Deep Purple

[Late]

^Sama ongelma mullakin, pari viikkoa jo kulunut eikä tietoakaan rahoista. Hyvä kuitenkin kuulla, etten ole ainoa.

[Edward Mannerheim]

^Tattis tiedosta.

Milläköhän aikataululla mahdettiin Joensuun keikkalipuista palauttaa rahat? Alkaa tämä odottelu haiskahtaa siltä itseltään....

[Bruusbruus]

^Live Nationillakin meni ainakin pari viikkoa rahojen palauttamiseen kun yksi keikka peruuntui. Keskisellä nyt menee varmasti ainakin saman verran.

[Edward Mannerheim]

Pirautin puljuun. Ovat kuulemma saaneet rahat Lippupisteeltä ja palauttavat rahoja parhaillaan, parin viikon kuluessa rahojen pitäisi olla tilillä. Paree olla, ei sitä ihan suosiolla heitä 168€ Keskisen pohjattomaan kaivoon....

Mitäs tästä opittiin? Ilmeisesti se, että keikoille jotka eivät satavarmasti myy loppuun on turha ostaa lippuja etukäteen vaan vasta päivää ennen tai vasta keikkapäivänä. Samalla tulee ruokkineeksi mahdollista keikan peruuntumista heikon ennakkomyynnin muodossa mutta eipähän ainakaan anna ilmaista luottoa konkkafirmoille ja maksa kaikenmaailman toimitus- ja ulostusmaksuja, joita ei kuitenkaan palauteta asiakkaille. Tästä seikkailusta on otettu takkiin vähintään 8,25€ ja vitutus vielä siihen päälle.

Prkl.

EDIT: Nony oli rahat tulleet tilille. Ilmankos ku toisessa päässä otettiin nimi ylös, saattoi nopeuttaa prosessia...

[Jussi K]

Tooodella mielenkiintoista, kun CTTB on pitkään kuulunut ehdottomiin suosikkeiheni koko bändin pitkästä discografiasta... ehkä noita Shirleyn remiksauksia ei oikein tarvitsisi mutta olkoon siellä turhalla kakkoslevyllä, kuten 5.1 levy Stormbringerin hienon laitoksen bonarina viimeksi. Näihin uudellenjulkaisuihinhan on todella panostettu aina, mikä hienoa ja Come Taste The Band onkin aina ollut kasari-haistapaska-painoksena markettien alelaareissa vitosella. Nyt arvoisiinsa kansiin!

Ex-DEEP PURPLE Keyboardist JON LORD Discusses 35th-Anniversary Reissue Of 'Come Taste The Band' - Oct. 15, 2010

Original DEEP PURPLE keyboardist Jon Lord was interviewed earlier this week by Planet Rock's Nicky Horne about the upcoming 30th-anniversary reissue of PURPLE's "Come Taste The Band" album. You can now stream the chat using the Soundcloud player below.

The "Come Taste The Band" 35th-anniversary reissue is due out on October 25 in the U.K. and November 2 in North America via EMI. It includes a remastered version of the album, plus the single edit of "You Keep On Moving" on disc one. Disc two features a remixed version of the LP by Kevin Shirley (LED ZEPPELIN, IRON MAIDEN, JOURNEY, HIM), with input from Glenn Hughes, plus two previously unreleased instrumental tracks from the sessions.

"Come Taste The Band" was recorded between August 3 and September 1, 1975 at Musicland Studios in Munich, Germany, and released in October 1975. The album was co-produced and engineered by the band and longtime associate Martin Birch (IRON MAIDEN, BLACK SABBATH). It is the only DEEP PURPLE studio record featuring Tommy Bolin, who replaced Ritchie Blackmore on lead guitar. When Blackmore left the band, many observers and critics assumed that DEEP PURPLE would not continue. It was David Coverdale who asked Jon Lord to keep the band together, and Tommy Bolin was asked to take the guitar slot. The band was rounded off by bassist/vocalist Glenn Hughes, keyboardist Jon Lord and drummer Ian Paice.

