Helloween / Kiske

[Voimanorja]

Todella hyvä levy, oikeasti. Vissiinkin kolmatta kertaa nyt soimassa ja aina vain paranee. Tätähän kuuntelee mielellään.

Pakkahuoneen keikkaa odottelen todella innoissani. Viime kerrasta onkin jo hetki vierähtänyt.

[Iron Constable]

Kerran pyöräytin biisit läpi ja enempään en sorru. Erittäin hyvä fiilis jäi kokonaisuudesta, ei fillereitä ja pari kunnon killeriä... Lisää kuunteluun sitten, kun oma kappale saapuu. Helloween rulaa, jälleen kerran.

[The_Air_Raid_Siren]

Who Is Mr. Madman, voi helvetti mikä biisi! Tajuttoman tiukka rykäisy ja mieltä lämmitti myös kaiut Perfect Gentlemanista alun melodiatapailussa. Pitääpä kuunnella levy vielä kokonaan läpi, mutta todella kovalta vaikuttaa.

[Voimanorja]

Who Is Mr. Madman, voi helvetti mikä biisi! Tajuttoman tiukka rykäisy ja mieltä lämmitti myös kaiut Perfect Gentlemanista alun melodiatapailussa. Pitääpä kuunnella levy vielä kokonaan läpi, mutta todella kovalta vaikuttaa.

Aivan ehdotonta levyn kärkikastia. Todella kovat säväykset antaa, mainioatakin mainionpi vetäsy bändiltä.

Toinen pirskatin kovalta omiin korviin kuulostavaksi kehkeytynyt on World of Fantasy. Aika perus power-jumputusta kappale alusta loppuun, mutta kyllä potkii. Ja potkii meinaan kovaa.

Toivottavasti molemmat kappaleet on livesetissä mukana!

Np. Mr. Madman

[Jyyd]

On vain yksi Weiki

[Karpaasi]

On tässä tullut jokunen kerta kuunneltua Kiske/Somerville -levyä. Onhan tämä muodollisesti pätevää rokkia, mutta minusta tätä vaivaa tietynlainen sieluttomuus kuin Allen/Lande -levyjäkin, vaikka laulajat ovatkin alansa priimaa. Huomaa, että Sinner ja Karlson ovat hyvin kuunnelleet One Light Burningia varten David Cookin Light Onia

[Jussi K]

Jeps, vähän muoviselta tuo vain edelleen vaikuttaa, pahemmin kuin A/L:t kuitenkin mielestäni.

MUTTA ylihuomenna saa jo käydä ostamassa 7 Sinners -digipakia! Mistähän sitä tuon poimisi matkan varrelta mukaan, kun pitäisi Tampereelta taittaa tänne kotio tietä.

[Hese]

Jeps, vähän muoviselta tuo vain edelleen vaikuttaa, pahemmin kuin A/L:t kuitenkin mielestäni.

MUTTA ylihuomenna saa jo käydä ostamassa 7 Sinners -digipakia! Mistähän sitä tuon poimisi matkan varrelta mukaan, kun pitäisi Tampereelta taittaa tänne kotio tietä.

Saas nähä tippuuko ylihuomenna kolme versiota 7 Sinnersistä postissa. Ja ite ootte muovisia!

[Iron Constable]

Kiske/Somerville on ollut joka paikassa mukana, missä olen mennyt. En nyt mitään järkyttävää turneeta ole kuuntelusta järjestänyt, mutta suht paljon kuitenkin. Paskat mitään muovista, levy on alusta loppuun erittäin toimiva, mukana kourallinen todella kovia biisejä ja loput vähintään hyviä. Ei tunnu kovin nopeasti kuuntelussa kuluvan. Tullee menemään yhdeksi levyksi muiden suosikkien joukkoon. Ihan samoin kuin Allen/Landet, jotka siellä jo tovin ovat olleet. Uusinta odotellessa.

