Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Jussi K]

Running Wild - Adventure Galley

The Rivalry jäi eilen illalla winampiin tämän vähän verran kesken; Thilo Hermannin ainoana Rolfin seulasta läpisaama biisi on melkoista bpm-juhlaa. En osaa edes laskea tuosta tykityksestä, mikä ei tule kellekään yllätyksenä.

[Iron Constable]

Paradise Lost on todellakin mielenkiintoinen akti julkaisujaan miettien.

Itse en koskaan lämmennyt Lost Paradise, Gothic ja Shades Of God-levyille. Jostain kumman syystä sitten Icon ja Draconian Times iskivät aivan täysillä ja samaan lentoon meni vielä osittain One Second, joka oli n. 50% erinomainen levy, mutta osa materiaalista oli jo samaa koomailua, mitä tuleman piti.

Paradise oli pelkästään Lost välillä Host - Paradise Lost, mutta jokin klikkasi kohdilleen In Requiemilla ja se sama jokin tuli mukaan myös uusimmalle Faith Divides Us...-levylle. Bändi on vääntänyt 12 levyä ja niistä lasken hyviksi neljä, yhden melkein hyväksi. Loput seitsemän eivät kiinnosta.

Onhan tuo tietenkin kannustavampi saldo kuin esim. Queensrÿchellä, joka katosi kiikareista yhden kovan ep:n ja neljän studiolätyn jälkeen, vain ajoittain hyvin pieneksi hetkeksi pinnalle ponnahtaen ja taas syvyyksiin sukeltaen


Radio Nova, soi

[Peksi^^^]

HIM - Enjoy The Silence (Live in Helsinki 1998)

Jumalauta, että on loistava versionti Depeche Moden biisistä.

[Symbolic]

Virgin Steele - Summoning the Powers

Ykköslevyn heikoimpia biisejä minusta. Oikeastaan suhteellisen kova biisi, mutta kun edellinen on sellainen upen eeppinen jyrä kuin Token of My Hatred, niin jäähän siinä kovakin biisi heittämällä toiseksi. Tämä ei kylläkään toimi edes yksittäin kuunneltuna. Samaa voin oikeastaan sanoa kakkoslevyn lopettavasta Resurrection Daystä, joka sekään ei ole koskaan oikein lähtenyt niin kuin voisi kymmenen minuuttisesta levynlopettajasta kuvitella. Muutenkin tuo kakkoslevy jättää aina pikkasen valjuksi liian monella välisoitollaan. Hyvä sekin kyllä on, kiitos Flames of thy Power (from Blood they Rise)lle, Arms of Mercurylle ja When Legends Dielle.

Aivan pakko muuten näin ohimennen mainita, että Hymn to the Gods of Night on aivan upea, uskomaton kerrassaan! Paras välisoitto tältä levykaksikolta Part 1:sen And Hecate Smiledin kanssa.

[Hese]

Avantasia - The Final Sacrifice

Lennon vaihto aiempaan maksoi mutta kerrankos sitä tämä bändi livenä nähdään! Huomista odottaen!

[Symbolic]

Avantasia - The Final Sacrifice

Lennon vaihto aiempaan maksoi mutta kerrankos sitä tämä bändi livenä nähdään! Huomista odottaen!

Ei helvetti kun käy kateeksi.

Nimimerkillä: Kuuntelen juuri Angel of Babylonia ja digaan täysillä! Biisinä Your Love is Evil, jossa täydellinen kertosäe:

YOU ARE THE ONE
DAY AFTER DAY
YOU ARE THE RAIN
STILL I'M THE PARADE
THOUGH YOUR LOVE IS EVIL!

[Jussi K]

^ mullakin soi eilen & tänään tuo kaksikko läpi, jostain syystä...

