
ja mitäs noista, ei haittaa kömmähdykset, ei tarvia tekstii mokoman takia muuttaa. Toivon totisesti, että selkä tulee kondikseen ja rosvot saa kyytiä.
Cheers
Pekka
Moderator: The Killer Krew
No riippuu ehkä vähän että mitä vanhaa levyä oot kuullu. Kyllä mun mielestä ainakin Wheels of Steel, Strong Arm of the Law, Crusader ja Power & Glory ovat ainakin erittäin Hevi. Denim & Leather nyt on tuota hard rock-osastoa enempi mutta ei yhtään sen heikompi levy.Sugar Daddy wrote:Vanhoissa biiseissä kitarasoundi on jotenkin ohut ja ponneton, ja vaikka monessa biisissä sitä heavy metallia ylistetäänkin, niin mulla on musatyylistä kuitenkin enemmän tullut mieleen rock/hardrock eikä hevi.
Kyllä toimii... kaljaa koneessa ja Saxon The Eagle Has Landed live-cd soimassa. 747 (strangers in the night) biisi ihan aateliaThe Prisoner wrote:Hieno bändi!
Suosittelen ehdottomasti Solid Ball of Rock levyä sekä erityisesti Greatest Hits LIVEä!!!
Kyllä toimii! Kaljaa koneeseen Saxon soimaan.
Osta se Power And The Glory ja ainakin uusi levy Lionheart niin eiköhän pitäisi potkia.asa wrote:Itsekin hiljattain ostin Masters of Rock: Saxon -kokoelmalevyn. Ihan pätevää NWOBHM:ää, mutta jostain syystä ei sytytä ihan täpöillä, jotain jää vielä puuttumaan. Täytyy pikkaisen tutustua vielä enemmän, jos vaikka kolahtaisi kovempaa.
Pitää vielä jatkaa tätä Lionheartin hehkuttamista. Ostin kyseisen levyn tänään ja vittu, että iskee! Omistan Denim And Leatherin ja Crusaderin tämän lisäksi eli hirveesti ei levyjä ole. Mutta biisejä oon kuullu paljon, ja joissain määrin vähän samaa mieltä Sugar Daddyn kanssa. Joissain biiseissä pikkasen munaton kitarasaundi. Se vaihtelee niin kovasti. Esimerkiksi 747 suorastaan räjähtää korville. Niin vitun hyvin toimii biisin alkusoolottelu ja kaikki.Sugar Daddy wrote:Ohhoh, Saxon näyttää tällä uusimmalla levyllään, Lionheartilla, miten sitä heviä oikein soitetaan! Tajuttoman kova lätty alusta loppuun.
Saxonilta olen omistanut jo kaksi kokoelmaa, eikä ole oikein iskenyt. Vanhoissa biiseissä kitarasoundi on jotenkin ohut ja ponneton, ja vaikka monessa biisissä sitä heavy metallia ylistetäänkin, niin mulla on musatyylistä kuitenkin enemmän tullut mieleen rock/hardrock eikä hevi.
Mutta tällä levyllä Saxon on helvetin hevi. Jo eka biisi, Witchfinder General, sen jo selväksi tekee. Vähän Painkiller-tyylinen riffittely vakuuttaa mut ainakin. En koskaan olisi uskonut, että Saxon alkaisi soittaa näin tappavaa materiaalia, vanhoilla päivilläänkin vielä. Seuraavat biisit eivät ole ihan näin turpaanvetäviä, mutta se ei tarkoita etteivätkö ne olisi hyviä. Kitaran raskas soundi säilyy koko levyn läpi. Kaikki kappaleet ovat erinomaista heviä, mutta erikoismaininnan annan biiseille Witchfinder General, The Return/Lionheart, To Live by the Sword ja English Man'O'War, viimeisimmäksi mainitun ollessa koko levyn paras.
