Mercyful Fatea pidetään yleisesti King Diamond-bändiä saatanallisempana, mutta Kingi itse tyrmäsi tämän väitteen 19.10.2005 antamassaan haastattelussa.
KD:
"Some people say that ooooh, Mercy is so satanic, but I think that King Diamond is much more satanic than Mercy ever was. It’s true, if you think about it in the way that Anton LaVey was describing his ways of Satanism, because his ways were very much down to a life philosophy of how human beings treat each other and what not to be ashamed of and what is a natural instinct in one’s body. I mean, if someone hits you, you’re not going to just stand there and turn the other cheek and say ok, hit me again here. You’re going to hit back, that the natural instinct of a human being. And that is what LaVey was very much into and was writing down in a very smart comprehensive way, in this Satanic bible. When I read that bible for the first time it was like reading exactly how I was living my life. It’s not like it told me anything new, but it was very confirming to see that someone has put down all that type of lifestyle into writing. And that’s what that King Diamond album is about – they are horror stories, of course, but there is also this basic life philosophy. It’s all how human beings treat each other in these very stressful situations. That is what King Diamond is very much about, and that is extremely satanic, in the vague way."
King Diamond
Moderator: The Killer Krew
Tupla-postauksenkin uhalla laitan kehiin ajatuksia Abigailin juhlaversiosta. Abigailin re-release on siis ollut viikonlopun aikana tarkastelun kohteena, joten kerronpa nyt päällimmäiset tuntoni sen sisällöstä. Erittäin laadukas paketti tämäkin, ihan Mercyful Faten Melissan uudelleenjulkaisun tapaan.
Itse levystä on pakko alkuun hieman kertoa ajatuksia, vaikka kyseistä albumia olen ylistänyt jo jonkin aikaa maailman parhaana levykokonaisuutena. Abigailin asema tuolla paikalla ei ainakaan horjunut tämän juhlaversion kuultuani, sillä itse asiassa paremmat soundit nostivat kuuntelukokemuksen jopa entistäkin täydellisemmäksi. Biisimateriaali levyllä on, kuten monessakin otteessa todettua, aivan täydellisyyttä hipovaa. Todella kiehtovia kappaleita jokainen, joten parhausjärjestykseen laittaminen on yksi vaikeimmista tehtävistä mitä tiedän. A Mansion In Darkness ja Black Horsemen tulee yleensä nostettua kuitenkin hivenen muiden yläpuolelle. Levyn rumpusaundi ja itse Mikkey Deen rumputyöskentely on yksi Abigailin tärkeistä elementeistä. Rummut ovat niin merkittävässä osassa läpi levyn ja kuulostavat äärimmäisen upeilta, ettei niitä kerta kaikkiaan pysty sivuuttamaan. Mikkey Deen soitosta olen aina pitänyt, niin King Diamondissa kuin myöhemmin Motörheadissakin, mutta Abigaililla kuullaan minun korvaani sitä kaikista parasta Mikkeyn paukutusta. Jos rummut kuulostavat mielestäni erinomaisilta, niin ei levyn kitarointikaan yhtään varjoon jää. Andy La Rocque ja Michael Denner kepittävät soittimistaan irti uskomattoman tyylikkäitä sooloja, hienoja leadeja ja klassikoiksi muodostuneita riffejä. Yhdeltäkään heavy metal bändiltä en ole kuullut niin täydellistä kitarailoittelua, kuin Abigail levyllä kuullaan. Levyn kitarointiin en ole kyllästynyt hetkeksikään, vaikka olen sitä kuunnellut kulumisen rajoille asti. Kitarointia ja rumputyöskentelyä on tullut jo mainostettua, mutta on basson varressakin yksi suosikeistani, nimittäin Mercyful Fatesta tunnetuksi tullut, legendaarinen asennebasisti ja keikoilla aina villisti moshannut Timi Hansen. Hansenin työskentelyyn ei levyä kuunnellessa juuri kiinnitä suurempaa huomiota (vaikka se loisteliasta onkin), mutta live-materiaalia vahdatessaan tämä show-mies pääsee enemmän esille. Kaiken kruunaa levyllä tietenkin King Diamondin uran yksi täydellisimmistä laulusuorituksista. Erittäin hienosti ääni vaihtelee matalammasta äänialasta nopeasti ihan niihin totuttuihin ”falsetto-korkeuksiin”. Lyriikat ovat mielenkiintoiset ja Kingi saa laulaessaan ne kuulostamaan entistäkin karmivimmalta. Sanoitukset eivät ole pisimmästä päästä, joten kuulijalle jätetään vapaudet lukea rivien välistäkin. Eli Abigailin stoori toimii kuin hyytävä kauhukäsikirjoitus, jota voi itse oman mielikuvituksensa avulla pohtia tarkemminkin.