Onhan tuo tietenkin kannustavampi saldo kuin esim. Queensrÿchellä, joka katosi kiikareista yhden kovan ep:n ja neljän studiolätyn jälkeen, vain ajoittain hyvin pieneksi hetkeksi pinnalle ponnahtaen ja taas syvyyksiin sukeltaen

QR:stä puheenollen, pitäisi tuossa heittää soittimeen ekaa kertaa Bulding Empires -DVD, jota en ole koskaan aikaisemmin onnistunut näkemäänkään. Ajankohta ~ysärinvaihteesta/alusta & yhdistelmä liveä + musiikkivideoita pitäisi olla kuin mulle heiltä tehty!

Oikeastaan suhteellisen kova biisi, mutta kun edellinen on sellainen upen eeppinen jyrä kuin Token of My Hatred, niin jäähän siinä kovakin biisi heittämällä toiseksi. Tämä ei kylläkään toimi edes yksittäin kuunneltuna. Samaa voin oikeastaan sanoa kakkoslevyn lopettavasta Resurrection Daystä, joka sekään ei ole koskaan oikein lähtenyt niin kuin voisi kymmenen minuuttisesta levynlopettajasta kuvitella. Muutenkin tuo kakkoslevy jättää aina pikkasen valjuksi liian monella välisoitollaan. Hyvä sekin kyllä on, kiitos Flames of thy Power (from Blood they Rise)lle, Arms of Mercurylle ja When Legends Dielle.

Ihan 101% totta Virgin Steelestä tuossa, allekirjoitan kaiken. Paitsi notta Resurrection Dayn duurikertsi basareineen on kyllä aina yhtä miellyttävä, enkä sinällään tuota dissaa, mutta onhan se joitakin muita epiikoitaan vähän valjumpi kyllä.

ns: Thin Lizzy - Angel Of Death

Mahtava biisi paaaljon mainettaan paremmalta Renegadelta n. 29 vuoden takaa. GammaRay teki myös ässäcoverin tästä Heaven Or Hell -sinkulle '01. Mutta silkkaa upeutta, kuten myös nimibiisi, It's Getting Dangerous (Lynott profesoi samaan tamaan kuin 1979 Got To Give It Upissa),The Pressure Will Blow ja varsinkin Hollywood (Down On Your Luck).



edit: Seventh Wonder - The Edge Of My Blade

Kyllä sveduilla oli joWaiting In The Wingsin aikaan 2006 homma aikas just hyvin hallussa paikoin, tämä ja mm. Devil's Inc. sen todistaa.

[Symbolic]

Pretty Maids - Die with Your Dreams

Kuuntelussa välillä muutakin Pretty Maidsia, kuin vain ne kolme ensimmäistä. Toimiihan tämäkin ja vähintäänkin yhtä hyvin kuin ylistetyimmät! Tämä on kyllä todella kova biisi!

[Ghost Of The Gator]

Megadeth - Addicted to Chaos
Youthanasian parhaita biisejä,vähän erilaista Megadethia.Toimii

[Karpaasi]

Iron Saviour - Running Riot

Iron Saviourista itselleni on kehittynyt ote lähinnä Piet Sielckin fiittauksesta Gamma Rayn Watcher in the Sky -biisissä päälle kymmenen vuotta sitten, saattoi biisi olla jopa Sielckin käsialaa? Myös After the War Masterplanilta oli jossain tekemisissä käsittääkseni Iron Saviourin kanssa. Joka tapauksessa ensimmäistä kertaa kuuntelen varsinaisesti Iron Saviouria, ja tästä Megatropolis-levystä on pakko sanoa, että kansikuva yhdistettynä helvetin tiukasti hakkaavaan alkuriffiin asettaa meikäläisen hektiseen scifi-maailmaan. Kappale ehtikin jo vaihtua...

Iron Saviour - Omega Man

Sama pätee ylläolevaan. Ehkä tämä levy pitäisi kokonaisuudessaan tsekkailla. Sielckillä on tiukka ääni.

