Anthrax
Moderator: The Killer Krew
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1170
- Joined: Sat Jun 19, 2004 22:11
- Location: Tampere
^Jaa kyllä mun mielestä Persistence of Time on ainakin ihan saatanan tykki levy. Paljon kypsempää, synkempää kamaa sanoitustensa puolesta kuin aiempi Anthrax. Yhtään siis vanhempaa ilmausta väheksymättä. Muuten musiikillisestikin enemmän synkänpuoleinen, ei mitään huumoria enää. Noh, Got the Timea ei lasketa.
Sitten taas State of Euphoriaa en ole edes kuullut kuin parin biisin verran. Voittaako Persistencen?
Spreading the Disease, Among the Living ja Persistence of Time ovat ainakin kaikki huippulevyjä. Metsään ei näissä voi mennä.
Sitten taas State of Euphoriaa en ole edes kuullut kuin parin biisin verran. Voittaako Persistencen?
Spreading the Disease, Among the Living ja Persistence of Time ovat ainakin kaikki huippulevyjä. Metsään ei näissä voi mennä.
"Darkness falls...
Penetrating my balls!"
Penetrating my balls!"
Miksiköhän? Varmaankin johtuu siitä, että kummatkin albumit (Persistence of Time ja State of Euphoria) nauttivat täydellisestä epätasaisuudesta. Kummaltakin levyltä löytyy herkullisia biisejä, mutta loput kärsivät valitettavasti täytteen tunnusta. Kyllä ehdottomasti Persitence of Time on parempi levy kokonaisuutena. Rustaan tässä joku päivä vaikka molemmista biisikohtaisen arvostelun.Makal wrote:Mitäs muuten täällä ollaan mieltä State of Euphoriasta ja Persistence of Timestä? Molemmat ovat jääneet Spreadingin ja Amongin varjoon
State of Euphoria on tosiaan epätasainen levy, mutta ei silti niin huono kuin jotkut väittävät. Heikompi tosiaan selvästi kuin muuta Belladonna-ajan levyt. Persistence on taas yhtä kova kuin Among The Living.Ipe wrote:Miksiköhän? Varmaankin johtuu siitä, että kummatkin albumit (Persistence of Time ja State of Euphoria) nauttivat täydellisestä epätasaisuudesta. Kummaltakin levyltä löytyy herkullisia biisejä, mutta loput kärsivät valitettavasti täytteen tunnusta. Kyllä ehdottomasti Persitence of Time on parempi levy kokonaisuutena. Rustaan tässä joku päivä vaikka molemmista biisikohtaisen arvostelun.Makal wrote:Mitäs muuten täällä ollaan mieltä State of Euphoriasta ja Persistence of Timestä? Molemmat ovat jääneet Spreadingin ja Amongin varjoon
-
- Bändäri
- Posts: 240
- Joined: Thu Jun 02, 2005 16:50
- Location: Helsinki
^ Kaksi sanaa: TOLOKUTONTA SETTIÄ!
Taatut repeilyt heti alussa, näkyy roudausta ja kasarifanien sisääntunkeminen areenalle. On meinaan rässiliiviä, lenkkaria ja afrotukkaa kerrakseen
Myös bändin lavalle kuuluttava poser ansaitsee erikoismaininnan. Ei helvetti niitä pullonpohjasilmälaseja. " Olrait New york city! The fucking best band in the world...AAAANTHRAAAAX! "Ihan huippu.
Keikka on ihan loistava, Benante on liekeissä basareineen, Ian moshaa vielä tukan kanssa kulmakarvat yhteen kasvaneina ja Bello on kuin ensimmäistä kertaa laitumelle päästetty nuori villihevonen!
Myäs Spitz vetää soolot ihan saatanan tiukasti, ollen kaikkea muuta kuin nykyinen poser.
Belladonnan feikkimoshaus on myös varsin hauskaa katseltavaa kyllä.
Keikka on kaikinpuolin loistava ja mua vituttaa joka kerta keikkaa katsoessani, että en ole tuolloin ollut parikymppinen.
Taatut repeilyt heti alussa, näkyy roudausta ja kasarifanien sisääntunkeminen areenalle. On meinaan rässiliiviä, lenkkaria ja afrotukkaa kerrakseen

Myös bändin lavalle kuuluttava poser ansaitsee erikoismaininnan. Ei helvetti niitä pullonpohjasilmälaseja. " Olrait New york city! The fucking best band in the world...AAAANTHRAAAAX! "Ihan huippu.
