Gamma Ray

[Hese]

Siitä tuoretta Gamma Rayta. Hyvin maistuu, vaikka on taas niin tutun kuuloista.

"Hellbent"
http://www.youtube.com/watch?v=KJ2E_8V7 ... r_embedded

Hyvältähän se kuulosti vaikkakin "Hell bent, hell bent for leather"

[Jussi K]

0:38 mennyt Hellbentiä ja mie olen ihan myyty! Häivähdys wallsofjerichoa tuossa alun riffissä

Verset mahtavia, Hansen kirkumassa + rytinää taustalla = maailman parhainta musiikkia mulle. Kertsi nyt vähän tiputtaa muusta biisistä yksinkertaisuudellaan, mutta livetoimivuus voi olla parempi? On siellä kuitenkin niitä takuurytmitettyjäkin choruksia varmasti. Hyvää lupaa tämä!

edit: Harvinaisempaa: Dirk Schlächterin balladi Pray livenä Tokiosta 1997 tai 1998 http://www.youtube.com/watch?v=sJMQ4H_tIIw

edi2: Keikanpuolikasta, tai kahta kolmasosaa 5.12.2013 Montevideosta, Uruguaystä! Sääli että pablot ovat saaneet videonsa pyörimään vasta Rebellionin* alusta, mutta laatu on huippua:

Anywhere In The Galaxy
Men, Martians And Machines
The Spirit
Master Of Confusion
Rebellion In Dreamland / Dethrone Tyranny
Empathy
Rise
Future World
To The Metal
Send Me a Sign

Lihavoidut siis mukana videolla. * ei ihan meillä Suomen keikoilla noin loikita, kuten tuossa RID:in jytinän alkaessa, tai Dethrone Tyrannyssa, vaikka parhaani mukaan yritin viedä tilaa Teatrian lattialla...

[IndianaJones]

Hoho, aika paljon soinut Gamma Ray viimeisen parin päivän aikana, nämähän olivat vissiin Suomeenkin tulossa, pitäiskö hankkia lippukin, jos niitä nyt edes on enää jäljellä... nytkin taustalla pauhaa Majestic, toista kertaa lyhyen aikavälin sisään. Ja onhan tämä nyt oikeasti kova levytys, ei varsinaisesti huonoa biisiä, mitä nyt ehkä Revelation ei-niin-kuningaskamaa. Melkein tunnin kestoiseksi levyksi kyllä yllättävän tasapainoinen kokonaisuus, niitä killeribiisejä unohtamatta.

Tosiaan on tullut kaikki hyllystä löytyvät pyöräyteltyä, en muista edes milloin viimeksi bändiä olisin kuunnellut. Otetaas parilla lauseella levyistä kiinni: Heading for Tomorrow perusharmiton ihan ok-levy, jolla tosin pari aivan mahtavaa biisiä, The Silence nyt tietenkin etunenässä. Ensimmäiset kolme kappaletta myöskin kohtuu kovaa kamaa. Sitten onkin ammottava aukko kokoelmassa aina Somewhere Out in Spaceen asti, joka onkin sitten paras Ray-levy. Ei tälläkään paljoa huonoja ole, mikä on jälleen pienoinen yllätys, kun tämäkin kellottaa melkein sen tunnin. Niistä parhaista biiseistä ei varmaan paljoa epäselvyyksiä ole, mutta mainitaan nyt The Winged Horse ja Guardians of Mankind vaikkapa aliarvostettuina helminä niiden hehkutetumpien joukkoon. Ja tietenkin myös Rising Star/Shine On, ihan parhautta.

Mutta sitten onkin tämä murheenkryyni To the Metal, ei meinannut löytyä Empathyn ja Mother Angelin lisäksi mitään mikä olisi säväyttänyt, kummallisen tympeä levytys edelleenkin. Kovasti yritin keskittyä luurit korvilla ja booklettia selaillen, että josko sieltä saisi kaivettua jotain minkä takia levyä pitäisi joskus kuunnellakin, mutta ei oikein lähtenyt. Eikä se parjattu Hansenin laulujen särinä auta asiaa ollenkaan. Noh, tähän päälle vielä live Skeletons in the Closet, johon ei todellakaan tarvinnut taaskaan pettyä, todella kova live jolla todella kovat saundit. Muutenkin kiva kuunnella tuollaisia kahden kitaran versioita vs. se 20 kitaran studioversio joidenkin biisien kohdalla.

