Sonata Arctica

[Hese]

Meh... mie just viikko-pari sitten kattelin, kuinka surullisia levyjä Unian ja The Days Of Graysin digipakit ovat hyllyssä. Ei tee paljoa mieli kuunnella.

Unia on ainut Sonatan levy mitä ei hyllystä löydy koska ei ole tullut tarpeeksi halvalla vastaan, todella heikko.

[Hese]

Sonata Arctica - "Stones Grow Her Name" Album Teaser 2012

Oikein arvasin kun onhan tuo Losing My Insanity se Kakon väsäämä ralli Koivusen debyytille, vanhan kierrätystä siis. Mutta muutenhan tuo kuullosti oikein lupaavalle.

[Karpaasi]

Huomenna nähtävästi pieraistaan julki ensimmäinen single, I Have a Right. Mielenkiinnolla odotetaan.

[Jyyd]

Making of -videoita levyn teosta:
Part1: http://youtu.be/Y2MZVfVNTXs" onclick="window.open(this.href);return false;
Part2: http://youtu.be/YfkSbiMso_o" onclick="window.open(this.href);return false;

Uusia biisejä on näköjään vedetty jo livenäkin:
I Have a Right: http://www.youtube.com/watch?v=BZHzUf_6K0o" onclick="window.open(this.href);return false;
Paskempi laatu:
Losing My Insanity: http://youtu.be/P3bMf3IkcTM" onclick="window.open(this.href);return false;
Only The Broken Hearts: http://youtu.be/i0STSJwcSz0" onclick="window.open(this.href);return false;

Mitä tuohon tulevaan sinkkubiisiin tulee niin aika keskinkertaista junttaustahan tuo on, ei kyllä oikein irtoa ainakaan vielä. Only The Broken Hearts vaikuttaa kuin nopeutetulta I Have a Rightilta, hieman samantyylistä melodiakulkua, hieman paremmalta vaikuttaa silti.

[Karpaasi]

I Have a Right -studioversio. Ihan hyvä kertosäe, mutta ei tästä oikein juuri muuta vielä muista. Toistoahan on aivan saatanasti.

[Jyyd]

^ Juuh, eihän tuo oikein lähde liitoon studioversionakaan. Kertsiä hoilataan aivan liikaa ja biisi onkin lähinnä tuon varassa. Vähän valjuksi jäi. Jospa levyltä löytyisi jotain parempaa.

[Iron Constable]

Ehkäpä biisin kesto olisi voinut olla korkeintaan 3:30. Siinä vaiheessa tästä Opetushallituksen tilaamasta näyttötyöstä oli jo paras terä poissa.

[Karpaasi]

^Yhteiskuntaopin aineenopettajille tuntimateriaalia, hurraa!

[Hese]

Ylihuomennahan tuo tipahtaa postiluukkuun:

Stones Grow Her Name @ Imperiumi

[Jyyd]

Uus lätty ollut tässä kuuntelussa ja vaikka alku lupasikin hyvää niin aika valju makuhan tästä jäi, tai ehkä parempaankin olisi ollut mahkuja. Ensin ne parhaimmat vedot, itselleni esiin nousivat Only the Broken Hearts, Shitload of Money, Losing My Insanity, Somewhere Close To You ja Cinderblox. Näistä etenkin Shitload of Money ja erittäinkin tiukka Somewhere Close To You vaikuttavat kärkikappaleilta nyt. Losing My Insanityn voimin hakemalla haetaan sitä vanhempaa Arctica-tyyliä, mutta kuunteleehan tuotakin ihan mielellään. Wildfiret päättävät levyn ja Wildfire III vaikutti toistaiseksi paremmalta, joskaan kumpikaan eivät mitään huikeita säväytyksiä luoneet.

Eli niinkun tostakin näkee niin aloitusnelikon jälkeen alkavat ongelmat. Junnaava ja kertsiä vitusti toistava I Have Right ei edelleenkään uppoa, Alone In Heaven ei jaksa toimia vaikka keskitempoista menoa tarjoillaankin, The Day on ekan puoliskon ajan ihan hyvää menoa mutta lopun "Together"-jankkaus särähti jo ekalla kuuntelulla korvaan, harmi sinäänsä. Don't Be Mean on sitten se pakollinen balladi ja jopas lällyballadi onkin, ei toimi alkuunkaan, tuli Replicaa ikävä.

