Deep Purple

Dunadan · Post by **Dunadan** » Thu Sep 23, 2004 16:13

Äänestin In Rockia. Perustelen sillä, että oli ensimmäinen hankkimani Purple-levy, ja aina, kun Speed King tärähtää soimaan, niin päähän siinä meinaa seota. Tosin kaikki Gillanin aikaiset levyt ovat vähintään hankkimisen arvoisia.

Peke · Post by **Peke** » Fri Sep 24, 2004 13:47

Deep Purple on nerokas bändi, joka soitti blues , proge ja rock´n´roll vaikutteista raskaampaa musiikkia vuosina 1968-1977 ja 1984--à ja soittaa edelleen.
Bandi on soittanut monilla eri kokoonpanoilla, jotka on nimetty Mark I-Mark VIII.

Deep Purple toimi suunnan näyttäjänä ja esikuvana monille heavyrock/-metal bändeille, jotkä nousivat suosioon 1980-luvun alussa

Bändin jäsenistä on versonnot sellaisia rockin jättiläisiä kuten (Ritchie Blackmores) Rainbow, (David Coverdale´s) Whitesnake ja lukemattomia muita bändeja joissa Deep Purplen jäsenet ovat vaikuttaneet.

Erikokoonpanojen levyt löytyy mm täältä
http://www.thehighwaystar.com/rosas/jou ... costu.html

Legendaarisin kokoonpano Mark II (1969-1973) on se, mistä Deep Purple parhaiten tunnetaan.
Ian Gillan, laulu
Ritchie Blackmore, kitara
Jon Lord, koskettimet
Ian Paice, Rummut
Roger Glover, Basso

Mark II koottiin uudelleen ajaksi 1984-1987 sekä 1993.
1984 ilmeistyi mielestäni bändin hevein levy: Perfect Stangers. Uutta ja vanhaa purplea melkolailla vaikea verrata 1970-luvun alun levyihin, joten en osaa sanoa parasta levyä.

Yksittäisistä biisesta ehdottomasti eniten iskee Coverdalen vetämä Burn ja Gillanin laulama Child In Time.

ja harmaantunet Purplen miehet jyrää hienosti myös Perihellion 2002 dvd:llä, mikä on yksi mun suosikeista: hienoa soittoa ja positiivista tunnelmaa välittyy katsojalle. Helmenä siinä biisi: Sometimes I Feel Like Screaming, missä Steve Morse vetää todella hienosti. Soipa mm mun häissä useasti ja kansa tykkäs, no ne kutsutut oli kyllä rock-kansaa

Peke · Post by **Peke** » Tue Sep 28, 2004 16:50

Mulla on just amazonista tilattu Smoke On The Water Deep Purple Story kirja kesken. 50% on nyt luettu.

Kirja on ihan uusi julkaisu ja siinä on koko DP stoori tähän päivään asti.
Kun saan kirjan luettua pari kertaa, niin sitte vasta analyysit alkaa

Ssssmugavaaa.

Keskustellaanko kirjasta täällä vai tehdäänkö oma topicci (eli ei

)

Don Dokken · Post by **Don Dokken** » Tue Sep 28, 2004 18:25

Peke wrote: ja harmaantunet Purplen miehet jyrää hienosti myös Perihellion 2002 dvd:llä, mikä on yksi mun suosikeista: hienoa soittoa ja positiivista tunnelmaa välittyy katsojalle. Helmenä siinä biisi: Sometimes I Feel Like Screaming, missä Steve Morse vetää todella hienosti. Soipa mm mun häissä useasti ja kansa tykkäs, no ne kutsutut oli kyllä rock-kansaa

Paskan marjat. Morsen voisi vetää kölin alta jo sen takia, että mies murhaa ao. DVD:llä Screamingin hienot loppumelodiat turvautuen sietämättömään vigutukseen. Biisihän on originaalina loistava, mutta näköjään senkin pystyy pilaamaan, kun tarpeeksi yrittää. Muutenkin koko Perihelion DVD on aikamoista muniinpuhaltelua, ainoastaan Perfect Strangersissa on imua. Muutaman kerran olen koittanut tuota tuotosta katsella, mutta eipä ole ikinä tuntunut vaivan arvoiselta.

