Allen / Lande

[tsorl]

^ Symphony X:n keulilla siis vissiin vai ei kai se soolokeikalla ollut?

edit: Kakkoskuvassa ensiluokkaista palleahengitystä!

[Relic]

^ Symphony X:n keulilla siis vissiin vai ei kai se soolokeikalla ollut?

Kyllä, Symphony X keikalta ovat, mutta päätin laittaa tähän ketjuun kun päällikkö kuitenkin yksin kuvassa .

[tsorl]

Melodicrock.comissa tämmöinen pikku tiedonpalanen:

In an interview with Fireworks Magazine, Bob Catley says the great Magnus Karlsson (Allen Lande/Starbreaker) will be the major contributor to his next solo album.

Eli Karlsson tekee biisejä Magnum-kähisijä Catleyn tulevalle soololevylle. Eikös Tenin Gary Hughes ole myös jossain välissä tehnyt Bobille jotain materiaalia? Pitäisi varmaankin perehtyä.

[Jussi K]

^ On. Ne kolme (The Tower, Middle-Earth & Legends) ovatkin hieman brittiläs-kelttiläistä tarttuvuudessaan, kun taas 2 uudempaa ovat hieman metallisempia. Apumiehinä biisipuikoissa uudet miehet Paul Hodson & Vince O'Regan.
http://www.metal-archives.com/band.php?id=16778
Aika jännästi metalreviewsin arvioija sattuikin mainitsemaan näitä samoja nimiä The Revenge-tekstissään juuri:

Guitarist and very gifted songwriter Magnus Karlsson is the new "king" of melodic hard rock / heavy metal. Taking a page from such past giants in the genre such as Gary Hughes and Bob Catley, he has created some truly wonderful bodies of work including several outstanding albums with Last Tribe and his most recent project, Starbreaker. Judging by his track record, one could easily predict the outcome of his project with vocalists Russell Allen (Symphony X) and Jorn Lande (Jorn, Ark, Masterplan)..

Edit: ei muuta kuin Oulun pätevästä kirjastotarjonnasta lainaan taas vain, ellei muuta! Erityisesti Tower, piru niitä biisejä.. Dreams tosin lainaa vähän Runawayta (BJ), mutta Madrigal, Far Away, Scream, Deep Winter..

[Finnish Eddie]

^^ Ohoh siis Karlsson ja Catley pistää hynttyyt yhteen seuraavalle levylle ? Siis jo Allen/Lande-levyjen laadun tuntien tuota projektia tulen odottelemaan vesi kielellä ... Varsinkin kun kaikki edellisetkin Magnumin/Catleyn soololevyt löytyy hyllystä. Yksinkertaisesti tuosta yhteistyöstä ei voi tulla paskaa levyä .

[Haba]

Jos jotain tästä The Revengestäkin kirjoittelisi. Julkaisustahan on jo aikaa, olen tässä pikkuhiljaa maistellut levyä enemmän ja enemmän, ja onhan se aivan yhtä loistava pakkaus kuin ensimmäinen Battlekin. Hieman rankempaan suuntaan, mutta ei kuitenkaan paljoa, tuplabasarit lätkyttelävät välillä hieman enemmän erilaisempaa kuviota. Eihän Revengeltä varsinaista huonoa biisiä löydy, pitkälti todella tasavahvaa kamaa. Jos jotain pitäisi esille nostaa, niin Under The Wavesin mahtavassa, tarttuvassa ja yksinkertaisessa melodiassa niin koskettimilla kuin laulussa on jotain hypnoottista. Laulu hoituu albumilla ammattimiehiltä edelleen varmasti, loistokaksikko kyllä kyseessä.

Ja niin laitanpa tännekin tämmöisen puskasta tulevan uutisen, Jornin faneille on lisää herkkua luvassa. Varsin monipuolista vetoa löytyy bändiltä jos toiseltakin, mielenkiinnolla tuota odotellaan. Kyllähän miehen soololevyiltäkin olisi toki lisää tavaraa mukaan mahtunut.

[Finnish Eddie]

Aika monta coveria näyttäisi olevan setissä ... No eiköhän ainakin nuo Whitesnake-vedot kuullosta hyviltä kun maailman paras Coverdale-klooni on asialla ...

[Iron Constable]

Jonninlaisella viiveellä The Revenge on vihdoin kuuntelussa. Onpahan taas niin nerokkaan tarttuvaa purkkaa, että jos tämä hiuksiin jäisi kiinni, niin kaljuksi olisi ajeltava ja jämät irrotettava ihonsiirrolla päänahasta.