Alive '95, Land of the Freet ja Power Plant, nuo kun saisi vielä hommattua niin olisikin ne tarpeelliset Rayt hyllyssä. Taitaa olla vaan aika epätodennäköinen tavoite, empä muista noita ikinä missään kaupassa nähneeni, poislukien ne kahden albumin turhuusjulkaisut. Hellbent varsin ok-matskua, etenkin kun vertaa To the Metal-kamaan.

EDIT: Tuumasta toimeen: lippu keikalle tuli hommattua. Onhan siitä viime kerrasta jo aikaakin.

[Bahamut]

Alive '95, Land of the Freet ja Power Plant, nuo kun saisi vielä hommattua niin olisikin ne tarpeelliset Rayt hyllyssä. Taitaa olla vaan aika epätodennäköinen tavoite, empä muista noita ikinä missään kaupassa nähneeni, poislukien ne kahden albumin turhuusjulkaisut.

Saa nähdä milloin Ear Music intoutuu ottamaan uudet painokset noista klassikkolevyistä, lähentelisi jo öbaut kulttuuritekoa. Lotf 2 tuskin nyt mikään harvinainen on, vaikka tosin suht unohdettava levytys onkin. Land of the Free ygönen mulla on vain tuona "turhuusjulkaisuna", Somewhere Out In Space löytyy 2002 digidigi ja Power Plant äxästä hervottomalla pullalla muoveissa saatu Argentiinan painos. No World Order! sentään normi alkuperäinen.

Lotfista ja Soissista kun sais jotkut uudet kunnon vedokset niin johan tuntuis käpylisäkkeessä.

[IndianaJones]

^ Land of the Free 2:selta kaikki kuulemani kama on ollut jotakuinkin parempaa kuin To the Metalin pakkopulla, vaikkakin myönnettävä on etten ole nuitakaan pitkään aikaan kuunnellut. Jos tässä Gamma-huumassa pyöräyttäisi tuon dvd:nkin ja sen mukana tulleet livevedot kyseisen levyn biiseistä ja verestäisi muistoja. Saundithan tuolla levytyksellä taitavat olla aikamoista huttua, harmi että Majesticin hyvistä äänimaisemista ollaan otettu takapakkia sittemmin.

Heitetään nyt vielä itsekin: mikä järki pistää ep:lle sata kertaa hienompi kansi kuin itse levylle? Lieneekö säästösyistä, kun studio ja paljon kamaa hävisi tuhkana ilmaan? Luulisi että ne massit on jo saatu takaisin vakuutuksesta. Eniveis, kertakaikkiaan ruma kansi.

[Hese]

^ Land of the Free 2:selta kaikki kuulemani kama on ollut jotakuinkin parempaa kuin To the Metalin pakkopulla

Varmasti on kun kaikki biisit on muiden bändien tekemiä

[IndianaJones]

^ Nojoo, Gamma Rayn kohdalla on varmaan nämä kopsaushommat jo jokuseen kertaan läpi höpötelty ja löytyyhän niitä muiltakin levyiltä jonnin verran. Itsekkin tänne tullut itkettyä mm. Solidista ja Eaglesta nyt ainakin.

Mites, vieläkö porukkaa harmittaa Zimmermannin lähtö, etenkin teitä jotka olette enempi uutta matskua kuunnelleet. Omasta mielestä hieman geneerisempään suuntaan meni ainakin tuolla Hellbentillä, Danin soitto sisälsi ehkä hivenen enemmän nyansseja, vaikka aika perinteinen powerkannuttaja olikin. Ja tosiaan muutamia oikein pirteitä biisejä teki yhtyeelle. Lisäksi mulle heebo oli noussut jo semilegendaksi tuon Hell Yeahin ansiosta, hulluja ne temmot SOiS-biiseissä.

[Hese]

Tuolla levyllä vaan kuuluu ne härskit ripoffit kaikkein eniten.

Tokihan Zimmermannia kuulisi, jossain bändissä kun niin kova soittaja on. Olisi voinut pysyä Gamma Rayn ja Freedom Callin leivissä kyllä.

[Karpaasi]

^ Nojoo, Gamma Rayn kohdalla on varmaan nämä kopsaushommat jo jokuseen kertaan läpi höpötelty ja löytyyhän niitä muiltakin levyiltä jonnin verran. Itsekkin tänne tullut itkettyä mm. Solidista ja Eaglesta nyt ainakin.

