^ Mie en tiennykään,

eilenhän oli tosin su, mutta 22 asti kai noita ravintolakohtaisia ikärajoja pidetään, eli kolmeen vuoteen ei ole tarvinnut välittää.. Keikkahan oli yksi parhaista heiltä näkemistäni! Kirosinkin tässä vkonloppuna, kun yritin ynnätä niitä nähtyjä vetoja & kotisivuillaan listaus näytti loppuvan 2004 syksyyn, johon mennessä olin päässyt 7 esityksen todistajaksi, tästä vuodesta taaksepäin tuijotellen. 2002 tutustuin vasta koko bändiin, joten silloin en muistaakseni keikkoja nähnyt, mutta 2003 oli vähän 2005 tapainen heillä, eli joka paikassa törmäsi. Joten eilinen mahtoi hyvinkin, hataraan muistiin vedoten olla 11. V-keikka.
& millainen! Nelivitosen yläkerran 150-200 kapasiteetissa ei paljoa tyhjää ollut. Varmaan pisimpänsä koskaan: 1,5h!
'ihan teidän töihinmenevien kiusaksi' Kattaen kaiken sen parhaan materiaalin (
Yönseutu, Leimu, Ei Ole Ketään Kelle Soittaa, Kuolleen Miehen Kupletti, Pohjoista Viljaa, Tie, etc.) Harvinaisempana palana ensimmäiseltä
'demoltamme' Piinaava Hiljaisuus 7":lta
Koiran Tuokio. 5-6 uuden levyn biisiä, encorena mahtilaina
Vasten Kuutamon Siltaa (Night Of The Vampire), joten todella mainio ja odotusten arvoinen oli 8€ järkevään lippuhintaan.
Ehdin jo innostua, kun aluksi alkoivat
Maria Magdalena -coveria soittelemaan, mutta se olikin intronomainen 1. minuutti kappaleesta, toi kuitenkin vähän mieleen miten ennen vanhaan aloittivat tyylikkäästi instrumentaalikappaleella nauhan asemasta, kuten Routaisten Peltojen Pehtoorit tai Mandschurian Kummut. Uudet paidat olivat mustapunaisina (Sonatan uusien tapaan) sikarumia, joten niitä ei tarvinnut hankkia, vaikka V-kraka aina 20€ hinnasta huolimatta houkutteleekin..
Tämän uusimman kiertueen aikana raportoitu alati lisääntyvä itsevarmuus Kaarlen vokalisoinneissa oli viimeistään nyt havaittavissa puukorvalle/silimällekin; siinämäärin tunnelmointia oli tuotu lähes olavivirtamaiseen ulosantiin saakka, ennen niin
'vastentahtoiselta ja vaivaantuneelta' (hyvällä tavalla

ymmärrän jos joku haikailee niitäkin huojuvia aikoja). Hitto vie kun (viime marraskuun loppuunmyydyn pikku-Teatrian ~700 normaaliakin oudompien) spiikkien mahtitaso tahtoo unohtua aina näin seuraavana päivänä päästä
'nyt on aika kaivella rintataskutkin, tohtori Watson, on aika laittaa housut takaisin jalkaan & piippu huuleen hulmuamaan. aika selvittää Leikatun Konjakin Salaisuus!'
'..mutta sekään ei liity tähän.. sen sijaan se salainen haave siitä karvaisesta kädestä vieressä liittyy, tarttua siihen ja tanssia sänki sänkeä vasten auringonnousuun. Nämä Herrasmiehet kiittävät!'