Yllä oleva on ymmärrettävä ehdottoman positiiviseksi kommentiksi. Mahtavat laulajat ja biisimateriaali on kertakaikkiaan vahvaa. Vaatii monen monta kuuntelua jäsentyäkseen, mutta tappavan tasaista jälkeä on näin alkuvaikutelman perusteella.

En kai mä muuta odottanutkaan, mutta toisaalta on kiva, kun odotukset jopa ylittyvät. Takuuvarma hittilevy melodisen metallin ystäville.

[tsorl]

Jos on jollakulla kuulematta, niin tässä Lande ja Stargazer, Mundanus Imperiumin ainoalta levyltä vuodelta 1998. Muita hyviä biisejä kyseisella albumilla ei sitten olekaan mutta tämä on varmasti paras Rainbow-coveri mitä olen kuullut.

[Jussi K]

Tuli muuten topicinnostamisella mieleen, miten pitikin mainita että uusi Lonely Are The Brave-albumi on vissiinkin epäjulkaistu Frontiersin toimesta männäviikolla? Samaa julkaisupäivää mainosti firman puoli sivua tänään tulleessa uudessa Classic Rockin numerossa kuin Revolution Renaissancenkin platalla.

Ryhmäkuva vain vahvisti, että noista Avantasian puuroisista youtube-liveistä bongasin ensalkuun oikein "kukas se tuo pälvikaljuinen, parrakas möhö on?" -ollut kai hankalaa kotosalla, kun norski on vanhentunut parissa vuodessa sen kymmenen!

[Iron Constable]

^Kyllä se julkaistu on, kun pitäisi saapuman postilaatikkoon huomenna tai ylihuomenna. Testataan sitten, onko möhööntyminen vaikuttanut ääneen. Kieltämättä uusimmalla Avantasialla herran ääneen on hiipinyt viskibassoa tms. ja lisää säröä. Kunhan ei ihan riivinraudaksi kulahda. No, samplejen perusteella Jornin uutukainen on toivonmukaan rahojeni arvoista tavaraa.

Tuoltahan se tyrkkää nimibiisin korviin heti kun klikkaat linkkiä -> http://www.myspace.com/realjorn

Sen verran vakuutti meikän, että tilata pläjäytin heti, kun tuli saataville. Oikke hyvä. Biisissä on selviä Masterplan-kaikuja ja ääni taipuu hyvin pitkälle Dion vesille. Jos muukin materiaali on tuota tasoa, niin on helposti herran paras soolo.

[Edward Mannerheim]

Uusin Lonely Are The Brave on taattua Jörkka-laatua, samantyyppistä matskua kuin edellisellä Duke-studiolevyllä. Kitarasaundit eivät välttämättä ole aivan meikäläisen makuun tällä uudellakaan levyllä, mutta samapa tuo. Jornin ääni on mielestäni samassa kuosissa kuin ennenkin, en ainakaan minä huomaa muutosta vanhaan. Eikös se aina ole vetänyt aikas matalalta halutessaan? Kyllä se laulaa molemmista rekistereistä ihan puhtaasti.

[tsorl]

Karlssonin biisejä sisältävä Bob Catleyn uusi soololevy ilmestyy 19.9. Nimi on Immortal (kappas vaan) ja Rodney Matthews -kansi tässä. Tuottajana/soittajana Dennis Ward, levy-yhtiönä Frontiers ym. itsestäänselvyyksiä. Näiden ennakkofaktojen valossa tämä on tuskin vuoden huonoimpia levyjä.