Peke · Post by **Peke** » Wed Sep 29, 2004 9:26

En löisi lyttyyn koko DVD:tä

Perihellionissa Gillan laulaa paremmin kun aikoihin ainakin jos vertaa mm 1986 ja 1987 live-biiseihin. Muutenkin soitto kulkee. Nautittavaa katseltavaa ja kuunneltavaa, mutta ei se mitään moshaus-fiiliksiä herätä jos niitä hakee.

Mielestäni vanhojen herrojen positiivinen tunnelma välittyy kotiin asti

Miltein keski-ikäinen jenkkiyleisö on tietysti yhtä flegmaattista kuin odottaa sopii.

Elikäs mukava kuunnella silloin tällöin, ei jokapäiväiseen käyttöön

Ei kuitenkaan pääse pölyttymään hyllyssä.

Ymmärrän tietysti, että die hard Mark II fanit eivät Perihellionia sulata, meni siinä mullakin aikansa sulatella, että Deep Purple jatkaa ilman Blackmorea (taas). 1975 Ritchien korvaaminen meni melkolailla perselleen, jos ette usko "go and taste the band"

Peke · Post by **Peke** » Fri Oct 01, 2004 23:08

Nyt on muuten melkein kaikki purplet cd:llä vain deep purple ´69 puuttuu ja osa purpendicularista ´96. Muut on hyllyssä

KURRE · Post by **KURRE** » Tue Oct 05, 2004 13:40

Ottakaapa mamma kainaloon ja kuunelkaa DP:tä,punaviini lasi kädessä.
Voitte jopa löytää jotakin uutta itsestänne,enkä tarkota finniä selässä.
Miinuksena sen verran,et tuntuu kun vokalistilla olisi joka keikalla kurkussa vähintään askillinen sisuja.
Liekö Suomi fani,vai onko vanhalle alkanut maittaa...
Joka tapauksessa mielestäni erittäin hyvää matskua,osaa myös laulaa paljain jaloin.

Peke · Post by **Peke** » Fri Oct 15, 2004 16:46

Perihellionissa Gillan todellakin esiintyy paljain jaloin

Peke · Post by **Peke** » Sat Dec 04, 2004 1:12

Oli ihan pakko kirjottaa tähän...
olen joskus dissanut DP levyjen Burn, Strormbringer ja Come taste a band funk-vaikutteita..... (joita G. Hughes toi bändiin)

.... mutta mutta.... mitä enemmän nykyään ko levyjä kuuntelen olen alkanut diggaamaan Glen Hughesin tekemästä ja laulamasta kamasta kuten Holy man, Getting tighter ja varsinkin This time around. Pitänee hommata Glenin soolomatskua....

David Coverdale taas on aina ollut Kingi

What a fucking Voice.....

ja tuolta löytyy arvosteluja ja paljon muutakin namia
http://www.psof.fi/psof/levyarv/levyarv.html#1990

CharlotteTheHarlot · Post by **CharlotteTheHarlot** » Thu Dec 09, 2004 22:03

Peke wrote:Perihellionissa Gillan todellakin esiintyy paljain jaloin

Niin se teki Hesan keikallakin viime vuonna...

Kyllä mäkin tonne Fireballin puolelle kallistun! Mut mä oon kyllä sen verta kova JLT-fani, että paras albumi taitaa olla Slaves&Masters, eikä täällä oo varmaan ketään, joka olis mun kans samaa mieltä...