"Come Taste The Band" 35th-anniversary reissue track listing:

CD1

01. Comin' Home
02. Lady Luck
03. Gettin Tighter
04. Dealer
05. I Need Love
06. You Keep on Moving
07. Love Child
08. This Time Around
09. Owed to G
10. Drifter
11. You Keep On Moving (single edit)

CD2

01. Comin Home
02. Lady Luck
03. Gettin Tighter
04. Dealer
05. I Need Love
06. You Keep on Moving
07. Love Child
08. This Time Around
09. Owed To G
10. Drifter
11. Always The Same in LA
12. Bolin/Paice Jam

Seuraavaksi sitten Perfect Strangersin 30-vuotisjulkaisu neljän vuoden päästä? Aikaahan on hyvin; hyissaatana itsekin on silloin 32 v. maailmanloppu!

[Iivis]

^ Uusimmassa Classic Rock-lehdessä hehkutettiin nimenomaan tuota Shirleyn miksausta maasta taivaisiin. Paketti sai arvosanakseen täyden kympin Geoff Bartonilta, joka muuten arvosanojen kanssa hyvinkin nihkeä. Ylipäätänsä ei ole tainnut kovin moni arvostelu ikinä saada täyttä kymppiä. Pakko hankkia levy kuunteluun jo tuon arvostelun perusteella.

"The Shirley´s mix is the one you MUST listen to. Shirley has worked wonders; his sonic retuning job is, quite honestly, senses-shattering. The late Mr. Bolin, in particular, has never sounded so good. All the nuances and dextrous tweaks of his playing have been brought to the fore. Shirley has lovingly accentuated Bolin´s style; every last flick of the wrist (and fingernail) is clearly audible."

[Wasted]

Jon Lordilla on syöpä:

Former DEEP PURPLE keyboardist Jon Lord has released the following statement via his official web site, JonLord.org:

"I would like all my friends, followers, fans and fellow travelers to know that I am fighting cancer and will therefore be taking a break from performing while getting the treatment and cure.

"I shall, of course, be continuing to write music — in my world it just has to be part of the therapy — and I fully expect to be back in good shape next year.

"God bless and see you soon."

Jon Lord is recognized for his Hammond organ blues-rock playing and unique sound and for his pioneering work in fusing rock and classical or baroque forms. He has most famously been a member of DEEP PURPLE, the band he co-founded in 1968.

Lord recently received the Honorary Degree of Doctor of Music from the University of Leicester.

[-Victoria-]

Yllätyksekseni huomasin, että täällä ei ole vielä joulukuisesta Suomen-keikasta mainittu mitään. Eli:

Deep Purple konsertoi Suomessa sinfoniaorkesterin kanssa

Brittiläisen heavy metallin pitkäikäisimpiin ja legendaarisimpiin yhtyeisiin lukeutuva Deep Purple konsertoi joulukuussa Suomessa. Yhtye esiintyy 7. joulukuuta Helsingin Areenassa 38-jäsenisen Neue Philharmonie Frankfurt -orkesterin kanssa. Konsertin nimenä on "The Songs That Built Rock" eli "Laulut, jotka rakensivat rockin".

Deep Purple perustettiin alkujaan vuonna 1967. Varsinainen läpimurto tuli seuraavana vuonna. Yhtye on myynyt yli 100 miljoonaa levyä ja tehnyt mittavia maailmankiertueita. Yhtye on aiemminkin sulauttanut yhteen klassista musiikkia, blues-rockia ja progressiivista rockia. Konsertissa pääsee kuulemaan Deep Purplen klassikkokappaleita. Yhtye suunnittelee myös studioalbumin julkaisua ensi vuonna.

Deep Purplen alkuperäiskokoonpanosta mukana on Ian Paice rummuissa. Erittäin pitkään yhtyeessä ovat olleet mukana myös laulaja Ian Gillan ja basisti Roger Glover.

(Lähde: Hs.fi)

Mainio uutinen! Sinfoniaorkesterikeikat kelpaavat meikäläiselle aina ja anoppi osti lipunkin tuonne joululahjaksi. Sinne siis kaikki tekin, jotka harmittelitte viime Suomen-keikkojen peruuntumisia.

[Risto Malinen]

^Sovitaanko treffit vaikka heti, liput on olleet hallussa jo pitkään.

