Purkkiliha wrote:^ Oolrait. Voisi neuvotella asiasta toisen kitaristin kanssa. Mun makuun, ku saa aivan tarpeeksi raskaat saundit ihan e-vireellä. Kunhan on hyvä säröpedaali ja reilusti bassoa. Muutenkin olen pitkälti tätä virehäsläilyä vastaan, kun joka toinen metallibändi laskee niitä soittimiaan johonki a-vireeseen. Eipä tosin normivireellä mitään hirveen brutaalia kamaa väännetä, mutta nämä meidän tähänastiset sävellykset kumartelevat kovasti 80-luvun death ja speed-metalliin ( tosin niissäkin usein d-vire ).
Nimenomaan näin, itse olen vähän sitä mieltä että raskaus tulee nimenomaan niistä sävellyksistä, eikä pelkästään siitä että viritetään kitarat Ö-vireeseen ja lisätään särö maksimille. Käsittääkseni esim Nowenin biisit ovat perusvireessä, ja ainakin minun korviini varsin raskasta kamaa siitä huolimatta .
Niitä kitaroita viritellään myös alavireeseen niiden riffien "sointujen" takia, eikä välttämättä niinkään raskauden takia. Toki sitä säröä saa "rankemmaksi" ja "raskaammaksi" sekä "tummemmaksi" vääntämällä potikoita eri asentoihin speduista tai vahvistimesta, mutta paskalla äänen toistolla/PA:lla ei tule kuin itku kurkkuun.
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Tosta virehommasta täytyy vaan nyt kysyä, että mitä vikaa on alemmassa vireessä, jos se koetaan musiikin ilmaisun kannalta olennaiseksi? Koittakaapa pistää vire vaikka sinne a:han ja katsokaa tuleeko hieman erilainen tatsi soittoon. Hitaaseen/raskaaseen/groovaavampaan soittoon sopii paljon paremmin matala vire kuin vaikka normaali e.
Terminator X wrote:Tosta virehommasta täytyy vaan nyt kysyä, että mitä vikaa on alemmassa vireessä, jos se koetaan musiikin ilmaisun kannalta olennaiseksi? Koittakaapa pistää vire vaikka sinne a:han ja katsokaa tuleeko hieman erilainen tatsi soittoon. Hitaaseen/raskaaseen/groovaavampaan soittoon sopii paljon paremmin matala vire kuin vaikka normaali e.
Joo no oli kyllä vähän huonosti ilmaistu toi mun pointti. Toki dödikseen, ja etenkiin brutaaliin sopii hyvin erittäin matalalta vedetty murina. Tarkoitin sitä, että sen ei pitäisi olla tae tietyn musiikkigenren soittamiselle. Tuo kaveri/2. kitaristi sanoi, että dödistä voi soittaa E:ssä. Kyllähän sitä usein alavireillä soitetaan, mutta en ymmärrä miksei voisi vääntää perusvireessäkin?
Tuon virejutun ei ollut tarkoitus olla hyökkäys mitään bändejä vastaan. Liian kärjistetysti esitetty; pointtina siis se, että vireiden, kamojen ja teknisyyden ei pitäisi mennä musiikin edelle tai olla takeena sille.
Ps. Olen kokeillut soittamista b-vireessäkin. Kyllähän sillä hyvin vääntää tietynlaista kamaa.
Oon aatellu alottaa kitaransoiton ja mieltä askarruttaa tälläset pikkujutut:
-jos tällänen kitaransoitosta mitääntietämätön aikoo alottaa kitaransoiton niin kauanko kestää että oppii ees jotai yksinkertasii juttui ja että alkaa nauttiin soittamisesta?
-kun tota rahaa ei paljo satu olee niin millanen kitara kannattais ostaa. haluisin jonku sellasen aloittelijan paketin. (onko ibanez hyvä?)
riiko wrote:Oon aatellu alottaa kitaransoiton ja mieltä askarruttaa tälläset pikkujutut:
-jos tällänen kitaransoitosta mitääntietämätön aikoo alottaa kitaransoiton niin kauanko kestää että oppii ees jotai yksinkertasii juttui ja että alkaa nauttiin soittamisesta?
-kun tota rahaa ei paljo satu olee niin millanen kitara kannattais ostaa. haluisin jonku sellasen aloittelijan paketin. (onko ibanez hyvä?)
kiitos ja kumarrus vastauksista
Kyllä kitaran soiton oppii yllättävän nopeeta jos vaan kiinnostusta ja motivaatiota lajia kohtaan löytyy.. Kaveri on soittanu nyt 1kk pari tuntia päivässä ja jo sweet child o minen alkuriffiä soittelee ihan mallikkaasti.. Tietenki nuoki on yksilöllisiä, mutta nopeesti soittamisen siis oppii.. Paljos sulla ois budjetti tuon starttipaketin suhteen?
