TAROT

[Saabas]

VIHDOINKIN! On tätä odotettukin, vaikka uusin albumi onkin silkkaa terästä ei sitäkään maailman tappiin asti jaksa kuunnella. Noi tuotokset kyllä löytävät tiensä mun levyhyllykköön varsin sukkelasti.

[Hammer]

Pieni ikuisuushan noita remastereita on jouduttukin odottelemaan, joten oli jo aikakin. Täytyykin ostaa useampi kerralla, heti kun ilmestyvät. Tarot on ehdottomasti Suomen kovin bändi "hevimetelin" saralla.

[Taival]

Hankintaanhan nuo remasterit menee ihan varmasti. Pellavassa oli niin kova keikka, notta. Suffer Our Pleasures löytyy ja kova levy on... Tai oli, sillä kun meinasin yksi päivä kuunnella, niin huomasin että kadonnut on. Kotelo on mutta itse levy hävöksissä. Ensimmäinen kerta sun näin käy. Vituttaa.

[Iron Constable]

Kun ei tuo uusin oikein pudonnut, niin hankinpa kaksi ekaa välittömästi kun ilmestyvät. Jo oli perhana aikakin päästä luukuttamaan parhautta ceereeltä. Muut jo sitten löytyvätkin.

[Akiman]

Kaikki levyt tulee hankittua ihan varmasti, vaikka To Live Foreverista alkaen kaikki jo CD muodossa löytyvätkin. Mukavaa saada suoraksi linjaksi kuitenkni levyhyllyyn samanlaisine sivustoineen. ;)

IC, mitä helvettiä? Suffer ei pudonnut? *tähän hymiö jolta putoaa kivekset*

[heavy666]

Kun ei tuo uusin oikein pudonnut, niin hankinpa kaksi ekaa välittömästi kun ilmestyvät. Jo oli perhana aikakin päästä luukuttamaan parhautta ceereeltä. Muut jo sitten löytyvätkin.

Mitä vittua?? Uusin lätty on todella kovaa kamaa. Remasterointi on kyllä todellinen kulttuuriteko. Kaks ekaa ainakin menee varmuudella hankintaan. Tarot on kyllä yks kaikkienaikojen aliarvostetuimmista metallibändeistä. Olis ansainnut suuren luokan kansainvälisen menestyksen.

[Lappis]

IC, mitä helvettiä? Suffer ei pudonnut? *tähän hymiö jolta putoaa kivekset*

Liian raskasta...

[Iron Constable]

^Tavallaan. Ei vain sovi Tarotin kuosiin. Mulle Tarot on nimenomaan sitä kamaa, mitä oli Spell of Iron ja Follow Me Into Madness-levyillä, jotka olivat jotakuinkin täydellisiä, ja hieman pienemmässä määrin sitä seuraavilla. Oikeastaan Tarot alkoi poiketa omasta maustani jo For The Glory of Nothing-levyllä, mutta siellä oli vielä tarpeeksi koukkuja, juuri ja juuri.

Uusin Suffer Our Pleasures löysi tiensä hyllyyn heti kun ilmestyi, mutta on sen alun muutaman viikon tehokuurin jälkeen saanut hyllyssä pysyäkin. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta kun levy on suunnilleen fifty-fifty hyvää/kohtalaista ja melkoisen standardia tuubaa, ei jaksa kauheasti kuunnella.

Jos mä haluan kuunnella kunnon rynkytystä, mä kuuntelen Overkilliä ja Kreatoria ynnä paria muuta. Tarotin ei tarvitse mulle melodiatonta tusinarytkettä tarjoilla. Tai saahan se, mutta mun ei tarvi kuunnella. Jos laittaa peräkkäin soimaan vaikka Follown ja uusimman, ei siellä paljoa samaa enää ole, muutakuin Hietalan ääni ja tietty perussoundi.

Älkää ottako ressiä, I can live with it...