Siinäpä se parin kuuntelun jälkeen, eiköhän oma arvosana tule pyörimään jossain 6/10:n tienoilla. Hyvä startti otettiin mutta sitten paketti vähän hajosi.

[Hese]

Uus lätty ollut tässä kuuntelussa ja vaikka alku lupasikin hyvää niin aika valju makuhan tästä jäi, tai ehkä parempaankin olisi ollut mahkuja. Ensin ne parhaimmat vedot, itselleni esiin nousivat Only the Broken Hearts, Shitload of Money, Losing My Insanity, Somewhere Close To You ja Cinderblox. Näistä etenkin Shitload of Money ja erittäinkin tiukka Somewhere Close To You vaikuttavat kärkikappaleilta nyt. Losing My Insanityn voimin hakemalla haetaan sitä vanhempaa Arctica-tyyliä, mutta kuunteleehan tuotakin ihan mielellään. Wildfiret päättävät levyn ja Wildfire III vaikutti toistaiseksi paremmalta, joskaan kumpikaan eivät mitään huikeita säväytyksiä luoneet.

Eli niinkun tostakin näkee niin aloitusnelikon jälkeen alkavat ongelmat. Junnaava ja kertsiä vitusti toistava I Have Right ei edelleenkään uppoa, Alone In Heaven ei jaksa toimia vaikka keskitempoista menoa tarjoillaankin, The Day on ekan puoliskon ajan ihan hyvää menoa mutta lopun "Together"-jankkaus särähti jo ekalla kuuntelulla korvaan, harmi sinäänsä. Don't Be Mean on sitten se pakollinen balladi ja jopas lällyballadi onkin, ei toimi alkuunkaan, tuli Replicaa ikävä.

Siinäpä se parin kuuntelun jälkeen, eiköhän oma arvosana tule pyörimään jossain 6/10:n tienoilla. Hyvä startti otettiin mutta sitten paketti vähän hajosi.

Kerran olen kerennyt levyn kuuntelemaan läpi ja olihan se aika sillisalaatti. Ehkä parhaimmilta kuulostivat molemmat Wildfire, so far. Jos joku aiempi levy tuosta tuli mieleen niin Unia ja ei kyllä millään hyvällä tavalla. Pitänee kuunnella lisää, aavistuksen paremmalta kuitenkin kuulosti kuin edeltäjänsä. Imperiumin arvostelijan kanssa samaa mieltä siitä että turha näiltä on toivoa enää mitään Silence & Reckoning Night (oma suosikki Ecliptica lisäksi) kaltaista poweriloittelua. Ei paska muttei mikään hyväkään.

Edit. ja todellakin tuon The Dayn Together jankkaus on kyllä todella caccaa.

[rocker]

Kuuntelujen myötä levy on nostanut tasoaan. Hakkaa kyllä kaksi edellistä mennen tullen.

Shitload ja Cinderblox ovat kelpo kamaa. I've the right toimii mutta ei voi kuunnella kovin usein, kuluu nopeasti loppuun.

Only the broken hearts omaa myös sitä jotain.

Ei tässä levyssä hävettävää ole. Pitäis tsekata miten toimii livenä.

[Hese]

Voi elämä miten voi risoa tuo The Dayn Together rallatus, aivan mahtava biisi minkä tuo pilaa täysin. Muuten edelleen levyn parasta antia on molemmat Wildfiret.

[Iron Constable]

Parempi levy kuin pari edellistä. Allekirjoitan kyllä tuon sillisalaatin. Levyn alkupuolisko on terävämpi, loppua lähden alkaa pakka leviämään ja onhan tässä tunnelmia laidasta laitaan. Jotenkin kuitenkin kokonaisilmaisu on vähemmän tunkkainen kuin esim. edellisellä, joka tuoksuu tunkkaiselle ullakolle edelleen, eikä siitä saa otetta sitten millään. Unia sentään on jollain etäisellä tavalla auennut, vaikkei niin kauheasti kuunteluun innostakaan. Vaan kyllähän tämän läpipyörityksen jälkeen tulee vastustamaton tunne kuunnella läpi joku konstailematon heavyrokkilevy, jolla on 9 x 4 minuutin rallia ja se siitä. Ihme mammuttitauti näihin on iskenyt, kaikki pitää vääntää ihan mutkalle.

