Sonata Arctica

Graphics · Post by **Graphics** » Mon Mar 05, 2007 18:20

Uutisia tulevasta levystä sekä sinkusta:

http://www.imperiumi.net/news_2.php?id=4337

Simppeli ja tyylikäs kansi levyllä.

GODOFTHUNDER · Post by **GODOFTHUNDER** » Mon Mar 05, 2007 18:47

Graphics wrote:Uutisia tulevasta levystä sekä sinkusta:

http://www.imperiumi.net/news_2.php?id=4337

Simppeli ja tyylikäs kansi levyllä.

Joo on kyllä erittäin hieno kansi juuri yksinkertaisuuden takia! Kiitoksia linkistä! Sinkun kansikin näyttää ihan siistiltä! Vielä joutuu oottamaan yli kuukauden, mutta hyväähän kannatta odottaa! Toivottavasti hyvää on myös tulossa!

reptile · Post by **reptile** » Tue Mar 06, 2007 12:50

Sonatasta pidän kyllä kovasti. Itseltä löytyy kaikki levyt lukuunottamatta sitä ekaa liveä. Uusi levy lähti välittömästi ostolistalle.
Hyvä bändi ja ja yksi niistä todella harvoista tämän tyylin bändeistä mitä jaksaa kuunnella. Jo Silence-levystä lähtien olen pitänyt yhtyeen musasta, mutta fanituksen aloitin vasta Reckoning Night-levyn ostettuani vuoden 2004 lopulla.
Itse pidän Tony Kakkoa Suomen parhaimpana vokalistina. Hieno ääni ja hienoa tulkintaa. Musiikista löytyy hienoja melodioita ja juttuja, mistä pidän paljon. Paras levy on Winterheart's Guild ja huonoin Silence.

Atti · Post by **Atti** » Fri Mar 09, 2007 17:47

Levyjä hallussa kaksi (Silence ja Reckoning Night), mutta täytyy myöntää että biisit löytyy kyllä koneelta ihan kaikki. Iskee ja iskee kovaa, ainoa vaan, että covereista en hirveästi pidä, vain I Want Out menee. Muuten en kyllä Sonatan tuotannosta löydä ainoatakaan biisiä, mistä en pitäisi. On tullut kuunneltua tätä bändiä joku muutama vuosi, ja ainoa biisi, johon voin sanoa kovan kuuntelun jälkeen kyllästyneeni, on Tallulah. Ja itse en ainakaan sanoisi, että se on Sonataa parhaimmillaan

Fanitus alkoi kunnolla, kun kuuli ensimmäisen kerran Wildfiren.

Unelma olisi joskus nähdä nämä herrat livenä, mutta noh.. vanhemmat tuntien saan tyytyä tilanteeseen, että pääsen Maideniakin kattomaan vasta kovan anomisen jälkeen.

Fender · Post by **Fender** » Fri Mar 09, 2007 18:05

"Muutama hyvä biisi" kohtaa äänestin, Tallulah on kaunis biisi, ja pari muuta hyvää löytyy myös. Itseasiassa Sonatan version Die With Your Boots Onista on erittäinkin onnistunut, vaikkeivat muut sitä mieltä olisikaan.

GODOFTHUNDER · Post by **GODOFTHUNDER** » Sat Mar 17, 2007 2:37

http://www.eliasviljanen.com/

Tuo kaveri soittaa janin tilalla bändissä janin ollessa intissä.. Ihan hyvältähän tuon soitto kuulostaa ja varmasti suoriutuu keikasta hyvin! Harmittaa vaan ku jani..... nonnii ei auta itkeä, kyllä sen vielä kerkee nähä livenä! Qstockissa näkee sitten bändin koko komeudessaan!

Icarus666 · Post by **Icarus666** » Sat Mar 17, 2007 3:28

Keskimmäiseen vaihtoehtoon osuu nykyisin. Ecliptica ja Silence ovat pirun kovia levyjä mutta uusimmat eivät oikein iskee, jotenkin vaan tuntuu itsensä toistamiselta. kaikki levyt löytyy paitsi Reckoning night jonka kyllä omistan mutta olen onnistunut hukkaamaan (kertoo itsessään jo aika paljon). Livenä nähty sauna open airissa -05 ja oli kyllä aika järkyttävä pettymys, jotenkin ponneton veto. Tony Kakon lausunta onkin varsinainen veden jakaja sitä joko sietää tai vihaa, itse en ole enään varma kummalla puolella olen.

