Edguy & Avantasia
Moderator: The Killer Krew
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Re: Edguy & Avantasia
Biisit mitä tuolla on kuunneltavissa uudelta vakuuttavat, hyvää shittiä. Semmonen kutina, että parasta Edguyta tulossa sitten Rocket Riden. Oikke hyvä.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Re: Edguy & Avantasia
Tässä parhaillaan töllötän tuota Wackenin Avantasia vetoa ja hienosti vetää mutta jää kyllä kakkoseksi Ruotsin pienelle hallikeikalle fiiliksessä. Se oli jotain yyberiä niin sanotusti, paras ei-maiden keikka. Reach Out For The Light on livenä jotain ihan toiselta planeetalta kun Mr. Kiske rupeaa vetämään. (Graphics voi olla ihan hiljaaJussi K wrote: Ihan huikeaa huutaa mukana tuollainen setti; pakollisesta rantista ainoa sana ihmeen runsaasti esitetyn Scarecrowin Twisted Mindille, josta en muutenkaan kauheasti pidä, nyt avaajan paikalla toimi juuri euforian voimin. Mutta nuo kaksi ekaakin kun olivat siltä, niin jo nimikko meni Jörnin määrätessä -kuunnelkaa saatana sentään tuota ääntä, eikö sillä ole ikinä livenäkään huonoa iltaa?? Aivan ilmiömäinen.
Muutenkin ekaan levyyn painottuva setti oli todella hyvä, tietysti. Sääli ettei II:lta tullut (parhaan, viimeisen Sign Of The Crossin lopuksi tuttua 2 min The Seven Angels -pätkää lukuunottamatta) mitään.. ja uusimmatkin olivat yllättävän vähän edustettuina. Mutta jos saatiin jopa sinkun (l. EP:n, Story Ain't Over) b-puolta ja paljon Kiskeä niin mikäs tuossa. Upea keikka ja jos jää kuten Tobi sanoi viimeiseksi ko. projektin saralla niin sitä enemmän kultautuu muistoissa
Katsokaas muuten tuon pätkän viimeisen, levyllä (pl. Kisken pidempi versio) tylsän Lost In Spacen kohtaa kun Sammet antaa kaiken yleisön käsiin ja kertsin koukkuun tartutaan loistavasti kuorolla, hieno hetki!

Re: Edguy & Avantasia
Nettiin se on Age Of The Joker jo päätynyt vaikka nykyään se onkin jo ennemmin sääntö kuin poikkeus että lätyt nettiin päätyy ennen julkaisua.
Re: Edguy & Avantasia
Ei toi Robin Hood oikein lähde syystä tai toisesta. Rocket Ridekin oli loppujenlopuksi aika ärsyttävä huumorilevy IMO, vaikka aika monta helmibiisiä siltäkin löytyy; Fucking with Fire, Return to the Tribe, Trinidad (
) ja Catch of the Century. Tinnitus Sanctusta en ole edes kuullut. Mutta anyway, Mandrake, Theater of Salvation ja etenkin Hellfire Club ovat kuitenkin loistavia levytyksiä, niin täytyy tuo uutukainenkin sitten vaikka Spotifysta tsekata kunhan ilmestyy.

-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Re: Edguy & Avantasia
Age Of Jokeria on tullut autossa veivattua, kokeiluversiota siis. Ei ihan vakuuta parin kuuntelun jälkeen, sittenkään. Melkoista sillisalaattia tämä(kin). Ehkä tuo tulee kuitenkin hankittua.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Re: Edguy & Avantasia
Jaahas, on tämä Age of the Joker tultu jotakuinkin kuunneltua Tubesta. Sanotaan nyt, että parhaat kappaleet oli Behind the Gates to the Midnight World sekä Two out of Seven. Jälkimmäisen diggailu selittynee sillä, että pidin myös The Matrixista yli viiden vuoden takaa. Fire on the Downline on myös ihan mainio veto. Tämän levyn slovari on taas vähän jämäkamaa. Parempi kuin Tinnitus Sanctus, joka ei vaadi mitään ihmesuorituksia, mutta jää Avantasioiden ja Rocket Riden jalkoihin.
Ei kannata tehdä The Hellfire Clubin kaltaisia Jeesus-levyjä, tai kaikki muu vaikuttaa ponnettomalta sen jälkeen.
Ei kannata tehdä The Hellfire Clubin kaltaisia Jeesus-levyjä, tai kaikki muu vaikuttaa ponnettomalta sen jälkeen.
Re: Edguy & Avantasia
Löytyi.Jussi K wrote:kuka löytäisi kokonaisen?
Re: Edguy & Avantasia
Tobin haastattelu AOTJ:in tiimoilta kotisivuillaan.
Kun vanhasta tottumuksesta Äxän tilausta noutaessani (2 UFO:a puuttuu enää 20 levyn discografiasta, jesh!) poimin tämän uuden Edguyn myös mukaan, niin nyt on tullut tutustuttua enemmänkin. Sanottakoon heti, että ainoa kitaristi Jensin biisi, God Fallen Silent olisi nostanut bonuslevyltä mukaannostettuna itse albumin tasoa heti, korvatessaan jonkun vähäpätöisemmän. Kuitenkaan, en pidä parjattua Pandora's Boxia tosiaankaan niin huonona, mitä jotkut sanovat. Tokihan slidekitara tuo southern/country-fiilistä, mutta aika perus-nyky-Edguy biisi sieltä silti paistaa (post-Rocket Ride). Tuon RR:n outtake on muuten tuo vuosiluvullaan korostettu toinen bonari, Standing In The Rain, samaisella bonuslevyllä.
