Metallimiesten Kirjanurkka

[Lappis]

Remekseltä löytyy muutama kirja ja koska olen perverssi, minua kiinnostavat suuresti Remeksen maalailemat poliittiset kuviot ja juonet. Hyvä kirjoittaja, pitää otteessaan ja juonenkäänteitäkin jopa löytyy.

Commando ja Cobra kirjakis prkle!

" Fuck you Asshole! "

" Fuck YOU Arsehole! "

Tulisi loistava kirja, mitä dialogia vilisisi koko ajan...

[Hammer]

Eipä tule luettua läheskään niin paljon, kuin periaatteessa haluaisin. Johtunee varmaankin siitä seikasta, etten ole mikään maailman nopein lukija ja että se uuden kirjan aloittaminen tuntuu välillä ylivoimaiselta tehtävältä. Viimeksi luin kuitenkin tuon Run To The Hillsin englanninkielisen version ja olihan se loistava kirja, ihan jo mielenkiintoisen aiheensakin puolesta.

Sitten on tullut luettua näitä klassikkoja, kuten Goldingin Kärpästenherra ja Ernest Hemingwayn Vanhus ja Meri. Milan Kunderan kirjat ovat tulleet myöskin tutuksi,Olemisen Sietämätön Keveys ja Elämä On Toisaalla ovat mielestäni erinomaisia, joskin osittain aika vaikeaselkoisia teoksia. Kotimaisista kirjoista mieleen tulee lähinnä Veikko Huovisen Lampaansyöjät. Paras lukemani naiskirjailijan kirjoittama teos lienee Alice Hoffmanin Lyhtyjen Yö. Elämäkerrat ovat myös lähellä sydäntä. Lätkä-fanina on tullut luettua Teemu Selänteestä kertova kirja (loistava!), Curt Lindströmin ja Juhani Tammisenkin kirjat olen kahlannut läpi. Sitten Eppu Normaalin tarina ja nyt viimeisimpänä tosiaan tuo Run To The Hills. Eniten kiinnostaisi tutustua kauhu/jännitys-kirjoihin, koska niitä ei ole tullut juurikaan luettua, vaikka halua olisikin. Johtuu varmaankin siitä, että tulee normaalisti katsottua enemmän leffoja kuin luettua kirjoja. Tämän topicin kautta saattaa lukuinnostus löytyä uudelleen ja suositukset ovat aina tervetulleita.

[darry]

Itse luin viimeksi kirjan Lohikäärmeen siipi, jonka on kirjoittanut Margaret Weiss & Tracy Hickman. Kiran arvostelun lyötää osoitteesta: http://www.iwn.fi/kk/arvostel/kkarv048.htm
En kirjoita omaa arvostelua koska olen melko tarkkaan samaa mieltä kirjasta. Mutta suosittelen kuitenkin luettavaksi kaikille jotka vähänkään fantasiasta pitävät.

Tietääkö kukaan muuten mitään tuosta mötiköiden kirjasta (jonka nimeä en muista)? Onko kuinka vaikea lukuista englantia ja onko ylipäätään rahan arvoinen ostos? Oli nimittäin freessä 10e, joka ei sinänsä ole kovin kallis vaikka ei mikään loisto kirja olisikaan....

[DevilLook]

Eniten kiinnostaisi tutustua kauhu/jännitys-kirjoihin, koska niitä ei ole tullut juurikaan luettua, vaikka halua olisikin...

Kokeileppa Stephen Kingiä, ei ehkä lyhyimpiä kirjoja mutta mulle ainakin toimii joka kerta kuin nyrkki suuhun. Viimesimpänä luettuna Tarpeellista Tavaraa, joka sai mielikuvituksen lentämään varsin vikkelästi. Ehkä juuri se Kingin kirjoissa viehättää. Äijä osaa tehdä sellasta tarinaa jossa mielikuvitus pääsee osaksi tarinaa. Monet kirjat olen myös nähnyt leffoina, eikä yksikään ole ollut sinne päinkään miten olen sen kirjana kokenut. Hyviä ovat toki leffatkin.

[Jukka]

Tietääkö kukaan muuten mitään tuosta mötiköiden kirjasta (jonka nimeä en muista)? Onko kuinka vaikea lukuista englantia ja onko ylipäätään rahan arvoinen ostos? Oli nimittäin freessä 10e, joka ei sinänsä ole kovin kallis vaikka ei mikään loisto kirja olisikaan....

Lyhyesti ja ytimekkäästi, loistava! Minulla on kovakantinen suomenkielinen versio, joten jos jaksaa etsiä, niin ei tarvitse kielen kanssa pähkäillä. Tosin veikkaan, että kovin akateemista englantia kirjassa tuskin esiintyy .

