
Metallica
Moderator: The Killer Krew
Mä elän näissä bändi asioissa nyky-ajassa. Metallican uusin levy, PASKA. Metallican live esiintyminen nykyään PASKA. Joskus pidin metallicasta tosi paljon, mutta nyt en välttämättä menis kattomaan näitä pellejä jotka koittaa hankkii kaiken mahollisen julkisuuden ja riitelee Kitarasooloista, vaikka ne tulis ilmaiskonsertille tuusulaan 

Tässä on tullut luukutettua Metallican kolmea parasta 80-luvun levyä (RTL, MOP, ..AJFA). Ei siitä mihinkään pääse, ihan tappokamaa ovat levyt pullollaan. Ei ole Metallica ollut mitään näiden levyjen jälkeen. Black Albumia en jaksa enää kuunnella. Sekin oli yhteen aikaan erittäin hyvä levy, mutta siihen on tullut kyllästyminen. Load-ajoista ei minulla ole mitään muuta sanottavaa kuin että ainoa hyvä kappale on Until It Sleeps. St. Angerin ostin joo, mutta sekään ei jaksanut kauaa säväyttää.
Minulle ainoa oikea Metallica on 80-luvun Metallica.
Minulle ainoa oikea Metallica on 80-luvun Metallica.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
Ai ai kyllä kuulostaa Metallica hyvältä pitemmän kuuntelutauon jälkeen, Black albumi tällä hetkellä pyörii ja kyllä täältä hyvää kamaa löytyy uskomaton määrä, niitten puhkisoitetuiden Sandmanien seasta. Minusta on jotenkin huvittavaa kun tätä levyä aina morkataan kaupalliseksi "rankkojen" hevimiesten suusta. Loppupeleissä kun levyltä löytyy esim raskaampaa materiaalia kuin yhdeltäkään Maiden albumilta.
Kaikenkaikkiaan helvetin hyviä iisejä ja saundit on parhaat mitä miltään hevilevyltä löytyy, Bob Rock on ÄIJÄ. Ihan turha valittaa että hänen syytään ovat Loadien harhaseikkailut sun muut St Angerin saundit, kyllä se bändi on joka nuo päätökset varmaan tekee, tai sitten on asiat todella huonosti jos näin ei ole. Metallicalle hatunnosto riskien ottamisesta ja halusta uusiutua, siitä voisi Maidenkin ottaa oppia ja vähän antaa tilaa uudenlaisille ideoille, eikä pelätä "tosifanien" hylkäystä.METALLICA LOISTAA!!!
Tähän loppuun vielä että mitä olisi elämä ilman youtubea..
http://www.youtube.com/watch?v=gT7j21fS ... 20in%20rio
Kaikenkaikkiaan helvetin hyviä iisejä ja saundit on parhaat mitä miltään hevilevyltä löytyy, Bob Rock on ÄIJÄ. Ihan turha valittaa että hänen syytään ovat Loadien harhaseikkailut sun muut St Angerin saundit, kyllä se bändi on joka nuo päätökset varmaan tekee, tai sitten on asiat todella huonosti jos näin ei ole. Metallicalle hatunnosto riskien ottamisesta ja halusta uusiutua, siitä voisi Maidenkin ottaa oppia ja vähän antaa tilaa uudenlaisille ideoille, eikä pelätä "tosifanien" hylkäystä.METALLICA LOISTAA!!!
Tähän loppuun vielä että mitä olisi elämä ilman youtubea..
http://www.youtube.com/watch?v=gT7j21fS ... 20in%20rio
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1167
- Joined: Tue Sep 21, 2004 19:02
- Location: Espoo
^Tätä "rankkuus" seikkaa en minä ole tajunnut koskaan. Musiikki on hyvää jos se on hyvää, ei sillä ole mielestäni paljoakaan väliä onko se death metallia, vaiko kevyttä poppishittiä. Heavymetal on heviä, turha siinä ruveta kelailemaan mitään, että onkohan tämä nyt tarpeeksi rankkaa, kehtaakohan tätä kuunnella...
Olkoon vaikka mimmoiset saundit, omasta mielestäni Metallicalla (Black Album) ei ole niitä kovia biisejä, joita löytyy kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Kyllä sen "kaupallistumisen" huomaa jos vertaa ensimmäisiin levyihin, mutta tämä seikka ei itseäni haittaa. Biisit eivät vain iske, mutta pakko myöntää, että kun en mikään kovin metallica fani ole, niin kuuntelu on jäänyt aika vähäiseksi.
Tietenkään levy ei ansaitse sellaista dissausta mitä se yleisesti osakseen saa, muttei se mielestäni kuitenkaan niin hurjan kovaa valuuttaa ole.
Tästä ympäripyöreästä vastauksesta sitten pitäisi saada jotain selvää, yrittäkää jos jaksatte.
Olkoon vaikka mimmoiset saundit, omasta mielestäni Metallicalla (Black Album) ei ole niitä kovia biisejä, joita löytyy kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Kyllä sen "kaupallistumisen" huomaa jos vertaa ensimmäisiin levyihin, mutta tämä seikka ei itseäni haittaa. Biisit eivät vain iske, mutta pakko myöntää, että kun en mikään kovin metallica fani ole, niin kuuntelu on jäänyt aika vähäiseksi.
Tietenkään levy ei ansaitse sellaista dissausta mitä se yleisesti osakseen saa, muttei se mielestäni kuitenkaan niin hurjan kovaa valuuttaa ole.
Tästä ympäripyöreästä vastauksesta sitten pitäisi saada jotain selvää, yrittäkää jos jaksatte.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
Juuri näin, hyvä musiikki on hyvää musiikkia oli se sitten mitä tahansa. Itse voin rinta rottinkilla myöntää pitäväni helvetisti esim : Michael Jacksonin musiikista Madonnasta tai vaikkapa Sugababesin mussiikista.IndianaJones wrote:^Tätä "rankkuus" seikkaa en minä ole tajunnut koskaan. Musiikki on hyvää jos se on hyvää, ei sillä ole mielestäni paljoakaan väliä onko se death metallia, vaiko kevyttä poppishittiä.