[Petri the great]

Tämä on kyllä paras uutinen pitkään aikaan. Itse, kun olen noita vanhempia albumeja metsästänyt ympäri Helsinkiä ja liudan nettikauppoja ilman tulosta. Vielä, kun tulisi siihen samaan midprice hintaan kuin Stonenkin levyt, vaikka hinalla tuskin tulee olemaan väliä sillä nämä on pakko saada. Tähän päälle, kun julkaistaisiin uusi albumi ja kiertuetta päälle niin kyllä olisi herkkua. Uusimmasta albumista itselläni on vain hyvää sanottavaa, yksi suosikki levyistäni.

[Akiman]

Marco Hietala kertoo täällä hieman tulevien remasterien sisällöstä, sekä valottaa samalla myös Tarotin tulevaisuutta, johon tulee kuulumaan toivottavati vuoden 2006 aikana sekä uusi studioalbumi, että mahdollisesti myös keikkailua ainakin täällä Suomessa.

[Akiman]

SonyBMG:n jakelussa oleva Blastic Heaven –levymerkki julkaisee maaliskuun 15. päivä koko TAROTIN albumikataloogin aina "For the Glory of Nothingia" myöten.

Levyjen detaljit: * bonusraita, ** ennenjulkaisematon bonusraita.


SPELL OF IRON:
1. Midwinter Nights
2. Dancing On The Wire
3. Back In The Fire
4. Love’s Not Made For My Kind
5. Never Forever
6. Spell Of Iron
7. De Mortui Nil Nisi Bene
8. Pharao
9. Wings Of Darkness
10. Things That Crawl At Night
11. Love’s Not Made For My Kind (1995 versio) **
12. Back In The Fire (live) **
13. Love’s Not Made For My Kind (live) **
12. Back In The Fire (singleversio) **

FOLLOW ME INTO MADNESS:
1. Descendants Of Power
2. Rose On The Grave
3. Lady Deceiver
4. Follow Me Into Madness
5. Blood Runs Cold
6. No Return
7. I Don’t Care Anymore
8. Breathing Fire
9. I Spit Venom
10. Shadow In My Heart
11. Descendants Of Power (1994 versio) *
12. Shadow In My Heart (live) **
13. Descendants Of Power (live) **


TO LIVE FOREVER:
1. Do You Wanna Live Forever
2. The Colour Of Your Blood
3. The Invisible Hand
4. Live Hard Die Hard
5. Sunken Graves
6. The Chosen
7. Born Into The Flame
8. In My Blood
9. Tears Of Steel
10. My Enslaver
11. Shame
12. Iron Stars
13. Children Of The Grave
14. Guardian Angel
15. Do You Wanna Live Forever (acoustic) **

STIGMATA
1. Angels Of Pain
2. E.T.I
3. Shades In Glass
4. As One
5. State Of Grace
6. Race The Light
7. Expected To Heal
8. Sleepless
9. The Teeth
10. Stigmata
11. Turn Me On **
12. Stigmata (acoustic) **


TO LIVE AGAIN:
1. Children Of The Grave *
2. Live Hard Die Hard
3. Iron Stars
4. No Return
5. Tears Of Steel *
6. Breathing Fire
7. Midwinter Nights *
8. Wings Of Darkness
9. Rose On The Grave
10. Things That Crawl At Night *
11. Dancing On The Wire
12. Lady Deceiver *
13. The Colour Of Your Blood *
14. The Chosen
15. Kill The King
16. Do You Wanna Live Forever

Levyä ei sellaisenaan ole aiemmin julkaistu Japanin ulkopuolella, Suomessa se oli Stigmata-tuplan bonuslevy.


FOR THE GLORY OF NOTHING:
1. Crawlspace
2. Warhead
3. I’m Here
4. Shining Black
5. Beyond Troy
6. Dark Star Burning
7. The Scourger
8. Ghosts Of Me
9. The Punishment
10. Ice
11. Sabbath Bloody Sabbath **
12. Locomotive Breath *

[The Exorcist]

Helvetin hyvä juttu kun nuo Spell Of Iron ja Follow Me Into Madness CD:t ovat olleet pitkään kiven alla. Vaikka LP:nä kyseiset kakut onkin niin CD-levyjä ollaan kaipailtu. BACK IN THE FIRE.

Heh, tuli eilen taas katsottua Loves Not Made For My Kindin musa video. Siinä on kasarityyli Tarotilla huipussaan, varsinkin Marcon tukka ja Mako H:n pantteriasu.

[scorpions]

Onkohan moni ostanut noita uusinta painoksia vanhoista Tarot albumeista?
Jos niin millaisetkohan on esim. bookletit noissa, onko sanat + muita herkkuja?

Viime yönä näin unta että olin noita Freestä hakemassa, joten kait se tänään pitää unet pistää toteen

Löytyyköhän Anttilasta noita?

[poolrules]

^Jyväskylän anttilassa en nähnyt, tosin en kovin tarkaan niitä sieltä etsinytkään.

Bookleteissa on jonkin sortin historiikkia (en oo lukenu vielä) ja sanat, eli ainakin minusta ihan hyvät vihkot.

[scorpions]

^Kiithos vastauksesta.

Äsken kävin Anttilassa ja olivat oikein tehneet Tarotille oman hyllyn, hinnat oli kaikissa 16.95. Pitää vähän odotella että hinta tippuu, niin saa koko paketin sitten vaikka kerralla!

[Iron Constable]

Huomenna pitäisi hakea haltuun Spell Of Iron ja Follow Me Into Madness. 20 vuotta sitten hankin Spellin C-kassuna, joka oli ehtaa suomalaista laatua ja oli kuunneltu vou-vou kuntoon jo samana vuonna. Tuplakasettimankalla sen sitten kopioin ja sitä kälyistä kopsua kuunneltiin vuosia, kunnes sekin hyytyi. Nyt on oltu "ilman" jo niin kauan, että otetaan ihan uusi startti. Samoin kävi Followille, erona vain se, että se sentään kopsattiin kassulle lp-levyltä. Onneksi noista kaseteista päästiin, saattaapi olla, että noita cd-versioita joutuu pari kertaa pyöräyttämään.

Sen verran legendaarisia levyjä kumpikin ovat.

TAROT - LEOPARDIHOUSUT - HITTIMITTARI - MARSHALLIT- MIKKO ALATALO JA SINISANKAISET SILMÄLASIT - VALTAVAT HIUSPEHKOT

Oi niitä aikoja. Minäkin olin young & wild & restless. Nykyään I rest my case.

[Peke]

TAROT - LEOPARDIHOUSUT - HITTIMITTARI - MARSHALLIT- MIKKO ALATALO JA SINISANKAISET SILMÄLASIT - VALTAVAT HIUSPEHKOT

Oi niitä aikoja. Minäkin olin young & wild & restless. Nykyään I rest my case.

Ihanaa kun IC muistaa värittää aina mullekkin muistikuvia nuoruudesta!
Thanks

Sorry offtopiski.... sen verran aiheestä, että Spell Of Iron kyllä tännekin löytää CD:nä

[Akiman]

Ensi tai sitä seuraavalla viikolla saan varmaankin haltuuni kaikki kuusi uutta remasteria ja hintaakin niille kertyy peräti nolla euroa. Kyllä kelpaa! Varsinkin kun Tarotin monet albumit maistuvat pääosin erittäin mainiosti. Kyllähän tuossa To Live For Everin ja Stigmatan aikoihin mukaan tuli pieni kokonaisuuden notkahdus, mutta Spell, Follow, For ja live-albumi toimivat erinonomaisen hyvin jatkuvasti. Olen odottanut todella kauan saavani itselleni koko Tarotin tuotannon haltuuni ihan kunnollisessa muodossa. Aiemmin kun on löytynyt vain itselleni epäkäytännöllistä vinyyliä, kokoelmaa ja joitakin albumeita oikeassa muodossa. Tarot fanina kelpaa taatusti perkeleen hyvin.

[Peke]

Ensi tai sitä seuraavalla viikolla saan varmaankin haltuuni kaikki kuusi uutta remasteria ja hintaakin niille kertyy peräti nolla euroa. Kyllä kelpaa! Varsinkin kun Tarotin monet albumit maistuvat pääosin erittäin mainiosti. Kyllähän tuossa To Live For Everin ja Stigmatan aikoihin mukaan tuli pieni kokonaisuuden notkahdus, mutta Spell, Follow, For ja live-albumi toimivat erinonomaisen hyvin jatkuvasti. Olen odottanut todella kauan saavani itselleni koko Tarotin tuotannon haltuuni ihan kunnollisessa muodossa. Aiemmin kun on löytynyt vain itselleni epäkäytännöllistä vinyyliä, kokoelmaa ja joitakin albumeita oikeassa muodossa. Tarot fanina kelpaa taatusti perkeleen hyvin.

aijaiaijai..... se on tuo journalistin arki joskus juhlaa, kun tulee levytkin ilmasiksi kotiin... tuohon on pyrittävä, vaikka inssihommissa mennäänkin.

Onkos akimanilta sitten luvassa kattava analyysi Tarot-yhtyeestä?

[Hippo]

Prkl noita remasteita on pakko saada jossakin vaiheessa hyllyyn. Useamman vuoden alkuperäisiä on tullut tuloksetta divareista metsästettyä. Suffer on helvetin kova levy ja lisää on pakko saada.

[ruohonjuuritaso]

Odotetun uusintapainoksen levyt on kyllä haalittava kaikki, kun ei noita levyjä muuten ole. Ainoastaan Shining Black kokoelmalla ja keikalla olen vanhempia biisejä ylipäätänsä kuullut.

Tänään hainkin The Spell of Ironin ja To Live Foreverin, joita pidän lähtökohdiltaan kiinnostavimpina. Molemmissa on paljon biisejä mitkä ovat täysin uusia itselleni ja Spellissä vielä hirveä liuta bonusbiisejä. Ulkoisesti ainakin panostus näkyy levyllä ja kansilehtisellä, eikä halpisrahastuspainosta tarvitse pelätä. Muut levyt tulee ostettua sitä mukaa kun tuntee itsensä taas varakkaaksi.

[Petri the great]

Kuinkas moni on menossa kesäkuussa katsomaan Tarotia Vantaalla järjestettävään Myötätuuli Rockiin ? Esiintyjinä Tarotin lisäksi: Viikate, Amorphis, Altaria, Lordi, Charon ja muutama vahvistamaton huippuartisti.
Itse ainakin ajattelin puskea paikalle, sillä sen verran omaa korvaa miellyttäviä bändejä löytyy Tarotin lisäksi. Ja vielä syntymäpäivät samana päivä ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa synttäreitä kuin pään hakkaaminen Tarotin tahdissa ?

Noita remastereita en ole vielä ehtinyt hankkimaan, mutta eiköhän sekin korjaannu tässä kevään aikana, ainakin To Live Forever ja For The Glory Of Nothing pitäisi hankkia ja stigmata/follow me...., jos löytyy edullisesti.

[Iron Constable]

Tässä on nyt Spelliä luukutettu ja arvostelua pukkaa, jahka ensi viikolla ehdin. On ainakin tuttu levy ! Mutta ihan oikeasti, melkein tuli kyynel silmänurkkaan ja 16-vuotiaan fiilikset, kun ekan kerran tuon nyt kunnolla pyöräytin. Ensinnäkin, upeaa musiikkia yhä edelleen ja kaikki riffit, soolot jne. heittivät meikäläisen omaan huoneeseen Kristiinankaupunkiin joskus vuonna 0. NIIN paljon tuota tuli aikoinaan kuunneltua, että jokainen äännähdys levyllä oli tuttu. Remasterointi on onnistunut, hyvät soundit, mutta alkuperäiseen ei ole muuten kajottu.

Stigmatan hankin varmaan seuraavaksi, se on jäänyt noista levyistä kaikkein vähimmälle huomiolle. Sanonpahan vielä, että Tarot on ehdoton balladien kingi. Things That Crawl At Night, Shadow In My Heart ja Guardian Angel. 10 - 10- 10

[rocker]

Tässä on nyt Spelliä luukutettu ja arvostelua pukkaa, jahka ensi viikolla ehdin. On ainakin tuttu levy ! Mutta ihan oikeasti, melkein tuli kyynel silmänurkkaan ja 16-vuotiaan fiilikset, kun ekan kerran tuon nyt kunnolla pyöräytin. Ensinnäkin, upeaa musiikkia yhä edelleen ja kaikki riffit, soolot jne. heittivät meikäläisen omaan huoneeseen Kristiinankaupunkiin joskus vuonna 0. NIIN paljon tuota tuli aikoinaan kuunneltua, että jokainen äännähdys levyllä oli tuttu. Remasterointi on onnistunut, hyvät soundit, mutta alkuperäiseen ei ole muuten kajottu.

Sama mieltä täällä. Yksi parhaista suomihevi-levyistä. Love's not made for my kind on kurkobiisi. Nimibiisikin jyrää hienosti. Hietalan ääni raikasi komeasti jo tuolloin. Kitaristit sortuvat joskus ylitilutteluun.

[Iron Constable]

Hieman oli vaikea lähestyä näin tuttua levyä, vaikka sen nyt useammankin kerran kuuntelin vuosien erossaolon jälkeen. Mutta jotakin sain sentään ylös tästä mainiosta Tarotin uran aloittajasta. Olihan se hauska taas laittaa ajatuksia järjestykseen kuunnellessa.

TAROT : THE SPELL OF IRON

MIDWINTER NIGHTS

- Yksinäinen tuuli pukkaa korviin, kunnes kitarat kiljuvat homman alkuun. Lyhyen intron jälkeen riffit työntävät kappaleen vastustamattomaan menoon ja nuori Marco Hietala parkaisee ensimmäisen säkeistön melko vakuuttavasti, silloin niin nuoreksi mieheksi. Sinänsä aika peruskamaa koko kappale, mutta osaset niputtuvat yhteen sujuvaksi ja miellyttäväksi kokonaisuudeksi. 2:40 tulevat oikein kunnon tilusoolot, jotka jäsentyvät erittäin hienoksi loppusooloksi, basso kuuluu hyvin taustalla ja kappale etenee korvaa miellyttäen kohti loppuaan. Keskitalven alakulo ja tietty epätoivoisuus välittyy kappaleesta hienokseltaan, kaikkiaan tämän biisin voisi kai laittaa heavy metal-oppikirjaan peruskurssin päättötyöksi. Ei mitään legendaarista, mutta aina toimivaa. 9

DANCING ON THE WIRE

- Hyvä, lyhyt intro, jossa kaikki instrumentit ovat omalla tontillaan. Hietala jatkaa mainiota laulutyöskentelyä. Ensilevystä lähtien mies on kuulostanut harvinaisen valmiilta, ääntämystä myöten. Biisi jatkaa edellisen kappaleen tunnelmissa tempoa myöden. Perusriffi on yksinkertaisen toimiva, kitarasoolot on pakko taas mainita, Zacharyn soundi on maailman tunnistettavimpia ja mies vetää soolot kappaleen ehdoilla, erittäin tyylikästä. Tasaisen hyvä, lyhyt biisi, jonka ote ei ole kirvonnut parissakymmenessä vuodessa piiruakaan. 9-

BACK IN THE FIRE

- Riffiä alkuun ja yksinäistä kitaraa, biisin kantava kitarateema leivotaan kuulijalle selväksi heti kättelyssä. Riffin ja soolon yhteistyö on kerrassaan maaninen. Laulumelodia on tässäkin biisissä hyvä ja mielenkiintoinen, aivan kuten edellisissäkin kappaleissa. Marco vetäisee hieman enemmän voimaa ja korkeutta mukaan, sen huomaa helposti, koska levyn laulusuorituksia leimaa hyvin rauhallinen ja pakottamaton ote. 2:25 kohdalla päästetään kitaristit valloilleen ensi kerran ja lyhyiden soolojen jälkeen laskeudutaan kauniiseen väliosaan, soundissa on jotain Yngwie Malmsteenmaista. Alun teema alkaa kohta uudelleen, Pecu Kinnarin työskentely on tässä biisissä mukavan levotonta, verrattuna kahden edellisen kappaleen melko perusvarmaan työskentelyyn. Basson kuviot on pakko mainita 3:50 kohdilla, olen aina pitänyt tuosta lyhyestä Harrismaisesta kohdasta. Rumpali tukee ennen viiden minuutin täyttymistä riffittelyä hienosti ja Marcokin vetäisee levyn ensimmäisen karjahduksen ja venyttää vielä hiukan ennen tyylikästä lopetusta. Levyn pisin biisi lopetusbiisin ohella ja toimii täysillä. 9+

LOVE´S NOT MADE FOR MY KIND

- Riffillä taas alkuun vähän edellisen tapaan. Nyt on fiiliksessä jotain mielenkiintoista ja kappaleen draivi on kummallisen bassovoittoinen, tehden siitä kuminauhamaisen pomppivan. En osaa selittää, kappale junnaa eteenpäin kuin huonosti aukeava autonikkuna. Mikä ei ole moite ! Marco vetää tunteikkaat vokaalit, parissa kohdassa sanat eivät oikein istu ja laulussa tulee hieman kiire. Kertosäe on kertakaikkiaan legendaarinen, taustalla vinkuva kitara luo siihen vielä oman tunnelmansa. Muutenkin kampea käytetään kunniakkaasti. Kinnarin rumpalointi on monipuolista, varsinkin bassopedaalin poljenta kiinnittää huomiota epäsäännöllisyydellään. Marco karjahtaa todella komeasti 2:45 alkaen. Tässä biisissä on sitä jotain, joka nostaa arvosanaa sillä kuuluisalla plussalla. 9½

NEVER FOREVER

- Vauhtia lisää, kitarat riffittelevät mukaan kanava kerrallaan. Tiluttelu iskee korvaan heti alusta. Jatkuen loppuun saakka eri muodoissaan. Biisin päähuomio on vauhdissa ja siitä puuttuu kaikille edeltäville biiseille ominainen painostava kaihoisuus. Fiilistä on vaikea selittää, mutta jotain oudon viehättävää näissä biiseissä on. Kokonaisuutena tästä kappaleesta on ehkä kaikkein vaikeinta pitää kiinni tällä levyllä. Kappale "päättyy" jo puoli minuuttia ennen ilmoitetun keston loppua ja siirtyy omituiseen basson dominoivaan outroon. Levyn selkeä outolintu. 8-

SPELL OF IRON

- Pecu täräyttää kappaleen alkuun ja tempo pysyy kohtuullisen korkeana. Ensimmäisen säkeistön ja samalla perussäkeistön tausta on hauskan kuuloista kitarointia, kertosäkeeseen Marco lataa vokaaleihin voimaa ja rumpali jytistää mallikkaasti. Kitarasoolot tulevat taas tunteella ja toinen kitara vetää taustalla erittäin Accept-tunnelmaista teemaa. 2:15 lähtien taotaan kappaletta kohti loppua rumpalin johdattamana, intensiteetti pitää loppuun asti ja biisistä jää jotenkin hengästynyt olo. 8½