[Wasted]

Viimeksi luin Run to the Hillsin suomenkielisen version tässä kesälomalla. Onhan noita kirjoja tullut luettua jo pelkästään lukion äidinkielen kursseilla ihan mukava määrä. Lukijana olen aika hidas ja en koskaan jaksa lukea kovin pitkään kerrallaan. Todellakaan muutamassa päivässä en koskaan kirjaa lue. Siksi minua ärsyttääkin suunnattomasti, että noiden koulun kirjojen lukemisessa on pahimmillaan alle viikko aikaan. Jos sieltä sattuu joku hyvä kirja tulemaan vastaan, ei siitä voi yhtään nauttia, kun pitää väkisin vääntää parissa päivässä.

Paras lukemani kirja on Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Fantasiaa olen lukenut myös Hobitin ja muutaman muun kirjan. Muita ehdottomasti maininnan arvoisia ovat Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla (josta en tosin vielä kolmatta osaa ole ehtinyt lukemaan).

Tällä hetkellä ei minulla ole mitään kirjaa kesken. Tästä lähtien aion keskittää kaiken lukemisintoni tuleviin ylioppilaskirjoituksiin ja lukuvuoteen sitten kun se alkaa. Seuraavan vapaa-ajan kirjan luen luultavasti vasta joskus lukion jälkeen. Ainakin tuo Da Vinci -koodi kiinnostaisi, varsinkin kun se meidän perheen hyllystä löytyy.

[Taival]

Jatketaan: Clive Barkerista soisi olevan anyplyyshia enempi jos jollain on kokemusta. Tuo kaapista ulos tuleminen selvittää hiukan miehen teoksia enemmän. Itselle ei ole uponnut kuin leffojen muodossa(Hellraiser, Lord of Illusions ja Nightbreed).

No jos oot sitä mieltä, että herra kaipaa analysointia, niin täältä pesee ainakin jotain.

Elikkäs Barker on varmastikin tutumpi elokuvista kuin kirjoista vaikkei olekaan itse ohjannut kuin Hellraiserin, Nightbreedin (Jos joku tietää mistä tämän saisi omaksi niin kertokaa!) ja Lord Of Illusionssin. Herran alku-uralta löytyy myös joitain pienempiä pätkiä (mm. Rawhead Rex) mutta niiden saatavuudesta tai ylipäätään julkaisuista ei ole minulla mitään tietoa.
Herra on kuitenkin ollut mukana monien muiden elokuvien kirjoittamisessa tai omien novelliensa sovittamisessa elokuvamuotoon. (Mm. elokuva Quicksilver Highway jossa on kaksi lyhytelokuvaa... Toinen Barkerin ja toinen Kingin kirjoittama.) Valitettavasti Clive ei ole hirveästi enää ollut mukana Hellraiser sarjan teossa ja se on näkynyt laadussa ikävästi.
Tästä filmographia

Romaaneja mies on kirjoittanut uransa aikana sen verran, etten ala kaikkia tähän listata mutta tuolta voi tarkastella tuotantoa tarkemmin. Suomennettuna noista löytyy ainakain molemmat Abaratit, Damnation Game (Kadotuksen peli), Cabal Aka. Nightbreed (Yön Kansa) sekä kuusiosainen novellikokoelma Books Of Blood (Veren kirjat). Onneksi suomesta saa suht helposti myös amerikankielistä kirjallisuutta mikäli mielenkiintoa löytyy.
Pääsääntöisesti Barkerin tyyli on siis niin elokuvissa kuin kirjoissakin kauhu joka ei ehkä ole aivan sitä perinteisintä horroria mutta minuun se on aina toiminut. Barker on aina kaikista hirviöhahmoistaan huolimatta yrittänyt myös tuoda esiin ihmisen hirviömäisyyttä ja tähän viittaa mm. vahva eläimellisyys ja varsinkin avoin seksuaaliisuus henkilöhahmojen käyttäytymisessä ja toiminnassa. Barkerin filosofian mukaan kiihottuminen ja seksuaalisuus kuuluvat aina pelkoon ja kauhuun. Lihaan. Tähän filosofiaan liittyy myös vahvasti se, että kaikenlaiset tabut ovat aiheita joita Barker rakastaa käyttää teksteissään. Mies itse mainitsee kauhusta seuraavasti kirjassa Clive Barker's A-Z of Horror (jota suosittelen jos kauhuelokuvien taustat ja syvemmät aiheet kiinnostavat): "We fear death and dismemberment, we fear pain, insanity and loss, we even fear sexuality, and it's only by adressing these fears that we avoid living in state of constant trebidation. Horror can speak of such things in a way, that a more realistic or naturalisric genre can't. Horror is a leap of faith and imagination in a world where the subconscious holds dominition; a call to enter a territory where no image or act is so damnable it cannot be wxplored, kissed and courted; finally - why whisper it? - embraced."
Kuten jo mainitsinkin, on Barkerilla ainakin minusta hyvin tunnistettava tyyli... Johtuen osaksi em. asioista ja osasi ihan kirjoitusteknisestä tyylistä.

