Metallica

Lionheart · Post by **Lionheart** » Wed Feb 02, 2005 12:41

City soitti Master Of Puppetsin. On se hiivatti hieno biisi (vaikka riffi on osittain pöllitty Sabbathilta). Viimeksi kuulin sen varmaan 10 vuotta sitten.
Damn it, kyllä täytyy hankkia 'Tallican loputkin kasarituotannot.

S.R. · Post by **S.R.** » Wed Feb 02, 2005 17:27

Lionheart wrote:City soitti Master Of Puppetsin. On se hiivatti hieno biisi (vaikka riffi on osittain pöllitty Sabbathilta). Viimeksi kuulin sen varmaan 10 vuotta sitten.
Damn it, kyllä täytyy hankkia 'Tallican loputkin kasarituotannot.

Kuten yleisesti on tiedossa aina bändit ovat hieman vahingossa tai tahallaan lainanneet muiden tuotantoa. En ole itse huomannut tuota yhteensattumaa, voitko hieman auttaa mikä Black Sabbathin piisi/riffi ja mikä kohta Metallican piisistä?

Lionheart · Post by **Lionheart** » Thu Feb 03, 2005 9:53

^ Alun riffistä tuli välittömästi mieleen Warpigs.

Eipä tämä mikään ihme ole, kaikkihan kopioivat jotenkin Sabbathia.

end of sanity · Post by **end of sanity** » Thu Feb 03, 2005 11:55

^tuo oli mielestäni aika kaukaa haettua.
OK, pidän molemmista bändeistä, että tämä on sitten täysin puolueeton mielipide.
Luulen tietäväni mikä osa sinua erityisesti tuosta aloitusriffistä miuistuttaa Warpigsiä (se kolmen iskun sarja joka kuullaan heti kappaleen alussa sen ekan iskun jälkeen.

ööhsiismitä),
mutta hei tuo riffi kokonaisuutena on aika kaukana warpigsistä.
Noin pienestä voitaisiin tuomita plagioinnista kaikki biisit joissa hakataan kitaralla E-kieltä (se paksuin kieli) ja huudetaan vokaalit päälle, koska se on suoraan paranoidista, tai mikä liekään ensimmäinen semmoinen biisi.

KuoliO · Post by **KuoliO** » Thu Feb 03, 2005 12:53

Ja kyllä jos kuuntelee Metallican Creeping Deathin alkuriffiä niin kyllähän se vähän kuulostaa Black Sabbathin Symptom Of The Universen alkuriffiltä. Ei voi kieltää.

Lionheart · Post by **Lionheart** » Thu Feb 03, 2005 12:55

^^ Höpö höpö. Te ette vaan omaa yhtä korkeata tajunnanvirtaa kuin minä...

Anyways, ehkä se on se rytmi. Tai jotain. Hieno biisi oli miten oli.

Wasted · Post by **Wasted** » Thu Feb 03, 2005 16:49

Minun listallani Metallica tulee heti Maidenin jälkeen kakkosena. Helvetin kova bändi siis, erityisesti 80-luvulla.

Jo debyytti Kill em all on aikamoista riffittelyä alusta loppuun. Loistokkuus puuttuu silti vielä. Yksi mestariteos levyltä löytyy, eli The Four Horsemen. Seek and Destroy (todellinen livebiisi), Metal Militia ja Whiplash toimivat myös hyvin. Ainoa vähän heikompi on Pulling Teeth, joten melko tasainen levy on kyseessä.

Ride the Lightning kehiin ja sitä loistokkuutta alkaa löytymään vaikka muille jakaa. Fight Fire With Fire avaa levyn komeasti synkän Thrash-metal riffin kera, ei silti suurimpia suosikkejani. Seuraavat kolme biisiä ovatkin sitten todella Metallicaa parhaimmillaan. Nimibiisin alku on helvetin tyly, eikä loppubiisi heikommaksi jää. For Whom the Bell Tolsin riffit on aivan täyttä tavaraa. Fade to Blackin balladiosuudet ovat todella kauniit ja lopun instrumentaaliosuudet älyttömän hienot. Trapped Under Ice ja Escape ovat hyvää tavaraa, mutta eivät yllä muiden biisien tasolle. Creeping Death onkin sitten tällä hetkellä ehkä suurin suosikki Metallican tuotannossa. Koko biisi on puhdasta täydellisyyttä. Kertosäe toimii loistavasti ja biisissä on mukana ripaus egypti-tunnelmaa. Biisi on myös livebiisien kuningas. Biisillä ja minulla on sinänsä erikoinen historia, että silloin kun aloittelin Metallican kuuntelua, pidin Creeping Deathiä yhtenä bändin heikoimmista niistä mitä olin kuullut. Mielipiteet muuttuu. Istrumentaali The Call of Ktulu lopettaa albumin sen arvolle sopivalla tavalla.