Solid oli varmasti joku Judas Priest -biisi, mutta mikäs tuo Eagle on?

Heaven or Hellissa taisi soolo olla rippaus I Want Outista. Ja tuo Hellbent on melkoinen Priest-kontribuutio taas kerran.

[IndianaJones]

Solid oli varmasti joku Judas Priest -biisi, mutta mikäs tuo Eagle on?

Solidhan on kertosäettä lukuunottamatta Rapid Fire. Koetappa Eaglen kertosäkeen alkuun vaihtaa sanat Somewhere in Spacen vastaavasta, mulla ainakin heti ekasta kuuntelukerrasta häirinnyt, toisia sitten taas ei, eli ehkä olen yksin tämän haukun kanssa. Mutta olihan tuolla toisella Land of the Freellä paljon pöllityn oloisia juttuja kun nyt kuuntelin youtubesta. Löytyy Princess of the Nightia, Rime of the Ancient Marineria ja The Clairvoyantia nyt ainakin, yritin selailla viestiketjua tuossa päivemmällä josko olisi löytynyt se youtube-video missä näitä oli peräkkäin aseteltu. Noh, edelleen vaikuttaa mielestäni paremmalta levyltä kuin To the Metal.

Toisaalta tämä Hellbent nyt ei varastele mielestäni suoraan mistään, toki kuulostaa kovinkin Judas Priest-vaikutteiselta, mutta sehän on vain hyvä.

[Jussi K]

Heaven or Hellissa taisi soolo olla rippaus I Want Outista.

Voiko omaa biisiään "ripata"? Ja miksi nämä samat kiertävät aina kehää? Sieltä löydät edelliset 2-4 keskustelua ketjusta samasta aiheesta, missä kerrotaan X kertaa kuinka tuo on jo kompiltaan (Henjo alkoi Send Me a Signilla samaan "kaavaan" kuin Kai) ja monin osin muultakin rakenteeltaan samaa, voittavaa kuin jo I Want Outista alkaen. > Heaven Can Wait > Rich And Famous - nuo 2 - Follow Me - How Long - Real World - Master Of Confusion. Kaikki huippua!
Ja mitä haittaa lainaaminen tai kauniisti muotoiltu tributointi (paitsi minua häiritsee TFF:n päätösbiisi, kun aina alkaa [paremmin melodiaa käyttävä] Nik Kershaw soimaan sen päällä mielessä)?

ei meinannut löytyä Empathyn ja Mother Angelin lisäksi mitään mikä olisi säväyttänyt

Nuo kaksi ovat omatkin suokkarini kyllä. Mutta eikö edes Kisken komeasti fiittaama All You Need To Know? Schlächterin Queen-pastississa on myös Hansenilla komeita hetkiä Freddien tulkkina, ainakin siihen asti että Dirk itse päästetään ääneen... olisivat oppineet jo 1993 ettei pidä. Tosin, uudella DVD:llä vetää kuulemma flunssaisena ihmeen hyvin Hansi Kürschin pätkän Farewellissa Risessa ei myöskään ole mitään vikaa, kuten ei Dirkin Shine Foreverissa ja Henjon kaksikossakaan. Deadlands on vähän perus.

Ja Zimmermania tosiaan kaivataan, mutten Ehrelle anna kuin propseja, niin hyvin on toistaiseksi soittanut niin vuosi sitten keikalla kuin videoillakin. Nythän ne biisinkirjoitustaidot (GR:lle, LoveMightKill -bändistään huomasin jo kyvykkääksi silläkin saralla) punnitaan sitten, kun on päässyt Empire Of The Undeadille osallistumaan. Toki Dan kirjoitti eräitä bändin parhaita biisejä, Dethrone Tyranny, Empress, Strangers In The Night, jne jne.

[IndianaJones]

Nuo kaksi ovat omatkin suokkarini kyllä. Mutta eikö edes Kisken komeasti fiittaama All You Need To Know? Schlächterin Queen-pastississa on myös Hansenilla komeita hetkiä Freddien tulkkina, ainakin siihen asti että Dirk itse päästetään ääneen... olisivat oppineet jo 1993 ettei pidä. Tosin, uudella DVD:llä vetää kuulemma flunssaisena ihmeen hyvin Hansi Kürschin pätkän Farewellissa Risessa ei myöskään ole mitään vikaa, kuten ei Dirkin Shine Foreverissa ja Henjon kaksikossakaan. Deadlands on vähän perus.

