Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[S.R.]

Flower Travellin' Band - Satori pt. 4
Täysin ensimmäistä kertaa kuuntelen tätä bändiä, ja ei voi kuin ihmetellä. Hämyistä ja happoista varhaisheviä 70-luvun alkupuolelta, Creamin ja Black Sabbathin hengessä. Ja vielä japanilaista .

Ainakin tuon boldatun perusteella kuulostaa lupaavalta, pitäskin tsekkailla varmaan.

[Karpaasi]

Manowar - Kings of Metal

Lienee bändin uran tasavahvin albumi. Biisimateriaali on kauttaaltaan hyvää. Esim. monesti parjattu Kingdom Comekin on minusta oikein hyvä kappale toimivalla kertosäkeellä ja loistavilla loppurevityksillä. Kaksi turhaa hetkeä levyltä kuitenkin löytyy: Sting of the Bumblebee ja The Warriors Prayer. Bassosooloista en ole ikinä jaksanut innostua. Warriors Prayer puolestaan olisi ehkä voinut toimia puolet lyhyempänä. Mutta tosiaan varsinaiset biisit ovat laatutavaraa, parhaimpina Hail and Kill ja Blood of the Kings.

Jotakuinkin samaa mieltä, lisäksi Pleasure Slave on paska biisi, mutta se nyt taisi olla vain bonus-kappaleena levyllä. Triumph of Steel voisi olla melkein tämän veroinen, jos Manowar osaisi tehdä pitkiä biisejä, mutta valitettavasti kestostaan Achilles, Agony & Ecstacysta toimii vain murto-osan verran. Muutenhan ToS rokkaa aina Spirit Horse of Cherokeeta ja The Burningia myöten.

Lopuista Manowar-levyistä ei voi samaa sanoa: kaksi uusinta pitkäsoittoa sisältävät rutkasti kuona-ainesta, selvimpänä esimerkkinä Warriors of the World United WTC-tribuutteineen ja typerine Elvis-kikkailuineen. Battle Hymn on kokonaisuudessaan aika hyvä levy, mutta sen jälkeen tulleet kolme Mano-levyä eivät yksinkertaisesti toimi. Tyyli on liian erilaista varsinkin Hail to Englandilla ja Into the Glory Ridella kuin mihin olen tottunut Fighting the Worldin ja Triumph of Steelin välisillä läppä-Manowar levyillä. OK, onhan Into the Glory Ridella "Gloves of Metal", joka naurattaa nykyäänkin paskat housuihin, mutta liian löysää pörinää.

Epätasainen bändi.

[S.R.]

OK, onhan Into the Glory Ridella "Gloves of Metal", joka naurattaa nykyäänkin paskat housuihin, mutta liian löysää pörinää.

Hupaisa video ainakin tuolla nerokkaasti nimetyllä kappaleella.

[Jeeves]

Funkadelic - Who Says A Funk Band Can't Play Rock?

Hitto, kyllä nämä vanhat P-funk -levyt on jumalattoman kovaa musiikkia. Parliament, Funkadelic, Bootsy Collinsin jutut... toimii. Funk on toki ylipäätään hienoa musiikkia, mutta kyllä nämä P-funk -perheeseen kuuluvat ovat ansainneet statuksensa.

[antero_]

SLAYER - REIGN IN BLOOD

Eipä tätä levyä voi liikaa kehua, puolituntia täyttä tappoa!

[Jussi K]

Falconer - Enter The Glade

Kylläpä Chapters From a Vale Forlorn kuulostaa aina vain yhtä hyvältä! Albuminmittakin oli tuolloisella triobändillä vielä maltillisella tasolla; vaikka kaksi uusinta hyvä ovat myöskin, niin ehkä pari biisiä vähemmän riittäisi. Tosin mahd. outtake-bonarithan minun olisi kuitenkin pakko haalia (digitaalisen version) jatkoksi..



edit_ For Life And Liberty

Voihan kiesus noita Stefan Weinerhallin kitarointeja, 'ihan helmee'.

[Wasted]

Lopuista Manowar-levyistä ei voi samaa sanoa: kaksi uusinta pitkäsoittoa sisältävät rutkasti kuona-ainesta, selvimpänä esimerkkinä Warriors of the World United WTC-tribuutteineen ja typerine Elvis-kikkailuineen. Battle Hymn on kokonaisuudessaan aika hyvä levy, mutta sen jälkeen tulleet kolme Mano-levyä eivät yksinkertaisesti toimi. Tyyli on liian erilaista varsinkin Hail to Englandilla ja Into the Glory Ridella kuin mihin olen tottunut Fighting the Worldin ja Triumph of Steelin välisillä läppä-Manowar levyillä. OK, onhan Into the Glory Ridella "Gloves of Metal", joka naurattaa nykyäänkin paskat housuihin, mutta liian löysää pörinää.

