Sonata Arctica

[Hese]

SONATA ARCTICA – New Album "Pariah’s Child" comes in March, Cover released

On March, 28th the new SONATA ARCTICA album "Pariah's Child" will be released. It is the band's eighth studio album and the follow up to their successful "Stones Grow Her Name".

Today the beautiful cover artwork for "Pariah's Child" will be released. Vocalist Tony Kakko explains he thoughts behind the album title and the artwork like this:
"As always it's pretty hard coming up with a name for the new baby. I tried to approach it from many angles; how this is our 8th album and how easy it would be to abuse that fact. All the symbolism of figure eight, eternity and so on. But that just did not feel right as it's been done so many times. Then I started to think how we'd in ways abandoned our "totem animal", the wolf and all what comes with the territory. As the music on the album is bowing more towards the "old" Sonata, meaning more power metal style elements and wolves in many of the songs in one form or another, it was clear we need a wolf on the cover. An abandoned wolf. A pariah. Or Pariah's child, actually. The new generation to bring the old logo back."

Right after the release, SONATA ARCTICA will start touring again. Keyboard player Henrik "Henkka" Klingenberg left the following message: "It's been a while since we last toured Europe, so I'm very happy that we can announce our first tour with our new album. Since the album will be out in March 2014, we don't want to waste any time but will head out for a full European Tour. Our tour will start in Eindhoven, NL on April 10th, 2014. The whole band is really looking forward to playing some new songs for you and introduce our new bass player, Pasi, to all our fans. He's a monster live, you'll see. Check below for the tourdates and we'll see you in a few months!"

[Karpaasi]

On ainakin perinteinen kansi, sekä viittaus Wolf & Raveniin mukana. Kyllä tälle on taas odotuksia ladattu, sillä viime vuosien levyistä varsinkin The Days of Grays oli paljon ensikuuntelua parempi levy.

[Jyyd]

Kansikuva tuo jo vanhemman ajan Sonata Arctican mieleen, eli plussat tuosta. Toivottavasti biisien laatukin on hyvä, en ole muutamasta aiemmasta Sonatan lätystä niin piitannut.

[prowler]

Kolmen ensimmäisen levyn jälkeen ei ole sonatalta ilmestynyt mitään meikäläistä kiinnostavaa, kesän keikkakin, missä kävin sonatan kurkkaamassa oli yksi väsyneimmistä kokemuksista ikinä. Kovin suuria odotuksia ei siis uutukaista kohtaan..

[WhiteWorm]

Kolmen ensimmäisen levyn jälkeen ei ole sonatalta ilmestynyt mitään meikäläistä kiinnostavaa, kesän keikkakin, missä kävin sonatan kurkkaamassa oli yksi väsyneimmistä kokemuksista ikinä. Kovin suuria odotuksia ei siis uutukaista kohtaan..

Reckoning Night putoaa vielä itselle oikein mainiosti, mutta muuten täysin samoilla linjoilla.

[Hese]

On March, 28th the new SONATA ARCTICA album »Pariah’s Child« will be released. It is the band’s eights studio album and the follow up to their successful »Stones Grow Her Name«.


Today SONATA ARCTICA release the tracklist of »Pariah’s Child«:

01. The Wolves Die Young
02. Running Lights
03. Take One Breath
04. Cloud Factory
05. Blood
06. What Did You Do In The War, Dad?
07. Half A Marathon man
08. X Marks The Spot
09. Love
10. Larger Than Life

The recordings were just completed, and the band is till overwhelmed by themselves about the final result. Vocalist Tony Kakko recently commented:

“There are some instant Sonata-Greatest-Hits songs there, which feels good. I think we reached the result we had in mind, each of us in our own field. We went on to create the next SONATA ARCTICA power metalesque album and I think we achieved it adequately. I have to say that I had drifted pretty far away from those “days of thunder”, that speedy happy go lucky attitude. I was happy to notice this style can still make me smile. It's good. Music has to do that to me. It also shows the other older songs in a totally new light for me. I can now understand and appreciate why the fans enjoy what we did in the early days.”

The album was recorded and produced by the band at “Studio 57” in Alaveteli, Finland. The mix was done by the band’s new bass player Kauppinen.

SONATA ARCTICA also recorded five studio episodes with each member, which will be released every week. Check out the first part, featuring drummer Tommy Portimo,
here: http://www.youtube.com/watch?v=Q0WTxiNlVHU

[Karpaasi]

Tuo viimeinen lause herätti toiveita, että harvinaisuuksiakin alettaisiin kuulla vanhalta puolelta livenä, esim. UnOpened, Blank File, False News Travel Fast ?

