Kuuntelussa ja pienimuotoisessa arviossa
Iced Earth- Crucible of Man
Tylsä? Ei mielestäni. Vaikka biisimateriaalista ei sen kummemmin vaihtelua löydy, on tämän ihan mukisematta jaksanut jo useamman kerran kokonaisuudessaan läpi pyöräyttää. Jotain on siis varmasti tehty oikein, vaikka itsellä on vaikeuksia tunnistaa tarkalleen tätä salaista ainesosaa, joka saa jatkuvat power-kertsit ja useimmiten tylsät laulumelodiat kuullostamaan miellyttäviltä. Sanomattakin selvää että Barlow hoitaa hommansa ansiokkaasti, ja herran sanoituksetkin ovat reippaasti monipuolisemmat ja mielenkiintoisemmat kuin Schafferin. Ikinä ei ole itsellä ollut ongelmia Schafferin lyriikoiden kanssa mutta tällä levyllä tuo toisto ja lyriikoiden sisällöttömyys paistaa melkein kaikistä herran sanoittamista kappaleista. Jeesus sentään, kuinka monta kertaa voi sanoa "I am xxxxx" tunnin aikana

. Huonot sanat eivät minua musiikissa pahemmin haittaa, mutta hyvät sanat ilahduttavat sitäkin kovempaa. Levyn teemalla kun olisi potentiaalia vaikka millaisille mammutti lyriikoille. Ääriesimerkkinä Devide Devour. Ei MITÄÄN uutta, tasan tarkkaan kokoelma kaikista dramaattisimmista jo mainituista kuvauksille tälle Pedolle

.
Oiva levytys. Mielestäni parempi kuin Part 1, joka harvemmin soi pitemmän aikaa kerrallaan. Siinä ei kokonaisuus tunnu pysyvän kasassa. Kovimpiin vetoihin kuuluvat Devide Devour (ääri tylsästä riffistä huolimatta), Behold the Wicked Child, Born is He ja Harbinger of Fate.
Haaaaarbiiiiiinger of Sorrow

We'd go where no man has gone before. And stay twice as long.