Sitten on vielä se vähiten tunnettu toiminta jota herra tekee, eli piirtäminen ja maalaminen. Hän piirtää sarjakuvia sekä kuvittaa kirjansa itse mikäli niihin kuvitusta tulee. Yhtälailla kuin kirjoituksissakin, on piirroksissakin hyvin omalaatuinen tyyli joka ainakin minusta näytti ensin aika omituiselta, jopa kamalalta, mutta oikeassa yhteydessä ne kuitenkin toimivat kuin häkä. Jos kiinnostaa moisia katsella, niin Http://www.clivebarker.com kannattaa ottaa suunnaksi ja sieltä Visions ja Gallery of Art. Sivuilta löytyy myös kaikenlaista muuta informaatiota kiitettävästi.

Eipä tämäkään mikään läheskään kattava pläjäys ole, mutta Barkerin tuotanto ja katsontakannat ovat sen verran omalaatuisia, että tyhjentäviin vastauksiin tarvittaisiin kirja... Vaikkapa Douglas E. Winterin Clive Barker: The Dark Fantastic. Itse en ole tuota lukenut kun ei ole vastaan missään tullut, mutta vaikuttaa asialliselta opukselta. Näin.

"Your suffering will be legendary even in hell."

[Black_Adder]

Hyvä topikki.

Tällä hetkellä luen kirjaa, jonka nimi oli muistaakseni jotain tähän suuntaan: Itsenäisyytemme puolustajat - Sotiemme taistelut - Osa I: Talvisota. Teos käy läpi, jopa komppania ja joukkueen tarkkuudella Talvisodan eri taistelut. Lähes jokaisesta tilanteesta on myöskin kartta selkeyttämässä tapahtumia.

Sotakirjoja olen viime aikoina lukenut enemmänkin lähinnä Eino Pietolan ja Pentti H. Tikkasen teoksia. Fantasia puolelta olen lukenut 12 osaisen Tad Williamsin Taru Kolmesta Miekasta (nimi on hieman gay, englannin kielinen Memory, Sorrow & Thorn on paljon parempi), joka oli maan mainio. Robert Jordanin Ajan Pyörä -sarjaa jaksoin lukea jonnekkin 12. osan kieppeille.

...niin ja yks juttu vielä, jokaisen Maiden fanin olisi syytä lukea Alistair Mac Leanin Kotkat Kuuntelevat

[asa]

Nyt on työn alla Mötley Crüen Törkytehdas, ihan hyvä kirja, vaikka epäilen että tarinoita on väritetty aikalailla. Ei ne oikeasti ole voineet vetää kaikkea sitä määrää kamaa ja kaikkea sekaisin KOKO AIKAA, kuten väittävät. Tsekatkaa vaikka Ozzya ja Andy McCoyta, eikö Crüen jätkien pitäisi olla about samassa jamassa?

Löysin kirjastosta uuden Dean Koontzin: "Taivaan porteilla" (2003), jonka aloitan kun olen saanut Mötiköiden kirjasta luettua viimeiset 100-150 sivua. En malta odottaa että pääsen lukemaan sitä.

Yksi suurista suosikeistani on H.P Lovecraft, joka unohtui mainita edellisen kerran. Siinä on todella kiero ja sekopäinen kirjailija.

[Maso]

Jaa'a, pikku-setänä luin paljonkin mutta sitten tuli 21 vuoden tauko harrastukseen lukuunottamatta nörttikirjat, joita tulikin aika tavalla ahmittua. No nyt reilu vuosi sitten aloitin taas lukemisen ja aloitinkin heti sellaisella pienellä, ja ohuella, klassikolla kuin Sinuhe Egyptiläinen (Mika Waltari) ja sen jälkeen se onkin ollut menoa taas noiden kirjojen parissa eli koko ajan on joku työn alla. Vaikka tuo onkin tosiaan aika tiiliskivi, niin tällaiselle Egypti-friikille se oli helppo aloitus (Mika teki waltavan taustatyön saadakseen faktat kuntoon vaikka tarina onkin fiktiota). Suosittelen. Waltarilta suosittelen muutenkin näitä ns. historiallisia romaaneja, erityisesti Mikael Karvajalka ja sen jatko-osa Mikael Hakim, joka on juuri nyt menossa mulla. Varoituksen sana kuitenkin: Teksti sisältää paljon "Jumala sitä ja Jumala tätä ja Allah tuota, kiitetty olkoon hänen nimensä" MUTTA enemmän luettua huomaa, että sisältö ja sanoma on hyvinkin uskontojen vastainen ja omaa ajattelua tukeva. Lähinnä kuitenkin historiallisessa mielessä, ei nykyaikana, eli esimerkiksi se kuinka paljon uskonnot ovat vaikuttaneet aikoinaan niin maan sisäisissä kuin maiden välisessä politiikassa ja yleensäkin tapahtumien kulkuun. Tosiaan, tarinat ovat fiktiota mutta ne tapahtuvat histroiallisesti oikeiden tapahtumien keskellä.