Maiden todistettu:
06.07.05 Hellsinki 14.11.06 Hellsinki
15.11.06 Hellsinki 20.06.07 Rooma
01.07.08 Pariisi 02.07.08 Pariisi
18.07.08 Hellsinki 19.07.08 Tampere
^Mun mielestä sellanen Ibiksen noin 300 euron paketti on ihan laatu, sillä pääsee hyvin alkuun. Sori nyt vaan, mutta repesin tuolle ekallle kysymykselle. Kaikki on oikeastaan asenteesta kiinni. Jos ihan oikeasti haluaa opetella ja imee tietoa kyltymättömästi, voi kehittyä todella nopeasti. Nimim. kokemusta löytyy.
Mun mielestä sellanen Ibiksen noin 300 euron paketti on ihan laatu
Itse en basistina voi kitaran suhteen neuvoja antamaan mutta itselläni ensimmäinen instrumentti oli 250€ Ibanez ja hyvin se vielä toimii kahden vuoden aktiivisen käytön jälkeen.
Muistuttelen kuitenkin vähän pidempään harrastaneena, että halpa ei valitettavasti ole hyvä, toki käyttöasteesta/tarkoituksesta riippuen. Jokainen kyllä oppii viimeistään kantapään kautta, mitä tuo lopulta tarkoittaa.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Itellä ei vielä mitään hirveän arvokkaita vehkeitä ole käytössä kun nyt ensin olisi kiva oppia soitamaan kunnolla. Iteltä löytyy tällä hetkellä vahvistin suunnasta Rolandin Cube 20.
Kitara suunnalta löytyy Ibanezin GRG170. Näillä vehkeillä pärjäilen varmaan vielä muutaman vuoden. Joskus ehkä saatan ostaa jonkun Straton, Telen, SG:n. On kerran päässyt soittamaan kaverilla Stratoa ja kyllähän siitä hyvä ääni tuleekin. Kyllä se Stratocaster sopii ainakin hyvin käteen mutta jos soittamisen perusteella kitaran valitsen niin ei se ainakaan Stratocaster tai Telecaster tule olemaan tällä hetkellä.
^Yleensä nuo valmiit paketit ovat niitä huonoimpia tai ainakin itse kun ostin kitaran niin tehtiin myyjän kanssa ihan kohtuullinen paketti. Ei oo tuo Ibanezin kitara mulle tuttu, mutta itellä Ibanez, eri kitara mutta myös Stratocaster -mallinen.
Jukka wrote:Muistuttelen kuitenkin vähän pidempään harrastaneena, että halpa ei valitettavasti ole hyvä, toki käyttöasteesta/tarkoituksesta riippuen. Jokainen kyllä oppii viimeistään kantapään kautta, mitä tuo lopulta tarkoittaa.
Toki paremmatkaan kamat eivät auta mitään soittotaidon puuttuessa täysin. näin siis allekirjoittaneella.
Ja vakavampaa tekstiä; Oletettavasti täälläkin moni aloitteleva kitaristi soittaa aika pitkälle raskasta osastoa. Jos näin, jättäkää suosiolla ne Fenderit helvettiin. Niistä lähtee parhaimmillaan vain kelvollinen rock-saundi, ei muuta.
ESP, Ibanez, B.C. Rich, Jackson tai vaikka Gibson. Ja tietty musta väriltään
Riiko, mee kauppaan ja kysele hintoja. Kun sattuu silmää ja kukkaroa miellyttävä kepukka, kokeile sitä. Jos tykkäät, osta pois. Itse vuosi sitten sain päähäni, että kitara on ostettava, jolloin tämäkin ketju perustettiin. Noh, toveri Lappishan se sanoi taikasanat, jotta kauppaan kokeilemaan. Tampereen Musiikissa sitten kitaraa käteen otin, rämpyttelin ja lopulta kannoin kotiin Ibanez RG321 kitaran ja Rolandin vahvarin. Hyvin soi, vaikka parempaakin varmasti tarjolla, mutta pääasia tietysti se, että itselleni kyseinen kitara sopii käteen, miellyttää silmää ja tarjoaa tarpeeksi mahdollisuuksia tän hetkisten soittotaitojen kanssa. Nih.
^Näinhän se on kaikista järkevintä tehdä. Kun tässä juuri pari viikkoa takaperin menin uutta instrumenttia hakemaan niin tuli käytyä melkein jokainen soitin liikkeestä läpi ennen kuin mitään päätöksiä tein.
Osaako joku sanoa miten nämä tremoloriffit yleensä soitetaan? Eli käytetäänkö niissä palm mutea vai ei? Yleensä netistä löytyvissä tabulatuureissa ne on merkitty ihan miten sattuu, enkä niihin oikein osaa luottaa. Omalla korvalla en ainakaan pysty erottamaan onko ne riffit tehty ilman palm mutea vai sen kanssa.
Esimerkkinä nyt vaikka Obituaryn Cause Of Death- kappaleen tremoloriffit on merkitty ilman PM:ää, kun taas Morbid Angelin Maze Of Tormentin tremolot on merkitty PM:n kanssa. Pitävätkö kumpainenkin paikkaansa?