Two Out Of Seven on ihan hauska ja parhaimmistoa albumilla (kertoo kuitenkin bändin viime vuosien alamäestä jotakin), mutta vielä parempia ovat kuitenkin Rock Of Cashel, The Arcane Guild (parempi "pakkonopea" kuin kura-Return To The Tribe, Under The Moon ja muut vastaavat läpihölkät) & Behind The Gates.. Slovaripäättäjä on vähän yli-imelä, mutta parempi tosiaan kuin tuo 6 vuodeksi julkaisematta jätetty, jos noista on pitänyt valita. Olisiko sellainen 7½ levy, niin hyvässä kuin pahassakin, parempi kuin odotin kumminkin.
Kun vanhasta tottumuksesta Äxän tilausta noutaessani (2 UFO:a puuttuu enää 20 levyn discografiasta, jesh!) poimin tämän uuden Edguyn myös mukaan, niin nyt on tullut tutustuttua enemmänkin. Sanottakoon heti, että ainoa kitaristi Jensin biisi, God Fallen Silent olisi nostanut bonuslevyltä mukaannostettuna itse albumin tasoa heti, korvatessaan jonkun vähäpätöisemmän. Kuitenkaan, en pidä parjattua Pandora's Boxia tosiaankaan niin huonona, mitä jotkut sanovat. Tokihan slidekitara tuo southern/country-fiilistä, mutta aika perus-nyky-Edguy biisi sieltä silti paistaa (post-Rocket Ride). Tuon RR:n outtake on muuten tuo vuosiluvullaan korostettu toinen bonari, Standing In The Rain, samaisella bonuslevyllä.
Two Out Of Seven on ihan hauska ja parhaimmistoa albumilla (kertoo kuitenkin bändin viime vuosien alamäestä jotakin), mutta vielä parempia ovat kuitenkin Rock Of Cashel, The Arcane Guild (parempi "pakkonopea" kuin kura-Return To The Tribe, Under The Moon ja muut vastaavat läpihölkät) & Behind The Gates.. Slovaripäättäjä on vähän yli-imelä, mutta parempi tosiaan kuin tuo 6 vuodeksi julkaisematta jätetty, jos noista on pitänyt valita. Olisiko sellainen 7½ levy, niin hyvässä kuin pahassakin, parempi kuin odotin kumminkin.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Re: Edguy & Avantasia
^Selkeä pettymys on Jokeri. Ei voi mitään. Pari asiallista vetoa ja loppu enemmän tai vähemmän tylsää tai jopa hivenen outoa. Niin Tobi laulultaan kuin bändi biiseiltään on pudonnut kehityksen kelkasta ja pahasti. Jossain vaiheessa Edguy oli aivan huippu, nyt ollaan vajottu joukkoon tummaan ja suoralta kädeltä voi laukaista tusinan kovempia vetoja viimeisen vuoden ajalta, monet niistä hurjista hevimaista kuten Unkarista jne. Jotain on tapahtunut, Tobin paukut on käytetty Avantasioihin, jotka ovat tasoltaan olleet kuitenkin huimasti parempia kuin nämä pari viimeistä Edguyta.
Kannattais varmaan keskittyä yhteen juttuun kerrallaan, niin tulis priimaa. Edguy on vaan jäänyt lapsipuolen asemaan vähän kaikessa, sanoi Tobi mitä sanoi. Miehen äänikin on hetken turboilun (Theater Of Salvation - Mandrake/Hellfire Club) jälkeen vajonnut aika paljon alaspäin. Sad but true.
Kannattais varmaan keskittyä yhteen juttuun kerrallaan, niin tulis priimaa. Edguy on vaan jäänyt lapsipuolen asemaan vähän kaikessa, sanoi Tobi mitä sanoi. Miehen äänikin on hetken turboilun (Theater Of Salvation - Mandrake/Hellfire Club) jälkeen vajonnut aika paljon alaspäin. Sad but true.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 252
- Joined: Mon Mar 24, 2008 13:58
- Location: Tampere
Re: Edguy & Avantasia
Pakko ihmetellä ihmisten reaktioita tästä levystä täällä
Saan tästä melkoisesti paskaa varmaan niskaani mutta minusta Age Of The Joker todellakin on parempi mitä tuo kovin hypetetty Hellfire Club tai loppupuolella heikkenevä Mandrake. Rocket Ridea, Theater Of Salvationia tai Vain Glory Operaa tämä ei päihitä mutta nelossijasta tapellaan The Savage Poetry '00:n kanssa kovasti. Ei tätä saa tyylillisesti verrata vanhoihin levyihin, vaikka biisien nopeuden tai metallisuuden tasolla, powermetal -aika on ohi ja nyt Edguylla on tälläinen eräänlainen hardrock -vaihe, vaikka uusi levy ottaakin mielestäni Tinnitus Sanctuksesta takapakkia hieman Rocket Riden suuntaan, vaikka missään tapauksessa samankaltaisista levyistä ei voi puhua, sama positiivinen fiilis vain on havaittavissa sekä tällä että RR:llä.