Helloween on vielä tilaamatta, kun Play jostain syystä väittää, että vasta 8.11. Eipä tässä kiirettä tämänkään kanssa. Firewind tulee välissä

[-Victoria-]

No huhhuh. Olipahan tuo 7 Sinners suoraan sanottuna aivan kaamea levy. Ehkäpä Helloweenin toiseksi huonoin heti Chameleonin jälkeen. Vaikka bändillä on minulle paljon tunnearvoa, niin hyvällä tahdollakaan en voi sanoa 7 Sinnersiä muuksi kuin vain juuri ja juuri kuunneltavaksi levyksi. Mutta mitään musiikillista nautintoa se ei ainakaan meikäläiselle anna. Vielä alkupään biisien aikana olin sitä mieltä, että vaikka levy ei olekaan Helloweenin parhaimmistoa, se silti menettelee. Mutta loppupään kappaleet ovat melkoista soopaa. Ne kuulostavat siltä, kuin eri biisien laulu- ja soitinmelodiat olisi miksattu keskenään. Mukamas-hienot progeilut kuulostavat päälleliimatuilta ja osittain sieluttomalta ja wannabe-raskaalta core- ja nu metal -paskalta. Vain pienenpienet ohikiitävät hetket kuulostava bändiltä itseltään. Ei ihan heti tee kyllä mieli ottaa levyä tehokuunteluun.

[Hese]

No huhhuh. Olipahan tuo 7 Sinners suoraan sanottuna aivan kaamea levy. Ehkäpä Helloweenin toiseksi huonoin heti Chameleonin jälkeen. Vaikka bändillä on minulle paljon tunnearvoa, niin hyvällä tahdollakaan en voi sanoa 7 Sinnersiä muuksi kuin vain juuri ja juuri kuunneltavaksi levyksi. Mutta mitään musiikillista nautintoa se ei ainakaan meikäläiselle anna. Vielä alkupään biisien aikana olin sitä mieltä, että vaikka levy ei olekaan Helloweenin parhaimmistoa, se silti menettelee. Mutta loppupään kappaleet ovat melkoista soopaa. Ne kuulostavat siltä, kuin eri biisien laulu- ja soitinmelodiat olisi miksattu keskenään. Mukamas-hienot progeilut kuulostavat päälleliimatuilta ja osittain sieluttomalta ja wannabe-raskaalta core- ja nu metal -paskalta. Vain pienenpienet ohikiitävät hetket kuulostava bändiltä itseltään. Ei ihan heti tee kyllä mieli ottaa levyä tehokuunteluun.

Nyt ei irtoa muuta kuin että ei voi kyl ymmärtää

[Hammer]

No huhhuh. Olipahan tuo 7 Sinners suoraan sanottuna aivan kaamea levy. Ehkäpä Helloweenin toiseksi huonoin heti Chameleonin jälkeen. Vaikka bändillä on minulle paljon tunnearvoa, niin hyvällä tahdollakaan en voi sanoa 7 Sinnersiä muuksi kuin vain juuri ja juuri kuunneltavaksi levyksi. Mutta mitään musiikillista nautintoa se ei ainakaan meikäläiselle anna. Vielä alkupään biisien aikana olin sitä mieltä, että vaikka levy ei olekaan Helloweenin parhaimmistoa, se silti menettelee. Mutta loppupään kappaleet ovat melkoista soopaa. Ne kuulostavat siltä, kuin eri biisien laulu- ja soitinmelodiat olisi miksattu keskenään. Mukamas-hienot progeilut kuulostavat päälleliimatuilta ja osittain sieluttomalta ja wannabe-raskaalta core- ja nu metal -paskalta. Vain pienenpienet ohikiitävät hetket kuulostava bändiltä itseltään. Ei ihan heti tee kyllä mieli ottaa levyä tehokuunteluun.