Mulle ei ole toiminut mikään Kisken laulama Gamma Ray-biisi, ihan lähtien sieltä Land of the Freen Time to Break Freestä. Jotenkin eivät ole ikinä istuneet mihinkään albumikokonaisuuteen, vaan ova ikävästi pompanneet silmille/korville. Kait ne jollain Pink Bubbles Go Apella menisivät muiden joukossa, mutta tullaisenaan ovat olleet mulle vähän vaikeahkosti lähestyttäviä.

No Need to Crysta oli kyllä paremmat muistikuvat mielenkiintoisena vetona, mutta jotenkin nyt palatessani albumin pariin ei biisi säväyttänyt ollenkaan, vaikka mun mielestä Dirkin vokaalit ovat ihan jees. Muista biiseistä: joo, onhan siellä paljonkin semmoisia vetoja missä ei näennäisesti ole mitään vikaa, mutta jostain syystä koko levy kuulostaa hieman autopilotilla tehdyltä, erityisesti Henjon biisit tuntuvat olevan vähän "tehään nyt ku on pakko"-kamaa. Biiseistä jotenkin huokuu se, miten bändi ei kovin inspiroituneena levyä ole ollut tekemässä. Tavallaanhan levy on täynnä sitä perinteistä Ray-matskua, mutta jostain syystä en vaan syty suurimmalle osalle ollenkaan, vaikka erityisesti ilmestyessään kovasti halusinkin lätystä pitää. Tauon jälkeen levy kuulosti entistä laiskemmalta.

[Jussi K]

Ehtiikö Joneesi vai Bahamut ensin, mutta messulaudalla olisi Land Of The Free, ilmeisesti alkup. painos, ja kysymällähän se selviää

The Silence nyt tietenkin etunenässä.

Tästähän on hyvin harvinaisesti & mielenkiintoisesti koostettu 3 eri versiota. Sillä Kai taisi tykätä tuon alkuperäisen rytmityöskentelystä, kun vuoden 2000 klassisen (maailman parhaan) Best Of:in Blast From The Pastin versio koostettiin näistä kahdesta aikaisemmasta. Mitä tukee tuon The Silence (2000):en sijoituspaikka CD2:en nelosraitana, uudelleenäänitettyjen (kuten koko CD1 Scheepers-era) LOTF-biisien & SOIS:n kappaleiden välissä.

1989 originaali: Scheepers - vox, Hansen - guitars, Uwe Wessel - bass & Mathias Burchard - drums

1995 Silent Miracles EP: Hansen - guitars & vox, Dirk Schlächter - guitars & keys, Jan Rubach - bass & Thomas Nack - drums

edit: Kas, vastahan mie olin vuonna 2007 Silent Miraclesista tähän ketjuun kirjoittanut!

Onhan se Miracle, upea balladiversio (l. hidastettu, uudet lyriikat) Land Of The Freen Man On a Missionista, Silent Miracles ep:ltä 1995, jonka muut biisit olivat LOTF:in Farewell sellaisenaan, debyytin The Silencen uusi Hansenin vokalisoima versio & loistava -vain Schlächterin pianolla säestetty- a While In Dreamland. Sisältää myös vihellys-soolon Kain äänen energia ja juuri SE tietty fiiliksennostatuskyky tulee tuossakin taas esille (kuka sanoi Avantasian The Seven Angelsin & soolospottinsa?!).

Tuolla saman vuoden Priest-tribuuteista ensimmäiselle (osa 2:ella oli Exciteria vetämässä vierailupohjalta vanha kaveri Ralf Scheepers) tehty VOC kärsii vähän kehnoista soundeista, mutta Return To Fantasyn Uriah Heep -coverointi onkin sitten huippuluokkaa! Omassa 1. painoksessa tuo japsibonukseksi tarkoitettu olikin aluksi vahingossa mennyt tänne eurooppaankin mukaan. Toinen UH-laina bändille muuten, debyytin Look At Yourselfin jälkeen. Hemmetin hyvin sopii Heepin vauhdikkaampi linja & David Byronin laulumelodiat Hansenille.