Egypti-friikeille suosittelen Christian Jacqin kirjoja. Kevyttä ja helppoa tekstiä, siis viihdyttävää muttei mitään kaunokirjallisuuden helmiä todellakaan. HUOM! Ei kuitenkaan Musta Faarao, joka oli todella heikko, ainakin Ramses-sarjan jälkeen. Valon Kivi -sarjaa en ole vielä lukenut vaikka hyllyssä kokonaisuudessaan onkin joten siitä en osaa vielä sanoa mitään.

Myös Sci-Fi uppoaa setään. Asimovin Säätiö-trilogia, jossa lopulta on 7 osaa, on yksi jota voin suositella. Pohdiskelevaa, olematta liian vaikeaselkoista, sci-fiä ja tulevaisuuden näkymiä jossa on kuitenkin selkeästi havaittavissa viittauksia ihmiskunnan historiaan ja nykyisyyteen. Loistokamaa. Aiemmin jo mainittu Linnunradan.... tuli tossa joku aika sitten vihdoinkin luettua kun sain yksissä kansissa koko trilogian. Hauskaa läppää ja kivaa sanahelinää mutta ehdottamasti haluan jossain vaiheessa lukea sen englanniksi. Sanahelinästä puheenollen, jos Adams on tuttu, niin tuskin on jäänyt Terry Pratchett huomaamatta - sen parissa on vedet silmissä vietetty useampikin hetki - ja varsinkin häneltä kirja Hyviä Enteitä. Ei helvetti, että siinä on hieno kirja. Kertoo hyysterisen hauskan tarina maailmanlopusta. Pratchettin noitasiskosten tempaukset on kanssa hilpeitä, kuin Vermiilit*, sivuhuomautuksineen.


* Vermiili: Sopulin arempi sukulainen. Ne hyppäävät vain pieniltä kiviltä.
© Terry Pratchett - Noitasiskokset

[The Prisoner]

Sanahelinästä puheenollen, jos Adams on tuttu, niin tuskin on jäänyt Terry Pratchett huomaamatta - sen parissa on vedet silmissä vietetty useampikin hetki - ja varsinkin häneltä kirja Hyviä Enteitä. Ei helvetti, että siinä on hieno kirja. Kertoo hyysterisen hauskan tarina maailmanlopusta.

Toimiiko toi yksittäisenä teoksena? Eikös noi Pratchettin kirjat oo aika paljon jatkoja toisilleen? Tollasen käsityksen mä oon saanu jostakin, tosin yhtään herran kirjaa en ole lukenut...

[Maso]

^ TP:n Discworld ja sen ympärillä olevat yksittäiset tarinat tosiaan nivoutuvat yhteen vaikka voihan nekin erikseen lukea, mutta Hyviä Enteitä on täysin oma tarinansa. Tapahtumat ovat täällä meitin omalla pallukalla.

[Jukka]

Nyt on työn alla Mötley Crüen Törkytehdas, ihan hyvä kirja, vaikka epäilen että tarinoita on väritetty aikalailla. Ei ne oikeasti ole voineet vetää kaikkea sitä määrää kamaa ja kaikkea sekaisin KOKO AIKAA, kuten väittävät. Tsekatkaa vaikka Ozzya ja Andy McCoyta, eikö Crüen jätkien pitäisi olla about samassa jamassa?

Yksi suurista suosikeistani on H.P Lovecraft, joka unohtui mainita edellisen kerran. Siinä on todella kiero ja sekopäinen kirjailija.

Eikös Dr.Feelgoodin aikaan oltu jopa selvin päin, ainakin hetki? Ja kyllähän se piikkikoroissa lavalla koikkelehtiminen käy kuntoilusta . Lovecraftin suomennettu tuotanto löytyy kokonaisuudessaan hyllystä. Chtulhu ftagn!

[Hammer]

Eniten kiinnostaisi tutustua kauhu/jännitys-kirjoihin, koska niitä ei ole tullut juurikaan luettua, vaikka halua olisikin...