Nyt olen kyllä erittäin samoilla linjoilla paremman puoliskoni kanssa. Yksi pahimmista pettymyksistä kautta aikojen. Ei levy nyt niin luokaton kokonaisuus sentään ole kuin aiemmin dissailemani Annihilatorin uusin, mutta melkein. Helloween on tunnearvoltaan itselleni erittäin tärkeä bändi, joten tipuin kyllä korkealta ja kovaa persuuksilleni kun odottelin vaikkapa Rabbit Don't Come Easyn tyylistä laatulevyä. Onhan uutukaisella ja Rabbitilla toki jotain yhteistä, sillä molemmat ovat tietyllä tavalla melkoista sillisalaattia. Siinä missä tuolla Rabbitilla (sillisalaattimaisuudesta huolimatta) on lähes pelkästään laadukkaita biisejä, niin 7 Sinnersiltä huippubiisejä ei löydy oikein yhtäkään. Jos nyt 2000-luvun Helloweenista puhutaan, tykkäsin Keeper of the Seven Keys - The Legacysta ja Gambling With the Devilistä sen 3½-tähden verran, kun taasen Rabbit Don't Come Easylle antaisin 4-tähteä. The Dark Ride saisi parhaana Helloween-albumina 4+ tai 4½/5. 7 Sinnersille voin huoletta täräyttää arvosanaksi vaatimattoman 1½ - 2 /5.

Miksi sitten vertailen tätä levyä juuri Rabbit Don't Come Easyyn? Sen vuoksi, että tuo Rabbit oli se levy, jonka ilmestymisen aikoihin tutustuin Helloweeniin ja innostuin bändin tyylistä yhdistellä '80-luvun heavya & poweria sekä iloisia että synkempiäkin tunnelmia biiseissään. Jos olisin kuullut tämän 7 Sinnersin ensimmäisenä, niin olisin saanut ihan vääränlaisen kuvan Helloweenista. Luultavasti en olisi halunnut tutustua muihin bändin tuotoksiin ainakaan vähään aikaan. Varmasti jossain on joku nuori '80-lukutyylisen heavyn ystävä, joka on kuullut mainittavan Helloweenista. Kaveri kävelee ummikkona levykauppaan ja ostaa uusimman Helloween-albumin. Hän kuulee omituisen levyn, joka ei kuulosta oikein perinteiseltä heavylta, eikä '80-luvun powerilta. Sen sijaan kuulijan korviin kantautuu ihmeellistä häröilyä, jossa ei ole oikein päätä eikä häntää.

Ainoa 7 Sinnersin biisi, josta oikeasti tykkään on Raise the Noise. Pari potentiaalista groweriakin on joukossa (Where the Sinners Go & Who Is Mr. Madman?) sekä yksi ihan ok power-/euroviisurock-rallatus World of Fantasy. Aika lailla kaikki muut biisit ovat sellaista kummallista mukarankkaa ja mukaluovaa älämölöä, josta en saa oikein haukotusta enempää irti. Progressiivisesta musiikista pidän yleensä varsin paljon, mutta tämän levyn progeilu kuulostaa siltä kuin bändiltä olisi ideat loppu. Ihan kuin koittaisivat tehdä jotain uutta ja luovaa sortuen kuulostamaan joltain ihan muulta kuin Helloweenilta. Hetkittäin sen Helloweenin kuulee sieltä seasta, mutta pääasiassa levy on kuin jonkun toisen bändin tekele. -Victoria-:n kanssa samaa mieltä siitä, että laulu- ja soitinmelodiat kuulostavat loppupuolen biiseissä sekoitetuilta ja summittain "copy-paste-tyyliin toistensa päälle liimatuilta". Rumpusounditkin ovat muuten ihmeen pahvilaatikkomaiset. Who Is Mr. Madman? -biisissä parasta on muuten se Perfect Gentleman -melodia. Ehkä se melodia pelastaa vähän muuten varsin keskinkertaisesta biisistä.

Aika lailla samaa tasoa Chameleonin kanssa tämä 7 Sinners on minun mielestäni. Step Out of Hell pesee yksinkertaisessa loistavuudessaan kaikki uutukaisen biisit. Myös First Time olisi Raise the Noisen jälkeen 7 Sinnersin ykkösbiisi. Mutta hei, hienoa että joillekin maistuu uusi Helloween. Itse lohduttaudun sillä, etten mennyt ostamaan keikkalippua Helloweenin joulukuun keikoille. Toivottavasti seuraavalta levyltä löytyy taas sitä perinteisempää Deris-ajan Helloweenia, josta minä tykkään.