Siinä olisikin hörhökysymys Hansenille, käytettiinkö tuolla 2000 definitiivisellä versiolla Dirkin kitararaitoja -ilmeisesti, kun ei tuon #4 kohdalla enää puhuta BFTP:n vihossa mitään "completely new recording in the year 2000" -juttua, kuten muiden kohdalla.

[IndianaJones]

^ En nyt tiedä mitä versiota olen luukuttanut, jos niitä kerran kolme on, mutta veikkaisin että suosikki on tuo uudelleenäänitys. Debyytillä Scheepers ei vaan saa samaa fiilistä aikaiseksi. Olisikos tuo versio löytynyt kirjastosta lainatulta Alive '95:selta, jostain sen olen kuitenkin toiselle koneelle ripannut. Taitaa olla tempo tuossa alkuperäisesityksessä myös jotenkin laahavahko, joka tekee biisistä jotenkin liian kulmikkaan, samaten kuin sillä Ralfin aikaisella livellä. Ei meinaa biisi päästä siihen oikeaan lentoon, kun kuulostaa että herrat tarkoituksellisesti jarruttelevat.

Ps. mailia pistetty Imperiumin heebolle, katsotaan miten käy, vai ennättikö Bahamut... kai se olisi ihan ansaittua kun kovemmalta Gamma-fanilta mies vaikuttaa

[Jussi K]

mutta veikkaisin että suosikki on tuo uudelleenäänitys. Debyytillä Scheepers ei vaan saa samaa fiilistä aikaiseksi. Olisikos tuo versio löytynyt kirjastosta lainatulta Alive '95:selta, jostain sen olen kuitenkin toiselle koneelle ripannut. Taitaa olla tempo tuossa alkuperäisesityksessä myös jotenkin laahavahko, joka tekee biisistä jotenkin liian kulmikkaan, samaten kuin sillä Ralfin aikaisella livellä.

Tä, Alive '95:lla ei ole The Silencea. Sotket Heal Me:en, queen-henkisenä?

Eikä tuo kuulluksi epäilemäsi 2000-versio eroa temmoltaan alkuperäisestä, kun kerran sen (1989) basso- ja rumpuraitoja on käytetty 2000:en tekoon. Fiiliksestä taas olet ihan oikeassa, onhan sillä Kai Hansen.

ps. Ralfin aikainen live on ekan rundin 1990, Heading For The East -videolla julkaistu legendaarinen honotus

[IndianaJones]

^ Siis ei varsinaisella levyllä, muistaakseni oli bonusraitana Hansenin laulamana tosin. Tai sitten muistan väärin, kun ei tosiaan valitettavasti hyllystä löydy, enkä jaksaisi kaivaa vanhempaa konetta kaapin perukoilta. Wikipedia ja Metal Archives tuota puoltavat, ei löydy yhtään versiota millä The Silence esiintyisi. Eikä tietnkään alkuperäiseltä voi löytyäkään, kun on '96 ilmestynyt, mutta oletin muistikuvan perusteella että kai siitä joku uudempi painos on jolla kyseinen versio olisi... varmaan siis muisti vaan temppuilee.

EDIT: Ja varmaan ihan totta tuo tempo-juttu myös, olisin kyllä vannonut että luonnollisemmin rullaa jompikumpi noista uudemmista versioista, ja juurikin tuota Heading for the Eastia katsellessa päädyin siihen johtopäätökseen että johtuu varmaan temposta. Sillä eihän se rumpalin tönkköydestä voi millään johtua, koska Kusch.

[Jussi K]

^ tai siis vokalistista, koska hono-Ralf. Check: Kai Hansen's wedding '93

Mutta Alivesta ei ole kuin alkuperäiset painokset olemassa. Oma ORIG. PRESS (caps_lock_must) 1CD jossa 12 biisiä. Sitten 13 biisin japsiversio, jossa Lust For Life (Hansenin laulamana!!!) bonuksena. Sekä sitten yliarvostettu 2CD jenkkiversio, jonka kakkoslevyn 6 lisäbiisiä (ml. Heading For Tomorrow / Dream Healer -medley) ovat Scheepersin laulamalta 1993 Insanity & Genius -rundin The Power Of Metal -liveltä, joka myös on julkaistu VHS/DVD:nä aikoinaan tuon HFTE:n tapaan, Lust For Live -nimellä. Eikä silläkään ole The Silencea, mutta hieno I Want Out/Future World/Ride The Sky -medley taas on 'weenin hengessä.