[Jussi K]

^ Savior. Ja tuo Megatropolis on varmaan huonoin IS-levy, joten mukavaa tutustumista on tiedossa. Ja kyllä. WITS on Sielck / Hansen -biisi. Ja III, After This War oli Masterplanin versio basisti Jan Eckertin Iron Saviorissa ollessaan Pietin kanssa tekemästä After The Warista. Mutta kuuntelehan Unification & Condition Red etunenässä, kuten myös debyytti.

ns: Mötley Crüe - Without You (live)

Carnival Of Sins -DVD:n yllättävä ja ennenkaikkea hyvä valinta, piru kun lähteekin hienosti!

[Jyyd]

np: Guns N' Roses - Down On The Farm
Tullut parin viime päivän ajan kuunneltua pienemmälle huomiolle jäänyttä Spaghetti Incidentiä, tämä on ehdottomasti levyn paras biisi, vittu kun tykittää. Muita feivörittejä tältä on esim. New Rose, You Can't Put Your Arms Around... ja esim Black Leather sahaa kyllä ihan kivasti kans. Esim. Buick Makane on sit todella kehno.

HIM - Enjoy The Silence (Live in Helsinki 1998)

Jumalauta, että on loistava versionti Depeche Moden biisistä.

Olen aina digannut tästä rankemmasta Himistä, esim. uusi matsku ei kyllä kolahda lähes ollenkaan. Liian pehmoa minulle. Noissa 90-luvun vedoissa on tarpeeksi rosoisuutta ja omaperäisyyttä, en ihmettele yhtään näitä katsellessa miksi bändistä tuli niin suosittu.

Onhan tuo tietenkin kannustavampi saldo kuin esim. Queensrÿchellä, joka katosi kiikareista yhden kovan ep:n ja neljän studiolätyn jälkeen, vain ajoittain hyvin pieneksi hetkeksi pinnalle ponnahtaen ja taas syvyyksiin sukeltaen

Korjataan toki sen verran, että Queensryche katosi kiikareista vasta viidennen studiolevyn, Promised Landin jälkeen. Grunge-villityksen aikana levy nousi peräti sijalle 3. Billboardin top-200 listalla, mikä on pirun kova suoritus juuri tuon vuoden 1994 huomioon ottaen. Ja onhan levy hyvin aliarvostettu jos multa kysytään, kaukana vielä siitä hutusta mitä bändi pahimmillaan teki vuodesta 1997 eteenpäin.


ja sit:
np: Guns N' Roses - There Was A Time
Yön tunnelmaan upeasti sopiva veto, sanoisin jopa että Chinese Democracyn paras biisi.

[Symbolic]

Trick or Treat - Like Donald Duck

On tässä lapsenvahtina olemisessa sentään edes jotain hyvää; nimittäin se, että saa datata koneella ilman mitään häiriötekijöitä ja etsiä netin syövereistä uusia bändituttavuuksia. Tai no ei tämä Trick or Treat nyt varsinaisesti uusi tuttavuus ole, mutta nyt ainakin kunnolla vaivaudun kuuntelemaan... Onhan tämä hyvä. Paikoitellen aika hjyymöri-helloween meininkiä, mutta sekös vasta hyvin kelpaakin!

Edit. Heaven's Gate - Livin' in Hysteria
Tämäkin levy tuli joskus divarissa vastaan, mutta tyhmänä en napannut mukaan, vaikka hintaakin taisi olla alle 15 euroa. Loistava biisi.

[Planeettapää]

Edit. Heaven's Gate - Livin' in Hysteria
Tämäkin levy tuli joskus divarissa vastaan, mutta tyhmänä en napannut mukaan, vaikka hintaakin taisi olla alle 15 euroa. Loistava biisi.

Hyvä levy, suosittelen! Tossa nimikkobiisissä lähtee kovat gospelit

[Jussi K]

The Black League - Deep Waters

"liiga ui nyt syvissä vesissä" -kuten Jarva on tätä spiikannut viime vuosien ränttäntänttä-seteissäkin soitettuna. Mikä hyvä, yksi parhaista biiseistään kun on.

edit: Blood Of The Gods, eli juurikin klassisen debyyttialbumin nimikko, ICHOR.

