Sad wings of destiny wrote:Olen ollut kuvioista poissa viime aikoina tavallistakin enemmän joten kysymykseni raikaa Lappikselle: Miten on Nowen paitojen suhteen?
Saako niitä vielä, jos ei saa mikä maksaa ja voiko Lappis vaikuttaa siihen, että saisi itselleen Nowen-paidan hinnan sekä minulle Nowen-paidan?
Pari viestiä ylempänä:
Lappis wrote:Myöskin paitahomma koki pienoisen takaiskun, koska menin ostamaan sen kitaran Laughing
Raha ei kasva puissa.
Arvostelua pukkaa. Pientä alustusta. Taitaa olla ensimmäinen tämän tyyppisestä heavysta tänne kirjoittamani arvostelu. Viime vuodet ovat kuluneet perinteisen-ja powermetallin pauloissa aika tiuhaan, Overkill, Exodus ja Kreator ynnä satunnainen Testament ovat olleet melkein ainoat rässin saralta kuuntelussa olleet bändit. Silti, meikäläisellä on melko vahva rässipohja, sitä tuli aikanaan kuunneltua ehkä aikavälillä 1986 - 1992 todella paljon. Eniten kuuntelussa kuluivat Kreator,Exodus,Overkill,Testament,Sodom,Tankard,Deatrow,Forbidden,Flotsam & Jetsam ja monet monet muut. Selkärangasta löytyy aika monta tuon ajan klassikkoa, yhä edelleen.
En ole lukenut tässä topicissa olevia aiempia arvioita, tiedän niitä olevan ja tämän postauksen jälkeen täytyy lukeakin ihan mielenkiinnosta, että onko samoja fiiliksiä muillakin. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että Nowen oli todella positiivinen yllätys. Musiikki oli kuitenkin hyvin perinteistä rässiä, sitä kuunteli sujuvasti juuri tuolta pohjalta, mitä minulla takavuosilta on. Kappaleissa säilyi punainen lanka, älytöntä kaahausta tai kohkaamista ei ollut, biisit olivat harkittuja ja monipuolisia. Kitarointi oli yllättävänkin hyvää, erittäin paljon minun makuuni. En voi sietää päämäärätöntä vingutusta, sitä tältä levyltä ei oikeastaan löytynyt, vaan sooloissa oli yllättävän paljon melodiaa ja sen sellaista. Rumpalista ei homma jää kiinni, kaikki kävi ja homma luonnistui, erinomaista työtä.
Levyn soundit olivat juuri ja juuri ok, mutta on niitä huonompiakin kuultu ja vertaaminen isojen levylafkojen tuotteisiin lienee epäreilua. Kansilehdykkä sitävastoin oli mennyt vähän perseelleen, jos se oli tarkoituksella noin tumma niin okei, mutta muuten kuvat ja piirrokset menivät vähän hukkaan. Onneksi sanoitukset olivat selvästi luettavissa. Talenttia on, toivottavasti tämä ei jää tähän. Silloin parikymmentä vuotta sitten tämänkaltainen levy olisi menestynyt aivan varmasti, ei häpeä pätkääkään mitään muuta, mitä olen vuosien varrella kuunnellut.
Seuraava on ihan fiilispohjalta kirjoitettu ja kommenteista vastaan vain minä, kukaan ei ole niihin vaikuttanut kuten ei muihinkaan täällä kirjoittamiini arvioihin. Sitä saa mitä ansaitsee. Yllätyin kyllä itse ehkä eniten, kuinka paljon tuosta pidin. Hyvä niin, ei tarvinnut pestä kurakaaria seinistä.