[Iron Constable]

^Koko teksti herätti toiveita ja antoi viitteitä siitä, että jonkinlainen kurvaus kohti juuria on tällä levyllä tehty. Hyvä niin, koska me ihan alusta asti mukana olleet ja silloin bändiä hurjasti fanittaneet, olemme vähin erin etääntyneet bändistä sitten Reckoning Nightin. Kovasti on yritetty digata, mutta hyvät hetket ovat em. levyn jälkeen olleet kovin vähissä ja hukkuneet muun sälän sekaan. Kaikkien haahuilujen jälkeen todellakin toivon, että bändi kallistuu hieman kotia ja alkuaikoja kohti.

Kannustukseksi otan Kamelot-maratonin jälkeen autoon koko Sonatan tuotannon ja yritän keksiä, missä mentiin metsään ja missä kohdin käytiin ojan pohjalta tiellä kääntymässä, ennen kuin homma lähti lopullisesti lapasesta. Nyt olisi aika oikaista, ettei mene vekotin lunariin.

[Finnish Eddie]

Jaa että susi taas messissä ... Lupaileekohan tuo power-metallin ts. paluuta juurille näin pitkästä aikaa?

[Hese]

Pasi vuorossa SONATA ARCTICA - Pariah's Child (OFFICIAL TRAILER #2)

[Hese]

Pitihän nuo piletit nyt kuitenkin ostella tuolle ensi viikon Circuksen vedolle, josko ne vetäis Picturing The Pastin tai Destruction Preventerin. Edellinen nähty "klubi"keikka taisi olla FMEssä joku vuosi sitten ja se oli ihan järkyttävän huono, toivottavasti nyt olisi parempi. Ainakin rundin "teema" maistuu ja pitäisi niiden kai vetää jotain uuttakin matskua.

[Karpaasi]

Keikan settilistaa. Ei kannata lukea eteenpäin ellei halua tulla spoilatuksi.

Hyvä keikka oli Sonatalta taas. Settilista painottui kahteen ekaan levyyn, mutta mitään "todella harvinaisia biisejä" ei mielestäni saatu, mutta kyllä White Pearl Black Oceans (joka taitaa olla aika harvinainen kuitenkin?) lämmitti mieltä, ja keikan parhaasta yllätyksestä mennyt In the Dark oli kyllä mainio veto. Illan yhtenä parhaista biiseistä perinteisen Don't Say a Wordin kanssa toimi Cinderblox, joka nyt kahden keikan perusteella toimii aivan saatanan kovaa, ja taitaa olla tähän asti uusimman levyn "se" kappale.

Yllättäen teki kyllä hyvää kuulla kaikki klisee riippakivet livenä. Tietysti vituttaa kuin pientä apinaa ettei mitään Gravenimagea tai End of this Chapteria tullut, mutta menköön nyt. Hieno meno oli, ja Pasi oli sexy beast bassossa.

[Hese]

^Taidettiin olla eri keikoilla Ei kyllä maistunut Sonata juuri yhtään, ei tarvitse taas ihan vähään aikaan mennä katsomaan livenä. Muutama valopilkku keikassa oli mutta kokonaisuutena jäätiin vahvasti miinuksen puolelle. My Land vedettiin niin naurettavan hitaalla temmolla että meinasi ruveta vituttamaan. White Pearl, Black Oceans on omia bändin suosikkeja ja se kyllä toimi kiitettävän hyvin, samoin kuin Kingdom/Wolf&Raven combo. Uusi biisi oli kertsiä lukuunottamatta aikamoista kakkendaalia, ei kyllä jaksa odottaa mitään uudelta levyltä. Muuten setti olikin enemmän tai vähemmän niitä aina soitettuja biisejä, olisi nyt jotain harvinaisempaa voinut vetää kerran juhlavuosikiertue. Niin ja se uusi basisti, ihan yhtä patsas ja turhake kuin Paasikoski.

[Karpaasi]

Keikkahehkutukset kannattaa aina lukea päihtymystilan ja kaverien kanssa järjestettävät urpobileet huomioon ottaen. Uudesta biisistä ei mielipidettä, koska soundit oli niin vitun paskat lavalta oikealle katsottaessa.

[Wasted]

Sonata oli tullut nähtyä aiemmin pari kertaa festareilla, mutta tämä oli ensimmäinen näkemäni bändin oma keikka. Hyvin kyllä maistui minullekin, vaikka alku olikin vähän vaisu, kun ei omia suosikkeja tullut. Vasta Flag in the Ground herätti horroksesta ja sen jälkeen meininki olikin enimmäkseen hyvää. Tunnelma oikeastaan aika pitkälti kasvoi koko ajan. Lähdettiin nollista ja huippu saavutettiin lopussa. Vaikka olihan siellä välissä tietysti kohokohtana odotetuin biisi White Pearl, Black Oceans, joka ei tosin ihan saavuttanut täyttä potentiaaliaan noin aikaisessa vaiheessa. Mutta encoret olivat ehdottomasti itselleni kovimmat vedot. Cinderblox yllätti todella live-toimivuudellaan, vaikka olenkin alusta asti biisistä pitänyt. Victoria's Secret oli myös parhaimmistoa.