Peke · Post by **Peke** » Thu Dec 09, 2004 22:40

Kun nyt päästiin aiheeseen....
Ostin viime lauantaina Deep Purple Rock review 1969-1972 DVD:n ja se oli haastatteluja odottavalle vanhan DP:n fanille miellyttävä yllätys, sillä biisit on soitettu kokonaan ja haastettelut tulee biisien välissä

Deep Purple Rock review 1969-1972 DVD koostuu seuraavasti
live in Denmark 1972 videolta löytyy
Highway star (Blackmore/Gillan/Glover/Lord/Paice)
Strange kind of woman (Blackmore/Gillan/Glover/Lord/Paice)
Lazy (Blackmore/Gillan/Glover/Lord/Paice)
Fireball (Blackmore/Gillan/Glover/Lord/Paice)

ja Performed live for British TV 1970 osuudesta seuraavat biisit
Speed king (Paice/Lord/Blackmore/Gillan/Glover)
Child in time (Paice/Lord/Blackmore/Gillan/Glover)
Wring that neck (Lord/Simper/Blackmore/Paice)
Mandrake root (Lord/Evans/Blackmore)

Kotkassa maksoi 28€, mutta netissä oli muistaakseni halvemmallakin

^

ja prodigal son ainakin diggaa slaves and masteria

Prodical Son · Post by **Prodical Son** » Fri Dec 10, 2004 1:22

^^Niipä niin onhan tuo Slaves and masters edelleen kovaa Ritchien vääntöä, vaikka bändin nimi on mielestäni väärä, koska nyt liikutaan selvästi Rainbow:n alueella.

Rock balladien parhaimmistoa levyltä löytyy, Love conquers all on nimittäin niiden parhaimmistoa!

Kuunteleppas muuten tuo Fire in the basementh, on muuten aikas sama kuin tuo Rainbow:n vikalla levyllä (jos -95 julkaisua ei lasketa) oleva biisi Drinking with the devil.

Joten kuunteleppas levy tarkkaan...

Unbeliever · Post by **Unbeliever** » Fri Dec 10, 2004 1:27

Katsoin hiljattain yhdellä DVD:llä (en muista nimeä, koska olin niin humalassa) olevaa livepätkää 60-luvulta. Oli siinä naurussa pitelemistä. Kukkaismeininkiä. Tuli ihan Spinal Tap mieleen. Onko kukaan muu katsonut kyseistä DVD:tä?

Post by **Iron Constable** » Fri Dec 10, 2004 1:55

^Kukkaismeiningistä puheenollen. MusicBrigaden videoiden parissa törmäillessäni äkkäsin Purplen konserttivideon vuodelta 1975 ja katselin Highway Starin, jonka tietenkin lurauttaa David Coverdale. Melkoista hippitouhua oli homma vielä tuolloin, eikä Coverdalea kyllä olisi saanut päästää raiskaamaan Highwayta, todella huonosti vetää ja korkeimmat kiekaisut tulivat minun tulkinnan mukaan Ian Paicelta rumpupatterin takaa. Pitääkö paikkansa Peke ? Tohon verrattuna Purple oli viime syksynä jäähallissa vähän hiton kova, niinkuin olikin. Ainut paska juttu koko keikalla oli lehtereillä ollut flegmaattinen yleisö. Samaa ei voi sanoa tuosta 1975 tallenteesta, yleisö pyrkii lavalle ties missä pilvessä ja Coverdale on mukana siirtelemässä äijää pois jaloista. Hilarious !

Unbeliever · Post by **Unbeliever** » Fri Dec 10, 2004 12:02

^Olisikohan ollut basisti Glen Hughes joka korkeammat kiekaisut hoitaa.

70-luvun Purple oli kovaa kamaa, mutta tuosta 60-luvun lopun videopätkästä tuli tosiaankin mieleen Spinal Tapin "Listen To The Flower People"

Post by **Iron Constable** » Fri Dec 10, 2004 14:46

^Mutta kun vetää niin huonosti... Kyllähän se nyt Hughes laulaa osasi, tämä ei osaa pätkääkään. Luonnollista toki olisi, että vaihtelisivat osia Coverdalen kanssa kuten studioalbumeillakin. Jos se oli Hughes, häneltä olisi pitänyt kieltää Highway Starin versiointi myös.