Biff Byford on kovassa iskussa myös. Mieshän on jo yli viisikymppinen, mutta joissain biiseissä (esim. Justice) herra väläyttelee jopa falsettia. Rumpalina muuten toimii Jörg Michael, joka on mukava lisä Saxoniin. Miehen suoritukset Stratovariuksessa ovat vähän blääh, mutta Saxonissa herran tuplabasaripoljenta on lähes kokonaan tipotiessään.
Nyt on hieman puolusteltava tuota Power & The Glorya. Ei se nyt niin mitäänsanomaton levy ole, vaikka saattaa sellaiselta ensi alkuun kuulostaakin. Myönnettäköön, että omalla kohdallani levy oli pienoinen pettymys, koska se ei tarjonnut Denim And Leatherin tasoista parhautta kuin paikoitellen. Tosin, nyt olen huomannut, että Denim And Leatheriin vertaaminen on varsin turhaa. Itseasiassa edellä mainittu mestariteos (Denim And Leather) on noussut lähes kaikkien aikojen suosikkilevyjeni joukkoon. Power & The Gloryn kohdalla ainoastaan biisimateriaalin epätasaisuus häiritsee. Mitään järkyttävän huonoa kamaa levy ei mielestäni sisällä, mutta varsin kasvottomia biisejä seasta löytyy. Pelkästään kolmikko Power & The Glory, Nightmare ja The Eagle Has Landed pelastavat loistavuudellaan muuten tasapaksun levyn. Moisten helmien ansiosta en ole levystä ajatellut luopua. CDON:sta levyn tilasin taannoin kuudella eurolla, ja on se siihen nähden kyllä ihan tutustumisen arvoinen kiekko.Sugar Daddy wrote:Ensin mainittu osoittautui aika mitäänsanomattomaksi tekeleeksi, muutama hyvä biisi (nimibiisi, Eagle has Landed jne.), muttei tarjonnut mitään mullistavaa. Itse asiassa olenkin myymässä sitä jo kaverille eteenpäin.
Mitä vittua, hullu tai tyhmä olet jos ei Power & The Glory kolahda.Sugar Daddy wrote:^Heh, asiaa!![]()
Mä olen nyt tutustunut tähän vanhaan Saxoniin hieman paremmin. Ostin levyt Power & the Glory ja Denim and Leather. Ensin mainittu osoittautui aika mitäänsanomattomaksi tekeleeksi, muutama hyvä biisi (nimibiisi, Eagle has Landed jne.), muttei tarjonnut mitään mullistavaa. Itse asiassa olenkin myymässä sitä jo kaverille eteenpäin.
SAXON! SAXON! SAXON!
Itse asiassa tämä tiivistää mielipiteeni levystä aika hyvin. Mainitsit juuri ne kolme biisiä, jotka ovat levyn muita biisejä selvästi parempia. Mutta eivät ne minun kirjoissani ole mitenkään loistavia, vaan hyviä. Muut biisit sitten ovatkin aika tuubaa, varsinkin This Town Rocks. Eli levy on, niinkuin sanoit, tasapaksu ja biisimateriaaliltaan epätasainen. Itsekin ostin levyn tuolta CDONista juuri tuohon hintaan. Olihan se halpa, muttei halpa tee hyvää. Minuun Power & the Glory ei vain iske läheskään niin kovaa kuin Denim and Leather ja Lionheart.Hammer wrote:Power & The Gloryn kohdalla ainoastaan biisimateriaalin epätasaisuus häiritsee. Mitään järkyttävän huonoa kamaa levy ei mielestäni sisällä, mutta varsin kasvottomia biisejä seasta löytyy. Pelkästään kolmikko Power & The Glory, Nightmare ja The Eagle Has Landed pelastavat loistavuudellaan muuten tasapaksun levyn. Moisten helmien ansiosta en ole levystä ajatellut luopua. CDON:sta levyn tilasin taannoin kuudella eurolla, ja on se siihen nähden kyllä ihan tutustumisen arvoinen kiekko.
Sovitaanko sitten, että mä olen hullu? Kuulostaa mun korvaan paremmalta kuin tyhmä.Thrashnator wrote:Mitä vittua, hullu tai tyhmä olet jos ei Power & The Glory kolahda.