Sitä minäkin ajoin takaa, ei väliäonko rankkaa vai ei mutta mielestäni nimenomaan Black levy saa aina turhaa paskaa niskaan, jos sanotaan hyvin kaupalliseksi ja munattomaksi. Itse sanoisin enemmänki esim maidenin uusimpia tuotoksia kaupalliseksi siinä mielessä että riskejä ei oteta jne. ja tyydytetään vanhoja faneja parhaan mukaan.
Mutta eiköhän tämä aihe ole kaluttu ainakin minun osalta loppuun.
EDIT: se piti vielä mainita että minun on vain vaikea ymmärtää mikä siinä Black levyssä on niin kaupallista. Mielestäni hyvät saundit ja yksinkertisempi biisimateriaali ei liity kaupallisuuteen mitenkään mutta kertokaa te valaistuneemmat ihmeessä mikä siinä on kaupallista. Se tietysti on että se myi aivan perkeleen monta kopiota

-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Omat mielipiteeni Metallicasta, ja arviot levyjen perään.
Kill ´Em All 4,5
Hyvin tasokas debyytti, joka korneista lyriikoista ja hivenen tönköistä soundeista huolimattaan onnistuu kuulostamaan aggressiiviselta ja tehokkaalta, useiden kuunteluiden jälkeenkin. Välissä pari hivenen tasaisempaa kokonaisuutta, kuten Phantom Lord ja loppua nähden hiukan ontto Anaesthesia, mutta muuten levy on rautaa. Paras biisi on tietenkin Whiplash, jonka tahdissa pään heiluttelu toimii. Kaikin puolin vaikuttava debyytti.
Ride The Lightning 4,5
Bändin kehitys kuuluu, ja levyllä on varsin timanttista materiaalia. Ainoastaan yksi kappale ravistelee negatiivisella tavalla kokonaisuutta, nimittäin Escape. Muuten albumi on hyvä, ja For Whom The Bell Tolls ja Call Of Ktulu ovat mestariteoksia, suorastaan. Jamesin laulu on vielä vähän hakusessa, mutta ihan selvä parannus on tapahtunut Kill Em Allin ajoilta.
Master Of Puppets 4
Tämä levy on kärsinyt hiukan kulumisesta, mutta uusin korvin kuunneltuna tästäkin paistaa läpi vanha kunnon riffi-metal. Battery, MOP ja Orion ovat ajattomia klassikoita, jotka jaksavat kantaa, toden totta, vaikka kuinka pitkän aikaa. Mutta yhden pisteen rokotus on väistämätön. Ensimmäinen syy on Leper Messiah & Sanitarium-kappaleet jotka ovat tylsiä ja melko mielikuvituksettomia. Toinen seikka on miksaus, joka kuulostaa siltä kuin musiikki tulisi kilometrin päästä kajareista. Outo miksaus, joka häiritsee paljon. The Thing That Should Not Belle plussa, loistava raskas kappale.
...And Justice For All 5
Metallican paras albumi. Täynnä mahtavaa riffittelyä, Larsin tasoon nähden hyvää rumputyöskentelyä. Kappaleet vain ovat niin kovia, että ei voi olla hehkuttamatta. Nyt nousee lukijan mieleen ajatus "miten voi antaa täydet pisteet kun miksaus on näin huono?" Niinpä, sitä itsekin ihmettelen, mutta surkea miksaus suorastaan lentää tieltä pois veret seisauttavan kappalemateriaalin edestä. Parhaat kappaleet ovat ...AJFA, Blackened, To Live Is To Die ja Fryed Ends Of Sanity. Huonoa kappaletta ei olekkaan, paitsi keikkasetissä puhkiraiskattu Harvester Of Sorrow, joka on monille Metallican kappaleille tyypillisesti kulunut.
Metallica 3
Ennen vastustin tätä albumia sen "kaupallisuuden" takia, mutta nyt on vähän vähemmän ankara mielikuva syntynyt. Biisejen joukossa on todellisia timantteja, kuten Don´t Tread On Me, Of Wolf And Man ja My Friend Of Misery. Mutta vastapainona vaa´assa painaa sellaiset puhkikulutetut kaameudet kuin Enter Sandman, Sad But True ja Nothing Else Matters. Erityisplussa kumminkin The Unforgivenin soolosta, joka on Hammettin paras viritelmä miehen muun ulosannin ollessa joko heikkoa tai täysin luokatonta. Tästä älpyymistä kumminkin alkoi Metallican kuuluisa alamäki...
Load 2
Load. Tämä monien vihaama albumi. Itselleni täältä löytyy kumminkin pari kipakkaa rockrallia, kuten Ain´t My Bitch ja varsin koomisella tavalla letkeästi vetäisty Ronnie mutta myös pari hevimiehen herkistävää pop-palaa kuten Until It Sleeps ja Hero Of The Day. No, neljä kappaletta ei riitä albumin hyväksi tekemiseen, ja kaikki muu onkin silkkaa paskaa. Paria hyvää ja rentoa riffiä lukuunottamatta levyn anti on äärimmäisen heikkoa. Levyllä on niin vähän hyviä biisejä, että ne oltaisiin voitu tunkea EP:lle parin ReLoadin "parhaan" kappaleen kanssa. Tämä on rock-levy, ei heavylevy.
ReLoad 1/4
Fuel on hyvä biisi. Siihen anti sitten jäikin. Tämä levy on väsynyt, huonoilla eväillä varustettu äärimmäisen veltto kokonaisuus, ja suoraansanottuna toisiksi paskin kuulemani raskaan musiikin bändin levy. (jakaa tämän kyseenalaisen kunnian Megadethin Riskin kanssa)
Fuelia lukuunottamatta en hyviä puolia löydä. Miten Metallica, neljän mahtavan albumin tekijä voi sortua tällaiseen sontaan? MITEN?
Jaa´a, sitäpä ei voi tietää, enkä varmaan haluaisikaan. Kammotus.
St.Anger 1,5
Tämä on kurasontaa siinä missä ReLoadkin. Tällä tosin on kaksi hyvää biisiä, Frantic ja Some Kind Of Monster, ja yksi OK-otsakkeen saava teos, St.Anger. Muuten levy on heikkoa riffipaskaa, surkeilla soundeilla varustettua roskaa, huonosti laulettuna. Virvelisoundi on varmaan maailman puhutuin aihe, eikä suotta. Edes pikkuveljen pään hakkaaminen roskapönttöön ei saa aikaan näin vastenmielistä reaktiota kuin tämä virveli. Eikä siinä vielä mitään, tätä nakutusta joutuu kuuntelemaan joka sekuntti. Ei näin. Huono levy, erittäin huono.