Yleisö oli erittäin hyvin mukana. Odotin jotain aivan muuta. Porukat kai innostuivat, kun pitkästä aikaa soittivat paljon vanhoja biisejä.

Karpaasi oli harvinaisen hilpeällä tuulella. Toivon samanlaista meininkiä Dream Theaterin keikalle.

[Karpaasi]

Karpaasi oli harvinaisen hilpeällä tuulella. Toivon samanlaista meininkiä Dream Theaterin keikalle.

Parit salmarit tulisi tosin saada alle ennen kuin vetäisen maton alta överifiilistelyillä ekan encoren tokavikassa kappaleessa. Katsotaan sanoi Putkinen, Sonata ja Dream Theater ovat olleet syksyn mittaan kovassas huudossa.

[Iron Constable]

Silence tuli luukutettua autossa pitkästä aikaa ja kas, olikin parempi kuin muistin. Onhan se hyvä vähän verestellä pitkästä aikaa, eka levy toimii kuten silloin aikoinaan, mutta Silence on nykymaulla jopa parempi, ekan levyn hienoinen kömpelyys on kadonnut ja onhan siellä Wolf & Raven, yksi parhaista powerhölkistä kuunaan. Kivaltahan tää Back To Sonata autokiertue on maistunut

[Jyyd]

Silence tuli luukutettua autossa pitkästä aikaa ja kas, olikin parempi kuin muistin. Onhan se hyvä vähän verestellä pitkästä aikaa, eka levy toimii kuten silloin aikoinaan, mutta Silence on nykymaulla jopa parempi, ekan levyn hienoinen kömpelyys on kadonnut ja onhan siellä Wolf & Raven, yksi parhaista powerhölkistä kuunaan. Kivaltahan tää Back To Sonata autokiertue on maistunut

Tuo levy on yhä oma suosikkini Sonatalta. Jos instrumentaaleja ei lasketa niin oikeastaan tulee skippailtua vain Tallulah kun tuota levyä kuuntelee, ja se ei ole ollenkaan huono saldo. Ehkä kovimmat suosikit tuolta ovat nykyisin False News Travel Fast, The End of this Chapter, Last Drop Falls sekä The Power of One. Debyyttilevyllä yritettiin ehkä ajoittain hieman liikaa (vaikka hyvä levy sekin on ehdottomasti), kun taas Silencella mukana on enemmän monipuolisuutta sekä tyylitajua.

[Hese]

Ennen kuin poistetaan levy-yhtiön toimesta niin uutta biisiä kokonaisuudessaan.
Sonata Arctica - The Wolves Die Young

[Iron Constable]

^Hmmmm. Pieniä välähdyksiä menneisyydestä, mutta hyvin pieniä, pääosin samaa huttua kuin parilla viime levyllä, mutta hieman tarttuvammassa muodossa kuitenkin. Kakolta monipuolinen laulusuoritus, ukkelin äänestä olen aina kovasti pitänyt, siinä on sitä jotain uniikkia väriä, minkä avulla miehen tunnistaa kaikkien muiden joukosta. Ei paha, ei hyvä, jotain siltä väliltä. Pitää kuitenkin sellaisen semijöpön päällä uutta levyä ajatellen

[Jussi K]

Olipa tylsä tuo The Wolves Die Young. Melodia vielä toimi alussa, mutta sitten bassonäpläyksen jälkeen alkoi verset menemään koivikkoon ja hyvä kun lönkötti kuvissa näkyneen sushukan tavoin loppuun asti koko biisi.

[Lappis]

Oli kyllä selkeästi huonointa Sonataa, mitä mä olen koskaan kuullut. Jotenkin...puistattavan imelää. Saundit nyt tietty oli taas tutun muoviset, rummut ihan kaameat. Mutta itse biisi tosiaan aikamoisen ala-arvoinen. Ja tulijan siellä lopussa se ihan virallinenkin Euroviisunostatus. Noloa. Tosin powerin trademarkhan se on.

[Hese]

SONATA ARCTICA -- 'Cloud Factory' (Lyric Video)

[Karpaasi]

Paska biisi. Kuulostaa lastenlaululta. Harvinaisen heikot avaussinkut, kun vertaa vaikka Paid in Fulliin tai Flag in the Groundiin.

[Hese]

^Parempi tuo (paskoista sanoituksista huolimatta) on kuin Wolves.