Prodical Son · Post by **Prodical Son** » Fri Dec 10, 2004 18:34

Kuunteleppas Made in Europe live tallenne vuodelta -75 siinä on kova levy!

Ritchie Blackmore lead guitar
David Coverdale vocals
Glenn Hughes bass guitar and vocals
Jon Lord hammond organ and keyboards
Ian Paice drums
Recorded live on 4th April 1975 in Graz, Austria, on 5th April 1975 in Saarbrücken, Germany, and on 7th April 1975 in Paris with the "Rolling Stones" Mobile Truck.

Burn (Blackmore/Lord/Paice/Coverdale) 7.32
Mistreated (Blackmore/Coverdale) 11.42
Lady double dealer (Blackmore/Coverdale) 4.19
You fool no one (Blackmore/Lord/Paice/Coverdale) 16.45
Stormbringer (Blackmore/Coverdale) 5.33

NP: Deep Purple-live at Olympia -96 - Perfect Strangers

Peke · Post by **Peke** » Fri Dec 10, 2004 20:23

Iron Constable wrote:^Melkoista hippitouhua oli homma vielä tuolloin, eikä Coverdalea kyllä olisi saanut päästää raiskaamaan Highwayta, todella huonosti vetää ja korkeimmat kiekaisut tulivat minun tulkinnan mukaan Ian Paicelta rumpupatterin takaa. Pitääkö paikkansa Peke ? !

jaahas..... en tunne kyseistä julkaisua, joten "no fucking comments"

mutta vaikeaa on kuvitella Highway starin muuta kun gillania

Don Dokken · Post by **Don Dokken** » Fri Dec 10, 2004 21:22

Prodical Son wrote:^^Niipä niin onhan tuo Slaves and masters edelleen kovaa Ritchien vääntöä, vaikka bändin nimi on mielestäni väärä, koska nyt liikutaan selvästi Rainbow:n alueella.

Rock balladien parhaimmistoa levyltä löytyy, Love conquers all on nimittäin niiden parhaimmistoa!

Slaves And Mastersin ehdoton kuningashetki on mielestäni loistava King Of Dreams. Mutta jos totta puhutaan, niin eihän se kuulosta Deep Purplelta pätkääkään, vaikka Turnerkin ihan pätevä nahkakeuhko on. Mutta kyllähän 1980- ja 1990-lukujen Blackmoren aikainen Purple on monilta osiltaan ihan Rainbow'ta, vaikka Gillan siellä äänijänteitään venyttelee. Esimerkkeinä mm. House Of Blue Lightin The Unwritten Law, Call Of The Wild ja Bad Attitude (Kyseisen levyn parhaat biisit, muuten) ja samaa meininkiä oli vielä The Battle Rages Onillakin havaittavissa. Ei olisi hirveän vaikeata näihinkään kuvitella Turneria laulamaan.

Prodical Son · Post by **Prodical Son** » Fri Dec 10, 2004 23:17

^Juuri näin, tosin Ritchie ei nimeä Rainbow:ksi kehdannut muuttaa kun bändi jäseniltään oli ehtaa MkII Purple...

Peke · Post by **Peke** » Fri Dec 10, 2004 23:55

Niinkun Dokken kirjoitti....
Kyllä slaves and master kuulostaa enemmän rainbowlta kun purplelta.

silti slaves and master ei ole huono vaan tarjoaa hienoja kuunteluelämyksiä.....

Post by **Iron Constable** » Sat Dec 11, 2004 2:39

Juu, ettei mene puurot ja vellit sekaisin, niin toteanpa minäkin, että Slaves and Masters on oikein hyvä levy. Ja samaan hengenvetoon totean, että kyllä sen Deep Purplen logon tilalla olisi voinut olla Ritchie Blackmore´s Rainbow, niiiin paljon kuulostaa Rainbown myöhemmältä tuotannolta. Tottakai JoeLynnillä on tekemistä asian kanssa varmaan yhtä paljon kuin Ritchiellä.

King of Dreams rulaa, aivan mieletön veisu muutaman muun ohella.