[Flanker]

No mutta etukäteislausunnothan kuulostavat hyviltä. Meikään ei Days of Grays hirveästi uppoa, mielestäni aika mitäänsanomaton tekele joka ei pääse sen paremmin Unian haastavuuteen ja temaattisuuteen, kuin vanhempien levyjen hittihakuiseen powerkilkutukseen. Sounditkin aika tylsät. Pitäisiköhän tuo uusi tekele sitten taas jopa ihan ostaa pläjäyttää.

[Jussi K]

Mukailen alla viikontakaista messulaudan kirjoitustani, jota ei ole vielä tarvinnut liiemmin korjailla, kun albumi päätyi hyllyyn parempien tieltä. Katsotaan kun auto-ym. kuuntelussa käväisee, miten käy. Suunta on vain ylöspäin...

Tulihan digibook ostettua ja tämän Tonight I Dance Alone -bonuksen kohdalla jo uni korjasi pariksi tunniksi tuossa (kenties kahdella ~7 volttisella ipalla oli vaikutusta myös, mutta enemmän itse levyllä). Pitäisiköhän tehdä sama jatkossa kuin TDOG-kiertueen ekan osuuden jälkeen, eli (liian myöhäinen) päätös olla hankkimatta enää tämän bändin lippuja, myös levyjen suhteen?

Nimittäin kun 2 edellistä ovat saaneet olla todella rauhassa hyllyssäni viime vuodet, niin tulee tämä SGHN mitä todennäköisimmin tekemään niille myös seuraa.
Only The Broken Hearts (Make You Beautiful) aloittaa kyllä napakasti, iskevästi ja ihmeen hyvin. Sitä alkoi ihan uskomaan Kakon markkinointipuheisiin kuulijoiden miellyttämisestä ja linjan tarkistamisesta; hyvä biisi. Sitten alkaa sellainen alamäkispiraali, ettei toista. Säksätysten (Shitload Of Money), mitäänsanomattomuuksien (Losing My Insanity) & puuduttavan mutta junnaavan sinkun (I Have a Right) välissä ollut Somewhere Close To You meni alunperin kuunnellessa samaan kuraränniin, mutta levyn loputtua pitää kai nostaa parhaiden joukkoon simppelin raskailla riffeillään. Ei tämäkään erityisen häävi kyllä ole.

Alone In Heavenin alun kohdalla melkein heräsin horroksestani, mutta parin ekan sekunnin jälkeenhän sieltä tuli sellainen Unian tylsimmän kolmanneksen (joka on aika HC-kamaa kyllä, tappavaa suorastaan...) tyylinen biisi ettei sitten 2007 ole heiltä kuultukaan! The Day jatkoi samaa linjaa, Cinderbloxin paikka olisi NIIN ollut sinkun b-puolihassutteluna, mikäli sellaisia vielä julkaistaisiin, ettei tosikaan. Tylsä balladi ja kaksi käsittämätöntä, Deathauraakin päämäärättömämpää & ylipitkää mukaprogeilua päälle, niin tässä taitaa olla SA:n huonoin levy? Sekavin ainakin; mie kun luulin että edellisellä vedettiin tällaiselle "negatiiviselle monipuolisuudelle" pohjat, vaikka olihan se vähän Uniaa parempi kuitenkin.

4/10

[Iron Constable]

Mistä löytyy se porukka, joka nostaa SA:n levyt aina albumitilaston kärkeen ja kultalevyt kouraan ??? Onko niillä joku salainen ostaja, joka täräyttää tuhansien levyjen tilauksen kehiin ? Hienoahan se on bändin kannalta, mutta kun peilaa asiaa siihen suuntaan, että bändi on tehnyt peräjälkeen kolme suhteellisen luokatonta levyä ja tunnettavuudeltaan leegio kenellekään mitäänsanomattomia bändejä on tehnyt valtavan määrän loistavia levyjä, joita kukaan ei osta, niin hassultahan se tuntuu.

