Edguy & Avantasia

[Edward Mannerheim]

ja Jorn Lande, joka vetää biisinsä melkoisella raspilla ja räkäisellä äänellä, kenties Sammetin pyynnöstä? Toivottavasti Masterplanin tulevalla levyllä Lande vetää perinteisempään ja puhtaampaan tyyliin, joka mielestäni sopii paremmin miehen äänelle.

Hä? Jörkällähän on vain rumetessaan ääni parantunut viime vuodet, kuunteles vaikka noita soolojaan! Ja minusta tuntuu että uudella Masterplanilla räjäytetään tässä suhteessa pankki, niin huippuvuosia Lande vetää tällä hetkellä äänensä kanssa, kuten tämä A-kaksikkokin todistaa.

Se on sitä kaikupohjaa luova tuo paino, ja moottoripyöränkahvaviikset vain parantavat soundia muuten vain

Mielipiteitä toki, mutta mielestäni Jörkka vetää näillä kahdella levyllä rasvaisemmin kuin omillaan. Myös Sir Russell Allen vetää nykyään räkäisemmin kuin joskus SyX:n V:n aikaan, ero esim. Paradise Lostiin on huomattava. Landen himonussijaviiksien vaikutus lienee suurempi lavakarismaan kuin lauluääneen.

Tobiaksen pitkien biisien suurena ystävänä en ole lainkaan yllättynyt siitä, että The Wicked Symphony, Runaway Train, Stargazers ja Journey to Arcadia toimivat kaikki mahtavasti.

Itselle tuli tuosta Runaway Trainistä vahvat Meat Loaf/Jim Steinman -fiilarit, kyseinen ralli voisi hyvin olla kyseisten herrojen aikaansaannos.

[Asamael]

^^ Jep, Lonely are the Bravea kuuntelin just eilen ja Catleyn Immortalia sekä äsken Legendsiä. No Magnumista tykännyt aina!
Aina sitä vaan löytää itselle sitä "uutta".

Vähän offtopicia, mutta naputellaan nyt kuitenki vielä Jörnistä tähän, että paras soololevynsä on mielestäni selvästi Out to every nation, eli se haltuun ensi tilassa!

[Symbolic]

On tullut nyt viimeisen vuorokauden aikana kuunneltua aika pirusti tätä Angel of Babylonia. (Argh, ensin olisi tietty pitänyt kuunnella Wicked Symphony, mutta eipä kai sillä loppujen lopuksi niin väliä ole...) Eikä syyttä ole tuo levy soittimessa pyörinyt, pirun hyvä lätyskä kyseessä. Tässä olisi pienet kommentit biiseistä. Huomiokaa, että tämä on kirjoitettu aikalailla ensifiiliksissä, joten mielipiteet voivat vielä vähän vaihtua.

Stargazers
Epic as Hell! Alun tunnelmointi on mielestäni kappaleen paras osa. Loistosuoritukset kaikilta laulajilta. Kertosäekin on Sammetin sävellyksille tyypillisesti pirun tarttuva ja hyvin mukana laulettava. Loistava biisi, muttei kyllä siltikään nouse kahden ekan Avantasian upeiden eepoksien tasolle.

Angel of Babylon
Hauskaa ja pirteää kosketinmelodiaa pyörii miltei koko kappaleen ajan, ja kuunteleehan sitä oikein mielellään. Kertsiin sopii nuo edellä mainitut adjektiivit yhtälailla. Perus powerbiisi, mutta oikein hyvä sellainen.

Your Love is Evil
Levyn kunnon kasaribiisi kaikilta osin. Kertosäe on kaikessa mahtipontisuudessaan ihan sairaan hyvä ja tarttuva. No, sanat nyt on mitä on, mutta ei kannata antaa tuollaisen pikku seikan häiritä. Loistobiisi tämäkin.

Death is Just a Feeling
Levyn ykkösbiisi ja myös yksi Avantasian historian parhaimmista tekeleistä. Jon Oliva on ihan hullu jätkä tässäkin. Ääni tosiaan onkin aivan kuin jonkun psykopaatin. Kertosäekin on levyn paras, kaunis laulumelodia ja Oliva vetelee täysillä. Täydellinen.

Rat Race
Levyn rokkeri. Toimii kyllä, mutten itse olisi sijoittanut heti levyn parhaan biisin perään. Kaikki perus powerelementit tässä huokuu ja kyllähän tämä toimii.

Down in the Dark
On se Jorn vaan äijä. Selviää jo alusta alkaen kun äijä lähtee lauleskelemaan. Mitäs tästä nyt sanoisi, kertosäkeessä on hyvä laulumelodia, mutta silti kokonaisuudessa kertsiä on ehkä liiankin venytetty. Hyvä biisi tämäkin, mitäs sitä enempiä selittelemään.

Blowing out the Flame
Levyn balladi on ehkä hieman kliseinen, mutta ehdottomasti kuunneltava. Tähän olisi Sammetin lisäksi kaivannut jonkun toisenkin laulajan värittämään kokonaisuutta, mutta meneehän se näinkin.