NOWEN : WHERE HELL BEGINS
PATHETIC EXISTENCE
- Heti asiaan. Soundit heittävät fiilikset suoraan kasarirässin puolelle. Ei voi mitään. Sinänsä ei huono juttu, koska se on aina positiivinen asia. Intro ennen Lappiksen ensimmäistä karjahdusta on hyvä, sopivasta vaihtelua ja pieni suvanto ennen aggression purkua. Vokaalit sopivat biisiin ja musiikkiin kuin nenä päähän, örinä on sieltä selkeimmästä päästä, koska sanoista saa 90% selvää sen kummemmin lehdykkää vilkuilematta. Lopun riffittely 2:30 jälkeen on juuri sitä tässä musiikkityylissä, josta pidän eniten. Hieman tempoa pienemmäksi ja selkeät kuviot. Hyvä aloitus, suoraan vastapalloon, mutta ajatuksen kanssa niin, että säilyy oma nyrkki ehjänä. Jotenkin hyvin perinteinen rykäisy. 8
BREAKING POINT
- Raskas raskas raskas. Vokaalit vedetään suoraan päälle sen kummemin teemaa muuttamatta. Sitten viritellään hieman orkesteria kuntoon kunnes 0:53 aloittaa mielenkiintoisen laukan, rumpali vetää biisiä hauskasti eteenpäin. Sitten tulee sätky ja rumpali vetää niin maan perkeleesti, onkos tämä nyt sitä blastbeattia vai mitä. En mä tunne termejä, mutta tuon tyylisestä ultranopeasta en ole koskaan pitänyt. Toisaalta, tehokeinona hyvä, koska biisi etenee kuitenkin melko keskitempoisissa ja monipuolisissa tunnelmissa. Konsepti on aika mielenkiintoinen, vaikka rummut takovat niin ettei meinaa perässä pysyä, niin ne hukkuvat sopivasti jonnekin taustalle muiden instrumenttien pitäessä kuulijan päähuomion itsessään. 3:13 - 4:05 tulee pirun hieno osio, Nowen goes proge tms. Rumpalin kuviot ovat todella mielenkiintoiset ja kitarat pitävät yllä maanista fiilistä, jota ei yhtään heikennä Lappis milloin vasemmalla milloin oikealla. Kitarasooloissa on ideaa, ei pelkkää vingutusta sen itsensä takia, 4:32 eteenpäin tulee suorastaan mainiota tavaraa, todella hyvä meininki. Loppuun kiihdytys ja hienot kitarat, perhana ! Monipuolinen ja hyvä biisi, tässä vaiheessa olen positiivisesti hämmästynyt. 9
ILLUSIONS
- Taas hieman rauhallisemmalla otteella liikkelle, selkeä ja hyvänkuuloinen intro. Vauhtia tulee kohta lisää, muttei mitenkään mahdottomasti. Sanotte mitä sanotte, mutta etenkin tästä biisistä tulee mieleen Kreator. Lappiksessa asuu pieni Mille Petrozza ja varsinkin riffittelyn yleissävy vetää fiilarit Kreatorin alueelle. 2:10 eteenpäin joutuu polkemaan jalkaa oikein tosissaan, sen verran stomp-on rytmi. Kitarasoolon alku kuulostaa ihan Kerry Kingiltä, muuten ei tule mitään karmeita dejavuita mieleen. Extrapisteet mörkömäisille huudahduksille. Soljuva ja sujuva biisi, muutama mieltä ylentävä kohta, mutta muuten melko tasaista mättöä. 8½
WHERE HELL BEGINS
- Nimibiisi, antaa aina odottaa jotain erityistä. Helvatan raskaat riffit alkuun ja vauhtia on enemmän kuin kotitarpeiksi. Mutta, se olikin vain hämäystä. Pirun hieno hidastus ja kitarat juuri minun makuuni. Rumpali pitää temmon kovana, mutta kitarat ja Lappis pitävät huolen siitä, ettei konsepti sekoa. 2:14 tulevat ensimmäiset “Where…” huudot ja taustan kitarat ovat todella mainiot. Rumpalin innovaatiot jaksavat hämmästyttää koko ajan, todella levoton kannuttaja. Valitettavasti pidän juuri tuollaisesta… Hei, mitäs nyt tapahtuu, pehmoilua. 3:10 yllättää vetämällä koko biisin jäähylle, mutta muutamien tapailujen jälkeen lyödään halolla päähän oikein urakalla. Oliko tuo THRASH-huuto pientä huumoria vai mitä, niin tai näin, naulan kantaan ainakin osui. Loppuun vielä “Where Hell Begins“-huudot ja mainiot kitarat kautta linjan. Hands Down, mainio rypistys. Voi kun tämä olisi ulostettu n. 1987, Nowen kiertäisi nostalgiahuumassa taas vähän isommille yleisöille. 9
