Noniin, nyt pääsee Itse Toveri-Strato tilittämään elämänsä hienoimman keikkakokemuksen hetkiä.

(Lemmy on jumala)
Paikalle saavuin siinä kahdeksan pintaan, ja katsoin lämppärin (mikä se nyt olikin) Bändillä ei ollut kyllä mitään sanottavaa, turha.No, tunti sitäkin vaan kesti.

Tunnelma alkoi tiivistyä ja kamoja laitettiin terään.
Lopulta, yksi elämäni hienoimmista hetkistä koitti, lava pimenee, ja
Lemmy Kilmister ohjataan taskulampun avulla lavalle, Rickenbacker kaulassa. "WE ARE MOTÖRHEAD! AND WE PLAY FUCKING ROCK ´N´ROLL!" Olisko ollut Dr.Rock joka aloitti keikan.
Täytyy sanoa ett meinasi taju lähteä! Bändi oli aivan helvetinmoisessa vireessä, ja huomasi kyllä, ettei ollut amatöörejä lavalla. Tiukkaa settiä tuli, ja Lemmy todisti jälleen kerran jumal-arvonsa vaikka stetsoni puuttuikin.

Keikan parhaita olivat Sacrifice, ja ainakin blues-biisi.
Mikä sen nimi oli? Siinä oli todella hieno soolo akustisella, ja Lemmy laulamassa kessu huulessa bluesia huuliharpun kanssa oli varsin hieno kokemus.
Olin A-Katsomossa, ja soundit olivat aika kehnot. Epäselvää puuroa suurelta osalta, basso jytisi liikaa. Onneksi ei pilannut koko keikkaa. Volyymi oli kova, mutta ei niin pelottavan voimakas, mitä osasin odottaa.
Mikkey Dee todisti olevansa sen mitä Lemmy sanoi, Maailman Paras Rumpali. Semmoista settiä vedettiin, että heikommilta lähti taju!
Kitarasoolot olivat myös loistavia, ja Lemmy "lauloi" upeasti.
En ole mikään iso Motörhead-fani, mutta armottomassa live-bändin maineessa olevaa ´Headia halusin ehdottomasti mennä katsomaan.
Kaikki odotukset bändi ylitti, ja mukavaa/parasta oli.
Aces Of Spades ja Overkill lopettivat setin, ja lopuksi Lemmy heitti basson vielä Marshallia vasten ja saimme nauttia hienosta kiertoefektistä.
Oliko kenties joku Rautaneitolainen, Tuomas-niminen tyyppi, jonka kanssa tulin samalla kyydillä kotiin? Puhui olleensa Maidenin keikalla 1986, ja muutama sana vaihdetiin muustakin. Mukava heppu.
Lemmy & CO. Jyrää ikuisesti, ja Lemmy vetää Jack Danielsin voimalla kuolleenakin!