Symphony of Life
Paljon haukuttu Symphony of Life... Eipä tästä keksi muuta kuin, että on muuten helvetin paska biisi. Laulaja on hirvittävä, varsinkin kahdessa vikassa kertosäkeessä. Hyi!

Alone I Remember
Loistavaa kasaririffittelyä. Jotenkin tästä on alusta asti tullut mieleen sellainen Skid Row yhdistettynä ABBA:n. Säkeistöt ensin mainittua ja kertosäe viimeksi mainittua. Oikeastaan pirun hieno biisi.

Promised Land
Kiskeversio on parempi, mutta kyllä tämäkin potkii. Mitäs tästä muuta sanomaan, kaikkihan tämän kumminkin tietää.

Journey to Arcadia
Bob Catley! Mies paikallaan, sopii liiankin hyvin tuohon alun akustiseen osaan. Kylmiäväreitä, kylmiäväreitä. Tämä teos vetää muutenkin sanattomaksi joka kerta, pitää itse kuulla, että voi tämän väitteen todistaa.

[Jussi K]

mielestäni Jörkka vetää näillä kahdella levyllä rasvaisemmin kuin omillaan. Myös Sir Russell Allen vetää nykyään räkäisemmin kuin joskus SyX:n V:n aikaan, ero esim. Paradise Lostiin on huomattava. Landen himonussijaviiksien vaikutus lienee suurempi lavakarismaan kuin lauluääneen.

Tarkoitinkin kahta uusinta, LATB:a ja erityisesti Spirit Blackia. Mutta toisaalta minusta Allen kuulostaa näillä 1:1 samalta kuin tuolla Symphony X:n helmellä, mutten mie kyllä ole sittemmin äijää kuullutkaan.

huuh, lainaanpa itseäni messulaudalta kun ihan justiin kirjoittelin kaksikosta:

Mutta ei voi kyllä kuin ihmetellä, loistavaa jälkeä näillä kahdella. Kyllä, Angel Of Babylon on heikompi, kuin tuo kahden kuuntelun jälkeenkin filleritön The Wicked Symphony. Mutta järkytyin kun eilen illalla toisen kuuntelun jälkeen huomasin, että sen kaksi heikointa (Your Love Is Evil, Alone I Remember) ovat kuin viime vuosien Edguyta, eli aivan hyvää kuitenkin. Rennompi ja rokimpi tämä AOB (Dickinson-levy?) on kuin TWS, ainakin hieman, mutta vaikka ekan Avantasia-kaksikon tapaan piti kaapia sinkkujulkaisun kappale (vrt. The Final Sacrifice > Promised Land) uusiokäyttöön niin ei tästä kyllä vars. fillerit siltikään puske läpi todellakaan.

Vaikka ansiokkaassa boksin lisäkirjassa* seikkaperäisesti viimein kerrotut äänien roolit tuossa viimeksimainitussa olisivatkin menneet pieleen, niin mie pidän silti Kisken versiosta enemmän tähän II-Alleniin verrattuna. Onneksi, Russelia mitenkään väheksymättä toisena ahkeroijana, Tobi on käyttänyt Jörniä todella paljon. Sen verran huippukuntoon on norski päässyt, että väitän elävän huippuvuosiaan vasta nyt paraikaa! Ihan mieletöntä suorittamista halki albumien, joka toki alkoi jo vuosia sitten ja on ekspotentiaalisesti kasvanut. Tuo Sascha Paethin naisnykymetallibiisi Symphony Of Life ei muuten minua niin haitannut. Blowing Out The Flamen riipivä Paethin kitaralooppi enemmänkin; niistä puheenollen Bruce Kulick kyllä äimistytti useillakin useista sooloistaan. Liekö sitten '92 Revengen näin liekeissä ollut.

Mutta noista vierailuista vielä, ihan kuten Penttinen osui trilogian ykkösosan arviossa aikalailla naulan kantaan

Esimerkiksi The Toy Master on parasta, mitä ikuisena tuuliviirinä linjansa kanssa heilunut Alice Cooper on päässyt laulamaan sitten 90-luvun alun.

niin voi hitto, miten hyvältä Jon Oliva ja Ripper Owens omissa biiseissään kuulostavatkaan. Alkuun kuuntelin Landen röhösoundia äimistyksessä ja mietin Sammetille ja Paethille kuuluvan glooriaa lauluosuuksien tuottajina, mutta omillaanhan koti-jenkeissä nämä herrat ovat mp3:nsa äänitelleet... upeista melodioistako se "vain" on kiinni? Olivan kertsi hitaahkon friikkeilyalun jälkeen aivan ylimaallista I've been feeling pretty dead for quite a while
Matosin biisi tämän kaksikon ekallakin on taas 'vain' kuin hyvää Angraa. Sitten saamme Meat Loaf-henkeä (vanhan kiertuekitaristi-Kulickin mukaantulo oli aika hyvää sattumaa?) Runaway Trainissa, Kiske + vauhti -yhdistelmää Wastelandsissa, tyylikkyyttä The Edgessä, nostatushenkeä ja fliilispitoisuutta (huononimisessä) Journey To Arcadiassa + Crestfallen on vain yksinkertaisesti pirun siisti.

