^Jos biisejä nikkaroisivat herrat Coverdale, Aldrich & Beach, niin kyllä se vaan mulle kelpaisi, yhden albumin verran uppoaisi helposti!
Veikkaanpa, että Vain tilutukset jäisivät moisen pläjäyksen jälkeen hiukka pienemmälle huomiolle.
mika wrote:Whitesanke julkaisee uuden live levyn marraskuussa, suomen julk.pv. 6.11. tietojeni mukaan. Tuosta linkistä lisää infoa: http://www.spv.de/eng/whitesnake/
Laitan settilistan tähän
TRACKLISTING of "Live...In The Shadow Of The Blues"
CD 1
Bad Boys * Slide It In * Slow An’ Easy * Love Ain’t No Stranger * Judgement Day * Is This Love * Blues For Mylene * Snake Dance * Crying In The Rain * Ain’t No Love In The Heart Of The City * Fool For Your Loving * Here I Go Again * Still Of The Night
CD 2
* Burn - Stormbringer - Burn * Give Me All Your Love Tonight * Walking In The Shadow Of The Blues * The Deeper The Love * Ready An` Willing * Don`t Break My Heart Again * Take Me With You * Ready To Rock (new studio recording) * If You Want Me - I’ll Come Running (new studio recording) * All I Want Is You (new studio recording) * Dog (new studio recording)
Bonustrack (Limited Edition):
Crying In The Rain (extended version with Tommy’s Drum Solo)
Ovat soittaneet muutamia biisejä keikoilla, joita suomessa ei kuultu.
Todella mielenkiintoista... Tuon Slow An´ Easyn takia jo pelkästään kannattaa live-cd:t hommata
Jepujee, Whitesnakeltakin uutta matskua, vaikka vaan neljän biisin verran. Kyllä kelpaa. Ja livematskua päälle. Olisin kyllä halunnut ihan kokonaisen levyn uutta musaa, mutta tällä mennään.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Jossain Wsnaken erikoisesti sivullescrollaavien kotisivujen kätköissä taitaa olla vielä pari Davidin ilmaiseksi imutettavaa 'joululahjabiisiä' v. 2001 tai sinnepäin. Liian kauan kuitenkin
All The Time In The World & As Long As I Have You ovat nimet & meno tyylikkään seesteisempää, kuten Restless Heartilla & Into The Light -soololätyllä. Samaa miehistöäkin Coverdalen peesissä kuin noilla: Doug Bossi & Earl Slick kitaroissa, Marco Mendoza bassossa ja Denny Carmassi rummuissa.
Varmasti löytyvät kiinnostuneille joko www.whitesnake.com ista tai googletatte nimillä; alle vuosi sitten hain uudestaan koneelle itsekin kun kovalevy kaatui. Nuo kun yhdistätte tulevaan neljään niin johan siinä on jo melkein old school 'snake -mittainen albumi
Omistan Slip of the tonguen ja ihan hyvä levy se on. Ostin sen 2 syystä: se oli halpa ja siinä on Steve Vai. Etenkin Kittens got claws ja nimikko biisi iskivät. Tuskinpa tulen muita valkoisen käärmen levyjä ostamaan.
^No kokeile ihmeessä SOTT:ia edeltänyttä 1987-levyä. Tyylillisesti ei ole hirveän paljon eroa. Itse pidän enemmän 1987-levystä. Eikä Slide It In-levykään ole ollenkaan huono ostos. Meinaan jos tykkäät enemmän kasarirokki-Whitesnakesta. Alkuaikojen 'Snake oli aika puhdasta bluesrokkia.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Sattuipa kohdalleni Whitesnaken Rock In Rio ´85 keikka DVD.
Oli tosi mielenkiintoista tsekkaa tunnelmia yli 20 vuoden takaa (onks niistä jo niin kauan )
Itselleni varsinkin mielenkiintoista oli seurata rumpali Cozy Powellin esitystä. Kova kolmikko tuohon aikaan esiintyi Coverdale-Powell-John Sykes(gt). Sykes tuo omaa juttuaan mukavasti vanhoihin klassikoihin.
Whitesnake tässä esiintyi 5 miehisenä. Basisti ja kosketinsoittaja jäivät mulle tuntemattomiksi. Kertokaa kuka tietää. Whitesnaken kotisivuista ei ota hullukaan selkoa.