Battle Rages On jatkaa aika lailla samalla linjalla, ollen myös vallan mainio veto, mutta kyllä The House of Blue Light taas sitten kuulostaa täysin Purplelta. Mutta nuo kaksi ensinmainittua olivat suoria jatkumoita Rainbow´lle myös minun korvissani.

Se on muuten tuo katsomani "hippipätkä" ilmeisesti taltioitu Californiassa, taisi olla joku California Jam ´75.

Prodical Son · Post by **Prodical Son** » Sat Dec 11, 2004 12:16

^Taikka sitten California Jam -74

Peke · Post by **Peke** » Wed Dec 15, 2004 15:57

Deep Purple California Jam 1974 VHS
Olen melko kuumeisesti ja turhaan metsästänyt videota ympäri Eurooppaa. Coverdalen vetämät purplet on jollain tapaa aina viehattäneet ja DC:n äänihän on tunnetusti niitä parhaita. Lisäksi olen aina digannut Deep Purplen Burn ja Stormbringer biisejä. Olin aina halunnut nähdä kyseisen kokoonpanon soittoa ja ikäni puolesta se on ollut suorastaan mahdotonta livenä, joten kuvattu keikka oli ainoa mahdollisuus ja niistä ainut julkaisu on California Jam ´74 (BBC:n kuvaama). Aika on sikälikin mieleenkiintoinen, että Blackmore oli juuri vuotta aikasemmin antanut kenkää kaveruksille laulaja Ian Gillanille ja basisti Roger Gloverille. Heidät korvasivat David Coverdale ja Glenn Hughes.

Sitten eräänä päivänä kävin moikkaamassa vanhaa kaveriani.Kaveri oli perinyt vanhemman veljensä videokokoelman ja California Jam oli siinä joukossa. Onneksi sain videon lainaan ja pikkuinen analyysi siitä tuloksena, olkaa hyvä!

Video on kuvattu USAssa Californiassa Ontario Speedwaylla huhtikuun 4. 1974.
Festivaali oli yksi aikansa suurimpia yleisöä oli paikalla reilut 200000.

Järjestävät halusivat aikaistaa Deep Purplen osuuden alkua, koska festvaali oli n tunnin etuajassa, mutta sehän ei bändille, eikä varsinkaan Ritchielle sopinut ja bändi venytti lavalle menoa 45 minuuttia saaden järjestäjien vihat päälleen jo ennen keikan alkua. Californian ilta oli juuri tummumassa purplen mentyä lavalle, joten jos purple olisi joutunut aikaistamaan keikkaa olisi koko pyro-ja valoshow jäänyt turhan laimeaksi. Blackmorea nyppi koko riita keikan ajoituksesta ja maestro onkin yllättävän cool melkein koko keikan, sitten viimeinen biisi Spacetrucking ja mopo lähti keulimaan..... Ritchie mättää kolme kitaraa palasiksi, lyö yhden kitaroista suoraan kuvaamassa olleen kameramiehen kameraan.... mies on juuri naama kiinni kamerassa (näkyy videolta) outch!

Yksi kitara ja kaappi räjäytetään pyroilla ja kitaristikin lentää miltei perseelleen, skitta ja kaappi sytytetään liekkeihin ja lavalle saadaan aikaan ihan miehekäs liekki ja savu. Savu saa paikalle myös Californian palokunnan.....

Ritchie kiskoo vielä lavalta 3 vahvistinta yleisön joukkoon. Tähän video loppuu. Sen jälkeen kuliseissa kuhisee, palokunta ja poliisit alkavat saapuvat paikalle.... Keikkajärjestäjä roudaa Blackmoren välittömästi helikopteriin, jopa nousee ilmaan juuri ennen poliisien saapuessa näkyviin. Kopteri lennättää kitarasankari hotelliin, josta hammasharja mukaan ja autokyydillä vauhdilla osavaltion ulkopuolelle.

Blackmore selvisi 5000$ sakolla kameramieheen kohdistuneesta tempustaan.