Nykyään onneksi siedän Metallicaa, vanhaa edes jotenkuten, ja sen valossa nämä rustailin.
Kill ´Em All 4,5
Hyvin tasokas debyytti, joka korneista lyriikoista ja hivenen tönköistä soundeista huolimattaan onnistuu kuulostamaan aggressiiviselta ja tehokkaalta, useiden kuunteluiden jälkeenkin. Välissä pari hivenen tasaisempaa kokonaisuutta, kuten Phantom Lord ja loppua nähden hiukan ontto Anaesthesia, mutta muuten levy on rautaa. Paras biisi on tietenkin Whiplash, jonka tahdissa pään heiluttelu toimii. Kaikin puolin vaikuttava debyytti.
Ride The Lightning 4,5
Bändin kehitys kuuluu, ja levyllä on varsin timanttista materiaalia. Ainoastaan yksi kappale ravistelee negatiivisella tavalla kokonaisuutta, nimittäin Escape. Muuten albumi on hyvä, ja For Whom The Bell Tolls ja Call Of Ktulu ovat mestariteoksia, suorastaan. Jamesin laulu on vielä vähän hakusessa, mutta ihan selvä parannus on tapahtunut Kill Em Allin ajoilta.
Master Of Puppets 4
Tämä levy on kärsinyt hiukan kulumisesta, mutta uusin korvin kuunneltuna tästäkin paistaa läpi vanha kunnon riffi-metal. Battery, MOP ja Orion ovat ajattomia klassikoita, jotka jaksavat kantaa, toden totta, vaikka kuinka pitkän aikaa. Mutta yhden pisteen rokotus on väistämätön. Ensimmäinen syy on Leper Messiah & Sanitarium-kappaleet jotka ovat tylsiä ja melko mielikuvituksettomia. Toinen seikka on miksaus, joka kuulostaa siltä kuin musiikki tulisi kilometrin päästä kajareista. Outo miksaus, joka häiritsee paljon. The Thing That Should Not Belle plussa, loistava raskas kappale.
...And Justice For All 5
Metallican paras albumi. Täynnä mahtavaa riffittelyä, Larsin tasoon nähden hyvää rumputyöskentelyä. Kappaleet vain ovat niin kovia, että ei voi olla hehkuttamatta. Nyt nousee lukijan mieleen ajatus "miten voi antaa täydet pisteet kun miksaus on näin huono?" Niinpä, sitä itsekin ihmettelen, mutta surkea miksaus suorastaan lentää tieltä pois veret seisauttavan kappalemateriaalin edestä. Parhaat kappaleet ovat ...AJFA, Blackened, To Live Is To Die ja Fryed Ends Of Sanity. Huonoa kappaletta ei olekkaan, paitsi keikkasetissä puhkiraiskattu Harvester Of Sorrow, joka on monille Metallican kappaleille tyypillisesti kulunut.
Metallica 3
Ennen vastustin tätä albumia sen "kaupallisuuden" takia, mutta nyt on vähän vähemmän ankara mielikuva syntynyt. Biisejen joukossa on todellisia timantteja, kuten Don´t Tread On Me, Of Wolf And Man ja My Friend Of Misery. Mutta vastapainona vaa´assa painaa sellaiset puhkikulutetut kaameudet kuin Enter Sandman, Sad But True ja Nothing Else Matters. Erityisplussa kumminkin The Unforgivenin soolosta, joka on Hammettin paras viritelmä miehen muun ulosannin ollessa joko heikkoa tai täysin luokatonta. Tästä älpyymistä kumminkin alkoi Metallican kuuluisa alamäki...
Load 2
Load. Tämä monien vihaama albumi. Itselleni täältä löytyy kumminkin pari kipakkaa rockrallia, kuten Ain´t My Bitch ja varsin koomisella tavalla letkeästi vetäisty Ronnie mutta myös pari hevimiehen herkistävää pop-palaa kuten Until It Sleeps ja Hero Of The Day. No, neljä kappaletta ei riitä albumin hyväksi tekemiseen, ja kaikki muu onkin silkkaa paskaa. Paria hyvää ja rentoa riffiä lukuunottamatta levyn anti on äärimmäisen heikkoa. Levyllä on niin vähän hyviä biisejä, että ne oltaisiin voitu tunkea EP:lle parin ReLoadin "parhaan" kappaleen kanssa. Tämä on rock-levy, ei heavylevy.
ReLoad 1/4
Fuel on hyvä biisi. Siihen anti sitten jäikin. Tämä levy on väsynyt, huonoilla eväillä varustettu äärimmäisen veltto kokonaisuus, ja suoraansanottuna toisiksi paskin kuulemani raskaan musiikin bändin levy. (jakaa tämän kyseenalaisen kunnian Megadethin Riskin kanssa)
Fuelia lukuunottamatta en hyviä puolia löydä. Miten Metallica, neljän mahtavan albumin tekijä voi sortua tällaiseen sontaan? MITEN?
Jaa´a, sitäpä ei voi tietää, enkä varmaan haluaisikaan. Kammotus.
St.Anger 1,5
Tämä on kurasontaa siinä missä ReLoadkin. Tällä tosin on kaksi hyvää biisiä, Frantic ja Some Kind Of Monster, ja yksi OK-otsakkeen saava teos, St.Anger. Muuten levy on heikkoa riffipaskaa, surkeilla soundeilla varustettua roskaa, huonosti laulettuna. Virvelisoundi on varmaan maailman puhutuin aihe, eikä suotta. Edes pikkuveljen pään hakkaaminen roskapönttöön ei saa aikaan näin vastenmielistä reaktiota kuin tämä virveli. Eikä siinä vielä mitään, tätä nakutusta joutuu kuuntelemaan joka sekuntti. Ei näin. Huono levy, erittäin huono.
Nykyään onneksi siedän Metallicaa, vanhaa edes jotenkuten, ja sen valossa nämä rustailin.
