
King Diamond
Moderator: The Killer Krew
^Puppet Master todellakin on hieno levy, jolla kaikki biisit ovat tasaisen hyviä sekä jotkut aivan erinomaisia (Magic, Darkness..). On myös mahtavaa kuulla levyn tarina itsensä mestarin kertomana, ja tuo tarinahan on yksi Kingin parhaista. Itse innostuin King Diamondista The Puppet Masterin kuultuani, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta. Eli suosittelen levyä ainakin kaikille King Diamondia vähemmän kuulleille. Abigail on joka tapauksessa se kaikista kovin Kingin levy nyt ja aina, joten rahat ei mene hukkaan jos siihen sijoittaa.
Oma King Diamond levy-rankingini on myös elänyt aika tavalla viime listauksen jälkeen, ja varsinkin "The Eye" on avautunut jo oikein kunnolla ja Conspiracykin kuulostaa jo huomattavasti paremmalta kuin aiemmin. Yhtään huonoa KD albumia en siis ole vielä kuullut, joten täytyy valmistautua paljon parjatun Abigail II kuulemiseen siinä toivossa, että se olisi positiivinen yllätys odotuksiin nähden. Tuo Abigail II The Revenge on siis ainut Kingin levy, jota en ole kuullut kokonaisuudessaan. Miriam ja Spirits ovat varsinkin hienoja biisejä tuolta levyltä niistä joita olen kuullut, mutta ovatko nuo sitten juuri ne levyn ainoat hyvät biisit..?
Oma King Diamond levy-rankingini on myös elänyt aika tavalla viime listauksen jälkeen, ja varsinkin "The Eye" on avautunut jo oikein kunnolla ja Conspiracykin kuulostaa jo huomattavasti paremmalta kuin aiemmin. Yhtään huonoa KD albumia en siis ole vielä kuullut, joten täytyy valmistautua paljon parjatun Abigail II kuulemiseen siinä toivossa, että se olisi positiivinen yllätys odotuksiin nähden. Tuo Abigail II The Revenge on siis ainut Kingin levy, jota en ole kuullut kokonaisuudessaan. Miriam ja Spirits ovat varsinkin hienoja biisejä tuolta levyltä niistä joita olen kuullut, mutta ovatko nuo sitten juuri ne levyn ainoat hyvät biisit..?

Onhan Kingiä tultu sellainen 8:n kappaletta kuunneltua ja.. No kyllähän sitä mielellään 2 kappaletta putkeen kuuntelee, mutta 3:ssa biisissä menee se yliääni vinkuna jo yli. Yksinkertaisesti alkaa raastamaan hermoja moinen. Toki korkealta saa ja pitääkin laulaa, mutta ei sentään tarvitse tuollaista yliääni marinaa alkaa vetämään. Täytynee tuo Abigail kumminkin ostaa jossain vaiheessa.
WHAT WOULD YOU DO IF VINCE NEIL SHOULD VISIT - BY MISTAKE - A DEATH GIG?
"I'd fuckin' kick his ass and while he's on the ground bleeding and crying I'd take a rancid smelly shit in his face and make him eat it!" -Chuck Schuldiner '86
"I'd fuckin' kick his ass and while he's on the ground bleeding and crying I'd take a rancid smelly shit in his face and make him eat it!" -Chuck Schuldiner '86
-
- Peräruiske
- Posts: 50
- Joined: Wed Aug 11, 2004 2:43
- Location: Somewhere in Hell
- Contact:
Nyt olen muutaman kerran kerennyt kuuntelemaan tuon kingin The Puppet Masterin, ja edelleenkin on todettava, että ei ole heikkoa kingin levyä tullut vastaan. Sillä aivan timantti tavaraa on tarjolla ja siksi kiilaa tämän hetken rankissa kolmanneksi heti Abigailin ja Conspiracyn perään. Parhaina biiseinä näin ensi kuuntelulla tuntuvat Emerencia ja No more me. Myös kannet on yhdet tyylikkäimmistä koskaan ja dvd missä kingi kertoo tarinan on hyvä boonus. Arvosanaksi voisi antaa 91/2
Tämän hetkinen rankkaus kingin tuotoksista
1.Abigail
2.Conspiracy
3.The Puppet Master
4.Spiders Lullabye
5.Them
6.The Eye
Tämän hetkinen rankkaus kingin tuotoksista
1.Abigail
2.Conspiracy
3.The Puppet Master
4.Spiders Lullabye
5.Them
6.The Eye
King Diamondin uutta tuplaliveä näkyi kaupoissa jo aiemmin viime viikolla ja ostin omani vasta eilen, joten kokonaan en ole ehtinyt vielä kuuntelemaan, mutta erittäin hyvät ensivaikutelmat olen saanut. Enpä havainnut elossa olevaa topicia ja netti vähän temppuilee, joten laitetaanpa tämä tähän.