Deep Purple 1974 (Mark III)
Ritchie Blackmore, Kitara
David Coverdale, Laulu
Glen Hughles, Basso Ja Laulu
Jon Lord, Koskettimet
Ian Paice, Rummut

Settilista
Burn
Biisi käynnistyy ihan odotetusti voimalla, mutta Coverdale on alussa selvästi hermostunut eikä niin vahva ja kokenut esiintyjä kun odotin. Toinen uusi jäsen Glenn Hughes näyttää ottavan ison roolin myös lauluosuuksissa ja jättääkin joillain tapaa Coverdalen hieman sivummalle. Tosin Hughesin kiljumiset ihan kauniiden lauluosuuksiensa jälkeen eivät oikein sovi biisin tyyliin, mutta kaikki tyylillään kaverilla tuntuu olevan liikaa virtaa ja johonkin se on purettava. Miehellä on selvästi esiintymiskokemusta. Muuten purple toimii kuin juna..... Ritchie, Jon ja varsinkin Ian mättävät ihan totutusti.

Might Just Take Your Life
Coverdalen esittely spiikki on melko eerrrr… ujo tai very british… mutta sitten tulee sitä mitä jälkipolvet minä mukaan lukein olemme oppineet rakastamaa, “C´mon babe......” vahvalla äänellä.
Hughes laulaa osuutensa taas 2 x kovempaa kuin Coverdale. Tämä biisi onkin näiden kahden uuden miehen näytös. BBC:n kuvaaja ei yksinkertaisesti tahdo löytää kitaramaestroa kuvaan, vai pelkääkö se jo, että saa kitarasta kumminkin kuulaan..... Totuus taitaa kuitenkin olla, että Blackmore oli kieltänyt kuvaajaa liikumasta maestron ja yleisön välillä. Iltakin on alkanut tummumaan ja taustalla erottuu hyvin bändin iso sateenkaarilavaste, ihan oikein (rainbow).

Mistreated
Esittelyt aloittaa Hughes, joka näyttää viihtyvän laulu- etu- ja bassomiehen roolissaan. Tämä biisi on Ritchien ja Davidin näytöstä. Videon helmi. David laulaa miehen lailla, kajauttaa suorastaan kaipausta taivaalle, jopa niin intensiivisesti, että nielee pari kärpästä. Glenn antaa solistille työrauhan ja ansaitun paikan parrasvaloissa. Ritchien soolo-osuus toimii hyvin edeten rauhallisesta jamittelusta myskyisään, synkkään ja voimakkaaseen räjähdykseen. Kuullaan myös yksinlauluosiot ”babe I´m a losing my mind...... babe, babe….”

Smoke On The Water
Ennen smokieta, David vetelee kokista ja kertoo nielleensä kärpäsiä mistreadin aikana….. Jon Lord esittelee bändin uudet jäsenet Glennin ja Davidin.... ja spiikkaa seuravan biisin ”My man Ritchie ´s gonna play it…. in a minute”…. pienen tilulilun jälkee Smokien alkuriffi räjäyttää yleisön huutoon ja liikkeeseen.

Coverdale ja Hughes ovat jakaneet lauluosuudet säkeistöitäin ja viimeinen säkeistö menee duona, mielenkiintoista kuunneltavaa ja katseltavaa. Kameramies todellakin on koko ajan Blackmoren takana, joten varoitus on mennyt perille. Glennin ”gospel-hymistely” fiilistelyn olisi kyllä voinut korvata vaikka Lordin hammond soololla. Ei sopivaa smokien tapaiselle klassikon aikana.

You Fool No One - The Mule
Glenn Hughes spiikkaa you fool no onen ja Jon Lord aloittaa introlla, joka muistuttaa tulevasta (perfect strangers) jatkuen sitten Lazysta tutulla jamittelulla.

