Useampi kerta on tullut Requiem Of Time tänään pyöräytettyä. Hankala levy on. Siis hyvä kuin mikä, mutta biisiensä lukumäärän ja kestonsa takia hankala. On meinaan sitä hyvää huttua vähän turhankin paljon.
Riffilautasella on todellakin käyty, tämän levyn hyvien riffien määrä ylittää kaikki keskiarvot ja näinä aikoina, kun ne hyvät riffit tuntuvat olevan enemmänkin katoavaa tavaraa, tässä on suorastaan tuhlailun makua.
Erittäin hankalaa on tehdä eroa biisien välille, se on selvää, että levyllä on vain hyviä ja erinomaisia biisejä. Jos pitäisi nimetä tässä vaiheessa ne päätä muuta levyä pidemmät biisit, sanoisin, että en pysty... Nopeammin tulevat mieleen biisit, jotka eivät muutamalla kuuntelulla ole päässeet sinne erinomaisuuden puolelle, vaan ovat jääneet hyviksi:
St.Peter's Cross
Fire And Flame
Greenfield Of Life
Evil Spirits Fly
Loput 11 biisiä ovat sitten erinomaisia. Jos niistä pitäisi puristaa jonkinlainen kärki, en kyllä pysty minkäänlaiseen tiivistykseen, niin tasaisen kovaa valuuttaa ovat kaikki. Sori
On menevämpi levy kuin edellinen, vaikka ehkä tasapäisyydessään vähän häviääkin monipuoliselle edeltäjälleen. Kuunnellaan lisää ja sulatellaan erinomaisuutta.