[The Prisoner]

Siellähän nähdään!

[Jussi K]

Rehellistä ainakin, mutta liekö tämä enemmän hyvä vai huono asia, etteivät enää jaksa seurata vanhaa "pakollista" kaavaa? Toki uudella levylläkin on aina se pari hyvää biisiä heilläkin ollut viime vuosina, mutta nyt jää ainakin tilaa niille vanhoille setissä, kun rundaavat kuitenkin myös jatkossa.

DEEP PURPLE Singer: 'We Just Don't Feel The Drive' To Work On New Studio Album - Oct. 25, 2011

Durung a recent interview with U.K.'s Express & Star, DEEP PURPLE frotnman Ian Gillan was asked when fans might be able to expect the band's follow-up to 2005's "Rapture Of The Deep" album.

"The fact is that we've been touring flat out," said Gillan. "We did 48 countries last year. We're getting so much off on that we just don't feel the drive at the moment for writing."

Gillan did reveal, though, that DEEP PURPLE convened for a mini writing session earlier in the year.

"We were in Spain for a little while and we had a week off," he said. "We spent most of the time in the bar, to be honest with you. It was a good session, but nothing absolutely dynamic came out of it.

"I think to get some progress as far as an album's concerned you've got to have a target, you've got to work to a date, and that gives you pressure. If you've got the pressure, you get stuff done. We don't have a plan, to be honest.

"Things have always been chaos, certainly since I joined, and we've never been able to plan anything. If we'd been able to make plans, we'd probably have retired by now!"

"People like to do stuff that they're good at, that they enjoy, that they get something out of. So while it's fun and we're all getting older and bits are dropping off here and there, it's still great. I think there probably will be another album.

"And because we're not doing an album (right now) doesn't mean I don't write every day. It's a day off today and for me it's a full day at the office. This morning is interviews and this afternoon I've got two or three interesting pieces I'm working on at the moment. I write every day and so when I do come round to making an album there's never a shortage of what I call colour material."

DEEP PURPLE's 18th studio album, "Rapture of the Deep", was released in November 2005. It was the fourth studio CD from DEEP PURPLE since guitarist Steve Morse joined the band in 1994. It was also the second album to feature veteran keyboardist Don Airey.

"Rapture of the Deep" was produced by Mike Bradford, who also worked on the band's previous release, 2003's "Bananas".

[-Victoria-]

Sovitaanko treffit vaikka heti, liput on olleet hallussa jo pitkään.

Siellähän nähdään!

Jees, näin tehdään!
Olisi kyllä kiva tietää, mitä biisejä setissä vedetään ja millaisina versioina. 26. päivän jälkeen varmaan tulee settiä näkyville jonnekin. Sitä odotellessa...

[Salamalla ratsastaja]

^
Aika hyvin tulevaan settiin ja fiiliksiin muutenkin pystynee tutustumaan kiertueen edelliseltä legiltä julkaistulta Live at Montreux 2011 liveltä. Pitäisi kyllä ihan vakavissaan harkita tuon hankintaa vielä ennen keikkaa. Ihmeen vähän tätäkin kyllä ilmestyessään promottiin mitenkään. Mennyt ilmeisesti muiltakin kuin minulta ihan ohi...

[Bruusbruus]

Olipa hieno keikka eilen Deep Purplelta n. 40 hengen sinfoniaorkesterin kera. Vaikka halli ei ollut varmaan edes puolillaan (yläkatsomoita ei myyty ollenkaan) ja kentällä istuttiin niin fiilis oli silti hyvä sekä yleisössä että bändissä, joista joka jätkällä - Ian Paicea ehkä lukuunottamatta - oli koko ajan virne naamalla. Kappaleet oli tyylikkäästi sovitettu niin, että välillä annettiin bändin soittaa ilman suurempia lisämausteita ja välillä sitten pukattiin sinfoniaa oikein kunnolla, erityisesti Perfect Strangers toimi loistavasti orkesterin ja komean valoshown kera. Itselleni putosivat parhaiten tuon Perfect Strangersin lisäksi Space Truckin', Hush sekä Black Night. Ja Roger Gloverin jo heitettyä kaikki plektransa hän kaiveli taskujaan ja löysi vielä yhden, jonka heitti suoraan eteeni. Olipa se aika jo saadakin joku tällainen muisto kaikkien nähtyjen miljoonan keikan jälkeen.

