A Future Without A Past EP:tä on tullut kuunneltua jo kymmeniä kertoja, joten ehkä avaan hieman enemmän sanaista arkkuani uusien Constantine-sävellysten suhteen. Heti todettakoon, että vaikka ensi vaikutelma uudesta julkaisusta oli erittäin positiivinen, niin useampien kuuntelujen myötä kävi ilmi, ettei tämä EP vedä vertoja kahdelle aikaisemmalla Constantine-demolle.
...Of Hopes and Dreams
Biisin alku tuo mieleen Fates Warning -yhtyeen, mutta myös Dream Theaterin varhaisen musisoinnin. Itselleni Fates Warning on parhaimmillaan yksi progemaailman kovimmista nimistä, joten siihen vertaaminen on tarkoitettu kunnianosoitukseksi. Hyviä rumpufillejä ja sopivaa pikkukikkailua Möttöseltä. Missään vaiheessa ei sorruta kuitenkaan tarkoituksenhakuiseksi progeiluksi tai soitinmasturbaatioksi. Rumpali soittaa mielenkiintoisesti, mutta samalla biisiä tukien. Jos rumpusektori on kunnossa, niin samaa voi sanoa laulumelodiosta. Erittäin nautittavaa kuultavaa - ihan bändin parhaimmistoa. Toki Lassi vokalisoi myös todella hyvin, vaikkei ehkä uran parhaaseen laulusuoritukseensa ylläkään. Huippuhetkien joukkoon on myös nostettava puolivälin melodinen kitarointi, joka pohjustaa tyylikkäästi yhtä kappaleen kliimakseista.
Ennen kaikkea tyylitajua löytyy tästä sävellyksestä. Mielestäni ...Of Hopes and Dreams voisi olla kokeneemmankin bändin ja ammattimuusikkojen tekemä spektaakkeli. Lyhyt ja ytimekäs, mutta samaan aikaan hienosti soitettu ja jopa musiikillisesti haastava. Tästä on vaikea pistää paremmaksi. Parasta Constantinea jo legendaariseksi muodostuneen The Darkest Gracen ohella.
Arvosana:
5 / 5
The Downfall of Eve
Alun tunnelmallinen sateen ropina (?) -intro virittää mainiosti tunnelmaan. Tätä kappaletta on täällä jo hehkutettukin melkoisesti, mutta itse en ihan liittyisi moiseen hypetykseen mukaan. Erittäin hyvä biisihän tämäkin on, mutta ei mitenkään vedä vertoja EP:n startterille. Kaikki Lassin äänen sävyt eivät The Downfall of Evessä onnistu täysin vakuuttamaan, vaikka mies esitteleekin monipuolisen arsenaalin äänensä sävyjä ja vivahteita. Vokalisoinnista löytyy minun korvilleni yhtä lailla aivan mahtavaa, että keskinkertaisempaakin kamaa. Noin 1:08 -kohdasta lähtevä korkea huuto kuulostaa oikeastaan varsin ärsyttävältä. Jotenkin väkinäisen kuuloista. Harvinaista, että itse puutun tähän, koska pääasiassa Lassin korkeat revitykset ovat suosikkejani. Hieman Brucen raspy-voicen mieleen tuovat äänet ovat sen sijaan mahtavia ja toimivat biisissä paremmin kuin korkeat vokaalit. 2:43 lähtien mennään itämaisessa Powerslave-tunnelmassa, mutta sen jälkeen olisin kaivannut jotain oikeasti tajunnanräjäyttävää. Kertosäe on ihan hyvä, mutta jostain syystä ei nouse itselläni ikimuistoisten kertsien joukkoon. Just a matter of taste. Itse diggaan perussäkeistä ja muista biisin hetkistä huomattavasti kertosäettä enemmän.
Jos ensimmäinen biisi toi enemmän mieleen Fates Warningin, niin tippuu tämä kappale enemmän DT-lokeroon. Erinomaista Dream Theateriahan tämä olisi, kun kappale ei sorru liialliseen progeiluun, eikä vokalistina häärii itse keskinkertaisuus LaBrie. Constantine sen sijaan on tehnyt useita parempia biisejä.
Arvosana:
4/5
The Shadow Within
Tässä EP:n päättävässä kappaleessa onkin jo sitten vähän Machine Men -henkeä. Lähinnä laulumelodiosta tulee paikoin joku Circus of Fools -levyn kappale mieleen. Tätä kappaletta onkin jo vaikeampi kuvailla yhtään sen tarkemmin, sillä biisi on kauttaaltaan hyvä, mutta kuitenkin hieman tasapaksu. Potentiaalia tässä olisi vaikka mihin, mutta mielestäni se todellinen highlight tai kliimaksi jää puuttumaan. Toimivaa tunnelmointia kyllä, mutta jotain olisin tähän kaivannut enemmän. En vain keksi, että mitä. Itse en säveltäisi parempaa, enkä keksi riittävän perusteltua kritiikkiäkään. Kerron sitten, jos ymmärrän, että mikä tässä ei ihan natsaa. Tai sitten yhtäkkiä tajuan biisin punaisen langan ja tulen ylistämään biisiä seitsemänsiin taivaisiin...
Arvosana:
4-/5
Kokonaisarvosana EP:lle:
4+/5
Loppuun vielä korostettakoon, että kaikki Constantinen demot/EP:t ovat minun makuuni vähintään neljän tähden materiaalia, joten erittäin suurella mielenkiinnolla odottelen täyspitkän ilmestymistä. Keep Up The Good Work!
P.S. Pitänee vielä perehtyä joskus noihin sanoituksiin tarkemmin. Ehkä vielä tulevaisuudessa ryhdyn niitä analysoimaan pintaa syvemmältä, mikäli vain aikaa ja mielenkiintoa riittää. Jos teette konsepti-levyn, niin pakkohan se Constantine-lyriikoihin perehtyminen on ottaa tehtäväksi jo silloin.