.

Post by **Iron Constable** » Mon Apr 09, 2007 18:45

SONATA ARCTICA
Unia
(Nuclear Blast)

Reviewed by : Mark Gromen
Rating : 6.0

A decidedly mature sounding and emotional lyric-filled platter from the Finns, this is more Winterheart’s Guild than Ecliptica, with acoustic guitars and symphonic collaborators outshining the band. Not sure how these dozen compositions will play with metalheads, but the young girl/core audience should eat it up! ‘In Black And White’ is typical Sonata, upbeat, built around guitar and more so, keyboards. Even first single, ‘Paid In Full’ (detailing longing/self-loathing aftermath of a broken relationship) is lively. ‘For The Sake Of Revenge’ (unrelated title to their second live album and accompanying DVD) downshifts to ballady territory, from which the mid-tempo, classical strings-backed ‘It Won’t Fade’ can’t completely extricate itself. ‘Under Your Tree’ follows, a true ballad, acoustic tinged meandering. A female voiceover introduces the grandiose-composed, mid-tempo ‘Caleb’, which talks about emotional pressures/issues a father put on his son. Autobiographical? With Tony Kakko (singer) it usually is. ‘The Vice’ lifts spirits again, with classical underpinning and multiple voices reminiscent of Queen. Always a wordsmith with titles, ‘My Dream’s But A Drop Of Fuel For A Nightmare’ is Unia’s verbose champion. Beginning solely with piano and Kakko, it graduates to multi-voice and symphonic - nearly all the classical instrumentation can be heard. A staccato ‘The Harvest’ employs yet more dual voices and disjointed delivery. The short, dreamy ‘The Worlds Forgotten, The Words Forbidden’ starts with muffled/modulated vocals. Seems like an hour since the last power chord, as ‘Fly With The Black Swan’ kicks off, but it’s soon joined by a bluesy slide acoustic; thankfully it’s just a blip. Then without warning, things change to a bombastic show tune! Queen impression again, but works less favourably than the aforementioned. As a finale, ‘Good Enough Is Good Enough’, might be the album’s motto. The band apparently given an early vacation, only violins, piano and Kakko recount another tale of unrequited love, ending it, the fade of pizzicato strings. The roller coaster ride continues.

Tosta BraveWordsin arvostelusta saa aika lailla sellaisen kuvan, että nimi on enne. Eli unettavaa musiikkia ja vähän säröä. Tai ainakin enemmän hempeämpää ilmaisua kuin kunnon mättöä. Toisaalta vertaus Winterheart´s Guildiin miellyttää ainakin minua, kun satun siitä levystä kovasti pitämään. Yllä olevan perusteella mielenkiinto heräsi entisestään, jos kerran musiikillinen vuoristorata jatkuu. Kun viimeksi mentiin alaspäin, nyt voisi olla suunta ylös ?

Yngwie · Post by **Yngwie** » Mon Apr 09, 2007 19:54

Ehdottomasti! Maailman paras Power - Metal bändi (jos Helloweenia ei lasketa

) Varsinkin toi Reckoning Night on mahtava levy.

Post by **Iron Constable** » Mon Apr 09, 2007 23:54

^Power-metal bändi, joka alkaa uutukaisellaan ja osittain jo tuolla Reckoning Nightilla ajautua yhä kauemmas genrestä, josta aikoinaan maailmalle ponnahti.

Prince of the Dusk · Post by **Prince of the Dusk** » Tue Apr 10, 2007 16:00

Iron Constable wrote:^Power-metal bändi, joka alkaa uutukaisellaan ja osittain jo tuolla Reckoning Nightilla ajautua yhä kauemmas genrestä, josta aikoinaan maailmalle ponnahti.