Setlist.fm:n mukaan biisilista oli tälläinen ja näyttää kyllä varsin oikealta:

1.Deep Purple Overture
2.Highway Star
3.Hard Lovin' Man
4.Maybe I'm a Leo
5.Strange Kind of Woman
6.Rapture of the Deep
7.Woman From Tokyo
8.Contact Lost
9.Guitar Solo
10.When a Blind Man Cries
11.The Well Dressed Guitar
12.The Mule (with Drum Solo)
13.Lazy
14.No One Came
15.Keyboard Solo
16.Perfect Strangers
17.Space Truckin'
18.Smoke on the Water
Encore:
19.I Can't Turn Your Loose (Tease)
20.Hush
(Billy Joe Royal cover)
21.Bass Solo
22.Black Night

[Hammer]

^ En allekirjoita yleisön hyvyyttä. Porukkahan istui permantoa myöten kuin kirkossa. Se setin kulunein biisi Smoke on the Water tarvittiin siihen, että saatiin yleisöön edes jotain eloa. Itse kyllä heilutin nyrkkiä ja/tai lauloin mukana niitä kaikkia OIKEASTI hyviä biisejä (lue: valtaosaa biiseistä), joista muu jengi ei muutamia satunnaisia faneja lukuunottamatta syttynyt ollenkaan. Luuleeko hevijengi tosiaan, että klassisilla keikoilla ei saa elää musiikin mukana? Todellakin saa. Kun vielä heavy rock -bändi soittaa normaalin klassisesti maustetun keikan, niin siellä pitää olla fiiliksissä alusta loppuun saakka, eikä vain encoreissa. Highway Star soitetaan setin alussa, mutta porukka on istumassa kuin jossain iltahartaudessa. Purplen kanssa soittaneessa orkesterissahan todella monet soittajat moshasivat mukana, mutta Helsingin yleisön päät eivät kyllä liikkuneet oikein mihinkään suuntaan, vaikka oltiin sentään heavy rock -keikalla.

Bändi oli hyvällä tuulella. Ian Paice oli myös monissa kohdin yhtä hymyä - erityisesti rumpusoolonsa jälkeen, joten ei kukaan DP:n jätkistä ollut huonolla fiiliksellä liikkeellä. Joka jätkä soitti oman osuutensa hienosti ja orkesteri toi musiikkiin oman mausteensa. Gillan oli kyllä käsittämättömän iloinen ja hyväntuulinen, mutta näyttääpä mies jo todella vanhalta - varmaan noin kymmenen vuotta ikäistään vanhemmalta.

Yllättäen Rapture of the Deep lukeutui orkesterin kanssa soitettuna ihan setin tähtihetkiin. Upeasti sovitettu versio, kertakaikkiaan. Perfect Strangers oli itselleni se keikan kohokohta, sillä biisi toimii todellakin aivan käsittämättömän hienosti orkesterin kanssa. Myös When A Blind Man Cries ja Hard Lovin' Man olivat eilen upeita. Toki myös Highway Star oli kova, vaikkei Gillan siinä ihan onnistunutkaan. Kuitenkin Perfect Strangersin Gillan lauloi erittäin hienosti, joten en allekirjoita täysin väitettä miehen rapistuvasta laulukunnosta. No, myönnetään, että korkeat eivät ole enää entisellään, mutta muut äänet lähtevät yhä hyvin. Arvokkaasti miehen ääni vanhenee, vaikkei herra enää niihin kaikista vaikeimpiin juttuihin pystykään.

Kaiken kaikkiaan upea keikka, jota kuitenkin aavistuksen latisti ehkä huonoin Hartwall Areenalla näkemäni yleisö. Oikein hävetti (sekä minua, vaimoani, että äitiäni) suomalaisten puolesta, jotka eivät osaa elää musiikin mukana. Toista olisi jossain muualla päin maailmaa, jossa ihmiset innostuisivat muistakin biiseistä kuin siitä yhdestä hitistä. Jossain Etelä-Amerikassa porukka olisi ihan pähkinöinä, vaikka olisivat vesiselvänä. Miksi suomalaisia aina ujostuttaa niin hirveästi keikoilla? Ei siellä itseään tule nolattua, vaikka laulaisi ja heiluisi mukana, sillä se mukana oleminen kuuluu asiaan. Bändiä ihmiset pääasiassa katsovat, eikä sitä, näytätkö sinä hölmöltä moshatessasi musiikin mukana.