WITH PAIN
- Vasemmassa korvassa surisee ampiainen ja perkules, sitten tippuu kupit pöydältä. Juuri kun olen niitä keräämässä pää kopsahtaa pöytälevyyn, mitä vittua, aivan hiton hienoa kitarointia. Onkos tämä nyt sama levy, no onhan se, rumpalille annetaan taas sähköä ja Lappis on aivan pirun vihainen / katkera jostakin. Vokaalit ovat melkoisen paholaismaiset, jotenkin mielessä pyörii Mortiisin kuva tuota kuunnellessa.Sitten tulee hienoa takovaa rummutusta loistavien kitaroiden ryydittämänä ja katkera nuorimies jatkaa ilmaisuaan. Just näin. 2:23 Nowen pelottelee taas tunnelmoimalla, mitähän tästä seuraa, no, aivan mieletön nostatus ennen kolmea minuuttia. Hienot kitarat ja rumpali takoo parastaan. Sitten liikutaan melkoisen mörinän kera ultranopeille vesille, mutta suvantoa ja aika puhdasta ja tyylikästä kitaraa seuraa heti perään. Onpa vähän pirullisen monipuolinen ja hieno biisi. Aivan ylivoimaiset kitarasoolot ja loppua kohti vain paranee. Nyt mennään jo Maidenin vesille, voitte vaikka haastaa oikeuteen, mutta viimeiset puoli minuuttia heittävät minut todella pahasti Maiden-tunnelmiin. Ei voi mitään, pakko antaa… 10
Parahin Konstaapeli. Tiedä sitten luitko aiempia analyyseja levystä arvostelusi jälkeen, mutta voin sen epähuomiossani paljastaa et muiden mietteet levystä ovat lähes yhtä symmetriset oman ajattelumallisi kanssa. Itse voisin kompata öö.. ei tarvitse, kun itse olen sanonut jo lähes samat asiat satasivua taaksempana.
^Parahin Ipe. En vielä ehtinyt, mutta aion kyllä. On suorastaan kummallista, jos esim. meidän ajatuksemme Nowenista ovat yhteneväiset. Se on lähes palaverin paikka. Ei vaiskaan, aina kun on kirjannut ajatustenvirtansa koneelle on suorastaan pelottavaa lukea, kun joku on kirjannut samat asiat lähes sanasta sanaan puoli vuotta aikaisemmin. Elämmekö kaikki jossain suuressa kollektiivisessa tajunnassa toisistamme etäisesti tietoisina, mutta emme kuitenkaan.
Vai onko hyvällä musiikilla vain samankaltainen vaikutus meihin ihmisiin. Kun en tiedä, en ala arvailemaan.
Tuli IC:n arvostelu. Sitä odotinkin. Paneuduttu oli arvosteluun ja siitä kiitokset. Sehän se levyn hinta miehelle olikin; Tee IC-tyylinen arvostelu
With Painin lopusta....Koko riffi on tehty -99. Maidenia on kuunneltu vuodesta- 89 asti. Kyllä sen voi jossain riffissä näyttää
Biisi OLI jäädä pois levyltä, juurikin sen erilaisuuden vuoksi, mutta saman syyn takia se sinne sitten tulikin. Ja mä halusin siitä " eroon " jos näin voi sanoa. Kuten todettua, mun mielestä levyn pitää olla vaihteleva. 8 biisiä samaa= ei kiitos.
Uutta kamaa on nyt täysin valmiina 6 biisin verran ja aihioita muutama. Hajariffejä sitäkin enemmän.
Raskuutta on tulossa lisää eli enemmän Deathmetallin puolelle menee muutama biisi. Toisaalta, multa nyt tulee kaikennäköistä kurakaarta joten en sano enää mitään
^Hyvä ettei jäänyt With Pain poies. On meinaan paras biisi tältä saralta mitä olen kuullut vuosiin, muutama veto Kreatorin kahdelta uusimmalta menee samalle tasolle (en ole kuullut Exoduksen uusinta, toim.huom.) Hieno periaate on tuo vaihtelevuus ja monipuolisuus, joka tuli noinkin lyhyellä levyllä hyvin esille. Ei todellakaan kiinnosta levy, jossa vedetään alusta loppuun samaa rallia. Kyllä kappaleet pitää erottaa toisistaan.