Keikka on ihan loistava, Benante on liekeissä basareineen, Ian moshaa vielä tukan kanssa kulmakarvat yhteen kasvaneina ja Bello on kuin ensimmäistä kertaa laitumelle päästetty nuori villihevonen!
Myäs Spitz vetää soolot ihan saatanan tiukasti, ollen kaikkea muuta kuin nykyinen poser.
Belladonnan feikkimoshaus on myös varsin hauskaa katseltavaa kyllä.
Keikka on kaikinpuolin loistava ja mua vituttaa joka kerta keikkaa katsoessani, että en ole tuolloin ollut parikymppinen.
"To be alive is more than just breathing"
Tänään sain tuon videon ja olipa loistavaa kamaa. Yhtye oli todella kovassa vedossa. Pilailupätkät kappaleiden välissä olivat myös hauskaa katsottavaa
. Spitz oli muuten tuossakin pätkässä aika pimennossa niin kuin Ilosaaressakin. Soolojen aikana taisi vaan tulla pois sieltä lavan reunasta. Suosittelen tosiaan tuota videota.

-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10
Antharaxin tuotanto on helvetin laadukasta aina Persistenceen asti. Spreading the disease oli minusta melko laimea Anthrax levy, mutta onhan siinä pirun kova biisi ARMED AND DANGEROUS!
Statekin hiukan semmoinen laimeahko levy, mutta huomattavasti parempi kuin Spreading.
Anthrax olisi saanut mun puolesta lopettaa uransa Persistenceen, koska rupesi homoilemaan ja muutti tyyliä.
Statekin hiukan semmoinen laimeahko levy, mutta huomattavasti parempi kuin Spreading.
Anthrax olisi saanut mun puolesta lopettaa uransa Persistenceen, koska rupesi homoilemaan ja muutti tyyliä.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
Juuri näin. Itselle Belladonnan aikanen Anthrax toimi aina mutta Bushin tultua kuvioihin innostus jotenkin lerpahti.Sad wings of destiny wrote:Antharaxin tuotanto on helvetin laadukasta aina Persistenceen asti. Anthrax olisi saanut mun puolesta lopettaa uransa Persistenceen, koska rupesi homoilemaan ja muutti tyyliä.
"I'm the man" rapvedon hauskuus ei koskaan meikäläiselle oikein auennu.
this is who we are . the time is near
Bullshit. Jätkät puhuu paskaa ja on oman ennakkoasenteensa vankeina.
Anthrax on Megadethin kanssa ainoa legendabändi, joka tekee vieläkin näinä päivinä laatukamaa. Slayerit ja Metallicat eivät ole siihen kyenneet.
Slayer varsinkin on ulostanut vain paskaa parilla viimeisimmillään.
Ja Anthrax on edelleenkin ainoa, joka on onnistunut muuttamaan tyyliään ja onnistunut siinä loistavasti.
Anthrax on Megadethin kanssa ainoa legendabändi, joka tekee vieläkin näinä päivinä laatukamaa. Slayerit ja Metallicat eivät ole siihen kyenneet.
Slayer varsinkin on ulostanut vain paskaa parilla viimeisimmillään.
Ja Anthrax on edelleenkin ainoa, joka on onnistunut muuttamaan tyyliään ja onnistunut siinä loistavasti.
"To be alive is more than just breathing"
Jos puhutaan onnistuneesta tyyylinvaihdoksesta, niin se on BLACK SABBATH. Soitettuaan (minusta) tylsää alkuaikojensa musaa ja Ozzyn lähdettyä bändistä, Dion ja Tony Martinin aikainen Sabbath on erittäin hyvää heavya, bändiä ei edes uskoisi samaksi, sen verran erilaista kamaa verrattuna ekoihin levyihin.
Anthrax wimppasi, ja alkoi soittamaan grungekamaa. Ei ole paljoa metallista tietoakaan Sound Of White noisen jälkeisillä levyillä ( We´ve come for you lukuunottamatta, vaikka on sielläkin grungetkin). Tosin en ole niitä kuunnellut kuin sen vähän minkä jälkeen totesin niiden olevan ûberkuraa.
Anthrax wimppasi, ja alkoi soittamaan grungekamaa. Ei ole paljoa metallista tietoakaan Sound Of White noisen jälkeisillä levyillä ( We´ve come for you lukuunottamatta, vaikka on sielläkin grungetkin). Tosin en ole niitä kuunnellut kuin sen vähän minkä jälkeen totesin niiden olevan ûberkuraa.
^^ Lappiksen kärkkäät mielipiteet tunnetaan kun se laittaa niitä vähän joka topicciin
, mutta Megadethistä en ole hänen mielipidettään kuullut. Joten laitappa jotain siitäkin oikeaan topicciin 


Päärynähhh!