Siis what?! Sanitarium tylsä ja mielikuvitukseton, ei helvetissä. Ehdoton helmi ja kaikkea kuuta kuin mielikuvitukseton. Leper Messiah ei kyllä mitenkään erikoinen.Stratocaster wrote: Leper Messiah & Sanitarium-kappaleet jotka ovat tylsiä ja melko mielikuvituksettomia.
puhkikulutetut kaameudet kuin Enter Sandman, Nothing Else Matters
Sitten nuo blackin Sandman ja Nothing Else Matters... ehkä vähän kuluneita, mutta ei kai nyt sentään kaameita? Nothing Else Matters ehdottomasti yksi kaikkien aikojen heviballadeja ja Sandmankin mielestäni erinomainen biisi, etenkin livenä ja vielä erityisesti avausbiisinä pyrojen kera, perskeles mikä meininki. Katso vaikka San Diego '91. HUH!
Muuten aikalailla olen samaa mieltä kanssasi, paitsi RTL-MOP kaksikko on molemmat viiden tähden lättyjä. Jokaisella on oma mielipide, tässäpä omani.

-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Mulle kävi niin, että vajaa pari vuotta sitten olin älyttömän suuri fani, mutta sitten kyllästyin. Kyllästyin aivan totaalisen paljon, niin, että en voinut sietää Metallicaa missään muodossa. Nyt kumminkin on alkanut taas aueta vähän, ja tämän takia mielipiteeni joistain biiseistä ovat ymmärrettävästi kummallisia.Jeeves wrote:Siis what?! Sanitarium tylsä ja mielikuvitukseton, ei helvetissä. Ehdoton helmi ja kaikkea kuuta kuin mielikuvitukseton. Leper Messiah ei kyllä mitenkään erikoinen.Stratocaster wrote: Leper Messiah & Sanitarium-kappaleet jotka ovat tylsiä ja melko mielikuvituksettomia.
puhkikulutetut kaameudet kuin Enter Sandman, Nothing Else Matters
Sitten nuo blackin Sandman ja Nothing Else Matters... ehkä vähän kuluneita, mutta ei kai nyt sentään kaameita? Nothing Else Matters ehdottomasti yksi kaikkien aikojen heviballadeja ja Sandmankin mielestäni erinomainen biisi, etenkin livenä ja vielä erityisesti avausbiisinä pyrojen kera, perskeles mikä meininki. Katso vaikka San Diego '91. HUH!
Muuten aikalailla olen samaa mieltä kanssasi, paitsi RTL-MOP kaksikko on molemmat viiden tähden lättyjä. Jokaisella on oma mielipide, tässäpä omani.
Noinhan ne mielipitteet mennee; ihan liikaa eriäviä, hehe. Tuosta Leper Messiahin kommentoinnista tuohon sävyyn ammuttaisiin sen tehnyt ihannevaltiossani saman tienJeeves wrote:Siis what?! Sanitarium tylsä ja mielikuvitukseton, ei helvetissä. Ehdoton helmi ja kaikkea kuuta kuin mielikuvitukseton. Leper Messiah ei kyllä mitenkään erikoinen.Stratocaster wrote: Leper Messiah & Sanitarium-kappaleet jotka ovat tylsiä ja melko mielikuvituksettomia.
puhkikulutetut kaameudet kuin Enter Sandman, Nothing Else Matters

Reloadilta nostaisin Low Man's Lyricin, The Memory Remainsin & (parempi kuin alkuperäinen, shoot me!) The Unforgiven II:sen helposti Fuelin matkaan. Kokonaisuutena silti paska levy, kuten Loadkin. 4-5 'ihan hyvällä' biisillä ei olla voittajia.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Mä en kyllä ymmärrä tätä Blackin "kaupallisuutta". Pikeminkin uuden suunnan ja tyylin hakemista. Ja kaverit kyllä sai sen uuden suunnan hyvin haettua, maailmassa on paljon huonoja esimerkkejä tästä.
Edelleen, Nothing Else Matters on musta upea biisi. Unforgiven samaten. Enter Sandman, Sad But True ja Wherever I May Roam nostavat edelleen karvat pystyyn, vaikka ne on kuunneltu monia ja monia kertoja. (välihuomio: My Friend Of Misery on varmasti Metallican aliarvostetuimpia kappaleita).
Edelleen, Nothing Else Matters on musta upea biisi. Unforgiven samaten. Enter Sandman, Sad But True ja Wherever I May Roam nostavat edelleen karvat pystyyn, vaikka ne on kuunneltu monia ja monia kertoja. (välihuomio: My Friend Of Misery on varmasti Metallican aliarvostetuimpia kappaleita).
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
-
- Kisälli
- Posts: 576
- Joined: Fri Dec 09, 2005 19:04
- Location: Oulu
^Kyllä. Black on hyvä levy. Hieman yksinkertaisempia kappaleita kyllä, mutta ...AJFA:lla kappaleiden monimutkaisuus meni jo niin pitkälle, että tällainen muutos on hyvin ymmärrettävä. Kaupallisuutta en minäkään oikein tahdo löytää ja hyviä biisejä levyllä on.
Enter Sandmaniin rakastuin heti ensi kuuntelu kerralla, eikä ole kappale missään välissä menettänyt hienouttaan. Nothing Else matters sama juttu, tosin siinä alkaa jo jonkinlainen kyllästyminen tulla. Mutta vielä jaksaa.
Ainoat kappaleet joita en niin hirveästi jaksa levyltä kuunnella ovat Where Ever I May Roam, joka on kyllä jo kaluttu puhki, sekä Holier Than Thou, josta en alunpitäenkään ole pitänyt. Myöskään Through The Never ei oikein iske minuun, vaikka olen jo hieman siitä alkanut pitämään Live Shitin ansiosta. Muu osa levystä onkin sitten jo aika legendaa. God That Failed, My Friend Of Misery, Don't Tread On Me, Of Wolf And Man, The Unforgiven...
Kovia biisejä jokaikinen.
Enter Sandmaniin rakastuin heti ensi kuuntelu kerralla, eikä ole kappale missään välissä menettänyt hienouttaan. Nothing Else matters sama juttu, tosin siinä alkaa jo jonkinlainen kyllästyminen tulla. Mutta vielä jaksaa.