Epätasainen bändi.

Omasta mielestäni taas Manowar on todella tasainen bändi. Kaikilta levyiltä löytyy reilusti hyviä juttuja. Harva bändi pystyy ylläpitämään tasoaan vastaavalla tavalla. Toisaalta, kun melkein joka albumille on pitänyt tunkea bassosooloa tai muuta turhaa, niin loistavia kokonaisuuksia ei ole päässyt syntymään. Into Glory Ride taitaa olla ainoa, joka on periaatteessa täyttä asiaa alusta loppuun. Mutta sen levyn ongelmana onkin sitten laahaavat biisit. Todella vaikeaa laittaa bändin albumeita järjestykseen.

Nyt soi Sonata Arctica - Silver Tongue

[Vekkuli]

Np. Mercyful Fate - My Demon
Olisikohan tämä se Mercyful Faten kovin levy? Ei yhtäkään huonoa biisiä esimerkiksi nimibiisi on ehdottomasti bändin TOP-3 kamaa upeiden Oathin ja Satan's Fallin kanssa. Olenko muuten ainoa, jolle tulee tämän biisin kertosäkeestä sellainen pieni Gates of Babylon - viba? Helvetin hyvä kyllä. Pakko hevata.

Ei ole kovin, mutta uuden tulemisen kovin kyllä ja lähestulkoon kympin levy. The Afterlife on lievä filleri (vaikka Sherman säveltänyt!).

Toi gates of babylon-viba tuli joskus muinoin itelle pikemminkin Castillo Del Mortesin jostain jutuista muistaakseni, johtunee skaalasta, ei taida näin muistikuvien pohjalta sama olla, mutta kuitenniin saman tyylinen. Ite arvostan luovien skaalojen käyttöä hevi/metallimusiikissa kovasti, vaikka ite yleensä käytänkin aika peruspaskaa kun en muuta osaa Onneksi on kova soolokitaristi... Mutta tuosta(kin) syystä ehkä tuo päätösbiisi itselle levyn kovin.

np. Nick Cave and the Bad Seeds - Fifteen Feet of Pure White Snow

Saatana kun pitäisi pakata muuton takia, mutta kalja on hyvää...

EDIT: No tulipa tuosta idea kuunnella pitkästä aikaa kova biisi:
http://www.youtube.com/watch?v=oVwMEmU0 ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Mercyful Fate- The Bell Witch

Yksi MF:n ehkä "vähiten hyvän" levyn sisältämistä totaalisista hittibiiseistä.

[Lappis]

Kalsarit. Kuunnelkaa Nilea " nuoriso ".
http://www.youtube.com/watch?v=XKm5FjxpkdI" onclick="window.open(this.href);return false;
Mikä kertsimelodia!?
Jumalauta!

[AntiSmuli]

Belphegor - Seyn Todt In Schwartz

Ainoa Belphegor-levy mitä löytyy hyllystä (Pestapokalypse VI). Muistaakseni ainakin joskus oli todella kova, nyt jo niin pahasti unohtunut, että hyvä kun muistaa juuri mitään. Kuunnellaan loppuun asti, tiedä vaikka olis edelleen yhtä kova.

[Jussi K]

ns: Asia - Heat Of The Moment

Johan melodinen rock vm. 1982 onkin ollut äärimmäisen coolia ja muutenkin tyylikästä. Tämän miellyttävän simppeli riffi jyrähti hienosti myös muutama vuosi sitten Teatrialla encoreissa, vaikka kokoonpano toki olikin John Paynen keulima. Eikä haitannut yhtään!

[raastin]

Brocas Helm - Hell's Whip
Ylihuomenna!

[S.R.]

IRON MAIDEN - WHEN THE WILD WIND BLOWS

Pieni tovi ollut viime kuuntelusta, tänään The Final Frontier viihtynyt taasen soittimessa.
Toimiihan tämä aina, vaikka ne Irman kultakaudet (parhaat ehdottomasti) on 80-90 vuosien välillä niin passaa tätä progempaakin kuunnella.

[Iron Constable]

Emerald - Secret Agenda

Hieno veto Re-Forged levyltä. Vierailevana solistina Sean Peck. Toimii koko 7 minsan mitassaan.