[womenintheuniform]

Upouusi digipack saapui juuri Mutta mitäpäs helvettiä, vihkosessa ei ole lainkaan lyriikoita?! Ne pitäisi ladata netistä eikä toimi silti, ihme digiperseilyä (extended booklet my ass). Musaa en vielä kommentoi kun lataa tuota vielä iTunesiin mutta odotukset on korkealla

[Iron Constable]

Yllättäviä kommentteja pariskunnalta Hammer et Victoria. Kerranhan mä tuon vain maispeissistä kuuntelin, mutta oudolta tuntuu silti noin rankat mielipiteet sen kokemuksen valossa. No, kunhan saa uutukaisen hyppysiin ja muutaman vedon taakse, täytyy myös avautua.

[King Of Fools]

Minusta nuo Hammerin ainoiksi hyviksi/potentiaalisiksi mainitsemat Where the sinners go ja Raise the noise ovat levyn heikointa antia. Viikon tehokuuntelun jälkeen 7 Sinners on paljon esim. Rabbitiä vahvempi kokonaisuus. Ehkä jopa vahvin koko 2000-luvulla. Saa nähdä miten aika vaikuttaa mielipiteeseen.

[-Victoria-]

Minusta nuo Hammerin ainoiksi hyviksi/potentiaalisiksi mainitsemat Where the sinners go ja Raise the noise ovat levyn heikointa antia. Viikon tehokuuntelun jälkeen 7 Sinners on paljon esim. Rabbitiä vahvempi kokonaisuus. Ehkä jopa vahvin koko 2000-luvulla. Saa nähdä miten aika vaikuttaa mielipiteeseen.

Minä taas olen hyvistä & potentiaalisista biiseistä miehekkeeni kanssa samaa mieltä. Rabbittia paremmaksi 7 Sinners ei todellakaan voi minun kirjoissani nousta, sillä RDCE oli hyvä heti ensimmäisellä kuuntelulla, ja sen parhaat biisit kuulostivat loistavilta ihan heti. 7 Sinners -levyn parhaat biisit sen sijaan ovat suunnilleen samaa tasoa kuin Rabbitin huonoimmat.

Antamani arvosana levylle on tällä hetkellä 2/5, ja kokemuksesta voin sanoa, että ajan vaikutus on meikäläisellä ollut poikkeuksetta se, että levy voi joko parantua tai huonontua yhden numeron verran. Sitä enempää ei ole mikään levy koskaan muuttunut, vaikka takana olisi kuinka paljon aikaa ja kuinka monta kuuntelua tahansa. Eli jos 7 Sinners tuosta vielä nousee, niin se on korkeintaan 3/5, eli Helloweenin levyjen heikompaa keskitasoa. Mutta arvosana voi lisäkuuntelulla yhtä hyvin myös laskea. 2/5-arvosanan saaneille levyille tuskin annan usein edes uutta kuuntelumahdollisuutta, sillä jo ekalla kuuntelukerralla pystyy aivan hyvin kuulemaan, että tietyt biisit ovat niin paskoja, ettei lisäkuuntelukaan avaa niitä kuin korkeintaan huonompaan suuntaan. 7 Sinnersillä on monta tällaista biisiä, ja koska kyse on Helloweenista (eka kuulemani hevibändi, jota olen kuunnellut 10-vuotiaasta asti), annan 7 Sinnersille poikkeuksellisen paljon mahdollisuuksia avautua. Mutta vaikka mitkä fanilasit laitan päähäni, niin silti olen varma siitä, että levy kuuluu bändin huonoimpiin.