Ainoat kappaleet joita en niin hirveästi jaksa levyltä kuunnella ovat Where Ever I May Roam, joka on kyllä jo kaluttu puhki, sekä Holier Than Thou, josta en alunpitäenkään ole pitänyt. Myöskään Through The Never ei oikein iske minuun, vaikka olen jo hieman siitä alkanut pitämään Live Shitin ansiosta. Muu osa levystä onkin sitten jo aika legendaa. God That Failed, My Friend Of Misery, Don't Tread On Me, Of Wolf And Man, The Unforgiven...
Kovia biisejä jokaikinen.

"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
No kyllä tää nyt on maailmanluokan sontaa. Ai et muka huomaa ihan jo vertailemalla Justicea ja s/t:tä, että s/t:llä on kaupallisia vaikutteita? Okei. Sopii nyt tässä vaiheessa viimeistään katella toi Year And The Half in the Life of Metallica osa 1.Viper wrote:Kaupallisuutta en minäkään oikein tahdo löytää ja hyviä biisejä levyllä on.
No, mitenkäs tämän nyt sanoisi?condemned wrote:No kyllä tää nyt on maailmanluokan sontaa. Ai et muka huomaa ihan jo vertailemalla Justicea ja s/t:tä, että s/t:llä on kaupallisia vaikutteita? Okei. Sopii nyt tässä vaiheessa viimeistään katella toi Year And The Half in the Life of Metallica osa 1.Viper wrote:Kaupallisuutta en minäkään oikein tahdo löytää ja hyviä biisejä levyllä on.
Black Albumin biist on toki tehty selkeästi radioystävällisemmiksi (yksikertaisempaa, lyhyempää, helpommin omaksuttavampaa), mutta siihen se sitten mielestäni jää. Ei siellä mitään niin hirvittävän kapuallisuushakuisuutta ole, mitä osa tuntuu yrittävän väen väkisin löytää. Jos lähdet kuuntelemaan levyä asenteella, että se on kaupallista niin varmasti se on.
Toki erilaisempaa ja radioystävällisempää. Mutta en nyt sitä miksikään täydelliseksi itsenäsä myymiseksi kutsuisi.
Ja kyllähän nyt jokainen rahaa haluaa musiikillaan saada. Se on ihan luonnollista.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
Heh, jos radioystävällisemmät biisit (= lisää radiosoittoa -> lisää tunnettavuutta -> enemmän myytyjä levyjä jne), ei edusta kaupallisuutta, niin mikä sitten? Olis meinaan ihan kiva tietää?Viper wrote:No, mitenkäs tämän nyt sanoisi?
Black Albumin biist on toki tehty selkeästi radioystävällisemmiksi (yksikertaisempaa, lyhyempää, helpommin omaksuttavampaa)
Kukaan tuskin tarkoittaa, että s/t kuulostaisi miltään britney spears popilta. Vaan selvästi kaupallisemmalta kuin edelliset Metallican levyt. Vai voitko muka väittää vastaan?
Ja paskan marjat minä en löydä levystä kaupallisuutta hakemallakaan, monien ihmisten tuntuu olevan vaikea käsittää musiikillista kehittymistä ja vanhentumista. Eikai kukaan enää tuohon aikaan odottanut mitään Kill em alin kaltaista materiaalia.
Jos biisit ovat lyhyempiä yksinkertaisempia ja löytyy vaikka sitten se "kauhia nössö palladi" niin minä en saa siitä kaupallista edelleenkään millään. Ehkä se on kun on tottunut Maidenin suoltavan samaa kamaa vuodesta toiseen, niin sitten ei muiltakaan pändeiltä sallita minkään näköistä kehittymistä.
Vittu nyt ei huvita taas mikään
Enkä kyllä Year and halfin monta kertaa nähneenä löydä siitä mitään kaupallis jippoja.
Jos biisit ovat lyhyempiä yksinkertaisempia ja löytyy vaikka sitten se "kauhia nössö palladi" niin minä en saa siitä kaupallista edelleenkään millään. Ehkä se on kun on tottunut Maidenin suoltavan samaa kamaa vuodesta toiseen, niin sitten ei muiltakaan pändeiltä sallita minkään näköistä kehittymistä.
Vittu nyt ei huvita taas mikään

Enkä kyllä Year and halfin monta kertaa nähneenä löydä siitä mitään kaupallis jippoja.
Sanoi kuka tahansa kaupalliseksi tai miksi muuksi vaan, minä kuuntelen niitä biisejä. Ja niitä Black:illä tahi s/t:llä on mielestäni yhdeksän erinomaista, kaksi hyvää ja ainoastaan yksi huono. Ja osa Metallican parhaimmistoa. Toisaalta Black ei kyllä tule koskaan kasvamaan sitä edeltäneiden levyjen rinnalle. Mutta erinomainen levy se on, niin Metallica-mittarilla kuin muillakin mittareilla.
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
jos joku emäjorma ei tajua miten myyty levy se on ja ei tajua, ettei vaikka puppets^2 tai justice^2 olisi samassa tilanteessa myynyt läheskään yhtä paljon, eikä tajua syitä sille, niin ei varmaan kannata edes selittää. Selitetään nyt kuitenkin sen verran, että tokihan Metallican suosio oli kovaa jo kultaisen 80-luvun metallihurmoksen aikana, mutta jos Black Albumilla pyrittiin hieman suurempaan ja enemmän ihmisiä tavoittavaan ilmaisuun, lyhennettiin kappaleita, tehtiin niihin yhä selvempiä koukkuja, laskelmoitiin levylle joitakin asioita tuotannosta balladeihin ja sopivasta siisteydestä tarttuvuuteen, niin jos se ei ole kaupallisuutta musiikissa, niin sitten ei mikään. Monestihan paljon epäselvemmissä tapauksissa puhuttaessa kaupallisuuden on todettu olevan jo sitä, jos bändi on levy-yhtiöllä ja myy edes jotain, mutta jos Metallican Black Album on myynyt enemmän kuin mikään lajin albumi, niin turha siinä on enää väittää, ettei se ole kaupallinen levy.
