Lappis wrote:Onko kukaan muu kuullut tätä juttua, että tämä Sonatan rumpali ( nimi ei tiedossa, mulle ) on suhteellisen huono livenä? ja se, että kaikki ne "legendaariset" tuplat, mitä kaveri on polkenut, on jouduttu studiossa nopeuttamaan? Ja aika rankasti korjaamaan pro-toolsilla? Johtuen ihan siitä syystä, että tämä Sonatan mies ei ole mikään Gene Hoglan/Charlie Benante.
Tämän jutun olen kuullut jo ihan Sonatan alkuaikojen julkaisujen yhteydessä.
Aina yhtä jäljessä juttujen kanssa...
joo, tosiaan silloin 1999/2000 tuosta oli puhetta. Liekö tottakin, sillä siihen aikaan ei ollut häävi taidoiltaan (mm. bändin vanhan ystävän & bändin nimen keksineen Mape Ollilankin mielestä silloin "keskitason punkrumpalia huonompi"). On ilmeisesti kuitenkin reenannut, sillä jo 2001 Silencen aikaan ekan kerran livenä nähtyäni en enää itse huomannut mitään levyistä poikkeavaa. Aivan yhtä huonoa/hyvää, miten vain asiaa katsot. Tuossa tuo iänikuisen tylsä
The Cage muutaman v. takaiselta japanin liveltä.
Kuten
arviossanikin totesin, on tämä videobiisi uuden TDOG:n parhaita. Vie vain jotenkin hohtoa pois, jos mahdollista, että on muinainen demo. Noh, toivottavasti tällaista riittää pidemmällekin. Tuohon tekstiin voisin lisätä, että parin viikon lisäkuunteluiden jälkeen tuo No Dream Can Heal a Broken Heart on alkanut toimimaan paljon paremmin. Ainoa biisi, mihin tämä vieraileva naisduetoija tuo sitä "ekstraa" mitä pitääkin.
Tuossa muuten em. dvd:tä parempilaatuista youtube-syötettä kk:n takaiselta nettistreaminakin lähetetyltä keikalta:
Caleb.
Hese wrote:Mutta kyllä toimii Days Of Grays ja varsinkin ne symphonic versiot biiseistä 2cdllä, melkeinpä uskallan väittää että paremmin on biisit onnistuneet kuin DPP lätyn orkesteriversiot jos jotain vertailukohtaa haetaan.
Omasta mielestäni noita on paha verrata, jo senkin mielenkiintoa kummasti lisäävän seikan puolesta, että NW:n versiot ovat tätä pahamaineisinta "deletoidaan lauluraita pois"-linjaa, kun taas T. Kakko on nähnyt vaivaa laulaakseen nuo SA:n bonuslevyn versiot uusiksi, hitaampaan tempoon yms. pelkkiin orkesterisovituksiin sopiviksi. DPP:n kakkoslevyllä on pääasiassa vain tuota orkkaa tarjolla = tylsää. Saisivat kaikki toimia Sonatan tapaan, jos noita "orchestral version" -juttuja on pakko vääntää.
ei vittu kun eivät tajua että niitähän voisi jonkun vuoden välein VAIHTAAKIN. Saa olla viimeinen oma keikkansa mulle mistä maksan, jos noin kuivana jatkuu. SOA:ssahan nuo ovat jo pian seuraavaksi sitten muiden matkassa, veisaamassa näitä täysin livesoittoon (ja melkein levyllekin) sopimattomia In Black And Whiteja.