Bonus-raidat ovat siis ne samat kuin edelliselläkin Abigailin remasterilla, eli Shrine + kolmesta levyn biisistä tehdyt rough mixit (A Mansion In Darkness, The Family Ghost, The Possession). Shrine on mielestäni aivan loistava biisi, vaikkei Abigail levylle aikoinaan mahtunutkaan. Aika monilla Kingin levyillä edellä mainittu biisi olisi vähintään hyvää keskitasoa tai jopa parhaimmistoa, niin rankka ja hienon kertosäkeen omaava rypistys se on. Rough mixeissä ei nyt niin merkittäviä eroja normaaliversioihin ole, mutta hyvin jyräävät nekin. Kansivihkosessa sen sijaan käsitellään Abigail levyä ja sen tekovaiheita varsin kattavasti, bändin jäsenien toimesta. Mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia tulee ilmi mm. Kingin itsensä kertomana. Kuvitus on onnistunutta, paikoin aika taiteellisen näköisiä kuviakin on vihkoon Abigail-ajoilta laitettu. Biisien lyriikat ovat Melissan juhlaversion tapaan aseteltu selkeästi ja tyylikkäästi vihkosen loppuun.
Bookletista löytyy myös isommalla fontilla King Diamondin pohtivia ajatuksia:
”I don’t believe in heaven, and I don’t believe in hell as a place with flames
where people are having eternal pain. I believe in a place I call “beyond”.
Itse odotin levyn ostaessani eniten pääseväni katsomaan sitä paljon puhuttua DVD-osuutta. Toiselta cd:ltä löytyy näet Göteborgissa vuonna 1987 nauhoitettua live-materiaalia kuvan kera. Pieninä miinuksina on esiin nostettava live-tallenteen vain kohtalainen laatu sekä kiertueella soittanut kitaristi Michael Moon. Moonista tulee nimittäin paikoin mieleen Janick Gers, sen verran kaveri välillä räpeltää kitaransa varressa. Tulee katsoessa siis hetkittäin ikävä Mr. Denneriä. Itse bändin ja yleisön meininki on keikalla kohdallaan. Kingin saapuessa lavalle esittämään Funeral introa, päästään itse asiaan. Tunnelma kohoaa kattoon jo intron aikana, mutta Mikkey Deen istuessa rumpusettinsä taakse, tietää että kohta tärähtää. Arrival toimii aloitusbiisinä maagisesti, bändin moshatessa energisesti ja yleisön heiluessa hurmosmaisesti mukana. Seuraavana Come To The Sabbath kaikessa infernaalisessa tunnelmassaan hemmottelee paikalle saapuneita Mercyful Fate diggareita koko rahan edestä. Kingin vetäessä tyylilleen uskollisesti ilmakitaraa omaperäisen sääriluista kootun mikrofonitelineensä varressa, ei voi olla nauttimatta näkemästään. Tämän jälkeen paikalle saapuneita headbangereita kehoitetaan riehumaan The Portrait biisin raskaassa otteessa, kunnes The Family Ghost tarjoilee lisää tuolloin tuoretta Abigail levyn kattausta. The 7th Day Of July 1777 lisää tempoa, kunnes Halloween julkaisun viimeisenä vetona tarjoilee enemmän hitti-aineksia omaavaa KD-materiaalia. Halloweenin jälkeen jää miettimään, että tässäkö tämä nyt oli?. Bändi esitti shown tyylillä, mutta enemmänkin livebiisejä olisin mieluusti katsellut. Hampaankoloon jää myös se seikka, että laadultaan konsertti olisi voinut olla merkittävästikin parempi. Äänenlaatu ja kuvan ajoittainen epäselvyys olivat pieni pettymys, vaikka itse keikka muuten kova olikin. Tuskin maltan odottaa näkeväni joskus sen hyvälaatuisen ja kokopitkän King Diamond live-DVD:n. Tämä lupasi paljon, mutta jätti nälkää tulevaa, pidempää livetallennetta silmälläpitäen.