Kokeileppa Stephen Kingiä, ei ehkä lyhyimpiä kirjoja mutta mulle ainakin toimii joka kerta kuin nyrkki suuhun. Viimesimpänä luettuna Tarpeellista Tavaraa, joka sai mielikuvituksen lentämään varsin vikkelästi. Ehkä juuri se Kingin kirjoissa viehättää. Äijä osaa tehdä sellasta tarinaa jossa mielikuvitus pääsee osaksi tarinaa. Monet kirjat olen myös nähnyt leffoina, eikä yksikään ole ollut sinne päinkään miten olen sen kirjana kokenut. Hyviä ovat toki leffatkin.

Voisivat olla tutustumisen arvoisia nuo Stephen Kingin kirjat, sillä melkoisen paljon olen niitä kuullut kehuttavan. Eikä se pituus nyt sinällään mikään este ole, korkeintaan hidaste. Ja kun hyvään kirjaan uppoutuu, tulee se kuitenkin ahmittua aika vauhdilla. Muistelisin, että itse King Diamond on suuri Stephen King-fani, joten siinäkin mielessä houkuttelevat nuo kirjat.

Aiemmin unohdin mainita yhden todella merkittävän kirjan, joka on tullut luettua. Sillitoen The Loneliness Of The Long Distance Runner. Itse luin tosiaan vain englanninkielisen lyhennetyn version tuosta, mutta olihan ainakin omasta mielestäni hyvää luettavaa. Ei taida olla suomennettuna ollenkaan, mutta joskus luen vielä ainakin sen englanninkielisen pidemmän painoksenkin. Toisaalta, jos ei kestävyysjuoksu yhtään nappaa, niin en suosittele tuota kirjaa. Itse kun on tullut pitkän matkan juoksua puolitosissaan harrastettuakin, niin tuntui tuo kirjakin sopivan minulle kuin nyrkki silmään. Eikös Steve Harris ole kirjoittanut erään loisteliaan biisinkin tuon kirjan pohjalta?

[flying Icarus]

Olipahan mukava pläjäys lauantai-iltaan kun kuningasleffa Star Warsin pistivät pyörimään kakkosella! Taisi olla vasta kahdeksastuhannes kerta kun tuon näen, mutta aina jaksaa iskeä!
Star Wars-saaga on meikäläiselle näitä lähestulkoon elämää suurempia asioita. Aivan loistavia ovat kys. leffat kirjoista puhumattakaan. Eiköhän lähes jokainen ole nähnyt SW-elokuvat, mutta suosittelen lämpimästi myös kirjoihin tutustumaan. Ne avaavat aivan uusia maailmoja ja auttavat ymmärtämään ja löytämään leffoistakin aina jotain uutta.

Tuo kommentti on yhä voimassa. Suurimman osan olen SW-kirjoista lukenut ja kyllähän maistuu! Upea sarja. Fantasiakirjallisuus kiinnostaisi mutta on niin ylivoimaisen vaikeaa käydä kirjastossa ja aloittaa lukeminen. Aina tulee fiilis että "jos vaikka huomenna" tai "ensi viikolla ainakin"; kai sitä on potkaistava itseään persuksille sen verran että tulis luettua laatukirjallisuutta muulloinkin kuin pakon edessä koulussa. Parhaimpien lukemieni kirjojen joukkoon kuuluu ehdottomasti myös Veikko Huovisen Konsta Pylkkäs- kirjat eli Havukka-ahon ajattelija ja Konta Pylkkänen etsii kortteeria. Kys. kirjat tarjoavat aivan loistavaa eränkäynti-tunnelmointia ja nerokasta ajatuksenlentoa huumorin siivittämänä. Tuntuu menevän niin usein omat ajatukseni täysin samoilla linjoilla kuin Pylkkäsellä, että ei voi kuin ihmetellä.

Poolrules tiedusteli kuinka Remeksen kirjallisuus uppoaa, täytyy kyllä myöntää että Ruttokellot oli erittäisen koukuttava ja mielenkiintoinen opus. Tuo on ainoa lukemani Remes-kirja, mutta sen perusteella uskaltaisin sanoa että kyllä uppoaa! Pitänee tutustua lisää herran tuotantoon. Mihinkähän Remeksen kirjaan kannattaisi seuraavaksi syventyä?

[the void]

Kirjoja tulee kyllä luettua, valitettavan harvoin tosin. Scifi ja fantasia ehkä uppoavat parhaiten, vaikka oikeastaan kaikki käy. Eri asia onkin sitten miten 2000 -luvun taiderunojen sulattelu onnistuisi. Vatsa olisi varmasti koetuksella.