Biisi lähtee käyntiin ja jamittelu on miltei samanlaista kuin rainbown aikana still i´m sadissa.... lauluosuuksia puolitellaan Davidin ja Glennin välillä. Ritchien ekassa pitkässä soolossa (kuvattu taas enimmäkseen takaapäin?) kuullaan monenlaista revittelyä, mm tuttu ”blues”,

Rumpali Ian Paice on kyllä kaikkien kehujen arvoinen ja mättää koko pitkän biisin raivolla ja taidolla ja välissä heittää rumpusoolonkin (en osaa arvostella).

Spacetruckin
Bassovocalisti esittelee seuraavankin biisin “mamamamama” hymistelyjen saattamana. Ei sovi minusta bändin tyyliin, mutta pikku hymistely on kuitenkin sivuseikka, kun space lähtee käytiin..... tässä kyllä kaipaa Gillania, ekan kerran tässä setissä. Hyvin Coverdale hoitaa silti hommansa, mutta Hughesin korkeat kiljahdukset eivät tilannetta ainakaan paranna. (Oliskos vastaavat kiljaisut IC:n mainitsemassa Highway Star-versiossa)?
Hughes vetää laulu-vuorolaulu-basso soolon, esitellen taas ”mamamama” hymistelyä ja korkeita äänijänteitään..... yleisön huudatus ei oikein ota tulta alle.

Sitten Jon Lord vetää soolo-osuutensa pitkällä kaavalla

Lopussa Ritchien maaninen kitaranäytös sooloineen ja 26 minuuttia biisiä mittarissa.
Tästä Blackmore-Showsta kerroinkin jo alussa. Sattui kamera mieskin kuvaamaan Ritchietä edestä, varoituksista huolimatta. Noh, tiedätte jo mitä kävi

. Kyllä 26 minuuttia on liikaa yhdelle biisille vaikka soolo-osuuksineenkin.

Kokonaisuutena ihan mielenkiintoinen paketti vanhaa Mark III Purplea. Glenn Hughesin suuri osuus lauluosuuksissa ja lavakäyttäytymisessä tuli hieman yllätyksenä mulle. Nyt on helpompi ymmärtää bändin lopun meininkejä ja Blackmoren eroamista vuotta myöhemmin liian funkkisuuntaan menevästä purplesta. Eihän lauluosuuksien jakaminen, muutenkin jo puolet showsta instrumenttisooloja vetävässä bändissä ego-solisti Coverdaleakaan varmaan lämmitännyt ainakaan.

On tämä kova rokkipaketti ja suosittelen kaikille DP- faneille ja rock-kulttuurifriikeille. Tämä keikka on pala heavyrockin historiaa: uran alkutaipaleella oleva Coverdale, aggressiivinen Blackmore ja klassinen Deep Purple uransa toisessa murrosvaiheessa. Yleensäkin Blackmoresta (DP:ssä, Rainbow:ssa) on saatavilla liian vähän keikkanauhoitteita.

Myös kaksi laulajaa bändissä on mielestäni hyvä, tosin ei livenä välttämättä toimi kuten levytystilanteessa.

Cheers
Peke

Taustalähteet:
Dave Thompsson: Smoke On The Water, The Story Of Deep Purple, (ECW Press 2004)

DevilLook · Post by **DevilLook** » Wed Dec 15, 2004 16:09

Kiitos ja syvä kumarrus! Minullapa sattuu hyllystä löytymään kyseinen vhs -kasetti ja arvannet, että lähipäivinä pitää videot virittää tollöön ja laittaa tuo nauha pyörimään. Pakkohan tuo loppurähinä on tarkastella kun ei tuollainen muistu millään mieleeni. Sen muistan että mainio keikka oli vaikka tuon aikoinani ostaessa olin pettynyt kun siinä ei ollut Gillani jne... teinipenskakakarana kun innoissani en sitä kaupassa tarkemmin katsastellut. Silloin en kyllä tiennyt bändistä juuri mitään joten... noh, oppia ikä kaikki. Tänä päivänä ei kaduta tuo ostos hetkeäkään.

Vielä kiitokset innoittamisesta ko. videota kohtaan.

Rautaneito.com

Deep Purple

Deep Purple

The Story of Deep Purple kirja