* tuo loota oli muuten hyvä ostos: tyylikkäät digibookit jämäkässä kotelossa sivuseikkana, mutta tuo haastattelu / uuden tulemisen vuosia läpikäyvä kirjanen oli todella paikallaan kun lyriikat ikäänkuin loppuivat aina kappaleiden loppupuolella. Nettilatausbonarit ovat vielä tsekkaamatta täällä Joensuun hotellielämässä, eikös siellä jotain demoversioita taas ollut?

Mutta summaten; nämä olivat kuin laajennetun pohjan The Scarecrowia (josta pidän myös kovasti, mutta jää jo Death Is Just a Feelingin ansiosta kolmikon heikoimmaksi). Vain vieläkin korkeammalla onnistumisprosentilla, ja huipummilla huippuhetkillä. Mapen arviot voin siis hyvin pitkälti allekirjoittaa miekin.

[Make#34]

"Alone I Remember
Loistavaa kasaririffittelyä. Jotenkin tästä on alusta asti tullut mieleen sellainen Skid Row yhdistettynä ABBA:n. Säkeistöt ensin mainittua ja kertosäe viimeksi mainittua. Oikeastaan pirun hieno biisi."
Iselläni tuli heti Skid Rown Monkey Business mieleen riffittelystä.
En näköjään ollut ainoa.
Mutta hyvä bisi & hyviä biisejä molemmat levyt täynnä. Kylmiltä väreiltä ei voi välttyä. Niin perhanan kovat levyt kyseessä.
Juuri yöllä duunissa kun paukuttelin Stargazers niin voi jumalavita kun kolisee ja pää notkuu! ....ja jatkokin niin hyvää että!
Death is Just a Feeling, tästä biisistä samaa mieltä edellisten kanssa. Osuu ja kunnolla! Jotenkin pirun koukuttava biisi.
Pitäs mainita kyllä hirvee liuta biisejä kun alkaa kehumaan kun ne on melkein kaikki aivan loistavia!

[Iron Constable]

Ekan kunnon kuuntelun perusteella ei The Wicked Symphony ihan täysillä vakuuttanut. Toivon mukaan paranee kuuntelujen myötä ja toisaalta niin, että Angel Of Babylon olisi enemmän mieleen.

Scales Of Justice jäi mieleen selkeästi parhaimpana biisinä, muita meneviä olivat Wastelands, Dying For An Angel ja Forever Is A Long Time. Ärsyttävin ja itse asiassa aika heikko veisu on Crestfallen, ei pudonnut yhtään. Nimikappale on pitkäksi biisiksi melko tavanomainen ja toinen pitkä Runaway Train vielä heikompi. Loput liikkuvat siellä tyydyttävän tasolla tässä vaiheessa.

Parhaillaan menossa Stargazers ja tämähän on heti sitä ihtiään, selkeästi pesee The Wicked Symphonyn pitkät biisit ja on muutenkin näiden Avantasia-mammuttien seassa aivan paikkaansa puolustava tekele. Eikä vähiten Landen ansiosta.

Ei kyllä tähänastisen perusteella ole mitään pelkoa, että hätyyteltäisiin 1 & 2 Avantasioiden parhautta. Katsotaan miten mielipiteet muuttuvat lähiviikkojen kuluessa.

[Make#34]

^ Älähän nyt ukko viitti
Runaway Train jyrää hyvyydellään!

[Wasted]

Itseänikään eivät nuo levyt ensimmäisellä kuuntelulla täysin vakuuttaneet, mutta sittemmin ovat kyllä nousseet aika kovan luokan albumeiksi. Aikaisempiin Avantasia-levyihin en lähde vielä vertaamaan. The Wicked Symphony toimii näistä kokonaisuutena paremmin. Siltä Black Wings on ainoa pimentoon jäänyt kappale. Muuten kaikki biisit ovat vähintäänkin hyviä. Avauseeppos The Wicked Symphony ei välttämättä ole vielä kokonaisuutena avautunut täyteen loistoonsa, mutta se kertosäe on kyllä lähes parasta, mitä Tobias Sammet on ikinä tehnyt. Hittibiisi Dying for an Angel on omassa sarjassaan aivan upea teos. Tarttuvuudessa ollaan jo lähellä Sign of the Crossia. Runaway Trainin nostaisin tällä hetkellä ehkä levykaksikon parhaaksi kappaleeksi. Bob Catley ja Jorn Lande vetävät molemmat mahtavat lauluosuudet. Creatfallen iski heti ensimmäisellä kuuntelulla. Monen muun kappaleen tavoin se poikkeaa paljon yleisestä linjasta. Kertosäe on tässäkin hieno ja hevigenrelle epätyypillinen syntikoiden käyttö toimii. The Edge erottuu loppupuolen biiseistä parhaiten loistavan kertosäkeensä turvin.