DE MORTUI NIL NISI BENE

- Mielenkiintoinen veto laittaa debyytille instrumentaali. No, jos tarkoitus on esitellä teknistä osaamista, niin siinä onnistutaan melko hyvin. Soitto soi mallikkaasti ja kappaleessa on taas erittäin vahvana levylle ominainen painostava tunnelma. Jos biisiä pitäisi johonkin verrata, mieleen tulee hakematta Iron Maidenin Losfer Words, jossa on jotain samaa perustunnelmassa ja toteutuksessa. Pellien käyttö pistää korvaan 1½ minuutin jälkeen tulevassa kohdassa, jossa kitaroilla kokeillaan samalla kaikenlaista. Kappaleen erilaiset kitarateemat ovat erittäin onnistuneita ja huomio kiinnittyy myös miksaukseen, bassoa myöten kaikki on tiukasti omassa lokerossaan. Instrumentaali sieltä paremmasta päästä, juuri sopivan mittainenkin. 9-

PHARAO

- Kulunut aihe jo 1986, mutta toteutus ratkaisee ja tässä mennään torvet tötteröllä. Tempo on vauhdikas ja Marcon äänikin tuntuu edellisen kappaleen jälkeen entistä paremmalta. Pieniä kuoro-osuuksia on ympätty mukaan ja kertosäkeessä Marco sylkäisee tietyt kohdat erittäin tyylikkäästi suustaan, kertosäe on muutenkin vauhdikkaine bassoineen erittäin onnistunut. Kliseistä puheenollen, keskellä biisiä oleva takaperinpuhe veden tippumisen äänineen on jotain niin kornia, että on hienoa. Lyhyt ja ytimekäs, iskee suoraan sinne minne pitää. 9

WINGS OF DARKNESS

- Rumpu-alku on lyhyt ja yksinkertaisen mahtava. Pääriffi on kaikkien aikojen parhaiden joukossa. Marcon vokaalit tulevat hieman kovemmalla intensiteetillä ja ovat erinomaiset. Perussäkeistön riffi jyrää kaiken alleen ja meno on sairaan hyvää. Tässä biisissä on joka palikka kohdallaan, täydellistä heavya. Kitarasoolot kulkevat kappaleen ehdoilla ja loppua kohti rutistetaan perusteemasta vielä viimeinen pisara irti, laulumelodia kappaleessa on sellainen, että ei voi kuin ihmetellen kuunnella nerouden ääntä. Lopun Wings of Darknessit jee-jee huutoineen ovat piste iin päälle ja viimeinen silaus annetaan bassolla ja pellien kalistukset kaupan päälle. Näin. Aika lähellä täydellistä biisiä. 10

THINGS THAT CRAWL AT NIGHT

- Jatketaan hieman eri tunnelmissa, mutta täydellisyydestä ei tarvitse tinkiä. Ensimmäiset 25 sekuntia kitaroineen ovat kauniinpaa kuin elämä ja Marcon vokaalit alkaessaan hivelevät korvaa ennenkuulumattomalla tavalla. Kappaleen voimaa kasvatetaan askel kerrallaan, kertaakaan rakentelun tyylikkyydestä tinkimättä. Laulusuoritusta ei voi kuin ihailla. 2:38 palauttaa kappaleen alkuasetelmiin, juuri kun luulit, että voimaa tulisi lisää. Erityinen huomio myös kitarointiin, sillä säkeistöjen taustalla tuskanhuutoja päästelevä yksinäinen ja petetty kitara on äärimmäisen tyylikäs ja kappaleen henkeen sopiva. Totuus nyt vain on se, että tämän hienompia balladeja ei montaa ole, eikä siirappisuuden hetteikköön astuta kertaakaan. Tyylikäs ja vakuuttava, lopun kitarasoolot ryömittävät kappaleen öiseen hautaansa, juuri ennen auringonnousua. 10