Musiikkivideot ovat laadultaan hyviä ja ehdottomasti tärkeä lisä kokonaisuuteen. Sleepless Nightsin videoon en kyllästy varmaankaan ikinä, Welcome Home on jopa humoristisen onnistunut katselukokemus ja Family Ghostin live-tyylisempi video on myös paikkansa ansainnut. Näiden kohdalla harmittamaan jäi lähinnä se seikka, että niitä on vain kolme. Esimerkiksi Eye Of The Witchista olisi mielestäni pitänyt tehdä video. Turha se on tosin ruveta asiasta valittamaan 15 vuoden päästä, kun sellaista ei kerran muinoin tehty. Melissan bonus levyllä ei musiikkivideoita ollut, ja niiden puutteen huomaa hyvin Abigailin uuteen versioon verratessa. Eli siinä mielessä Abigail on näistä uusista monipuolisempi paketti, koska live-biisejä löytyy enemmän ja musiikkivideoitakin on laitettu mukaan. Tosin Melissa- julkaisun tapaista kommenttiraitaa ei Abigaililta löydy. Molemmat re-releaset ovat joka tapauksessa ”must-hankintoja” kaikille faneille, ja hyvä tapa aloittaa tutustuminen näihin kahteen elämää suurempaan bändiin.
Itse levystä on pakko alkuun hieman kertoa ajatuksia, vaikka kyseistä albumia olen ylistänyt jo jonkin aikaa maailman parhaana levykokonaisuutena. Abigailin asema tuolla paikalla ei ainakaan horjunut tämän juhlaversion kuultuani, sillä itse asiassa paremmat soundit nostivat kuuntelukokemuksen jopa entistäkin täydellisemmäksi. Biisimateriaali levyllä on, kuten monessakin otteessa todettua, aivan täydellisyyttä hipovaa. Todella kiehtovia kappaleita jokainen, joten parhausjärjestykseen laittaminen on yksi vaikeimmista tehtävistä mitä tiedän. A Mansion In Darkness ja Black Horsemen tulee yleensä nostettua kuitenkin hivenen muiden yläpuolelle. Levyn rumpusaundi ja itse Mikkey Deen rumputyöskentely on yksi Abigailin tärkeistä elementeistä. Rummut ovat niin merkittävässä osassa läpi levyn ja kuulostavat äärimmäisen upeilta, ettei niitä kerta kaikkiaan pysty sivuuttamaan. Mikkey Deen soitosta olen aina pitänyt, niin King Diamondissa kuin myöhemmin Motörheadissakin, mutta Abigaililla kuullaan minun korvaani sitä kaikista parasta Mikkeyn paukutusta. Jos rummut kuulostavat mielestäni erinomaisilta, niin ei levyn kitarointikaan yhtään varjoon jää. Andy La Rocque ja Michael Denner kepittävät soittimistaan irti uskomattoman tyylikkäitä sooloja, hienoja leadeja ja klassikoiksi muodostuneita riffejä. Yhdeltäkään heavy metal bändiltä en ole kuullut niin täydellistä kitarailoittelua, kuin Abigail levyllä kuullaan. Levyn kitarointiin en ole kyllästynyt hetkeksikään, vaikka olen sitä kuunnellut kulumisen rajoille asti. Kitarointia ja rumputyöskentelyä on tullut jo mainostettua, mutta on basson varressakin yksi suosikeistani, nimittäin Mercyful Fatesta tunnetuksi tullut, legendaarinen asennebasisti ja keikoilla aina villisti moshannut Timi Hansen. Hansenin työskentelyyn ei levyä kuunnellessa juuri kiinnitä suurempaa huomiota (vaikka se loisteliasta onkin), mutta live-materiaalia vahdatessaan tämä show-mies pääsee enemmän esille. Kaiken kruunaa levyllä tietenkin King Diamondin uran yksi täydellisimmistä laulusuorituksista. Erittäin hienosti ääni vaihtelee matalammasta äänialasta nopeasti ihan niihin totuttuihin ”falsetto-korkeuksiin”. Lyriikat ovat mielenkiintoiset ja Kingi saa laulaessaan ne kuulostamaan entistäkin karmivimmalta. Sanoitukset eivät ole pisimmästä päästä, joten kuulijalle jätetään vapaudet lukea rivien välistäkin. Eli Abigailin stoori toimii kuin hyytävä kauhukäsikirjoitus, jota voi itse oman mielikuvituksensa avulla pohtia tarkemminkin.
