En olekaan kirjoitellut tänne vaikka Aeronauticsin onnellinen omistaja olen ollut jo yli puoli vuotta. Jotenkin on vain unohtunut kommentoida. On muuten äärimmäisen hieno heavyvuosi ollut. Bruce Dickinson, Judas Priest, Kreator, Machine Men, Rob Rock ja Masterplan. Kaikilta tullut aivan tykkiä kamaa!
Aeronauticsin ostin Crimson Riderin perusteella, johon tykästyin heti ensikuulemalta. Levyn ekan kerran kuunnelleena olo oli jotenkin tyhjä. Ajattelin, että tulipa ostettua keskinkertainen levy. Mutta, aina tulee mutta

, sitä seuraavilla kerroilla levy iski täysillä tajuntaan. Peruspowerista ei ole tietoakaan, sellaisesta en enää yleensä innostu ollenkaan. On muuten mukava huomata levyn erilaiset yksityiskohdat ja musiikilliset kikat nyt kuulokkeilla kuunnellessa, paljon erilaisia kerroksia. Sopii muuten iltaan (no yöhön) tämä levy vallan mahtavasti.
Koko levy on täynnä Jörn Landen hienoa tulkintaa. Mies on hieno laulaja, ei mikään helvetin kiekuja, vaan voimakkaan tunteikasta tulkintaa luvassa tällä kertaa. Uli Kuschille ei varmaankaan voi enää ylistyksiä jaella, mutta jaellaan silti. Siis aivan ilmiömäinen rumpali, en voi uskoa kaikkia juttuja mitä mies tällä levyllä tekee. Unbelievable!
Akiman tämän kiteyttikin hyvin tähän:
Erityisesti Masterplanissa miellyttää juurikin se, kuinka bändi hyödyntää power-metallin melodisia, osittain sinfonisia ja tarttuvuuden kannalta hyödyllisiä aineksia, mutta on silti ehdottomasti raskasta, monikerroksista ja tunnelmallista, mikä pääsee monilta usein unohtumaan.
Ehdottoman hyvin sanottu, siinähän se Masterplanin juju tulikin. Hieno levy tämä on, siitä ei ole epäilystäkään. Myös levyn lopetus on yksi hienoimmista ikinä. Black in the Burn, ja korva lepää