Angel of Babylonilta alun kappaleet kaipaavat vielä lisäkuuntelua. Uskon, että varsinkin Stargazer tulee vielä nostamaan osakkeitaan reilusti. Death is Just a Feelingin hehkutuksiin yhdyn täysin. Jon Oliva on elementissään. Silti on sanottava, että ei tämä läheskään miehen hulluin laulusuoritus ole. Monien lyttäämä Symphony of Life on mielestäni hyvä kappale. Pidän sekä sävellyksestä että laulajasta, mutta on toki myönnettävä, että tämäkin on tyylillisesti hyvin kaukana muusta materiaalista. Alone I Remember kuuluu myös suosikkeihini rennon riffittelyn ja Landen Coverdale-imitaation ansiosta. Albumi-trilogian päättävä Journey to Arcadia on sekin hieno, upeiden laulumelodioiden sävyttämä tekele. Tuossapa tuli mainittua erityisesti edukseen erottuvat biisit. Monet muut tarvitsevat vielä aikaa avautuakseen.

Nämä kaksi uutta levyä ovat kyllä melkoisia musiikkityylien sulatusuuneja. Tätä monipuolisuutta pidän itse kuitenkin ainoastaan vahvuutena, kuten myös Scarecrowlla. Ei todellakaan tule tylsää näitä albumeita kuunnellessa. Laulajakaarti on aivan uskomattoman vahva. Jorn Landen suuri rooli on täysin oikeutettu. Onhan mies tässäkin porukassa omaa luokkaansa. Toisen erityismaininnan ansaitsee tietenkin Jon Oliva. No, nuohan nyt muutenkin ovat suurimmat suosikkini levyjen vierailijoista. Isoin kiitos tietysti kuuluu Tobias Sammetille tuotteliaasta, mutta silti erittäin tasokkaasta sävellystyöstä.

[Iron Constable]

^Samaa mieltä tuosta Symphony Of Lifesta, mainio kappale joku osui ja upposi melko välittömästi. Taidan olla edelleen vähän erilainen. Hiljaksiin alkavat biisit erottua toisistaan ja jyvät akanoista. Parempaan suuntaan mennään, vaikken vieläkään hypi ekstaasissa ympäri kämppää. Laadukasta, sitä ei käy kieltäminen, mutta ei napakymppi.

[Jussi K]

^ Et ainakaan minusta tuon Symphony Of Lifen suhteen, mutta tuossa, että loistavan tarttuva hanszimmer-powerhardrock The Wicked Symphony & meatloaf-Runaway Train olisivat jotenkin heikompia kuin (sinänsä ansiokkaalla kaartisuorituksen tuomalla kokonaisuudella varustettu) liian yksinkertaisen kertsin Stargazers, niin KYLLÄ

Siinähän tosin luettakoon vielä ansiokkaasti Kisken taustalaulajaksi jättävä Olli Hartmannin kertsilaulu, ainoa laatuaan levyllä kun Tobias on kitaristiksi asettanut monilahjakkuuden. Mutta samaa hienoa henkeä kuin tuolla Ralf Zdiarstekin Black Wingsilla, korkealta ja perinnetietoisen kovaa. Samaten Ralf Z:n ikioma veto Memory on Metal Opera 2:en parhaimmistossa.

Toi duetto "with friend of mine" taitaa olla tää ekalla Avantasialla esiintyvä mahtavan äänen omaava Ralf Zdiarstek.

Tuo minullakin tuli heti mieleen.

Oltiin muuten molemmat väärässä tästä Blizzard On a Broken Mirror -arvailusta, kun Matosin Andréahan se Sammet tarkoitti näin jälkiviisaasti. Lieköhän Tobi muuten sortunut rocktähtikliseisiin ja jatkettuun leivinjauheeseen näistä viime aikojen lyriikoista päätellen, kun mennään flying high what you pulverize, nasalize ja tuo lumimyrsky peilin päällä johan BS oli jo hauskasti -sokeita asialleen LA:n 'mahtavan COKE-cola companya kiittäen!' 40 vuotta sitten. Ja kasvatellaanhan uudella kaksikolla ainakin parissa kohdin epäilyttävän funny flowerseja.

[Iron Constable]

Tässä on Angel Of Babylon juuri pyörähtämäsä loppua kohden. Onkos muuten tuo varsin pätevä Promised Land vanha biisi Scarecrown ajoilta, ihan kuin mulla olis tuo jollain Lost In Space-sinkulla jossain. Kun kuulostaa niin tutulta. En jaksa tarkistaa, yläkerran kone on varattu.

