Ihan tyhjästä kuulin eilen tästä elektrobändistä, ja nähtävästi kyseisellä pumpulla on suosiota hieman enemmänkin jo, kerta Kaapelitehtaankin keikat myytiin 9 minuutissa loppuun. Tästä Watercolour-sinkusta päätellen aika mukavaa elektroa paikottaisilla breakdowneilla. Äänimaailma toimii mainiosti. Pitäisi vissiin tutustua enemmänkin.
Onhan tuo maailmalla jo aika iso pumppu. Esiintyi myös tämän vuoden Provinssissa.
Pendulum lämmitteli myös Iron Maidenia tämän vuoden UK:n Sonispheressä.
Perhana kun repäisee mukavaan vauhtiin kakkosbiisinä, vähän jarruttelevasta Shame On Yousta! Chris Efthimiadis polkee kuin mieletön. Power Of Metal -Live 1993 kyseessä, Noise recordsilla oli kimppatarjouskokoonpano liikenteessä kun Gamma Ray & Conception myös messissä.
edit: Certain Days (live)
Tämä on mukavan erikoinen valinta, vaikka toki Missing Linkin kiertueella oltiinkin. Tuskin on sittemmin kuultu lavalla, mutta hienosti toimii. Peavyn äänenkäyttö oli paikoin aika kurittavaa rääkytyyliä jo tuolloin.
Otimpa uusintakuunteluun tämän Aurora Consurgensin. Hakuammunnalla joskus tarttui mukaan CDON:in jostain tarjouksesta. Pari kertaa tämän varmaan tuolloin kuuntelin, ja silloinkin varmaan tämä Voice-biisi taisi olla ainoa, joka jäi mieleen. Kahtotaan onko tälläkin kertaa näin. Avausbiisi The Curse Of Nature oli edelleenkin aika vaisun kuuloinen.
"His mindless unholy music of random creation and destruction"
^ vaisu se on kyllä koko levy, ihme kyllä, mutta niin on harmittavasti uusin Aquakin -käsittämätön alamäki todella hyvästä Temple Of Shadowsista.
ns: Rage - Suicide (live)
Noooo wheeeeeee ooooooout, Suicide! Tähän maailmanaikaan Wagner soitti vielä nämä vanhat saksarässi-Ragetkin kokonaisina, eikä parin minuutin medleypaloina. Down By Law tietenkin toinen. Refuge lähtee juuri ja kiesus kun tämä trio olikin terässä tällöin, ihan samalta kuulostaa kaikessa primitiivisyydessään kuin albumillakin; harvasta voi kuitenkin sanoa noin & Manni Schmidt guruttaa kitarassa, Smolski who? Mahtavaa rytinää!
Noh noh, Breaking Ties ja Salvation: Suicide olivat jo miltein Voicen tasoisia. Silti näyttää, että Voice jää levyn ainoaksi killeriksi. Window To Nowhere menossa.
"His mindless unholy music of random creation and destruction"
Kököltä levyltä ihan vitun tiukka biisi. Bändin parhaita, ellei jopa paras biisi. Kunnon scifitunnelmat ja Hälförd laulaa lurauttelee pirun komiasti.
Tässä on kyllä uskomaton biisi, intro laittaa kyllä joka kerta kylmät väreet. Tulee semmonen fiilis mitä ei saa kuin kasaribiiseistä. Mielenkiintoista että tollaiselle kehnommalle levykokonaisuudelle just tällainen timantti osui. Kuultaisiinko livenä vielä? Toivon syvästi näin.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Otimpa uusintakuunteluun tämän Aurora Consurgensin. Hakuammunnalla joskus tarttui mukaan CDON:in jostain tarjouksesta. Pari kertaa tämän varmaan tuolloin kuuntelin, ja silloinkin varmaan tämä Voice-biisi taisi olla ainoa, joka jäi mieleen. Kahtotaan onko tälläkin kertaa näin. Avausbiisi The Curse Of Nature oli edelleenkin aika vaisun kuuloinen.
Aurora Consurgens on toki huonompi kuin Temple of Shadows tai Rebirth, mutta kyllä se tämän uuden väsäelmän pesee. Aqualla taisi olla pari muistettavaa veisua. Aurora Consurgensissa käytetään meikäläisen makuun mukavasti akustisia soittimia ja etnosoundeja. Breaking Ties, avausbiisi ja Ego Painted Gray ovat omaan makuuni parhaita.
Huhheijaa, aivan mieletön albumi edelleen, hipoo täydellisyyden rajoja, ainakin genressään. Take The Timen alun nostatus ja siitä täyteen haipakkaan siirtyminen: täydellistä.
"I don't trust anyone who doesn't like Slayer."
-Mike Patton
& viimevuotinen The Voice Of Melodic Metal -Live In Atlanta audio soimassa. Tässähän tuntee muutoin hyvin biisin lyriikoiden kanssa itsensä jo melkein kristityksi kirkasotsaista paahtoa!
will you be ready for the coming of the Lord?
beyond the sun it's set in stone
too busy to believe in such an awful fate
still waiting for the day to come
some still believe the power of the planets
some live as children of the stars
the signs of heaven and the messengers
all tell the tale of what's to come
does the mind see, what it wants to fear?
you want your remedy, it's only a matter of time
edit Rage - True Face In Everyone
Ei kaksijakoisen 1990-albuminsa parhaita, mutta jopas sounditkin jytisevät paremmin kuin muistinkaan. Kovin kauan mennyt viime kuuntelusta; tämä on jopa ennen Noise/Sanctuaryn remaster-sarjaa, eli omalla kohdallani pakosti Boxman.fi:stä originaalipainoksena ostettuja. Manni Schmidtin soolo on tässä(kin) varsin upea, vaikka Wagnerin sävellyksen koukku on liian heikko Rageksi.
np: Skid Row - Midnight - Tornado
Debyyttilevyn vika biisi tykittää niin pirun hyvin, että tästä on tullut tämän levyn ykkösbiisi mulle. Loppupuolen junttausriffi on vielä piste i:n päälle.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Jyyd wrote:
np: Skid Row - Midnight - Tornado
Debyyttilevyn vika biisi tykittää niin pirun hyvin, että tästä on tullut tämän levyn ykkösbiisi mulle. Loppupuolen junttausriffi on vielä piste i:n päälle.