Master of Puppetsia olen yleensä pitänyt Metallican parhaana tekeleenä. Ride the Lightning on kuitenkin aina ollut lähes samalla viivalla. Puppets on kuitenkin ehkä hieman hiotumpi kokonaisuus. Battery käynnistää levyn Metallicalle tyypillisellä tavalla, joka toimii. Nimibiisi on mahtavine riffeineen bändin parhaita vetoja. Biisistä ei heikkouksia löydy. The Thing That Should not Be on raskas, toimiva veto. Welcome Home (Sanitarium) on jälleen bändin parhaimmistoa. Alun rauhalliset osuudet ja kertosäe ovat loistavat ja lopun tykitys onkin silkkaa parhautta. Disposable Heroes räjäyttää tajunnan raskailla riffeillä ja "Why, am I dying?..." -kohta on todellista herkkua. Leper Messiah jatkaa samalla linjalla kuin edellinen, mutta ei aivan yhtä loistokkaasti. Orion on taas kaunis instrumentaali, joiden tekemisen Metallica hallitsee paremmin kuin kukaan. Levyn lopettaa toimiva perus thrash-veto Damage inc.

...And Justice For All on lähes yhtä kovaa kamaa kuin kaksi edellistä. Blackened on Metallican kovin aloitusbiisi ikinä. Biisi räjähtää käyntiin mahtavasti ja Larskin kuulostaa rummuissa mielestäni todella hyvältä. Kertosäe ja väliosat on loistavaa kamaa. Nimibiisissä on hieno melodia ja muutenkin biisi tykittää hienosti koko pitkän kestonsa. Eye of the Beholder on hyvä veto, mutta ei ole rityisesti jäänyt mieleen. One puolestaan on bändin parhaimmistoa ja vanha suosikkini. Rauhallinen alku ja vähämmän rauhallinen loppu ovat suorastaa legendaarisia. Seuraavat kolme biisiä on hyviä perus Metallica vetoja, erityisesti Harvester of Sorrow rokkaa. To Live is to Die onkin sitten tavallaan ensimmäinen Metallicabiisini ja siksi tunnearvo on suuri. Jälleen hieno instrumentaali Metallicalta. Pidän erityisesti akustisesta introsta. Dyers Eve lopettaa levyn kunnon meiningillä.

Sitten koettiin pieni tyylilajin muutos. Black album on kaikkein kaupallisinta Metallicaa. Oikeastaan kaikki hitit iskee minuun hyvin. Enter Sandman ja Nothing Else Matters tosin kärsivät hieman ylisoitosta. Nothing Else Matters on silti levyn paras ja parhaita heviballadeja, mitä on tehty. Aina kun sen kuulee sopivan pitkän tauon jälkeen niin, kyllä kolahtaa. Tämäkin levy on siis mielestäni erittäin hyvä. Kolmelle edelliselle ei pärjää, mutta on Kill em allin kanssa samaa tasoa.

Kolmella viimeisimmällä levyllä Metallica on mennyt huimasti alaspäin. Levyt ovat heikkoja kokonaisuuksia, jotka sisältävät paljon puuduttavaa materiaalia. Nämäkään eivät silti ole täysin huonoja; levyiltä löytyy hyviäkin hetkiä. Load on näistä kokonaisuutena paras. Levyltä löytyy muutamia hyviä biisejä, kuten The Outlaw Torn, Bleeding Me ja Until it Sleeps. Loput ovat joko ok kamaa tai heikkoa. Reloadilta löytyviä hyviä vetoja ovat Fuel, The Memory Remains (livenä paljon parempi), Devil's Dance, The Unforgiven II ja Fixxxer. Muuten aika heikkoa. St.Angerin parhaat St.Anger, Frantic ja All Within My Hands (hieno kertosäe) voisivat olla jopa erittäin hyviä lyhennettyinä versioina. Oikeastaan St.Angerin jokaista biisiä voisi lyhentää.

S&M livealbumi sinffoniaorkesterin kanssa iskee hyvin, vaikka onkin heikolta ajanjaksolta. Loadilta ja Reloadilta on otettu mukaan pitkälti parhaat palat, Black Albumilta mukana ovat tutut toimivat hitit ja sokerina pohjalla on tietenkin 80-luvun klassikot. Sinffoniaorkesteri sopii hyvin yhteen Metallican musiikin kanssa. Yksi keikkakokemuskin löytyy eli viimeisin Helsingin keikka. Meno oli älyttömän kovaa, vaikka olimmekin toisessa päässä stadionia. Keikkaa on aina mukava muistella livemetallicasta hommatun bootlegin kanssa.

Laitetaan vielä levyt arvosanojen kera havainnollistamaan tilannetta.

Kill em All 9+
Ride the Lightning 10
Master of Puppets 10
...And Justice for All 10-
Metallica 9+
Load 6,5
Reload 6
S & M 9
St.Anger 6+

Powerslaver · Post by **Powerslaver** » Sun Feb 06, 2005 1:38

Mä tykkään Metallicasta tosi paljon

80- luvun Metallica on kyllä parasta

Menee ehkä jopa mun top5:seen

Lappis · Post by **Lappis** » Sun Feb 06, 2005 11:24

Pitkästä aikaa Rid The Lightning soimaan ( Kiitos Asa, löysin tän bändikämpältä ). Ja voi vittu: FFWF ja tää riffi. Jumalauta tämä on metallia.

Heikunkeiku · Post by **Heikunkeiku** » Fri Feb 11, 2005 19:56

Metallica on edelleen mulle se nro. 1! Siittä ei pääse mihinkään. Viime kesän keikka jäi valitettavasti näkemättä, mutta eiköhän äijät tule vielä suomeen uuden albumin ---> kiertueella...?

St.Anger on meikäläisen mielestä hemmetin hyvä levy vaikka moni sanookin sitä aivan kuraksi. Voi johtua siittä että ängeriä on soitettu sen verran paljon soittimessa. HUOM! Jaksakaa vaan kuunnella nii kyllä levyn hienous sieltä tulee

'Tallicasta tulis juttua vaikka kuinka lisää, mutta reenit odottavat

Peke · Post by **Peke** » Mon Feb 21, 2005 19:50

Nyt Olis kiva nähdä arvosteluja Metallican uudesta SOME KIND OF DVD:stä

itse en ole sitä vielä ostanut, mutta meinasin kyllä.

Sitten kiinnostaa kuulla foorumilaisten arviot Lars Ulrichista rumpalina.

P.K. · Post by **P.K.** » Mon Feb 21, 2005 19:51

No justiinsa sain tuon käsiini. Ajattelin alkaa kattelemaan kohta puolin, ehkä huomenissa saan enemmän sanottavaksi tuosta. Onneksi on loma nyt päällä.

StormTrooper · Post by **StormTrooper** » Mon Feb 21, 2005 20:49

Peke wrote:Sitten kiinnostaa kuulla foorumilaisten arviot Lars Ulrichista rumpalina.

Sanotaan vaikka näin, että teknisesti ei oikeastaan mistään kotoisin, mutta asennetta löytyy ja ihan hyvältä se soitto kuulostaa, vaikkei fillejä ja tuplabasareita paljon käytäkään. Parhaat päivänsä jo nähnyt.
Kuitenkin, erottamaton osa Metallicaa.

Loveri · Post by **Loveri** » Mon Feb 21, 2005 22:19

Peke wrote: Nyt Olis kiva nähdä arvosteluja Metallican uudesta SOME KIND OF DVD:stä

Ihan mielenkiintoinen dokkari joka selventi ainakin minulle miksi James meni vieroitukseen ja kuinka pahasti jäsenten välit oli tulehtunut. Kuva Larsista ainakin tuli selvemmäksi että mies on todellakin täysi mulkku, valitti joka asiasta vastaan.

Elokuvan vaikuttavin kohta on Jamesin itsehillintä, Lars vittuuntuneena huutaa melkein nenä kiinni Jamesin nenässä ja huutaa täysiä FUCK! ja Jamesin ilme ei värähdäkkään.

Myöskin oli hienoa nähdä fanitilaisuus jossa fanit kilpailivat kuka soittaa bassoa Metallican kanssa, joku nainen soitti Seek & Destroyn hiton hyvin sormilla (Ei ole näemmä sukupuolesta kiinni)

Bonukset ovat erittäin hyvä lisä DVD:llä kuten Ulrich vs Mustaine keskustelu, Dave paljastaa ainakin että Lars on saanut selkäänsä Armored Saintin Salvatorelta ja Dave mursi miehen jalan.

Fanien ainakin kannattaa hommata tuo.

P.K. · Post by **P.K.** » Mon Feb 21, 2005 22:43

Niin, ja sitten tuo Jasonin lähtö... Oikeasti, jos tuollaisen paskan kuin EchoBrainin takia lähti bändistä, niin en voi muuta sanoa kuin että sinne meni ja pysykööt poissa. Aivan hirveätä kurapaska-poppia tuo EchoBrain on, ja jos se on Jasonin luomisen näytettä niin voi voi. Asennetta Jasonilta löytyy, mutta ei taitoa kunnon biisien luomiseen.

Peke · Post by **Peke** » Mon Feb 21, 2005 23:21

Onks DVD siis pelkkä dokkari?
eikö ole mitään keikkoja kuvattuna

P.K. · Post by **P.K.** » Mon Feb 21, 2005 23:23

Se on dokumentti. Alkaen Jasonin lähdöstä bändistä St. Anger rundin ensimmäisiin keikkoihin asti tuo keskittyy. Eli levyn tekoa, riitelyä yms. kivaa tarjolla. Aika paljolti samankaltainen dokumentti kuin A Year And Half with Metallica Part 1. Satunnaista keikkamateriaalia tuossa on mutta ne ovat vain lyhyitä pätkiä.

EDIT: Aijajajai, 1000 täynnä.

Peke · Post by **Peke** » Mon Feb 21, 2005 23:29

^ ok man

Sitten ei ole hankkinnalla niin kiire, mutta hommaan sen kyllä, enemmin tai myöhemmin. Jamesin ja Larsin kommunikaatio ongelmat kiinnostavat ihan jo psykologisesti.

Luulin ensin, että siinä olisi uutta matskua livenä

Heikunkeiku · Post by **Heikunkeiku** » Mon Feb 21, 2005 23:46

Jos vähänkin Metallica kiinnostaa niin kyllä tuo dokkari on ostamisen arvoinen. Itse maksoin siittä 18€.

Oon samaa mieltä kuin condemned, että jos Jason lähtee echobrainin takia bändistä nii saa todellakin pysyä poissa...

Bonukset ovat myös hyvä lisä. Päästän jopa seuraamaan yhden biisin verran itse Bob Rockia soittamassa livenä!

Peke · Post by **Peke** » Sat Feb 26, 2005 22:55

Katsoin just Metallican Cliff´em all vhs:n. Tosi kovaa kamaa ja mieletön bassisti tämä Cliff Burton (RIP), kaveri vetää bassolla sooloja kuin kitaralla konsanaan, huh huh

ja mikä asenne.....

kroppa heiluu ja letti siinä sivussa oikeen komeesti.

Miltei tippa tuli silmään kun katsoi kaverin soittoa ja mietti mitä mies olisi vielä saanut aikaan, jos olisi saanut elää

Luja basisti, perskutarallaa

Cliff Burton kuoli liikenneonnettomuudessa Ruotsissa 1986, en ole varma vuodesta

P.K. · Post by **P.K.** » Sat Feb 26, 2005 23:06

^ Kuoli syyskyyn 27. päivä 1986. Jäinen tie, Ruotsissa Ljungbyssa. Kiertuebussi ajaa ulos tieltä, ja Cliff lentää ikkunasta ulos jääden bussin alle.

Peke · Post by **Peke** » Sat Feb 26, 2005 23:22

Voi perkele

Ei paljoa naurata tollanen kohtalo

Mieletön basisti, nuorena kuoli, olikos 26v tms?

kaikki parhaat lähtee ekaks

P.K. · Post by **P.K.** » Sat Feb 26, 2005 23:27

24 se oli.

Peke · Post by **Peke** » Sat Feb 26, 2005 23:34

^
24.....???????

Mies parhaassa iässä ja kaikki edessä.......
Kyllä alkaa surettaa, kun tommosta tapahtuu, mutta tää on elämää, onhan noita ukkoja tipahellut ihan lähipiiristäkin toisinaan

Loveri · Post by **Loveri** » Sun Feb 27, 2005 8:27

Muille ei käynyt mitenkään tuossa onnettomuudessa kuin että Larsillä oli murtunut varvas ja kaikillä oli jotain ulkoisia naarmuja. Cliff ja Kirk vetivät pitkää tikkua että kumpi nukkuu tässä kuuluisassa ylemmässä punkassa ja Cliff sitten hävisi.

About tasan kuukauden päästähän Jason "Newkid" Newsted pääsi Metallicaan koska harjoitteli 2 päivää suorastaan putkeen kaikki biisit ja James kysyi soittoesiintymisessä minkä biisin Jason haluaa esittää niin mies vastaa itsevarmasti "Minkä itse haluatte kuulla"

Eihän Jasonille ollut koskaan elämä helppoa Metallicassa. Ensimmäiset vuodet olivat täyttä helvettiä koska ne koittivat Jasonin kestävyyttä esim. Japanissa 1986 potkivat hotellin oven paskaksi, käärivät Jasonin patjaan, heittivät vaatteet ja muut kamat kadulle ja kaupan päälle sotkivat huoneen partavaahtoon ja hammastahnaan ja myöskin Jason joutui maksamaan kaikki ruuat ja taksikyydit...

Eli Ron, Cliff ja Robert on päässyt Metallicassa helpolla.

Kannattaa hommata sellainen kirja kuin Justice For All: The Truth About Metallica, siinä on kuva esimerkiksi kun tuo kiertuebussi on nostettu pystyyn siellä onnettomuuspaikalla ja muuta hyvää tietoa esimerkiksi että "Ulrich also told fan club members in April 1996 that he was definetly interested in Martin Birch in the early years when he was making all those Iron Maiden records, but the relationship with Flemming Rasmussen was too strong to break."