Tylsää tästä kamasta ei ainakaan minulle saa mitenkään, kertosäkeet ovat tolkuttoman tarttuvia ja riffittelyt ja syna-osat hivelevät korvia. Rumpusoundille on soundissa tosiaan annettava erityismaininta, napakka muttei mikään peltipurkki, juuri sopiva! Pandora's Box ja The Arcane Guild ovat itselleni levyin heikoimmat biisit, ensiksimainitun olettaisi ennemmin kuuluvan Tinnitus Sanctus -albumille (joka tosiaan on Edguyn heikoin albumi) raakuuteensa ja laiskuutensa vuoksi ja jälkimmäinen taas ei hyviä kosketin/urku -osia lukuunottamatta tarjoa mitään erikoisempaa tai uutta, ja häviää pakkonopeana sekä The Pride Of Creationille sekä Return To The Tribelle, vaikkei huono biisi olekaan. Robin Hood on myös menettänyt tenhoaan aavistuksen onttona kappaleena, mutta ei sitä todellakaan voi huonoksi sanoa. Loppubiiseistä rakastan jok'ikistä, loistavaa kamaa!
Oudoksi tätä en sanoisi, enemmänkin monipuoliseksi, eri asia vain on kelle kuuntelijalle tämä toimii, minulle toimii, ja albumin yleinen hyvä fiilis saa kuuntelemaan tämän aina uudelleen ja uudelleen, ihan kuin Rocket Ridenkin tapauksessa. Tobiaksen äänen kanssa komppaan Konstaapelia, alas on tultu jonkinverran sieltä 2001-2006 -akselilta, ääni ei ole läheskään yhtä vahva kuin silloin ja huomattavasti karheampi, johtuisiko sitten kiertueväsymyksestä vai mistä (?) Tätä olen jo miettinyt pitkään...

Tylsää tästä kamasta ei ainakaan minulle saa mitenkään, kertosäkeet ovat tolkuttoman tarttuvia ja riffittelyt ja syna-osat hivelevät korvia. Rumpusoundille on soundissa tosiaan annettava erityismaininta, napakka muttei mikään peltipurkki, juuri sopiva! Pandora's Box ja The Arcane Guild ovat itselleni levyin heikoimmat biisit, ensiksimainitun olettaisi ennemmin kuuluvan Tinnitus Sanctus -albumille (joka tosiaan on Edguyn heikoin albumi) raakuuteensa ja laiskuutensa vuoksi ja jälkimmäinen taas ei hyviä kosketin/urku -osia lukuunottamatta tarjoa mitään erikoisempaa tai uutta, ja häviää pakkonopeana sekä The Pride Of Creationille sekä Return To The Tribelle, vaikkei huono biisi olekaan. Robin Hood on myös menettänyt tenhoaan aavistuksen onttona kappaleena, mutta ei sitä todellakaan voi huonoksi sanoa. Loppubiiseistä rakastan jok'ikistä, loistavaa kamaa!
Oudoksi tätä en sanoisi, enemmänkin monipuoliseksi, eri asia vain on kelle kuuntelijalle tämä toimii, minulle toimii, ja albumin yleinen hyvä fiilis saa kuuntelemaan tämän aina uudelleen ja uudelleen, ihan kuin Rocket Ridenkin tapauksessa. Tobiaksen äänen kanssa komppaan Konstaapelia, alas on tultu jonkinverran sieltä 2001-2006 -akselilta, ääni ei ole läheskään yhtä vahva kuin silloin ja huomattavasti karheampi, johtuisiko sitten kiertueväsymyksestä vai mistä (?) Tätä olen jo miettinyt pitkään...
80srocks.net – Kasari On Parasta!
Re: Edguy & Avantasia
Itse puolestani ihmettelen, että miksi tuota Tinnutus Sanctus -levyä jaksetaan väheksyä. Siltä levyltähän löytyy useampiakin upeita biisejä (lue: bändin parhaimmistoon kuuluvia kappaleita), joista mainittakoon ainakin Dragonfly, Nine Lives, Dead or Rock, Ministry of Saints ja 9-2-9. Tykkään paljonkin Edguyn hard rockimmasta linjasta, joten pitäisi varmaan tsekata myös tuo uusin levy. Myös Sammetin käheämpi ääni kuulostaa Tinnitus Sanctusilla oikein hyvältä. Eli, sama se vetääkö upeasti korkealta vai vähän käheämmin. Molemmat laulutavat uppoavat.
Jos lähtisin Edguyn levyjä laittamaan jonkinlaiseen järjestykseen (uusin siis vielä kuulematta), niin tämä olisi tämänhetkinen tilanne:
1. The Savage Poetry
2. Hellfire Club
3. Rocket Ride
4. Tinnitus Sanctus
5. Kingdom of Madness
6. Theater of Salvation
7. Vain Glory Opera
8. Mandrake
Eipä taida kovin monin Edguy-fani asettaa levyjä tuohon järjestykseen.
Jos lähtisin Edguyn levyjä laittamaan jonkinlaiseen järjestykseen (uusin siis vielä kuulematta), niin tämä olisi tämänhetkinen tilanne:
1. The Savage Poetry
2. Hellfire Club
3. Rocket Ride
4. Tinnitus Sanctus
5. Kingdom of Madness
6. Theater of Salvation
7. Vain Glory Opera
8. Mandrake
Eipä taida kovin monin Edguy-fani asettaa levyjä tuohon järjestykseen.

-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 252
- Joined: Mon Mar 24, 2008 13:58
- Location: Tampere
Re: Edguy & Avantasia
Kyllä Tinnitus on hyvä levy mutta Edguy -levynä vain ei pärjä muille, loistobiisejä on Ministry Of Saints, The Pride of Creation, Dragonfly, Thorn Without Rose, Speedhoven ja Dead Or Rock, loppu peruskamaa lukuunottamatta Sex Fire Religion ja Aren't You A Little Pervert Too -biisejä jotka ovat täyttä sontaa.