[Bahamut]

Saksan Metal Hammerissa digataan, 6/7 pistettä(mikä skaala toi nyt on) ja Album Of The Month:

http://www.metal-hammer.de/reviews/albu ... ndead.html

Myös Saksan Rock Hard heitti 8/10 ja kuukauden levy heilläkin.

[IndianaJones]

Jahass, selailin tuossa metal-archivesia, ja ilmeisesti sitten edelliset sekoiluviestini viittasivat Land of the Freen uusintapainokseen 2002-vuodelta, jolla mukana kolme bonuskappaletta, joista viimeinen on The Silencen uusioversio. Tämä tuli lainattua myös kirjastosta, sekoitin vaan samaan aikaan lainattuun Aliveen. Hihkaistakoon samalla, että tuli postissa juuri tuolta Imperiumin kautta kööpattu alkuperäispainos Land of the Freestä, eli kiitokset Jussi K:lle, tarjoan bissen jos joskus jossain törmätään!

[Jussi K]

Hihkaistakoon samalla, että tuli postissa juuri tuolta Imperiumin kautta kööpattu alkuperäispainos Land of the Freestä!

Sillä lailla -onko musta vai valkoinen CD? Pohjois-amerikan (FAD Recordsille lisensoitu) versiossa olisi bonuksia, ei tosin mitään mainintaa niistä vihossa, hyvä että takakannessa. Kaveri osti sellaisen kanadasta kiekkojunnureissulla sata vuotta sitten; nimim. pale83 siis. Mulla on itellä valko(puna)inen Noisen alkuperäinen euroversio.

edit: huuto.netissä on nyt CD EP:t Valley Of The Kings & Heaven Can Wait, sekä klassinen SOIS ilmaan mitään turhaakin* järkihintaan.

*jolla tarkoitan nimmareita, jolla joku ylempänä yrittää samaa Somewhere Out In Spacea 30,- kaupitella. Mulle kun ei ainakaan ole niillä raapustuksilla ollut ikinä mitään arvoa, jos en ole niitä itse kasvotusten saanut. Muisto tapaamisesta, jne.

[Hese]

Vinyylinä se LOTF pitää olla hyvä että vinkkasit ton valley ep:n, pitää koittaa ostaa. Kaverilla ois se japsi tuolla myynnissä mut en siitä maksa niin paljo kuin pyytää.

[IndianaJones]

Onko musta vai valkoinen CD?

Valkoinen, ei bonuksia, on kestettävä ilman parempaa The Silencea fyysisellä kopiolla siis jatkossakin. Mutta hieman tuli yllätyksenä miten vieraalta levy paikkapaikoin kuulosti, en olekaan kuunnellut tuota koneella ja soittimella vielä puhki Mikä tietenkin ihan positiivinen asia. Vielä tukkoisempi äänimaailma Land of the Freellä oli kuin mitä muistinkaan, onneksi biisit ovat sitä Kisken vetoa lukuunottamatta hyviä tai erinomaisia. Mutta onhan nyt pienesti kyllä voittajafiilis, tämä levy piti jo kertaalleen olla playstäkin tulossa, muttei ikinä kuulunut.

[Wasted]

http://www.setlist.fm/setlist/gamma-ray ... 21b6d.html

Uusi settilista. Aika paljon uutta, mutta myös pari vanhaa helmeä, joita en ole ennen kuullut livenä.

[Karpaasi]

Razorblade Sigh kiinnostaisi, tosin saatan olla sen kuullut siinä 8 vuotta sitten. Muuten vähän meh-setti. Man on the Mission ihan kiva.

[Jussi K]

Razorblade Sigh kiinnostaisi, tosin saatan olla sen kuullut siinä 8 vuotta sitten.

Missäs? Mie sanoisin ettei tuota ole juuri 10 vuoteen soitettu. btw ei sulla ainakaan Maidenia ole tarvinnut nähdä, jos samaa biisiä ei kestä kuulla kuin yhden kerran livenä

Tsekeissä on ollut vielä Rich & Famous! Ei saatanassa saa pudottaa pois... Blood Religion mieluummin vaikka.

Muutenkin ekan kolmikon biisit tuovat sen ekan GR-keikan Tuska 2000:ssa mieleen, vaikka '89 valintaa sai kuulla ainakin 2007 Hellish Rock-turneella myös.