Metallica

[KingOfTwilight]

Kill 'em All on kyllä ehdottomasti näiden kaverien paras levy. Enemmän riffejä kuin myöhemmillä yhteensä.. Eikai se ollu ihme että tuli semmosta jälkeä kun Mustaine oli vielä pelissä Toteutus on kyllä kieltämättä ei-niin-hyvä, olisi mukava kuulla remake tuosta levystä.

Hetfield on minulle se tärkein tyyppi bändissä. Uskomattoman hyvä komppikitaristi, vain IE:n Schaffer menee edelle (hänkin on kai epävirallisesti tunnustanut Hetfieldin suureksi vaikuttajaksi).
Hammet ei esimerkiksi vakuuta yhtään, kyllähän se ehkä keskiverto slayersooloja parempia tekee, mutta silti ne soolot on aika perseestä.
Mustaine ku ois kehissä niin siinä ois se ultimate rässibändi. Melkein.

Sanomaa Metallicalta löytyy ja tykkään siitä sanomasta. Rässibändeillä on kyllä aika erilaiset teemat lyriikoissa kuin esim. Maidenilla, joten paha mennä vertaamaan edellämainittuun. Kyllähän Maidenin NPFTD:lta löytyy vähän yhteiskunnallista särmää, siks kai Lappiskin siitä tykkää
Megadeth kyllä pesee Metallican sanomassa (tuosta lauseesta varmaan saadaan tappelu aikaseks), Mustaine on sen verran taitava kielenkäyttäjä.

Hmm.. Mustaine löytyy joka kappaleesta, no kyllähän se liittyy asiaan niin saa sitäkin tässä ylistää

[Lappis]

^ Mustainella kyllä on ihan helvetin hyviä lyriikoita. Sweating Bullets on kyllä helvetin hyvä biisi, sanoiltaan ja itse musaltaankin. Voi helposti samaistua siihen biisiin. Skitsomeininkiä.

Kyllä mulle kuitenkin taitaa rakkain Tallica-levy olla tuo Ride The Lightning. Se on synkkä, se on loistava, siinä on Metallican paras biisi FFWF ( samalla yksi maailman kovimmista! ) ja tuossa levyssä on nostalgiaa ihan helvetisti.

[Ipe]

Toimiihan se Metallica, ainakin ennen. Paras levy on ...And justice for all tai Ride the Lighting, mutta olen tässä vuosien varrella vähentänyt kuunteluani lähes olemattomaksi. Kerran on tullut tämä bändi todistettua livenä, olihan se kovaa tavaraa muttei mielestäni vedä vertoja Maidenin keikoille.

Makunsa kullakin.

[StormTrooper]

Metallica on mulle ehkä se tärkein yhtye (with Maiden), joka sai kuuntelemaan kunnon musiikkia.
Ensimmäinen levyni oli Ride the Lighting ja se iski lujaa.
Sen jälkeen hankittiin Master of Puppets, Kill Em All, Justice, Black... loistavia levyjä.

Metallicalla on tärkeä osa kitaran soiton aloittamiseeni. Pienempänä Hammett kuulosti tosi hyvältä soittajalta, mutta on aivan yliarvostettu nykyään(kin). Hetfield on yksi parhaista rytmikitaristeista ja lavakarisma on aivan mieletön (sen lisäksi laulaa upeasti). Kova Äijä !

Master of Puppets on ollut suosikkilevyni siitä asti, kun sen sain. Ei yhtään heikkoa hetkeä ja pari hitaampaa kappaletta (Sanitarium & Thing that should not be) tasoittaa hyvin tuota rässimyrskyä.

Tosiaan ne 80-luvun levyt ja Black Album on niitä levyjä, joista tykkään ja kuuntelen säännöllisesti.
St.Angerista oli kovat odotukset ja pettymyshän siitä tuli. Turha niitä biisejä on venyttää, kun ei ole kuin paria riffiä toistettavana per biisi. Soundeista en sano mitään, Black-sounditkaan ei olisi auttaneet, kun kappaleet on niin onnettomia.
Tosin Frantic ja St.Anger on hyviä kappaleita, jälkimmäinen voisi tosin olla puolet lyhyempi.