Whitesnake, mikä mahtava bändi! Opin tuntemaan tuotantoa äidin kautta, ku se aina valkoistakäärmettä autossa kuunteli! Silloin kun bändu oulussa vieraili, en ollu vielä fani, joten se keikka jäi näkemättä! Niin jäi näkemättä myös kesän stadin keikka, vaikka lippu sinne olikin.. Seuraavaa kertaa ei parane missata, sillä tämä bändi on livenä vielä joskus nähtävä!
Parhaita biisejä ovat Looking for love, Crying in the rain, Deeper the love jne.. Here i go again on varmaan aika monen lempi biisi, mutta itse olen kyllästynyt kyseiseen hittiin..
Coverdale on mielestäni maailman kolmanneksi kovin hevi laulaja Dickinsonin ja Robert Plantin jälkeen!
Maiden todistettu:
06.07.05 Hellsinki 14.11.06 Hellsinki
15.11.06 Hellsinki 20.06.07 Rooma
01.07.08 Pariisi 02.07.08 Pariisi
18.07.08 Hellsinki 19.07.08 Tampere
Peke wrote:Sattuipa kohdalleni Whitesnaken Rock In Rio ´85 keikka DVD.
Whitesnake tässä esiintyi 5 miehisenä. Basisti ja kosketinsoittaja jäivät mulle tuntemattomiksi. Kertokaa kuka tietää.
Bassossa oli tuolla keikalla myöhemmin myös Black Sabbathissa vaikuttanut Neil Murray ja koskettimissa Richard Bailey. Oli muuten Cozyn viimeinen keikka tuossa bändissä tuo .
GODOFTHUNDER wrote:Coverdale on mielestäni maailman kolmanneksi kovin hevi laulaja Dickinsonin ja Robert Plantin jälkeen!
Itse taas en luokittelisi DC:tä enkä varsinkaan Planttia hevilaulajaksi .
Kyllähän nuo vanhat Whitesnaken keikat on ihan timantti kamaa. Mielestäni David vetää tietenkin vieläkin kovemmalla asenteella ja fiiliksellä vaikka ei kyllä nykykunnossakaan ole ollut MITÄÄN valittamista. Heti on kyllä paikalle ängetty kun on tilaisuus tullut.
Mahtava "remmi"
Ostelin tässä lauantain levymessujen jäljiltä Restless Heartin. Hyvä levy, mutta ensimmäiseltä kerralta jäi mieleen lähinnä, että levy on melko rauhallinen, melkein bluesahtava* monin paikoin. Silti, hyvältä kuulosti.
*saatan puhua paskaa, kuunnellaan nyt vielä muutaman kerran ennen mitään arvioita.
^ Onhan se, wanha bluesmies-Cov uskaltanut taas tuolloisen muutaman vuoden tauon jälkeen tehdä sellaista tavaraa, mitä haluaa. Äijähän sanoi, ettei edellisen WS-levyn 1989 Slip Of The Tonguen aikaan pitänyt enää esittämästään musiikista. Tekikin sitten mainion Coverdale / Page -levyn Zeppelinin Jimmyn kanssa. Niin ja onhan Valkokäärmeen uran alku (käynnistelyn jälkeen) sitä parasta: rhythm & blues - rock n' roll!
Tuolla Restless Heartilla rehvakkaammasta 1980-luvun lopun suunnasta muistuttaa oikeastaan vain nimibiisi. Loistava Too Many Tears tehtiin vieläkin rauhallisempana uudestaan Davidin v. 2000 soololevylle Into The Light. Todella hienoa materiaalia paikoin silläkin. Tuota räväkämpää suuntaa löytyy RH:n tapaan hieman, esimerkiksi rivakka Don't Lie To Me.
Karpaasi wrote:Ostelin tässä lauantain levymessujen jäljiltä Restless Heartin. Hyvä levy, mutta ensimmäiseltä kerralta jäi mieleen lähinnä, että levy on melko rauhallinen, melkein bluesahtava* monin paikoin. Silti, hyvältä kuulosti.
*saatan puhua paskaa, kuunnellaan nyt vielä muutaman kerran ennen mitään arvioita.