CD 1:
01. Funeral
02. Mansion in Darkness
03. The Family Ghost
04. Black Horsemen
05. Spare This Life
06. Mansion in Sorrow
07. Spirits
08. Sorry Dear
09. Eye of the Witch
10. Sleepless Nights
CD 2:
01. The Puppet Master
02. Blood to Walk
03. So Sad
04: Living Dead (outro)
05. Welcome Home
06. Invisible Guest
07. Burn
08. Introductions
09. Halloween
10. No Presents for Christmas
Kaikkein tärkeimpiä seikkoja ovat tietenkin nuo soitannalliset ja soundilliset, joiden suhteen en itse kovin pahaa sanottavaa löydä osan kuunneltuani. Kingin ääni on yhtä kovassa vedossa kuin levyilläkin ja soitto kulkee mukavasti, Andy LaRocquen kaltaisia soittajia on mukavaa kuulla välillä muussakin muodossa kuin studiossa väännettynä. Soundillisesti ja yhteensoiton kannalta tämä 2CD kokonaisuus vaikuttaa oivalta, mutta pitänee kuunnella vielä useaan otteeseen läpi, kun ei ole tosiaan ensimmäinenkään vielä takana, mutta eiköhän tämä Live ole jonkun toisenkin soittimeen jo eksynyt.
CD 1:
01. Funeral
02. Mansion in Darkness
03. The Family Ghost
04. Black Horsemen
05. Spare This Life
06. Mansion in Sorrow
07. Spirits
08. Sorry Dear
09. Eye of the Witch
10. Sleepless Nights
CD 2:
01. The Puppet Master
02. Blood to Walk
03. So Sad
04: Living Dead (outro)
05. Welcome Home
06. Invisible Guest
07. Burn
08. Introductions
09. Halloween
10. No Presents for Christmas
Kaikkein tärkeimpiä seikkoja ovat tietenkin nuo soitannalliset ja soundilliset, joiden suhteen en itse kovin pahaa sanottavaa löydä osan kuunneltuani. Kingin ääni on yhtä kovassa vedossa kuin levyilläkin ja soitto kulkee mukavasti, Andy LaRocquen kaltaisia soittajia on mukavaa kuulla välillä muussakin muodossa kuin studiossa väännettynä. Soundillisesti ja yhteensoiton kannalta tämä 2CD kokonaisuus vaikuttaa oivalta, mutta pitänee kuunnella vielä useaan otteeseen läpi, kun ei ole tosiaan ensimmäinenkään vielä takana, mutta eiköhän tämä Live ole jonkun toisenkin soittimeen jo eksynyt.