BOB CATLEY IS IMMORTAL:
Frontiers Records is pleased to announce the release of the brand new Bob Catley album Immortal on September 19.
Best known as the singer of British Rock legends Magnum, Bob Catley started his solo career in 1998 with the release of the highly acclaimed album "The Tower" written and produced by TEN leader Gary Hughes, who also wrote and produced the two following records "Legends" and "Middle Earth".
Closing the chapter on the collaboration with Hughes, Bob Catley chose to pursue a heavier direction leaning more towards the sound of Rainbow and Dio with his latest releases "When Empires Burn" (with songs written by the other TEN member Paul Hodson) and "Spirit of Man" (with songs contributed by longtime Bob Catley band guitarist Vince O`Regan and another two British songwriters Dave Thompson and Paul Uttley).
For his brand new studio album Bob has again moved on and selected songs written on purpose by the Swedish axeman Magnus Karlsson (Primal Fear, Allen/Lande, Starbreaker). The album production and recording happened in Karlsruhe, Germany under the supervision of Pink Cream 69's Dennis Ward (producer of Angra, House of Lords, Edenbridge, Sunstorm, Place Vendome etc) . Dennis cared for the bass and guitar parts, with drums handled by Dirk Bruineberg (Elegy) and keyboards provided by Karlsson himself. Magnus Karlsson plays lead guitars on "End of the World" and the other PC 69's member Uwe Reitenauer also contributed with a few solos.
"Magnus and Dennis ward did a great job for me, I am really pleased with the way the new album has turned out and I hope everyone enjoys Immortal as much as I did", says Bob.
Immortal is indeed the heaviest, most epic and still melodic Bob Catley release ever. Capturing the dramatic spirit of the music of Magnum and early Rainbow and melting it with the peculiar approach to songwriting coming from Karlsson, the music of "Immortal" is well portrayed in the cover art specifically designed for the album by long-time Magnum sleeve designer Rodney Matthews (Click on CD cover to see larger view).
Immortal final tracklisting will include: Dreamers Unite; We Are Immortal; End Of The World; Open Your Eyes; The Searcher; One More Night; Light Up My Way; You Are My Star; War In Heaven; Win The Throne; Haunted; Heat Of Passion.

[Jussi K]

Miekin katoin, että miten hitossa tuolta ruottalaiselta riittää muka biisejä joka suuntaan. Mutta Bob-sedän soololevyillä on ollut aina hyvää matskua vähintäänkin paikoin (heikoimpana ehkä Middle-Earth), vaikka uutisenkin mainitsemat kontribuuttorit ovat vaihtuneet tiuhaan. Pari uusinta ovat jo aika metallisia. Tsekatkaa ihmeessä debyytti The Tower, niin saatte parhaan kertakuvan.

Magnum-kansitaitelijan tekele on aika vintagea..

[Jussi K]

Hmm, onkohan Jörnille jäänyt Masterplanista (Aeronauticsin After This War = After The War Iron Saviorin Dark Assaultilta neljää vuotta aiemmin, jossa ihan jäätävän hyvät duetot Jan Eckertiltä) tapa päälle kierrättää vanhoja biisejä uusioversioina näin taajaan.

Huomasin vasta vastikään, että The Duken japanibonus Noose on ARK:in biisi tältä toiselta ja viimeiseksijääneeltä levyltään. Samalla Dukellahan on jo soolodebyytti-Starfiren nimibiisin 2006 versio perusversionkin kappaleissa. Samalta Starfirelta on sitten monta coveria (eikä siis uudelleenäänitettynä kuten nämä muut, kai) lainabiisilevy Unlocking The Pastilla. Jolta on sitten Lonely Is The Word / Letters From Earth -medley yhtenä kolmesta "uudesta" studiobiisistä viimevuotisella Live In Americalla.

Joista yksi on muuten Out To Every Nation-tsipaleen 2007 versio, & kolmas, Sacrificial Feelings oli sekin The Snakesin kappale, vielä kun kaveerasi Bernie Marsdenin ja Micky Moodyn kanssa

[Iron Constable]

Paitsi uutta Allen/Lande-eeposta odotellaan, niin tuottelias kultakurkku Jorn Lande pukkaa myös omalla nimellään uutukaista iloksemme kesän korvalla:

Jorn Lande is working on a brand new studio album that is currently titled "Spirit Black". Titles of new songs (in the works) include "Road of the Cross", "Black Heart" and "Rock'n'Roll Angel". Jorn says about the new disc, "People can expect a solid and defined album that will shake the classic metal world and hammer the future Jorn legacy in stone!" Frontiers is making plans to release the new album in June 2009.

Hyvinhän tuo varmaan ehtisi samoilla sessioilla Rollen kanssa työstää myös uutta Masterplania. Heh.

Vaan on se mukava, että noin mahtavan äänen omaava herra on noin tuottelias. Viime vuosina ei materiaalin tasokaan ole pahemmin aiheuttanut valituksia.

[Edward Mannerheim]

^Uusin Live In America DVD on täyttä rautaa, hyvin ukko vetää livenäkin. Lande vetää Diot ja Coverdalet ku vettä vaan. Tuon tason laulajia on harvassa, me likes.

[Edward Mannerheim]

Uutta Jorn-levyä Spirit Black pukkaa kesäkuun alussa kuten konstaapeli edellä jo ehti mainostamaan. Ja uutta Masterplania kans kehiin, ktos!