Bonus-raidat ovat siis ne samat kuin edelliselläkin Abigailin remasterilla, eli Shrine + kolmesta levyn biisistä tehdyt rough mixit (A Mansion In Darkness, The Family Ghost, The Possession). Shrine on mielestäni aivan loistava biisi, vaikkei Abigail levylle aikoinaan mahtunutkaan. Aika monilla Kingin levyillä edellä mainittu biisi olisi vähintään hyvää keskitasoa tai jopa parhaimmistoa, niin rankka ja hienon kertosäkeen omaava rypistys se on. Rough mixeissä ei nyt niin merkittäviä eroja normaaliversioihin ole, mutta hyvin jyräävät nekin. Kansivihkosessa sen sijaan käsitellään Abigail levyä ja sen tekovaiheita varsin kattavasti, bändin jäsenien toimesta. Mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia tulee ilmi mm. Kingin itsensä kertomana. Kuvitus on onnistunutta, paikoin aika taiteellisen näköisiä kuviakin on vihkoon Abigail-ajoilta laitettu. Biisien lyriikat ovat Melissan juhlaversion tapaan aseteltu selkeästi ja tyylikkäästi vihkosen loppuun.
Bookletista löytyy myös isommalla fontilla King Diamondin pohtivia ajatuksia:
”I don’t believe in heaven, and I don’t believe in hell as a place with flames
where people are having eternal pain. I believe in a place I call “beyond”.
Itse odotin levyn ostaessani eniten pääseväni katsomaan sitä paljon puhuttua DVD-osuutta. Toiselta cd:ltä löytyy näet Göteborgissa vuonna 1987 nauhoitettua live-materiaalia kuvan kera. Pieninä miinuksina on esiin nostettava live-tallenteen vain kohtalainen laatu sekä kiertueella soittanut kitaristi Michael Moon. Moonista tulee nimittäin paikoin mieleen Janick Gers, sen verran kaveri välillä räpeltää kitaransa varressa. Tulee katsoessa siis hetkittäin ikävä Mr. Denneriä. Itse bändin ja yleisön meininki on keikalla kohdallaan. Kingin saapuessa lavalle esittämään Funeral introa, päästään itse asiaan. Tunnelma kohoaa kattoon jo intron aikana, mutta Mikkey Deen istuessa rumpusettinsä taakse, tietää että kohta tärähtää. Arrival toimii aloitusbiisinä maagisesti, bändin moshatessa energisesti ja yleisön heiluessa hurmosmaisesti mukana. Seuraavana Come To The Sabbath kaikessa infernaalisessa tunnelmassaan hemmottelee paikalle saapuneita Mercyful Fate diggareita koko rahan edestä. Kingin vetäessä tyylilleen uskollisesti ilmakitaraa omaperäisen sääriluista kootun mikrofonitelineensä varressa, ei voi olla nauttimatta näkemästään. Tämän jälkeen paikalle saapuneita headbangereita kehoitetaan riehumaan The Portrait biisin raskaassa otteessa, kunnes The Family Ghost tarjoilee lisää tuolloin tuoretta Abigail levyn kattausta. The 7th Day Of July 1777 lisää tempoa, kunnes Halloween julkaisun viimeisenä vetona tarjoilee enemmän hitti-aineksia omaavaa KD-materiaalia. Halloweenin jälkeen jää miettimään, että tässäkö tämä nyt oli?. Bändi esitti shown tyylillä, mutta enemmänkin livebiisejä olisin mieluusti katsellut. Hampaankoloon jää myös se seikka, että laadultaan konsertti olisi voinut olla merkittävästikin parempi. Äänenlaatu ja kuvan ajoittainen epäselvyys olivat pieni pettymys, vaikka itse keikka muuten kova olikin. Tuskin maltan odottaa näkeväni joskus sen hyvälaatuisen ja kokopitkän King Diamond live-DVD:n. Tämä lupasi paljon, mutta jätti nälkää tulevaa, pidempää livetallennetta silmälläpitäen.