Aika huikeaa Suomen mittakaavassa, että meillä on (entinen) powerbändi, jolla on niin laaja ja uskollinen fanikanta (vrt. Iron Maiden), että ostavat vaikka vaippoja, jos niissä on bändin logo...

[Wasted]

Vähän täytyy ottaa aiempia sanoja takaisin. Ihan kelvollinen levy tämä Stones Grow Her Name on. Kuten Sonatalla aina, Kakon laulumelodiat ovat tälläkin levyllä se kantava voima, vaikka eivät olekaan kaikkein terävimmillään. Omat odotukseni levyä kohtaan pohjautuivat pitkälti kahteen Days of Graysin biisiin, joista kasvoi itselleni kaksi koko bändin tuotannon suurinta helmeä. Kyseiset kappaleet ovat Deathaura ja Juliet. Petyin aluksi, koska uudelta albumilta ei löytynyt oikein mitään noihin verrattavaa, niin laulumelodioiltaan, tunnelmaltaan, orkestraatioiltaan kuin lyriikoiltaankaan. Mutta toisaalta, nyt usean kuuntelun jälkeen, on todettava, että on tämä ainakin selvästi Days of Graysia tasaisempi levy.

Only the Broken Hearts (Make You Beautiful): Ihan hyvä aloitus. Tarttuvat melodiat. Perinteistä Sonataa.

Shitload of Money: Aluksi en pitänyt yhtään. Jotenkin jo pelkkä biisin nimi aiheutti ”ei helvetti mitä paskaa” -reaktion. Mutta myöhemmillä kuunteluilla melodiat alkoivat tosissaan puremaan ja kappale nousikin ehkä jopa levyn parhaaksi.

Losing My Insanity: Peruskamaa. Ei enempää, eikä vähempää.

Somewhere Close to You: Ihan ok kamaa. Ei mitenkään mieleenpainuva.

I Have a Right: Liveversion perusteella vaikutti huonolta, mutta studioversio onkin oikein toimiva. Nojaa vahvasti hyvään kertosäkeeseen. Toistoa olisi voinut rajoittaa kuuntelukestävyyttä ajatellen.

Alone in Heaven: Aluksi oli suosikkini albumilta. Ihan hyvä veto, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuus. Kertosäe alkaa loistavasti ”Heaven - What the hell would I do in that place without you” -lauseella, mutta lässähtää biisin nimen toisteluun.

The Day - Tylsä. Ei aiheuta mitään ärsytysreaktiota, kuten muutamilla muilla, mutta ei säväytäkään millään tasolla.

Cinderblox - Ihan hauska veto, joka toimii yllättävän hyvin. Laulumelodiat parhaasta päästä levyllä.

Don’t Be Mean - Yleensä olen pitänyt Sonatan balladeista, mutta tämä on mitäänsanomaton.

Wildfire, Part II - One with the Mountain: Alkuperäinen Wildfire on loistavan Reckoning Nightin biiseistä juuri se, jota en muista ollenkaan (pitäisikin ostaa se RN hyllyyn). Tämä on selvästikin mieleenpainuvampi. Viulu-intro on kiva ja melodiat muutenkin hyviä, mutta kunnollinen kliimaksi jää uupumaan. Levyn parhaimmistoa kuitenkin.

Wildfire, Part III - Wildfire Town, Population: 0: Tästä en edelleenkään ole saanut minkäänlaista otetta. Ei vaan toimi.

[Vekkuli]

Mistä löytyy se porukka, joka nostaa SA:n levyt aina albumitilaston kärkeen ja kultalevyt kouraan ??? Onko niillä joku salainen ostaja, joka täräyttää tuhansien levyjen tilauksen kehiin ? Hienoahan se on bändin kannalta, mutta kun peilaa asiaa siihen suuntaan, että bändi on tehnyt peräjälkeen kolme suhteellisen luokatonta levyä ja tunnettavuudeltaan leegio kenellekään mitäänsanomattomia bändejä on tehnyt valtavan määrän loistavia levyjä, joita kukaan ei osta, niin hassultahan se tuntuu.

