa!

-PotD

*) Se paras on tietenkin "Haidiihaidoohaida"

[Sentinel]

Olitkohan muuten Dante, siinä paarin puolella 3-4 immeisen kanssa seinän vieressä pöydässä istumassa ennen keikkaa ja lököä särpimässä? Jo(i)llain heistä oli muistaakseni myös Maiden paita. En ollu ihan varma että olitko, niin enpä vallan juttusille viittinyt tulla. Muistelen vaan tuolta käyttäjesittelyistä (Deja Vu tuli näet ), et ois saman näköinen flicka ollut, mut voinpahan tuota olla väärässäkin. Itse pyörin siellä DOD- kiertue paita päällä. Rauman poikien kaa vaihdettiin muutama sana ja olihan tuo Bruce aika vetreän oloisesti keikkakunnossa, jep jep

Ittellä tässä nyt vaan vähän pöljä olo kun tuli rokulipäivä tuolta töistä. Heräsin tunti sitten joten peli oli sitä myöten selvä. Noo, onneksi tuon sai takautuvasti saldovapaaksi. Jaahans, vois vetää pitsan naamariin, josko tässä pikkuhiljaa alakas elämään niin kuin kunnon ihmiset...

[Hese]

Pari irtohavaintoa:
- Mikäli ihmisen voi tunnistaa valokuvasta pään muodon perusteella, olisin
aika varma, että keskellä eturivissä heilui Hesen kuuppa.

Yes, that was me Meno oli kovaa!