Tämähän on ennemmin aivan käsittämätöntä sanan "kaupallinen" perään itkemistä. Ei se tarkoita todellakaan, että albumi olisi sen itsensä takia huono tai mitään, paitsi niille ihmisille joille asia oikeasti on noin. Sen sijaan kannattaa vain hyväksyä se seikka, että Black Albumin aikaisissa studiosessioissa Metallica teki kyllä ihan tietoisia päätöksiä Bob Rockin kanssa siihen suuntaan, että nyt mossautetaan maailmalle niin suuresti, ettei vastaavaa olla tehty koskaan. Jos Metallicalla oli hyvä kappaleiden kirjoitustaito hallussaan ja kiinnostusta suoristaa ilmettään vähän, niin ei siihen enää mitään teollista väkisin kaavoihin väkertämistä tarvittu, vaan kunhan tehtiin sitä mitä haluttiin ja suunta kun sattui olemaan paljon puhtaampi, iskevämpi, tavallisiin ihmisiinkin tarttuva ja niin edellleen, niin johan syntyi Metallican kaikkien aikojen kaupallisiin mittapuihin parhaiten sopiva albumi. Kill Em All olisi ollut melkein samassa sijassa, jos se ei olisi ollut lajin pioneerialbumi, vaan oltaisiin julkaistu thrashin suurimpina vuosina hieman myöhemmin. Sen sijaan Loadit ja varsinkin St. Anger ovat jo sellaisia tapauksia, joissa myynti oli jo valmiiksi taattu ja vaikka Loadeilla on Black Albumin tyylejä mukana, eivät kyseiset levyt ole todellakaan ihan yhtä suoraa ja aste asteelta suunnattua raskast rockia.
Veikkaan että eräiden ihmisten kanssa on aivan turha edes jauhaa tästä, mutta jos tuo sana "kaupallisuus" sattuu fanin aivoon noin paljon, niin kannattaa nyt vähän miettiä asioita ja mölistä vasta sitten. Metallican Black Album on kuitenkin myynyt ziljoonia ja sisältää Metallican parhaiten siihen perinteiseen kaavaan sopivat kappaleet, minkä lisäksi se on tavoittanut hyvin monenlaisia ihmisiä, joten siinähän maailmoja murskailtiin taas.
Tämähän on ennemmin aivan käsittämätöntä sanan "kaupallinen" perään itkemistä. Ei se tarkoita todellakaan, että albumi olisi sen itsensä takia huono tai mitään, paitsi niille ihmisille joille asia oikeasti on noin. Sen sijaan kannattaa vain hyväksyä se seikka, että Black Albumin aikaisissa studiosessioissa Metallica teki kyllä ihan tietoisia päätöksiä Bob Rockin kanssa siihen suuntaan, että nyt mossautetaan maailmalle niin suuresti, ettei vastaavaa olla tehty koskaan. Jos Metallicalla oli hyvä kappaleiden kirjoitustaito hallussaan ja kiinnostusta suoristaa ilmettään vähän, niin ei siihen enää mitään teollista väkisin kaavoihin väkertämistä tarvittu, vaan kunhan tehtiin sitä mitä haluttiin ja suunta kun sattui olemaan paljon puhtaampi, iskevämpi, tavallisiin ihmisiinkin tarttuva ja niin edellleen, niin johan syntyi Metallican kaikkien aikojen kaupallisiin mittapuihin parhaiten sopiva albumi. Kill Em All olisi ollut melkein samassa sijassa, jos se ei olisi ollut lajin pioneerialbumi, vaan oltaisiin julkaistu thrashin suurimpina vuosina hieman myöhemmin. Sen sijaan Loadit ja varsinkin St. Anger ovat jo sellaisia tapauksia, joissa myynti oli jo valmiiksi taattu ja vaikka Loadeilla on Black Albumin tyylejä mukana, eivät kyseiset levyt ole todellakaan ihan yhtä suoraa ja aste asteelta suunnattua raskast rockia.
Veikkaan että eräiden ihmisten kanssa on aivan turha edes jauhaa tästä, mutta jos tuo sana "kaupallisuus" sattuu fanin aivoon noin paljon, niin kannattaa nyt vähän miettiä asioita ja mölistä vasta sitten. Metallican Black Album on kuitenkin myynyt ziljoonia ja sisältää Metallican parhaiten siihen perinteiseen kaavaan sopivat kappaleet, minkä lisäksi se on tavoittanut hyvin monenlaisia ihmisiä, joten siinähän maailmoja murskailtiin taas.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
Jos nyt lyhyen läpileikkauksen Metallican studiolevyistä laitan oman arvosanani mukaan laittaen.
Kill 'Em All
Hyvä debyyttialbumi joka mullisti osaltaan metallimaailmaan aikoinaan. Hetfieldin "laulu" on suorastaan hirveää, mutta soitannollisesti levy on paikoin melkoista kitaraorgasmia ja jos pystyy kuunnellessaan jättämään Hetfieldin äännähtelyn taka-alalle on levy suorastaan erinomainen. Parhaiten loistavat kappaleet Hit the Lights, Whiplash, klassikko Seek & Destroy sekä Cliff Burtonin upea bassosoolo Anesthesia.
****/*****
Ride the Lightning
Omissa kirjoissani Metallican toiseksi paras levy. Todella eheä kokonaisuus jota tosiaan vain Escape rikkoo, muuten kaikki kappaleet ovat erittäin hyviä. Sisältää myös Metallican ensimmäisen balladin, Fade to Blackin. Hetfieldin laulu on parantumaan päin, mutta kuulostaa vielä hieman tökeröltä tai lapselliselta, miten sitä nyt kuvailisikaan. Myöhempien aikojen miehekästä murahtelua ei ole vielä merkittävästi havaittavissa.
*****/*****
Master of Puppets
Metallican paras albumi. Levy lähtee käyntiin Batteryn hienolla kitaraintrolla jonka perään tärähtää jumalatonta kitarasahausta. Loistavan avausbiisin jälkeen starttaa hienolla kitarariffillä käyntiin yksi Metallican hienoimmista aikaansaannoksista, nimikkobiisi Master of Puppets. The Thing That Should Not Be tuo väliin todellista raskautta ennen hienoa Sanitariumia. Disposable Heroes ja Leper Messiah ovat todella hyviä ja kokonaisuuteen sopivia kappaleita, mutta omissa kirjoissani seuraava ehdoton huippukohta on upea instrumentaali Orion. Tällaista musiikkia tahdon omiinkin hautajaisiini. Lähes täydellisen albumin päättää vielä hieman raskaampi veto Damage, Inc.