Edguy -ranking (uusimman paikka ei lukkoonlyöty):
1. Rocket Ride
2. Theater Of Salvation
3. Vain Glory Opera
4. Age of the Joker
5. The Savage Poetry
6. Mandrake
7. Hellfire Club
8. Kingdom Of Madness
9. Tinnitus Sanctus
Uskoisin että Age of The Joker saa enemmän arvostusta vasta huomattavasti myöhemmin...
Edguy -ranking (uusimman paikka ei lukkoonlyöty):
1. Rocket Ride
2. Theater Of Salvation
3. Vain Glory Opera
4. Age of the Joker
5. The Savage Poetry
6. Mandrake
7. Hellfire Club
8. Kingdom Of Madness
9. Tinnitus Sanctus
Uskoisin että Age of The Joker saa enemmän arvostusta vasta huomattavasti myöhemmin...
80srocks.net – Kasari On Parasta!
Re: Edguy & Avantasia
Oma järjestykseni olisi:
1. The Hellfire Club
2. Mandrake
3. Rocket Ride
4. Vain Glory Opera
5. Theater of Salvation
6. Tinnitus Sanctus
Veikkaisin, että Age of the Joker menisi johonkin häntäpäähän, Tinnituksen ja Teatterin väliin.
Tinnitus Sanctus ei nyt susipaska ole missään nimessä, ja tästä huolen pitää levyn hittipuoli: 9-2-9, Dragonfly ja Ministry of Saints tykittävät perkeleen lujaa. Tämän lisäksi Thorn Without a Rose ja Mustasta Haaveileminen Herätessä toimivat kivasti. Sen sijaan levyllä on jotain Aren't You a Little Pervert Too, Sex Fire & Religion, Nine Lives ja Speedhoven tasoista röpellystä.
Kuitenkin levyllä on enemmän hittejä kuin Age of the Jokerilla, joten ainakin levystä jää ainakin päällisin puolin parempi maku suuhun kuin keskinkertaisesta lätystä.
1. The Hellfire Club
2. Mandrake
3. Rocket Ride
4. Vain Glory Opera
5. Theater of Salvation
6. Tinnitus Sanctus
Veikkaisin, että Age of the Joker menisi johonkin häntäpäähän, Tinnituksen ja Teatterin väliin.
Tinnitus Sanctus ei nyt susipaska ole missään nimessä, ja tästä huolen pitää levyn hittipuoli: 9-2-9, Dragonfly ja Ministry of Saints tykittävät perkeleen lujaa. Tämän lisäksi Thorn Without a Rose ja Mustasta Haaveileminen Herätessä toimivat kivasti. Sen sijaan levyllä on jotain Aren't You a Little Pervert Too, Sex Fire & Religion, Nine Lives ja Speedhoven tasoista röpellystä.
Kuitenkin levyllä on enemmän hittejä kuin Age of the Jokerilla, joten ainakin levystä jää ainakin päällisin puolin parempi maku suuhun kuin keskinkertaisesta lätystä.
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Re: Edguy & Avantasia
Tiiä sitten mikä tuossa uudessa Edguyssa eniten mättää, mutta itselle ei ole tullut minkäänlaista tarvetta lisäkuunteluihin. Jotenkin jää mieleen sellainen kerran jo kuullun oloinen, väsyneen karhea läpse
No, ei se nyt ihan noin huono ole, mutta Robin Hood on "eeppisenä" biisinä hyvä esimerkki siitä, mihin on tultu. Ei tarpeeksi koukkua ja ideaa, toisin kuin männävuosien minuutteja pitemmissä vedoissa.
Eiköhän tuota tule hinkattua vielä tulevaisuudessa, ei ole ollut tapana luovuttaa kovin helposti. Suurin ongelma saattaa olla siinä, että kohdalle on sattunut viimeisten kuukausien aikana varmasti toistakymmentä todella kovaa lättyä (Dreamtale, Stargazery, Sunrise jne.), joiden rinnalla tämä Edguy-uutuus kyllä ottaa osumaa aika pahasti.
Olisko omassa mielessä palikat jotakuinkin näin tänään:
1. Mandrake
2. Hellfire Club
3. Savage Poetry (-00)
4. Rocket Ride
5. Theater Of Salvation
6. Tinnitus Sanctus
7. Vain Glory Opera
8. Age Of The Joker

Eiköhän tuota tule hinkattua vielä tulevaisuudessa, ei ole ollut tapana luovuttaa kovin helposti. Suurin ongelma saattaa olla siinä, että kohdalle on sattunut viimeisten kuukausien aikana varmasti toistakymmentä todella kovaa lättyä (Dreamtale, Stargazery, Sunrise jne.), joiden rinnalla tämä Edguy-uutuus kyllä ottaa osumaa aika pahasti.
Olisko omassa mielessä palikat jotakuinkin näin tänään:
1. Mandrake
2. Hellfire Club
3. Savage Poetry (-00)
4. Rocket Ride
5. Theater Of Salvation
6. Tinnitus Sanctus
7. Vain Glory Opera
8. Age Of The Joker
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Re: Edguy & Avantasia
Mukavahan se on soittaa keikalla muutama kappale, joiden lyriikat jokainen paikallaolija tuntee.Hese wrote:Parempi kuin alkuperäinen

-
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1244
- Joined: Sun Jan 11, 2004 21:49
- Location: Tampere
Re: Edguy & Avantasia
Jos ei kaikki seuraa tuota "Donington Park" aluetta niin Edguy on tulossa Suomeen 17.2.2012 FME-tapahtumaan!