En kyllä ymmärrä sitäkään, kuinka ihmiset ihmettelevät, miksen pidä levystä. Olen aina pitänyt Helloweenin omasta tavasta rakennella hhjj-melodioita yms. Kuten jo aiemmin totesin, 7 Sinners ei kuulosta bändiltä itseltään kuin muutamien lyhyiden hetkien ajan - joten ennemminkin voisin itse ihmetellä, kuinka bändin muista levyistä pitävät tykkäävät tästä, kun kyseessä on täysin erilainen levy kuin esim. muut Derisin aikaiset. En ole koskaan pitänyt mukamas-taidokkaasta progeilusta vain progeilun riemusta tai nu metal / core-tyyppisestä wannabe-raskaasta soundista, joten miksi tämä levy olisi poikkeus?

EDIT: Niijoo ja dissaukseni on odotuksenmukainen myös siksi, että olen ollut tänä vuonna julkaistuista levyistä oikeastaan poikkeuksetta eri mieltä kuin valtavirta. Esim. haukuttua Therionin uutukaista pidän bändin parhaana ja taas kehuttua Annihilaatorin uusinta levyä bändin huonnoimmistoon kuuluvana anti-musiikkina.

[Hese]

En ole koskaan pitänyt mukamas-taidokkaasta progeilusta vain progeilun riemusta tai nu metal & core-tyyppisestä wannabe-raskaasta soundista, joten miksi tämä levy olisi poikkeus?

Ei ole kyllä numetallia tai corea nähnytkään levy.

joten ennemminkin voisin itse ihmetellä, kuinka bändin muista levyistä pitävät tykkäävät tästä, kun kyseessä on täysin erilainen levy kuin esim. muut Derisin aikaiset.

En tiedä mitä levyjä sinä olet kuunnellut mutta kaikki Deris-ajan Helloween levyt ovat kaikki olleet raskaita niin kuin on tämäkin. Poikkeuksena ehkä Better Than Raw.

[-Victoria-]

Ei ole kyllä numetallia tai corea nähnytkään levy.

Perustele. Omalle mielipiteelleni perustelu on se, että soundi on sataprosenttisen wannabe-raskas tyyliin alhaalle viritetyt ja erittäin geneeriseltä kuulostavat soittimet jne. Melodiattomat junttausriffit ja niihin täysin sopimattomat laulumelodiat ovat tyypillisiä uusmetallille eikä power/heavy metallille.

En tiedä mitä levyjä sinä olet kuunnellut mutta kaikki Deris-ajan Helloween levyt ovat kaikki olleet raskaita niin kuin on tämäkin. Poikkeuksena ehkä Better Than Raw.

Ohhoh, me ollaan sitten varmaan kuunneltu ihan eri Helloweeneja. Yksikään minun kuuntelemani Helloweenin levyistä ei ole raskas - päin vastoin. Varsinkin tämä uusin on melkeinpä naurettava tavoitellessan mukamas-rankkoja riffejä, jotka kuitenkin onnistuvat kuulostamaan lähinnä Bullet For My Valentinelta tai joltain emo-paskalta. Osa biiseistä on myös sataprosenttista kikkelipoweria tyyliin päättömät tuplabasarilätkytyskaahaukset, joista en ole koskaan pitänyt ja joita pidän oikeastaan raskaan musiikin vastakohtana.

[King Of Fools]

Ei ole kyllä numetallia tai corea nähnytkään levy.

Perustele. Omalle mielipiteelleni perustelu on se, että soundi on sataprosenttisen wannabe-raskas tyyliin alhaalle viritetyt ja erittäin geneeriseltä kuulostavat soittimet jne. Melodiattomat junttausriffit ja niihin täysin sopimattomat laulumelodiat ovat tyypillisiä uusmetallille eikä power/heavy metallille.

En tiedä mitä levyjä sinä olet kuunnellut mutta kaikki Deris-ajan Helloween levyt ovat kaikki olleet raskaita niin kuin on tämäkin. Poikkeuksena ehkä Better Than Raw.