Kill Em Alilla ainoa joka pikkaisen häiritsee on Hetfieldin laulu. Aika kaukana ollaan esim. Justicen miehekkäästä äänestä. Biisit sen sijaan on loistavia ja levy klassikkostatuksensa ansainnut.
Ei yhtään huono idea tuo, että levy äänitettäisiin uudelleen.

Load on semmoinen levy, jota voi jossain mielentilassa kuunnella, ei kuitenkaan kokonaan. House Jack Built ja King Nothing ovat ne valopilkut.
Reload sen sijaan on ihan ylijäämäkamaa. Fuel on ainut hyvä kappale.

Lars Ulrich. (Ehkä) maailman yliarvostetuin rumpali. Mutta ei hän kyllä huonosti soita noilla loistolevyillä. Soiton ei tarvitse olla teknistä, jotta siitä voisi nauttia.
Tietysti studiosoitto on eri asia kuin live, mutta en nyt miestä aivan täysin ala dissaamaan.
Ja ei Metallicassa voisi olla muuta rumpalia, sitten se ei olisi Metallica.

Cliff ja Jason olivat molemmat hyviä basisteja, Newstedillä aivan Hetfieldin tasoinen lavakarisma
Toivotaan, että Rob tuo jotain hyvää bändiin.Toista St.Angeria en voi enää sulattaa.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä, muuttuisiko mikään,jos vaihdettaisiin tuottajaa.
Tuskin Bob Rock vaikuttaa biiseihin kovin paljon, mutta mistä sitä tietää?

Jos pitäisi pistää levyt järjestykseen, olisi se tämä:

--Parhautta--
1.Master of Puppets
2.Ride the Lighting
3.And Justice for All
4.Kill Em All
5.Black
--Heikkoa--
6.Load
7.St.Anger
8.Reload

METAL UP YOUR ASS

[Peke]

Ilmoittaudun tässä Metallica faniksi itsekin.

Olen bändiä kuullut luonnollisesti koko sen olemassaolon ajan, mutta varsinainen diggaaminen alkoi kun ostin Justice For All levyn joskus 1991.
Mielestäni tuo justice onkin yhtyeen kovin tuotos, tosin Kill ´Em Allia en ole kuullut harmittava tosiseikka, mutta rehellisyys maan perii, eiks yeah?

Musta albumi, Master of puppets ja varsinkin ride the lightning uppoo hyvin. Uusimmat Loadista alkaen ovat kuuneltavia nekin, mutta eivät väristyksiä aiheuta

Diggaan biisien sovituksia ts melodian ja sen trashriffittelyn yhdistämistä.
Mulle on ihan suosikkibiisejä seuraavat:
seek and destroy vidddhu mikä riffi......
fade to black
one
eye of beholder
and justice for all
blackened
master of puuppets
enter sandman
nothing else matters

Hyllystä löytyy seuraavat tekeleet:
Ride The Lightning
Master Of Puppets
And Justice For All
Metallica (black album)
Load
Reload
Live shit binge & burge 3cd+ 2dvd


Kill ´Em all täytyy hommata, st anger levyn hankkinnalla en pidä suurta prioriteettia taikka kiirettä....

Cheers
Peke

[DejaWu]

Kyllä mulle kuitenkin taitaa rakkain Tallica-levy olla tuo Ride The Lightning. Se on synkkä, se on loistava, siinä on Metallican paras biisi FFWF ( samalla yksi maailman kovimmista! )

Kyllä. Kaikki biisit hipovat speedmetelin täydelistymää (paitti FFWF nyt on rässiä). Mutta tuo Escape on aivan käsittämättömän puuduttava ralli, ilman kertsiä ihan ok, mutta kertsi on vaan niin puuduttava. Fight Fire With Fire on taattua laatua alusta loppuun, maailman paras rässibiisi Sepulruran Rest In Painin jälkeen. For Whom The Belltolls on myöskin maininnan arvoinen biisi levyltä. Ehkä sooloa jäisi kaipaamaan, mutta menee se näinkin. Call Of Ktulu on ehkä turhan pitkä, mutta menee se näinkin. Sanoin nyt biiseistä melkeimpä vain negatiiviset puolet, koska muuten ne ovat melkeimpä timanttia. Ride The Lightning onkin mun mielestä 'tallican paras julkaisu ikinä. Tästä ei mennä hevillä ohi.