Toivottavasti tulevillakin julkaisuilla pidät mukana tuon välillä "tunnelmoivan" puolen ja yleisen levottomuuden kappaleiden sisällä, konsepti vaikuttaisi melkoisen toimivalta. No jaa, sinähän sävellät just mitä huvittaa, ja me tykätään jos siltä tuntuu. Niinhän se menee.
Kylläpä oli mukava lukea IC:n arvostelu levystä.
Saipa jutut laittamaan Nowenin taas koneeseen. Itse olen tässä kuuntelujen lisääntyessä huomannut juuri skittasovituksien kasvamisen.
Sanoituksien tuska ja syvyys omassa repivyydessään kiehtoo myös.
Kyllä!
Peke kuuntelee säännöllisesti tätä kurakaarta
Vittu. Ei olis pitäny lukea IC:n anaplyyshiä; mulla lähes identtiset ajatukset levystä. Kuuntelen vielä pariin otteeseen ja huomenissa luultavasti kommentoin hieman pidemmin (ja yritän unohtaa IC:n tekstin ettei "lainauksia" vahingossa tapahdu).
Mites nyt me kaikki "kasari-old school"-ukot digataankin paljon Nowenia?
Lappis iski kultasuoneen... tämä ryhmä ostaa mitä vaan... rahaa ja mahaa löytyy verraten laihoihin nuoruusvuosiin
Kuuntelin tänään itekin Nowenin Where Love Beginsin autossa ajaessa ja täytyy myöntää, että aikamoista kuraa oli alusta loppuun. Heti eka riffi täyttä jämäkamaa. Toka biisi hirveetä sillisalaattia, eikä kolmannestakaan mitään hyvää löydy. Nimikkobiisi täysin mitäänsanomaton, mutta vikassa biisissä oli yksi hyvä sointu. Huonosti soitettua tusinajöötteporimatskua. Bändi ei vakuuta myöskään livenä. Tällaset arvosanat biiseille:
Beautiful Existence: 1
Loving Point: 1
Illusions: 1
Where Love Begins: 1-
With Love: 1+
Ton läpän taso alko kyllä olemaan jo sellasta, että tuskin hirveesti inside-tuntemusta tarvitaan. Lähinnä mä tarvisin itelleni yhen luodin, jonka voisin ampua syvälle päähäni
Pieni pohjustus: en juurikaan oo tämän musatyypin ystävä. Kuulun tuohon jo ylläkin mainittuun oldschool-osastoon (Dio, Sabbath,Purple, Rainbow, Maiden jne.), tosin esim. In Flames on allekirjoittaneen mielestä helvetin kova, samoin Running Wild, Helloween ja muutama muu powerpuolen pumppu. En lähde tässä sen enempää sekunti sekunnilta analysoimaan enkä numeroita antamaan ja lähinnä käsittelen levyä kokonaisuutena.
ja asiaan:
Pathetic Existence
Heti alkuun on todettava että sanat on kohdallaan.
Se mistä pidän biisissä eniten on tosiasia että koko ajan tapahtuu jotakin eikä jauheta paikallaan. Riffit toimii hienosti, samoin rumputyöskentely (läpi koko levyn).
Breaking Point
Lappiksella on instrumetit selvästi hallussa, sen verran tässäkin biisissä tapahtuu. Mulle oli (koko lätyllä) hienoinen ylläri se että melodioitakin kuuluu melko runsaasti. Kuvittelin homman olevan suoraa rypistystä ilman mitään krumeluureja. Ja sanokaa mitä sanotte mutta Iron Maiden-vaikutteet kuuluu selvästi juuri noissa melodisimmissä kohdissa sekä biisen rakenteessa (erilaisia väliosia jne.).
Illusions
Tää biisi oli mulle se kaikkein näkymättömin näistä. Biisissä ei varsinaisesti mitään vikaa mutta tää on ehkä enemmänkin juuri sitä "suoraa" osastoa josta jo aiemmin mainitsin, ja joka muhun ei pure.