Last edited by Akiman on Tue Jul 12, 2005 3:22, edited 1 time in total.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
-
- Hang-Around
- Posts: 146
- Joined: Tue Jan 06, 2004 16:54
- Location: Vantaa
Deadly Lullabyes arviossaHammer wrote:^^Itse en ole tuota uutta liveä vielä kaupoissa nähnyt, mutta täytyy lähteä huomenna tutkailemaan, jos olisi vihdoin tänne Keski-Suomeenkin eksynyt. Odotukset ovat korkealla, ainakin Mansion In Darknessista kuullun mp3:sen perusteella.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
^Kiitokset hienosta levyarviosta. Edelleen odottelen kyseisen levyn ilmestymistä paikallisiin kauppoihin, mutta viimeistään loppuviikosta pitäisi päästä luukuttamaan "tanskalaista timanttia" oikein urakalla. Biisivalinnoissa olisi voinut olla hieman parantamisen varaa, etenkin uudelta Puppet Master levyltä olisin valinnut hieman eri biisit ja myös 90-luvun King Diamond tuotoksien biisejä olisi saanut olla mukana. 3 CD:n livepaketti olisi näin ollen voinut olla hyvä ratkaisu. Kommentoin lisää, kunhan saan levyn käsiini. Onhan se mahdollista, että studioalbumilla heikommat biisit puhkeavat kukoistukseensa livenä.
Nyt olen sitten kuunnellut tuon King Diamondin uuden liven jo useaan otteeseen läpi, ja on niin timanttinen paketti, että pitää hieman tännekin sitä hehkuttaa. Kingin ääni on yllättävän kovassa iskussa ja biisit kuulostavat erittäin nautittavilta.
Ensimmäinen levy koostuu lähes kokonaan Abigailin ja Abigail II:en biiseistä, jättäen sokeriksi pohjalle sellaiset legendaariset kinkku-klassikot kuin Eye Of the Witch ja Sleepless Nights. Funeral toimii introna mainiosti yleisön mylviessä taustalla, ja kun A Mansion In Darkness pärähtää käyntiin on fiilis katossa. The Family Ghost jatkaa Abigailin tarinaa, jonka jälkeen Black Horsemen nostattaa jälleen tunnelman sinne ihan korkeimpaan kerrokseen. Abigail II:sen biiseistä Mansion In Sorrow toimii jopa yllättävän hyvin livenä, ainakin mielestäni huomattavasti paremmin kuin studio-levyllä. Spirits, joka kuuluu samaisen Abigail II levyn parhaimmistoon, on livenä ihan ok, muttei mikään elämää suurempi. Spare This Life (Abigail II intro) ja Sorry Dear (Abigail II outro) tuntuvat mielestäni hieman turhilta keskellä levyä. Kun Abigailin tarina on saatu päätökseensä, Eye Of The Witch osoittaa erinomaisuutensa ja on yksi koko Deadly Lullabyes Liven parhaista vedoista. Kingin "ou jeah" tyyliset välihuudahdukset ovat hauskoja ja yleisö syttyy laulamaan kertosäettä mukana oikein tosissaan. Sleepless Nights on myös erinomainen ja saa ainakin allekirjoittaneen moshaamaan villisti mukana.
The Puppet Master aloittaa toisen cd:n, ja osoittautuukin ihan kelpo biisiksi livenä. Studio albumilla kyseinen biisi kun kuuluu mielestäni sinne levyn heikompaan puoliskoon. Nimibiisin lisäksi uudelta Puppet Master albumilta kuullaan myös Blood To Walk, So Sad ja Living Deadin outro-osuus. Näiden jälkeen onkin vuorossa se kaikkien rakastama Welcome Home, jonka aikana kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Upea laulusuoritus jälleen Kingiltä ja hienoa kitarointia Mr. La Rocquelta, vaikka soolo meinaa osittain hukkua muun "melun" sekaan. The Invisible Guests on melko hyvä veto, mutta menee lähinnä välipalana Burnia odotellessa. Burnin kertosäe vie mukanaan, kuten aina. Encore alkaa Kingin esittellessä bändinsä varsin tyylikkäällä tavalla ja kun Andykin on viimein esitelty, alkaa levyn mielestäni kovin vetäisy eli Halloween. Soitto pelaa täydellisesti, Kingin laulusuoritus on jälleen kerran täyttä timanttia ja yleisönkin kuulee taustalla mylvimässä. No Presents For Christmas päättää levyn jouluisiin tunnelmiin, mutta jää selkeästi edeltäjänsä Halloweenin varjoon. Jotenkin No Presents.. ei oikein sovi levylle, mutta Kingin hullunkuriset naurahdukset jättävät takuuvarmasti hymyn kuulijan huulille. Settilista on itseasiassa varsin hyvä, vaikka joitain muutoksia olisin siihen ainakin ennen levyn kuulemista tehnyt. Tämä levy kuitenkin toimii tälläisenaan erinomaisesti, joten ei sitä turhaan kannata lähteä muuttamaan.