Ensimmäinen Metallica -levy mulle kuitenkin oli tuo kirosana, eli Black. Levyltä löytyy uutamia loistobiisejä, mutta Sandmanit ja Sad But Truet yms. tuntuvat menevän turhan kaupalliselle linjalle. Ei taida ollakaan ihme, että tämä on Metallican parhaiten menestynyt albumi. Onhan tässä tietysti hetkensä, kuten Trough The Never. Sitten on nuo joista ei saisi tykätä, että on tr00, eli Unforgiven ja Nothing Else Matters. Ekalla kuuntelukerralla loistava, pidemmän päälle todella puuduttava.

Metallican fanittaminen lähti kuitenkin mulla liikkeelle kun kaveri tarjos koulussa kuunneltavaksi Kill 'Em All levyä ja biisiä Four Horsemen. Perkele, tämähän on jotain ihan erilaista kuin se levy joka mulla on kotona tuli varmaankin ajateltua. Sitten samainen kaveri lainas mulle Kill Em All -levyn ja olin myyty. Joka biisi toimii. Sitten huomasin, että hyvissä biiseissä oli mukana säveltämässä joku Mustaine, kukas tää heppu on? Sitten google surraamaan ja huomasin, että sehän on Megadethin perustaja. Yheltä kaverilta (,joka ei kuuntele erityisesti heviä) löytyi Youthanasia levy! Lainasimpa senkin ja jäin myöskin Megadethin tielle, mutta se onkin sitten jo toinen tarina...

Blackstä eteenpäin mulle ei Metallica uppoa, ehkä pari yksittäisitä biisiä saattaa mennä, mutta levy putkeen... Ei onnistu.

[Rainmaker]

^^Et ole kuullut Kill'Em Allia mutta Seek And Destroy on kuitenkin yksi suosikkibiisejäsi?


Ride The Lightning on kanssa oma suosikki Metallica-levy. Jo pelkästään kitarasoundin ansiosta. FFWF:n riffittely on ehkä maailman synkintä ja raskainta kamaa.

[Pedro]

^^Et ole kuullut Kill'Em Allia mutta Seek And Destroy on kuitenkin yksi suosikkibiisejäsi?

Löytyyhän se Live Shitiltä useampaankin kertaan.

Minä olen sitä harvinaista tyyppiä, joka diggailee koko tuotantoa suht tasapuolisesti. Ensikosketukseni sain Kill 'Em Allin muodossa ihan pentuna, mutta se levy, mikä aloitti kunnolla fanituksen vuosia myöhemmin oli Load (tai Black. en muista, kumman kopioin kaverilta ensin). Black oli joka tapauksessa ensimmäinen omistamani Metallica-cd, jonka jälkeen sitten ostelin kaikki muutkin levyt, ensin neljä ensimmäistä ja myöhemmin loput.
Blackia tuli silloin yläasteella kuunneltua niin paljon, että nykyään se on painunut listan pohjimmaiseksi. Neljä ensimmäistä levyä ovat, kuten monesti jo on sanottu, kiistattoman loistavia paketteja, joista Justice on viimeisen vuoden aikana ollut kovimmassa käytössä. Loadiakin on tullut vuosien saatossa kuunneltua ihan tolkuttomasti, mutta se ei ole juurikaan kulunut, toisin kuin Black. Parin heikomman biisin vastapainoksi löytyy lukuisia huippuhetkiä, ja ehkä jopa Metallican paras biisi (tämä tietenkin vaihtelee aina ajoittain) The Outlaw Torn. Re-Loadista voisi sanoa ihan samat asiat kuin Loadistakin, mutta huippuhetket ovat jonkun verran vaisumpia. St. Anger on eniten odottamani julkaisu koskaan, ja ensimmäinen kuuntelu oli siihen nähden suuri pettymys. Muutamia hienoja biisejä/biisinpätkiä jäi mieleen jo silloin, mutta kokonaisuus oli tosi puuduttava. Nyt puolitoista vuotta ensikuuntelun jälkeen voin sanoa vilpittömästi nauttivani siitäkin levystä. Ensikuuntelulla vaikuttaneet biisit ovat hienoja vieläkin, mutta myös levyn keskiosa, jota ennen pidin täysin mitäänsanomattomana läjänä ylipitkiä biisejä, on herännyt eloon. Paria biisiä voisi toki vieläkin lyhentää, mutta se ei ole mikään välttämätön toimenpide.