Ohhoh, me ollaan sitten varmaan kuunneltu ihan eri Helloweeneja. Yksikään minun kuuntelemani Helloweenin levyistä ei ole raskas - päin vastoin. Varsinkin tämä uusin on melkeinpä naurettava tavoitellessan mukamas-rankkoja riffejä, jotka kuitenkin onnistuvat kuulostamaan lähinnä Bullet For My Valentinelta tai joltain emo-paskalta. Osa biiseistä on myös sataprosenttista kikkelipoweria tyyliin päättömät tuplabasarilätkytyskaahaukset, joista en ole koskaan pitänyt ja joita pidän oikeastaan raskaan musiikin vastakohtana.

Tuonpa nyt oman lusikkani soppaan ja väitän että 7 Sinners ei ole loppupeleissä kovinkaan raskas. Alkuun se siltä vaikutti, mutta biisien avauduttua tuo on ihan perus Helloween levy.

Jokaisella Andin aikaisella levyllä on ollut raskaampaa ja perinteisempää Helloweeniä. Ei tuo siinä mielessä poikkeusta tee.

[Hese]

Perustele.

En.

tuplabasarilätkytyskaahaukset, joista en ole koskaan pitänyt ja joita pidän oikeastaan raskaan musiikin vastakohtana.

Deathmetal ei ole raskasta?

[Hammer]

En ole koskaan pitänyt mukamas-taidokkaasta progeilusta vain progeilun riemusta tai nu metal & core-tyyppisestä wannabe-raskaasta soundista, joten miksi tämä levy olisi poikkeus?

Ei ole kyllä numetallia tai corea nähnytkään levy.

Soundimaailma kyllä on erittäin lähellä nu-metallia. Modernit soundit, joiden näennäinen raskaus perustuu siihen, että soittimia on viritetty alas. Sama juttu kuin useilla Black Sabbathia fanittavilla bändeillä, jotka yrittävät kuulostaa Black Sabbathilta, mutta todellisuudessa ainoa pienenpieni yhtäläisyys Sabbathiin on alhaalle viritetyt kitarat. Black Sabbathin kitarasoundi kuulostaa oikeasti raskaalta, mutta tiettyjen fanipoikabändien soundi taasen kuulostaa modernilta ja numetalliselta.

Jos Helloween olisi jättänyt mukarankat viritykset väliin ja luonut levylle perus Helloween-soundit, niin levyhän olisi varsin kevyttä poweria/heavy/rockia. Nyt bändi kuulostaa välillä modernilta nu-metal yhtyeeltä, sillä yksi nu metal genren tunnusmerkeistä on nimenomaan ne wannabe-raskaat soundit. Ei siinä aina tarvitse olla niitä hip hop -elementtejä messissä, että joku kuulostaa nu-metalliselta.

En tiedä mitä levyjä sinä olet kuunnellut mutta kaikki Deris-ajan Helloween levyt ovat kaikki olleet raskaita niin kuin on tämäkin. Poikkeuksena ehkä Better Than Raw.

Yhtä huvittava väite kuin se, että joku oikeasti väittää Children of Bodomin yltiömelodista musiikkia raskaaksi. Helloweenia en ole koskaan pitänyt missään määrin raskaana, vaan iloisena ja kevyenä power-/heavy-yhtyeenä. Eikös koko bändin ideakin ole tehdä happy-happy musiikkia? En muista yhtään Helloweenin levyä, jolta ei löytyisi vähintään yhtä erittäin iloista biisiä. Toki synkempiä biisejäkin Helloweenin tuotannosta löytyy, joten oletkohan sekoittanut termit synkkä ja raskas keskenään? Synkempiä biisejä on esimerkiksi The Time of the Oath, Listen to the Flies sekä parit The Dark Ride -levyn kappaleet. Mutta eivät nekään raskaita ole missään määrin.

Better Than Raw on muuten soundimaailmaltaan ja rumputyöskentelyltään melkein lähimpänä raskasta Helloween-levyä, jos Deris-ajan tuotoksia vertaillaan. Koko tuotantoa tarkasteltaessa raskain on lienee Walls of Jericho. Better than Raw:lta löytyy Pushin ja Revelationin kaltaisia biisejä, jotka kuulostavat paikoin jopa raskailta, vaikken niitäkin nyt oikeasti raskaiksi miellä. Soundimaailma on Better than Raw:lla kuitenkin raskaimmasta päästä koko bändin tuotantoa ajateltaessaan. Levyn soundi ei kuitenkaan ole mukaraskas kuten tällä uutukaisella.

tuplabasarilätkytyskaahaukset, joista en ole koskaan pitänyt ja joita pidän oikeastaan raskaan musiikin vastakohtana.