Deadly Lullabyes on melkoisen kallis paketti, mutta rahat ei todellakaan mene hukkaan siihen sijoitettaessa. Itse ostin tämän liven eilen ja takana on noin kuusi kuuntelua, ja lähes joka kuuntelukerralla nautin biiseistä entistä enemmän. Kiistatta yksi kovimmista King Diamond tuotoksista, mitä kaupasta saa.
Ensimmäinen levy koostuu lähes kokonaan Abigailin ja Abigail II:en biiseistä, jättäen sokeriksi pohjalle sellaiset legendaariset kinkku-klassikot kuin Eye Of the Witch ja Sleepless Nights. Funeral toimii introna mainiosti yleisön mylviessä taustalla, ja kun A Mansion In Darkness pärähtää käyntiin on fiilis katossa. The Family Ghost jatkaa Abigailin tarinaa, jonka jälkeen Black Horsemen nostattaa jälleen tunnelman sinne ihan korkeimpaan kerrokseen. Abigail II:sen biiseistä Mansion In Sorrow toimii jopa yllättävän hyvin livenä, ainakin mielestäni huomattavasti paremmin kuin studio-levyllä. Spirits, joka kuuluu samaisen Abigail II levyn parhaimmistoon, on livenä ihan ok, muttei mikään elämää suurempi. Spare This Life (Abigail II intro) ja Sorry Dear (Abigail II outro) tuntuvat mielestäni hieman turhilta keskellä levyä. Kun Abigailin tarina on saatu päätökseensä, Eye Of The Witch osoittaa erinomaisuutensa ja on yksi koko Deadly Lullabyes Liven parhaista vedoista. Kingin "ou jeah" tyyliset välihuudahdukset ovat hauskoja ja yleisö syttyy laulamaan kertosäettä mukana oikein tosissaan. Sleepless Nights on myös erinomainen ja saa ainakin allekirjoittaneen moshaamaan villisti mukana.
The Puppet Master aloittaa toisen cd:n, ja osoittautuukin ihan kelpo biisiksi livenä. Studio albumilla kyseinen biisi kun kuuluu mielestäni sinne levyn heikompaan puoliskoon. Nimibiisin lisäksi uudelta Puppet Master albumilta kuullaan myös Blood To Walk, So Sad ja Living Deadin outro-osuus. Näiden jälkeen onkin vuorossa se kaikkien rakastama Welcome Home, jonka aikana kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Upea laulusuoritus jälleen Kingiltä ja hienoa kitarointia Mr. La Rocquelta, vaikka soolo meinaa osittain hukkua muun "melun" sekaan. The Invisible Guests on melko hyvä veto, mutta menee lähinnä välipalana Burnia odotellessa. Burnin kertosäe vie mukanaan, kuten aina. Encore alkaa Kingin esittellessä bändinsä varsin tyylikkäällä tavalla ja kun Andykin on viimein esitelty, alkaa levyn mielestäni kovin vetäisy eli Halloween. Soitto pelaa täydellisesti, Kingin laulusuoritus on jälleen kerran täyttä timanttia ja yleisönkin kuulee taustalla mylvimässä. No Presents For Christmas päättää levyn jouluisiin tunnelmiin, mutta jää selkeästi edeltäjänsä Halloweenin varjoon. Jotenkin No Presents.. ei oikein sovi levylle, mutta Kingin hullunkuriset naurahdukset jättävät takuuvarmasti hymyn kuulijan huulille. Settilista on itseasiassa varsin hyvä, vaikka joitain muutoksia olisin siihen ainakin ennen levyn kuulemista tehnyt. Tämä levy kuitenkin toimii tälläisenaan erinomaisesti, joten ei sitä turhaan kannata lähteä muuttamaan.