Minä en ole koskaan kyennyt ymmärtämään tätä Sonatan suosiota (eihän siitä kukaan kaverikaan tykkää ja muuta järkevää), että onko ne hevikaraoken ystävät vai ketkä tästä kiksejä saavat, etenkään uudempien levyjen kohdalla. Myönnän kyllä auliisti, että power (tai tällänen uudempi) ei ole mun ensisijaisia mielenkiinnon kohteeni, mutta kyllähän siinäkin jatkuvasti tulee hyvia ja erinomaisiakin levyjä. Kappaleita, joissa panostetaan jonkinlaiseen tunteiden välittämiseen, eikä vain hinkata voksuissa kahdeksatta kertaa samaa nuottia toistensa päälle kun taustalla vedetään niin mitäänsanomatonta pohjaa, että biisistä ei jää säkälläkään mieleen mitään.

En mä silti Sonatan yksinoikeudeksi tätä laita, mm. italialaiset ovat myös erittäin hyviä tekemään mitäänsanomatonta "kevythevitettä"

*Loppuun joku hauska susipaita-läppä*

[Risto Malinen]

Mistä löytyy se porukka, joka nostaa SA:n levyt aina albumitilaston kärkeen ja kultalevyt kouraan ??? Onko niillä joku salainen ostaja, joka täräyttää tuhansien levyjen tilauksen kehiin ? Hienoahan se on bändin kannalta, mutta kun peilaa asiaa siihen suuntaan, että bändi on tehnyt peräjälkeen kolme suhteellisen luokatonta levyä ja tunnettavuudeltaan leegio kenellekään mitäänsanomattomia bändejä on tehnyt valtavan määrän loistavia levyjä, joita kukaan ei osta, niin hassultahan se tuntuu.

Minä en ole koskaan kyennyt ymmärtämään tätä Sonatan suosiota (eihän siitä kukaan kaverikaan tykkää ja muuta järkevää), että onko ne hevikaraoken ystävät vai ketkä tästä kiksejä saavat, etenkään uudempien levyjen kohdalla. Myönnän kyllä auliisti, että power (tai tällänen uudempi) ei ole mun ensisijaisia mielenkiinnon kohteeni, mutta kyllähän siinäkin jatkuvasti tulee hyvia ja erinomaisiakin levyjä. Kappaleita, joissa panostetaan jonkinlaiseen tunteiden välittämiseen, eikä vain hinkata voksuissa kahdeksatta kertaa samaa nuottia toistensa päälle kun taustalla vedetään niin mitäänsanomatonta pohjaa, että biisistä ei jää säkälläkään mieleen mitään.

En mä silti Sonatan yksinoikeudeksi tätä laita, mm. italialaiset ovat myös erittäin hyviä tekemään mitäänsanomatonta "kevythevitettä"

*Loppuun joku hauska susipaita-läppä*

Kauppojen sisäänostajat kuvittelevat, että niitä myydään. Sehän jää sitten nähtäväksi, kuinka paljon niitä rittää Anttilan alelaareihin oikeasti myytäväksi. Voihan sitä olla listakärjessä myymättä oikeasti yhtäkään levyä, niitä vain on viety kauppoihin myytäväksi listakärkeen oikeuttava määrä.

Vai meneekö nämä nykyiset listat ihan oikean myynnin mukaisesti?

[Flanker]

Kauppojen sisäänostajat kuvittelevat, että niitä myydään. Sehän jää sitten nähtäväksi, kuinka paljon niitä rittää Anttilan alelaareihin oikeasti myytäväksi. Voihan sitä olla listakärjessä myymättä oikeasti yhtäkään levyä, niitä vain on viety kauppoihin myytäväksi listakärkeen oikeuttava määrä.

Vai meneekö nämä nykyiset listat ihan oikean myynnin mukaisesti?

Ennen meni noin, em. syystä esimerkiksi Matti Nykänen sai kultalevyn, myyntilistoilla Nykäsen levy taisi olla kaksi viikkoa mikä viittasi ehkä parin tuhannen kappaleen myyntiin...