Where Hell begins
Tää on osastoa "EPIC". Hyvässä mielessä siis. Erityisesti 02:33 alkavasta osasta pidän hyvinkin paljon! Vaihtelua ja hyvin "tarinamainen" rakenne.
Tätä osastoa lisää.
With Pain
Alun 20 sekunnin spurtin jälkeen oldschoollsälli lämpeni heti. Hieno soolomelodia ja komppikitarat toimii tautisen hienosti. Sitten taas se "spurtti" joka mua ei juurikaan viehätä. Taas 02:20 kohdassa hieno fiilistely.
Pieni yhteenveto tästä säälittävästä arvostelusta:
2 viimeistä biisiä ehkä parhaimmat, yhtään huonoa biisiä ei ole.
+ Biisien rakenteet "tarinamaisia", moniosaisia
+ Riffittely toimii läpi levyn, samoin soolot
+ Rumputyöskentely loistavaa
- Rähinälauluista en ole koskaan digannut (ainoa jolle sen olen suonut on In Flames)
- Soundeihin kaipaisin enemmän "botnea" ja "tilaa" eli surinan sijasta jyrinää, jos näin voisi sanoa. (Toki ymmärrän että budjetti ja tuotanto-olosuhteet ovat olleet kenties rajoitteiset)
- Tempoa oli välissä liikaakin (joo joo, kuuluu tähän genreen, tiedän)
Toivottavasti joku jotain tästä tekstistä ymmärtää, ei ole mun vahvinta alaa arvioida toisten tekeleitä, varsinkaan kun itse en juuri mitään osaa soittaa.
EDIT: Unohdin vielä kirjoittaa että livenä toimii varmaan loistavasti. Mikäli työt ei estä niin Tavastialla nähdään!
^ Budjetti ei vakuttanut saundiin missään muotoa. Hakemalla haettu saundi ja ehkä jopa liiankin " hyvä " saundi. Mä olisin mielelläni laittanut vielä räkäisemmät saundit kitaroihin.
Nyt tuli tehtyä poser-ratkaisu ja nuoltua tulevan ostajakunnan persettä
Mutta paljon puhutut saundit....Me oltaisiin voitu vaikka vuosi jatkaa studiossa hinkkaamista.
Tuossa on Lappiksen kitarasaundi. Mitäpä siihen muuta.
Äänilevyä ei ollut studiossa mukana, saundi haettiin ihan itse.
Mainstream-saundeihin tottuneelle eivät varmasti uppoa.
Lappis ei ole mainstream. Nowen vielä vähemmän.
Terminator X wrote:Kuuntelin tänään itekin Nowenin Where Love Beginsin autossa ajaessa ja täytyy myöntää, että aikamoista kuraa oli alusta loppuun. Heti eka riffi täyttä jämäkamaa. Toka biisi hirveetä sillisalaattia, eikä kolmannestakaan mitään hyvää löydy. Nimikkobiisi täysin mitäänsanomaton, mutta vikassa biisissä oli yksi hyvä sointu. Huonosti soitettua tusinajöötteporimatskua. Bändi ei vakuuta myöskään livenä. Tällaset arvosanat biiseille:
Beautiful Existence: 1
Loving Point: 1
Illusions: 1
Where Love Begins: 1-
With Love: 1+
Kalsarikännit päällä
Eui saatana! Luin tämän uudestaan selvänä. Loving point, With Love....
Legacy kuuntelussa. Wittu tämä potkii ja kovaa. Riffissä on Chuck Norrisin sukupuun verran munaa. Uskomattoman menevä biisi. Lyriikoista vähän paha sanoa mitään ellen tekstinä saa luettuna, kheh mutta se siitä. Soolokin varsin onnistunut ja rumpali hoitaa kannutukset enemmän kuin mallikkaasti. Pitää ottaa noita muitakin veisuja kuuntelun alle kuhan joskus joudan. Hail!
Out of Sight, out of mind? What is it? Soldiers of metal? Potters Field? Vai tekeekö Lippis total-aftershockit eli pistää I'm the Manin duettona Ipen kanssa?