Minusta tämä Angel on tasainen levy, oikeastaan vain balladi Blowing Out The Flame ei maistu miltään. Stargazers kyykyttää, nimibiisi on noussut ihan kannoille ja Your Love Is Evil on kaikessa iskevyydessään biisi paikallaan. Jon Olivan suoritus on mielenkiintoinen, mutta kokonaisuus ei kanna aivan kiitettävän arvoisesti.
Rat Race on perusbiisi, josta ei kuitenkaan voi osoittaa mitään vikaa, päinvastoin. Down In The Dark omaa hieman syvällisempää otetta ja vakuuttaa. Symphony Of Life on alussa kuin suoraan Kentin viimeisimmältä, hieman erilainen kokonaisuus, joka kuitenkin toimii, eikä naisen laulukaan ole hullumpaa.

Alone I Remember ei ole mikään huippu, mutta Landen llloistava Coverdale-imitaatio pysäyttää veret. Promised Land tosiaan nousee tämän levyn parhaimmistoon, heti aloituskaksikon jälkeen. Jostain syystä en lämpene myöskään päätösbiisille, joka kaikessa paatoksessaan ei pysty pitämään minua pihdeissään.

Pari hutia ja loput tasaisen hyviä tai erinomaisia. En millään kehtaisi antaa tälle 8½ heikompaa arvosanaa, siinä se heiluu ja ehkä jopa vähän päälle. Oikein hyvä levy. The Wicked Symphony on minulle selkeästi vaikeampi pala ja vaatii vielä lisää analyysiä, ennenkuin pääsee nauttimaan. Tämä Angel Of Babylon soljuu jo kuuntelusta toiseen kuin vanha tuttu !

[Symbolic]

Tässä on Angel Of Babylon juuri pyörähtämäsä loppua kohden. Onkos muuten tuo varsin pätevä Promised Land vanha biisi Scarecrown ajoilta, ihan kuin mulla olis tuo jollain Lost In Space-sinkulla jossain. Kun kuulostaa niin tutulta. En jaksa tarkistaa, yläkerran kone on varattu.

Joo, Lost in Space part 2:llahan tuo on. Tuossa versiossa on muuten Kiske mikinvarressa ja toimii ainakin itselle rutkasti paremmin.

[Jussi K]

^ Jep, kuten jo itekin mainitsin II-versiosta:

..ekan Avantasia-kaksikon tapaan piti kaapia sinkkujulkaisun kappale (vrt. The Final Sacrifice > Promised Land)... Vaikka ansiokkaassa boksin lisäkirjassa* seikkaperäisesti viimein kerrotut äänien roolit tuossa viimeksimainitussa olisivatkin menneet pieleen, niin mie pidän silti Kisken versiosta enemmän tähän II-Alleniin verrattuna.

[Iron Constable]

The Wicked Symphony

Tää alkaa olla hanskassa. Alussa hurja draivi ja spurtti, mutta keskellä lässähtää ja loppua kohden vauhti laantuu. Eli ei kovinkaan tasainen levy, IMO. Lyhyt analyysi.

The Wicked Symphony
- Eepos, joka on kasvanut joka kuuntelulla. Yhtä kuin laulajiensa summa. Ei ehkä koskaan yllä muutaman Tobin aiemman spektaakkelin tasolle, mutta hyvä yritys. Parantanee vielä. 9

Wastelands
- Kiskevetoinen powerhumppa, joka melkein nousee sfääreihin, mutta jostain syystä se viimeinen loikka jää ottamatta. Perusvetoa parempi silti ja poljento pitää otteessaan alusta loppuun. 9-

Scales Of Justice
- Napakymppi. Raivokas ja aggressiivinen, oikea biisi ja oikea ääni. Ripper tekee selvää jälkeä eikä edes Tobin lyhyt visiitti keskivaiheilla vesitä kokonaisuutta. Loistava kertsi. 10

Dying For An Angel
- Aivan alku on kappaleen heikoin osa, jotenkin liian kevyt, mutta kun homma lähtee käyntiin, ei tätä voi vastustaa. Meine on edelleen aivan kurko, äänet sointuvat hyvin yhteen Tobin kanssa.Erittäin koukuttava kokonaisuus,erinomainen kokonaisuus.Hitti. 9.5

Blizzard On A Broken Mirror
- Olisiko ehkä näiden Avantasioiden paras laulusuoritus Tobiakselta ? Kappale on aivan vähällä nousta raskaaseen sarjaan, mutta lievä ylipituus ja punaisen langan katoaminen loppupuolella estää tämän. Hieno biisi, silti. 9+

Runaway Train
- Nyt lässähtää. Auttamattoman tylsä veisu, sekä biisi, että Catley ovat laiskoja. Keskivaiheilla on vähän yritystä, mutta se lässähtää taas loppua kohden. Ei huono, mutta edellisten jälkeen selvästi heikompi kokonaisuus. 7.5

Crestfallen
- Eikä nousta suosta, vaan painutaan syvemmälle. Kappaleessa on ideaa, mutta viimeistään kertosäkeen loppupuolen rääkyminen ja huonot kitarasoolot pilaavat tunnelman. Ei kuulosta Avantasialta tämä, ei. 7