Re: Edguy & Avantasia
Settilistaa syksyn ajalta. Kaipa tuo menisi talvellakin, saisi kyllä olla enemmän matskua ajalta Rocket Rideen asti, eli toisin sanoen vähemmän uuden levyn matskua. Kunhan suosikkislovarini Save Me pysyy noista on/off-biiseistä tuolla setissä. 

Re: Edguy & Avantasia
Onneksi kamala Land Of The Miracle uupuu tuosta, vaikka aina sitä ihme kyllä soittavat. Muutoin ei kauheasti hihkaisuja revi tuo setti, että FME:oon asiasta tehden pelkän Edguyn perässä lähtisi.
Mutta toisaalta, onhan tuossa paljon uudempien levyjen häävejäkin biisejä, eikä ole realistista odottaa (vielä) Sammetilta mitään best of 1997-2000 settiä
ja onneksi tavallaan sellaisen näkikin jo Tuskassa 2003, joten ei se väärinkään olisi nähdä edes yksi keikka nykymenolla jo vertailun vuoksikin. Semminkin kun aika harvinaisia -todistettavasti- meilläpäin ovat.
Mutta toisaalta, onhan tuossa paljon uudempien levyjen häävejäkin biisejä, eikä ole realistista odottaa (vielä) Sammetilta mitään best of 1997-2000 settiä

Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 252
- Joined: Mon Mar 24, 2008 13:58
- Location: Tampere
Re: Edguy & Avantasia
Hieno settilista on vaikka vähän tuota uuden levyn tarjontaa muokkaisin; Robin Hood ja Pandora's Box korvataan joillain paremmilla uusilla biiseillä (Breathe, Two Out of Seven, Fire on the Downline esimerkiksi) tai jollakin vanhemmalla hitillä/klassikkolla (Theater of Salvation, All the Clowns esimerkiksi).Mutta hieno tuo setti on noinkin!
Ja Jussille, Land of the Miracle kyllä oli settilistassa ainakin joku aika sitten vielä, mutta nyt tilalle heitetty näemmä Babylon... Kumpikin noista kyllä hienoja biisejä ja liveklassikkoja, sinänsä siis sama asia kumpi siinä setissä on
Fire on the Downlinenkin soittivat kahdella tai kolmella ekalla keikalla, mutta sen jälkeen tiputettiin.
Ja Jussille, Land of the Miracle kyllä oli settilistassa ainakin joku aika sitten vielä, mutta nyt tilalle heitetty näemmä Babylon... Kumpikin noista kyllä hienoja biisejä ja liveklassikkoja, sinänsä siis sama asia kumpi siinä setissä on

80srocks.net – Kasari On Parasta!
Re: Edguy & Avantasia
EDGUY: AGE OF THE JOKER (2011)
Age of the Joker on kimurantti tapaus, mutta levy mainostaakin omaa jokeriuttaan yhtyeen tuotannossa jo nimensä ja kansikuvansakin puolesta. Levy haastaa kuulijansa tarjoamalla hetkittäin täysin uudenlaisia Edguy-elementtejä. Se yllättää sekoittelemalla helppoja ja vaikeita osioita keskenään tavalla, joka saa kuulijan pään pyörälle. Levyn neljä pisintä biisiä (kaikki yli kuusi minuuttisia) Robin Hood, Behind The Gates To Midnight World, Rock of Cashel ja Pandora’s Box ovat kaikki sävellyksiä, jotka eivät jaksa kantaa koko kestoaan. Jokaisesta löytyy mielenkiintoisia, jopa loistaviakin hetkiä, mutta vastapainoksi todella mitäänsanomatonta ainesta. Oikeastaan nelikon suurin vika on kertosäkeissä, jotka ovat jotenkin liian power metalisen kesyjä ja kliseisen puuduttavia. Erityisesti Behind the Gates to the Midnight World –kappaleessa olisi klassikon aineksia, jos se kliimax eli kertosäe olisi muun biisin arvoinen. Raskaat riffit, upea tunnelma ja erittäin nautinnolliset säkeistöt pitävät biisin kuitenkin oikein hyvänä esityksenä, joskin kertosäkeen ontuminen jää kappaleesta päällimmäisenä mieleen.
Maestro Sammetin ääni ei ole enää terävimmillään korkeissa äänissä, eivätkä raspitkaan lähde yhtä vakuuttavasti ja käheän matalalta kuin parilla viime levyllä, mutta se miehen tärkein ase eli eläytyvä laulutyyli on yhä tallella. Mies on läsnä, ja sehän on mielestäni kaikista olennaisin ominaisuus laulajalle. Teknisesti täydellinen suoriutuminen on toissijaista, jos vokalisti vetää kuitenkin hyvin ja eläytyy kappaleisiin joka solullaan. Hyvin Tobias laulaa edelleen, mutta pientä kritiikkiä on annettava, kun on tottunut kuulemaan mieheltä vieläkin huikaisevampia laulusuorituksia. Ehkäpä ikä alkaa vähän tehdä tehtäväänsä vai onko mies laulanut osan vokaaleista flunssan kourissa?