EDIT:

David Rock Feinstein - Metal Will Never Die

Lead Vocals: Ronnie James Dio

Jep, viimeisiä Ronnien suorituksia levylle serkkunsa Bitten By The Beast-levyllä. Vähintäinkin mielenkiintoinen biisi ja Dion suoritus on hieman tavallisuudesta poikkeava, yhtä kaikki, vaikuttava.

Paras tapa kunnioittaa legendan muistoa on kuunnella häntä.

"I will take you high, Metal will never die". Agreed.

Tuosta -> http://www.youtube.com/watch?v=zUqaFyPI ... re=related

Kohdassa 1:09 kuultavaa huutoa ei ole kuultu Diolta ennen, eikä tietenkään jälkeen kun tämä viimeisekseen jäi. Levylläkin oleva versio on laulun osalta demotasoa, koskapa tuota ei ilmeisesti koskaan ehditty viimeistellä ennen kuolemaa, eikä kai jälkeenpäin haluttukaan.

[Heikunkeiku]

Stratovarius - Tomorrow

Pitkästä aikaa vanhempaa stratoo soimassa Episoden muodossa. Toimiii!! Kyseinen raita kuitenkin albyymin heikoimpia.

[JR.]

Megadeth - Countdown to extinction; Sweating bullets
Pitkästä aikaa tämä levy kuuntelussa ja väkisin mietityttää onkohan millään muulla metallilevyllä näin kovaa aloitusviisikkoa..

[Roskisdyykkari]

ns: Asia - Heat Of The Moment

Johan melodinen rock vm. 1982 onkin ollut äärimmäisen coolia ja muutenkin tyylikästä. Tämän miellyttävän simppeli riffi jyrähti hienosti myös muutama vuosi sitten Teatrialla encoreissa, vaikka kokoonpano toki olikin John Paynen keulima. Eikä haitannut yhtään!

Asian debyyttialbumi on kyllä varsin leppoisaa poppis progea, vai pitäisikö sanoa progressiivista poppia. Mutta ei kai tuollaisella kokoonpanolla huonoa musiikkia voisi tehdäkään, Steve Howe kun sattuu olemaan kitaristeista parhaimpia, ja Carl Palmer helvetinmoinen rumpali (on sitä edelleen 60 vuoden iässäkin). Ei kyllä Downesissa tai Wettonissakaan moittimista, erityisesti Wettonin vokaalit ovat huomattavasti paremmat kuin 70-luvun King Crimson äänityksillä.
Oli muuten ilo todistaa tämäkin bändi alkuperäisessä kokoonpanossaan High Voltage festareilla viime kesänä, soittivat vieläpä debyyttialbumin kokonaisuudessaan.

Hitto, kyllä nämä vanhat P-funk -levyt on jumalattoman kovaa musiikkia. Parliament, Funkadelic, Bootsy Collinsin jutut... toimii. Funk on toki ylipäätään hienoa musiikkia, mutta kyllä nämä P-funk -perheeseen kuuluvat ovat ansainneet statuksensa.

Funk, ja varsinkin P-Funk on tunnetusti parhautta. Itselläkin yksi lukuisista ikuisuusprojekteista on ottaa tuokin musiikkigenre paremmin haltuun, tähän mennessä kun on tyydytty vain luukuttelemaan youtubesta erilaisia klassikoita ja lainailtua levyjä kirjastosta. Make my funk the p-funk!

Ainakin tuon boldatun perusteella kuulostaa lupaavalta, pitäskin tsekkailla varmaan.

Mikäli Spotify löytyy, niin tuo Satori-albumi löytyy näköjään sieltä kokonaisuudessaan. Biisit löytyvät toki youtubestakin, mutta kehnommalla äänenlaadulla.
Olin kyllä erityisen ällikällä lyöty kuin kuuntelin ko. albumin avausraidan. Riffithän olivat kuin ehtaa Slayeria . Vieläkin hankala uskoa, että jotakin noin raskasta on saatu aikaan - ja vielä Japanissa - jo vuonna 1970.
--

Tähän lainauspainotteisen postauksen lopuksi todettakoon, että tällä hetkellä soi aivan huikea biisi:
Johnny Cash - Ghost riders in the sky

[Hese]

Blind Guardian - Road Of No Release

Mukavaa puuhaa tämä levyjen takaisin laitto hyllyyn muuton jäljiltä, tovi menee.

[Jussi K]

Halford - Till The Day I Die

Mahtava, ellei jopa uusimman levyn parhain biisi. Roimasti Cinderellankin hyödyntämää kantribluestwängihenkeä!



edit: Thunder And Lightning -tämä on myös yksi helmistä, reipasta menoa vanhalle sedälle.