[Hese]

Avantasia - Wastelands

Aika täpinät päällä, parin tunnin päästä kentälle ja illalla todennäköisesti yksi kovimmasta keikoista ikinä edessä! Sammet saanut kasaan sellaiset starat lavalle että kyllä fanipojalla ilopissa lentää.

[Hippo]

Savatage - He Carves His Stone

On tämä Edge of Thorns uskomaton levyn jo pelkästää kitarointinsa puolesta. Criss Oliva pistää parastaan.

[Hese]

Avantasia - Stargazers

Hotellin baari, edessä lasi Jamesonia ja joku Eriksberg niminen 5.3% bisse. N900 luukuttaa Avantasiaa täysillä (baari on muuten tyhjä ) Reilu tunti ja taksilla areenalle.

[Jussi K]

Vision Divine - The Needle Lies

Yllättäen Luppi naulaa tämän klassikon, Queensrÿchen parhaita biisejä kuitenkin. Vaikka soundit ovat tässä The Perfect Machinen japanibonuksessa kaameat, kumisee kuin helvetti, niin muut tekijät vievät kuitenkin voiton puolelle. Pitäisi ripata Oulun pääkirjastosta talteen nämä Michelen (aina yhtä miehekäs nimi ) VD-levyt.

Tuon lainauksen viimeisen lauseen aietta olen tässä toteuttanut iltapvn mittaan ja The Perfect Machine on juuri lopuillaan; on tämä vain hyvä levy! Kauan tosin kesti, että näin valon bändin suhteen. Tässähän menee maailmankirjat sekaisin & mie sekoan progempaan meloheviin, kun on näin hyviä vokalisteja (kuten esim. Tommy Karevik SW:sta) olemassa no, onneksi Dream Theaterin kohdalla ei voi tulla tätä ongelmaa, mainitusta syystä.
Muuten, seuraavalla albumillaan The 25th Hour tämä Luppi antoi kunnon lähdöt LaBrielle DT:n Another Dayn parissa. Sehän kuulostaa jo melkein hyvältä, kun on maailmanluokan vokalisti!

eli ns: Vision Divine - Now That You've Gone

edit: Wuthering Heights - Hunter In The Dark

& eka levynsä Within, 1999. Hitto kun c-osan lähtiessä laukkaan Krille Andrén takkuaakin vokalistina, enpä ihmettele että Erik Ravn myöhemmin vaihtoi ajatustensa ääntä jumalaiseen Johanssoniin.

[Iron Constable]

Helloween - World Of Fantasy

Aijaijai. On noussut arvoon arvaamattomaan ja bändin kovimpien rykäisyjen joukkoon. Potkii samalla tavalla, kuin Legacyn My Life For One More Day. Taitaa olla niin, että Grosskopf on mun suosikkipoika Helloween-kynäilijöiden joukossa. Vähän kuin Murray Maidenissa, harvoin, mutta laadukasta. Hell Was Made In Heaven sattuu myös kuulumaan suuriin suosikkeihin.

*tu kun tämä onkin hyvä, kaikki kohdallaan ja aivan sairaan kova kertsi.

11/10

[Tolppanen]

Black Sabbath - Symptom Of The Universe

Onhan tämä aika legendaarinen biisi. Black Sabbath on 70-luvun paras heavy metal bändi, sanokaa muut mitä sanotte. Se lopun "hippiosuus" on myös hieno ja melko uskalias, tosin ei ehkä vielä tuolloin 70-luvulla.

[Roskisdyykkari]

^ 70-luvun Sabbath on kyllä yksinkertaisesti voittamatonta kamaa. Tuohon aikaan hevikin oli vielä oikeasti raskasta, sen sijaan että raskautta haettaisiin keinotekoisesti säröä lisäämällä.