Koska olen parjannut levyn epäkohtia jo ihan tarpeeksi, niin siirrytäänpä vaihteeksi hehkuttamaan. Age of the Joker nimittäin ei ole huono levy, eikä edes keskinkertainen. Levy on hyvä, vaikkakin kokonaisuutena vaatimattomampi kuin vaikkapa kolme sitä edeltänyttä hard rock –henkisiä aineksia sisältänyttä pitkäsoittoa. Pirteän ja energisen kertosäkeen omaava Breathe herättelee liian perushyväksi kulahtanutta levyä henkiin viidentenä biisinä. Biisi ei keksi pyörää uudestaan, mutta muistuttaa kaikessa kiehtovassa simppeliydessään millaisena itse haluan Edguyni nautiskella. Breathen jälkeen Two Out of Seven räjäyttää tajunnan. Hauskalla hittihenkisellä alkumelodialla starttaava kappale tarjoaa maailmanluokan laulumelodioita, herkullisia Sammetin äänen venytyksiä ja pikkunäppäriä metaforilla leikitteleviä sanoitusoivalluksia, joissa haistatellaan ja puretaan hermopaineita onnistuneella tavalla. Faces in the Darkness jatkaa voittokulkua upean raskaalla kitarariffillä, ilmavalla kertosäkeellä ja maukkaan heavy metalisella kitarasooloilulla. Levyn parhaimmat makupalat on säästetty kuitenkin loppuun, sillä Fire on the Downline ja Every Night Without You ovat ne kappaleet, jotka nousevat todellisiksi klassikoiksi ja parhaiden Edguy-sävellysten joukkoon.
Fire on the Downline alkaa tunnustelevan tunnelmallisesti, kunnes 01:25 kohdalla räjähtää. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaa ja kuulijan tekee mieli näyttää joko voiton merkkiä tai pirun sarvia: wau mikä melodia ja mikä riffi! Yllättävät, kertosäkeessä jopa mukavasti progeilevat laulumelodiat ovat osoituksena siitä mihin tämä upea bändi pystyy parhaimmillaan. Kertosäe kaikessa ’80-lukuhenkisyydessään on vastustamaton - yksi Edguyn pitkän uran parhaista. Juuri kun ehdin tuudittautua ajatukseen, ettei levy pysty Fire on the Downlinesta parantamaan tarjoaa Behind the Gates to the Midnight Worldin jälkeen korville sulosointuja levyn melankolinen namupala Every Night Without You. Kappale alkaa tunnelmallisella, mutta jopa hivenen poikabändimäisellä säkeistöllä, joka kaikesta siirappisuudestaan huolimatta toimii vastustamattoman upeasti. Kertosäe, vaikkei olekaan maailman omaperäisin, räjäyttää sitten sillä tavalla tajunnan, että meinaa tulla tippa linssiin. Täytyy tässä olla jotain sanoinkuvaamatonta tai syvälle miehen sieluun tunkeutuvaa maagisuutta; aivan huikaisevan upea kertosäe, jonka sanoitus tukee biisin kaihoisaa tunnelmaa täydellisellä tavalla. Perfect match, sanoisin. Sanoituksessa tarjotaan upeaa kaipuuta; melankoliaa, joka riipaisee syvältä sydämestä. Kitarasoolokin itkee kaipuusta ihan samalla tavoilla kuin kappalekin. Minulle Edguy-klassikko jo syntyessään. Jopa yksi tämän loistavan yhtyeen parhaista biiseistä. Näin simppelikin radiohitti voi olla juuri se täydellinen esitys. Sammetinkin eläytyminen päätöskappaleessa on käsin kosketeltavan upeaa.
Age of the Joker levyä voi verrata pitkänmatkanjuoksuun. Alussa jalat ovat vielä hieman jumissa, eikä meno maistu vielä parhaalta mahdolliselta. Keskivaiheilla hyvä olo alkaa pikku hiljaa virrata elimistöön, mutta parhaalta tuntuu vasta ihan loppusuoran häämöttäessä. Levystä jää positiivinen fiilis, sillä parhaat biisit ovat lopussa tai keskivaiheilla. Alkupuolen kappaleet ovat toki ihan hyviä, vaikkakin Edguy-asteikolla vaisuhkoja. Onneksi bändi tarjoaa keskinkertaisimmillaankin sellaista kivaa 3-tähden musiikkia. Parhaimmillaan Age of the Joker ampuu napakymppiin tai ainakin lähelle häränsilmää, joten on sääli, ettei albumi ole kokonaisuudessaan samaa parhautta kuin biisit Fire on the Downline, Two out of Seven, Faces in the Darkness ja Every Night Without You. Mainittakoon vielä loppuun, että levylle kannattaa antaa mahdollisuus jo pelkästään upeiden heavy metalisen viettelevien kitarasoolojen ansiosta. Levyllä ei taida olla yhtään vaatimatonta sooloa, vaan kaikki ovat sellaista melodisen kitaran itketyksen oppikirjakamaa, että luulisi Iron Maidenin ja muiden klassisten heavy-yhtyeiden faneille maistuvan paremmin kuin hyvin.
3½/5
P.S. Onkos uudempia settilistoja tullut nähtäville? Kauhukseni huomasin, että uuden levyn kuusi heikointa biisiä on ollut setissä (siis tuossa tänne linkitetyssä), mutta yhtään niitä omia suosikkejani ei ole uutukaiselta soitettu.