Deadly Lullabyes on melkoisen kallis paketti, mutta rahat ei todellakaan mene hukkaan siihen sijoitettaessa. Itse ostin tämän liven eilen ja takana on noin kuusi kuuntelua, ja lähes joka kuuntelukerralla nautin biiseistä entistä enemmän. Kiistatta yksi kovimmista King Diamond tuotoksista, mitä kaupasta saa.
Uuden Deadly Lullabyesin ja osittain tämän keskustelun lukemisen ansiosta minulle heräsi inspiraatio kirjoittaa kunnon sarjan King Diamondin-albumeista, joita on tullut kuunneltua todella paljon elämän aikana. Tässä yhteydessä tulee siis meikäläisenkin mielipide selväksi ja luulisin sen eroavan monin paikoin monien ajatuksista, mutta niinhän näissä asioissa käy aina. Hetkittäin vähän turrutti tuon säätäminen ja monissa arvioissa saattoi jäädä mainitsematta jotakin, mitä olisin halunnut mainita, mutta enköhän noita sitten korjaile asiavirheineen myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan ole asian ydin, vaan itse albumit ja arviot, jos vaikka joku innostuisi näiden myötä King Diamondiin tai Mercyful Fateen tutustumaan.
King Diamond
The Puppet Master (2003)
Abigail II - The Revenge (2002)
House of God (2000)
Voodoo (1998)
The Graveyard (1996)
The Spider's Lullabye (1995)
The Eye (1990)
Conspiracy (1989)
Them (1988)
Abigail (1987)
Fatal Portrait (1986)
Ja vielä luonnollisena jatkeena kaksi kirjoitusta King Diamondin soolouraa aiemmasta loistosta:
Mercyful Fate
Don't Break The Oath (1984)
Melissa (1983)
Tällaista tällä kertaa. Inspiraatiot näihin läpileikkaukseen tulevat monesti ties mistä ja näin kävi King Diamondin tapauksessa. Tällaisia juttuja on kuitenkin varsin mukavaa tehdä, kun niin monet sivustot keskittyvät vain uusimpiin julkaisuihin, sillä näin mahtavan musiikin ollessa olemassa, haluan viljellä sitä kaikkien kiinnostuneiden tietoisuuteen, jos joku ei esimerkiksi King Diamondin kaltaista muusikkoa tuntenut. Katsotaanpa mihin seuraavan kerran tartun, kun jälleen inspiraatio iskee jostakin kummallisesta suunnasta.
King Diamond
The Puppet Master (2003)
Abigail II - The Revenge (2002)
House of God (2000)
Voodoo (1998)
The Graveyard (1996)
The Spider's Lullabye (1995)
The Eye (1990)
Conspiracy (1989)
Them (1988)
Abigail (1987)
Fatal Portrait (1986)
Ja vielä luonnollisena jatkeena kaksi kirjoitusta King Diamondin soolouraa aiemmasta loistosta:
Mercyful Fate
Don't Break The Oath (1984)
Melissa (1983)
Tällaista tällä kertaa. Inspiraatiot näihin läpileikkaukseen tulevat monesti ties mistä ja näin kävi King Diamondin tapauksessa. Tällaisia juttuja on kuitenkin varsin mukavaa tehdä, kun niin monet sivustot keskittyvät vain uusimpiin julkaisuihin, sillä näin mahtavan musiikin ollessa olemassa, haluan viljellä sitä kaikkien kiinnostuneiden tietoisuuteen, jos joku ei esimerkiksi King Diamondin kaltaista muusikkoa tuntenut. Katsotaanpa mihin seuraavan kerran tartun, kun jälleen inspiraatio iskee jostakin kummallisesta suunnasta.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 257
- Joined: Thu Jan 08, 2004 13:33
Katsotaan, katsotaan. Muutamat myöhemmät MF albumit ovat olleet hieman vähemmän kuuntelussa, joten niitä tulisi pyöritellä ollakseen valmis niistä kirjoittelemaan. Pitänee kuitenkin tasa-arvon nimissä soitella hieman muutakin, kun tuli tuossa 2vko kuunneltua lähes pelkästään King Diamondin bändejä.StormTrooper wrote:Onkohan Mercyful Faten myöhempien levyjen arvioita tulossa joskus myöhemmin?
