Grave Diggeria ja Running Wildia ei todellakaan voi verrata samassa lauseessa toisiinsa positiivisessa merkityksessään. Niin eri kaliperia bändit ovat.
^No niinhän ne on joidenkin mielestä on niin erikaliberiä, että voivat puhtaalla kalsareilla haukkua RW:tä huonommaksi kuin GD:tä. Legendaariset makuasiat, mutta Helloweeniä parempaa ei ole!
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Sen verran tuohon Ipen viestiin kommentoidakseni: Excalibur ON power metallia kaikilla mahdollisilla kliseillä maustettuna, mutta biisit ovat (Boltendahlin ajoittain sietämättömästä laulannasta huolimatta) mainioita. Minulle kyseinen levy edustaa ihan power parhautta ja levy käy soittimessa lähes useammin kuin muut omistamani kikkelihevigenren lätyt yhteensä.
Rheingoldia suosittelen Stadin "wannabe-dööd metallistille" vielä Grave Diggeriltä. Takaan, että levyllä mennään enemmän teikäläisen suosimissa heavy metal tunnelmissa ja simppelin toimivat kertsit jäävät päähän soimaan usemmaksikin viikoksi. Kiehtovia riffejä löytyy ja levy on GD:n raskaimmasta päästä. Jos päädyt Rheingoldin ostamaan tällä puheella ja se ei kolahda, niin lupaan tarjota lähitulevaisuudessa nelosoluen ja vaikka tequilat päälle. Eli mars levykauppaan ja analyysiä levystä kehiin.
^Joku olevinaan kuollut metallisti, joka oikeasti on tilulilu hhjj- power metallin suurin ystävä, mutta dissailee jatkuvasti kyseistä genreä ja ylistää samalla raskainta dödistä.
^Toi on kyllä ihan totta. Ei ymmärrystä liikene. Menee niin totiseksi touhuksi toi dissailu, että ei mene enää huumorin piikkiin. Seuraavana Ipe:llä tod. näk dissailussa Iron Maiden
No onko vähän kova bändi, hä?
Ekasta LP:stä uusimpiin levyihin rautaa... Paikoin on pysynyt Grave Diggerin taso jopa Running Wildia korkeammalla. Tosin ei kyllä Running Wildin alkupään tuotannon voittanutta juuri olekaan! 2 ekaa LP-levyä on nimittäin heillä sen verran armotonta Heavy Metallia, että oksat pois!
Olipa kovan luokan pettymys tuo bändin uusin The Last Supper. Eilen sen asettelin soittimeen ja odotin, josko levy aukeisi. Aluksi vaikutti lupaavalta, kun mainio The Last Supper ja myöskin parhaimmistoon kuuluva Grave In No Man's Land tulivat heti ensimmäisten joukossa. Sen jälkeisistä biiseistä jäi mieleen vain Divided Cross sekä yksittäisiä kertosäkeitä. Boltendahlin ääntely kuulostaa jopa huonommalta kuin muilla kuulemillani Grave Digger levyillä (vai saako keskinkertainen biisimateriaali miehen äänen kuulostamaan kauheammalta kuin se oikeasti onkaan?), vaikka niillä olen miehen varsin omaperäistä ääntelyä oppinut pääasiassa sietämäänkin. Levyn konseptimainen Jeesus-tarina ei kerää myöskään suurimpia pisteitä, koska tarina viedään läpi lähes enemmän jesseä kunnioittaen kuin dissaillen.
Jos joku haluaa tähän levyyn kuitenkin tutustua ja tulla väittelemään levyn parhaudesta/huonoudesta kanssani, niin tuolta Rautakauppa-osiosta sen löytää huippukuntoisena ja halvalla.
^ Onhan se heikko; sitä mie olenkin sanonut 2001 s/t:n julkaisusta asti, että parempi kitaristi tuli (tosin mukavan persoonallisen soundin omaavan) Uwe Lulisin tilalle, mutta levykokonaisuudet eivät enää toimi. Yksittäisiä hyviä biisejä tai vähintään juttuja kyllä löytyy The Grave Diggeriltä, Rheingoldilta tahi tältä tuoreimmalta The Last Supperilta.
Divided Crossin riffistä pitäisi Manni Schmidtin saada jo yksistään Grammy Myös nimibiisi & mainitsemasi Grave In The No Man's Land ovat uusimmalta hyviä, mutta 'vain' -sellaisia.
^&^^Äsken tuli tuota Last Supperia kuunneltua ja täytää kyllä myötäillä paria yllä kirjoittanutta. Ei tuo nyt täysin onneton levy ole, mutta se jokin puuttuu mitä esim. tuolta middle age trilogyn kolmikolta löytyy.