Bootleglista
Bootleglista
Monet ehtivät toivoa Anthrax -arvioita monessa eri paikassa, joten eihän sellaista pyyntöä voi jättää huomioimatta. Niinpä kirjoittelin tässä viikonlopun aikana arviot kaikista yhdeksästä varsinaisesta studioalbumista ja uudistin ohella hieman The Greater of Two Evils -arviotakin. Näin ollen seuraavien linkkien takaa löytyvät mietteeni Anthraxin kaikista albumeista.
The Greater Of Two Evils (2004)
We've Come For You All (2003)
Volume 8 (1998)
Stomp 442 (1995)
Sound Of White Noise (1993)
Persistence Of Time (1990)
State of Euphoria (1988)
Among The Living (1987)
Spreading The Disease (1985)
Fistful Of Metal (1984)
Tuttuun tapaan eri mieltä saa olla, mutta kannattaa jälleen kerran muistaa, että minähän kirjoitan vain omasta puolestani, eli ei kannata turhaan suutahtaa, jos mietteeni eivät yksin omienne kanssa osukaan. Sen sijaan korostan erästä asiaa tässä vielä erikseen ja se koskee hieman faktatietoja. Eli en ole itse mikään kaikkein suurin Anthrax -historian tuntija syystä tai toisesta, joten jos kokoonpanoissa, faktatiedoissa tai muissa ilmenee selviä virheitä tai puutteita, niin ottakaahan yhteyttä pikaviestitse tai mailitse. Täällä näistä on kuitenkin turha alkaa valittaa, sillä en välttämättä kovin nopeasti täältä huomioita huomaa, joten nopeammin korjaukset tulee tehtyä tarpeen tullen, jos ottaa suoraan yhteyttä.
Mitäpä tässä muutakaan sanomaan. Nice fucking life!
The Greater Of Two Evils (2004)
We've Come For You All (2003)
Volume 8 (1998)
Stomp 442 (1995)
Sound Of White Noise (1993)
Persistence Of Time (1990)
State of Euphoria (1988)
Among The Living (1987)
Spreading The Disease (1985)
Fistful Of Metal (1984)
Tuttuun tapaan eri mieltä saa olla, mutta kannattaa jälleen kerran muistaa, että minähän kirjoitan vain omasta puolestani, eli ei kannata turhaan suutahtaa, jos mietteeni eivät yksin omienne kanssa osukaan. Sen sijaan korostan erästä asiaa tässä vielä erikseen ja se koskee hieman faktatietoja. Eli en ole itse mikään kaikkein suurin Anthrax -historian tuntija syystä tai toisesta, joten jos kokoonpanoissa, faktatiedoissa tai muissa ilmenee selviä virheitä tai puutteita, niin ottakaahan yhteyttä pikaviestitse tai mailitse. Täällä näistä on kuitenkin turha alkaa valittaa, sillä en välttämättä kovin nopeasti täältä huomioita huomaa, joten nopeammin korjaukset tulee tehtyä tarpeen tullen, jos ottaa suoraan yhteyttä.
Mitäpä tässä muutakaan sanomaan. Nice fucking life!
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
^ Kiitos Akiman hienoista arvosteluista. Lähes samanlaisilla mietteillä mennään.
Maininitsit tosin Among the Livingin tekstissä, että albumilta ei kertakaikkiaan löydy yhtään heikompaa biisiä. Oli sitten Anthrax lasit päässä tai ei, niin levyn kaksi viimeisintä kappaletta erottuvat muista biiseistä. Biisit ovat hiukan täyteläisen tuntuisilta, kun vertaa aiempia raitoja. Kuitenkin levy on legenda ja thrash/speed genren kulmakiviä. Ehdottomasti Spreading ja Among ovat viiden tähden levyjä, kun puhutaan legendaarisuudesta, biiseistä yms.
Iteäkin ihmetyttää paljon tuo et miksi Speadingia ja Amongia ei olla laitettu genren kulmakivien joukkoon. Anthrax on aina ollut vähän underground bändi. Ehkäpä tässä piileekin bändin yksi suurista viehätyksistä..?
Jatka Akiman tuttun tyyliisi näitä hyviä arvosteluita, niitä on aina mukava lukea!