Mutta en ihmettelisi vaikka noita tulisi nopeastikin. Inspis on aina inspis.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
Itse pidän juuri King Diamondin soolomateriaalista kuin hullu puurosta, vaikka Mercyful Fatellakin on hetkensä (Don't Break The Oath = rockrock).
Itse pidän aikalailla myös Kingin vähemmän arvostetuista levyistä kuten The Graveyard ja Spider's Lullaby. Varsinkin The Graveyard on jotenkin vastustamaton levy itselleni. Takuuvarmasti hulluinta Kingiä ikinä.
Itse pidän aikalailla myös Kingin vähemmän arvostetuista levyistä kuten The Graveyard ja Spider's Lullaby. Varsinkin The Graveyard on jotenkin vastustamaton levy itselleni. Takuuvarmasti hulluinta Kingiä ikinä.
I am the terror that flaps in the night!
Now Playing
Now Playing
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Kiitos kattavasta paketista. On aina hieno lukea jonkun muun kootut selostukset sellaisen artistin osalta, jota on seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti viimeiset 18 vuotta. Olet aivan oikeassa, monesta asiasta ollaan kovastikin eri mieltä, tosin minulla on kirimistä, sillä uusin King Diamond-levyni on The Graveyard. Se oli tosiaan hieman kummallinen ja viehättämätön levy, joka tappoi kiinnostukseni uusiin tuotteisiin pitkäksi aikaa, mutta nyt on taas into virinnyt, vanhoja on liitetty cd-valikoimiin ja uudemmatkin tulen hankkimaan jossain vaiheessa, täytynee kommentoida tuonne arvostelujen perään, kunhan kerkeän.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Voisinko olla enempää samaa mieltä. Abigail on minulle se suurin ja paras King Diamond julkaisu, mutta tiukasti perässä seuraavat tasaisessa rintamassa juuri The Spider's Lullabye ja The Graveyard. Spidersilla on yksittäisiä loistavia biisejä ja ovela hämähäkkitarina lopussa. Graveyard todellakin on hulluinta Kingiä, tarina on sopivan karmiva ja levyn tunnelma on jotain käsittämättömän hienoa. Näiden levyjen perässä seuraavat sitten "Them" ja Puppet Master. Toisaalta, kuten jo aiemmin olen todennut, ei King Diamond juuri huonoja albumeita ole julkaissutkaan. Abigail 2 puuttuu vielä studioalbumeista, mutta sen tulen hankkimaan ennemmin tai myöhemmin.ThePKH wrote:Itse pidän aikalailla myös Kingin vähemmän arvostetuista levyistä kuten The Graveyard ja Spider's Lullaby. Varsinkin The Graveyard on jotenkin vastustamaton levy itselleni. Takuuvarmasti hulluinta Kingiä ikinä.
Aivan loistavaa tavaraa Kingi on vuosien varrella tuottanut.... ihmetyttääki miten herra jaksaa työskennellä niin perkeleesti, kun on Mercyful fatenki kanssa montaa levyä ollu tekemässä.