^Itse olen sitä mieltä että suurin osa Maze of Tormentin tremoloriffeistä vedetään palm mutella. Ainoastaan toinen riffi soitetaan puhtaasti. Näin ainakin itse sitä soittelen. MA:n Entqagnled In Chaos liveplatalla nuo kuuluu suht hyvin.
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Lappis wrote:Toki paremmatkaan kamat eivät auta mitään soittotaidon puuttuessa täysin. näin siis allekirjoittaneella.
Ja vakavampaa tekstiä; Oletettavasti täälläkin moni aloitteleva kitaristi soittaa aika pitkälle raskasta osastoa. Jos näin, jättäkää suosiolla ne Fenderit helvettiin. Niistä lähtee parhaimmillaan vain kelvollinen rock-saundi, ei muuta.
ESP, Ibanez, B.C. Rich, Jackson tai vaikka Gibson. Ja tietty musta väriltään
Ja kyllä tärähtää metallit
Älä nyt perkele, meikällä on Fenderin lankku jossa tallassa DiMarzion Super Distortion, ja metallit lähtee niin että tanner tärisee.
Stratocaster wrote:Älä nyt perkele, meikällä on Fenderin lankku jossa tallassa DiMarzion Super Distortion, ja metallit lähtee niin että tanner tärisee.
Makuuhuoneessa juu, mutta ite on tullu huomaamaan ettei Fenkku nyt oikein riitä reeniksellä tähän meidänkään musaan, varsinkaan uusiin biiseihin joissa on hieman raskaampaakin riffittelyäkin mukana. Pääsyy tuon oman Fenkun hyljinnälle on tosin toi talla. Floikka se olla pitää.
Tosin olen käyttänyt vain noita orkkismikkejä, mutta omien kokemusten pohjalta ei paremmat mikit mitään messiasta tee, vaikka soundia jämäköittävätkin.
Helvetin hyvä sillä on soittaa, ja ei toi parin nauhan "puuttuuminen" haittaa juurikaan, ja luultavasti kuitenkin joskus tulen ostamaan spekseiltään ehkä hieman paremman Fenderin.
Jos ketä kiinnostaa, niin seuraavanlainen skitta siis myynnissä:
^ Oma Fenderini on mallia Lead II (USA:ssa valmistettu, sarjanumero muuten 664). Kyseessä on 1980-luvun alkuvuosina rakennettu, ulkomuodoltaan hieman Stratocaster-tyyppinen keppi kahdella mikrofonilla. Kitarassa on kiinteä talla, jonka olen todennut omaan käyttööni loistavaksi tallaksi. Tapoihini kun ei kuulu floikkatyyppinen kikkailu, olenhan tyhmä ja yksinkertainen - myös soittopuolella.
Tuo keppi on helkkarin hyvä soittaa, ohut kaula sopii minulle juuri passelisti. Tätä kitaraa en koskaan tule vaihtamaan tai myymään - Lead-sarjan Fenderit eivät ole hirveän yleisiä kitaroita vaikka eivät varsinaisesti arvokkaita olekaan. Maksavat ~500 - 600 dollaria nettikauppojen selailun perusteella. Leadit olivat Fenderin ns. aloittelijoille suunniteltuja, suht edullisia peruskitaroita, joita valmistettiin vissiin vain vähän aikaa. Oma kappaleeni taitaa olla vuodelta 1980. Vaahterakaula, eikä varsinaista otelautaa erikseen ollenkaan vaan nauhat ovat suoraan kiinni kaulapuussa. Tämä oli Leo Fenderin vanha rahansäästö-kikka, heh.
Tällä kitaralla opettelin soittamaan niin paskasti kuin tänä päivänä soitan. Googlen kuvahaulla löytää kuvan kitaran mallista.
Itse on tullut soitettua 4 kk suunnilleen ESP LTD H-50 mallilla. Aika kivasti tuolla soittelee aloittelija. Eno osti tuon kitaran kun kuuli että kuuntelen Panteraa, hän siis Pantera fani kanssa. Halusi että oppisin soittamaan. Noh, Smoke On The Water ja Hallowed Be Thy Namen intro tässä menee. Itse en oikein noista kitaratunneista välitä, eli itse harjoittelen. Mikä ei kyllä tulosta tuota.
^
Kuulostaa jotenkin epätodelliselta että jonkun eno kuuntelee Panteraa.
Siis enojenhan kuuluu kuunnella haitarimusiikkia ja iskelmää.
Mutta joo, itse asiaan. Tässä on pieni putkivahvistinkuume päällänsä, vaikka tällä Randallin combolla esim. juuri kyseistä Panteraa soitteleekin, niin vähän muhkumpaa saundia kaivattaisiin. Asiaan saattaisi tietysti auttaa jonkin verran myös Ibanez rg321 lankun vaihtaminen johonkin massiivisempaan skebaan. Harmi vaan, että kaikki Lespat mitä oon testannu ovat olleet kaulaltaan enemmän tai vähemmän epämukavia.