[Jussi K]

Silläpä on kyllä nopea työtahti! Grapow ja co. ei vieläkään ole saanut nimeä paperiin kun sama stanan kysymysmerkki möllöttä sivujensa ylälaidassa

[Edward Mannerheim]

Jorn - Spirit Black

Perinteiseltä Jornilta tämä uutukainen kuulostaa. Tarja Turunen (!) cover I Walk Alone hieman ensi alkuun arvelutti, mutta onneksi siitä on tehty rohkeasti Landelta kuulostava versio, ei arvaisi coveriksi jollei tietäisi. Digipackiltä löytyvä Thin Lizzy-bonari The Sun Goes Down irtoaa komeasti, tosin tällä kertaa mukaillaan pitkälti alkuperäistä versiota. Hienosta biisistä tehty hieno uusintaversio, Lande osaa tehdä hyviä covereita.

[Jussi K]

Hyvä levy, mielipide tuolla (alla). Pitäisi saada tuo Lizzy-laina jostain kuunteluun, kun download-promossa ei sellaista tieten ollut.

Jorn
Spirit Black
CD
[ Frontiers Records ]
( 8½ )

Tasan vuosi edellisen Lonely Are The Braven jälkeen saamme sille seuraajan, Jörn Landen kaikkiaan kuudennen soololevyn myötä. Heti ensisoinnuista asti on selvää, että nyt tunnelmaa ollaan hieman rankennettu, edellämainitun edeltäjän (ainakin jossain määrin) kahdeksankymmentälukuisen Dion tunnelmista. Aina vuoden 2004 Out To Every Nationista mukana ollut kitaristi & pääasiallinen biisikontribuuttori Jörn Viggo Löfstad (Pagan’s Mind) on puolestaan nyt astunut (tai asetettu) syrjään U.D.O.ssa vaikuttavan Igor Gianolan tieltä.

Nimibiisi starttaa perinteisesti ja niin jylhällä paukutuksella kuin Black Sabbathin Headless Cross konsanaan. Seuraava Below on yhtä iskevä sekä elinvoimainen ja terävään rumpusoundiin kiinnittää edelleenkin huomiota, mutta samalla myös kovin erään Geezerin tyylisesti pumppaavaan bassoon. Road Of The Cross murjoo & jurnuttaa riffillään kuten Heaven And Hellin olisi uusimmallaan pitänyt; yleensä en itse pidä näistä itämaisista, nk. kebab- tai mistä vain minareettirukous-tunnelmoinneista, mutta kun ne ovat tämänmoisella jyrinällä säestettyjä, niin johan alkaa kelvata krantullekin. Herran itsensä laulusuorituksen ollessa myös huippuluokkaa, kuten kaikki tietänevätkin.

Kovin osuvasti muuten sille, että tämä eräs kuuluisampi julkaisu samalta keväältä on tullut jo mainittua tekstissä, samaniminen kappalekin löytyy. Rock n' Roll Angel on tunnelmoivan alkunsa jälkeen samalla levyn kepein rokkeri, kuten kaimansa. The Last Revolution revittelee sitä ennen vielä todella mallikkaasti, muistuttaen ikäänkuin LP-aikakauden “paremmat biisit A-puolelle” –levynjakotapaa. Kuten 95% julkaisuista, tämäkin heikkenee hieman loppua kohden. Mutta World Gone Madinkin osoittautuessa tarttuvan hyväksi heavyrockiksi, jää Burn Your Flame ainoaksi mitäänsanomattomaksi kappaleeksi, muttei alle kolmen minuutin mitassaan onneksi kovin pitkäkestoiseksi sellaiseksi.

Miehen 1990-luvun puolivälin ryhmä Vagabond, yksi niistä lukuisista, on Norjan ulkopuolella heikosti dokumentoitu mutta nyt vuorostaan City Inbetween pääsee toiseen käsittelyyn. Kirkonkellomaisella introlla alkaa levyn kenties seesteisimpiä tunnelmia tarjoava veisaus. Toinen Jørnin piintynyt tapa aikaisempien projektiensa kappaleiden uudelleenversioinnin lisäksi on lisätä mukaan coverbiisi, joko rajoitetulle painokselle tai joskus tavallisellekin. Tällä kertaa on toimittu sekä-että –periaatteella, sillä digipakilta löytyisi Thin Lizzyn (jonka vaikutteita on aiemminkin tuotu esille niin parilla muullakin biisillä kuin myös rivien välistä) The Sun Goes Down. Tälle arvioinnin kohteena olevalle tavalliselle versiolle on kuitenkin mukaan albumikokonaisuuteen valittu Tarja Turusen I Walk Alone. Sen kohdalla pitää oikeasti miettiä sanojaan, nimittäin hyvin harvaa coveria kykenen nostamaan alkuperäistä paremmaksi. Tämä heittää sen tyystin unohduksiin, aivan kuin täysin eri kappale olisi kyseessä, kuitenkin ilman mitään ”miehekäs hevimetalliversio”-rimanalituksia. Aivan puhtaasti tulkinnalla ja taidolla, kuunnelkaapas ihan itse. Samalla voisitte tekin todeta Spirit Blackin olevan Landen paras ja vahvin soololevykokonaisuus tähän mennessä, kuten allekirjoittanut.