Tässä paremman puoliskoni kuvaama video biisistä Hush.

[Salamalla ratsastaja]

Jäinen meininki johtui kyllä aika suurin osin omalta kohdaltani täysin ihmeellisistä järjestelyistä. Heti kun kuulin, että permannolla on penkit, olin jo ihan tyrmistynyt. Kaiken lisäksi penkkimeininki oli vielä harvinaisen tiukka: Omalla paikalla käskettiin olla kokoajan, ja eihän sinä seisomaankaan kehtaa nousta kun takanaolijat ei näe sitten mitään. Ainoastaan Smoke on The Waterista alkaen porukkaa nousi edes jonkin verran ylös jorailemaan. Ihan ihmemeininki kyllä, jos muka sinfoniaorkesterin mukanaolon takia ne naurettavat penkit oli laitettu kentälle. Kun ihmiset pakotetaan siellä istumaan riveissä, vain muutamat kymmenet ihan etummaisissa riveissä saavat mahdollisuuden jonkinlaiseen kontaktiin bändin kanssa, mikä on aika kuolettavaa bändin ja yleisön vuorovaikutukselle noin yleensä. Väkisinkin tuli vähän DVD:n katselufiilis.

Toisaalta taasen siinä penkillä peukaloitaan pyöritellen jäi paljon varaa keskittyä bändin soittoon, livekuntoon ja ennenkaikkea tietysti orkesteriin. Lieväsit skeptisenä saavuin paikalle, mutta täytyy myöntää (jos nyt ei ihan Highway Starissa) niin Hard Lovin' Manissa viimeistään kävi selväksi, että nyt oli orkesterisoivutkset onnistuneet. Todella hienoja yksityiskohtia, ja yleisellä tasolla orkesteri toimi taustalla todella hyvin. Jopa muutama hulvaton soolo (saxofonit Strange Kind of Womanissa ja viulu Lazyssa) oli ujutettu mukaan. Plussaa myös hyvästä introsta.

Bändin livekunto alkaa ehkä olemaan jo vähän kiikunkaakun. Todella kivahan siellä lavalla on iloisia vaareja katsella, mutta varsinkin Gillanilla alkaa olemaan jo oikeasti todella vaikeaa. Liekö tuo jatkuva tauoilla ramppaaminen pientenkin instrumentaalisoolojen aikana tästä johtuvaa... Paicen soitto näyttää paikoin vähän tuskalliselta, mutta kuunnellessa miehellä kuitenkin tuntuu vielä riittävän energiaa kompata setti asiallisesti läpi. Soolohan nyt ei ollut mikään luovuuden huippu kuitenkaan. Morsen soitto tuntui olevan paljon luovempaa silloin joskus liittyessään bändiin. Paikoin ehkä turhan yksipuolista sooloilua häneltäkin. Airey on taasen ehdottomasti bändin tämänhetkinen vahvin lenkki ja piristyruiske. Mies sooloilee kuin aseella uhattuna ja muutenkin on kasvattanut asemaansa bändissä koko ajan. Glover taasen tuntuu ihan turhaan jättäytyvän hieman vähemmälle huomiolle.

Kokonaiskuva illasta kuitenkin oli positiivinen. Toivoisin joskus näkeväni Purplen vielä ihan pelkkänä bändinä ja oli paikka mikä hyvänsä, niin seisomapaikat seisomapaikkoina kiitos. Areenan soundit muuten yllätti myös todella positiivesti. Puuroutuminen vältettiin jopa orkesterin kera, eli oli todella miellyttävää kuunnella.