Ja Live Shitin Seattlen keikka on paras konserttijulkaisu koskaan.

[Peke]

^^Et ole kuullut Kill'Em Allia mutta Seek And Destroy on kuitenkin yksi suosikkibiisejäsi?


Ride The Lightning on kanssa oma suosikki Metallica-levy. Jo pelkästään kitarasoundin ansiosta. FFWF:n riffittely on ehkä maailman synkintä ja raskainta kamaa.

omaan live shit levyn, jolla kyseinen kappale ryntäsi tajuntaan ja parrasvaloihin varsinkin dvd versio kolisee

[S.R.]

Kyllä Metallican tuotanto välillä 1983-1991 on aika kovaa kamaa vieläkin ja kyllä niiltä myöhemmiltäkin levyiltä löytyy ihan hyviä kappaleita. Metallica taitaa olla Maidenin ohella yksi eniten vaikuttaneista yhtyeistä joita tulee vieläkin kuunneltua aina silloin tällöin. On tullut jonkin verran keräiltyä eri bootleggeja vuosien varrella.
Eka oma Metallica ostos silloin joskus oli And Justice For All vuonna 1989, suhteellisen myöhään tuli ostettua mitään koska olin kuullut myös Master Of Puppetsia vuosia aikaisemmin.

Parasta levyä en menisi sanomaan mutta itselle kitaristina James Hetfieldin äärimmäisen tarkka rytmisoitto on kolahtanut aina. Varsinkin kolmikko Ride The Lighting, Master Of Puppets ja And Justice For All ovat sen luokan levyjä että huhhuh. Noilta ei täytekappaleita pahemmin löydy.Kyllä nuo sellaisia teoksia ovat jotka jokaisen metallistin levyhyllystä pitäisi löytyä.

St. Anger oli aika hämmentävän asennerässi levy, tosin alkujärkytyksen jälkeen alkoi vähitellen piisit tarttua mieleen. Täytyy sanoa että rohkea veto bändiltä tehdä levy jota kukaan ei osannut odottaa.

Kerran olen nähnyt livenä, Helsingin jäähallissa 19.11.1996 jolloin myös pääsin tapaamaan Jason Newstedin ja James Hetfieldin. Silti vaikka bändi oli jo saanut lokaa niskaan Load-levyn myötä täytyy sanoa että yhtye on aivan uskomaton livenä. Edelleen harmittaa kun ikinä ei päässyt katsomaan Metallica Black Album-kiertueen keikoille Helsingin Jäähalliin tai Oulunkylään 1993.

[Pedro]

Täytyy sanoa että rohkea veto bändiltä tehdä levy jota kukaan ei osannut odottaa.

Nimenomaan tämä "me tehdään mitä me halutaan, ei mitä meidän halutaan tekevän" -asenne on musiikin ohella suurin syy, miksi tätä bändiä kunnioitan.

[S.R.]

Nimenomaan tämä "me tehdään mitä me halutaan, ei mitä meidän halutaan tekevän" -asenne on musiikin ohella suurin syy, miksi tätä bändiä kunnioitan.

Kyllä, olet aivan oikeassa. Arvostan myös Metallicaa kyseisestä syystä.

Mielestäni nämä kaikenmaailman Popstarsit, idolit ja muut vaan menevät tähdenlentoina mutta oikeat artistit ja yhtyeet (mm. Iron Maiden, Metallica...) tekevät musiikkia joka muuttaa maailmaa. Ja samalla nämä yhtyeet luovat jotain kestävää. Oli hienoa että Metallica teki levyn St. Anger joka samalla ärsytti ihmisiä mutta keräsi myös kehuja. Mutta todennäköisesti luulen ettei Metallica varmaan ikinä voi tehdä saman tasoista materiaalia kuin vuosina 1983-1991. Sama myös Maidenilla, on tämä uusi materiaali sinänsä ihan kuunneltavaa ja hyvää mutta ei nämä kuitenkaan pärjää niille vanhoille levyille.

Aivan kuten Janick Gers sanoi Rock In Rio:n bonuslevyllä IM voisi tehdä poppilevyn ja myydä 14 miljoonaa mutta he eivät tee niin.