Forever Is A Long Time
- Ja hop, pää pystyyn. Lentoa ja tarttuvuutta riittää alusta loppuun, jostain syystä tämäkään ei onnistu vakuuttamaan kiitettävästi, vaan jää uupumaan inan verran aloitusviisikkoon verrattuna. 8.5

Black Wings
- Ei ei. Tämä häviää jopa Crestfallenille. Ei ollenkaan sellainen biisi, jonka odottaisin majailevan Avantasia-otsikon alla. Lähes pelkkää räminää ja kokonaisuuden vesittävät lopullisesti onnettomat soolot. Selvästi sukua Crestfallenille. Sävelletty samana iltana ? 7-

States Of Matter
- Taas mennään, miltei ysin arvoisesti. Vaan ei ihan. Simppeli ja toimiva peruspowerrokkeri, tai jotain sellaista. Maaliviivalla vaan ei meinaa millään nauha katketa, piikkarista puuttuu yksi piikki. Menee Avantasioiden tasaisen hyvien biisien sankkaan joukkoon. 8.5

The Edge
- Huomio jälleen Sammetin kohtuullisen hienoon laulusuoritukseen. Jonkinlainen powerballadin leima tähän tulee väkisinkin, melkoisen onnistunut vielä. On alkanut miellyttää koko ajan enemmän, menee samaan sarjaan levyn loppupuolen kahden muun hyvän biisin kanssa. 8.5

Ja mitäs saadaan keskiarvoksi. 8.48, ei hullummin.

[Iron Constable]

Angel Of Babylon

Stargazers
- Maalailevan alun jälkeen ilopissat lirauttava kiihdytys. Kertosäettäkään tuskin voi liikaa kehua, täydellinen. Kympin suoritus kaatuu lopun sooloihin ja yleiseen haahuiluun, haussa on liian selvästi ja epätoivoisesti Rainbown vastaavien spektaakkelien äänimaailma. 9.5

Angel Of Babylon
- NIIN perinteinen Avantasia-teeman mukainen biisi, ettei mitään väliä. Sehän tarkoittaa tosin sitä, että osaset ovat kohdillaan ja homma toimii. Laulajat pieksevät tästäkin biisistä kaiken irti ja jalka polkee notkeasti loppuun saakka. Eihän tämmöisestä voi olla pitämättä. 9

Your Love Is Evil
- Vähän keveämpää ilmaisua, mutta ah niin tarttuvaa ja toimivaa. Nimikin on kovin osuva, semmoisiahan ne naiset ovat. Kevätbiisi, käy ja kukkuu kuin Saab kiillotuksen ja sisäputsauksen jälkeen. 8.5

Death Is Just A Feeling
- Aloitus on jäätävä, kuten moni on useaan otteeseen todennut. Biisi itsessään ei ole samaa tasoa, vaikka kertosäe nousee hienoon lentoon, toki suurimmaksi osaksi Olivan omintakeisen ja tunnistettavan suorituksen ansiosta. Biisi on kokonaisuutena jotenkin huojuvan tasoinen, mutta puolustaa paikkaansa arvaamattomuudellaan. 8.5

Rat Race
- VanTuutTrii ja rok rok. Miten voikin näin kliseinen ja perinteinen biisi toimia näin mainiosti. Sen verran simppelistä tekeleestä on kuitenkin kysymys, ettei tälle kiitettävää kehtaa antaa. Vaikka perinteinen onkin, jotain kikkailuja harrastetaan ja se häiritsee korvaa plussan verran. 8+

Down In The Dark
- Lande hallitsee tätä biisiä, kuten montaa muutakin. Vaikka joku sanoikin, että nämä levyt ovat Landen näytöstä, niin kyllähän itse maestro Tobias on selvästi eniten äänessä, vaikkei tietenkään pysty tekemään samaa vaikutusta kuin Lande. Tuttu ja turvallinen on tämä(kin) biisi, ei mitään mullistaavaa, mutta kun kerran toimii, niin mikä ettei. 8.5

Blowing Out The Flame
- Jokin tässä biisissä puhaltaa, mutta lähinnä tuulen levyn purjeista. Nyt ei vaan jotenkin jaksa tälläistä standardi-tunnelmointia. Ei kai tässä periaatteessa mitään vikaa ole, mutta kun tämä on kuultu jo tuhat kertaa ennenkin, eikä tällä tempolla oikein tempaudu mukaankaan, kuten tutulla kaavalla tehdyissä menopaloissa helposti kuitenkin käy. 7

Symphony Of Life
- Avantasia meets Kent meets something...else. Silti, jotenkin tämä viehättää, eikä laulajan äänessäkään mitään vikaa ole. Jo kolmas biisi, joka Avantasia-yhteydessä nostattaa kulmakarvoja, mutta tämä nyt sattuu miellyttämään. 8.5

Alone I Remember
- Tribute to Whitesnake ? Musa on ehtaa Sneikkiä, Tobi vähän yrittää raspata, mutta Lande räjäyttää potin puolessa välissä, herregud, mies on lähestulkoon parempi kuin Coverdale ikinä. Pelottavaa. Biisinä mitä on, mutta nämä tietyt seikat vaikuttavat niin paljon, että pakko antaa niukka ysi. 9-