Musiikkivideot ovat laadultaan hyviä ja ehdottomasti tärkeä lisä kokonaisuuteen. Sleepless Nightsin videoon en kyllästy varmaankaan ikinä, Welcome Home on jopa humoristisen onnistunut katselukokemus ja Family Ghostin live-tyylisempi video on myös paikkansa ansainnut. Näiden kohdalla harmittamaan jäi lähinnä se seikka, että niitä on vain kolme. Esimerkiksi Eye Of The Witchista olisi mielestäni pitänyt tehdä video. Turha se on tosin ruveta asiasta valittamaan 15 vuoden päästä, kun sellaista ei kerran muinoin tehty. Melissan bonus levyllä ei musiikkivideoita ollut, ja niiden puutteen huomaa hyvin Abigailin uuteen versioon verratessa. Eli siinä mielessä Abigail on näistä uusista monipuolisempi paketti, koska live-biisejä löytyy enemmän ja musiikkivideoitakin on laitettu mukaan. Tosin Melissa- julkaisun tapaista kommenttiraitaa ei Abigaililta löydy. Molemmat re-releaset ovat joka tapauksessa ”must-hankintoja” kaikille faneille, ja hyvä tapa aloittaa tutustuminen näihin kahteen elämää suurempaan bändiin.
Koko haastattelu nähtävissä osoitteessa: http://www.metalisrael.com/?p=48Hammer wrote:..19.10.2005 antamassaan haastattelussa.
Tuo onkin näköjään haastattelun ensimmäinen osa, joten jatkoa on ilmeisesti luvassa.
. Kyllä alkaa vähemmästäkin pelottaa 
Huhumyllyä pyörimään: imperiumista luin satunnaiselta hemmolta, että Kingi olisi tulossa ainakin Ouluun päin, eli tämä tarkoittaisi niinkin ihanaa asiaa kuin että mahdollista Suomen kiertuetta jopa. Mutta kuten sanottua, ei tämä virallista ole, mutta suuntaa antaavaa varmaankin.
http://www.imperiumi.net/phpBB2/viewtop ... 8&start=25
http://www.imperiumi.net/phpBB2/viewtop ... 8&start=25
Taru on totuutta ihmeellisempää ja huhuilla tuppaa olemaan vinha perä, varsinkin jos ne on ongittu tietoon Teatrian työntekijöiden kautta. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei King Diamond tule Jyväskylään. ;)Hammer wrote:^Tuollahan huhuttiin jopa neljää keikkaa Suomeen. :!:
Itse en jaksa noista huhuista kuitenkaan suuremmin innostua, ennen kuin on jotain virallisempaa tietoa saatavilla. Mielenkiinnolla kyllä odottelen lisäyksiä tuonne Coven Worldwide sivuston kiertuelistaan.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
Todellakin. Yksi K-16 keikka Pakkahuoneellakin on ikärajallisesti liikaa!condemned wrote:^ Tai Stadissa Nosturiin. :D
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
Aivan. Olisihan se ihan liian helppoa kävellä hetkessä Lutakkoon keikalle. Jos jotain ruotsalaista proge-dödis bändiäkin lähdettiin katsomaan satojen kilometrien päähän, matkustan vaikka sinne Pohjoisnavalle (Ouluun) huutamaan "Soittakaa Come To The Sabbath!!!".Akiman wrote:Tärkeintä on kuitenkin se, ettei King Diamond tule Jyväskylään.