[Heretic]

Megadeth kyllä pesee Metallican sanomassa (tuosta lauseesta varmaan saadaan tappelu aikaseks), Mustaine on sen verran taitava kielenkäyttäjä.

Hmm.. Mustaine löytyy joka kappaleesta, no kyllähän se liittyy asiaan niin saa sitäkin tässä ylistää

Komppaan... Metallican kuuntelu minulla on ollut todella vähäistä, ja en ole saanut levyjäkään osteltua. Syynä siihen on ollut Mustaine. Ei ole niin hirveästi suuntautunut mielenkiinnot 'tallicaan kun Megadethiä olen kuunnellut, se vie mukanaan. Kerran lainasin kaverilta Kill 'em allin, ja kyllä se iski lujaa, vaikka pidän ehkä vähän nopeammasta. Biisi, joka albumilta koviten silloin iski, oli ehdottomasti Metal Militia. Se, kuka sanoo että asenne puuttuu, niin ihmettelen kyllä suuresti minkälaista asennetta musiiikilta haetaan.. Itselläni on ollut Maidenin arvostus kylmässä juuri tuon asenteen takia. Tottahan se on, että asene lähtee jos aletaan tehdä musiikkia liiaksi rahan takia, ja siksi että levy nousisi listaykköseksi. Työnalla on ollut Kill 'em allin osto, mutta hyllystä on aina mukaan tarttunut joku muu levy. Henk.koht olen iloinen että Mustaine potkittiin bändistä, vaikka olisi se hauska tietää miten olisi, jos ei kummallakin bändillä aika jyrkkä alamäki, olisikohan Mustainen jääminen saanut sen korjattua (paitsi Megadeth on noussut sieltä). Älkää suuttuko. Mielipiteitä.

[Paddy]

Ride The Lightning on perkeleen kova levy. Muita levyjä en aio kuunnella enää tulevaisuudessa, ellei joku mua siihen pakota. Varsinkaan Master Of Puppetsia, joka kaikista hehkutuksistaan huolimatta on totaalista sontaa (paitsi Battery ja nimibiisi).

[Peke]

Kyllpä toimiikin tämä suosikkibiisini fade to black
alku ja osuus 3:55 eteenpäin on jotain aivan loistavaa sooloineen kaikkineen.....

Shit miten kovaa kamaa

[tsorl]

Ei ole koskaan mitenkään erikoisemmin napsahtanut, mutta 80-luvun levyt kyllä toimii ihan kiitettävästi ja musta albumikin oli muistaakseni ihan hyvä. Yhtään Metallica-levyä en omista, mutta isoveljen kokoelmaa tuli lapsempana kuunneltua. Se viimeinen niitti on jäänyt kuitenkin puuttumaan. Syynä saattaa olla Hetfieldin ääni, joka on minun korviini aina ollut valitettavan yksiulotteinen.

Uudemmista sanon sen verran, että onhan se kieltämättä rohkea veto bändiltä tehdä paskoja levyjä.

[poolrules]

Uudemmista sanon sen verran, että onhan se kieltämättä rohkea veto bändiltä tehdä paskoja levyjä.

Totta, tuota pitää kompata. Mitä hienoa on tehdä "odottamaton" erilainen levy, jos se on totaali kuraa? Mutta mielipiteitähän nämä taas on

Edit: Piti oikein tämän topicin innoittamana laittaa Ride the Lightning soittimeen, pitkästä aikaa . Ihan pätevää menoa, paitsi tuo Escape, joka on aika väsynyt biisi. Kaks viimestä biisiä on kyllä kovaa kamaa, tosin Ktulusta se sadomasokisti versio on parempi.

[Holy_diver]

seuraavas postis kerron sitte tosta yhdestä kaikkien aikojen Metallialbumeista...Ride The Lightning:sta!

Just Call my name, cos I`ll hear you scream Master! Master!