*****/*****
...And Justice for All
Metallican 80-luvun kultaisen kauden päättänyt mestariteos joka oudoista miksausratkaisuistaan huolimatta on erittäin hyvä levy. Avausraita Blackened on vahvaa kitarasahausta MoP:n malliin ja nimikkobiisi jatkaa kovaa tasoa. Eye of the Beholder on ehkä hieman keskinkertaisempi kappale, mutta sitä seuraava One on mielestäni ehkä parasta mitä Metallica on saanut aikaan. Harvester of Sorrow, The Frayed Ends of Sanity ja To Live Is to Die jatkavat kovaa tasoa, mutta koska levylle mahtuu pari heikompaakin kappaletta ei se aivan kahden edeltäjänsä tasolle pysty nousemaan.
****½/*****
Metallica (Black Album)
Levy saattaa olla kaupallisempi kuin aikaisempi Metallica, ja sitä kyllä onkin, mutta ei se minua ainakaan saa levyn materiaalia inhoamaan. Enter Sandman oli ensimmäinen Metallican kappale jonka kuulin ja se toimii vieläkin vaikka melkoisesta puhkisoitosta onkin saanut kärsiä. Levylle on ängetty oikeastaan kaksi balladia The Unforgivenin ja Nothing Else Mattersin muodossa, molemmat täyttä rautaa. Vielä kun tähän lisätään Sad But True, Holier Than Thou, Wherever I May Roam ja Of Wolf And Man saadaan aikaiseksi hyvä albumi joka on hieman rockimpaa kamaa kuin neljä ensimmäistä.
****/*****
Load
Tässä vaiheessa alettiinkin mennä metsään ja pahasti. Levylle mahtuu kolme hyvää kappaletta; Ain't My Bitch, Until It Sleeps sekä Hero of the Day. Kolmella hyvällä kappaleella ei pitkälle pötkitä, saati sitten "Metallica-tasoa" olevaa levyä tehdä. Loppu albumi kun on surullisen keskinkertaista tavaraa taikka hirveää jöötiä.
**/*****
Reload
Avausraita Fuel on erittäin hyvä kappale ja The Memory Remains sekä The Unforgiven II kannattelevat vielä hieman levyä, mutta lopun ollessa aivan hirveää kuraa ei levylle voi antaa kovinkaan hyvää arvosanaa.
*½/*****
St. Anger
Tämän levyn tarkoitus menee kyllä hieman yli hilseen. Virvelisoundit ovat aivan hirveät, äänimaailma muutenkin aika karkea eikä levyllä ole ainuttakaan kitarasooloa. Frantic, St. Anger ja Some Kind of Monster ovat hyviä kappaleita ja muutama kohtalainenkin veto löytyy, mutta tämä ei mielestäni kuulosta enää Metallicalta, ei sitten ollenkaan.
**½/*****
Näiden jäljiltä kovin kovat odotukset ei uuteen studiolevyyn ole, mutta toivotaan että bändi pystyisi vielä yllättämään iloisesti.
Kill 'Em All
Hyvä debyyttialbumi joka mullisti osaltaan metallimaailmaan aikoinaan. Hetfieldin "laulu" on suorastaan hirveää, mutta soitannollisesti levy on paikoin melkoista kitaraorgasmia ja jos pystyy kuunnellessaan jättämään Hetfieldin äännähtelyn taka-alalle on levy suorastaan erinomainen. Parhaiten loistavat kappaleet Hit the Lights, Whiplash, klassikko Seek & Destroy sekä Cliff Burtonin upea bassosoolo Anesthesia.
****/*****
Ride the Lightning
Omissa kirjoissani Metallican toiseksi paras levy. Todella eheä kokonaisuus jota tosiaan vain Escape rikkoo, muuten kaikki kappaleet ovat erittäin hyviä. Sisältää myös Metallican ensimmäisen balladin, Fade to Blackin. Hetfieldin laulu on parantumaan päin, mutta kuulostaa vielä hieman tökeröltä tai lapselliselta, miten sitä nyt kuvailisikaan. Myöhempien aikojen miehekästä murahtelua ei ole vielä merkittävästi havaittavissa.
*****/*****
Master of Puppets
Metallican paras albumi. Levy lähtee käyntiin Batteryn hienolla kitaraintrolla jonka perään tärähtää jumalatonta kitarasahausta. Loistavan avausbiisin jälkeen starttaa hienolla kitarariffillä käyntiin yksi Metallican hienoimmista aikaansaannoksista, nimikkobiisi Master of Puppets. The Thing That Should Not Be tuo väliin todellista raskautta ennen hienoa Sanitariumia. Disposable Heroes ja Leper Messiah ovat todella hyviä ja kokonaisuuteen sopivia kappaleita, mutta omissa kirjoissani seuraava ehdoton huippukohta on upea instrumentaali Orion. Tällaista musiikkia tahdon omiinkin hautajaisiini. Lähes täydellisen albumin päättää vielä hieman raskaampi veto Damage, Inc.
*****/*****
...And Justice for All
Metallican 80-luvun kultaisen kauden päättänyt mestariteos joka oudoista miksausratkaisuistaan huolimatta on erittäin hyvä levy. Avausraita Blackened on vahvaa kitarasahausta MoP:n malliin ja nimikkobiisi jatkaa kovaa tasoa. Eye of the Beholder on ehkä hieman keskinkertaisempi kappale, mutta sitä seuraava One on mielestäni ehkä parasta mitä Metallica on saanut aikaan. Harvester of Sorrow, The Frayed Ends of Sanity ja To Live Is to Die jatkavat kovaa tasoa, mutta koska levylle mahtuu pari heikompaakin kappaletta ei se aivan kahden edeltäjänsä tasolle pysty nousemaan.