Kingin ääni on kyllä alansa parasta (tai ehkä paras), kukaan muu laulaja ei käytä ääntään yhtä monipuolisesti kuin Kingi. Lisäksi jokainen tarina mitä levyillä kerrotaan on perhanan hyviä. Loistavia riffejä, joista suuri kunnioitus Andy La'roquelle.
Levyistä paras, ainakin tällä hetkellä, on The puppet master... muita levyjä joita suosittelen on ainaskin The Graveyard, The Eye, Fatal Portrait, The Spider's Lullabye.
Ensimmäisenä en ainakaan menis ostamaan Voodoota.... se ei niin hyvin ainakaan minulle ole auennut....
Kingin ääni on kyllä alansa parasta (tai ehkä paras), kukaan muu laulaja ei käytä ääntään yhtä monipuolisesti kuin Kingi. Lisäksi jokainen tarina mitä levyillä kerrotaan on perhanan hyviä. Loistavia riffejä, joista suuri kunnioitus Andy La'roquelle.
Levyistä paras, ainakin tällä hetkellä, on The puppet master... muita levyjä joita suosittelen on ainaskin The Graveyard, The Eye, Fatal Portrait, The Spider's Lullabye.
Ensimmäisenä en ainakaan menis ostamaan Voodoota.... se ei niin hyvin ainakaan minulle ole auennut....
"Vaikee olla nöyrä, ku on niin hyvä"
-Muhammed Ali
-Muhammed Ali
KD kuuluu omiin suosikkeihini eli diggailen todella paljon. Levyjen tarinat tuovat musiikkiin hyvin paljon lisää viehätystä ja pidentävät levyjen elinikää, joka ilman niitäkin olisi erittäin pitkä. Paria viimeisintä levyä en ole kuullut, mutta muuten on kaikki Kingin levyt sen verran hyvin hallussa, että voisin vaikka samantien yhdeltä istumalta laulaa ne kaikki läpi.
Siinä tapauksessa menet kiireesti levykauppaan ja hankit ne täydentämään kokoelmaa. The Puppet Master on varsinkin erinomainen albumi, joten tuskin petyt. Itseltäni puuttuu studio-albumeista vain tuo Abigail II, jota pidetään yleisesti KD:n heikoimpien levyjen joukossa. Toivottavasti joulupukki muistaa pakata Abigailin jatko-osan lahjasäkkiinsä, niin pääsen tutustumaan siihen tarkemmin.Graveheart wrote:Paria viimeisintä levyä en ole kuullut, mutta muuten on kaikki Kingin levyt sen verran hyvin hallussa, että voisin vaikka samantien yhdeltä istumalta laulaa ne kaikki läpi.

-
- Vempare
- Posts: 20
- Joined: Sun Jun 13, 2004 15:10
Kyllä!!! Kingi on rautaa!!
Itselläni kaikki studiot, paitsi Graveyard & Spider's. Ja tietysti uusin live löytyy. Ja muistaakseni 4 Faten levyä. Täytyy sanoa, että top3 metallibändi tällä pallolla.
Aivan uskomattomia biisejä, Kingin ääni ainutlaatuinen.
Tarinoista ei varmaan enää tarvitse kommentoida.
Abigail vie voiton, mutta kannoilla välittömästi kaikki muut studiot.
House Of God on loistava lätty, samoin Puppet Master, 80 luvun setistä puhumattakaan.
Erityismaininta House Of Godin nimibiisille. Eka kuuntelukerralla taisi tippa olla silmässä kun tuota kuunteli.

Edit: Taitaa Kingillä olla USA:n kiertua meneillään tai ainakin alkamaisillaan. Jokohan ensi vuonnaa saatais Kuningas taas Suomeenkin. Perkele kun en oo tuota vielä nähnyt.
Ei kellään olisi Kingin bootleggeja?? Tai kaverin kaverin kaveria jolla olisi???
Itselläni kaikki studiot, paitsi Graveyard & Spider's. Ja tietysti uusin live löytyy. Ja muistaakseni 4 Faten levyä. Täytyy sanoa, että top3 metallibändi tällä pallolla.