H_d ja Metallica osa 2: Ride The Lightning

Tämä oli minun 5 albumini kautta aikojen. Fight Fire With Fire:n intro aloittaa levyn sopivasti rauhalliseen tahtiin ja sitten räjähtää riffit ilmoolle. Periaatteessa aika perus rockahtava kappale. Ride The Lighning lähtee sitte heti alusta asti tarjoamaan mahtavia ujeltavia riffejä àla Kirk Hammett...tarttuva kappale. For Whom The Bell Tolls:ssa Burton näyttää mahtavuudensa, bändin mahtavimpia introja yhdessä Seek & Destroy:n kanssa. Joidenkin mielestä tylsä kappale, mutta mulle tämä on kyllä nannaa. Outrossa on oiva esimerkki siitä miltä kuulostaa, kun tyyppi rakastelee kitaraansa. Fade to Black on kappaleena sellaane merkkipaalu, että ei toista. Alun loistava, ujeltava "riffi" ja siitä kehittyvä akustinen kitara tuo melkein tipan joka kerta linssiin. Hetfieldin laulu tulee juuri niin surullisena kuin sen pitäisinkin. Maailman paras Outro minun mielestäni. Trapped Under Ice eroaa FTB:stä kuin yö ja Päivä. Nopeaa, improvosoituja riffejä, Hetfield suorastaan huutaa vokaalit koko kappaleen ajan. Ei mitään erikoista. Escape on levyn heikoin kappale yhdessä TUI:n kanssa, parasta antia on kertosäe. Creeping Death on yksi Metallican ehdottomia klassikoita, vahva intro, mukaansa nappava rytmi ja aivan mahtava kertosäe, kun tämän kuulee niin takuu varmasti jää kertosäe soimaan päähän: "So let it be written, so let it be done!" The Call of Ktulu: Intro on ihmeellisen kiehtova ja suorastaan pakottaa sinut jäämään niille paikoillesi missä juuri olet, sitä vaan kuunteloo hiljaisuudessa, miten kappale kehittyy. Mahtava osoitus Metallican "instrumentaalisista" taidoista!

Metallican Paras albumi ja tulee varmaan aina olemaan. Varsinki kun se sisaltää Kestosuosikit For Whom Bell Tolls, Creeping Death ja Henkilökohtainen suosikkini Fade to Black. "Life it seems, will fade away. Drifting further every day"

[Ipe]

^ Mielestäni Fade To Black on ehdottomasti Metallican paras biisi! Siis kertakaikkiaan täydellinen biisi! Kitarasoolot lopettavat biisit, jotka sopivat biisiin, kun nenä päähän. Yksi maailmahistorian parhaista biiseistä ehdottomasti!

[S.R.]

Ei ole koskaan mitenkään erikoisemmin napsahtanut, mutta 80-luvun levyt kyllä toimii ihan kiitettävästi ja musta albumikin oli muistaakseni ihan hyvä. Yhtään Metallica-levyä en omista, mutta isoveljen kokoelmaa tuli lapsempana kuunneltua. Se viimeinen niitti on jäänyt kuitenkin puuttumaan. Syynä saattaa olla Hetfieldin ääni, joka on minun korviini aina ollut valitettavan yksiulotteinen.

Uudemmista sanon sen verran, että onhan se kieltämättä rohkea veto bändiltä tehdä paskoja levyjä.

Kannattaisiko ehkä tutustua paremmin bändiin tai mieluummin sitten perehtyä johonkin muuhun - Nu-metaliin?
Näyttäisi olevan niin että sinulla on suuri Metallica-tietämys ja voit saman tien manata uudet levyt paskaksi.


Ja Metallican paras biisi on:
For Whom The Bell Tolls

[Lappis]

Holy_diver: " Fight Fire With Fire:n intro aloittaa levyn sopivasti rauhalliseen tahtiin ja sitten räjähtää riffit ilmoolle. Periaatteessa aika perus rockahtava kappale."

Mitä helvettiä?

Tosi perus" Rockahtava " kappale. Enpä ole ennen synkkää rässiriffiä kuullut sanottavan perusrockiksi

[Holy_diver]

Holy_diver: " Fight Fire With Fire:n intro aloittaa levyn sopivasti rauhalliseen tahtiin ja sitten räjähtää riffit ilmoolle. Periaatteessa aika perus rockahtava kappale."

Mitä helvettiä?

Tosi perus" Rockahtava " kappale. Enpä ole ennen synkkää rässiriffiä kuullut sanottavan perusrockiksi

no ehkä se on synkempi ja nopeampi, kuin perus rock..mutta tolla meinasin sen yksinkertaista rakennetta ja tua kuulosti mun miälestä paremmalta kuin "Perus Metallihtava" kappale....

sori ny vaa, jos loukkasin sinua syvästi...