****½/*****
Metallica (Black Album)
Levy saattaa olla kaupallisempi kuin aikaisempi Metallica, ja sitä kyllä onkin, mutta ei se minua ainakaan saa levyn materiaalia inhoamaan. Enter Sandman oli ensimmäinen Metallican kappale jonka kuulin ja se toimii vieläkin vaikka melkoisesta puhkisoitosta onkin saanut kärsiä. Levylle on ängetty oikeastaan kaksi balladia The Unforgivenin ja Nothing Else Mattersin muodossa, molemmat täyttä rautaa. Vielä kun tähän lisätään Sad But True, Holier Than Thou, Wherever I May Roam ja Of Wolf And Man saadaan aikaiseksi hyvä albumi joka on hieman rockimpaa kamaa kuin neljä ensimmäistä.
****/*****
Load
Tässä vaiheessa alettiinkin mennä metsään ja pahasti. Levylle mahtuu kolme hyvää kappaletta; Ain't My Bitch, Until It Sleeps sekä Hero of the Day. Kolmella hyvällä kappaleella ei pitkälle pötkitä, saati sitten "Metallica-tasoa" olevaa levyä tehdä. Loppu albumi kun on surullisen keskinkertaista tavaraa taikka hirveää jöötiä.
**/*****
Reload
Avausraita Fuel on erittäin hyvä kappale ja The Memory Remains sekä The Unforgiven II kannattelevat vielä hieman levyä, mutta lopun ollessa aivan hirveää kuraa ei levylle voi antaa kovinkaan hyvää arvosanaa.
*½/*****
St. Anger
Tämän levyn tarkoitus menee kyllä hieman yli hilseen. Virvelisoundit ovat aivan hirveät, äänimaailma muutenkin aika karkea eikä levyllä ole ainuttakaan kitarasooloa. Frantic, St. Anger ja Some Kind of Monster ovat hyviä kappaleita ja muutama kohtalainenkin veto löytyy, mutta tämä ei mielestäni kuulosta enää Metallicalta, ei sitten ollenkaan.
**½/*****
Näiden jäljiltä kovin kovat odotukset ei uuteen studiolevyyn ole, mutta toivotaan että bändi pystyisi vielä yllättämään iloisesti.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
En edes lukenut enempää. Mihin jäi Metal militia?The_Air_Raid_Siren wrote:Jos nyt lyhyen läpileikkauksen Metallican studiolevyistä laitan oman arvosanani mukaan laittaen.
Kill 'Em All
Hyvä debyyttialbumi joka mullisti osaltaan metallimaailmaan aikoinaan. Hetfieldin "laulu" on suorastaan hirveää, mutta soitannollisesti levy on paikoin melkoista kitaraorgasmia ja jos pystyy kuunnellessaan jättämään Hetfieldin äännähtelyn taka-alalle on levy suorastaan erinomainen. Parhaiten loistavat kappaleet Hit the Lights, Whiplash, klassikko Seek & Destroy sekä Cliff Burtonin upea bassosoolo Anesthesia.
****/*****
Jos biisin pääriffi ei ole kovaa kamaa, ei mikään! Kitara vetää omaa juttuaan ja basso tulee ikäänkuin perässä koko ajan.
" Mullisti osaltaan ". Aika hienon vähättelevästi sanottu. James laulaa tällä levyllä juuri niin kuten rässissä pitääkin; räkäistä, vihaista tulkintaa. Taidoista ei tietoakaan, mutta näin se rässissä menee. Ja otetaan huomioon se fakta, että mies soittaa samaan aikaan laulaessaan ( Ei tietty studiossa! )
Metallican debyytti Vs. Maidenin debyytti? Kumpi voittaa? Hah, vaikeata
Kill'em all and fuck the Maiden!
"To be alive is more than just breathing"
-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
^^Lappis pääsi taas elementtiinsä eli dissailemaan.
En nyt viitsinyt levyn jokaista kappaletta luetella, onhan Metal Militia hyvä biisi ja Dave Mustainen käsialaa.
Ja tuosta "mullisti osaltaan", olihan Metallica ehkä thrash metalin suurin yksittäinen "luoja", mutta eipähän mikään bändi yksin pysty koko musiikkimaailmaa muuttamaan, tämä uusien thrash metal -bändien aalto jonka keulakuva Metallica oli, kuten Maiden aikoinaan brittiheavyn, sen teki.

En nyt viitsinyt levyn jokaista kappaletta luetella, onhan Metal Militia hyvä biisi ja Dave Mustainen käsialaa.
Ja tuosta "mullisti osaltaan", olihan Metallica ehkä thrash metalin suurin yksittäinen "luoja", mutta eipähän mikään bändi yksin pysty koko musiikkimaailmaa muuttamaan, tämä uusien thrash metal -bändien aalto jonka keulakuva Metallica oli, kuten Maiden aikoinaan brittiheavyn, sen teki.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
No tämä on jo harvinaisemmin päin! Siis ettei noita kahta ensimmäistä ole "kaluttu puhki".Viper wrote: Enter Sandmaniin rakastuin heti ensi kuuntelu kerralla, eikä ole kappale missään välissä menettänyt hienouttaan. Nothing Else Matters sama juttu, tosin siinä alkaa jo jonkinlainen kyllästyminen tulla. Mutta vielä jaksaa.
Ainoat kappaleet joita en niin hirveästi jaksa levyltä kuunnella ovat Wherever I May Roam, joka on kyllä jo kaluttu puhki.
Makuasioitahan nämä toki, tai sitten omasta kuuntelumäärästäsi johtuvaa; mutta (ikävä kyllä, kun yksi top5-Metallican biisi on minulle) viimeiseksimainitun upeaa introa ei kyllä ole päässyt niin useista pakkokuuntelun lähteistä viidentoista vuoden varrella puhkikuulemaan kuin Enter Sandmania tai Nothing Else Mattersia. Siis musiikkivideot töllöstä, yhä uudestaan & uudestaan radiossa ja baareissa / ravintoloissa -kaikkialla! Yäh.. liika on liikaa
Mutta jotenkin tuo WIMR vain toimii aina, vaiko juuri tuosta 'vähyydestä' johtuen? Olihan sekin tietysti single Black Albumilta, muttei tosiaan noin kovassa rotaatiossa, ihmisillä on paska maku

Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma