Brainstorm wrote:Pain Confessor - Whenever Dark Draws Near
Tulevaan uuden kiekon kunniaksi on taas aikaisemmat levyt olleet soittimessa ja kuulostaahan hyvältä! Nyt vuorossa debyytti Turmoil.
Hyvä! Mainio bändi ja uusi spinesoppari on todella ansaittu vuosien tauon jälkeen, kaikki levyt hyllyssä ja kaikkien (3) jälkeen nähty aina Oulun 45 Specialissa keikalla, toivottavasti nytkin.
ns: Night Flight Orchestra
& Koko albumi youtubesta. Tsekatkaapa 70's hevirokin ystävät, miten mainiota tavaraa ruotsalaiset melodödömiehet tekevät ilmiselvästi sydämestään, kun taas laskunmaksuun on aina pakkoulostettava uusi (paska) Soilwork tai Arch Enemy -esim. eka biisi Siberian Queen on hyvä täky, sen miekin kuulin Classic Rockin kylkiäis-CD:ltä.
Speed Strid laulaa mielettömän hyvin tällaista Purplen ja monen muun aikalaisensa tyylistä, lennokkaan kepeää kamaa; Impen arvio.
^Oho, tuo Night Flight Orchestra ainakin parin biisin kokeilulla toimii kuin häkä. Soilwork ja Arch Enemy ovat aina olleet mielestäni paskaa, joten pienehkö yllätys tämä oli, ja vielä enemmän, sillä en ollutkoko proggiksesta ikinäkuullutkaan. Pistetään huomenna koko levy kuunteluun, kun viikonloppu alkaa.
Vaikka tuo laulaja vähän homahtava onkin, onhan tää ihan perskeleellisen tarttuvaa tavaraa. Todella kova levy, tämä Eclipsen Bleed & Scream. Iskee takuuvarmasti jokaiseen melodisen metallin faniin kuin miljuuna volttia. Kyllä ne ruåttalaiset taas osaavat, ihme jengiä.
Vaikka tämä Mirror Of Souls onkin loistava powerlevy niin ei voi olla sivuuttamatta sitä seikkaa, että kuuntelunautintoa todella paljon pilaa tuo päivi räsäsen meininki.
Vaikka tämä Mirror Of Souls onkin loistava powerlevy niin ei voi olla sivuuttamatta sitä seikkaa, että kuuntelunautintoa todella paljon pilaa tuo päivi räsäsen meininki.
Päivi Räsänen mainittu! Olen tyystin sivuuttanut tämän bändin, mutta nyt lienee jo pakko tsekata.
Vaikka tämä Mirror Of Souls onkin loistava powerlevy niin ei voi olla sivuuttamatta sitä seikkaa, että kuuntelunautintoa todella paljon pilaa tuo päivi räsäsen meininki.
Itse olen ollut aina suht tyytyväinen siihen, että en ikinä kiinnitä erityisesti lyriikoihin huomiota, ellen niitä erikseen lue. Theocracy lienee hyvä esimerkki siitä, kun tällainen "ominaisuus" (tai sen puute on hyötyyn). Itse lähtökohtaisesti suhtaudun näihin Jesse-lyriikoihin samalla asenteella kuin joihinkin noloihin trässi-bändien poliittisiin lyriikoihin tyyliin Amerikhastan Megadethilta ja Jon Schäfferin junttiurpoilut. Jos hommat hoidetaan hyvin, niin ei tarvitse kauheasti kiinnittää lyyriseen puoleen huomiota.
^ aika lailla juuri noin, parhaiden bändien (kuten vaikkapa Helloween tai tuo Theocracy) kohdalla mie olen pystynyt onneksi heittämään tuon höpöhöön juuri siihen satukategoriaan, vaikka jo lyhtytolppien "TULEE -OLETKO VALMIS" -laputkin vituttavat. Kyllähän sitä lohareidensurmaamisesta, alieneista ja rauhallisesta rinnakkaiselostakin tulee lyriikkaa kuunneltua.
ns: Threshold - The Rubicon
Piru, kun on hieno melodia, taitaa olla uuden March Of Progressin parhain biisi. Muutenkin kivan lähellä edellistä tämä, vaikka vokalisti vaihtuikin takaisin huonompaan.
Jussi K wrote:vaikka vokalisti vaihtuikin takaisin huonompaan.
Saanen olla erimieltä, omaan makuun kyllä Damian Wilson kuullostaa paljon paremmalta. Toki pidän miehen saavutuksista Ayreon/Star One levyillä myöskin.
Saa toki; mie en olekaan koskaan Lucassenin juttuihin lähtenyt mukkaan.
Hese wrote:Brother Firetribe - Heart Full Of Fire
Näinköhän näiltä vielä tulisi uutta levyä joskus.
Kyllä varmaan, bändin lähipiiristä Tommi kirjoitti vastikään messulaudalle näin:
Tribellä ainakin 8 uutta hittibiisiä demotettuna (aivan helevetin hyvää matskua tulossa, tosin kuulin demot ilman Empun kitaroita, mutta silti...). Tribellä tietty tuo kitaristin normibändin tämänhetken puuhastelu tuo mutkia matkaan. Heino kuitenkin aktiivina keikkailee duona ja Rock'n'Roll Sensation cover-pumppunsa kera ympäri kotimaata kokopäiväisesti.
ns: Kamelot - Where I Reign
Olisiko vanhastaan "huonoin levynsä" Siege Perilous, jossa Khan vasta harjoittelee uuden porukan tyyliä, kuitenkin Poetry For The Poisonedia parempi? Ei sillä kuralla ainakaan yhtään näin hyvää ole, joka onkin albumin helmi. Uudesta kuuluu jo ylisanoja, niin bändiltä (biased?) kriitikoiltakin.
Jussi K wrote:
Kyllä varmaan, bändin lähipiiristä Tommi kirjoitti vastikään messulaudalle näin:
Tribellä ainakin 8 uutta hittibiisiä demotettuna (aivan helevetin hyvää matskua tulossa, tosin kuulin demot ilman Empun kitaroita, mutta silti...). Tribellä tietty tuo kitaristin normibändin tämänhetken puuhastelu tuo mutkia matkaan. Heino kuitenkin aktiivina keikkailee duona ja Rock'n'Roll Sensation cover-pumppunsa kera ympäri kotimaata kokopäiväisesti.
No perskeles, hyvä tietää että työn alla on. Voisi kuvitella että menee ensi vuoden puolelle kun Empulla niin paljon meininkiä NW:n kanssa.
Tribellä ainakin 8 uutta hittibiisiä demotettuna (aivan helevetin hyvää matskua tulossa, tosin kuulin demot ilman Empun kitaroita, mutta silti...). Tribellä tietty tuo kitaristin normibändin tämänhetken puuhastelu tuo mutkia matkaan. Heino kuitenkin aktiivina keikkailee duona ja Rock'n'Roll Sensation cover-pumppunsa kera ympäri kotimaata kokopäiväisesti.
Loistavaa! Meikäläiselle Firetriben levyt edustavat 2000-luvun yksiä useimmiten kuunnelluista levyistä erityisesti autoillessa, joten uutta levyä venaillaan kieli pitkällään.
Threshold - Don't Look Down
Neljäs kappale, jonka tältä levyltä olen tsekannut Youtubesta. Ehtaa Thresholdia tämä on, mutta Damien Wilson laulajana tuo aina takaisin oman inttiaikani aneemisuuden. Huomaa kyllä, että Wilsonin ääni on sen verran omalaatuinen, että se luo heti melkoista pesäeroa Dead Reckoningin soundiin. Pitää harkita ostoa, kunhan tulee vielä muutamat kappaleet katseltua.
Jussi K wrote:
Kyllä varmaan, bändin lähipiiristä Tommi kirjoitti vastikään messulaudalle näin:
Tribellä ainakin 8 uutta hittibiisiä demotettuna (aivan helevetin hyvää matskua tulossa, tosin kuulin demot ilman Empun kitaroita, mutta silti...). Tribellä tietty tuo kitaristin normibändin tämänhetken puuhastelu tuo mutkia matkaan. Heino kuitenkin aktiivina keikkailee duona ja Rock'n'Roll Sensation cover-pumppunsa kera ympäri kotimaata kokopäiväisesti.
No perskeles, hyvä tietää että työn alla on. Voisi kuvitella että menee ensi vuoden puolelle kun Empulla niin paljon meininkiä NW:n kanssa.
Heinon kanssa kun tuossa pari kuukautta sitten juttelin, kyseli hyviä vinkkejä seuraavaksi tyyliin sopivaksi kasarileffakoveriksi. Eli kyllä sieltä on uutta matskua tulossa.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
^ mukavaa että kyselevät ja kiva se on keskustella, mutta luulisi sillä taustatietämyksellä itsekin hallitsevan oikeastaan kaiken tuolta saralta
ns: Krokus - Rock And Roll Handshake
tästä viimeisimmästä, Hoodoosta on pari vuotta ja uutta Krokusta pitäisi olla tulossa. Onneksi lukuisista ex-jäsenistä löytynee rumpali Freddy Steadyn tilalle, jonka lähtö vesittää tälle sorvattua tietyn kasarivuoden reunionia. come on, slap one on me!
np: Metallica -The Thing That Should Not Be (Live in Philadelphia 1997)
Kyllä näitä 90-luvun lopunkin livepätkiä kelpaa katsella, yksi omista suosikeistani on tämä Philly '97 tallenne, jotenkin sellaista raakaa ja suoraviivaista menoa 'Tallicalta tässä ja toki tykkään aina katsoa Newstedin menoa livenä kun siinä on ASENNETTA (ei oikein Trujillon naurettavat gorillakävelyt pääse tälle tasolle)!
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
tämä on Live Gothicilla 2008 melkoinen Snowy Shaw Show, kuvan kanssa meinaa mennä vain liiankin ylitse tehostevasaroineen ja rimpuiluineen. Mutta 3 muun laulajan jättäytyessä taustalle, Snowy vetää melkoisella suvereniteetilla eri tyylejä, örinäntapaisesta kiljaisuihin (Mats Levénkin olisi käytettävissä) ja suoriutuu kaikesta loistavasti! Onhan se Ralfin laulama studio-coverversiokin loistava, mutta tämä on myös.
Tätä on kyllä pakko ylistää vielä vuosienkin jälkeen ilmestymisestä. Aika vähän tullut Eiskaa oikeastaan kuunneltua viime aikoina, ja nyt kun tämän viimeisimmän nappasin soittimeen, niin pirun hyvältähän tämä kuulostaa. Razors Edge-Stiff Upper Lip aika ei ole oikein koskaan toiminut itselleni, mutta kyllä tämä Black Ice loistaa pirteydellään ja ideoillaan. Juuri nyt menossa loistava Money Made. Kaikki kohdillaan ja enemmänkin. Johnson-ajan parhaimmistoa!
Old man: What is this garbage you're watching? I want to watch the news!
Headbanger: This IS the news.
np: Don Dokken - Give It Up
Olen edelleenkin sitä mieltä että tämä Donin vuoden 1990 soololevy pärjää hyvin Dokkenin 80-luvun tuotoksille (voittaa ainakin Breaking The Chainsin iisisti) kun miehellä on huikea taustabändikin tällä levyllä ja miksaus on tehty jykeväksi. Jos kehissä on John Norum, Mikkey Dee ja Peter Baltes niin eihän levy voi olla kovin huono silloin, päinvastoin. Etenkin Deen energisestä soitosta olen aina digannut (itsekin kun rumpali olen) ja Baltesin bassohan jytisee tyylikkäästi tälläkin levyllä.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Ei vittu, mikä levy tullut ulos! Aivan tajuton groove läpi albumin, aivan mielettömät melodiat melkeinpä joka kappaleessa ja vihdoin Speed Stridistäkin on jotain hyötyä, kun Soilwork on aika väsynyttä paskaa. Pakko-ostoshan tämä levy on. Sääli vaan, että kesä meni jo, olisi nimittäin ollut täydellinen kesä-soundtrack, mutta kyllä näitä nyt alkusyksyynkin kerkeää jamitella.
Mukava, että tänä vuonna on tullut törmättyä näihin todella koviin uusiin tuttavuuksiin, Poodlesiin, tähän sekä HEATiin. Nice.
Jussi K wrote:vaikka vokalisti vaihtuikin takaisin huonompaan.
Saanen olla erimieltä, omaan makuun kyllä Damian Wilson kuullostaa paljon paremmalta. Toki pidän miehen saavutuksista Ayreon/Star One levyillä myöskin.
Itse olen aina pitänyt Damian Wilsonia vähän liiankin tavallisen kuuloisena power metal -äänenä, joka on jostain syystä eksynyt laulamaan vähän progempaa kamaa. Ei mielestäni mitenkään järin omaperäinen ääni, vaan sellainen korkea poweriääni. Teknisesti hyvä, mutta jokin särmä tai kiehtovuus äänestä puuttuu. En ole kuitenkaan tutustunut juuri miehen Ayreon-/Star One-lauluihin, vaan mielipide on muodostunut niiden Thresholdin alkuaikojen levytysten perusteella. Toki voi olla, että Wilsonin ääni avautuisi paremmin lisäkuunteluilla. Pidinhän aluksi Crimson Gloryn Midnightin äänenkäyttöä lähinnä ärsyttävänä, mutta nykyään mies on suosikkivokalistini heti King Diamondin jälkeen.
Thresholdin uutukainen pitää kuunnella, jotta osaan paremmin ottaa kantaa laulajavertailuun. McDermottin äänenkäytöstä olen aina pitänyt paljon (jumaloinutkin), sillä jotenkin siinä kiehtoo pehmeämpien sävyjen ja raspisempien laulujen vaihtelu. Raspiäänellään McDermott on ihan maailman valioita, mutta muitakin ääniä käyttäessään tunnistettava ja omaperäinen. Kuitenkin ymmärrän, ettei miehen äänenkäyttö kolahda niin kovaa kaikille.
Nyt soi: Threshold - Supermassive Black Hole
Tässä Muse-coverissa Macin raspi on vastustamaton. Parhaita kuulemiani covereita. Voittaa alkuperäisen Muse-hitin ihan satanolla.
^ Jännä, itselle Damian Wilson on heti ensimmäisistä kuuntelukerroista lähtien erottautunut nimenomaan omaperäisellä äänellään noista Kiskewannabeistä selkeästi. Tosin ensikosketus oli tosiaan Ayreonin Dream Sequencerillä, jolla Wilson nyt vaan vetää yhden kovimmista laulusuorituksista missään ikinä. Jumalamoodista tullut tännekin joskus kyseisen kappaleen kohdalla tarinoitua...
Ei sillä että Macissä olisi mitään vikaa ollut, enkä kyllä uskalla herroja mihinkään keinotekoiseen paremmuusjärjestykseen laittaa, molemmat toimii. Ihmeen usein Damian vaan mielletään peruskiekujaksi. Noh, joidenkin mielestä Kotipelto voi olla kova ja äärettömän omaperäinen vokalisti.
Kamelot - Necropolis
Ompas yllättävän tylsä. Itseltä tosiaan löytyy ainoastaan tuo Ghost Opera hyllystä, josta diggailen kovasti, ja vanha materiaali on palapelimäisesti sieltä täältä hieman tuttua, joten kuvittelin että tämä Poetry-lätty olisi voinut iskeä makuhermoon myöskin. Todellisuus vaikuttaa ihan toiselta. Ei löydy sitä melodisuutta laisinkaan, ihmeen vaisu veto. On ne parit ekat levytkin kyllä heikkoja, ei sillä.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
IndianaJones wrote:On ne parit ekat levytkin kyllä heikkoja, ei sillä.
Eikä ole! Olin samassa harhaluulossa vuosia, että 'epätarttuvaa kiekumista' tai sinnepäin, mutta sittemmin olen huomannut ne vain enemmän US- kuin europower-henkisiksi ja paikoitellen kovin Crimson Glory -vaikutteisiksi = aina hyvä juttu. Tuon toistaiseksi viimeisimmän kanssa pohjat vetää minun mielestäni Khanin K-debyytti Siege Perilous.
ns: André Matos - At Least a Chance
Uuden, todella hyvän The Turn Of The Lightsin japaniversion covereiden joukossa on vanhaa Viper-aikojen materiaaliaan. Edellisellä Mentalizellahan ltd-bonarina oli Angran joskus demottama Don't Despair.
Jussi K wrote:Tuon toistaiseksi viimeisimmän kanssa pohjat vetää minun mielestäni Khanin K-debyytti Siege Perilous.
Juu, tuo taitaa olla niitä harvoja kokonaan jotenkin hallussa olevia Kamelot-virityksiä, enkä sieltä kyllä kauheasti hyvää ole löytänyt/jaksanut etsiä. Esimerkiksi Expedition on yllättävän kökkö, vaikka loppupeleissä livevetona paljastuu mielestäni hyväksi biisiksi.
Stevie Wonder - Knocks Me Off My Feet
Aika paljon näillä Wonderin levyillä on siirappia noihin tiukempiin vetoihin verrattuna, mutta eipä tuo itseäni hirveästi haittaa.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...