[Lappis]

^ Varsin verisesti loukkasit. Sen takiahan minä sen hymiön sinne laitoin, olen niin loukkaantunut.

Tuo nyt vaan on sama kun sanoisi Morbid Angelin biisejä perushumpaksi.
Kattos ku mie olen soittajamiehiä ja mulle toi genrejuttu on tärkeä. Ei sen suurempaa

[KuoliO]

Kyllä Metallica on loistava bändi. Joskus pentuna sitä tuli jonkun verran kuunneltua ja suht nopeasti kyllästyttyä. Pari vuotta meni ja sitten alkoi diggailu uudelleen ja jatkuu edelleen.

Kill 'em All loistava debyytti. Rumpusaundit aika tussut ja kitaroissa ihme surinasaundi. Mutta ei se mitään, maistuu ne tiukat riffit näinkin. Eipä debyytillä heikkoja raitoja ole ollenkaan lukuunottamatta biisiä (Anesthesia) Pulling Teeth. Muuten aivan timanttikamaa kuten: Hit The Lights, Four Horsemen, Whiplash, No Remorse, Metal Militia jne. Vitun kovaa kamaa. On kyllä levy täynnä niin helmiriffejä että huhuh.

Ride The Lightning loistava jatko. FFWF jaksaa ihastuttaa vieläkin akustisella introlla ja sitä seuraavalla tapporiffillä. Ehdottomasti bändin parasta tuotantoa. Fade To Black hieman erilaista Metallicaa loistavilla riffeillä. For Whom The Bell Tolls perus Metallica hitti kuin myös Creeping Death. Kuin myös tällä levyllä, aivan tapporiffejä. Se toiseksi paras Metallica levy.

Master Of Puppets, SE levy itselleni. Battery paras Metallica biisi ikinä. Akustinen alku niin helmi ja riffit niin loistavia.
Nimibiisin riffit ihastuttavat vieläkin, on ne yksinkertaisesti niin mahtavia. The Thing That Should Not Be hidas ja raskas, mitä muuta tarvitaan.
Welcome Home jatkaa hieman Fade To Blackin linjoilla ja jatkaa tasokasta matskua. Disposable Heroes ja Damage Inc. ansaitsevat myös maininnan.

...And Justice For All myös mainio levy. Tiukkoja riffejä edelleen ja saundit ovat loistavat, ei kaikua sitten missään. Blackened, One, Dyers Eve ja Harvester Of Sorrow maininnan arvoisia. Tällä levyllä Ulrichin soitto jopa kuulostaa joltain.

Black levy myös loistava, vaikka tyyli on hieman muuttunut. Ne perusklassikkot Enter Sandman, Sad But True, Unforgiven, Nothing Else Matters ja Wherever I May Roam tuskinpa tarvitsevat sanomista. Saundit ovat kyllä loppuun asti viilattuja tällä levyllä.

Load ja Reload levyt ovat itselleni aikamoista kuraa. Muutama hyvä biisi löytyy kuten: Ain't My Bitch, Until It Sleeps, Hero Of The Day, Fuel ja The Unforgiven 2. Muuten muu kama aika tylsää ja puuduttavaa.

St.Anger ihan ok kamaa, pari hyvää biisiä, loput keskinkertaista vääntämistä.

[marabu]

Äkkiä mielipiteet muuttuu.. Itte olin jokin aika sitten viel sitä mieltä et st. anger olis yks "tallican" huonoimmista mut kyl sitä ku on tullu enemmän ja enemmän kuultua niin ihmeellisesti se vaan kuulostaa kerta toisensa jälkeen paremmalta. Mulla Metallican kuuntelu alko joskus kesällä 03 samoihin aikoihin ku tutustuin Kotiteollisuuteen. Siitä on sitten sen jälkeen rankemman musiikin innostus alkoi ja loppua ei näy. Siitä oon aikalailla samaa mieltä et Maidenia ja "tallicaa" ei oikeastaan kannata ruveta vertailemaan koska eikös se kuitenki oo niin et ainaki Bruce tykkää jollakin tasolla Metallicasta vaikkei se nyt ookkaa mikään puollustus tälle etti niitä kannata vertailla!? Mut kyl ne on niin kaukana musiikki tyylin kannalta ajateltuna et ei vertaus kannata. Itte kuuntelen Iron Maidenia.