Sama! Joskus pidin fillerinä, mutta mitä enemmän kuunteli niin sitä enemmän siitä alkoi digata. Aika keskinkertainen levy muuten tuo Skid Rowin debyytti, pidän sata kertaa enemmän Slave to the Grindista, jolla ei omaan makuun ole yhtäkään huonoa biisiä.
Np. Black Sabbath - Sign of the Southern Cross
Sarjassamme maailman parhaat biisit. Upea levy, käsittämätön biisi!
Potkii taas nii kovaa, kun vähän pitänyt taukoa kuuntelusta. Pakko sitä on Scorpions käydä todistaan viimeisellä kiertueella. Jos ei Suomessa niin johonkin eurooppaan lähdetään.
Saisivat puskea ulos jo uutta levyä vaikka taitaakin mennä Kotipellolla aika paljon Straton kanssa ensi vuosi ja Härkin soittelee Symfoniassa mutta toivossa on silti hyvä elää.
Saisivat puskea ulos jo uutta levyä vaikka taitaakin mennä Kotipellolla aika paljon Straton kanssa ensi vuosi ja Härkin soittelee Symfoniassa mutta toivossa on silti hyvä elää.
Ei ole kyllä mitään kuulunut, ja muistaakseni kotisivunsakaan eivät toimineet (myspacen päivitykset tuon ensijulkaisunsa ajassa), koskaan eivät ole hyviä merkkejä
ns: PowerWorld - Evil In Me
Ihan yllättävänkin hyvältä kuulostaa nobodyn laulamaan debyyttiin verrattuna ex-Freedom Call basistin ja kiipparistin toinen levy, kun ex-Threshold Mac on vokalistina.
edit: Might Of Secrets
Itse asiassa todella hyvältä! Testatkaapa jo MacDermottinkin vuoksi, jos on muita Dead Reckoningin kautta Thresholdiin tykästyneitä. Kyllä suorituksensa tekevät paljon, eivätkä nuo sävellyksetkään ole onneksi ihan bulkeinta meloheviä, kuten bändin nimi.
Last edited by Jussi K on Wed Dec 22, 2010 20:25, edited 1 time in total.
Jussi K wrote:
Ei ole kyllä mitään kuulunut, ja muistaakseni kotisivunsakaan eivät toimineet (myspacen päivitykset tuon ensijulkaisunsa ajassa), koskaan eivät ole hyviä merkkejä
Näinpä, saas nähdä jäikö vain yhden levyn ihmeeksi, toivottavasti ei.
np: Sebastian Bach - Stuck Inside (Feat. Axl Rose)
Uskomaton tykkiveto Bachin viimeisimmältä soololevyltä (uusi tulossa ensi vuonna). Axl heittää kehiin taas sellaisia settejä että huhhuh! Toivottavasti uusikin levy on tällaista tykitystä.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
^ tuo kansi Sebun isävainaalta on kyllä upea, sattuneesta syystä Slave To The Grind-henkeä.
ns: Meat Loaf - Life Is a Lemon And I Want My Money Back
Mun suosikki MF-biisi, ehkä siitä syystä että sattuu olemaan hevimetallisin (kuunnelkaa noita alun huudatuksiakin, selkeästi livetarkoitus mielessä tehty); vaikka johan näitä hyviä miehellä riittää. Kuten myös hienoilla nimillä nakattuja, joihin tämä sitä vastoin ei kuulu.
Aloituslauseessa taas ollaan Steinmanin paikoin nerokkaan lyyrikan jujujen alkulähteillä: it's all or nothing and nothing's all I ever get
edit: lisää klassikoita Neil Young - My My, Hey Hey (Out Of The Blue) & Hey Hey, My My (Into The Black)
Rust Never Sleeps, 1979. Nämähän pitää soittaa aina molemmat, kun kerran kuuntelee.
Motörhead - Born To Raise Hell
Jumalauta, jos tämä biisi ei herätä sisäistä ilmakitaristia niin sitten on kuulijassa vikaa. Johan nuo biisin ensimmäiset rivit kertovat, mistä on kyse:
Listen up here, I'll make it quite clear
I'm gonna put some boogie in your ear
Shake and bop, don't you stop
Dance like a maniac until you drop
Yksi parhaimmista Manowar-levyistä. Välillä tosin mennään vähän liikaa progen puolelle ja tylsempiä kohtia löytyy paljon. Parhaat hetket ovatkin sitten mahtavia. The Power of the Sword on minulle ehdottomasti albumin paras biisi. Kertosäe on loistava, Adams eläytyy tosissaan ja ne miekan terän kilahdus -efektit antavat viimeisen silauksen. Master of the Wind on myös hieno balladi. Achilles, Agony and Ecstasy in Eight Partsia venytetään järkyttävään ylipituuteen (pisin kuulemani kappale), mutta parhaat kohdat ovat kyllä kovaa kamaa, erityisesti The Glory of Achilles -osa lopussa.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
-käsittämätön alamäki todella hyvästä Temple Of Shadowsista.
Kunnon scifitunnelmat ja Hälförd laulaa lurauttelee pirun komiasti. 
kirkasotsaista paahtoa!