Hyvä levy ja nuo" bluesahtavuudet" allekirjoitan kyllä. Itse bändi on taas itselle tärkeä, sillä se on ollut yksi niitä ensimmäisiä raskaamman musiikin nimiä minulle ja sen arvo on pysynyt samana vuosienkin jälkeen. Omasta mielestäni parhaimmat julkaisut ovat 1987, Lovehunter ja Slip Of The Tongue. 1999 julkaistu Starkers In Tokyo on kyllä yksi hienoimmista livelevyistä, kyseessä on siis Coverdalen ja Vandenbergin akustinen livekeikka Tokiossa, kylmät väreet liikkuvat kehossa kun jo ajatteleekin, minkälainen tunnelma tuolla levyllä onkaan..
Pelkkä The Silver Anniversary Collection löytyy hyllystä. Pari ceedeellistä Whitesnaken parhaita siis. Hieno kokoelma ja hieno bändi. Sopii hyvin rauhallisempaan fiilistelyyn tietty. Parhaimpina vetoina voisi mainita Guilty Of Loven ja Judgement Dayn.
Eipä taida olla ainakaan tällä hetkellä tarvetta ostella yhtyeen levyjä enempää, kokoelma tuntuu riittävän näihin tarpeisiin. Coverdalen ääni on kyllä aivan perkeleen hiano.
WhiteWorm wrote:Coverdalen ääni on kyllä aivan perkeleen hiano.
Aina kun tulee Whitesnakea kuunneltua, lähes poikkeuksetta ajattelen, että "on se Coverdalen ääni parasta." Ei ehkä paras, mutta osana parhautta. Geoff Taten ohella yksi tunteikkaimmista ilmaisijoista listallani.
Ja WS:ltä tulossa uutta tavaraa...ja nimikin jo olemassa
WHITESNAKE has set "Good to be Bad" as the title of its forthcoming studio album, tentatively due next summer. A 20th anniversary reissue of the multi-platinum "1987" album (featuring a bonus DVD) is expected in the spring.
Kertokaa viisaammaat mielipiteenne uudesta Snaken livelevystä, onko hyvä?
Entäs uudet biisit? Voisi vaikka tuon levyn itselleen hankkia "joululahjaksi".
Kyllä itselle ainakin uppoaa tosi hyvin toi uusi live. Kaikin puolin onnistunut julkaisu. Kappalevalinnat on osuneet kohdalleen, tuotanto on hyvä ja bändikin on loistava. Uudet biisitkin kuulostaa tosi hyvälle, ja se lupaa hyvä tulevaa pitkäsoittoa ajatellen.
Jo Live In The Still Of The Night-dvd:llä ihastelin Tommy Aldridgen soittoa, mutta tämä live vaan nostaa hänen osakkeitaan. Hyvin rullaavaa soittoa. On noussut yhdeksi meikäläisen suosikkirumpaleista.
Coverdale kuulostaa hyvälle samoin kuin koko bändi, soiton osalta ei mitään vikaa.
Siihen ylös siis viestiä, että hommaa ihmeessä!
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
"David Coverdale says there will be a special twentieth anniversary release to mark the mega-selling album '1987'. Due in the new year (provisionally April), and titled Live 1987, this will be a dual CD / DVD release. The album, which finally broke Whitesnake big-time in America will be remastered along with a host of bonus material (details to follow) and the live DVD.
David Coverdale is saying that a new Whitesnake studio album, tentatively titled 'Good To Be Bad', is planned for next June time. It will appear on SPV."
Että tässä lisää infoa niille, jotka laillani odottelevat tuota juhlajulkaisua. Ja kun noita
tietoja katselee, niin toivottavasti se todellakin tulee ulos jo huhtikuussa...
Toi tulee olemaan itselleni yksi vuoden kovimmista jutuista toi 1987-juhlajulkaisu. On meinaan itselleni yksi tärkeimmistä ja parhaimmista levyistä kyseinen lätty. Ja siihen kylkiäisiksi mukaan dvd:tä, kyllä kelpaa!
Ja mikä ettei, kyllä se uusi studiolevykin kelpaa, sillä nuo uudella livelätyllä olevat uudet biisit on nekin soineet ahkerasti soittimessa ja tykkään niistä todella paljon. Olkoonkin, että ovat hieman kierrätystä, mutta mitä sitten kun uppoaa niin hyvin.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...