Age of the Joker on kimurantti tapaus, mutta levy mainostaakin omaa jokeriuttaan yhtyeen tuotannossa jo nimensä ja kansikuvansakin puolesta. Levy haastaa kuulijansa tarjoamalla hetkittäin täysin uudenlaisia Edguy-elementtejä. Se yllättää sekoittelemalla helppoja ja vaikeita osioita keskenään tavalla, joka saa kuulijan pään pyörälle. Levyn neljä pisintä biisiä (kaikki yli kuusi minuuttisia) Robin Hood, Behind The Gates To Midnight World, Rock of Cashel ja Pandora’s Box ovat kaikki sävellyksiä, jotka eivät jaksa kantaa koko kestoaan. Jokaisesta löytyy mielenkiintoisia, jopa loistaviakin hetkiä, mutta vastapainoksi todella mitäänsanomatonta ainesta. Oikeastaan nelikon suurin vika on kertosäkeissä, jotka ovat jotenkin liian power metalisen kesyjä ja kliseisen puuduttavia. Erityisesti Behind the Gates to the Midnight World –kappaleessa olisi klassikon aineksia, jos se kliimax eli kertosäe olisi muun biisin arvoinen. Raskaat riffit, upea tunnelma ja erittäin nautinnolliset säkeistöt pitävät biisin kuitenkin oikein hyvänä esityksenä, joskin kertosäkeen ontuminen jää kappaleesta päällimmäisenä mieleen.
Maestro Sammetin ääni ei ole enää terävimmillään korkeissa äänissä, eivätkä raspitkaan lähde yhtä vakuuttavasti ja käheän matalalta kuin parilla viime levyllä, mutta se miehen tärkein ase eli eläytyvä laulutyyli on yhä tallella. Mies on läsnä, ja sehän on mielestäni kaikista olennaisin ominaisuus laulajalle. Teknisesti täydellinen suoriutuminen on toissijaista, jos vokalisti vetää kuitenkin hyvin ja eläytyy kappaleisiin joka solullaan. Hyvin Tobias laulaa edelleen, mutta pientä kritiikkiä on annettava, kun on tottunut kuulemaan mieheltä vieläkin huikaisevampia laulusuorituksia. Ehkäpä ikä alkaa vähän tehdä tehtäväänsä vai onko mies laulanut osan vokaaleista flunssan kourissa?
Koska olen parjannut levyn epäkohtia jo ihan tarpeeksi, niin siirrytäänpä vaihteeksi hehkuttamaan. Age of the Joker nimittäin ei ole huono levy, eikä edes keskinkertainen. Levy on hyvä, vaikkakin kokonaisuutena vaatimattomampi kuin vaikkapa kolme sitä edeltänyttä hard rock –henkisiä aineksia sisältänyttä pitkäsoittoa. Pirteän ja energisen kertosäkeen omaava Breathe herättelee liian perushyväksi kulahtanutta levyä henkiin viidentenä biisinä. Biisi ei keksi pyörää uudestaan, mutta muistuttaa kaikessa kiehtovassa simppeliydessään millaisena itse haluan Edguyni nautiskella. Breathen jälkeen Two Out of Seven räjäyttää tajunnan. Hauskalla hittihenkisellä alkumelodialla starttaava kappale tarjoaa maailmanluokan laulumelodioita, herkullisia Sammetin äänen venytyksiä ja pikkunäppäriä metaforilla leikitteleviä sanoitusoivalluksia, joissa haistatellaan ja puretaan hermopaineita onnistuneella tavalla. Faces in the Darkness jatkaa voittokulkua upean raskaalla kitarariffillä, ilmavalla kertosäkeellä ja maukkaan heavy metalisella kitarasooloilulla. Levyn parhaimmat makupalat on säästetty kuitenkin loppuun, sillä Fire on the Downline ja Every Night Without You ovat ne kappaleet, jotka nousevat todellisiksi klassikoiksi ja parhaiden Edguy-sävellysten joukkoon.
Fire on the Downline alkaa tunnustelevan tunnelmallisesti, kunnes 01:25 kohdalla räjähtää. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaa ja kuulijan tekee mieli näyttää joko voiton merkkiä tai pirun sarvia: wau mikä melodia ja mikä riffi! Yllättävät, kertosäkeessä jopa mukavasti progeilevat laulumelodiat ovat osoituksena siitä mihin tämä upea bändi pystyy parhaimmillaan. Kertosäe kaikessa ’80-lukuhenkisyydessään on vastustamaton - yksi Edguyn pitkän uran parhaista. Juuri kun ehdin tuudittautua ajatukseen, ettei levy pysty Fire on the Downlinesta parantamaan tarjoaa Behind the Gates to the Midnight Worldin jälkeen korville sulosointuja levyn melankolinen namupala Every Night Without You. Kappale alkaa tunnelmallisella, mutta jopa hivenen poikabändimäisellä säkeistöllä, joka kaikesta siirappisuudestaan huolimatta toimii vastustamattoman upeasti. Kertosäe, vaikkei olekaan maailman omaperäisin, räjäyttää sitten sillä tavalla tajunnan, että meinaa tulla tippa linssiin. Täytyy tässä olla jotain sanoinkuvaamatonta tai syvälle miehen sieluun tunkeutuvaa maagisuutta; aivan huikaisevan upea kertosäe, jonka sanoitus tukee biisin kaihoisaa tunnelmaa täydellisellä tavalla. Perfect match, sanoisin. Sanoituksessa tarjotaan upeaa kaipuuta; melankoliaa, joka riipaisee syvältä sydämestä. Kitarasoolokin itkee kaipuusta ihan samalla tavoilla kuin kappalekin. Minulle Edguy-klassikko jo syntyessään. Jopa yksi tämän loistavan yhtyeen parhaista biiseistä. Näin simppelikin radiohitti voi olla juuri se täydellinen esitys. Sammetinkin eläytyminen päätöskappaleessa on käsin kosketeltavan upeaa.