Deathmetal ei ole raskasta?

Lainasit sitten vain osan lauseesta, jossa vaimoni oli tokaissut ensin sataprosenttisesta kikkelipowerista. Varmasti hyvin tiedät itsekin, että death metalissa sitä tuplabasaria käytetään hieman eri tavoin kuin powerissa. Eikä kaikki death metal nyt niin älyttömän raskasta edes ole, sillä etenkin teknisen death metalin puolelta löytyy paljon melodisia ja hienoja kitarajuttuja, joita raskaammasta perusdödöstä ei yleisemmin löydy laisinkaan. Jos mietitään sellaisen death metal -pioneerin kuin Deathin tuotantoa esimerkkinä, niin eihän joku valtavirran palvoma Symbolic ole raskasta nähnytkään. Sen sijaan vaikkapa Scream Bloody Gore ja Leprosy edustavat sitä raskaampaa osastoa.

Paljon tuplabasareita sisältävä power metal ei ole koskaan ollut myöskään se minun juttuni. Ennemmin kuuntelen sitten vaikka niitä kliseisiä Hammerfallin perusheavyyn nojaavia biisejä, joissa käytetään vähemmän tuplia. Toki Hammerfallilta löytyy sitä kikkelituplabasaripoweria paljonkin, mutta myös Judas Priest-/Accept-/Skid Row-/Warlord-/Chastain-vaikutteista riffivoittoista perusheavya on joka levyllä vähintään muutaman biisin verran. Ei se ole raskasta, vaan aitoa poser-kamaa, mutta diggailen bändistä juuri sen vuoksi kun se ei yritä olla niin raskas. Soundeja Hammerfall ei ainakaan virittele mitenkään radikaalisti kuulostaakseen väkisin metallisemmalta.

En kyllä ymmärrä sitäkään, kuinka ihmiset ihmettelevät, miksen pidä levystä. Olen aina pitänyt Helloweenin omasta tavasta rakennella hhjj-melodioita yms. Kuten jo aiemmin totesin, 7 Sinners ei kuulosta bändiltä itseltään kuin muutamien lyhyiden hetkien ajan - joten ennemminkin voisin itse ihmetellä, kuinka bändin muista levyistä pitävät tykkäävät tästä, kun kyseessä on täysin erilainen levy kuin esim. muut Derisin aikaiset. En ole koskaan pitänyt mukamas-taidokkaasta progeilusta vain progeilun riemusta tai nu metal / core-tyyppisestä wannabe-raskaasta soundista, joten miksi tämä levy olisi poikkeus?

Täsmälleen samaa mieltä. Erittäin hyvin kirjoitettu.
Onneksi en ole mielipiteeni kanssa yksin, vaan on yksi sielunkumppani, joka jakaa tämän karmaisevan pettymyksen kanssani.

[Hese]

Täsmälleen samaa mieltä. Erittäin hyvin kirjoitettu.
Onneksi en ole mielipiteeni kanssa yksin, vaan on yksi sielunkumppani, joka jakaa tämän karmaisevan pettymyksen kanssani.

Pussy whipped!

Muuhun tekstiin en jaksa taaskaan kommentoida mitään.

[Jyyd]

En mäkään kyllä pysty 7 Sinnersiä hirveesti ylistämään, mutta en kyllä voi täysin paskaksikaan haukkua. Aluksi tuntui aika keskiverto menolta, ja sille tasolle levy on mulle jäänyt, ei oikein koskaan lähtenyt lisäkuuntelukerroilla lentoon, muutamaa biisiä lukuun ottamatta, If a Mountain Could Talk, Sage, Fool.., Far In The Future tulevat päällimmäisenä mieleen. Enemmän hienoja melodioita olisin kaivannut, välillä on liikaa tuota puuroutuvaa tuplabasarimäiskettä, vaikka kyllä tästä Helloweenin tunnistaa, mutta parempaankin olisi pystytty. Semmosen 3-/5 tähteä tälle kai sit tulee, koska bändillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa mulle, vertailukohtana Gamma Rayn uusin, jolle annoin keväällä 3/5.