Parhaaksi ja mieluisammaksi kirjaksi (kirjasarjaksi) katson erään täälläkin kehutun pöhkön tarinan maailmankaikkeudesta, elämästä ja kaikesta muusta, eli:

Douglas Adams: Hitchhiker series
There is a theory which states that if ever anyone discovers exactly what Universe is for and why it is here, it will instantly disappear and be replaced by something even more bizarre and inexplicable.
There is another which states that this has already happened.
Adamsin Linnunrata -trilogia on hurjan mielikuvituksen ja verbaalisen nerouden muodostaman älyvapaan huumorin riemuvoitto. Adamsin sanailu on hienostuneen nokkelaa ja tarinat ovat täynnä unohtumattomia yksityiskohtia.Suomennettunakin teos on parhaimmillaan vatsalihasten oivallinen treenauttaja, mutta ehkä alkuperäisellä kielellään teoksen sanallinen rikkaus pääsee vielä paremmin esiin ( ja You'll nevel walk alone-vitsiä ei voi tajuta.)
Hieno teos kaikin puolin, mutta ei aivan varmasti uppoa kaikille. Otetaan nyt vielä yksi kohta esimerkkinä Adamsin loistavasta (?) huumorista The Restaurant at the End of the Universe -kirjan alusta:
The story so far:
In the beginning the Universe was created.
This has made a lot of people very angry and has been widely regarded as a bad move.
Many races believe that it was created by some sort of god, though the Jatravartid people of Viltvodle VI believe that the entire Universe was in fact sneezed out of the nose of a being called the Great Green Arkleseizure.
The Jatravartids, who live in perpetual fear of the time they call The Coming of the Great White Handkerchief, are small blue creatures with more than fifty arms each, who are therefore unique in being the only race in history to have invented the aerosol deodorant before the wheel.

Uskonnon vaihto edessä perhaps?

Muitakin mieluisia kirjoja kyllä löytyy. Nyt ei jaksa. Editti viuhuu enemmin tai myöhemmin...tai sitten ei.

[Rawhead]

Tällä hetkellä luvussa on muun muassa Thomas Harrisin Uhrilampaat, joka on pahasti kesken. Hyvältä vaikuttaa, leffakin on joskus tullut nähtyä.

Toinen kirja, johon on vähän aktiivisemmin uppouduttu on Joel McIverin Justice For All: The Truth About Metallica, epävirallinen Metallican biografia, joka on koottu Metallicaa ja metallimaailmaa läheltä seuranneiden henkilöiden haastatteluiden pohjalta. Ihan mukavaa luettavaa.

Lähitulevaisuudessa pitäisi hankkia luettavaksi Run To The Hillsin alkuperäinen englanninkielinen versio.
Harvemmin on tosin tullut luettua kirjoja muualla kuin lukion äidinkielen pahamaineisilla kursseilla.

[Peke]

^no ei paskempi eka posti... tervetuloa joukkoon kirjavaan ja mahtavaan

[Jilona]

...naisten pitää myös ehdottomasti kertoa lukemisistaan .

Jos sitten minäkin uskaltautuisin uutena naisena foorumilla mukaan.

Tässä on viime vuosina lukemiset jääneet melko vähiin, vieläkin on viimeiset sivut lukematta talvella työmatkalukemisena repussa kuljettamastani Adam Copeland on Edge -kirjasta. Kyseessä on kanadalaisen showpainijan omaelämäkerta ja minusta se on ollut ihan hauskaa luettavaa. Jotain kohtia tosin on satunnaisesti saattanut englanninkielisestä tekstistä jäädä vähän hämäräksi, mutta ylipäänsä olen ihan mukavasti pysynyt mukana.

Kesälomalukemisena tällä hetkellä on suomennettu Run to the Hills. Suomennos on välillä hieman tökkinyt, minkä vuoksi olen suunnitellut myös englanninkielisen version hankkimista. Muuten kirja on ollut minusta mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun olen itse ollut kouluiässä kaukaisella 70-luvulla, joten monet kirjassa mainituista bändeistä toi erilaisia muistoja mieleen...

Seuraavaksi pitäisi kai ottaa käsittelyyn Da Vinci -koodi, joka on odottanut vuoroaan keväästä asti. Tosin vielä kauemmin on hyllynpäällä nököttäneet Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Hobitti, ne piti alunperin lukea ennen kuin menen katsomaan leffoja. Leffat on nähty jo kauan sitten, kirjat on vielä lukematta. Olen suunnitellut Sormusten herran lukemista jo kouluaikana, niin ehkä se vielä jonakin päivänä tulee luettua (kärsivällisyys kasvaa kun ikää tulee...).

[Rainmaker]

^Tervetuloa!