Maininitsit tosin Among the Livingin tekstissä, että albumilta ei kertakaikkiaan löydy yhtään heikompaa biisiä. Oli sitten Anthrax lasit päässä tai ei, niin levyn kaksi viimeisintä kappaletta erottuvat muista biiseistä. Biisit ovat hiukan täyteläisen tuntuisilta, kun vertaa aiempia raitoja. Kuitenkin levy on legenda ja thrash/speed genren kulmakiviä. Ehdottomasti Spreading ja Among ovat viiden tähden levyjä, kun puhutaan legendaarisuudesta, biiseistä yms.
Iteäkin ihmetyttää paljon tuo et miksi Speadingia ja Amongia ei olla laitettu genren kulmakivien joukkoon. Anthrax on aina ollut vähän underground bändi. Ehkäpä tässä piileekin bändin yksi suurista viehätyksistä..?
Jatka Akiman tuttun tyyliisi näitä hyviä arvosteluita, niitä on aina mukava lukea!
Ehkäpä joillekin näin, mutta kuten itse toin varmasti hyvin selkeästi esille, toimivat nuokin kappaleet itselleni ihan noiden klassikkovetojen veroisesti. Eri mieltä saa (ja pitääkin) toki olla, ei siinä mitään, mutta Among The Living ei omalla kohdallani kerta kaikkiaan tasoitu missään välissä mainittavammin.Ipe wrote:Maininitsit tosin Among the Livingin tekstissä, että albumilta ei kertakaikkiaan löydy yhtään heikompaa biisiä. Oli sitten Anthrax lasit päässä tai ei, niin levyn kaksi viimeisintä kappaletta erottuvat muista biiseistä.
Onhan bändi kuitenkin toisinaan, ja oikeastaan aika useinkin, listattu juuri 80-luvun aikojen "Four Horsemeniin" mm. Metallican, Slayerin ja Megadethin kanssa, joten onneksi toisinaan sentään yhdestä suurimmista vaikuttajista puhutaan. Tuskinpa kukaan voi tosiaan silti väittää, että esimerkiksi Among tai Spreading saavat useimmiten samanlaista loputonta kehumista suunnilleen, kuin juuri Reign In Bloodin ja Master of Puppetsin kaltaiset albumit. Syitä tälle on vaikeaa miettiä, sillä se niitä ei todellakaan voi löytyä esimerkiksi Anthraxin hetkittäisestä punkahtavuudesta, Joeyn vokalisoinneista tai muusta, joten enpä tiedä mistä kiikastaa. Ehkä ei mistään?Ipe wrote:Iteäkin ihmetyttää paljon tuo et miksi Speadingia ja Amongia ei olla laitettu genren kulmakivien joukkoon. Anthrax on aina ollut vähän underground bändi. Ehkäpä tässä piileekin bändin yksi suurista viehätyksistä..?
Joitakin arvioita oli tosiaan mietittävä oikein urakalla tuossa viikonlopun aikana, sillä varsinkin noiden suosikkien jälkeen tulevat ja itselleni hieman heikommat albumit aiheuttivat kyllä päänvaivaa joidenkin puoliensa ansiosta. Nyt voi onneksi olla tyytyväinen kun on kaikki paketissa.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
Nyt meni kyllä vanhojen kaiveluksi, mutta näyttää toinen jätkä oikealta tekevän pahan tyylirikkeen. "They should learn to mosh or leave this fuckin' place!"Iivis wrote: Ja se kuva löytyyTÄÄLLÄ. Kovalta näyttää meininki

Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
-
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
Mielestäni Persistence Of Time on Anthraxin paras levy. Se on synkkä, hieman ahdistava, ja ensimmäisten levyjen sarjakuvahuumoriin verrattuna, hyvinkin vakava. Lukuunottamatta juuri sitä "Got The Timea".
Levy on väärällään väkeviä ralleja, kuten levyn avaava ,voimaa ja vihaa uhkuva kaksikko "Time" ja "Blood", unohtamatta kestoklassikkoja "In My World" "Belly Of The Beast" ja "H8Red".
Danny Spizin kitarasta lienee tippuneet Turtlesit ja bändin bermudat valahtaneet lopullisesti, sillä bändi räyhää levyllä täysin eri malliin kuin se teki edeltäjillään, John Bushin aikakaudesta puhumattakaan.
Levy on väärällään väkeviä ralleja, kuten levyn avaava ,voimaa ja vihaa uhkuva kaksikko "Time" ja "Blood", unohtamatta kestoklassikkoja "In My World" "Belly Of The Beast" ja "H8Red".
Danny Spizin kitarasta lienee tippuneet Turtlesit ja bändin bermudat valahtaneet lopullisesti, sillä bändi räyhää levyllä täysin eri malliin kuin se teki edeltäjillään, John Bushin aikakaudesta puhumattakaan.
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".