Onhan esim. Better Than Raw mainittu näissä keskusteluissa, ja kyllä mä samoja elementtejä näissä levyissä tunnistankin, mutta ei tältä löydy esim. Hey Lord!:n tai Midnight Sunin kaltaisia ralleja. Esim. Midnight Sun on mulle niin Helloweenia kuin voi vaan olla, kaikki elementit on tunnistettavissa.

Ok, onhan se hyvä että bändi hakee uusia linjoja eikä samoja kaavoja toisteta aina, mutta ehkä mun makuuni uudella levyllä oli hieman enemmän huonoja/persoonattomia hetkiä mitä aiemmin. Hienoa jos muille tämä upposi täysin, se kertoo siitä ettei bändin ajat ole vielä ohi, ja se on hienoa

[Iron Constable]

Mielenkiintoisia kirjoituksia. Osa näyttää hakevan musiikiltaan syvempää merkitystä, kuin eräät. Musiikki yleensä muuttuu huonomman kuuloiseksi, kun sitä analysoidaan ja kategorisoidaan liikaa. Näin ilmeisesti tässäkin tapauksessa.

Levy on parhaillaan kuuntelussa, ihan vaan perhe Hammerin kommenttien takia. Pakko muodostaa joku käsitys tästä, kun mielipiteet eroavat näin valtavasti toisistaan.

Deriksen aikakauden levyistä iloisinta ja pirteintä tavaraa edustaa ehdottomasti Master Of The Rings. Samaan kategoriaan uppoaa myös Time Of The Oath, joka kuitenkin yritti osittain rakentaa eeppisempää otetta hommaan. Rabbit Don´t Come Easy on myös positiivinen levy, mutta materiaalinsa suhteen ehkä Deris-kauden sekalaisin levy. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin HHJJ, kun tuota kuuntelee. Positiivisia tapauksia kaikki.

Parivaljakko Better Than Raw ja Dark Ride edustavaa synkempää Helloweenia, joissa sovitukset ovat rankempia ja aggressiivisempia, näistä kahdesta Better Than Raw on se synkempi tapaus, Dark Ridella on kuitenkin omat hilpeät hetkensä ja levy kompastuu enemmän pariin todella heikkoon biisiin.

Uusimmista Keeper 3 on kunnianhimoisempi ja eeppisempi viritys kuin Gambling With The Devil, omalla tavallaan myös valoisampi ja hillitympi. Gamblingia pidän melodisuudestaan huolimatta hieman saman synkistelyn jatkumona, joka vallitsi Better Than Raw:lla ja Dark Ridella.

Helloweenin suhteen on ehkä väärin puhua raskaudesta, pikemminkin on kyse siitä, kuinka paljon on käytetty duuria ja tarttuvia melodioita, etenkin laulumelodioissa, tai vaihtoehtoisesti rankempaa sovituksellista lähestymistapaa. Tämä jakaa omasta mielestäni levyt kuten edellä olen esittänyt.

Uusimmalla on selvästi otettu eri lähestymistapa useammassakin biisissä, duurit ja melodinen ote on saanut väistyä aggressiivisemman ilmaisun tieltä. Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva. Aukaisen turpaani uuden osalta, kunhan saan edes pari kuuntelua plakkariin. Alkuvaikutelman jälkeen on hyvä kommentoida, se kertoo aina enemmän kuin tarpeeksi.

[Jyyd]

Bonuspiisit ovat kyllä tältä levyltä sen sijaan onnistuneita (kolme neljästä kuultuna), Aiming High:n olisin kyllä ite laittanut oitis levylle. I'm Free toimii kans ihan hyvin, kuten myös Faster We Fall.