Kohta on kahlattu loppuun Nick Hornbyn Hornankattila, Fever Pitch englanninkielinen nimi, joku on saattanut kirjan pohjalta tehdyn leffan nähdä TV:stä. Hornby on fanaattinen Arsenal-fani ja kirja valottaakin jalkapallofanin sielunelämää loistavasti. Faktoihin pohjautuva elämänkerrallinen teos 70-luvulta 90-luvun alkuun. Hornbyn tyyli on miellyttävän itseironinen mutta hyvin aikuisen miehen fanaattisuutta ja sielunelämää kuvailema kirja. Sopii hyvin kaikille urheilufaneille, tai miksei vaikkapa jotain tiettyä bändiä ulkopuolisen ja asiasta mitään ymmärtämättömän mielestä sairaalloisella tavalla kannattaville henkilöille.

[Migren]

Pienestä asti on innostusta ollut lukemisen ja kirjojen suuntaan, ja ensimmäisiä kunnon teoksia joita koskaan luinkaan oli Taru Sormusten Herrasta. Arvata saattaa, että aikaa tuon läpikahluuseen meni hieman enemmän kuin nykyään. Tuo teos jätti minuun suuren jäljen monella tasolla, ja fantasia onkin aina kiinnostanut ja ollut lähellä sydäntä. Kirjastoja ei vaan ole tullut kovin kaukaa kierrettyä, ja täältä pikkupaikkakunnalta kun ei kovin suurta fantasiavalikoimaa löydy en ole ehkä kovin laajaa alaa lukea, mutta lähes kaikki kiintoisat teokset on tullut luettua vähintään kahdesti. Eddingsit olivat minulle todella kova juttu joskus, mutta jotenkin miehen tyyliin väsyi, eikä enää oikein innosta. Harry Potterit tulivat mukaan kuvioon joskus, kun kolme ensimmäistä teosta oli kirjoitettu, ja tällä hetkelläkin ovat minun asteikollani erittäin korkealla. Aivan uskomattomia kirjoja, tarkkaan harkitut juonet, persoonalliset ja moniin eri tunteisiin hienosti vetoavat henkilöhahmot, sekä kiinnostavat teemat ja maailma. Tyyli tosin muuttuu selkeästi, jaottelenkin kirjat kahteen ryhmään (1-3 & 4-), tähän mennessä kirjat ovat vain parantuneet edellisestä.

Muutakin on toki tullut luettua kuin fantasiaa, vaikkei mikään muu kirjallisuudenlaji ole oikeastaan koskaan ollut samalla tasolla. Sekalaisia teoksia hieman sieltä täältä. Loistavia teoksia ja hienoja kirjailijoita löytyy paljonkin, mutta harvaan on tullut koskaan tutustuttua hirveän tarkasti. Mainittakoon ainoa, jonka nimi tulee samantien mieleen, eli Jeffrey Archer. Muutaman kirjan joskus luin aika lyhyellä aikavälillä, ja todella hienoja teoksia jokainen. Ainakin teokset Abel & Kane sekä Varkaiden Kunnia olivat molemmat erittäin mielenkiintoisia.

Englanniksi en ole lukenut vielä muita teoksia kuin Harry Potterit sekä Tolkienin Hobitin. Ajatuksena on ollut lukea ainakin Sormusten Herra jossain vaiheessa englanniksi, ja miksei kaikkia muitakin kiinnostavia kirjoja. Monesti lukukokemus on hyvin erilainen eri kielellä luettuna, enkä tarkoita ymmärysvaikeuksia.. Ja onhan siitä hyötyäkin kielen kannalta.

[Iron Constable]

Nyt on työn alla Mötley Crüen Törkytehdas, ihan hyvä kirja, vaikka epäilen että tarinoita on väritetty aikalailla. Ei ne oikeasti ole voineet vetää kaikkea sitä määrää kamaa ja kaikkea sekaisin KOKO AIKAA, kuten väittävät. Tsekatkaa vaikka Ozzya ja Andy McCoyta, eikö Crüen jätkien pitäisi olla about samassa jamassa?

Yksi suurista suosikeistani on H.P Lovecraft, joka unohtui mainita edellisen kerran. Siinä on todella kiero ja sekopäinen kirjailija.

Eikös Dr.Feelgoodin aikaan oltu jopa selvin päin, ainakin hetki? Ja kyllähän se piikkikoroissa lavalla koikkelehtiminen käy kuntoilusta . Lovecraftin suomennettu tuotanto löytyy kokonaisuudessaan hyllystä. Chtulhu ftagn!

Minäkin luin tuon Mötleyn kirjan jokin aika sitten, tosin englanninkielisenä painoksena, mutta ihmettelin samaa, että ei kai kukaan ihminen voi kestää sellaista määrää kamaa, mitä siinä kerrottiin. Ihan aikuisten oikeasti, jos jätkät olisivat imuroineet viinaa, pillereitä & huumeita siihen malliin kuin väittivät esim. ennen keikkaa, niin en usko, että olisi kovin montaa Mötley-keikkaa nähty. Meinaan, jos kirjan sepustukset pitävät paikkansa, niin Ozzyyn ja Andyyn verrattuna Mötikät olisi haudattu jo tuhat kertaa... Itsellä jäi kyllä sellainen "Dirt" fiilis koko kirjasta, enkä kyllä pidä joukkiota minään ruudinkeksijöinä. Heikkoja psyykeitä ja itsetuntoja, surullista ? No, onneksi tekivät kuitenkin muutaman hienon levyn.