En tiedä onko nykyään sitten Suomessakin joku Soundscanin tapainen systeemi joka sitten oikeasti mittaa äänitteiden myyntiä. Luulisi olevan, ainakin siihen viittaisi se että myyntiluvut ilmoitetaan nykyään yhden kappaleen tarkkuudella, kun ennen ne olivat usein vain tuhannen tarkkuudella.

[Karpaasi]

Tämä uusin levyhän kuulostaa ihan pätevältä tapaukselta. Avausbiisi, Don't Be Mean, Alone in Heaven ja Cinderblox ovat mainioita. Pitää katsoa, miten nuo kaksi viimeisintä avautuvat. Ensimmäinen niistä ainakin vaikuttaa jälkimmäistä paremmalta. Bonusversion slovarikin on ihan jees kipale. Somewhere Close to You unohtui.

Ehdottomasti kovin levy kolmesta uusimmasta. Katsotaan, mihin päästään näillä eväillä vielä.

[Heikunkeiku]

Mistä löytyy se porukka, joka nostaa SA:n levyt aina albumitilaston kärkeen ja kultalevyt kouraan ??? Onko niillä joku salainen ostaja, joka täräyttää tuhansien levyjen tilauksen kehiin ? Hienoahan se on bändin kannalta, mutta kun peilaa asiaa siihen suuntaan, että bändi on tehnyt peräjälkeen kolme suhteellisen luokatonta levyä ja tunnettavuudeltaan leegio kenellekään mitäänsanomattomia bändejä on tehnyt valtavan määrän loistavia levyjä, joita kukaan ei osta, niin hassultahan se tuntuu.

Minä en ole koskaan kyennyt ymmärtämään tätä Sonatan suosiota (eihän siitä kukaan kaverikaan tykkää ja muuta järkevää), että onko ne hevikaraoken ystävät vai ketkä tästä kiksejä saavat, etenkään uudempien levyjen kohdalla. Myönnän kyllä auliisti, että power (tai tällänen uudempi) ei ole mun ensisijaisia mielenkiinnon kohteeni, mutta kyllähän siinäkin jatkuvasti tulee hyvia ja erinomaisiakin levyjä. Kappaleita, joissa panostetaan jonkinlaiseen tunteiden välittämiseen, eikä vain hinkata voksuissa kahdeksatta kertaa samaa nuottia toistensa päälle kun taustalla vedetään niin mitäänsanomatonta pohjaa, että biisistä ei jää säkälläkään mieleen mitään.

En mä silti Sonatan yksinoikeudeksi tätä laita, mm. italialaiset ovat myös erittäin hyviä tekemään mitäänsanomatonta "kevythevitettä"

*Loppuun joku hauska susipaita-läppä*

Kauppojen sisäänostajat kuvittelevat, että niitä myydään. Sehän jää sitten nähtäväksi, kuinka paljon niitä rittää Anttilan alelaareihin oikeasti myytäväksi. Voihan sitä olla listakärjessä myymättä oikeasti yhtäkään levyä, niitä vain on viety kauppoihin myytäväksi listakärkeen oikeuttava määrä.

Vai meneekö nämä nykyiset listat ihan oikean myynnin mukaisesti?

Kyllä niitä levyjä on ihan oikeasti hyvin ostettu, verrattuna muihin uusiin levyihin. Ja uskoisin että nykyään nuo listat menevät oikeiden myyntien perusteella. Joku voi varmentaa, jos on tarkkaa tietoa.

[darealjyra]

Suomessa mun käsittääkseni mennään vieläkin sisäänoston mukaan noissa listoissa, mikä on kyllä aivan järjetöntä kun miettii et Jenkeissä Nielsenin Soundscan on keränny Billboardit jo vuosikaudet (ellei kohta jo -kymmenet) todellisten myyntien perusteella.

Sent from my GT-I9000 using Tapatalk 2

[Risto Malinen]

^ Sillä minä tuota sisäänostoa ajattelin, koska varsin usein levy on jo myynyt kultaa/platinaa sillä hetkellä, kun kaupan ovet aukeavat, eli jo ensimmäisen myyntipäivän aamuna uutisoidaan kultalevystä. Tuskin millään levylle ennakkotilaukset, sikäli kun niitä huomioitaisiin, ylittäisivät edes kultamyyntiä.