[Hammer]

Jäinen meininki johtui kyllä aika suurin osin omalta kohdaltani täysin ihmeellisistä järjestelyistä. Heti kun kuulin, että permannolla on penkit, olin jo ihan tyrmistynyt. Kaiken lisäksi penkkimeininki oli vielä harvinaisen tiukka: Omalla paikalla käskettiin olla kokoajan, ja eihän sinä seisomaankaan kehtaa nousta kun takanaolijat ei näe sitten mitään. Ainoastaan Smoke on The Waterista alkaen porukkaa nousi edes jonkin verran ylös jorailemaan. Ihan ihmemeininki kyllä, jos muka sinfoniaorkesterin mukanaolon takia ne naurettavat penkit oli laitettu kentälle. Kun ihmiset pakotetaan siellä istumaan riveissä, vain muutamat kymmenet ihan etummaisissa riveissä saavat mahdollisuuden jonkinlaiseen kontaktiin bändin kanssa, mikä on aika kuolettavaa bändin ja yleisön vuorovaikutukselle noin yleensä. Väkisinkin tuli vähän DVD:n katselufiilis.

Tottahan tuo on. Istumapaikat ovat se tunnelmantappaja numero 1. Itse kuitenkin heilutin nyrkkiä, lauloin mukana ja moshasin vähä väliä vaikka istumakatsomossa olinkin. Ei sitä aina tarvitse päästä seisomaan ollakseen mukana menossa.

Kumma muuten, että miten siinä Smoke on the Waterissa porukka nousi mukaan heilumaan aivan kuin se olisi ainoa yleisölle tuttu biisi. Jotenkin rupesi mietittyttämään, että onko suurin osa porukasta kuullut vain radiosta sen yhden hitin, joka ei todellakaan ole mikään Deep Purplen parhaimmistoon lukeutuva veto.

Itse pidin todella paljon Morsen soitosta ja livemeiningistä. Ei tullut Blackmorea ikävä, vaikka Ritchie niin jumalainen kitaristi joskus '60-'70-luvun vaihteessa olikin. Nykyään Blackmorea ei hevimpi kama juuri kiinnosta, joten soitelkoot niitä hilipatihippaa-musiikkejaan jossain muualla, kun ei asenne heavy rockiin enää riitä. Morselle 10 pistettä ja papukaijamerkki. Itse pidin kyllä myös Paicen rumpusoolosta, joka kolahti kovempaa kuin valtaosa nykyajan heavy metal -rumpaleiden sooloiluista. Koko bändi oli hyvä - myös Gillan, vaikkei mies enää ole entisenlaisessaan vedossa.

[Bruusbruus]

Kyllähän Gillan itsekin totesi, että kyllä täällä saa mukana olla vaikka onkin "formal" meininki. Toki täytyy muistaa, että yleisön keski-ikä oli reilusti yli 30 v, ei se moshaaminen ja mahdollisen jäljellä olevan tukan heiluttaminen enää hirveästi kiinnosta näillä vuosilla, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö olisi hyvä meininki, touho on vain rauhallisempaa.

Itselläni oli kyllä niin mainiot paikat, että ei senkään vertaa häirinnyt mitä selän takana tapahtui tai ei tapahtunut. Minuakin ihmetytti kyllä se, että Smoke on the waterko se on se biisi, että silloin saa innostua vaikka mielestäni juuri sen bändi veti aika laiskasti.

[Hammer]

Kyllähän Gillan itsekin totesi, että kyllä täällä saa mukana olla vaikka onkin "formal" meininki. Toki täytyy muistaa, että yleisön keski-ikä oli reilusti yli 30 v, ei se moshaaminen ja mahdollisen jäljellä olevan tukan heiluttaminen enää hirveästi kiinnosta näillä vuosilla, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö olisi hyvä meininki, touho on vain rauhallisempaa.