[Jimmy Harris]

Luin tuossa viime syksynä Tuntemattoman sotilaan sensuroimattoman painoksen, eli Sotaromaanin. Poistetut tekstit näkyvät kursivoituina. Nykyään tuntuu naurettavalta, että alkuperäisestä on poistettu joissain kohdissa yksittäisiä kirosanoja. Tietyt poistot olivat kuitenkin siihen aikaan varmasti tarpeellisia.

[1by4by9]

The Da Vinci-code oli itselleni pettymys. Kauhea hypetys kirjasta joka oli kuitenkin niin ennalta-arvattava. Kaikesta huolimatta hyvin kirjoittettu teos salaliittoteorioineen.

Angels & Demons oli oli mielestäni paljon parempi kuin Da Vinci-koodi. Kirjaa ei välillä voinut yksinkertaisesti laskea alas. Loppu meni vähän liian nopeasti ja oli liian epärealistinen. Muuten erinomainen kirja.

Adamsin Linnunradat on tullut luettua jo varmaankin viiteen kertaan. Kiistämättä parhaimpia tarinoita koskaan. Koskaan ei ole kynnystä aloittaa sen lukeminen uudestaan.

TSH on tullut ja luettua useaan otteeseen. Erittäin hyvä tarina joka peilaa hyvin Tolkienin omia elämänvaiheita kirjoitushetkellä. Silmarillionin ja Hobitit toimivat yhtä hyvin tosin ensimmäisen nimenpaljous hieman pelottaa joka kerta kun sitä alkaa selailemaan.

Dan Simmonsin Hyperion ja Hyperionin Tuho ovat olleet jo monta vuotta lähellä sydäntä. Sci-filosofistinen teos joka ainakin itselleni napsahtaa kuin 80% Stroh. Niiden jatko-osia en ole lukenut enkä ihan uusimpia Iliumia ja jotain toista teosta jonka nimeä en muista.

Stephen Kingin Dreamcatcher ja Insomnia ovat Musta Torni-kirjojen ohella lempiteoksiani kyseiseltä herralta. Nykyään on kyllä jäänyt Kingin lueskelu vähemmälle.

Frank Herbertin Dyyni on myös kirja(sarja) joka kaikkien sci-fistien pitäisi lukea. Erittäin väkevä kertomus aavikkoplaneetta Arrakiksesta ja valtataistelusta sen pinnalla. Ostin hiljattain DVD:nä Children Of Dune-minisarjan ja pidin siitä todella paljon. Täytyy etsiä COD-kirjat heti kun mahdollista.

[KingOfTwilight]

Kesälomalla on tullut luettua ankarasti koska kouluaikana ei ehdi niin paljon. Oppi- ja tiedekirjojen lisäksi on tullut luettua seuraavat:

Dan Brownilta Enkelit ja sitte se Da Vinci. Kummassaki ihan hyviä juonikuvioita mutta kirjoitustyyli ehkä hieman liian "nopeaa". Tosin nää on erinomaista lukemista englanniksi ku teksti on helppoa.
Kingiltä tuli luettua Musta Torni I, ja kyseinen kirjasarja on ihan loistava, tähän mennessä. Luin joskus nuorempana osan kolme ja nyt vihdoin löytyi tuo ykkösosa, kakkonen ois tarkotus lainata kuhan saan vanhoja pois alta.
Jos maailman parasta kirjaa kysytään niin S. Kingin Musta Torni III on aika korkealla, toivottavasti koko sarja on samaa tasoa.

Nyt on menossa
Antony Beevorin Berliini 1945, erinomainen historian kirja, ei lainkaan tylsä.
Stephen Kingin Kolkuttajat, ihan hyvä.
Nää edellämainitut edistyy ihan hyvin mutta Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Danten Jumalainen näytelmä on kummatki ollu kesken jo yli puoli vuotta. Lukisin jos olis aikaa, ja yleensä kirjan luettua tekee mieli lähtä kirjastoon lainaan jotain uutta vaikka vanhojaki olisi kesken.
Lisäksi hyllyssä odottelee tr. Jekyll.

Itse luen suomeksi tai englanniksi, jos englanti on alkuperäiskieli niin luen yleensä englanniksi.

Nyt tuli aika sekavaa settiä mutta kuhan saan jotain luettua niin voin laittaa ehkä ihan arvosteluakin