-
Heaven Can Wait
- Peräruiske
- Posts: 83
- Joined: Mon Oct 10, 2005 17:19
- Location: Kaijonharjun kuningaskunta,Oulu
- Contact:
Aion tehdä henkilökohtaisesti kaikkeni sen eteen, että KD:a EI nähdä JyväskylässäAkiman wrote:Tärkeintä on kuitenkin se, ettei King Diamond tule Jyväskylään.
."The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
-
Soul_Intruder
- Roudari
- Posts: 439
- Joined: Sun Apr 10, 2005 17:31
- Location: HOLLOLA
Vastaus löytyy täältä.Soul_Intruder wrote:OT: Mikä teillä on Jyväskylää vastaan?
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
-
Black_Adder
- Roudari
- Posts: 416
- Joined: Thu Apr 21, 2005 17:33
- Location: Itä-Ruotsin pääkaupunki
-
Soul_Intruder
- Roudari
- Posts: 439
- Joined: Sun Apr 10, 2005 17:31
- Location: HOLLOLA
^^ Jep vähän aattelinkin, ettei Voionmaan pojat ole aivan sekaisin...
Itse lähden katsomaan Kingiä vain jos tulee Jyväskylään Hippokselle/Paviljonkiin/lutakkoon ja jos sinne pääsee alaikäiset.
En vielä ole Kingiin pahemmin tutustunut, mutta Conspiracyn olen lainannut kirjastosta ja se nyt ei vakuuttanut, niin hirveästi, vaikka hyvä levy toki olikin, mutta ei tullut tarvetta lähteä levykauppaa ostamaan Kingiä. Puppet Masterilta oon kuullut pari biisiä ja ne kyllä kolahti kovempaa, kun Conspiracyn biisit yhteensä.
Tiedättekö yhtään Kingin lavashowsta? Onko mitään videoita tai kuvia?
Itse lähden katsomaan Kingiä vain jos tulee Jyväskylään Hippokselle/Paviljonkiin/lutakkoon ja jos sinne pääsee alaikäiset.
En vielä ole Kingiin pahemmin tutustunut, mutta Conspiracyn olen lainannut kirjastosta ja se nyt ei vakuuttanut, niin hirveästi, vaikka hyvä levy toki olikin, mutta ei tullut tarvetta lähteä levykauppaa ostamaan Kingiä. Puppet Masterilta oon kuullut pari biisiä ja ne kyllä kolahti kovempaa, kun Conspiracyn biisit yhteensä.
Tiedättekö yhtään Kingin lavashowsta? Onko mitään videoita tai kuvia?
Last edited by Soul_Intruder on Fri Dec 09, 2005 21:58, edited 1 time in total.
^Netitse kuvia löytynee virallisilta sivuilta http://www.covenworldwide.org ja miksei ihan googlettamallakin. Jos videoita haluaa, niin kyllä varmaan jostain löytyy niitä ei-niin-virallisia pätkiä, mutta Abigailin ja Melissan bonuslevyillähän noita Kinkun toilailuja lavalla onkin sitten yllin kyllin. Keikoilla on rullatuoleja, näyttelijöitä ja kyllähän se Kingi häiritsee arkussa nukkuvaa Abigailiakin lävistämällä vauvan miekoilla ja piikeillä. Asiaa!
Luulit väärin, kyllä me ollaanSoul_Intruder wrote:^^ Jep vähän aattelinkin, ettei Voionmaan pojat ole aivan sekaisin...
Itse lähden katsomaan Kingiä vain jos tulee Jyväskylään Hippokselle/Paviljonkiin ja jos sinne pääsee alaikäiset.