[Jyyd]

ns: Asia - Heat Of The Moment

Johan melodinen rock vm. 1982 onkin ollut äärimmäisen coolia ja muutenkin tyylikästä. Tämän miellyttävän simppeli riffi jyrähti hienosti myös muutama vuosi sitten Teatrialla encoreissa, vaikka kokoonpano toki olikin John Paynen keulima. Eikä haitannut yhtään!

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9 ... mg1lLD&t=1" onclick="window.open(this.href);return false;

On muuten pirun hienoja nämä Asian levyn kannet, pitääkin tähänkin bändiin tutustua lähiaikoina.

np: Asia - Who Will Stop the Rain?
Aqua levy soimaan, ilmeisen mukavaa vapaapäivä-musiikkia

[Jussi K]

^ brittimestarit Roger Dean ja/tai Rodney Matthews (myöhemmillä, musiikillisesti myöskin aivan pätevillä 1990-luvun julkaisuilla) asialla niin kuinkas muuten.

ns: Halford - Twenty-Five Years

Hienosti toimiva eeppisempi veto, kun et ehdi huomata 7 minuutin kestoa ollenkaan.

[Symbolic]

Helloween - Murderer

Alkanut jo muodostua tavaksi vetää aamulla leivät ja kahvit samalla kun stereoista pauhaa hyvä musiikki. Nyt pistin Helloweenin Walls of Jerichon pyörimään ja täytyy todeta, että tästä on tainnut nousta se bändin kovin levy toisen täydellisen, Master of the Ringsin rinnalle. Kyllä sitten viimeistään Victim of Faten kohdalla on viimeisetkin unihiekat varisseet pois.

[nickorules]

Megadeth - Countdown to extinction; Sweating bullets
Pitkästä aikaa tämä levy kuuntelussa ja väkisin mietityttää onkohan millään muulla metallilevyllä näin kovaa aloitusviisikkoa..

Metallica - ...And Justice for All ja Master of Puppets. Jälkimmäisen avauskahdeksikko on parasta metallia koskaan.
Anthrax - Among the Living
Iron Maiden - Piece of Mind

Minä en koskaan ole Sweating Bulletsista Daven upeaa tulkintaa lukuun ottamatta tykännyt ja Symphony on nykyään yhtä puhkisoitettu kuin Run to the Hills.

[JR.]

Megadeth - Countdown to extinction; Sweating bullets
Pitkästä aikaa tämä levy kuuntelussa ja väkisin mietityttää onkohan millään muulla metallilevyllä näin kovaa aloitusviisikkoa..

Metallica - ...And Justice for All ja Master of Puppets. Jälkimmäisen avauskahdeksikko on parasta metallia koskaan.
Anthrax - Among the Living
Iron Maiden - Piece of Mind

Minä en koskaan ole Sweating Bulletsista Daven upeaa tulkintaa lukuun ottamatta tykännyt ja Symphony on nykyään yhtä puhkisoitettu kuin Run to the Hills.

Heh, kaikki mainitsemasi levyt Anthraxia lukuunottamatta sattuvat olemaan minulla topviitosessa ja ykkösenä nimenomaan MOP. Kaikki ovat timanttisia levyjä, mutta omalla kohdallani Puppetsin suoran katkaisee ikävästi The thing that should not be, mikä ei aivan yllä muun levyn tasolle. Justicella taas on tylsähkö Shortest Straw. Piece of Mind ehkä lopulta pääsee tällä hetkellä lähimmäksi(/ohi fiiliksestä riippuen) viisikollaan.

Sweating bulletshan on hienosti kuvaileva ja manaava mestariteos ja omasta mielestäni Mustaine on parhaimmillaan juuri tämän tyylisessä lausunnassa.. Mitä tulee "puhkisoitettuihin", niin löytyyhän niitä myös jokaiselta nimeämältäsi albumilta. Omast mielestäni tosin ns. puhkisoittaminen ei tee biisistä itsestään huonompaa.. Kyllä maistuu se ruupperikin, jos ei ole muutamaan kuukauteen kuullut. Mhutta maku_asioita

[AntiSmuli]

np: RAGE - Perfect Man CD

Muutamat Rage-levyt soinu kronologisessa järkässä läpi mitä hyllystä löytyy (8kpl). Nämät alkupään levyt kuulostivat joskus huomattavasti kovemmilta kuin nyt. Jotenkin väsähtänyttä ja turhan samanlaista kamaa biisi biisin perään. Katsotaan jospa tätä iloksi muuttuisi.

Myöhempi Rage-tuotanto huomattavasti kovempaa.