Hieno tilaisuus. Hellfueled oli hyvä, rumpali lattianrajassa todella menevä veikko ja kyllähän solistin äänessä livenäkin oli pientä Ozzyn tuntua. Puoli tuntia tosin on pirun lyhyt aika soittaa, mutta kakkoslämppärin osa on se.
Masterplan veti hienon keikan ja pojat olivat selvästi otettuja hyvästä vastaanotosta. Varmasti on vähän paikan mukaan vaihdellut yleisön vastaanottavaisuus, Tavastia oli hyvä. Laulaja Dimeo ei ole Landen veroinen, etenkään livenä, mutta klaarasi ihan ok. Parissa ekassa biisissä oli miksauksen kanssa ongelmia ja Dimeo sääteli omia tulppiaan jatkuvasti, ynnä kävi teknikon kanssa puhumassa joka biisin välissä. Sitten vähän parani. Mieheltä puuttuu se Landen raspi äänestä, ja ulosanti oli noissa Landen-ajan biiseissä paljon korkeammalta ja kireämmin kuin alkuperäinen suoritus. Itselle keikan kohokohta oli bändin paras kappale Crystal Night, joka tuntui kolahtavan muihinkin erinomaisesti. Lost & Gone toimi erinomaisesti ja päätösraita Kind Hearted Light oli mahtava. Pojilla näytti olevan hauskaa ja Grapowin soolo oli sopivan lyhyt
Show oli lähes 60% Mike Terranan hallussa, mies veti pienimuotoista sooloa sinne sun tänne jopa kappaleiden kustannuksella välillä, puhumattakaan omasta varsinaisesta soolostaan. Ja kyllä tosiaan pieksää rumpujaan voimalla, fyysinen rumpali todellakin. Olisin kyllä tunnin soittoajan suonut mielelläni, 45 minuuttia typisti setin ikävän lyhyeksi. Muuten Masterplan vakuutti, hienoa musiikkia myös livenä.
Saxon oli vakuuttava. Biffin ääni oli alusta loppuun niin erinomainen, että epäilijä minussa heräsi. Kyllähän mies itse lauloi, mutta nauhalta tms. tuli apuja kaikkiin kovempiin huutokohtiin läpi keikan, tyyliin "Atila The Hun, Witchfinder General", tiedätte nuo hurjat rääkäisyt. Kun Biffin suu sulkeutui, kova huuto jatkui vielä sekunteja. Kaikua tai nauha, en tiedä teknisistä hienouksista, mutta minua kikkailu hieman häiritsi. Tai sitten Biff vaan on noin kova, ja silloin varmasti parhaiten äänensä säilyttänyt aikalaisistaan. Huomio kiinnittyi myös siihen, miten basisti tuki Biffin laulua yllättävänkin paljon, lauloi kovaa ja runsaasti, mikä hyvä ratkaisu olikin. Vokaaleihin tuli yllättävää syvyyttä. Paul Quinn omasi myös suht hienon äänen välillä taustoihin osallistuessaan. Miksi muuten minulle tuli Quinnin olemuksesta koko ajan mieleen Juice Leskinen, muutenkin kuin huivin osalta.
Rumpali Glockler, tuo bändin heikoiten säilynyt yksilö, oli aika pihalla loppukumarrusten aikana. Kiinnitin todella paljon huomiota rumpalin työskentelyyn, koskapa herran livekunto minua kiinnosti taustatietojen valossa. Erittäin mahtavaa kannuttelua, mutta kyllä mies oli kahden tunnin 10 minuutin jälkeen todellakin kaikkensa antanut. Hienoa, että terveys kestää taas keikkailun. Toivottavasti vielä pitkään, sillä homma on todellakin hallussa. Kyllähän Saxon kokonaisuudessaan on vielä vetreän näköisessä vedossa, muut rokkaavat arvokkaasti mutta vakuuttavasti, basisti Carterin tukanpyöritys ja meno muutenkin on piristävä ruiske lavan yleisilmeeseen. Quinn kun tyytyy soittamaan ja nauttimaan, hieman Dave Murray-tyylisesti.
Itsellä oli keikan aikana nostalgiset fiilikset, nimittäin 24 vuotta sitten, armon vuonna 1983, ostin ensimmäisen Saxon c-kasettini, joka sattui olemaan live The Eagle Has Landed. Keikalla soitettiin monta biisiä sen aikaisesta settilistasta ja fiilikset olivat, no, tunnerikkaat, kun bändi jyräsi biisit läpi vähintään samalla antaumuksella kuin tuolla manan majoille jo siirtyneellä kasetilla. Jos minulle olisi v.1983 kerrottu, että rokkaan herrojen tahdissa Tavastialla v.2007, olisinko uskonut ? EN !!!
Keikan kovimmat vedot itselleni olivat ehdottomasti
20 000 Feet, Princess Of The Night, 747-Strangers In The Night, Power And The Glory, Crusader, Motorcycle Man. Uuden levyn kaikki esitetyt biisit toimivat erinomaisesti, mutta tunteen tasolla ne ymmärrettävistä syistä jäivät hieman noista mainituista kappaleista. Red Star Falling jytisi yhtä hienosti kuin levylläkin. Ja tulihan sieltä Witchfinder Generalkin. Which was great !
Yleisö oli kaikin puolin hyvin messissä, toki vanhat biisit saivat kovemman vastaanoton kuin uusi materiaali, mutta kyllä Saxon on Suomessa paremmassa nosteessa kuin ehkä koskaan, sen verran nuorta kaveria oli yleisön joukossa. Bändihän on niitä muutamia vuosia lukuunottamatta ollut aika pienen joukon fanituksen kohteena, mutta nyt tuntuu ihmeellinen innostus virinneen. No, jos tekevät levyjä tyyliin Lionheart & The Inner Sanctum, niin en yhtään ihmettele.
Paitoja saisivat varata enemmän, kun kerrankin semmoisen meinasin ostaa, niin myivät eioota. Tai olishan siellä ollut lasten kokoja...
Kaiken kaikkiaan eriomainen keikka, todella yleisöystävällinen bändi, välitön ja hieno tunnelma, kiitos siitä koko bändille. Rautaisia ammattilaisia, mutta tunteella. Voisin kuvitella, että pienissä kaljoissa olisi itsellä meno ollut vallan hurjaa, nyt joutui tyytymään kurkkupastillien imeskelyyn ja loppuun asti selviämiseen

Yksi viimeisistä listalla olleista näkemättömistä nuoruuden suosikeista on nyt bongattu, hjuva fiilis kaikkiaan.
She used to be an ironhorse
Twenty years ago
Used to bring the mail to me
Through the ice and snow
I've sat alone and watched her
Steaming through the night
Ninety tons of thunder
Lighting up the sky