.Anyway, eiköhän tuo Lutakko ole se varteenotettavin vaihtoehto Kingin keikalle. Yleensä melkein kaikki keikat ovat sallittuja, anniskelualuehan on erikseen. Veikkaisin että näin tässäkin tapauksessa.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
^Aivan, eihän täällä Nykäskylän metal-kadulla tervejärkistä porukkaa asukaan.
Tuohon Soul_Intruderin livetallenne kyselyyn lyhyesti vastatakseni: Kingiltä pitäisi olla lähitulevaisuudessa tulossa jonkinasteista kattavampaa live-DVD:tä, joten sitä ennen voit aloittaa tutustumisen hankkimalla ensin ne Mercyful Faten Melissan ja King Diamondin Abigailin juhlapainokset (Saat klassikkolevyt hyvillä soundeilla varustettuna sekä bonuksena näet sitä livemeininkiä). Epävirallisempia taltiointeja on toki netti väärällään, jos osaa etsiä oikeista paikoista. Live-kuvia löytyy sen sijaan riittävästi. Googlen kuvahaullakin pääsee jo alkuun, mutta parhaiten kuvia löytää virallisilta ja epävirallisemmiltakin fanisivustoilta.
Keikkapaikkana Lutakko olisi minunkin mielestäni ainoa Kingille sopiva estraadi, mikäli Jyväskylään keikka saataisiin järjestettyä. Paviljonki esimerkiksi olisi liian iso kapasiteetiltaan, koska eihän KD ole kuin tiettyjen piirien tiedossa/suosiossa. Eli DIO:n keikan tapaista yleisöryntäystä keikalle ei millään saataisi aikaan, ellei mukana olisi toista tunnetumpaa yhtyettä. Lutakko tuntuisi muutenkin tunnelmaltaan olevan oiva paikka hieman synkemmänkin metalliteatterin järjestämiseen.
Tuohon Soul_Intruderin livetallenne kyselyyn lyhyesti vastatakseni: Kingiltä pitäisi olla lähitulevaisuudessa tulossa jonkinasteista kattavampaa live-DVD:tä, joten sitä ennen voit aloittaa tutustumisen hankkimalla ensin ne Mercyful Faten Melissan ja King Diamondin Abigailin juhlapainokset (Saat klassikkolevyt hyvillä soundeilla varustettuna sekä bonuksena näet sitä livemeininkiä). Epävirallisempia taltiointeja on toki netti väärällään, jos osaa etsiä oikeista paikoista. Live-kuvia löytyy sen sijaan riittävästi. Googlen kuvahaullakin pääsee jo alkuun, mutta parhaiten kuvia löytää virallisilta ja epävirallisemmiltakin fanisivustoilta.
Keikkapaikkana Lutakko olisi minunkin mielestäni ainoa Kingille sopiva estraadi, mikäli Jyväskylään keikka saataisiin järjestettyä. Paviljonki esimerkiksi olisi liian iso kapasiteetiltaan, koska eihän KD ole kuin tiettyjen piirien tiedossa/suosiossa. Eli DIO:n keikan tapaista yleisöryntäystä keikalle ei millään saataisi aikaan, ellei mukana olisi toista tunnetumpaa yhtyettä. Lutakko tuntuisi muutenkin tunnelmaltaan olevan oiva paikka hieman synkemmänkin metalliteatterin järjestämiseen.
Dodih, kokoajan tulee Suomen keikat ajankohtaisemmiksi Kinkun kohdalta:http://www.covenworldwide.org/Eurotour2006.htm
Eli homman nimi on se, että Ruotsin keikat on nyt buukattu, eli eiköhän kohta tule ilmoille Suomenkin keikat. Toimikoon tämä nyt tälläisenä teaserina, vaikkei asiaa olekaan, mutta nyt on ajankohtakin vähän selvempi.
Eli homman nimi on se, että Ruotsin keikat on nyt buukattu, eli eiköhän kohta tule ilmoille Suomenkin keikat. Toimikoon tämä nyt tälläisenä teaserina, vaikkei asiaa olekaan, mutta nyt on ajankohtakin vähän selvempi.