Promised Land
- On niin kova biisi, ettei tästä saa kiitettävää heikompaa, vaikka se ensimmäinen versio eri laulajilla oli ehkä vieläkin parempi. Tämmöstä se humpan juuri pitääkin olla. Sinnehän tää rävähtää aloituskaksikon arvoihin, että heilahtaa. 9.5

Journey To Arcadia
- Hiphei ja taas fiilistellään ihan pitkän kaavan kautta. Bob-setä tunnelmoi. Olisko tämä nyt sitten paras näistä hempeämmistä näillä kahdella. Catleyn suoritus on itse asiassa aika maukas ja biisi kerää muutenkin uskottavuutta kohti loppua, saavuttaen lähes Disneymäiset sfäärit. 8+

Ja keskiarvoksi saamme 8.57. Näistä kahdesta tasaisempi ja samalla kai tasapaksumpi. Wicked Symphonylla on hieman enemmän ja kovempia biisejä, toisaalta taas niitä heikompiakin. Ei suurta eroa, levyllisen verran erinomaisia veisuja, puoli levyä hyviä ja toinen puoli sitten heikompia. Näistä kahdesta olisi saanut yhden pirun kovan levyn ja pari suht hyvätasoista ep:tä tai maxisinkkua...

[tsorl]

Tobias oli lähettänyt tämän saman sähköpostitiedotteen 18 kertaa joten kyse on varmaan jakamisen arvoisista uutisista:

"It's gonna be a once-in-a-lifetime affair!" said Avantasia mainman Tobias Sammet when the allstar project set off on a world tour a few years ago. And although it seemed to be impossible to bring the project onto the stage after an extensive preparatory time Avantasia headlined some of the biggest summer festivals in 2008. To this day many fans recall the Avantasia live shows a magical once-in-a-lifetime concert experience.

Actually Tobias didn't see a chance to bring Avantasia on stage again, but they will do it again: "There has always been the desire to do it again, but of course there is always a risk. It requires a huge amount of time and energy, there are no figures based on experience, because I don't anybody who has taken an allstar Metal Opera on the road to play indoor venues. The stage production is abnormally expensive and you must not forget the many people who are involved and who come from different parts of the world. It requires a good timing. At some point we sat together and checked if and how we could possibly do it once again and we soon found out, that December 2010 would be the right period to do a real tour. I admit that four weeks are not really a long time frame, but it's better to do a short tour than no tour at all. And if we hadn't taken that chance, it would have never happened because we will come with a lot of musicians and vocalists and it's a nightmare to mind ! all our individual schedules with our main bands."

Unlike during Avantasia's festival tour in 2008 the band will seize the fact that it's their own tour and their own shows and play a lot longer on their winter tour: "It was great to play Wacken or Sweden Rock Festival but playing a festival you only have so much time. You play ten songs and people have a party and everybody's got fun. But doing our own tour we can really create an atmosphere, we can play a lot longer and take people on a journey through the history of Avantasia. We can actually take people to the world of Avantasia itself. Fans can expect a bombastic concert experience. Many so called "Metal Operas" have been released on albums recently, but Avantasia will bring it on stage and take fans around the globe with them.

"You can't compare a normal band to what we are going to do. If all your favourite singers appear on one stage at the same night to take you on a musical journey, then this isn't just great, it's über-great!"

Tour dates will be announced soon. Register to the backstage area at tobiassammet.com and subscribe the news letter to be informed as soon as tickets are available.

AVANTASIA HEADLINING WACKEN 2011

The first headliner of Wacken Open Air 2011 has been confirmed. Avantasia will play a best-of set.

Onkohan pelkkää Keski-Eurooppaa luvassa? Jos todellakin on kaikki laulajat matkassa niin kiinnostaisi nähdä.

[Jussi K]

Ei hitossa, että olisi makeaa nähdä tuollainen veto. Loistava idea, ja ihan oikeassa Sammet noista festarivedoista rajoituksineen. Semmoinen kuitenkin ensimmäiseksi ilmoitetaan sitten tulevaltakin rundilta... no jospa Wackenissa saa spesiaalikohtelua headlinerina. Mielenkiinnolla odotellaan keikkapaikkoja kyllä.

[Jussi K]

Niitähän ^^ ne ensimmäiset 5-6 julkistettua keikkaa sitten olivat, pari sveitsiä + saksaa... noh, odotellaan lisää. Kotikylä Fuldakin kun mahtuu joulun alla mukaan niin kai vähän pojoisemmatkin noin isolla produktiolla.

[Iivis]

In November the prestigious all-star project AVANTASIA will set off on a world tour, kicking off on the 30th of November at Z7, Pratteln, Switzerland. First guests for the tour have been confirmed. Besides Magnum-voice Bob Catley, the infamous Jorn Lande, Amanda Somerville, Olli Hartmann and main-man Tobias Sammet, legendary ex-Helloween vocalist Michael Kiske will hit the stage this time as well. The first dates have been confirmed, more will be announced at http://www.tobiassammet.com" onclick="window.open(this.href);return false; these days. Keep checking back to see if the Metal Opera comes to your town as well!