Asiasta kolmanteen, näyttäisi bändin kotisivut uusiutuneet (tai väliakainen versiohan tuo vielä näyttäisi olevan) ja uutta sinkku puskee ulos syyskuun lopulla. Siitä voi sitten vedellä johtopäätöksiä kuinka terävänä/tylsänä ukkojen sävellys kynä on tällä kertaa ollut.
Niin ja näkyvät olevan lähdössä ensi vuoden alusta yhteis kiertueelle Therionin kanssa. Pohjoismaita ei listassa ainakaan vielä näkynyt, mutta pidetään peukkuja, että eksyisivät myös Suomeen. Olisi meinaan aikalailla maistuva paketti.
^ Tuo singlehän (Yesterday) oli melko erikoisesti uusioversio 1984 debyyttilevynsä raakkuballadista. Parempi se pari vuotta tuoreempi Love Is Breaking My heart olisi ollut
Uutta albumia wanhalta pölykeuhkolta tulossa näemmä tammikuussa, omat GD-ostamiseni jäivät viiden vuoden päähän & The Grave Digger -levyn lievään tasapaksuuteen. Eivät varmaan itsekään liian raikkaaksi ole tuulettamassa sävellyskonseptiaan, kun Boltendahl on jossain tuoreehkossa haastiksess kuulemma sanonut bändin jatkavan enää maksimissaan muutaman vuoden.
12.1. ilmestyvän komeakantisen Liberty Or Deathin biisilista:
1. Liberty Or Death
2. Ocean Of Blood
3. Highland Tears
4. The Terrible One
5. Until The Last King Died
6. March Of the Innocent
7. Silent Revolution
8. Shadowland
9. Forecourt To Hell
10. Massada
Espanjan Locomotive Recordsille näemmä siirtyneet NB:ltä.
^ Edellinen The Last Supper oli sen verran suuri pettymys, että sokkona en levykauppaan levyn ilmestymispäivänä ryntää. Koekuunneltua varmasti tulee, mutta ostoslistalla menee jos omaa kahden ensimmäisen 2000-luvulla ilmestyneen studiolevyn The Grave Diggerin ja Rheingoldin verran viehätysvoimaa.
Tarkemmin ajateltuna tuo Rheingold on itselleni yhä melkein se bändin paras levy. Vain Middle Ages Trilogian levyt pääsevät samalle viivalle. Nimikkolätty täytyy ostaa joskus, kun sen sopivalla hinnalla jostain löydän. Aavistuksen epätasainen, mutta sisältää silti ihan bändin parhaita hetkiä ja biisejä. Esimerkkeinä mainittakoon Son Of Evil ja The House, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen.
Tämä uusi GD on jo ajat sitten maailmalle levinnyt ja "satuin kuulemaan" itsekin pari viikkoa sitten. Melkoisen tasapaksu vaikutelma jäi vaikken kovin monesti läpi kuunnellutkaan. Last Supperin tavoin ihan ok, mutta se viimeisin kipinä ehkä uupuu. Silent Revolution- ja Massada-biisit jäivät ainakin positiivisesti mieleen, muistaakseni ja sitä tuttua scheissea levy kuitenkin pääpiirteissään on että siinä mielessä "varma ostos". Jossain biisissä (olikohan Highland Tears) oli muuten hirveimmät voiceover-jutustelut Chrisiltä sitten KotC:n intron!
Tuo bändin Locomotive Recordsille siirtyminen voi johtua siitä että Boltendahl on nykyään firman toimitusjohtaja tms. pomo, näin muista jostain lukeneeni.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Olen kyllä täysin eri mieltä uudesta levystä tsorlin kanssa. Minusta albumi vaikuttaa melko vahvalta kokonaisuudelta. Parhaiksi biiseiksi nousevat nimibiisi, Ocean of Blood (TRADEMARK GD:TÄ!) ja Highland Tears, joka on yksi bändin parhaita teoksia.
Eniten minua miellyttää se seikka, että Digger on kenties ensimmäistä kertaa uransa aikana paneutunut kunnolla biisien sovituksiin. Mitään perusratkaisuja ei kuulla missän vaiheessa, vaan pieniä nyansseja löytyy joka puolelta. Soundit ovat myös Diggerin parhaat, bassokin kuuluu erinomaisesti. Hihgland Tearsin introssa on puolestaan käytetty akustisia soittimia.
Ainoa mikä häiritsee on niiden kuuluisien kertsien puute. Toki noissa edellä mainituissa biiseissäkin on hyvät kertsit, mutta millekään Rebellionin tasolle ei ylletä. Silti levy on melkein bändin parhaimmistoa.
tsorl wrote:Tuo bändin Locomotive Recordsille siirtyminen voi johtua siitä että Boltendahl on nykyään firman toimitusjohtaja tms. pomo, näin muista jostain lukeneeni.