Aivan uskomattomia biisejä, Kingin ääni ainutlaatuinen.
Tarinoista ei varmaan enää tarvitse kommentoida.
Abigail vie voiton, mutta kannoilla välittömästi kaikki muut studiot.
House Of God on loistava lätty, samoin Puppet Master, 80 luvun setistä puhumattakaan.
Mun mielestä tuo on yksi Puppet Master levyn parhaista vedoista. Varsinkin kertosäe on aivan uskomattoman hieno, makuasia tottakai, ja niistä pitää kiistelläThe Puppet Master aloittaa toisen cd:n, ja osoittautuukin ihan kelpo biisiksi livenä. Studio albumilla kyseinen biisi kun kuuluu mielestäni sinne levyn heikompaan puoliskoon.

Samoilla linjoilla. ei ainakaan Kingin parasta antia. Toki muutama hyvä kunnon King rasti. Esim. nimikkobiisi, The Exorcist ja One Down Two To Go. Mun mielstä Kingillä kuitenkin kaikki levyt on ainakin hyvän keskitason luokkaa.Ensimmäisenä en ainakaan menis ostamaan Voodoota.... se ei niin hyvin ainakaan minulle ole auennut....
Erityismaininta House Of Godin nimibiisille. Eka kuuntelukerralla taisi tippa olla silmässä kun tuota kuunteli.

Edit: Taitaa Kingillä olla USA:n kiertua meneillään tai ainakin alkamaisillaan. Jokohan ensi vuonnaa saatais Kuningas taas Suomeenkin. Perkele kun en oo tuota vielä nähnyt.
Ei kellään olisi Kingin bootleggeja?? Tai kaverin kaverin kaveria jolla olisi???
Last edited by end of sanity on Sat Dec 04, 2004 14:17, edited 1 time in total.
-
- Roudari
- Posts: 470
- Joined: Tue Jan 13, 2004 11:17
- Location: Hyvinkää
Aivan loistava bändi/äijä. Itseltä löytyy vasta Abigail, mutta levy on mahtava, suosittelen kaikille jotka ei sitä vielä omista. Bändin imago on loistava, ainakin itse Kingin, miehen ääni myös jotain uskomatonta, toiset tykkää, toiset ei, minä pidän helvetisti.
I believe in nothing, least of all in the word of shit
So hide in your shroud of urine, because I can't take the smell of it
- Exodus- Shroud Of Urine -
So hide in your shroud of urine, because I can't take the smell of it
- Exodus- Shroud Of Urine -
Minä olen puolestani viimeaikoina alkanut pitämään paljon tuosta Voodoosta. Aluksi, kun se ei minullekaan oikein tuntunut aukeavan. Voodoolla ei ehkä ole useita loistavia biisejä, mutta tasaisen hyvää materiaalia ja aivan uskomaton tunnelma, joka tekee levystä suorastaan maagisen. Parhaat biisit tuolta lätyltä ovat mielestäni: "Loa" House, One Down Two To Go, Salem ja Cross Of Baron Samedi. En silti minäkään suosittelisi tätä ensimmäiseksi KD-levyksi.Andih wrote:Ensimmäisenä en ainakaan menis ostamaan Voodoota.... se ei niin hyvin ainakaan minulle ole auennut....
Näin voi olla, pitää siis itekki ottaa Voodoo oikeen urakka kuunteluksi nyt, jos se siitä lähtee aukenemaan.Hammer wrote:Minä olen puolestani viimeaikoina alkanut pitämään paljon tuosta Voodoosta. Aluksi, kun se ei minullekaan oikein tuntunut aukeavan.Andih wrote:Ensimmäisenä en ainakaan menis ostamaan Voodoota.... se ei niin hyvin ainakaan minulle ole auennut....
"Vaikee olla nöyrä, ku on niin hyvä"
-Muhammed Ali
-Muhammed Ali