Age of the Joker levyä voi verrata pitkänmatkanjuoksuun. Alussa jalat ovat vielä hieman jumissa, eikä meno maistu vielä parhaalta mahdolliselta. Keskivaiheilla hyvä olo alkaa pikku hiljaa virrata elimistöön, mutta parhaalta tuntuu vasta ihan loppusuoran häämöttäessä. Levystä jää positiivinen fiilis, sillä parhaat biisit ovat lopussa tai keskivaiheilla. Alkupuolen kappaleet ovat toki ihan hyviä, vaikkakin Edguy-asteikolla vaisuhkoja. Onneksi bändi tarjoaa keskinkertaisimmillaankin sellaista kivaa 3-tähden musiikkia. Parhaimmillaan Age of the Joker ampuu napakymppiin tai ainakin lähelle häränsilmää, joten on sääli, ettei albumi ole kokonaisuudessaan samaa parhautta kuin biisit Fire on the Downline, Two out of Seven, Faces in the Darkness ja Every Night Without You. Mainittakoon vielä loppuun, että levylle kannattaa antaa mahdollisuus jo pelkästään upeiden heavy metalisen viettelevien kitarasoolojen ansiosta. Levyllä ei taida olla yhtään vaatimatonta sooloa, vaan kaikki ovat sellaista melodisen kitaran itketyksen oppikirjakamaa, että luulisi Iron Maidenin ja muiden klassisten heavy-yhtyeiden faneille maistuvan paremmin kuin hyvin.
3½/5
P.S. Onkos uudempia settilistoja tullut nähtäville? Kauhukseni huomasin, että uuden levyn kuusi heikointa biisiä on ollut setissä (siis tuossa tänne linkitetyssä), mutta yhtään niitä omia suosikkejani ei ole uutukaiselta soitettu.

Re: Edguy & Avantasia

Suosikkini ovat itse asiassa lähes kaikki ne, jotka tulevat keikalla, poislukien ainoastaan Pandora's Box, jonka tilalle voisi laittaa vaikka Two out of Sevenin, joka on levyllä ihan mukava, mutta jota en kyllä haluaisi itse asiassa keikalla kuulla.

Painotan, ettei levyllä ole erityisen huonoja kappaleita, eikä hyviäkään. Ei niitä kappaleita jää vihaamaan, mutta ei niissä myöskään tykästy erityisesti mihinkään. Kyllä ne varmaan menevät pätevistä rokkikappaleista teknisesti. Ei voi olla kuitenkaan miettimättä, että Sammettia eivät niinkään nappaa Edguyn puuhat, kun viimeisillä kahdella Avantasia-levyllä oli lähes koko levyn mitalta innovatiivisempia, koukuttavampia ja monipuolisempia kappaleita. Pientä sivuprojektin makua tässä Edguyssa nykyisellään on. Kyllä, saatan olla hieman katkera, sillä Edguy taitaa olla itselleni niitä ensimmäisiä bändejä, jotka ovat luisuneet alamäkeen jatkuvasti sen jälkeen, kun 2004 aloin bändiä kuuntelemaan. Livenä saisivat puolestani sysätä koko uuden levyn sinne minne aurinko ei paista, ja soittaa mitä vain 2001-2006 väliltä, ja ne hitit Tinnitus Sanctukselta. Perkele.
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Re: Edguy & Avantasia
Kiitokset Hammerille hyvästä arvostelusta. Age Of The Joker on itselleni sellainen levy, ettei siitä koskaan jaksa vastaavassa mitassa kirjoittaa, koska oikein mitään kirjoitettavaa ei ole. Komppaan Karpaasia, kyseessä on Edguyn surullisen luisun uusi surullinen todistus. Kun ei lähde, niin ei lähde. Huono levy ei missään nimessä ole kyseessä, harmaa on tosiaan sopiva sana kuvaamaan kokonaisuutta. Kun ei siitä jää mitään mieleen sillä tavalla, että innostaisi kuuntelemaan lisää. Valitettavasti.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Re: Edguy & Avantasia
Itselleni taas Behind the Gates to Midnight World on levyn paras biisi juurikin loistavan kertosäkeen ansiosta. Kertosäkeet on levyllä kyllä muutenkin erittäin hyvällä mallilla. Every Night Without You pitänee mainita toisena suosikkina. Lisäksi Robin Hood, Rock of Cashel, Two out of Seven ja Fire on the Downline ovat hyviä. Robin Hoodin kanssa kesti hieman ennen kuin se alkoi koukuttamaan. Aluksi ei tuntunut saavan mitään otetta. Erikoinen single-valinta. Muut biisit jäävät vähän vaatimattomammiksi esityksiksi. Pandora's Box ei kaikessa outoudessaan toimi oikein kokonaisuutena, mutta siinäkin on hyvä kertosäe. Kyllä Age of the Joker on ihan hyvä levy, mutta silti heikoin kolmesta omistamastani.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Re: Edguy & Avantasia
^^ Mukava huomata, että arvostelu miellytti.
Näköjään yleinen mielipide Age of the Jokerista on (pienoinen) pettymys. Olihan se levy itsellenikin pettymys siinä mielessä, että olen pitänyt esim. kolmesta aiemmasta Edguy-levystä Age of the Jokeria enemmän. Hyvä levy tuo uutukainen on joka tapauksessa.

Näköjään yleinen mielipide Age of the Jokerista on (pienoinen) pettymys. Olihan se levy itsellenikin pettymys siinä mielessä, että olen pitänyt esim. kolmesta aiemmasta Edguy-levystä Age of the Jokeria enemmän. Hyvä levy tuo uutukainen on joka tapauksessa.