THE METAL OPERA COMES TO TOWN

30. Nov 2010 Switzerland - Pratteln, Z7
01. Dec 2010 Switzerland - Pratteln, Z7
03. Dec 2010 Germany - Lichtenfels, Stadthalle*
04. Dec 2010 Germany - Kaufbeuren, All Karthalle*

10. Dec 2010 Mexico - Mexico City, Circo Volador

15. Dec 2010 Argentina - Buenos Aires, venue tba

18. Dec 2010 Germany - Fulda, Esperantohalle*
19. Dec 2010 Germany - Essen, Grugahalle*


*Due to the fact that this is not a regular or annual tour but an extensive Avantasia-event and experience, the show start for Avantasia will begin promptly at 8:00PM. Tickets for the German dates are available at http://www.metaltix.com" onclick="window.open(this.href);return false;.

More information and news now exclusively available at http://www.tobiassammet.com" onclick="window.open(this.href);return false;

[Iivis]

niin kai vähän pojoisemmatkin noin isolla produktiolla.

Tuli juteltua aiheesta Tobin kanssa Valenciassa. Ei ole kuulemma Avantasia tulossa pohjoismaihin. Edguy oli myös yrittänyt tulla suomeen jokin aika sitten, mutta keikka oli kussut järjestäjän toimesta tms.

Edguyn jätkät haluaisivat kovasti tulla Tuskaan, kun ovat kuulleet niin paljon hyvää festareista.

EDIT: Niinpä tosiaan ovatkin. En ehkä ymmärtänyt tuota Tuska-kommenttia sitten kunnolla. Ehkä sanoivatkin juuri, että tykkkäsivät meiningistä tms.

[Jussi K]

Edguyn jätkät haluaisivat kovasti tulla Tuskaan, kun ovat kuulleet niin paljon hyvää festareista.

Toivottavasti myös kokeneet, niin tulevat uudestaankin. Tuollahan ne on näet tulleet ainoastaan nähtyäkin tähän mennessä, 2003.

[Hese]

Kenties joulukuun alussa ollaan Saksassa katsomassa Avantasiaa, aika näyttää.

[Iivis]

^Näin on! Tuo kokoonpano on nähtävä!

[AntiSmuli]

The Wicked Symphony kuuntelussa, tai oikeastaan koko Avantasia-projekti ensimmäistä kertaa kunnolla. Tai ainakin kokonainen levy. Tai tai...

Kovasti näitä kahta uusinta kehuttu, niin tosiaan pistin The Wicked Symphonyn soimaan ja kahteleen vähän muutakin taustatietoa tämän perusinfon lisäksi netistä. Levy on puolessa välissä ja kuulostaa nyt jo niin perhanan kovalta. Todellakin paremmalta kuin viimeiset Edguy-levyt. Toivottavasti Angel Of Babylon on kanssa (Kaikki arvostelut ainakin näyttävät siltä, kuten siinä heti ylempänäkin) yhtä kovaa kamaa, niin voisi tilata tuon The Wicked Symphony & Angel Of Babylon deluxe editionin hyllyyn.

Ja tosiaan vanhemmasta Avantasiasta ei oikeen ole mitään tietoa kuin se perus, eli ne muutamat biisit sieltä täältä. Avantasia-nimikkobiisi nyt on aina iskenyt ja on Edguyn Burning Down The Opera liven kovin biisi.

Kuunnellaan ihmeessä lisää.

Top-biisit tässä vaiheessa: The Wicked Symphony, Dying For An Angel ja Wastelands.

[Jussi K]

Ja tosiaan vanhemmasta Avantasiasta ei oikeen ole mitään tietoa kuin se perus, eli ne muutamat biisit sieltä täältä. Avantasia-nimikkobiisi nyt on aina iskenyt ja on Edguyn Burning Down The Opera liven kovin biisi.

Siinä Metal Operalla (ja kakkososallakin, vaikka jääkin edeltävälle ykkösosalleen tuon Angel Of Babylonin tapaan vähäsen) on sitten paljon muutakin hyvää mitä odottaa, jos nimikkobiisi nappaa. Vaikka onhan se selvästi single (l. svidun tarttuva, mitä jo fyysiseltä 'Tobi & röyhelöpaita'-sinkulta ihmeteltiin teininä aloitellessa). Nörtit... meloheviä alkuilta ja eikun (edesmenneeseen) teknohelvettiin kai se laadukkaampi musiikki (+ böönat) auttoi sitten kestämään sitäkin.

Hmm, kaveri markkinoi Wackenia 2011, Avantasia + BG ja kenties joku muukin bändi vielä... ei huono ajatus. Aina sinne on kuitenkin pitänyt mennä. Mites se kilroytravelsin mainos sanoikaan?