[Iron Constable]

^Jees. Spirit Black lähtee tilaukseen mitä pikimmin, eli sitten kun Cage on kotiutunut maailmalta. Jorn Lande on ollut yksi viime vuosien tasaisimpia suorittajia ja kun herra on uskomattomalla äänellä siunattu, ei voi mennä pieleen. Kai mä olen jo kaikki ylisanat Landesta käyttänyt, mutta kun miehessä yhdistyy useampi oma suosikki a´la Coverdale & Dio ynnä miehen silti tunnistaa myös omasta äänestään, niin mikäs tässä on ollessa. Siitä vielä Landelle lisäplussaa, että on todella tuottelias. Minua ovat aina ottaneet päähän tyypit, joilla on Jumalan tms. suoma mahtava lauluääni, mutta se tuhlataan johonkin jonninjoutavaan luritteluun, kuten Kiske on takavuosina tehnyt. Onneksi hänkin on alkanut palata ruotuun, vrt. Place Vendome.

Huomaatte varmaan, että Staropramen notkeuttaa myös minun sormiani näppäimistöllä. Valtavaa vauhtia tulee tajunnanvirtaa. Hieman harjoitusta huomenna alkavaan 1½ vuorokauden humalaan.

[Iron Constable]

Muutaman kuuntelun jälkeen "Spirit Black" ei ainakaan vielä pärjää edelliselle Jornille. Kymmenestä biisistä hyvään osastoon menee tasan puolet, toinen puolisko on ok. Varsinaista rimanalittajaa ei toisaalta löydy. Mikä hämmästyttävintä, Tarja Turunen laina "I Walk Alone" on oikeasti hyvä biisi, 666 x parempi kuin alkuperäinen. Lande tulkitsee tapansa mukaan erinomaisesti, pientä lisäterävyyttä olisin ehkä kaivannut. Erittäin kevyt tuulahdus laiskaa fiilistä tulee mieleen toisinaan. Äänenkäytön suhteen mies luovii edelleen Coverdale-Dio akselilla, painotus tällä kertaa ensin mainitulla. Edellisellä levyllä liikuttiin erittäin vahvasti Dion soolomatskun linjoilla, tällä kertaa oikeastaan vain erinomainen "Road Of The Cross" voisi olla edellisen levyn jäämistöä.

Mainittujen lisäksi levyn parhaaseen osastoon kuuluvat rouhea "Below", letkeän tarttuva "World Gone Mad" sekä jalan napsetta tiukasti tahdittava "Rock'n Roll Angel". Ei ihan täysosuma, mutta mainio lisä Jornin upeasti tulkitsemien levyjen listaan. Muuten ovat kaikki hallussa, mutta "Starfire" pitäisi jostain napata haltuun. Ja onhan miehen kataloogissa takavuosilta vielä muutama muukin levy, jotka odottavat poimijaansa.

Varmaa jälkeä.

[Edward Mannerheim]

Muuten ovat kaikki hallussa, mutta "Starfire" pitäisi jostain napata haltuun.

Starfire on kevyempi ja groovaavampi kuin sen jälkeen julkaistut levyt, kannattaa ilman muuta hankkia kokoelmiin. Jornin levy parhaasta päästä, jollei paras, minun kirjoissani.

[Iron Constable]

^Jees. Levyllähän on pääosin covereita, vaikka muutama originaalikin löytyy. Kyllä Lande on sen luokan laulaja, että tavoitteena on, kuten Dion kohdalla, hankkia hyllyyn kaikki, mitä mies on narulle luikauttanut. Tajusin, että myös Worldchanger puuttuu. Helvata. No, tolla The Gatheringilla on aika kattava pakkaus noitten parin ekan levyn vetoja. Samaten noita covereita löytyy melkoinen läjä Unlocking The Past-julkaisulta, joka onkin kovimpia koskaan yhteen niputettuja cover-kokoelmia. On se mainio mies laulamaan, Lande