Hmm, Francon aikojakos siellä yritetään Espanjalais-Saksalaisessa yhteistyössä haikailla
Mulla on vähän sellainen tunne, kuten sanottua jo 5 vuotta, bändin parhaiden päivien jäätyä & osuttua keskiaika-trilogian kohdalle. Hyviä kokonaisuuksia persoonallisella (& siis nykyistä ex-Rage-gurua huonommalla) kitaristilla.
Saltatio Mortis wrote:Olen kyllä täysin eri mieltä uudesta levystä tsorlin kanssa. Minusta albumi vaikuttaa melko vahvalta kokonaisuudelta.
Promo tuli uteliaisuudesta haettua koneelle ja yllätyin jopa positiivisesti.
Aika hyvä levy tuo vaikuttaisi olevan. Selvästi parempi kuin The Last Supper. Toisaalta myös yhtä selvästi heikompi kuin Rheingold ja Middle Ages Trilogian lätyt.
Nimikkobiisi Liberty Or Death on kyllä kova jyrä. Sopivan koukuttavaa riffittelyä ja upea tunnelma. Oli niitä muutamia muitakin varsin loistavia biisejä, mutta nimikkokappale jäi kertakuuntelun perusteella parhaiten mieleen. Hankintalistalle menee, mutta ei kuitenkaan kärkipäähän. Yhtä tärkeä ostettava kuin bändin nimeä kantava albumi The Grave Digger.
Grave Diggeriin on tulossa näköjään toinen kitaristi ja arvuuttelevat henkilöllisyyttä faneilta:
grave-digger.de wrote:GRAVE DIGGER GOT A SECOND GUITARIST !!!!!
HE`S WELL KNON IN THE METAL SCENE.... HERE SOME INFOS .......
- played in a famous GERMAN metal band until 2000
- he`s a big guy ...
- a hammer guitar player......
IF YOU KNOW HIS NAME SEND A MAIL WITH HIS NAMÉ AND YOUR ADRESS TO: manager@flying-dolphin.de. WE WILL PICK 3 WINNER OUT OF ALL CORRECT MAILS AND THEY WILL GET VINYL OF LIBERTY OR DEATH SIGNED BY THE BAND MEMBERS. SO GET YOUR BRAIN AND .....
METAL ON !!! CHRIS, MANNI, HP, JENS, STEFAN und ...... ???
Livemenon kannalta erinomainen juttu tietysti, ihan hyvin Manni homman hoitelee tuolla uusimmalla DVD:llä mutta aina parempi jos ei riffit kaikkoa aina soolopätkien aikana. Riffeistähän koko bändissä on kyse.
Mutta kuka onkaan Herra X, hmm...
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
...saattaisi olla Tom Naumann, vastikään Primal Fearista lähteneenä ja oikeastaan yhtä rumana, kuin loppukin GD Toisaalta, tuolloinhan Tom lähti PF:stä, mutta tuli tosiaan takaisin myöhemmin. Taisi olla suht pitkäkin, ainakin Mat Sinnerin vierellä Tuska-lavalla.
Tuolloin muistan, kun alkeellisilla bändin kotisivuilla arvuuteltiin Naumannin tilalle tulevaa kitaristia livekuvalla, jossa hiukset olivat naaman edessä. Nenä näkyi, jonka perusteella jotkut heittelivät kitaraan palanneen Dirk Schlächterin mahdollisuutta (GammaRay; mikä olisi ollut bassonsoittoaan rakastavalta, olosuhteiden pakosta kitaraakin -hiton hyvin- hallinneelta mieheltä outoa toimintaa). Totaalisen tuntematon Henny Wolterhan se sitten oli, loppujen lopuksi. Vastaava homma tässäkin, kitaristi kuitenkin jostain Symphorcesta tai Brainstormista joista kukaan ei tykkää?
Jussi K wrote:Vastaava homma tässäkin, kitaristi kuitenkin jostain Symphorcesta tai Brainstormista joista kukaan ei tykkää?
Hiljaa siellä!
Mites ois joku Thilo Hermann? Eikös se poistunut Running Wildin kokoonpanosta joskus vuosituhannen vaihteen aikoihin? En mä tiedä miten se noihin muihin vihjeisiin sopii, mutta tuli näin ekana mieleen.
Myös nimibiisi & mainitsemasi Grave In The No Man's Land ovat uusimmalta hyviä, mutta 'vain' -sellaisia.
Toisaalta, tuolloinhan Tom lähti PF:stä, mutta tuli tosiaan takaisin myöhemmin. Taisi olla suht pitkäkin, ainakin Mat Sinnerin vierellä Tuska-lavalla.