Se on kyllä sääli, koskapa Ecliptica on mielestäni yksi kovimpia debyyttejä koskaan. Ja muutenkin aivan kärkilevy. Silence jatkoi hyvää linjaa korvaten osan tuoreutta ja intoa kypsyydellä ja sopivalla annoksella hiotumpaa ilmaisua. Sitten piisien täydellistäminen alkoi hiukan karata niiden "hengen" kustannuksella. Tokihan se mukavaa kuunneltavaa on edelleen, ei sillä eikä millään.

-PotD

Jussi K · Post by **Jussi K** » Tue Apr 10, 2007 16:13

Iron Constable wrote:Tosta BraveWordsin arvostelusta saa aika lailla sellaisen kuvan, että nimi on enne. Eli unettavaa musiikkia ja vähän säröä. Tai ainakin enemmän hempeämpää ilmaisua kuin kunnon mättöä. Toisaalta vertaus Winterheart´s Guildiin miellyttää ainakin minua, kun satun siitä levystä kovasti pitämään. Yllä olevan perusteella mielenkiinto heräsi entisestään, jos kerran musiikillinen vuoristorata jatkuu. Kun viimeksi mentiin alaspäin, nyt voisi olla suunta ylös ?

Meikäläiselle kuulostaa todella lupaavalta tuon arvion teksti, odotan parasta levyään tähän mennessä, jolloin aiemminkin hokemani "jokainen edellistä parempi" -kaava saisi uskomattoman harvinaista jatkoa.

Niiden yksinkertaishölkkien aika on jo ohi, esimerkiksi jotain 8th Commandmentia olen aina pitänyt bändin huonoimpiin biiseihin kuuluvana ja Kakkohan sanoi tuoreessa haastattelussa (Soundi vai Inferno?) miten viime kesän keikat menivät "autopilotilla" läpi soittaen noita tylsempiä ralleja x:nnen kerran. Itsekin huomasin Qstockissa, miten ei liian inspaavaa ollut, toisin kuin saman Reckoning Night -kiertueen 1. keikka osaltani, tai jotkut WHG-Silence -aikojen livevedoista.

Kun omaperäinen ja suhteellisen ainutlaatuinen soundi on saatu sorvattua, esimerkiksi havannoimalla tuoreemmilta White Pearl-Black Oceans / Gravenimage / The Boy Who Wanted to Be a Real Puppet / Ruins Of My Life / Wildfire / Champagne Bath / The End Of This Chapter -mukaisia linjanvetoja, saa mieleiseni kuvan siitä suunnasta, mihin SA:n soisi jatkavankin tulevaisuudessa. Uusi single Paid In Fullhan soi viime vkolla Metalliliitossa ja kyllähän siitä tuota huomasi: ei mieleenjäävää kertosäettä, vaan silti tarttuva; progressivissävyisiä kohtia mutta silti suoraviivaista soittoa erikoisella kiipparisoundilla ja -soololla + katkeraa erolyriikkaa

Josta tulikin mieleen, että tuon BM-arvion "Autobiographical? With Tony Kakko (singer) it usually is." -kohdasta olen eri mieltä, Tonyn joskus sanottua lyriikoidensa olevan täysin fiktiivisiä, muutoinhan hän olisi varmaan maailman paskasäkäisin jannu. Tuossa vielä biisilista:

UNIA 25.5.2007

1. In Black And White
2. Paid in Full
3. For the Sake Of Revenge
4. It Won't Fade
5. Under Your Tree
6. Caleb
7. The Vice
8. My Dream's but a Drop Of Fuel For a Nightmare
9. The Harvest
10. The Worlds Forgotten, the Words Forbidden
11. Fly with The Black Swan
12. Good Enough Is Good Enough
13. To Create a Warlike Feel (preorder bonus track)

Odottamisen arvoista näiltäkin osin, mielestäni omaperäisiä mutta tyylikkäitä biisinnimiä!

Tokihan tämä on jo promojen lähetysvkolla (toissa, siis) vuotanut nettiin, mutta tällaisten enemmän odotettujen (kuten myös uusi Dark Tranquillity nyt) kohdalla en spoilaa ennenkuin pakko-ostos lopputuote on käsissä!

Jussi K · Post by **Jussi K** » Wed Apr 11, 2007 0:47

& toinen, kiitettävän ripeätoimisen arvioijan tekstiä perään:

Sonata Arctica - Unia (2007)
Clare B.