Ei ehkä juuri moshaaminen, mutta muuten en tuota väitettä kyllä purematta niele. Yli 60-vuotiaat ukot heiluvat lavalla useampana iltana viikossa, mutta heidän (usein bändiä kymmenen vuotta nuoremmat) faninsa eivät pysty edes kättä heiluttamaan saati ilmakitaroimaan rakastamansa musiikin mukana sinä yhtenä iltana kun ovat paikalle vaivautuneet. Äitini, jolla on mittarissa 55-vuotta, eli ja hengitti musiikin (lauloi, heilutti käsiään yms.) mukana, ja oli samaa mieltä, että ihmeen kuollut yleisö oli eksynyt Hartwall Areenalle. En tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi käyttäytyä samoin, mutta on se kumma jos useiden tuhansien ihmisten yleisöstä vain muutamat innostuvat musiikista niin paljon, että heiluvat tai elävät musiikin mukana. Silloin kun ollaan heavy- tai rock-keikalla koko homman idea on se, että yleisö elää bändin musiikin mukana.
Kaiken maailman kirkossa pidettävät hartaudet ovat aika lailla heavy-keikkojen vastakohta, joten eihän se ole kovin mukavaa, jos meininki on kuin pääsiäisjumalanpalveluksessa.

Minuakin ihmetytti kyllä se, että Smoke on the waterko se on se biisi, että silloin saa innostua vaikka mielestäni juuri sen bändi veti aika laiskasti.

Niinpä. Varmaan siksi yleisö syttyi siihen, kun kaikki amatöörikitaristitkin oppivat sen pääriffin hetkessä.

[sakis]

Kaiken maailman kirkossa pidettävät hartaudet ovat aika lailla heavy-keikkojen vastakohta, joten eihän se ole kovin mukavaa, jos meininki on kuin pääsiäisjumalanpalveluksessa.

Ei varmasti ole mukavaa. Ehkäpä se vain on niin että kaikki ihmiset ei välttämättä suhtaudu niin intohimoisesti musiikkiin kuin itse haluaisi. Mulle ei ikä tai hiusten pituus ole koskaan merkinnyt mitään keikoilla käydessä. Pää ja ukko heiluu varmasti jatkossakin hyvän musiikin tahdissa. En voi edes kuvitella että Deep Purplen soittaessa Highway Staria voisin pysyä paikallani. Ei kertakaikkiaan onnistu.

[Wasted]

Rainbow-ketju on kadonnut.

Tässä olisi Ritchie Blackmoren mielenkiintoinen haastattelu vuodelta 1975.

[scorpions]

Jon Lord has sadly passed away
It is with deep sadness we announce the passing of Jon Lord, who suffered a fatal pulmonary embolism today, Monday 16th July at the London Clinic, after a long battle with pancreatic cancer. Jon was surrounded by his loving family.

Jon Lord, the legendary keyboard player with Deep Purple co-wrote many of the bands legendary songs including Smoke On The Water and played with many bands and musicians throughout his career.

Best known for his Orchestral work Concerto for Group & Orchestra first performed at Royal Albert Hall with Deep Purple and the Royal Philharmonic Orchestra in 1969 and conducted by the renowned Malcolm Arnold, a feat repeated in 1999 when it was again performed at the Royal Albert Hall by the London Symphony Orchestra and Deep Purple.

Jon’s solo work was universally acclaimed when he eventually retired from Deep Purple in 2002.

Jon passes from Darkness to Light.

Jon Lord 9 June 1941 – 16 July 2012.

http://jonlord.org/

[WhiteRabbit]

Kevyet mullat...

[Sir]

On se vaan perseestä kun "lapsuuden sankarit" kuukahtelee. Mutta toisaalta kun sitä tosiasiaa funtsii, että minäkin olen kasvanut Deep Purple-musiikin tahdittamana, ja ne oli jo "vanhoja" silloin kun mä olin vähän päälle 10-vuotias, niin onko tuo nyt sitten mikään ihme että hengenlähtöähän sitä vähitellen pukkaa itse kullekin 70-luvun soittajapolven jäsenelle?

No mutta kumminkin - suosikkiurkurini on poissa, mutta musiikkinsa elää. Pitänee pyöräyttää tossa jossain välissä miehen parhaita juttuja - vaikkapa Highway Star- ja Burn-biiseissä Lordin vetämät osuudet on sellaista tasoa, että jäävät ikuisiksi ajoiksi rockmusiikin historiaan. Siihen(kään) ei ihan turhat ukot pysty.

[Finnish Eddie]

Jaahas taas yksi legenda lisää yläkerran orkesteriin ... RIP Jon Lord.

In Rock lähti soimaan... nyt.