Ja nyt soi:
The Doors - Strange Days
Illan hämyisiin tunnelmiin..

[Jussi K]

Helloween - World Of Fantasy

Aijaijai. On noussut arvoon arvaamattomaan ja bändin kovimpien rykäisyjen joukkoon. Potkii samalla tavalla, kuin Legacyn My Life For One More Day. Taitaa olla niin, että Grosskopf on mun suosikkipoika Helloween-kynäilijöiden joukossa. Vähän kuin Murray Maidenissa, harvoin, mutta laadukasta. Hell Was Made In Heaven sattuu myös kuulumaan suuriin suosikkeihin.

*tu kun tämä onkin hyvä, kaikki kohdallaan ja aivan sairaan kova kertsi.

11/10

Just 102% sama. Joskus se osuu sielläkin päin

Instanzia - Heavenly Hell

tämäkin ollut vastikään tapetilla, muttei nyt ihan ylistystä saa aikaan ainakaan vielä näin ensikuunteluilla. Näitä 'hypen' (no, meidän 20-30 kotimaan melohevinörtin kesken ) nostattajia ilmaantuu aika ajoin, ja tässä on itse asiassa moni asia paremmin kuin useilla kollegoillaan. Mutta silti ne ihan jees ja ok, mutta.. -lauseenalut puskevat mieleen. On mukavan kepeää, vauhdikasta ja ennenkaikkea kuoroja sisältävää. Toisaalta biisinkirjoituksessa iskevimmät über-hetket puuttuvat ja vokalisti koilottaa kuin Limbmusicin kataloogin random-otanta. Mutta pitää muistaa että kun kyseessä on 1. levynsä, tämä on ihan hiton hyvä suoritus kanukeilta!

[Karpaasi]

^Tämä Instanzia-hehkutus on kyllä aika hämmentävää. Power-asteikolla bändi on kuitenkin aika peruskamaa. Ghosts of the Pastin ja Charming Deceiver -biisit on tullut kuunneltua, mutta ei tästä kauheasti meriittejä löydy. Charming Deceiverissä on kyllä "ihan kiva" melodia. Laulajana on totaalinen käsi, mitä yritetään korjailla lisäilemällä valtava kuoroefekti kertosäkeisiin. Jätkä laulaa tasan yhdellä ja samalla äänellä. Onneksi näissä biiseissä tilanne ei ole niin huono kuin Dessert Foxissa, jossa lyriikat ovat tasolla Alexander the Great ^10 ja biisissä on 7 min liikaa pituutta. Laulaja vaihtoon niin tulisi huomattavasti parempi.

Mutta joo, Imperiumissa arvosana 9,5 Repesin. Nyt jatkan Iron Saviorin kuuntelua.

[Jussi K]

Kuten aina sanottua se on aina sen yhden henkilön, usein jopa senhetkinen, mielipide; oli arvio missä hyvänsä. Ossille sattuu usein kolahtamaan tuollaiset imo vähän rupusemmat, kehuuhan se Axenstaria samankaltaiseksi Instanzian kanssa ja kenties onkin "oikeassa". Samaa seiskakamaa parhaimmillaankin mulle Kuten Iron Savior taas oli sitä huonoimmillaan, kuten tuosta kuuntelemastasi viimeisimmästä huomaat. Missä ovat Cybernetic Queenin kehut?? Tuota nerokasta riimittelyä ja lyyristä upeutta ei ylitä kuin (oikeasti hyvät) melodiat!

ns: Tad Morose - Eyes Of a Stranger

Jo ekalla levyllään 1993 huomaa nämä Savatagen ajoittaiset vaikutteet; Leaving The Past Behindista siis kyse. Laulajana kaikkien bändien 1. vokalisti Kristian Andrén, tuleeko miehelle aina kenkää kyvykkäämmän vokalistin tieltä?