10/10

Wow, wow. What a mindfuck. Listening to “Unia” is like doing acid with Tony Kakko’s subconscious.

It’s hardly surprising that Sonata Arctica would release such a strange album; the weirdness has unarguably been creeping in incrementally. In many ways this is a logical step forward from “Reckoning Night” (2004, Nuclear Blast); we experience comparable theatrical vocal harmonies (the choir-type, not just Tony Kakko’s own singing), while the band has furthered those “Reckoning Night” song structures which ‘strayed’ from the style we keep unreasonably expecting from them (i.e. those crazy-ass “Ecliptica” speedy songs).

“Unia” has the distinction of being Sonata Arctica’s heaviest album to date; that’s to say, we can actually hear Jani Liimatainen’s guitar for once. Despite the crunch, the tempo has dropped considerably. While there are still up-beat songs, Tommy Portimo’s left foot gets a bit of a break; the double bass is restricted to triplets or rhythmic spurts complimenting the guitar riffs. Despite having a penchant for anything fast, I have to say I don’t really miss the double kick, as “Unia” is a very natural-sounding album, and a “Wolf and Raven”-esque song would not only have sounded out of place, but contrived.

Keyboards are still very present, as always, and like I suggested above, are basically a continuum of the “Reckoning Night” synth style—piano, Hammond organ, strings generally less traditional lead sounds. They are also mixed in a more appropriate way, only being louder than the guitar when it’s necessary, unlike all their other albums…no wonder the band is thrilled with the sound.

Vocally, Kakko has once again taken his duties in a more extreme direction. Unlike “Reckoning Night,” he performed all the choir-type stuff himself, with the exception of four songs in which he enlisted a female choir of roughly 20 people. His capacity for conveying feeling (even when his lyrics are totally incomprehensible) is phenomenal, while his continual technical and emotional growth from album to album is astonishing. Well, that’s something that goes for the whole band; it’s crazy how much they alter on each record without losing their core sound.

I’ve said before that “Unia” is very strange. Why? Well, aside from Kakko’s personal quirks coming through (he composes the music), this record is far less limited than anything they’ve released previously. Both musical and emotional spectrums are explored here, with a lot of obvious Queen-weirdness-influences in the foreground plus a real distance from what could be considered traditional Power Metal (a category which never really suited them to begin with). In some of the moments dominated by weird undertones and theatrical choral work, it could almost be construed as humorous, while the bulk of “Unia” has a kind of depressing and forlorn tone to it.

Lyrically, “Unia” is reminiscent of “Winterhearts’ Guild” in that the themes explored appear to be on a more personal level (though Kakko claims personal issues don’t often make their way into the lyrics). “Reckoning Night,” for instance, felt more in the third person—as though the lyrics were simply stories. The recurring theme of trust, revenge and loss on “Unia” ties the songs together in a tasteful and moving way.

“In Black and White” opens the album with tinkly bell sounds and choir offsetting Jani’s crunchy guitar; the fact that drums and Kakko come in almost immediately throws sucks you into the “Unia” world in an instant. A mid-paced, aggressive song slightly in the “Reckoning Night”-vein made “In Black and White” a suitable opener. Next up is the first single from the album, “Paid in Full” which, along with the closing track, Kakko had originally written for the “Finnish Idols” show. With a piano part vaguely comparable to “The Boy who Wanted to be a Real Puppet” and more emotion than the opening track, “Paid in Full” is another welcomed part of the record.

The third song is one of those songs I kind of got stuck on for a while, and after having “Unia” in my CD player for a week straight, it remains a favourite. “For the Sake of Revenge” (no, it has nothing to do with the live album) is another mid-paced tune with a wholly depressing, desperate atmosphere created mainly by a variety of keyboard sounds (including organ, which lends a slightly funereal edge to it). It’s such a simple song, with an unsurprising structure and arrangement, but in this sense it’s a perfect piece. It ends too suddenly, though—they really should have milked the chorus a bit!

Beginning and ending with a gentle orchestral thing and repeating bell/guitar duality, “It won’t Fade” has a real “Reckoning Night”-imported-into-“Unia”-era quality; the chorus almost feels like an inverted version of “White Pearl, Black Oceans.” With some nice time and melody changes, “It won’t Fade” is sort of the piece which introduces the really quirky elements.

“Under your Tree” ensues—a moving ballad with a simple but memorable melody. The building and shrinking formula and the intense loneliness of the song grips you. Changing the tempo and tone completely is “Caleb,” which kind of reminds me of an updated “Mary-Lou” or “Letter to Dana”-type thing, in the sense that Kakko has taken an ultra-narrative approach to telling a character’s story.

The pair of “The Vice” and “My Dream’s but a Drop of Fuel for a Nightmare” is where things get really strange in a really theatrical way. They both have tons of insane vocal overdubs and time changes throughout and massive attention to detail. “The Harvest” is another up-tempo, forceful piece with a very Sonata Arctica chorus, while “The Worlds Forgotten, the Words Forbidden,” which was originally written for the “Winterhearts’ Guild” computer game, has a misty, dream-like quality.

The record concludes with another favourite, “Good enough is good enough.” Besides being a gorgeous ballad in itself, the emotion is augmented by the presence of a string “band,” as Kakko put it (it’s more people than a string quartet). Any positive words I have to say about this piece won’t do it justice…so just listen to it yourself!

Sonata Arctica have really outdone themselves this time. In merely five albums, they’ve gained a surprising maturity and knack for encompassing numerous musical genres, while remaining both easily listenable and true to their character. Though there are songs I like more than others—including preferred moments from other albums—“Unia” gets top marks because this is exactly where Sonata Arctica are supposed to be.

rocker · Post by **rocker** » Mon Apr 16, 2007 18:15

Uuden levyn kuunnelleena voin todeta, että ostoon menee. Ihan luonteva jatke Reckoning Nightille sieltä on tulossa. Samakaltaista Sonata-meininkiä mitä ennenkin. Jos aikaisemmin on tykännyt, niin kyllä tykkää tästäkin.

Post by **Iron Constable** » Tue Apr 17, 2007 0:00

^^Olipas hyvä arvostelu, vaikka taisi Sonata-lasit päässä ollakin. Kaikesta infosta yhteenvetona ainakin itselle on se, että levy hankitaan välittömästi, kun tulee kauppohin. Piiitkästä aikaa on vähän sellainen Sonata-kutina päällä, että jotain suht hyvää saattaisi olla tulossa. Johan tässä on alakuloa bändin suhteen muutama vuosi ollutkin. Taidankin tuupata lähipäivinä Reckoning Nightin koneeseen ja katson, onko aika parantanut haavat

No ei se nyt NIIN huono ole, keskinkertainen vain hyvään tottuneelle.

ernoee · Post by **ernoee** » Tue Apr 17, 2007 16:26

Onhan se jees bändi. Tutustuin keikan myötä joskus vuosi pari sitten, ja kaikki levyt omistan. Alussa kuuntelin urakalla, mutta tähän päivään mennessä on se selvästi vähentynyt. Ei sillä että olisin bändiin kypsynyt, mutta kriittisemmäksi olen oppinut ajan kuluessa. Hyvä meininki joka levyllä silti on, ja tykkään varsin paljon live-esityksistä. Huimat 3kpl olen keikkoja nähnyt, ja kertaakan en ole pohtinut että olisinpa jäänyt kotiin. Odotankin innolla tulevaa Teatrian keikkaa.

Uudesta levystä sen verran että minusta on positiivista, että tyyli on muuttunut. Vähän olen jo kuullut, hyvältä kuulostaa. Aiemmin vallinneet kuudestoistaosat ovat harvassa, tilalla on aavistuksen mielenkiintoisempia ratkaisuja, sekä tykkään erityisesti Klingenbergin soitosta. SA itse asiassa ajoi minut tutustumaan koskettimiin ja pianoon, kitaran rinnalle. Arvostan heitä kyllä.

Mutta miksi hewimedal-piireissä pitää poikkeuksetta dissata maanrakoon yhtyeet, joista ei pidä?

GODOFTHUNDER · Post by **GODOFTHUNDER** » Thu Apr 26, 2007 22:51

Tokyon keikka on sitten katsottu keikka fiiliksen kohoamiseksi ja kyllä sitä on tällä hetkellä aika täpinöissään tuosta huomisesta! Keikasta tulee varmasti aivan perkeleen kova ja toivotaan että settikin on kovaa luokkaa! Oisha se ollu kivempi jos jani ois soittanu messissä, mutta ei voi mitään.. Huomenna sitten siis teatrialle heti kuin ovet avataan (20.00).

Jussi K · Post by **Jussi K** » Fri Apr 27, 2007 21:22

Itekin lompsimaan lähdössä tässä, kun lähtökäskysoitto kertoi 2030 lippua myydyn jo etukäteen, eli ovelle jäi alle kolmesataa. Kertoo jonoista, tai ainakin reilun tunnin päästä kaikille niille jotka saapuvat "KUN BÄNDI ALOTTAA!" -shoot the dumb fucks

Jospa tuon lämppäri-Before The Dawnin jaksaisi varmaan kymmenestä sanssista ekaa kertaa katsoakin, kun aina on vuosien varrella tuntunut että se Saukkonen tekee melkoisen samankaltaisia biisejä levyt täyteen. Toki tätä uutta on kehuttu paljon & musiikkivideobiisi Deadsong olikin itse asiassa aika hyvä, tosin sen norskibasistin puhtaiden osuuksienkin vuoksi.

Hauska oikeastaan nähdä vanhan pillifarkku-Janin tilalla taitavampi kitaristi, kun SA-keikkoja on tullut nähtyä, niin vaihtelu ei haittaa sillä osastolla. E.Vilin soundi voipi yllättää monet, jos äijä vain uskaltaa pistää..

np: Pantera - I Can't Hide

Räbsä · Post by **Räbsä** » Fri Apr 27, 2007 22:27

No voe häättänäh, muistelin että se keikka olisi vasta huomenna. Mennyt päivät sekaisin ja yhen kaverin kanssa oli pienoista suunnitelmaa tuonne lähtä ja kaveri kaiketi vieläkin luulee sen olevan huomenna... Noh. Onhan tuo pumppu jo kertaalleen nähty, tuttuja kaiketi oliis enemmänkin tullut bongailtua.
Vaikka kyllähän Sonatan musa aina semmosta ihan menevää tukutukua on, paitti tämä uusi pienoista kiinnostusta herättänyt.

GODOFTHUNDER · Post by **GODOFTHUNDER** » Sat Apr 28, 2007 1:54

Oli kyllä perkeleen kova keikka! Kaikki parhaimmat biisit sieltä tuli höystettynä parilla uudella biisillä, jotka eivät yhtään pahalta kuulostaneet.. Tallulah ja Full moon tuntuivat olevan selvästi yleisön suosikkeja ja maamme laulu ja äitien onnitelu laulu olivat myös hyvää vaihtelua! Joskus my landin jälkeen oli niin kova jano ja kuuma, että päätin lähtä hakemaan vettä ja loppu keikan sitten istuin siellä salin perällä! Elias Viljanen suoriutui tehtävästään mielestäni hyvin, vaihtelu tekee aina terää! Paljonhan on puhuttu siitä, että Portimo laahaa livenä biisit aivan vitulleen.. Näin siinä tais käydä myös tänään, varsinkin Replicassa tämä kuului erittäin ankarasti! Qstockissa sitten näen bändin uudestaan, siispä sitä odottaen!!

Haba · Post by **Haba** » Sat Apr 28, 2007 8:43

Tuolta muuten uusi video Paid In Fullista.

MoonPowerslave · Post by **MoonPowerslave** » Sat Apr 28, 2007 12:13

Nyt ihan kokeilemisen halusta Sonataa olen kuunnellut, ja ihan hyvää musaahan se on.
Mutta niinkuin aiemminkin on tuolla sanottu, niin Kakon englanninääntäminen on joissain kohdissa huonompaa kuin mulla.
Mutta muuten oikeen kelpo bändi.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Sat Apr 28, 2007 15:02

GODOFTHUNDER wrote:..maamme laulu ja äitien onnitelu laulu olivat myös hyvää vaihtelua!

Eikä hitossa olleet, se maammelaulu on tahtonut aina olla melkoinen myötähäpeän aiheuttaja; jotenkin se liekkilippisveikkojen veisaaminen saa aikaan todellisen junttitunnelman, vaikken mitään epäisänmaallista asiaan liitäkään.

Setti olikin ilmeisen turhiin uudistumistoiveisiini nähden kaamea pettymys. Samat stanan kuluneet rallit vuodesta toiseen. Levyillä olisi kuitenkin todella monta helmeä, joita soitella pieneksi vaihteluksi. Kolme uutta biisiä olivat kuitenkin toimivia & hyviä, eritoten FTSOR.
My Land, Don't Say a word & Black Sheep olisivat noista vanhoista melkeinpä ainoat mitä säästäisin setissä aina toimivina vetoina. Miten olisi White Pearl - Black Oceans? My Selene? Wildfire? The Ruins Of My Life? Weballergy? Blank File? UnOpened? Destruction Preventer?

In Black And White
Victoria's Secret
Broken
Kingdom For a Heart
Last Drop Falls
Fullmoon
Gravenimage
Black Sheep
Tallulah
8th Commandment
For The Sake Of Revenge
My Land
Replica
Don't Say a word
Tallulah
[Maammelaulu
Hyvää Syntymäpäivää]
Paid In Full
The Gage
[Vodkaa]

ernoee · Post by **ernoee** » Sun Apr 29, 2007 0:47

Gravenimage oli mukava yllätys, dvd:llä petyin kun jättivät puolet biisistä pois, mutta nyt se tuli. Timanttinen.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Sat May 26, 2007 22:42

Keskiviikosta asti tullut Unia:a luukutettua, eikä ensikuuntelultakin mieleen paukahtamassa ollut 9:n kouluarvosana ole edelleenkään mihinkään muuttumassa. Todella hyvä levy, Sonataa se on kuten aina ennenkin. Mulle vain ne yksinkertaisemmat biisit (viddu, että olisi ollut väsynyt levy joidenkin uusien 8th commadmentin, brokenin, replican, kingdom for a heartin & sing in silencen kanssa..) ovat olleet bändin huonointa antia, niin tällä pääsevät esille vaihtelevat sävellykset & Kakon laulutapojen ja fraseerausten vaihtelut, joista olen aina pitänyt bändissä. Kai se on se omaperäisyys niissä sitten ollut.

Ainoa heikko raita levyllä on PC-peliä varten alunperin tehty (kuulee kyllä värittömyydestä) The Worlds Forgotten, The Words Forbidden, mutta sekin menee alee 3 min kestossaan nopeaa lähes intromaisesti ohi. Balladit ovat bändin parhausluokkaa niiltä osin, eritoten päättäjä-Good Enough Is Good Enough. Vieraileva Jarkko Martikainen oli piilotettu aika hyvin digipak-bonus To Create a Warlike Feein c-osan taustalle.. Rakenteeltaan sitä progressiivisuutta eniten edustava, joka suuntiin poukkoileva jousilla höystetty My Dream's but a Drop Of Fuel For a Nightmare on sentään reunustettu molemmin puolin väkevillä The Vicella & The Harvestilla.

Levyn vakio 'susibiisi' It Won't Fade on se tajunnanräjäyttäjä tältä, välittömästi. Kertsi muistuttaa edellislevyn parhaasta (toki My Selenen & The Boy Who Wanted To Be a Real Puppetin kanssa) White Pearl - Black Oceansista, mutta Tonyn paikoin vihaisesti sylkemät säkeistöt ovat sitä parhautta, mitä kaipaankin -malliin The End Of This Chapterin tai Wildfiren mureamman äänenkäytön kohdat. Fly with The Black Swanin alussa oli viikatemaista kantritwängiä häivähdys & avauskolmikko perinteistä, kaksi ensimmäistä loppulevyä vauhdikkaampaakin SA:ta.

Rumputyöskentely ei ole koskaan kuulostanut näin jykevältä & kun kitaraakin on mukavasti yksinkertaistettu tilusta, antaen kiippareille tilaa yksinkertaisempien riffien kanssa, on jälki mainiota. Ei tarvinnut pettyä, kuten jostain syystä aina yhtä väsyneen faniforuminsa 75% näyttäisi tehneen.

Rautaneito.com

Sonata Arctica

Iskeekö Sonata?